__MAIN_TEXT__
feature-image

Page 1

BEAGLE Iloinen ajava koira

Ymmärsin, että beagleen on jalostettu satoja vuosia herkkyyttä ja jäljen löytymisestä tiedottamista.

Teksti Vesa Meriläinen .

B

eaglen tapaisista koirista löytyy ensimäisiä merkintöjä sen kotimaasta, Englannista, jo 1600 -luvulta. Silloin siellä tarvittiin koiria, joiden metsästystä voitiin seurata jalan ja ne ajaisivat pääsääntöisesti jänistä. 1800 -luvulle tultaessa niiden ulkonäkö oli jo aika vakiintunut nykyisten beaglein tasolle. Alkuperämaan tapa käyttää beaglea sai aikaan sen geneettisen perimän, johon alkoi pikkuhiljaa vakiintua rodulle sopivia ominaisuuksia.

M

äärätietoinen ja runsas jalostus vei rotua hyvin askelin kohti tietynlaista suuntaa. 1800 -luvulta löytyykin ensimmäisiä kuvia beagleistä, joista sen voi jo tunnistaa. Rotumääritelmä alkoi vakiintua ja harrastavia yhdistyksiä syntyi kenneleiden avuksi jo 1800 -luvun loppupuolella.

Y

ksi nopeasti kehittynyt, käyttöön soveltuvista ominaisuuksista, oli luonne. Koirat asuivat isoissa, useiden kymmenien koirien tarhoissa. Sieltä karsittiin tai karsiutuivat nopeasti koirat, jotka olivat riidanhaastajia tai liian kovalla luonnolla varustettuja. Noin isoissa määrissä ei voitu suvaita pientäkään ihmiseen kohdistuvaa agressiota. Rotumääritelmän kuvaus -ei vihainen eikä arka, alkoi vakiintua luonteeseen. Tuo sama ominaisuus näkyy voimakkaasti tämän päivän beaglessä. Astalan ajoissakin on helppo olla, vaikka paikalla on liki 30 eri -ikäistä ja -kokoista koiraa. Keskinäiset rähinät ja urinat ovat mietoja ja harvinaisia.

1

800 -luvun puolivälin kuvista tunnistaa jo helposti beaglen nykyisen rotumääritelmän ominaisuuksia. Rotumääritelmä ei erottele ajue- ja showbeaglen rakennetta-pääpiirteet ovat molemmilla samat: molemmissa arvostetaan

esimerkiksi rodunmukaisia kulmauksia ja liikettä, riittävän pitkää kaulaa ja oikeankokoista kalloa sekä oikeanlaista staminaa.

J

okainen nuoren koiran omistaja huomaa myös beaglen satojen vuosien jalostuksen tuloksen, kun nuori beagle osuu eri riistan jälille. On mielenkiintoista nähdä, miten nuori koira merkkaa esimerkiksi pihakissan jäljen: siihen tulee virtaa ja se osoittaa selvästi tästä kulkeneen jonkun mielenkiintoisen otuksen. Kun metsäkanalintu nousee rytinällä siivilleen koiran lähietäisyydeltä, se saa siinä aikaan ison reaktion. Moneen kertaan pitää pyöriä lähtöpaikalla ja jopa haukahtaa, sillä ilmasta saattaa löytyä hajuvana, jota pitää pätkän matkaa seurata iloisesti haukahdellen. Kuitenkin se reaktio, minkä tuore jäniksen jälki saa beaglessa aikaan, saa nämä muut hajut laimenemaan haaleiksi leikeiksi. Jäniksen haju ei ole leikki, se on totta! Voi vain kuvitella, mitä nuoren koiran aivoissa tapahtuu niin voimakkaassa reaktiossa. Se on satojen vuosien jalostuksen tulos.

M

iten ajue toimii ajossa ja käytössä? Ajueen ensimmäisenä tehtävänä metsästyspäivässä on sama kuin meillä, nopea jäniksen ylösotto. Ajueessa on usein liki tai yli 40 beaglea. On selvää, että sen, joka löytää jäniksen jäljen, on ilmoitettava siitä nopeasti haukkumalla muille ajueen jäsenille. Silloin koko ajue keskittää toimintansa sille alueelle, mistä jälki löytyi. Näin koko ajueen kaikilla yksilöillä on mahdollisuus nopeuttaa ylösottoa.

E

nsimmäisen kerran kun kävin seuraamassa ajueen toimintaa Englannissa, laitoin merkille herkän äänen annon pelkälle jäljelle ennen ylösottoa. Illalla, kun menimme ruokailemaan mas-

tereiden kanssa, otin asian puheeksi, koska silloin olin vielä meidän ”sinisen”-kirjan uskovainen. Kysyin, etteikö heille ole ongelmana tämä herkkyys? Masterit katsoivat ihmeissään ja selittivät, ettei millään lailla. Väärän ominaisuuden koirat sen sijaan annetaan pois ajueista. Olin kummissani sillä olin päivällä nähnyt jotain aivan muuta? Jatkoin tiedustelua, joilloin asia selkeni. Heille täysin väärää käytöstä olivat nämä jäljellä mykät koirat, jotka omivat ajettavan itselleen ja hajoittivat ajueen heti ajon alussa. Ajueen jakautuminen pilaa siellä koko hienon metsästyspäivän. Sain kovasti miettiä tuota asiaa kotimatkalla.

Y

mmärsin, että beagleen on jalostettu satoja vuosia herkkyyttä ja jäljen löytymisestä tiedottamista.

S

uomessa aloitetttiin Suomenajokoiran kehittäminen ja jalostaminen viime vuosisadan vaihteessa. Silloin Suomen metsästäjillä ei ollut mahdollisuutta pitää kymmeniä koiria kotosalla. Pelkästään koirien ruokinta olisi ollut meidän maassa silloin vaikeaa muutamia kartanoita lukuuntottamatta. Tästä syystä jalostus keskittyi alusta asti yksin ajavan koiran jalostamiseen. Jalostuksen tueksi kehitettiin ajokokeet ja niihin säännöt. Silloiset aktiivit loivat hakuun ajatuksen, että koiran tulee antaa ääntä vasta kun ajettava on liikkeellä ja on rangaistavaa haukkua ennen ylösottoa. Näillä miinuksilla haluttiin varmistaa, että jalostus menee tiettyyn suuntaan yksinajavalla koiralla.

määrän tulisi olla erillainen, jotta koeteltava voi saada maksimipisteet hausta. Ajatuksena on, että jänistä pitää herätellä hiukan, jotta se jää kiertämään omalle reviirille ja on siten saatavissa eräksi. Kettu arimpana eläimenä vaatii hiukan enemmän. Kauris kaikkein vaikeimpana ajettavana on laitettava liikkeeelle jo hyvissä ajoin, jotta ei laukaista paniikin omaista poistumista alueelta, jonka tupurilähtö varmasti saisi aikaan.

S

uomeen beagle tuli 1950 -luvun loppupuolla. Aluksi tietenkin metsästyskäyttöön, mutta Suomen ajokoirien mallin mukaan myös sillä haluttiin jalostuksen helpottamiseksi käydä ajokokeissa. Ensimmäiset kokeet käytiin dreevereiden säännöillä. Monet beaglenomistajista olivat tottuneet metästämään myös Suomen ajokoirilla niiiden selvästi suuremman lukumäärän vuoksi. Niinpä aika nopeasti lähdettin sääntöjen osalta yhteistyöhön ajokoiramiesten kanssa. Sieltä tuli mukana myös tämä yksin ajavan koiran herättelyarvostelu. Niinpä 60 -luvulta lähtien on Suomessa beaglestä poisjalostettu sen perimässä olevaa ominaisuutta. Poisjalostaminen on monin verroin vaikeampaa, kun sitä on sinne satoja vuosia yrittty saada.

Remarkable photo of the Caynsham Beagle Pack from 1885 dun kotimaan koirien haukkuja, on niissä vaihtelua enemmän ja sävyjä voimakkasti enemmän. Jopa Ruotsin ja Norjan muutamat, lähinnä Pohjoismaiden otteluissa, koetellut koirat, omaavat keskiarvojamme parempia haukkuja. Sattumaako vai tästä johtuvaa?

M

ngelmaksi muototuu myös oman kantamme pienuus ja sen tiukka sukulaisuus keskenään. Koska tätä pohjaa on laajennettava terveyden ja elinvoiman säilyttämiseksi, tuomme lähes poikkeuksetta mukanamme myös beaglen luontaista ominaisuutta eli jäljen löytymisestä tiedottamista.

iten tähän pitäsi suhtautua? Ainakin niin, että Suomen ajokoirien sininen sääntökirja ei ole beaglen rotumääritelmän mukainen standardi beaglen metsästysominaisuuksille. Ne ovat hyvät säännöt kilpailuihin ja niiden avulla tänä päivänä ratkaistaan otteluiden voittajat. Silti on hyvä muistaa, että sinisen kirjan tapa tulkita koiran ominaisuuksia on käytössä vain Suomessa. Muiden maiden tulkinnoissa on isojakin sävyeroja ja eri ominaisuuksien arvottamista.

Y

A

O

ksi pohtimisen paikka on myös haukun korreloituminen tuohon herkkyyden poisjalostamiseen. Itselläni on käsitys, että kun on valittu jalostukseen koiria jotka eivät ”herättele”, on myös menetetty haukusta ominaisuuksia. Kuunellessa ro-

lkuperämaassa metsästyspäivä on onnistunut silloin, kun ajue 40 -päisenä vuolaana virtana ajaa jänistä vaihtelevissa maastoissa. He seuraavat ajossa kokonaisuutta ja kokonaisuuden yhteenpelaamista.

Siitä syntyy heille hienon metsästyspäivän kokemus. Jos ajueessa joku yksittäinen koira ”hölmöilee”, se ei heidän päiväänsä pilaa. Irlannissa masterit pahoittelivat ajon päätteeksi eniten sitä, kun ajue hajosi osan ottaessa alueella liikkellä olleen ketun ajon suurimman osan ajueesta jatkaessa jäniksen ajoa. Tätä tapahtumaa kävi useampi pahoittelemassa -ei koskaan sitä, että joku yksilö eksyi porukasta tai teki meidän sinisen kirjan mukaan isojakin virheitä.

T

ammikuun reissu Espanjaan avaa toivottavasti heidän ajatuksiaan hyvästä metsästysbeaglesta ja antaa meille toivon mukaan lisää miettimistä ja pohtimista, milllainen on meille parhaiten sopiva, rotumääritelmän mukainen, jänistä ajava beagle. Mitä ominaisuuksia tulee jalostuksessa tiukasti vaalia ja missä voidaan olla vähän hennommalla otteella liikkeellä.

B

eagle on upea metästysrotu, siksi sen jalostukseen kannattaa uhrata ajatuksia ja keskustelua.

V

ertailuksi Ruotsissa ja Norjassa kehitettiin myös sääntöjä sielläkin yksin ajavalle koiralle. Siellä ajateltiin haun- aikaista äänen antoa taas metsästyksen kautta. Tänäkin päivänä Ruotsissa haku arvostellaan samalla periaatteella vieläpä niin, että eri ajoeläinten haussa äänen annon

Ruotsin koesääntöjen mukainen pisteytys kohdassa haku Momentti 2 – herättely jäljellä

Julkaistu Astalan kennelin vuosijulkaisussa 2016

Profile for Astalan kennel

Beagle -iloinen ajava koira  

Advertisement

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded