Page 1

ASPA 2013

ASPAn suunnittelija Milla Ilonen: Vertaisarviointi kehittää asumisen laatua

Hinta hallitsee liikaa hankinnoissa

Moniäänirock – toimintaa, ei terapiaa


Ajassa • Sosiaalibarometrin

mukaan valtaosa alan päättäjistä kunnissa, Kelassa ja TE-keskuksissa katsoo, että kilpailuttaminen jo osataan mutta kriteerien toteutumista ei kyetä valvomaan riittävästi. • Vuonna 2012

Kelan asumistukeen oikeutetuista eläkkeensaajista 15,7 % asui palveluasunnossa. Määrä on nelin­kertaistunut kymmenessä vuodessa.

s. 8

Asumispalveluilta toivotaan joustavaa ja yksilöllistä apua asumiseen. N e u r o l o g i ses t i p i t k ä a i ka i ssa i r a i d en j a va m m a i s t en i h m i s t en as u m i sen se lv i t y s

• Kunnallisen palvelu­

asumisen maksu­ perusteet yhtenäistetään. Työryhmä laatii ehdotukset vuoden 2013 aikana.

2

ASPA 2013

s. 22

91-vuotias Eila Vainio on Seinäjoen Keponportin vanhin asukas.


Sisällysluettelo 4 Pääkirjoitukset

20 ”Hienoja vuosia ASPAn asunnossa”

6 Fiksusta ostamisesta hyötyvät kaikki Hankinnoissa pitää painottaa laatua ja sen

mittaamista.

8 ASPAn kysely keräsi laajan vastaajajoukon

Neurologisesti pitkäaikaissairaat ja vammaiset ihmiset kertoivat omasta asumistilanteestaan ja palvelutarpeistaan.

ASPAn hajautetun asumisen malli antaa mahdollisuuden omannäköiseen elämään ja itsensä toteuttamiseen, turvallisesti ja tuetusti.

22 Kotipalvelu turvaa ikäihmisen arjen Seinäjoella ASPAn kehitysvammaisille järjestettyjä palveluja laajennettiin myös vanhusten koteihin vietäväksi avuksi ja tueksi.

11 Moniäänirock tuli jäädäkseen

25 Nimbyilystä kaupunkikumppanuuteen

Kukunori ry tavoittelee yhteistä säveltä mielenterveyskuntoutujien ja kulttuurialan ammattilaisten verkostolle.

14 Merkki kertoo asiakkaan arvostamisesta

Reilun palvelun toimijat tuottavat yhteiskunnallisesti tärkeitä ja laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja.

15 Oma ääni kuuluviin ASPAn vertaisarvioitsijat ottavat selkoa, millä

Kaupunkitutkija ehdottaa sosiaalisesti kestävää, kaikkiin asukkaisiin investoivaa kaupunkilaisuutta, jossa kulkemisella on yhteinen suunta.

26 Uutisia 28 Kutsumustyö ei pääty kertaheitolla

tolalla asumispalvelu on käyttäjänäkökulmasta.

Suuntaus pienempiin yksiköihin ja tukiasumiseen voimistuu, arvioi Asumispalvelusäätiö ASPAn toimitusjohtaja Pekka Mikkola eläkkeelle lähdön kynnyksellä.

18 Ohjaaja on rinnallakulkija

30 Apua ei-kenenkään-asiakkaille

MpNet-verkosto miettii mielenterveyskuntoutujien asumispalveluille henkilöstön laatukriteerejä.

Itsenäiseen asumiseen tukea tarvitsevat mutta tukijärjestelmien ulkopuolelle jääneet halutaan tunnistaa ja saada avun piiriin.

31 ASPA pähkinänkuoressa

ASPA-vuosikirja 2013 Toimitus: Edita Publishing Oy Ulkoasu ja taitto: Marjut Vikkula/Edita Publishing Oy Paino: Edita Prima Oy Toimitusneuvosto: ASPA ja Edita Publishing Oy

ASPA 2013

3


Pääkirjoitukset

Koti keskelle kylää Koti on ihmisen paras paikka. Näin olen sen itsekin kokenut. Koteja on matkani varrelle kertynyt kolmisenkymmentä. Tiedän siis, mistä puhun. Kun asuinpaikka on muuttunut, on turvallisuuden tunteen tuonut koti tuttuine tapoineen, tuoksuineen, tekstiileineen ja tavaroineen. Henkilö, joka kykenee itse määrittelemään omassa kodissaan oman elämänsä arkirytmin ja askareiden aikataulun, tulee harvoin ajatelleeksi, että monet kanssaihmisemme eivät tähän itsenäisesti kykene. Heidän arjessaan tarvitaan toisten ihmisten tukea. Jotkut tarvitsevat apua lähes kaikessa, toisille riittää tietoisuus siitä, että tukea on tarvittaessa saatavilla. Jokaisella on oma yksilöllinen tapansa rakentaa arkea ja elää elämäänsä. Me ASPAssa toimimme monille yksilöllisen asumisen mahdollistajana. Säätiön asunnoissa asuu 750 asukasta ja tytäryhtiömme ASPA Palvelut Oy tuottaa asumista tukevia palveluja 1400 henkilölle. Toiminnallamme vaikutamme ratkaisevasti siihen, miten näiden ihmisten yksilöllisen elämän edellytykset toteutuvat.

Asunnot hankitaan normaalista asuntokannasta, ja useamman asunnon talot rakennetaan valmiille alueille. Rakentamisen yhteydessä on yleistä, että osa alueella jo asuvista ilmaisee huolensa tulevista naapureistaan. Jotkut katsovat asiakseen ryhtyä suoranaiseen taisteluun hankkeen toteutumista vastaan. Verukkeita tällaiselle etsitään milloin luontoarvoista, milloin liikenteestä. Vastustuksen todellinen syy lienee kuitenkin muualla. Tuntematon pelottaa. Ajat, jolloin avun tarpeessa olevia suljettiin yhteiskunnan ulkopuolelle ja pois silmistä laitoksiin, ovat onneksi menneisyyttä. Nyt asutaan yhdenvertaisina kansalaisina siellä missä muutkin. Me kaikki aspalaiset olemme vahvasti vaikuttamassa yhdenvertaisuuden toteutumiseen tänään ja huomenna. Jyrki Pinomaa toimitusjohtaja Asumispalvelusäätiö ASPA

Suomen sosiaalipalveluala

8,9 miljardia euroa • työllisiä 183 700 • kokonaisarvo

Suomessa

25 457 henkilöä työskentelee 3 301 sosiaalialan yrityksessä 4

ASPA 2013

Sosiaalipalvelujen tuotannon jakauma

15 % • järjestöt 16 % • julkinen sektori 69 % • yritykset


Meillä olet kotona ASPA Palvelujen olemassaolon perusta on tarjota yksilöllisiä, juuri omannäköisiä palveluja itsenäisen elämän edistämiseksi. Kaikkien arkeensa apua tarvitsevien kohdalla tämä ei vielä ole arkipäivää. Liian usein apua tarvitsevien ihmisten elämän päätöksiä määrittelee joku muu kuin henkilö itse, oli sitten kyse asumisesta, palvelujen sisällöistä tai vaikkapa omien vaatteiden jokapäiväisestä valinnasta. Kyse on arvostuksesta. Kokemus ja tunne arvostuksesta – tai sen puutteesta – syntyy asiakkaan ja työntekijän vuorovaikutuksessa. Asiakkaiden tarpeiden, mahdollisuuksien, kokemusten ja toiveiden tunteminen ja ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta yksilöllinen arki voi toteutua. Asiakaskyselyjen ja -palautteiden merkitys todentuu vasta, kun ne huomioidaan toiminnan kehittämisessä ja konkreettisissa asiakaspalvelutilanteissa. Asiakaskuuntelun ja asiakasymmärryksen lisäksi ASPA Palvelut haluaa toimia vastuullisena ja tavoiteltuna työnantajana. Jatkamme vahvaa panostustamme henkilöstön hyvinvoinnin ja osaamisen kehittämiseen, koska vain sitä kautta

Asumispalveluja tuottaa

1 141 yritystä, joissa työskentelee 17 600 henkilöä

varmistamme laadukkaat palvelut asiakkaillemme. On selvää, että hyvinvoiva ja motivoitunut työntekijä heijastaa oloaan asiakkaille. Olemme solmineet ammatillisen aikuiskouluttajan Amiedun kanssa pitkäaikaisen kumppanuussopimuksen, jonka myötä henkilöstön kehittämisen suunnitelmallisuus ja pitkäjänteisyys nousevat uudelle tasolle. Uskomme vahvasti, että henkilöstön kehittäminen on sijoitus asiakkaiden ja työntekijöiden hyvinvointiin. Meillä olet kotona. Se on uusi tunnuslauseemme, johon sisältyy paljon tärkeitä asioita: ihmisen kunnioittaminen, yksilöllisyys, turvallisuus. Näiden periaatteiden takia jaksamme innostua työstämme ja haluamme kehittyä paremmaksi. Asiakkaiden hyvän arjen vuoksi. Pia Harju-Autti toimitusjohtaja ASPA Palvelut Oy

Asumispalveluyritysten liikevaihto

1,05 miljardia euroa • 56 % palvelutalo- ja

asumispalvelutoiminnasta •

44 % laitospalveluista

Yksityisten asumispalvelujen asiakkaita yhteensä

34 540

L ä h t ee t: TEM raportteja 19/2012 ja 24/2012 TEM, Toimialaraportti 5/2012 THL , T i l as t o r a p o r t t i 2 5 / 2 0 1 1 Lu v ut k o s k e vat v u o tta 2 0 1 0

ASPA 2013

5


Fiksusta ostamisesta hyötyvät kaikki Palveluja ostaessaan kuntien kannattaa painottaa asiakasta parhaiten palvelevia ratkaisuja eikä keskittyä pelkkään hintaan. Tästä asukas, palvelujen ostaja ja niiden tuottaja ovat yhtä mieltä. T e k s t i : P ä i v i H e l a n d e r • K u vat: E e va A n u n d i

Asumispalvelujen järjestäminen kuuluu kunnan tehtäviin. Jos kunta ei järjestä itse esimerkiksi vammaisten tai mielenterveysongelmaisten asumista, palvelut on ostettava julkisia hankintoja koskevan lain mukaisesti. Pyytäessään tarjouksia kunnan on määriteltävä tarkasti, mitä palveluja ollaan ostamassa ja millaisia kriteerejä ja painotuksia tarjouk­ siin sovelletaan.

6

ASPA 2013

Palvelujen ulkoistus ei yleensä ole tuonut kunnille säästöjä, vaikka ostopäätöksen ratkaisee usein hinta, todetaan vuoden 2012 Sosiaalibarometrissä. Siihen on koottu kuntien sosiaali- ja terveysjohdon ja muiden päättäjien näkemyksiä.

Hinta ratkaisee liikaa Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin vammaispalvelupäällikkö Riitta Hakoma

katsoo, että asumispalvelu on tuotettava asiakaslähtöisesti, mutta osa palveluista on järkevääkin kilpailuttaa. – Hinnan painoarvosta huolimatta jo alan tarjouskilpailujen vähimmäisvaatimukset edellyttävät laatua. Palvelun pitää täyttää Valviran, sosiaali- ja terveysministeriön sekä Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunnan asumis­ suositukset.


Hakoma, asumispalveluyksikössä itsekin asuva sosiaalityöntekijä Matti Koikkalainen ja ASPA Palvelujen palvelu- ja myyntijohtaja Janne Mäki-Kahra ovat yhtä mieltä siitä, että hinnalla on liian suuri rooli asumispalvelujen kilpailutuksessa. Sosiaalibarometrin mukaan myös kolme neljäsosaa sosiaalijohtajista katsoi, että hankinnoissa pitäisi painottaa laatua. Lisäksi suurten hankintojen osittaminen ja pidemmät kilpailun määräajat saivat kannatusta. Myös kilpailuttamisen rahallista alarajaa pidetään liian alhaisena: EU-direktiivissä määritetty minimi on moninkertainen Suomen 50 000 euroon verrattuna. Euroopan unionin ja Suomen lainsäädäntöä ollaan kuitenkin uudistamassa.

Sovitusta pidetään kiinni Mäki-Kahran mielestä laadun arvioinnin pitäisi sisältyä palvelujen hankintoihin. Tarjouspyyntöön sisältyvä vaatimus vaikkapa asiakastyytyväisyyden tavoitetasosta ei riitä, vaan ostajan on pystyttävä arvioimaan tavoitteen realistisuus ja toimet, jos lupaus ei toteudukaan. Koikkalainen huomauttaa, että myös asumisen hinnoitteluperusteita pitäisi tarkistaa: ei ole oikein, jos jopa puolet vuokrasummasta muodostuu palveluyksikön yleisten tilojen kustannuksista, vaikka asukas ei tiloja tarvitsisi tai haluaisi käyttää. – Kuntoutuksella sen sijaan ei pitäisi palveluasumisen arvioinnissa olla merkittävää roolia, koska asuminen ja kuntoutus ovat eri asioita ja niistä on sovittava erikseen. Käsite "kuntouttava työote" pitäisikin tässä yhteydessä heittää romukoppaan. Eihän asumispalvelutyöntekijä ihmisen kotiin astuttuaan voi heti alkaa kuntouttaa häntä: kotirauha ja yksityiselämä on turvattu perustuslailla, vammaisillekin.

Suorahankinta tehtävä helpommaksi Hankintalain mukaan kunta voi yksittäistapauksissa hankkia sosiaalipalveluja suoraan tietyltä toimittajalta, jos tarjouskilpailun järjestäminen olisi kohtuutonta tai epätarkoituksenmukaista asiakkaalle. Asuminen ja siihen liittyvät palvelut tulee myös

vammaispalvelulain mukaan ratkaista yksilöllisesti. Hakoman toimialueella on tähän vuoteen asti ostettu vammaisten asumispalvelut useimmiten suorahankintoina. Koikkalainen kannattaa suorahankintojen helpottamista. – Tuntuu epäoikeudenmukaiselta, kun hyvä palveluntuottaja jää valitsematta vähäisen hintaeron takia. Seurauksena on voinut olla esimerkiksi vastikään vammautuneen asuttaminen tarjouskilpailun voittaneeseen yksikköön naapurikuntaan, vaikka entisen kodin lähellä on laadukas palveluasumisyksikkö.

Tärkeintä on itsemääräämisoikeus Tärkeimmäksi laatutekijäksi inhimillisessä palvelussa Mäki-Kahra nostaa asiakaskeskeisyyden. – Tärkeintä on asukkaiden itsemääräämisoikeus, yksityisyys ja yksilöllisyys. Jos näiden perusoikeuksien kunnioitus ei toteudu tarjouksessa tai niitä on aiemmissa hankkeissa laiminlyöty, palveluntuottajaa ei pidä valita kilpailun voittajaksi, muotoilee puolestaan Koikkalainen. Hakomasta tärkeintä on, että asiakas saa elää oman näköistään elämää. l

Laatua voidaan mitata Jos tarjouspyynnöissä painotettaisiin hinnan sijasta laatua, se kannustaisi myös tuottajia kehittämään palvelujaan. Laatua ei aina ole helppo mitata, mutta Hakoma ja Koikkalainen luettelevat laatukriteerejä, joita voidaan jo nyt käyttää palveluostojen tarjouskilpailuissa: • Palveluntuottajan näytöt aiemmasta vastaavasta toiminnasta • Tiedot siitä, miten palveluntuottaja ohjaa henkilöstönsä toimimaan lupaamansa laatutason mukaisesti • Asiakastyytyväisyyskyselyt ja selvitys siitä, miten ne käsitellään, raportoidaan ja tehdään mahdolliset korjaavat toimet • Asumispalvelusäätiö ASPAn kehittämän vertaisarvioinnin tulokset • Reklamaatiot ja selvitys siitä, miten ne käsitellään ja tehdään mahdolliset korjaavat toimet

• Sisäiset ja ulkoiset auditoinnit • Yksikössä järjestettävä toiminta, sen säännöllisyys ja asukkaan osallistumismahdollisuus siihen ja sen suunnitteluun • Asukkaan mahdollisuudet osallistua asumispalveluyksikön ulkopuoliseen toimintaan • Asumisen hinnoitteluperusteet: asuntoon ja muihin tiloihin liittyvät kustannukset erikseen • Palvelu-, kuntoutus- ja hoitosuunnitelmien teko sekä seuranta • Henkilöstön määrä ja ammattirakenne sekä työnantajan järjestämä lisäkoulutus • Henkilöstön työhyvinvointi mukaan lukien työterveyshuolto ja työnohjaus • Palveluntarjoajan vastuullisuuden arviointi tarjouspyynnössä ja kilpailun jälkeen: yhteiskuntavastuuraportti, auditoinnit ja valvontakäynnit, säännöllinen yhteistyö ja raportointi

ASPA 2013

7


Yli 80 000 suomalaista kärsii aivo­veren­kierto­ häiriöistä. Vuosittain aivoinfarktin saa noin 14 600 ja aivoveren­ vuodon noin 4 000 suomalaista. Lähde: Aivoliitto

8

ASPA 2013


Neurologisesti pitkäaikaissairaiden ja vammaisten asumisesta

Kattavasti kerättyä tietoa ensi kertaa Neurologisesti pitkäaikaissairaista ja vammaisista ihmisistä valtaosa asuu tavallisissa vuokra- tai omistusasunnoissa. Asuntojen esteellisyys on yleisin asumisen haitta, ja moni asukas toteaa muutostöitä tarvittavan. Asumispalveluilta toivotaan joustavaa ja yksilöllistä apua asumiseen. Etenkin kotiin vietäviä avun ja hoivan palveluja kaivataan. T e k s t i : M a r i a S a l m i n e n • K u vat: E e va A n u n d i j a AS PA

Tällaisia tuloksia saatiin Asumispalvelusäätiö ASPAn valtakunnallisessa kyselyssä, jossa kartoitettiin neurologisesti pitkäaikaissairaiden ja vammaisten ihmisten kokemuksia ja näkemyksiä omasta asumistilanteestaan ja palvelutarpeistaan. Yhtä kattavaa selvitystä ei ole aiemmin tehty. Kysely lähetettiin vuoden 2012 keväällä noin 1 500:lle 16–64-vuotiaalle henkilölle, jotka saavat neurologisen sairauden tai vamman takia Kelan vammaistukea tai eläkettä saavan hoitotukea. Vastaajaotannasta ja kyselylomakkeen postituksesta huolehti Kela, mikä takasi anonyymin toteutuksen. Kyselyyn vastasi 780 henkilöä, ja vastausprosentti oli 53. Selvitystyötä luotsannut Asumispalvelusäätiö ASPAn projektivastaava Sari Valjakka on tyytyväinen kyselyn saamaan vastaanottoon. – Vastausprosentti oli myönteinen yllätys. Joissakin vastaajaryhmissä osallistujia oli erittäin laajalti, esimerkiksi aivovamman saaneista 78 % vastasi kyselyyn. Kaikkiaan jäi kuva, että tutkimuksen kohderyhmä arvosti tilaisuutta päästä tuomaan esiin omia näkemyksiään.

Lapsuudenkodissa lähtökuopissa Suuri enemmistö, 73 % vastaajista, asui tavallisissa vuokra- ja omistusasunnoissa.

– Tarjontaa yksilöllisen asumisen mahdollistavista ja esteettömistä vaihtoehdoista pitäisi lisätä, sanoo Asumispalvelusäätiö ASPAn projektivastaava Sari Valjakka.

Tämä asumismuoto myös vastasi kyselyyn osallistuneiden omia toiveita. Jos tämä asumisratkaisu ei syystä tai toisesta ole mahdollinen, vaihtoehdot käyvät vähiin. Asumisyksikössä, palvelutalossa tai ryhmäkodissa asui 15 % vastaajista. Tuki- tai satelliittiasunnossa asuvien osuus vastaajista oli marginaalinen, 3 %. – Erilaisiin tarpeisiin ja elämäntilanteisiin sopivia yksilöllisen asumisen mahdollistavia ja esteettömiä vaihtoehtoja tuli-

si olla enemmän tarjolla, sanoo Valjakka. Hän on huolestunut etenkin lapsuudenkodissa vanhempien kanssa asuvien ihmisten tilanteesta. Selvityksessä heidän keski-ikänsä oli 35 vuotta ja he olivat yksi niistä vastaajaryhmistä, jotka eniten toivat esiin muuttohalukkuuttaan. – Pitäisi selvittää, mitkä kaikki syyt itsenäistymisen huomattavassa viivästymisessä ovat taustalla. Lisäksi on kehitettävä tapoja tukea itsenäistymistä. Kannattaisiko järjestää laajamittaisesti räätälöityä tukea, vaikkapa toteuttamalla asumis­valmennusta tai asumisen kokeilujaksoja, Valjakka pohtii. Itsenäistyminen lapsuudenkodista näyttäisi tapahtuvan ensisijaisesti asumisyksikköön muuttamisen kautta. On tärkeää saada nuorille lisää heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa ja toimintakykyynsä sopivia asumisvaihtoehtoja, sillä heidän kohdallaan on kyse pitkistä, vuosikymmeniä kestävistä asumisajoista.

Esteellisyys yleisin asumishaitta Kaikkiaan lähes neljäsosa vastaajista totesi muuttotarpeen olevan ajankohtainen joko nykytilanteessa tai seuraavien viiden vuoden sisällä. Vastaajista ne, jotka olivat joutuneet muuttamaan neurologisen sairauden tai

ASPA 2013

9


vamman takia, ilmoittivat asuintilojen esteellisyyden olleen useimmiten syynä muuttoon. Esteellisyyteen liittyviä asumisen haittoja nousi esiin varsinkin eteneviä neurologisia sairauksia sairastavien kommenteissa.

Palvelu- ja lisäavuntarpeita laajalti Kyselyssä tiedusteltiin vastaajilta heidän saamiaan palveluja viimeisen vuoden ajalta sekä mahdollista lisäpalvelujen tarvetta. Kysymykset kattoivat hyvin laajan kirjon erilaisia asumista tukevia palveluja, kuten esimerkiksi yleisiä sosiaalipalveluja, vammaispalveluja, apuvälineiden käyttöä tai kuntoutusta. Vastaajista 78 % oli saanut jotakin vammaispalvelulain mukaista palvelua. Eniten oli käytetty apuvälinepalveluja (79 %), kuljetuspalveluja (60 %) ja kuntoutusta (56 %). Yli puolet vastaajista sanoi tarvitsevansa jotakin sellaista palvelua, jota ei tällä hetkellä saa. Yleisimmin toivottiin kotiin vietäviä asumisen apu- tai tukipalveluja ja kodinhoito- tai siivousapua. Myös asunnon muutostyöt olivat niiden palvelujen joukossa, joille olisi eniten lisätarvetta ja joihin oltiin kaikkein tyytymättömimpiä. Asuntoonsa tarvittavista muutostöistä mainitsi 40 % vastaajis-

ta, ja 17 % tarvitsisi muutostöitä uutena palveluna. – Vastaajat toivoisivat joustavaa ja yksilöllistä palvelua asumiseen. Se tarkoittaa muun muassa fyysistä apua ja sanallista tukea ja ohjausta. Arjen toimintoihin kaipasi lisäapua 42 % vastaajista. Nämä avuntarpeet liittyivät noin 30 %:lla vastaajista kodin ulkopuoliseen elämään, ja he tarvitsevat lisää apua esimerkiksi asiointiin, harrastuksiin ja sosiaalisten suhteiden hoitamiseen, Valjakka kertoo. Vajaalla neljäsosalla vastaajista oli lisäavun tarvetta kognitiivisissa toiminnoissa kuten muistamisessa, keskittymisessä ja uusien tietojen omaksumisessa.

Kognitiiviset ongelmat erityishaaste Kognitiiviset kykynsä huonoiksi arvioineet kokivat muita vastaajia yleisemmin niin palvelutarvetta, vammaispalvelujen tarvetta kuin lisäavun tarvetta. Esimerkiksi kommunikoinnin ongelmien vuoksi jää usein pitkälti ammattihenkilöstön varaan, että henkilön toimintarajoitteet ja avuntarpeet tulevat huomatuiksi. – Palvelujärjestelmä ei pysty riittävästi tunnistamaan kognitiivisista toimintarajoitteista aiheutuvia avuntarpeita eikä

Neurologisesti pitkäaikaissairaiden ja vammaisten ihmisten asumisen selvitys Vastaajaryhmät: • synnynnäinen tai lapsuudessa alka­ nut neurologinen vamma tai sairaus, esimerkiksi CP-vamma tai epilepsia • aikuisiällä sairastuneet, joilla on pitkäaikainen, usein etenevä neurologinen sairaus, esimerkiksi MS-tauti, Parkinsonin tauti tai lihastauti • aikuisiällä neurologisesti vammautuneet, esimerkiksi aivoverenkiertohäiriön sairastaneet tai aivovamman saaneet

10

ASPA 2013

Selvitys on ollut mahdollinen Raha-automaattiyhdistyksen ASPAlle myöntämällä avustuksella. Se on toteutettu yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Neurologisten vammaisjärjestöjen, sosiaali- ja terveysministeriön, Suomen kuntaliiton sekä ympäristöministeriön kanssa. Tutkimusraportti: www.aspasaatio.fi/julkaisut

Vuosittain MS-tautiin sairastuu keskimäärin seitsemän suomalaista sadastatuhannesta. L ä h d e : D u o d ec i m , K ä y p ä h o i t o / M S - ta u t i

vastaamaan niihin varsinkaan kotiin vietävillä palveluilla, toteaa Valjakka. Vastaajat, joilla oli kognitiivisia ongelmia – etenkin aivovamman saaneet – erottuivat monien indikaattoreiden osalta huonompiosaisina. He kokivat elämänlaatunsa heikommaksi kuin muut vastaajat, olivat keskimääräistä useammin yksinäisiä ja kertoivat usein tulleensa väärinymmärretyiksi palvelujärjestelmässä. Suurempi osa heistä kuin muista ryhmistä asui yksiköissä ja laitoksissa.

Palvelusuunnitelma laajemmin käyttöön Valjakka ehdottaa neurologisesti pitkäaikaissairaiden ja vammaisten ihmisten palvelujen kehittämiseksi, että sektorirajat ylittävän palveluohjauksen saatavuutta lisättäisiin ja palveluohjauksen menetelmiä parannettaisiin. Hän suosittelee palvelusuunnitelman ottamista entistä laajempaan käyttöön. Kaikista kyselyyn vastanneista noin puolelle oli tehty palvelusuunnitelma. Vammaispalvelujen asiakkaina olevista vastaajista palvelusuunnitelma oli tehty noin 60 %:lle. – Palvelusuunnitelman käytön lisääminen toisi pitkäjänteisyyttä palveluihin. Asiakkaan toimintakyky ja tarpeet tulisivat prosessin myötä perusteellisemmin arvioiduiksi. Tarpeiden muuttumista pystyttäisiin seuraamaan tarkemmin ja vastaamaan niihin paremmin, tuleviakin tarpeita ennakoiden ja ongelmien kärjistymistä ennaltaehkäisten. Kotiin vietäviä palveluja tulisi kehittää itsenäisen elämän tueksi, myös niille ihmisille, joilla on kognitiivisista ongelmista johtuvia vaikeuksia arjessa selviytymisessä. l


Paha olo purkautuu rap-riimeihin ”Pahalta tuntuu tää julma maa. Pahalta tuntuu, enkä unta saa. Pahalta tuntuu, jep jep…” Nuori nainen riimittelee lavalla monisatapäisen yleisön edessä. Aika ajoin hän kannustaa yleisöä yhtymään biisiin, ja pikkuhiljaa yleisö lämpenee ja tulee mukaan. T e k s t i : H a n n a H y v ä r i n e n • K u vat: A n n i - H e l e n a L e pp ä l ä j a Sh u tt e r s t o c k

Nuori nainen on yhtä kuin rap-artisti Adjektiivi, joka puolestaan on yhtä kuin Iitu Murtola. Lava taas kuuluu Moniäänirock-festivaalille, joka on mielenterveyskuntoutujille ja heidän musiikkiprojekteilleen omistettu, vuosittaiseksi vakiintunut musiikki- ja bänditapahtuma. Murtola hurmaa esiintymisellään sekä yleisön että paikalle kutsutut kriitikot. Jälkimmäiset ylistävät Murtolaa muun muassa ”sensaatiomaisen hyvistä teksteistä” sekä ”sanomisen vimman ja sanomisen taidon” hallitsemisesta. Varsinaisen pommin räjäyttää levyyhtiö Experience Productionsia edustava Kristian Meurman, joka tarjoaa Murtolalle levytyssopimusta siltä istumalta. Se on aikamoinen tarjous, kun ottaa huomioon, että keikka on vasta Murtolan ensimmäinen oma live-esiintyminen. – Se oli täydellinen hetki. Suhtauduin esiintymiseen alun perinkin positiivisesti, mutta vastaanotto ylitti kaikki odotukset. Se oli järkyttävää, siis hyvällä tavalla, Murtola muistelee jälkeenpäin. Muistikuvat tosin ovat hiukan hataria, sillä esiintymistä seurasi melkoinen pyöritys. Murtolaa vietiin haastattelusta ja kuvauksesta toiseen niin, ettei hän lo-

pulta ehtinyt edes Meurmanin puheille. – Oli pakko lähteä junaan, kun paluulippu oli valmiiksi ostettuna, hän harmittelee. Sopimus on kuitenkin sopimus, ja sen allekirjoitus on vuorossa pikapuoliin. Sitä, mitä sen jälkeen seuraa, ei tiedä vielä kukaan.

Rap tuli vahingossa Murtola on 22-vuotias tamperelainen rap-muusikko, jolle musiikki on aina ollut tärkeää. – Musiikin kuunteleminen, tekeminen ja laulaminen ovat aina kantaneet minua. Musiikki on asia, joka ei koskaan tunnu pahalta, Murtola kuvailee. Rap ei kuitenkaan ollut se alkuperäinen juttu. Sen sijaan Murtolaa viehätti muun muassa Kotiteollisuus-yhtyeen raskas rock sekä Haloo Helsingin moderni pop-rock. Ensimmäiset omat biisit olivat akustisia balladeja. – Rap tuli oikeastaan vahingossa. Aloin vain räpätä Kruununtausta-nimisen poikaporukan kanssa, ja pian siitä tuli jonkinlainen villitys. Nyt olen räpännut aktiivisesti noin puolitoista vuotta.

Murtolan mukaan hänen musiikkinsa voisi kuitenkin yhtä lailla kuulua johonkin muuhun genreen. – Voisin laulaa vaikka rockia, jos vain löytyisi bändi, jonka kanssa soittaa.

Tehkää, mitä rakastatte Juuri nyt Murtola kuitenkin panostaa rappiin. Hän tekee itse sekä sanoitukset että biitit, ja tavoitteena on kehittyä niiden tekemisessä yhä paremmaksi. – Minulle on tärkeää, että kaikki on omaa, eikä muilta pöllittyä. Sanoitukset kumpuavat omasta elämästä, omista näkemyksistä ja tunteista – useimmiten pahasta olosta ja ahdistuksesta. – Yritän biisien avulla saada omaa oloani paremmaksi. Ja se toimii. Musiikin tekeminen on terapeuttista. Sitä, mitä kaikkea muuta musiikki voi vielä Murtolalle antaa, on ehkä turhan aikaista arvailla. Varmaa on vain se, että juuri nyt ja juuri tässä musiikin tekeminen ja sen esittäminen on se ainoa oikea tapa olla. – Haluan sanoa kaikille, että tehkää sitä, mitä rakastatte. Muuten missään ei ole järkeä. Täällä eletään vain kerran, joten silloin pitää tehdä sitä, mitä rakastaa. l

ASPA 2013

11


12

ASPA 2013


Moniäänirockia ympäri Suomea

Valtakunnallinen, mielenterveys­ kuntoutujien musiikkiprojekteja esittelevä festivaali Moniäänirock järjes­ tettiin vuonna 2013 vasta toista kertaa, mutta näyttää siltä, että festivaali on tul­ lut jäädäkseen. – Ensimmäisellä kerralla vuonna 2012 meillä oli 9 bändiä ja yleisöä noin 300 hen­ keä. Vuonna 2013 tupa oli täynnä, ja ar­ tistien fanit olivat järjestäneet jopa omia bussikuljetuksia päästäkseen paikalle, ker­ too festivaalista vastaavan kulttuuriyhdis­ tys Kukunorin vetäjä, musiikkiterapeutti Markus Raivio. Jatkossa festivaali on tarkoitus viedä Helsingistä muualle Suomeen, sillä järjes­ täjät haluavat välttää liikaa pääkaupunki­ keskeisyyttä. – Jos asiat menevät niin kuin pitää, vuoden 2014 Moniäänirock järjestetään Lahdessa. Toiveenamme on muokata festivaalista eri puolilla maata kiertävä tapahtuma, Raivio kertoo.

Ihmiset yhteen

Alun perin Moniäänirockin idea syntyi

tarpeesta löytää ja koota yhteen mielenterveyskuntoutujien bändejä ja artisteja. – Silloin kukaan ei tuntenut muita kuin Los Hermos -bändin. Siksi halusimme selvittää, mitä kaikkea Suomesta löytyy. Samalla artisteille haluttiin antaa tilaisuus päästä esittelemään itseään ja tuotantoaan. Alusta lähtien tapahtuma on rakentunut kahden pääperiaatteen varaan. – Ensinnäkin haluamme painottaa sitä, että mielenterveyskuntoutujat voivat toimia musiikin ja taiteen alalla ilman, että kyse on terapiasta. Toiseksi tapahtuma halutaan suunnata mielenterveyskuntoutujille ja mielenterveysjärjestöjen henkilöstölle, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista ja pääsevät näin tapamaan toisiaan ja verkostoitumaan, Raivio painottaa. Kolmas periaate on maksuttomuus. Festivaali toteutetaan alusta loppuun talkoovoimin. Moniäänirockin lisäksi kulttuuriyhdis­ tys Kukunori ry järjestää muun muassa

mielenterveyskuntoutujille suunnattua teatteri-, kirjallisuus- ja kuvataidetoimintaa. Uusia toimintatapoja mietitään jatkuvasti. – Voisivatko esimerkiksi mielenterveyskuntoutujien asumispalvelut tukea asukkaidensa kulttuuritoimintaa ja järjestää jotain yhteisöllistä, Raivio kysyy. l

Kukunori ry on kuntoutujien voittoa tavoittelematon kulttuuriyhdistys, jonka tarkoituksena on mielenterveyskuntoutujien kulttuuritoiminnan edistäminen. Se toimii kuntoutujien ja kulttuurialan ammattilaisten verkostona, mutta kyseessä ei ole terapiaa tai hoitoa tuottava järjestö, vaan taidetta, kulttuuria ja ilmaisuvapautta tuottava yhteistyöelin. Asumispalvelusäätiö ASPA ja ASPA Palvelut ovat Kukunorin jäseniä. www.kukunori.fi

ASPA 2013

13


Merkki kertoo

asiakkaan arvostamisesta Pari vuotta käytössä ollut Reilun palvelun merkki kertoo, että palvelun tarjoaja noudattaa eettisiä periaatteita ja rakentaa palvelunsa asiakkaan tarpeiden ja toiveiden mukaan. Asumispalvelusäätiö ASPA on yksi Reilun palvelun yhdistyksen perustajajäsenistä, ASPA Palvelut puolestaan ensimmäisiä merkinhaltijoita. T e k st i : P ä i v i H e l a n d e r

Reilua palvelua: Nuortentaloista itsenäiseen elämään Erityisnuorilla, kuten tarkkaavaisuushäiriöistä tai Touretten syndroomasta kärsivillä, on yleensä vaikeuksia itsenäistymisessä ja sosiaalisissa tilanteissa. Heille tarjoaa tukeaan Aivoliiton omistama Suomen Nuortentalo, jonka palvelukeskukset sijaitsevat Turussa, Kuopiossa ja Jyvässeudulla. Toimintaa järjestetään kuitenkin koko maassa. Tyypillinen Nuortentalon asiakas on

vastikään omilleen muuttanut nuori, mutta räätälöityä neuropsykiatrista valmennusta saa iästä riippumatta. Esimerkiksi ADHDnuoren koko perhe voi saada tukea, joka voi sisältää itsenäisen arjen hallinnan harjoittelua, psykososiaalisia taitoja ja koulutussuunnitelmia. Turussa on saatu hyviä kokemuksia vertaisryhmistä, joissa nuoret ovat käyneet yhdessä esimerkiksi minigolfaamassa ja ravintolassa syömässä. l

Reilua palvelua: Lapsettomuushoitoja eettisesti Kun vauva ei vanhempien toiveista huolimatta ilmoittele tulostaan, apua voi hakea Väestöliiton klinikoilta. Hoitoon pääsee ilman lähetettä ja jonotusta. Tuloksetkin rohkaisevat: noin 80 prosenttia saa hoitojen avulla lapsen. Lapsettomuus voi johtua esimerkiksi tulehdusten jälkiseurauksista, mutta useinkaan ei löydetä elimellistä syytä. Koeputkihedelmöitys tehdään laboratoriossa joko

mikroinjektiolla tai viljelymaljassa, mutta raskaus voidaan aloittaa myös inseminaatiohoidolla eli suoraan naisen elimistössä. Hoito kestää yleensä pari vuotta, sillä raskaus alkaa harvoin ensimmäisestä kerrasta. Myös toivon ja pettymysten aiheuttamaan stressiin klinikat tarjoavat tukea. Tuotto käytetään Väestöliiton yleishyödylliseen toimintaan, nuorten ja perheiden hyvinvointiin. l

Reilua palvelua: Nuorten Ystävät ojentaa auttavan käden Nuorten Ystävien jälkihuolto- ja avopalvelukeskukset suuntaavat palvelunsa sellaisille nuorille, jotka ovat sijaishuollon jälkihuollossa, lastensuojelun tarpeessa ja syrjäytymisvaarassa. Nuorimmat asiakkaat ovat varhaisteinejä, joita tuetaan kotona ja koulunkäynnissä. Nuorten Ystävät auttaa myös koko perheitä ehkäisemään ongelmien kärjistymistä tai selviytymään lastensuojelutoimista. Ohjauspalvelun aluksi laaditaan tukisuunnitelma. Jälkihuolto- ja avopalvelukeskuksen kautta on mahdollista hankkia

14

ASPA 2013

tukiasunto, jonka Nuorten Ystävät vuokraa yhteistyökumppaneilta. Apua hakevasta otetaan kokonaisvaltainen vastuu, ongelmiin reagoidaan nopeasti, eikä nuorta hyppyytetä tukiluukulta toiselle. Ohjaajat tukevat nuoria asumiseen, opiskeluun ja työnhankintaan liittyvissä arjen asioissa sekä auttavat ratkomaan ongelmia vaikkapa päihteiden kanssa. Tukihenkilöt eivät vaihdu jatkuvasti, koska järjestö huolehtii myös omien työntekijöittensä työhyvinvoinnista ja jaksamisesta. l

Tunnus reiluuden takuuna Reilun palvelun merkki on myönnetty 13 järjestötaustaiselle organisaatiolle, jotka tuottavat yhteiskunnallisesti tärkeitä ja laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja. Reilun palvelun toimijoille on tyypillistä, että ne auttavat heikommassa asemassa olevia ja muun palvelutarjonnan ulkopuolelle jääviä. Oikeuden käyttää merkkiä myöntää Reilu Palvelu -yhdistys. Tunnus on osoitus panostuksista vastuullisuuteen, palvelujen laatuun ja riittäviin henkilöstöresursseihin. Reilun palvelun merkin haltijat käyttävät liiketoiminnan tuoton yleishyödylliseen toimintaan. Reilu palvelu -merkin saaneet organisaatiot: 1. ASPA Palvelut Oy 2. Elimäen Puustelli ry 3. Invalidiliiton Asumispalvelut Oy 4. NAL Palvelut Oy 5. Nuori Kullervo Oy 6. Näkövammaisten Keskusliitto ry 7. Nuorten Ystävät -palvelut Oy 8. SALVA ry/Palvelukeskus Ilolansalo 9. Väestöliiton klinikat Oy 10. Kuurojen Palvelusäätiö 11. Suomen Nuortentalo Oy 12. Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö 13. VTKL-palvelut Oy


Oma ääni kuuluviin Mistä saan päättää? Miten minua kuunnellaan? Miten vaikutan arkeeni? Asumispalvelusäätiö ASPAn vertaisarvioitsijat ottavat siitä selvää asumispalvelujen käyttäjiltä. ➙ T e k s t i : M e r j a P e r tt u l a • K u va : K i mm o T o r k k e l i

ASPA 2013 15


Asumispalvelusäätiö ASPAn asumispalveluyksiköille tarjoama vertaisarviointi alkoi vuonna 2008. Toiminnasta on saatu hyviä kokemuksia. Tähän mennessä on arvioitu 60 palveluyksikköä ja koulutettuja vertaisarvioitsijoita on 47 eri puolilla maata. – Tavoitteena on, että toiminta pyörisi viiden vuoden päästä vapaaehtoisten voimin. Jo tällä hetkellä meillä on kolme alueluotsia, jotka hoitavat melko itsenäisesti lähialueensa vertaisarviointien koordinointia, sanoo Asumispalvelusäätiö ASPAn Tampereen toimistossa toiminnan lankoja käsissään pitävä suunnittelija Milla Ilonen. ASPAn kehittämää VERTAISarviointia™ voi hyödyntää mikä tahansa taho, joka tarjoaa asumispalveluja eri tavoin vammaisille ihmisille ja mielenterveyskuntoutujille. Ilonen painottaa, että ASPAn erityisen asiakaslähtöinen menetelmä sopii hyvin palveluyksiköiden laadun kehittämisen osaksi. Se on mainio lisä sertifioitujen asiakastyytyväisyyttä mittaavien peruskyselyjen rinnalle. ASPAn vertaisarviointi on myös hyvin edullinen tapa saada palvelujen käyttäjien näkemyksiä esiin. Asumisyksiköt maksavat vain vertaisarvioitsijoiden palkkiot ja matkakalut. Yleensä kustannukset jäävät 200–300 euroon. – Meitä ei kiinnosta pelkästään, ovatko palvelujen käyttäjät tyytyväisiä vai tyytymättömiä. Me haluamme selvittää, miten he voivat itse vaikuttaa omaan arkeensa, jotta siitä tulisi entistä laadukkaampaa.

Näin toimitaan Kun asumispalveluyksikkö tilaa ASPAlta vertaisarvioinnin, vähintään kaksi vertaisarvioitsijaa lähtee haastattelemaan yksikön kaikki mukaan haluavat asukkaat. Haastattelut tapahtuvat asukkaan kotona tai yhteistiloissa. Haastattelijoiden avuksi palkataan kirjurit. Haastattelijat ovat itsekin asumispalveluja käyttäviä vammaisia ihmisiä tai

16

ASPA 2013

mielenterveyskuntoutujia. He ovat saaneet viikonlopun kestävässä koulutuksessa peruseväät tehtävään. Taidot ja tiedot karttuvat kenttätyössä ja kerran vuodessa järjestettävässä täydennyskoulutustilaisuudessa. Asukkailta kysytään 18 teemasta. Tärkeä osa-alue on muun muassa se, saako palvelujen käyttäjä päättää, miten hän kodissaan elää: milloin syö, pesee pyykit tai käy kaupassa? Voiko hän olla halutessaan rauhassa omassa huoneessaan? Saako hän nähtäväkseen itseään koskevat asiapaperit? Useilla kysymyksillä kartoitetaan työntekijöiden ja asukkaiden välistä vuorovaikutusta ja asukkaiden kohtelua. Tietoa kerätään myös siitä, miten toimitaan, kun asukas ja työntekijät tai asukkaat keskenään ovat eri mieltä. Haastattelun lisäksi vertaisarvioitsijat havainnoivat ja kuulostelevat tunnelmia. Vastaukset käsitellään nimettöminä. Vertaisarvioitsijoilla on salassapitovelvollisuus. Palautteesta laaditaan kuukauden kuluessa yhteenveto, joka esitetään yhtaikaa yksikön työntekijöille ja palvelujen käyttäjille. Samalla voidaan korjata mahdolliset väärinkäsitykset ja käydä aktiivista vuoropuhelua.

Tavoitteena kehittäminen Yhteenvedossa nostetaan esiin asioita, jotka ovat kiitettäviä, kehitettäviä ja huolestuttavia. Kiitettävää voi olla esimerkiksi se, et-

tä työntekijät toimivat erinomaisesti tai yksikössä saa myös yöaikaan nopeasti apua. Kehitettävien asioiden ryhmään saattaa kuulua, että asukkaat toivovat, että aamulla avustamaan tuleva sanoisi huomenet tai koputtaisi ovelle ennen sisään astumista. Huolestuttaviin asioihin toivotaan puututtavan välittömästi. Tällainen voi olla esimerkiksi haastateltavan huomio, että hänen kodissaan käydään ilman lupaa. – Tavoitteena on, että yksiköissä tehdään muutoksia, jos siihen on aihetta. Olemme toteuttaneet muutamia seuranta-arviointeja ja näyttää, että näin myös tapahtuu, Ilonen toteaa. Hänestä suuri edistysaskel on jo se, kun aina hiljaa oleva asukas uskaltautuu kertomaan mielipiteensä tai työntekijöiden tietoon tulee asioita, joita perinteisillä kyselylomakkeilla ei ole koskaan noussut esiin. Vertaisarvioinnilla on suuri voimaannuttava vaikutus arvioitsijoihin. – He ovat saaneet toiminnan kautta välineitä vaikuttaa oman yksikkönsä arjessa, kun he ovat nähneet erilaisia tapoja asua ja toimia. Osa on myös muuttanut pois palvelutalosta itsenäisempään asumismuotoon tai työllistynyt vapaille markkinoille toiminnasta keräämiensä kokemusten ansiosta. l Kiinnostuitko? Kysy lisää. Milla Ilonen, puh. 040 848 0909, milla.ilonen@aspa.fi

Arvot toteutuvat ASPAn arvot toteutuvat vertais­arvioinnissa hienosti: 1. Ihmisen kunnioittaminen. Tätä korostetaan arviointitoiminnassa. 2. Turvallisuus. Vertaisarvioitsijoilla on salassapitovelvollisuus. 3. Asiantuntijuus. Eroon siitä, että joku muu määrittelee, mikä palvelujen käyttäjälle on hyväksi.


Vertaisarviointi antaa palvelujen käyttäjille mahdollisuuden puhua suunsa puhtaaksi. – Tavoitteena on päästä eroon siitä, että joku muu määrittelee, mikä on sinulle hyväksi, Milla Ilonen sanoo.

Milla Ilonen • 30-vuotias tamperelainen • ASPAn henkilökohtaisen avun kehittämisprojektin määräaikainen koulutussuunnittelija 2009–2010 • Vertaisarviointitoimintaan 2011, vakituiseksi vuoden 2013 alusta • Sosiaalipsykologian pro gradu Tampereen yliopistoon loppusuoralla: Eri tavalla vammaisten nuorten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten kokemukset yhdenvertaisuudesta • Mukana monessa järjestössä: mm. Kynnyksen varapuheenjohtaja, Invalidiliiton nuorten puheenjohtaja, SPR:n nuorisokouluttaja, Allianssin hallituksen jäsen • Motto: ”Haluan edistää etenkin yhdenvertaisuutta ja toivon, että erityisryhmäajattelusta päästään eroon.” • Harrastaa mökkeilyä ja uintia.

ASPA 2013

17


Henkilökunnalle laatukriteerit

”Ohjaaja on rinnallakulkija” MpNet-verkosto työsti kevään korvalla laatukriteerejä mielenterveyskuntoutujien asumiseen. Tällä kertaa puhuttiin henkilöstöstä. Tässä keskustelevat kokemusasiantuntijat Hanna Hietala ja Tiina Mauno sekä ASPA Palvelujen palvelupäällikkö Petra Haataja ja Etappi ry:n toiminnanjohtaja Päivi Nikula. Nelikon mielestä hyvä hoitaja tai ohjaaja on vähän kuin valmentaja: tukena kuntoutujan arjessa, ymmärtävästi mutta jämäkästi. T e k st i ja k u vat: Ess i K ä h k ö n e n

”Vähän kuin valmentaja”

”Asukkaan ehdoilla”

Tiina: Empaattinen ja ammattitaitoinen henkilöstö on isossa roolissa mielenterveyskuntoutujan asumispalveluissa. Ei riitä, että ihminen on koulutettu, vaan hänestä pitäisi löytyä elämänkatsomusta ja ymmärrystä. Hän ei niputa asukkaita sairauden perusteella samaan kastiin, vaan ymmärtää, että jokainen meistä on yksilö. Hanna: Ohjaajan tai hoitajan tehtävänä olisi valaa asukkaaseen uskoa: sinä kykenet sairaudestasi huolimatta. Päivi: Eli tarkoitatteko sitä, että henkilökunta kannustaisi ja motivoisi? Ja näkisi, että sairaus on vain yksi osa elämää? Hanna: Niin juuri. Henkilöstön pitää kuitenkin olla sopivasti tiukka ja olla päästämättä kuntoutujaa liian helpolla. Lepsuus johtaa vaan siihen, että kuntoutuja tottuu: ”Kun vähän valitan jostain, niin en joudu itse siivoamaan”. Petra: Olisiko hyvässä hoitajassa tai ohjaajassa sitten aika lailla valmentajan vikaa? Jos asuu tehostetussa palve-

Päivi: Tiina on oikeassa siinä, että asukkaan ehdoilla mennään. Eikö lähtökohdan olisi silti oltava se, että asumispalvelut ovat kuntoutumista – ja suunta on eteenpäin? Hanna: Ehdottomasti. Ja vaikka tavoitteet lähtevät aina asukkaan tarpeista ja toiveista, myös yhdessä voitaisiin pohtia, millaiset nuo tavoitteet olisivat. Päivi: Vuorovaikutus on tärkeää – sekin, miten ohjaaja puhuu asukkaalle. Henkilökunnan pitää etsiä asukkaan kanssa ratkaisuja tilanteeseen. Petra: Niin, kyllä henkilöstönkin pitää uskoa siihen, että kuntoutuja oppii. Ja oppiihan henkilöstökin siinä mukana. Päivi: Hyväksi hoitajaksi tai ohjaajaksi tullaan pikku hiljaa, ja kasvaminen työyhteisöön kysyy omien tunteiden reflektoimista. Pitää välillä pysähtyä miettimään, miksi tuo juttu herätti minussa sen kaltaisia tunteita tai miksi reagoin niin kuin reagoin. Ja on hyvä, jos henkilökunta ymmärtää myös kliinistä psykiatriaa, lääkitystä ja niiden mahdollisia sivuvaikutuksia. Hyvä

18

ASPA 2013

luasumisyksikössä, niin yleensähän ajatellaan, että kun kuntoutuja oppii hallitsemaan elämäänsä ja sairauden oireita, hän muuttaa omilleen. Henkilöstö olisi näiden tavoitteiden saavuttamisessa koutsin roolissa? Tiina: Kyllä vain! Minusta koutsilta vaaditaan myös aimo annos herkkyyttä. Hänen pitäisi aistia, missä asukkaan kohdalla mennään. Yhtenä päivänä tuen tarve on isompi kuin toisena. Silloin on turha pysytellä yksissä ja samoissa raameissa.


Hyvä hoitaja tai ohjaaja on asukkaalle myös kannustava valmentaja, totesivat ASPA Palvelujen palvelupäällikkö Petra Haataja (vas.), Etappi ry:n toiminnanjohtaja Päivi Nikula sekä kokemusasiantuntijat Hanna Hietala ja Tiina Mauno MpNet-verkoston tapaamisessa.

hoitaja tai ohjaaja osaa ainakin konsultoida ja lähettää eteenpäin.

”Herkästi mutta napakasti” Tiina: Haluaisin vielä palata asenteisiin. Minusta asumispalveluhenkilökunnalta vaaditaan lähtökohtaisesti halua olla mukana toisen ihmisen elämässä. Toimia ennemminkin rinnallakulkijana ja välttää päälle päsmäävää otetta. Mielenterveyskuntoutujalla asiat eivät useinkaan etene yksiviivaisesti. Hanna: Yhdellä ohjaajalla oli tapana aina todeta, että ”eiköstä niin?” Se oli ärsyttävää. Henkilöstön kannattaisi kuitenkin muistaa, että he eivät puhu viisivuotiaalle, vaan aikuiselle ihmiselle. Lepertely tai piilopakottaminen on kaikkea muuta kuin hoitoa. Päivi: Jos joku kuvittelee tekevänsä yksin hoitotyötä, eivät siivet kanna kovin pitkälle. Petra: Henkilökuntaan vaikuttaa tosi paljon sekin, millaiset arvot talossa vallitsevat ja millainen talon johto on. Jos työ-

kuva on hirveän tiukka, se luo jännitettä. Ei hoitaja tai ohjaaja osaa itsekään välttämättä olla rento ja aito.

”Ei pidä provosoitua” Päivi: Miten sitten käsitetään hyvä hoito tai hyvät asumispalvelut? Kukin asumispalveluyksikkö voisi käydä näitä arvokeskusteluja yhdessä asukkaiden kanssa. Vai mitä te tuumitte? Hanna: Olen samaa mieltä. Ettei sorruttaisi siihen, että tehdään näin, koska aina on tehty. Mutta kyllä ohjaajalla pitäisi myös olla kyky pitää pää kylmänä erilaisissa tilanteissa. Kun olin itse huonossa kunnossa, saatoin haistatella ohjaajille. Ymmärtävä ohjaaja ei siitä suutu eikä provosoidu. Petra: Henkilökuntakin tarvitsee pelisääntöjä, jotka auttavat ymmärtämään, miten toimitaan, jos joku asukas käyttäytyy loukkaavasti. Hanna: Pitäisi nostaa kissa rohkeasti pöydälle ja puhua myös henkilökemioista. Kumpikin osapuoli on vastuussa

siitä, että yhteispeli toimii. Ilkeä ei saa olla. Tiina: Ja pitäkää, ohjaajat ja hoitajat, hyvää huolta itsestänne! Teette rankkaa työtä, siispä te tarvitsette myös lepoa ja rauhaa. Kurssittautukaa ja lisäkouluttautukaa! Käykää kuntoremonteissa! l

Mikä on MpNet? • MpNet on mielenterveys‑ ja päihdetyötä tekevien järjestöjen verkosto. • Tällä hetkellä verkostossa haetaan laatukriteerejä mielenterveyskuntoutujien asumiseen. Asumispalvelusäätiö ASPA vetää hanketta, jonka tulokset valmistuvat vuoden 2013 aikana. ASPAn lisäksi asumisen laatukriteereitä määrittelevät usean muun järjestön edustajat, kokemusasiantuntijat ja palveluntuottajat.

ASPA 2013

19


T e k s t i : T u u l a W ä y ry n e n • K u va : H a r r i M ä e n p ä ä

Ari M: ”Hienoja vuosia Omasta kodista: ”Jokainen tarvitsee oman kotikolon, jossa saa olla oma itsensä ja rauhassa omien asioiden keskellä.”

ASPAn palveluista: ”Olen todella tyytyväinen omaan rivitaloyksiööni, jossa olen asunut nyt kuusi vuotta. Parasta tässä ratkaisussa on se, että tarjolla on monenlaista tukea arjen asioihin, vaikkapa aamuherätys, jos sellaista tarvitsee. ASPA-ryhmän yhteistilassa on myös aina muuta porukkaa ympärillä, joten yksin ei tarvitse olla. ASPAn asukkaista on löytynyt ystäviä, joiden luona voi vierailla. Meitä yhdistää samanlainen historia ja ongelmat, joiden kanssa olemme joutuneet elämään.”

Harrastuksista: ”Päivittäin en ehdi tehdä puoliakaan siitä, mitä haluaisin. Uusien asioiden omaksuminen vie minulta paljon aikaa. Päivät kuluvat tietokoneen äärellä, ja opiskelen itsekseni englantia ja venäjää. Kerran viikossa pyrin käymään kaupungilla ja ASPAn yhteistilassa, jottei mökkihöperyys iske.”

Valokuvaamisesta: ”Otan vuodessa muutamia tuhansia valokuvia. Digikamerat ovat huomattavasti helpottaneet kuvien käsittelyä. Kuvaan kaikkea ympärilläni, mutta luonto on pääkohteeni. Bravuurini on ukkospilvien kuvaaminen, mutta kyllä minäkin siirryn sisätiloihin, jos ukkonen tulee aivan päälle.” l

20

ASPA 2013

Turvallista ja tuettua asumista • ASPAn tukiasunnot on tarkoitettu eri tavoin vammaisille ihmisille, mielenterveyskuntoutujille ja pitkäaikaissairaille, jotka tarvitsevat tukea arkielämässään. • ASPAlla on yli 700 asuntoa ympäri maata Utsjoelta Helsinkiin. • Kaikki tukiasunnot sijaitsevat hajautetun asumispalvelun mallin mukaisesti tavallisessa asuinympäristössä lähellä palveluja. • Asuntoryhmän palvelujen ytimenä on erillinen huoneisto, joka toimii sekä asukkaiden yh-

teistilana että henkilökunnan tukikohtana. • Tukiasunnot räätälöidään vastaamaan asukkaan avun ja palveluiden tarpeita. • ASPAlta voi hakea tukiasuntoa, kun tuki on järjestynyt. Tuen ASPAn asunnossa asuvalle voi tarjota esimerkiksi henkilökohtainen avustaja, tukihenkilö, asumispalveluntuottaja, omaishoitaja tai poliklinikan tms. kotipalvelutiimi. • www.aspasaatio.fi/tukiasunnot • www.aspapalvelut.fi


ASPAn asunnossa”

Ilosaari Joensuussa on Ari M:lle mieluinen luontokuvauskohde. ”Bravuurini ovat ukkospilvet.”

ASPA 2013

21


ASPA Palvelujen kotiin viet채v채채 apua ja tukea ollaan laajentamassa ik채ihmisten tarpeita vastaaviksi palveluiksi.

22

ASPA 2013


Kotipalvelu turvaa ikäihmisen arjen Seinäjoella on nähty käytännössä, miten kehitysvammaisille järjestetyistä palveluista voivat myös ikäihmiset hyötyä. T e k s t i : O u t i R a n ta l a • K u vat: T i m o A a lt o

Asunto-osakeyhtiö Keponportissa on 25 omistusasuntoa, joissa asuu pääosin eläkeläisiä. Kerrostalon alimmassa kerroksessa toimii ASPA Palvelujen kahdeksan asukkaan yksikkö, joka on tarkoitettu ikääntyville kehitysvammaisille ihmisille. Synergiaetuja on, sillä ASPA pystyy tarjoamaan kotipalvelua muillekin samassa talossa omissa kodeissaan asuville vanhuksille.

Räätälöityä palvelua voi ostaa monenlaisiin tarpeisiin: kaupassa käyntiin ja muihin asiointeihin, peseytymiseen, ruoanlaittoon, pyykinpesuun, siivoukseen ja lääkkeiden ottamiseen. – Itse maksavia asiakkaita meillä on tällä hetkellä kolme. Palvelua pystyttäisiin järjestämään useammallekin, palveluvastaavana yksikössä työskentelevä sairaanhoitaja Päivi Fairchild sanoo. Palvelun sisältö sovitaan sen mukaan, mitä tarpeita kotipalveluasiakkaalla on. Suunniteltujen käyntien lisäksi asiakas saa äkillisissä tilanteissa nopeasti apua hälytysrannekkeen nappia painamalla. Koska kotipalvelun henkilökunta on samassa rakennuksessa, auttajat ovat paikalla parissa minuutissa mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Henkilökuntaan kuuluu lähihoitajia, sosionomeja ja sairaanhoitaja.

Elämää muistisairauden kanssa

Keponportin toimintayksikön palveluvastaava Päivi Fairchild toteaa, että yksikkö voisi palvella vielä useam­piakin kotipalveluasiakkaita.

Osa asukkaista elää omatoimisesti, osalla on tarvetta pienelle avulle ja osa tarvitsee palvelua useita kertoja päivässä. – Toiminta on joustavaa ja voin luottaa siihen, että äitini tulee hoidetuksi, nokialainen Helena Kujala kertoo. Hänen vanhempansa Eila ja jo edesmennyt Kalervo Vainio muuttivat paluumuuttajina Seinäjoelle, kun Keponportin asunnot olivat valmistuneet syksyllä 2009. He olivat asuneet 60 vuotta Vaasassa kolmen tason rivitaloasunnossa, jonka päättivät lopulta myydä ja näin

– Äiti saa elää omassa kodissa, mikä auttaa pysymään omatoimisena pitempään, sanoo Helena Kujala, joka arvostaa kotipalvelutoiminnan joustavuutta ja turvallisuutta.

siirtyä helpompaan asumismuotoon, jotta pärjäisivät äidillä muutama vuosi aiemmin todetun muistisairauden kanssa. Isäkin ehti sairastaa Alzheimerin tautia kolme vuotta ennen kuolemaansa. 91-vuotias Eila Vainio on talon vanhin asukas. Hän huolehtii kotinsa järjestyksestä, keittää kahvit ja tiskaa itse. Muisti

ASPA 2013

23


ei enää toimi, mutta fyysinen kunto on hyvä. Kerran viikossa talossa vieraileva liikuntaystävä auttaa ulkoiluissa. Asumispalvelutyöntekijä käy hänen luonaan 4–5 kertaa päivässä. Kotipalveluun sisältyy muun muassa imurointia, lääkkeiden jakoa, peseytymisessä auttamista, saunottamista, pyykinpesua ja lakanoiden vaihtoa. Ristikoiden ratkominen on Vainion vakiopuuhaa. Liikunta ja musiikki ovat olleet hänelle tärkeitä koko elämänsä ajan. Erityisesti laulaminen tuo entiselle kuorolaiselle elämäniloa. – Lempilaulujani ovat Lennä mun lempeni laulu ja Anna arpisten haavojen olla, Vainio kertoo. Vanhojen laulujen sanat soljuvat helposti suusta, kun hän antaa laulunäytteen. Karjalan evakolle lapsuuden kotiseutu on yhä tärkeä osa elämää. Hyllystä löytyy monta karjalaisaiheista kirjaa, joita luetaan sekä lähellä asuvan sisaren että seurakunnasta säännöllisesti vierailevan ystävän kanssa.

Omatoimisuus säilyy pitempään Yhteisöllisyyttä pidetään Keponportissa yllä muun muassa perjantain yhteisellä ruokailuhetkellä ASPAn yhteistilassa. Omakustanteiset ateriat toimittaa paikallinen lounasravintola. ASPAn kotipalveluasiakkaan kaupassa käynnit hoituvat kaupungin kotipalvelun kautta, jonne ASPAn asumispalvelutyöntekijät tekevät tilauksen asiakkaan puolesta. Kotiinkuljetuksen kustannus on alle neljä euroa. Ruokailuihin ja ruokatarvikkeisiin kuluu kuukaudessa noin 400 euroa. Toisin kuin monissa senioritaloissa, Keponportissa ei peritä palvelun ylläpitomaksua, vaan kotipalveluasiakas maksaa vain tilaamastaan palvelusta. Helena Kujala on laskenut, että kotipalvelun todellinen kustannus on vuodessa noin 1 500 euroa, kun otetaan huomioon verotuksessa kotitalousvähennyksenä vuosittain vähennettävä 2 000 euroa ja eläkkeensaajan korotettu hoitotuki noin 350 euroa kuukaudessa. – Kotiolot pakottavat pysymään omatoimisena pitempään. Mieheni iäkäs täti maksaa saman verran kaupun-

24

ASPA 2013

Yksilöllisiä palveluja ikäihmisille Kehittämispäällikkö Seija Milonoff kertoo, että ASPA Palveluissa jatkuva palvelujen sisällön kehittäminen ja laadun parantaminen on tärkeä osa toimintaa, sen tunnettuutta ja kasvua. – Yhtiön palvelutoiminta on alkanut erityisryhmien asumisen palveluista. Toiminta on laajentunut muihin mahdollisimman itsenäistä elämää tukevien palvelujen kehittämiseen ja tuottamiseen.

gin hoitolaitoksessa, mutta asumisviihtyvyys on sairaalatasoa eikä hänellä ole omaa keittiötä eikä parveketta. Kujala pitää äidille hankittavassa palvelussa tärkeimpinä asioina turvallisuutta, joustavuutta ja yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamista. – En tiedä parempaa paikkaa, jossa

ASPA Palvelujen vaikuttavaksi todettua kotiin vietävää apua ja tukea ollaan laajentamassa erityisesti ikäihmisten tarpeita vastaaviksi palveluiksi. – Iän myötä omat voimat vähentyvät, jolloin erilaisten kotiin saatavien palvelujen merkitys ja tarve kasvaa. Palvelut mahdollistavat ikäihmisten arjen helpottumisen ja sujumisen sekä mahdollisimman pitkään kotona asumisen.

äiti saisi elää omien tavaroittensa keskellä omassa kodissa. Tiedonvälitys hoitajien ja minun välillä toimii mutkattomasti, ja saan aina tekstiviesteihini vastauksen. Äidin muistisairaus on edennyt pitkälle, ja hän tarvitsee ympärilleen ihmisiä, jotka ajattelevat asiat hänen puolestaan. l


Nimbyilystä kaupunkikumppanuuteen

Elinympäristöään koskevilla valituskirjelmillä asukkaat haluavat muistuttaa, että heitä on kuunneltava ja että ympäristövaikutukset tulisi arvioida sijoitettaessa uusia ongelmallisiksi miellettyjä toimintoja naapurustoon. Usein paikalliset asukkaat haluavat esittää myös, että ehdotettu hanke ei sovellu heidän alueelleen. Hankkeiden vastustus – kuten myös niiden läpivieminen – merkitsee aina näkyvyyttä vähintäänkin paikallisessa julkisuudessa. Kannatusta näkemyksille haetaan lähiyleisön mielipiteestä. Ei meidän pihallemme! -liikkeiden jäseniä usein syyllistetään, heidän ilmaisemansa vastustus kun näyttäisi nousevan itsekkäistä lähtökohdista yhteisen hyvän unohtaen ja tulokasasukkaita yksiviivaisesti yhdeksi ryhmäksi, esimerkiksi poikkeaviksi, niputtaen. Vastakkainen näkemys on, että nimbyilijät kantavat aitoa huolta asuinympäristöstään ja haluavat vaikuttaa heitä arveluttavaan muutokseen naapurustonsa katutason elämässä. Oman naapuruston mielenosoituksellinen brändäys saattaa ilmentää kaupunginosaseparatismia. Ehdotus uuden toiminnon sijoittamisesta alueelle koetaan loukkaukseksi vallinnutta paikalliskulttuuria kohtaan. Se nähdään tyypillisesti myös uhaksi naisten ja lasten turvallisuudelle ja katuviihtyvyydelle. Suunnittelevan ja sijoituksesta vastaavan tahon asiantuntemus ei kiistatai konfliktitilanteessa herätä luottamusta. Nimby-liikkeiden tavoitteina ovat Suomessa useimmiten olleet ”sosiaalihygieeniset” teemat, kun taas esimerkiksi Yhdysvalloissa on tavanomaisesti kamppailtu ympäristökysymysten äärellä. Kotimaisemissamme alueen asuntojen hintatason on pelätty laskevan hankaliksi koettujen uusien asukasryhmien myötä. Luokkaristiriidat ovat palanneet kaupunkikuvaan. Minäkin voisin vastustaa vanhusten asuinyksikköä naapurustooni – siksi, että en kannata eri ikäryhmien erottamista. Asuinympäristön elävyys ja huoli ongelmallisesta asukasrakenteen eriytymisestä nivoutuvat toisiinsa: elävän asuinympäristön vastakohtana on ”kuollut”, syrjäytynyt tila, kuten vaikkapa ikä-, vammais- tai mielenterveyskuntoutujien getto, kun sekoittaville asumisratkaisuille ei ole löytynyt sijaa.

Naapurustokonfliktien sovittelupaikkana voitaisiin hyödyntää asukastalojen, -tupien ja -kerhotilojen verkostoa. Nimetyn välittäjätahon kanssa olisi mahdollista hakea sovintoa ja sopia jatkotoimet. Asukastalot ovat neutraaleja paikkoja, joissa osapuolet voivat kohdata. Samalla kaikkien osallisten äänet tulisivat edustuksensa mukaisesti kuulluksi. Nimbyilyä harjoittavat ja nimbyilyn kohteet tulisivat kaupunkikumppaneiksi. Kaupunkikumppanuus on sosiaalisesti kestävää, kaikkiin asukkaisiin tasapuolisesti investoivaa ja aktiivista kaupunkilaisuutta, jossa kulkemisella on yhteinen suunta. Se on luonnollinen yhteistoiminnan muoto, jossa eri toimijat toteuttavat tavanomaisia ja erityisiä kaupunkiasumiseen liittyviä tarpeitaan ja tarkoitusperiään suvereenisti ja asiaankuuluvia sääntöjä noudattaen. Kaupunkikumppanuus määrittyy osallisuudeksi, jolla on vaikuttavuutta. Se on suhde, jossa eri osapuolet hyötyvät toteutetuista käytänteistä tai ratkaisuista. Kaupunkikumppanuus merkitsee myös tavoitetta, odotusta urbaanista lisäarvosta sekä verkostoa muutoksen välineenä. Kumppanuus voidaan tiivistää merkitsemään ”hyvää palvelua”. Kun paikallinen asuinyhteisö laajenee ja monimuotoistuu, tarvitaan vastuunottamista lähimmäisistä ja suuntautumista kohden positiivista nurkkakuntaisuutta. Hyvässä tapauksessa naapurusto voi reagoida tarjoamalla erityisasumispalvelujen piirissä oleville tukea, apua, hyväksyntää ja osallisuutta. Vapaaehtoisella avun antamisella on tutkimuksissa havaittu olevan suotuisia terveysvaikutuksia auttajalle itselleenkin. Yhteisenä pyrkimyksenä on yrittää ehkäistä arkeen liittyvien epämukavuuksien ja häiriötekijöiden kasaantumista sekä pystyä elämään omannäköistä elämää. Timo Kopomaa valt. tri, kaupunkitutkimuksen dosentti

ASPA 2013 25


Ajankohtaista ASPAsta Teemaviikko haastaa huomaamaan osallistumisen esteitä Asumispalvelusäätiö ASPAn ja ASPA Palvelujen järjestämä Mahdollista! -teemaviikko havahduttaa miettimään yksilön osallistumisen mahdollisuuksia. Viikko järjestetään 14.–20. lokakuuta 2013 Helsingin Lasipalatsissa. Viikon aikana Lasipalatsin Akkunanäyttelytilassa järjestetään ASPA Pal-

velujen asiakkaiden töistä koottuja valokuva- ja taidenäyttelyjä, työpajoja ja tiedotustilaisuuksia eri kohderyhmille. Viikko haastaa suuren yleisön näkemään ympäristössään vallitsevat, osallisuutta rajoittavat asenteet. Päättäjiä, virkamiehiä ja työnantajia kannustetaan puolestaan edistämään

osallisuuden toteutumista omalla työllään. Viikon keskeinen viesti on se, että omassa kodissa asumisen ja yhteiskunnallisen osallistumisen on oltava mahdollista kaikille. Nykyistä useammalle pitää myös tarjota tilaisuus tehdä mielekästä työtä. l

Uusia asuntoja Somerolle Hyvä päivä – kuvia elämästä, haaveista ja ilosta ASPA Palvelujen kokoama Hyvä päivä -valokuvanäyttely esittelee havaintoja hyvästä arjesta, onnen hetkistä ja unelmista. Näyttelyn taiteilijat ovat ASPAn asiakkaita, mielenterveyskuntoutujia ja eri tavoin vammaisia ihmisiä. Hyvä päivä voi olla pienikin arkinen elämys tai saavuttamaton unelma. Kivuton ja lääkkeetön päivä on haave, joka pysäyttää ajattelemaan. Näyttelyn tavoitteena on antaa mielenterveyskuntoutujille ja vammaisille ihmisille kanava kertoa omista toiveistaan uudella tavalla. Valokuva on vahva vuorovaikutteinen väline, joka mahdollistaa monta erilaista kohtaamista niin kuvan ottamisen hetkellä kuin sitä katsottaessa. Kuviin liitetyt tarinat avaavat tien kuvaajien omaan maailmaan. Hyvä päivä -näyttely kiertää vuoden mittaan ASPA Palvelujen toimipaikkakunnilla. Näyttely julkaistiin kesäkuussa 2013 ja oli esillä myös saman kesän Art goes Kapakka -festivaalin Tsiigaa-näyttelykokonaisuudessa Helsingissä. l

26

ASPA 2013

Kahdeksas ASPAn rakennuttama asuntoryhmä on valmistunut Somerolle. Asuntoryhmässä on 14 asuntoa, joissa asuu kehitysvammaisia ihmisiä. Yksikerroksinen talo, jonka rakennusala on 1 390 kerrosneliömetriä, otettiin käyttöön joulukuussa 2012. Rakennushankkeen kumppani ja asumispalveluiden tuottaja on Someron kaupunki. Kaikki ryhmän asunnot ovat noin 40 m² suuruisia, ja niissä on kaksi sisäänkäyntiä. Kaikissa asunnoissa on olohuone, makuuhuone, oma keittiö ja kylpyhuone/wc. l

Hankeopas rakennuttamisesta ASPA rakennuttamistoiminta on laatinut Asuntojen rakennuttaminen ARAn tuella -oppaan, jossa kuvataan rakennuttamishankkeen vaiheet ja hankkeen eri osapuolten roolit valmisteluvaiheesta aina takuutarkastukseen asti. Opas on tarkoitettu ensisijaisesti rakennutetta­vien asuntojen tuleville asukkaille, heidän omaisilleen ja yhteistyöjärjestöjen edustajille. Opas selkeyttää ASPAn rakennuttamishankkeen kulkua, hankkeeseen osallistuvien rooleja sekä menettelytapoja, joilla rakentamisen yhteydessä edetään. l


ASPA Palvelujen yksiköitä käyntiin Turussa, Porissa ja Muuramessa Syksyn 2013 aikana ASPA Palvelujen toiminta starttaa kolmella uudella paikkakunnalla, Turussa, Porissa ja Muuramessa.

Porin Valtti ja Turun Värssy on suunnattu mielenterveyskuntoutujille ja tarjoavat asiakkailleen tuetun asumisen palveluja, Värssy myös

palveluasumista. Muuramessa aloittaa kehitysvammaisille tarkoitettu tehostetun palveluasumisen yksikkö. l

Selvitys kehitysvammaisten ihmisten asumisesta Asumispalvelusäätiö ASPA selvittää kehitysvammaisten ihmisten asumista Liedon, Koski Tl:n, Marttilan ja Tarvasjoen kunnissa. Selvityksessä kartoitetaan aikuisten kehitysvammaisten mielipiteitä asumisestaan ja tuen tarpeestaan sekä alueella tällä hetkellä tarjolla olevat asumisen palvelut. Myös

omaisten ja kuntien henkilöstön näkemykset kuullaan. Selvitys toteutetaan yhteistyössä kuntien, Killin Kehitysvammaisten Tuki ry:n sekä alueen kehitysvammaisten ihmisten omaisten kanssa. Tulosten pohjalta kootaan suositukset asumisen ja palvelujen kehit-

Oikeita töitä

tämiseksi. Haastateltaville laaditaan myös yksilölliset palvelutarvekuvaukset, jotka luovutetaan näiden henkilöiden luvalla kunnille. Selvitys valmistuu tammikuun 2014 loppuun mennessä, ja se julkaistaan verkkosivuilla www.aspasaatio.fi/julkaisut. l

Tandem kokosi kokemuksia

Asumispalvelusäätiö ASPAssa toteutettu vammaisten ja osatyökykyisten työllisyyttä edistävä EU-rahoitteinen Face-to-Face -projekti on tuottanut kirjan, joka esittelee onnistuneita työllisyystarinoita Ruotsista, Tanskasta, Virosta ja Suomesta. Niiden kautta kerrotaan, minkälaisia toimenpiteitä ja tukimuotoja on vaadittu, jotta työllistyminen avoimille työmarkkinoille on onnistunut. Esimerkit kannustavat oikeisiin töihin asianmukaisella palkalla: osaksi työyhteisöä, osalliseksi yhteiskuntaan. Työllistyminen on mahdollista, ja työllistäminen kannattaa. Kirja on julkaistu verkossa www.aspasaatio.fi/julkaisut, ja paperiversio on tilattavissa omakustannushintaan osoitteesta tietopalvelu@aspa.fi. l

Mielenterveyskuntoutujien palvelujärjestelmää kehittävän Tandem-projektin Sanasopukassa koottiin 165 videoitua kokemuskertomusta. Kertomukset ovat nyt vapaasti hyödynnettävissä mielenterveyspalvelujen kehittämistyössä. Kuntoutujien kokemukset saamistaan palveluista ja näkemykset siitä, kuinka he niitä kehittäisivät löytyvät Tandem-projektin verkkosivuilta: www.aspasaatio.fi/tandem. Projektin tuottamat palvelukuvaukset ovat valmistuneet Keski-Pohjanmaalla peruspalveluliikelaitos Jytan alueella ja Lieksassa, jotka toimivat syksyn 2013 aikana Tandemin ensimmäisenä vertailukehittämisen parina. Tandem kutsuu mukaan vielä kolmea vertailukehittämisestä kiinnostunutta kuntaa tai sote-aluetta yhteistyökumppaniksi. Ilmoittautua voi syksyn 2013 aikana. l

Tukea vastavalmistuneiden työllistymiseen Työ – tie osallisuuteen -projektissa kehitetään ryhmämuotoinen työhönvalmennuksellisen tuen malli edistämään nuorten työllistymistä. Tuki ajoittuu koulutuksesta valmistumisen ja työelämään siirtymisen nivelvaiheeseen ja on suunnattu erityistä tukea tarvitseville

nuorille. Vuonna 2015 päättyvä projekti tuottaa myös oppaan toimintamallistaan. Mallin pilotointi käynnistyi keväällä 2012 ja jatkuu vuoden 2014 loppuun asti. Toimintamallia pilotoidaan pääkaupunkiseudulla, Kouvolan, Ou-

lun ja Etelä-Pirkanmaan seuduilla. Projekti etsii toiminta-alueiltaan yhteistyökumppaneita tukemaan vastavalmistuneiden nuorten työllistymistä ja työssä pysymistä. l

ASPA 2013

27


Kutsumustyö ei pääty kertaheitolla Suuntaus pienempiin yksiköihin ja tukiasumiseen voimistuu, ja palvelukonseptien kehittäminen nousee yhä isompaan rooliin asumisratkaisujen suunnittelun rinnalle. Näin arvioi Asumispalvelusäätiö ASPAn toimitusjohtaja Pekka Mikkola eläkkeelle lähdön kynnyksellä. T e k s t i : M a r i a S a l m i n e n • K u va : J u h a R a h k o n e n

Pekka Mikkola siirtyy syksyllä 2013 eläkkeelle Asumispalvelusäätiö ASPAn toimitusjohtajan tehtävästä. Työpöytä tyhjenee ja luottamustehtävät siirtyvät jatkajille vähitellen. ASPA Palvelut Oy:n hallituksessa Mikkola jatkaa talven yli seuraavaan yhtiökokoukseen saakka. Seuraajansa Jyrki Pinomaan kanssa hän kartoittaa, millaista politiikkaa säätiön tulisi jatkossa harjoittaa yhtiön omistajana. Mikkola luonnehtii työuraansa vähäosaisten asialla olemiseksi. Opinnot Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa johtivat ensin Kehitysvammaliiton palvelukseen, sieltä Helsingin kaupungin Huoltovirastoon sekä työtehtäviin asunnottomien tilapäismajoituksesta huolehtivassa Helsingin Uudet asuntolat Oy:ssä. Pisimmän, 21-vuotisen työrupeamansa Mikkola teki Kuurojen Liitossa toiminnanjohtaja Liisa Kauppisen aisaparina. ASPAn hallituksessa Mikkola on työskennellyt säätiön perustamisesta 1995 lähtien, ja Asumispalvelusäätiö ASPAn toimitusjohtajana hän aloitti vuonna 2006. – Uran päätteeksi tuntuu hyvältä. Vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien asumista on pystytty kehittämään ja parantamaan monin tavoin vuosien varrella, sanoo Mikkola. Hän arvioi, että myönteisen kehityksen taustalta löytyy kolme erityisen merkittävää tekijää. Vuonna 2006 YK:n yleis-

28

ASPA 2013

kokouksessa hyväksytty vammaisten ihmisoikeussopimus oli ensimmäinen iso edistysaskel ja antoi pontta vaatimuksille vammaisten asumisen saamisesta paremmalle tolalle.

Tuloksekasta yhteispeliä Toisena suurena taustavoimana on vaikuttanut laki erityisryhmien investointiavustuksesta, joka säätelee ARAn myöntämiä avustuksia yleishyödyllisille yhteisöille. ASPA pääsi heti toimintansa alkuvaiheessa niiden organisaatioiden joukkoon, joita ARA tukee ryhmämuotoisten asuntojen rakentamisessa erityisryhmille myöntämällä avustuksia ja korkotukilainoja. – Vuonna 2006 meillä oli yksi tai kaksi asuntoryhmäkohdetta suunnittelu- ja rakennusprosessissa. Tällä hetkellä vastaavia kohteita on kymmenkunta, Mikkola kuvaa kehitystä. Hän kertoo, että ASPAn rakentamat ARA-rahoitteiset asuntoryhmät ovat valtaosin tiiviimmän tuen asumispalvelun yksiköitä kehitysvammaisille asiakkaille. – Uudistuotannossamme asuntoryhmän asuntojen koko on keskimäärin 35– 40 m2. Perusideamme on, että jokainen asunto on itsenäinen, turvallinen ja tavallinen koti, joka on toteutettu kahden oven periaatteemme mukaisesti. Ensisijaisesti ASPA kuitenkin hankkii tukiasuntoja normaalista asuntokannasta hajautetun asumisen mallin pohjalta. Asiakkaita ovat esimerkiksi mielen-

terveyskuntoutujat sekä liikuntavammaiset ihmiset. Toimintaa tukee RAY, jonka avustuksella ASPA rahoittaa hankinnasta noin puolet ja kattaa loput kulut lainalla. Pitkään matalina pysyneet korot ovat osaltaan lisänneet ASPAn mahdollisuuksia kasvattaa hankintavolyymiä. – Viime vuosina olemme pystyneet hankkimaan viitisenkymmentä tukiasuntoa per vuosi, Mikkola toteaa tyytyväisenä. Kolmanneksi suotuisan kehityksen mahdollistajaksi Mikkola nostaa monet asumisen kehittämisohjelmat, joita ympäristöministeriö on vienyt eteenpäin yhdessä järjestöjen kanssa. Työ on ollut ansiokasta etenkin kehitysvammaisten asumisen parantamisessa.

ASPA ajan hermolla Tätä nykyä mielenterveyskuntoutujat ovat ASPAn suurin asiakasryhmä. Heidän asumisensa kehittäminen on ollut viime vuosina keskeinen toimintateema, ja ASPA on esittänyt ympäristöministeriölle oman ohjelman perustamista mielenterveyskuntoutujien asumista varten. Toistaiseksi tämä työ pysyy kuitenkin linkitettynä pitkäaikaisasunnottomien asumisen kehittämisohjelmaan. – Mielenterveyskuntoutujien asumisessa hoito- ja palveluketjuilla on isompi rooli kuin itse asunnolla. Neurologisesti vammaisten asiakasryhmän tilanne on samankaltainen. Asumista suunnitellessa tulee miettiä palvelukonseptien ja asu-


Säätiölaki uudistuu ja mietityttää Oikeusministeriön asettama työryhmä, joka on valmistellut vuodesta 1931 voimassa olleen säätiölain uudistamista, luovutti mietintönsä ministeriölle toukokuussa. Lausuntokierros päättyi heinäkuussa. Asumispalvelusäätiö ASPAn toimitusjohtaja Pekka Mikkola on ollut mukana taustaryhmässä, joka on tukenut työryhmän jäsenenä toimivan Miina Sillanpään säätiön toiminnanjohtaja Eija Sorvarin työtä. – Olemme pitäneet tärkeänä, että säätiöllä säilyisi hyödyllisyyden velvoite myös lakiuudistuksen jälkeen: sen tulee vastata johonkin yhteiskunnalliseen tarpeeseen. Nähtäväksi jää, säilyykö vaatimus lopulta laissa. Paljon keskustelua on herättänyt myös se, voidaanko säätiötä sallia käytettävän pelkästään liiketoiminnan harjoittamiseen. Joka tapauksessa on ilmeistä, että säätiöstä tulee osakeyhtiön tapainen rakenne harjoittaa liiketoimintaa, Mikkola tiivistää muutamat isoimmat pohdinnan aiheet.

misratkaisujen kehittämistä rinnakkain, painottaa Mikkola. Hän ennustaa, että erityisryhmien asumisessa vahvistuu suuntaus pienempiin yksiköihin ja tukiasumiseen, ja henkilökohtaisen, räätälöidyn tuen merkitys korostuu asumispalvelussa. Valtavirraksi nousee itsenäinen asuminen tukiasunnossa. – Olisi toivottavaa, että ARA-rahoitteisten 15 asunnon asuntoryhmien suunnittelu ja perustaminen ei ainakaan kasva nykyisestä. Asuntoryhmien pitäisi olla pienempiä, 3–5 asunnon yksiköitä. Lisäksi pitäisi kasvattaa tukiasuntojen hankintaa ja hajautetun asumisen mallin to-

teutuksia myös kehitysvammaisille asiakkaille. ASPA on juuri oikealla tiellä itsenäisen turvallisen asumisen osaajana, ja sillä on paljon annettavaa tässä kehityksessä.

Tehtävä lähellä sydäntä Mikkola on huolissaan järjestöpohjaisten sosiaali- ja terveysalan palveluntuottajien tilanteesta kovaa vauhtia keskittyvillä palvelumarkkinoilla. Laatu ja asiakaslähtöisyys ovat järjestöjen ja kolmannen sektorin palvelujen vahvuudet, ja tätä lippua toimijoiden itsensä on pidettävä korkealla. Asiakasnäkökulma sekä laadukas ja yhteiskuntavastuullinen toiminta, josta

saatu tuotto palautuu kansalaisten hyvinvointia edistävään työhön, ovat ydinviestit Reilu Palvelu ry:ssä, jonka alan järjestöt perustivat vuonna 2010. Yhdistyksen puheenjohtajuus on ollut Pekka Mikkolalle läheinen ja mieleinen luottamustehtävä. – Kevään vuosikokouksessa seuraajakseni valittiin Kari Lankinen Väestöliitosta. Yhdistyksen lanseeraama Reilun palvelun merkki on herättänyt laajasti kiinnostusta sote-palveluntuottajien keskuudessa, ja tähän mennessä merkki on myönnetty 13 organisaatiolle. Olemme päässeet hienosti vauhtiin jo parissa vuodessa, Mikkola kiittää. l

ASPA 2013

29


Apua ei-kenenkään-asiakkaille Monet itsenäiseen asumiseen tukea tarvitsevat ihmiset putoavat tukijärjestelmien ulkopuolelle. Asumispalvelusäätiö ASPA valmistelee hanketta tämän ryhmän tunnistamiseksi ja auttamiseksi. T e k s t i : P ä i v i H e l a n d e r • k u va : Sh u tt e r s t o c k

Jokainen nuori ei lennä pesästä omin siivin. Elämänhallinta voi olla hakusessa ja itsenäinen asuminen liian haastavaa, mutta yhteiskunnan tukijärjestelmät eivät aina tunnista ja auta tällaisia ihmisiä. Asumispalvelusäätiö ASPAn kiinteistöpäällikkö Marjaliisa Björkman toteaa, että vaikeudet voivat johtua esimerkiksi neurologisista sairauksista, vammoista tai psyykkisistä sairauksista, joita ei ole asianmukaisesti diagnosoitu. Myös moni lastensuojelun asiakas jää ilman tarvitsemaansa yhteiskunnan tukea, kun hän täyttää 21 vuotta ja jälkihuolto päättyy. – Samoin sikiön alkoholioireyhtymästä kärsivien FAS-nuorten aikuistuminen usein viivästyy. Yhteydenottoja tulee myös vanhemmilta, joiden nuori jää kotiin asumaan, koska ei pärjäisi itsenäisesti. Jos hän ei nosta työttömyyskorvauksia eikä toimeentulotukea, hän on yhteiskunnalle lähes näkymätön, Björkman sanoo.

Myöhäinen apu käy kalliiksi Diagnoosi on avain oikeaan hoitoon ja tukeen. Kehitysvammaisten ja mielenterveyden häiriöistä kärsivien oikeus tukiin on turvattu erillislaeilla. Mutta lievästi kehitysvammainen voi suoriutua peruskoulusta tukiopetuksen turvin ja jäädä vaille diagnoosia. Samoin neuropsykiatrinen erityisvaikeus, kuten ADHD tai Asperge-

30

ASPA 2013

rin syndrooma, voi jäädä tunnistamatta ja asianmukainen tuki saamatta. Tällaiset ”ei-kenenkään-asiakkaat” tulevat usein tuen piiriin liian myöhään, koska järjestelmät, esimerkiksi kunnan sosiaalihuolto, eivät ole tunnistaneet heitä tai he eivät ole soveltuneet valmiisiin tukirakenteisiin. Oppimisvaikeuksien, käytöshäiriöiden sekä mahdollisen päihteiden käytön ja mielenterveysongelmien kierre estää yleensä hakeutumisen toisen asteen koulutukseen, mutta töitäkään ei löydy. Nuori haluaa itsenäistyä, mutta arjen hallinta ja rahan käsittely eivät onnistu. Kun laskut jäävät maksamatta, epätoivoinen ihminen ehkä osaa ja jaksaa vielä hankkia pikavipin, mutta joutuukin velkakierteeseen. – Osa näistä nuorista menettää pian asuntonsa, ja uutta on vaikeaa löytää, jos luottotiedoissa on häiriömerkintä. Kun tilanne on kestämätön, tarvitaankin jo hätäratkaisuja: asuminen ja muu tuki hoidetaan kalliisti ja valmistelemattomasti, Björkman sanoo. Hän kertoo tyypillisen esimerkin hätämajoituksesta: kunta maksoi 13 neliön huoneesta lähes tuhannen euron kuukausivuokraa kaksi vuotta. Pelkästään asumiseen käytetyillä 23 040 eurolla olisi voitu tarjota nuorelle sekä inhimillinen asumisratkaisu että hänen elämäntilannettaan edistäviä palveluja. l

ASPAn kehittämis­ toiminnassa tapahtuu Tunnistamattomat tuen tarvitsijat -hanke on yksi Asumispalvelu­ säätiö ASPAn yhdessä muiden alan toimijoiden kanssa valmistelemista hankkeista. Työn alla on myös muita ASPAn koordinoimia hankkeita, joiden toteutukseen haetaan RAY:n rahoitusta. Tukiasumisen kehittäminen -hankkeessa tavoitteena on saada aikaan palvelujen rakennemuutos ja lisätä tukiasumista tavallisessa asuntokannassa. POPUP! Portti osallisuuteen on kehittämisprojekti asumis­ palveluja käyttävien ihmisten osallisuuden ja omaehtoisen elämän vahvistumiseksi. Tervetuloa taloon! -projekti edistää naapurisopua asunto­ ryhmien rakentamishankkeissa tai tukiasuntojen hankinnan yhteydessä ja lisää yhteistoimintaa asuin­alueen asukkaiden kesken.


ASPA pähkinänkuoressa Missiot

Asumispalvelusäätiö ASPAn perustajajärjestöt

Asumispalvelusäätiö ASPA

ASPA Palvelut Oy

Asumispalvelusäätiö ASPA on 13 vammaisjärjestön vuonna 1995 perustama valtakunnallinen säätiö, jonka tehtävänä on edistää vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien mahdollisuuksia asua ja elää itsenäisesti tavallisissa asuinympäristöissä.

ASPA Palvelut Oy tuottaa yksilöllisiä asumispalveluja ja itsenäistä elämää tukevia palveluja eri tavoin vammaisille ihmisille, mielenterveyskuntoutujille ja muille erityisryhmille.

• Epilepsialiitto ry • Förbundet De Utveclingstördas Väl rf (FDUV) • Invalidiliitto ry • Kehitysvammaisten Palvelusäätiö • Kehitysvammaisten Tukiliitto ry • Kehitysvammaliitto ry • Kuurojen Liitto ry • Mielenterveyden Keskusliitto ry • Nuorten Ystävät ry • Näkövammaisten Keskusliitto ry • Suomen CP-liitto ry • Suomen MS-liitto ry • Suomen Parkinson-liitto ry

ASPAn asunnot ja toimintayksiköt 2013 ASPAn yli 700 asuntoa ja 45 toimipistettä sijoittuvat noin 60 paikkakunnalle ympäri Suomea. Tukiasuntojen, asuntoryhmien ja palvelujen verkostoa laajennetaan jatkuvasti asiakastarpeen ja kysynnän mukaan.

Asumispalvelusäätiö ASPAn kumulatiiviset kokonaisinvestoinnit, RAY- ja ARA-avustukset 2007–2012

ASPA Palvelut Oy:n liikevaihto 2008–2012

70 M€

18 M€

60 M€

15 M€

50 M€

12 M€

40 M€ 9 M€ 30 M€ 6 M€

20 M€

3 M€

10 M€ 0 M€

2007

2008

Kokonaisinvestoinnit

2009

2010

RAY-avustukset

2011

2012

0 M€

2008

2009

2010

2011

2012

ARA-avustukset

ASPA 2013

31


www.aspa.fi

Asumispalvelusäätiö ASPA – Kehittyvää erityisryhmien asumista

ASPA Palvelut Oy – Reilu, osaava, vastuullinen

Viljatie 4 A, 00700 Helsinki puh. 09 3478 430, fax 09 3478 4360 aspa.toimisto@aspa.fi

Viljatie 4 C, 00700 Helsinki puh. 09 3478 430, fax 09 3487 0109 info@aspa.fi

www.aspasaatio.fi

www.aspapalvelut.fi

Asumispalvelusäätiö ASPAn päärahoittajia ovat Raha-automaattiyhdistys RAY ja Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA.

Tykkää meistä Facebookissa: www.facebook.com/aspakehittaa www.facebook.com/aspapalvelee

Aspan vuosikirja  
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you