Numero 1 2013
Vertaisarvointi antaa jokaiselle 채채nen Sein채joen Keponportissa askarrellaan
Sisällys
3 Pääkirjoitus 4 Uutiset Seinäjoen Keponportissa askarrellaan 6 8 Adjektiivi: ”Oon rakastunu tähän oloon!” 10 Teema: Vertaisarvioinnissa voi olla oma itsensä
13 14 16 19
13 kysymystä Mantelissa riittää tekemistä Asiakkaan kynästä På svenska: Ett riktigt hem
Qukkuu esiintyi huhtikuussa Moniäänirockissa.
Päätoimittaja
Soili Helminen, puh. 0400 204853, soili.helminen@aspa.fi Toimitus ja taitto
Anni-Helena Leppälä, puh. 040 159 5622, anni-helena.leppala@aspa.fi Toimituksen osoite
Aspalainen, ASPA Palvelut, Viljatie 4 C, 00700 Helsinki, aspalainen@aspa.fi Kannen kuva
Kuvassa Milla Ilonen, kuvaaja Anni-Helena Leppälä Kirjapaino
Katajamäki print & media Julkaisija
ASPA Palvelut Oy Aspalainen on ASPA Palvelujen asiakaslehti. Lehden voi tilata ilmaiseksi osoitteesta aspalainen@aspa.fi. ASPA Palvelut on yhteiskunnallinen reilun palvelun yritys, jonka omistaa vammaisjärjestöjen perustama Asumispalvelusäätiö ASPA. Tuotamme itsenäistä elämää edistäviä palveluja erityisryhmille, kuten mielenterveyskuntoutujille ja eri tavoin vammaisille ihmisille. Asiakkainamme on myös ikäihmisiä.
2
Aspalainen
Pääkirjoitus
Olemme sinulla töissä
A
siakkaan kuunteleminen ja yksilökeskeinen toimintatapa on ASPAn palvelujen kulmakivi. Se erottaa meitä muista. Kuuntelemisen kulttuuri ei kuitenkaan synny itsestään, vaan sitä pitää rakentaa ja vahvistaa. Meillä Tesoman yksikön henkilöstöpalavereissa puhutaan viikoittain ja työntekijöiden keskusteluissa jopa päivittäin siitä, millaista palautetta asiakkaat ovat antaneet meistä ihmisinä, ASPAsta yrityksenä ja tekemisistämme toimintatapana. Suuri osa palautteesta on onneksi kiittävää. Mutta erityisen herkällä korvalla kuuntelemme kritiikkiä. Asiakkaan voi olla vaikeaa antaa meille henkilökohtaisesti kielteistä palautetta. Usein yhtä työntekijää koskeva kritiikki tuleekin kerrottua toiselle työntekijälle. Pääasia on, että kehittämistoiveet saa kerrottua eteenpäin. Henkilökohtaisten kontaktien lisäksi olemme tarjonneet yksikössämme mahdollisuuden antaa palautetta nimettömästi palautelaatikkoon. Asiat, jotka häiritsevät, ovat hyvin yksilöllisiä. Miksi se yksi työntekijä marssii suoraan keittiöön raivaamaan kaaosta? Miksei se anna minun tehdä sitä itse tai ehdota että teemme sen yhdessä? Jollekulle toiselle sama tilanne ei ole ollenkaan merkityksellinen. Juuri siksi meidän on tärkeää tietää, mitkä asiat ovat juuri sinun hyvälle arjellesi tärkeitä. Työntekijöiden kannalta ratkaisevaa on ymmärtää, että me teemme työtämme toisen ihmisen kotona. Me olemme teidän vieraitanne. Hierarkkisessa hoitolaitoksessa työskennellyt työntekijä ei aina muista, että henkilökunta ei päätä mikä on asiakkaalle parasta. Asiakaskuuntelun kulttuuri on toimintatapa, jota pidämme tietoisesti yllä. Parhaasta tahdosta huolimatta työkiireen keskellä mutkia aletaan joskus oikoa, ja siksi kuuntelemaan pysähtymistä on jatkuvasti painotettava työntekijöiden kesken. ASPAn arvot
– ihmisen kunnioittaminen, turvallisuus ja ammatillisuus – antavat meille hyvän selkänojan valintojen tekemiseen jokapäiväisessä työssä. Onnistumisista saadut palautteet vahvistavat sen, että arvot ohjaavat meitä oikeaan suuntaan. Sirpa Wallendahl
Sirpa on ASPA Palvelujen palvelupäällikkö sekä Hämeenkyrön ja Tampereen Tesoman yksiköiden asumispalveluvastaava.
Aspalainen
3
Uutiset Merkkipäiviä Kevään aikana on ollut useasti aihetta juhlaan. Huhtikuun alussa vietettiin Mantelin toimintayksikön 5-vuotispäivää ja Vantaan toimintayksikön avajaisia. Toukokuun alussa vuorostaan juhlittiin Espoossa, kun Stjärnhemissä vietettiin avajaisia. Toukokuun lopussa Keskiyöntiellä hörpittiin kymmenvuotiskahveja.
Koti on enemmän
”Järjestetään Leikkipäivä, Pöhinäpäivä, Valon päivä! Päivä, jolloin voi kokea osallisuutta ja hellittää omista kaavoista. Päivä jolloin on ’lupa´tervehtiä jokaikistä vastaantulijaa. Annetaan hyvän kiertää.” Hyvä päivä -tapahtuman ideoija, toimittaja Eve Mantu
4
Aspalainen
Aspa järjesti huhtikuussa Koti on enemmän -seminaarin. Tapahtumassa kuultiin muun muassa erilaisia näkemyksiä siitä, millainen on hyvä ja inspiroiva koti. Entä mitä eroa on kodilla ja kodinomaisella yksiköllä? Samalla tutustuttiin tulevaisuuden asuntotarpeeseen ja mietittiin, mikä mahdollistaisi jokaisella omannäköisen asumisen ihmisen vammasta tai vammattomuudesta riippumatta.
Mahdollista!
Hyvä päivä
Syksyisen Mahdollista! -viikon suunnittelu etenee kovaa vauhtia.
Hyvä päivä on hyvinvointipäivä, jonka luomme yhdessä. Hyvää päivää vieteään 15.6.2013.
ASPAn järjestämä tapahtuma pyrkii keräämään yhteen niin asiaa kuin kulttuuriakin. Jokaisella päivällä on oma teemansa. Niinpä viikon aikana mahdollistettavaksi nousevat niin koti, työ, haluaminen kuin osallistuminenkin. Viikon päättävä perjantai kehottaa mahdollistamaan kaiken. Mikäli haluat mukaan suunnittelemaan tai toteuttamaan viikkoa, niin laita postia Aspalaisen osoitteeseen aspalainen@aspa.fi Jokaiselle löytyy tekemistä juuri sen mukaan mitä itse kukin haluaa tai jaksaa tehdä.
ASPAn Hyvä päivä muodostuu teidän ottamistanne kuvista. Ainoa ohje kuville on ollut se, että niiden tulee kuvata hyvää päivää, mitä se sitten kenellekin edustaa. Kuvissa onkin muun muassa esineitä, kasveja, ihmisiä ja ruokaa. Suuri kiitos kaikille kuvia lähettäneille. Jokainen kuva on tärkeä! Ainakin osa otetuista kuvista julkais-
taan ASPA Palvelujen verkkosivuilla Hyvänä päivänä 14.6.2013 ja pääsee esille syksyllä Helsingin Lasipalatsissa järjestettävään näyttelyyn. Kuvia voi myös käydä k atsomassa osoitteessa http://aspa.kuvat.fi/.
”Oli äänestyspäivä 2000-luvulla. Tytär päätti, että hänen äitinsä kyllä äänestää ja kertoi äidille vielä ketä piti äänestää. No, vanhus meni vaaliavustajan kanssa äänestyskoppiin ja sieltä kuului huudahdus: ’Mitä, onko Kekkonen kuollut!’ ” Lainaus Merja Perin kirjasta Ikä on vain numero! Peri on Sauvon ja Liedon yksiköiden asumispalveluvastaava.
Aspalainen
5
Yksikön kuulumiset
Seinäjoen Keponportissa askarrellaan joka viikko Kevään korvalla Aspalainen sai kutsun Seinäjoelle Keponporttiin seuraamaan viikoittaista askarteluhetkeä. Teksti ja kuvat: Anni-Helena Leppälä
Saima Tervala asettelee sabluunaa tottuneesti kankaalle.
H
uhtikuussa maassa oli vielä lunta, mutta ajatukset oli jo suunnattu tulevaan kesään. Työn alla olivatkin uimakassien koristelut. ”Tässä on uimaranta ihan vieressä”, kertoo ryhmän ohjaaja Jenni Repo.
Runoja ja tauluja
Sari Uusi-Pohjola kirjoittaa mielellään runoja muistiin.
6
Aspalainen
Jokaisen kokoontumiskerran aloittaa yhdessä keksitty runo. Etenkin Arja Harju on mestari keksimään runoja ja Sari Uusi-Pohjola lukemaan niitä.
Tammikuussa käynnistyneessä ryhmässä on ehditty puuhailemaan yhtä jos toistakin. Aulaa koristaa seinään maalattu puu, jonka oksilla keikistelee niin tauluja kuin lintujakin. Pitkin yhteisen tilan seiniä ja ikkunoita on jos jonkinmoista taulua, kukkaa ja sydänketjua.
Jenni Repo ohjaa ja Arja Harju seuraa tarkasti vieressä.
Innostavaa yhdessä
Huhtikuun kirkkaat valon säteet innostivat ryhmää runoilemaan näin:
Kevät paistaa kauniisti pihalla, auringon säteet paistavat roudasta maata. Lumi on poissa. Nurmikkokin kohta alkaa vihertämään ja linnut laulaa, peipposet ja västäräkit.
Marita Välimäki käy Keponportissa vain keskiviikkoisin – hän tulee paikalle nimenomaan toimintaryhmään askartelemaan, vaikka asuukin muualla. Ryhmässä käyminen on Maritan mielestä mukavaa. Huhtikuussa Keponporttiin oli tutustumassa Pirjo Saarinen. Kassin tekemisen ohessa Pirjo ehti kertoa tunnelmiaan yksiköstä. ”Täällä on ollut mukavaa ja askartelukin on hauskaa”, hän totesi. Sittemmin Pirjo onkin muuttanut yksikköön. Paljon käsillä Keponportin asukkaista osa on jo työelämästä poistuneita, Seinäjoella kuitenkin tarjotaan toimintaa myös heille. Osa käy Kivipurontyökeskuksessa, jossa on työelämästä jo poistuneille tarkoitettua toimintaa. ”Me tehdään siellä vaikka mitä, askarrellaan ja tehdään käsitöitä”, kertoo Saima Tervala. Saima onkin kova tekemään käsitöitä. ”Joulun alla Saimaa ei paljon yhteisissä tiloissa näkynyt, kun hän virkkasi joululahjoja kaikille tutuille”, sanoo asumispalvelutyöntekijä Helena Haavisto.
Marita Välimäki käy Keponportissa joka keskiviikko. Pirjo Saarinen on Keponportin uusin asukas.
Aspalainen
7
Kulttuuri Kulttuuri Kulttuuri ADJEKTIIVI räppäsi itselleen levytyssopimuksen Moniäänirockissa.
”Oon rakastunu tähän oloon!” Toista kertaa järjestetty mielenterveyskuntoutujien Moniäänirock keräsi yhteen kolmetoista erilaista bändiä. Teksti ja kuva: Anni-Helena Leppälä
M
oniäänirockissa suomalainen iskelmä kohtasi etnofuusiomusiikin ja rap perinteisen rockin. Yleisö viihtyi katsomossa ja esiintyjät lavalla. Esiintyjille tapahtuma tarjosi mahdollisuuden näyttää taitojaan ilman sairauden leimaa. Palautetta esiintyjille oli antamassa raati, jossa istuivat Kristian Meurman, Markus Raivio, Pirita Tiusanen, Arto Pajukallio ja Riku
8
Aspalainen
Turpeinen. Kritiikissään raati pyrki antamaan esiintyjille suuntaviivoja tulevaisuuden suhteen ja kiittelemään yhtyeiden parhaita puolia.
Palaute on tärkeää ”Ketään ei dissata, raadin antama palaute on tärkeää ja parantavaa”, toteaa Mari Welsh. Welshin yhtye Kupari edusti Päijät-Hämeen sosiaalipsykiatrista säätiötä.
”Osallistuminen on upea mahdollisuus, se osoittaa että ihmisessä voi olla ehjiä asioita, vaikka olisikin mielenterveysongelmia. Sairaudesta huolimatta me voidaan tehdä taidetta ja sen kokeminen on kauhean voimauttavaa”, Welsh sanoo.
Täydellinen fiilis Yksi Moniäänirockin onnistujista on ADJEKTIIVI. Tampereen Sopi-
musvuorta edustanut nuori nainen räppäsi tiensä sekä yleisön että raadin sydämiin. Esiintymisen jälkeen hänelle tarjottiin niin levytyssopimusta kuin keikkojakin. ”Aivan täydellinen fiilis. Ihana olo, on yhtä aikaa intoa ja semmoista harmoniaa itsensä kanssa”, ADJEKTIIVI eli Iitu Murtola kuvailee tunteitaan. ”Kuulin tästä tapahtumasta jo viime vuonna, mutta en silloin lähtenyt mukaan, kun en kokenut olevani oikein mitään. Enkä kyllä ollut vielä tänne tullessanikaan, mutta nyt sitten kai olen.” ”Esiintyminen täällä oli aivan mahtavaa, mutta samalla tuntui koko ajan siltä, että kamala tämä on ihan just ohi.” Päivän parasta kohtaa ei ollut vaikea arpoa. ”Parasta olivat raadin puheet keikoista ja levytyssopimukses-
ta. Just nyt on vaan todella hyvä olo. Oon ihan rakastunut tähän oloon!”
Itse tehtyä Monista muista esiintyjistä poiketen ADJEKTIIVI esitti ainoastaan itse tehtyä materiaalia. ”Sanat vaan jotenkin kumpuaa suoraan musta. Teen sanoituksia päivittäin, mutta en ole koskaan edes ajatellut niiden toimivan”, Adjektiivi sanoo. Esityksen jälkeen saatu palaute synnyttää uskoa itseensä. ”On vähän hankala sisäistää tätä, kun olen ajatellut olevani täysi nolla ja kuunnellut sitä kiusaamista ja mollaamista.” Ensi vuotta varten nuorella naisella on vain yksi ohje: ”Osallistukaa ihmeessä Moniäänirockiin, täällä ei voi hävitä.”
Dr. Antievil esiintyi eleettömästi.
Viimeisenä esiintynyt Fungus Mungus villitsi yleisön energisellä ja kovaäänisellä esiintymisellään.
Aspalainen
9
Teema
Vertaisarvioinnissa voi olla ihan oma itsensä Vertaisarvioinnissa on kyse asumispalvelujen käyttäjien kuulemisesta ja vuoropuhelun lisäämisestä asiakkaiden ja työntekijöiden välillä. Teksti ja kuva: Anni-Helena Leppälä
M
illa Ilonen on suunnittelija Asiakkaan äänellä -toiminnassa. Hänen työtehtävistään tärkein on vertaisarviointien koordinointi, suunnittelu ja toteuttaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hän on yhteydessä vertaisarvioitsijoihin ja palveluntuottajiin.
Arvioijaksi kokemuksen kautta Kaikilla asumispalvelujen käyttäjillä tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä ja lähiympäristöönsä. Vertaisarvioitsijaksi ryhtymisen myötä vaikuttaminen muuttuu enemmän yhteiskunnalliseksi. ”Monet arvioitsijat kokevat pystyvänsä vaikuttamaan laajemminkin vammaisten ja mielenterveyskuntoutujien elinoloihin”, Ilonen kertoo. Vertaisarvioitsijoiden koulutus kestää kaksi päivää. Kouluttajina toimivat suunnittelijat ja kokemusasiantuntijat, eli ne ihmiset, jotka ovat myös tehneet vertaisarviointeja.
10
Aspalainen
Arviointitaidot kehittyvät vasta haastatteluja tekemällä. Kokeneilla arvioitsijoilla onkin paljon annettavaa vasta-aloitteleville toimijoille. Koulutettuja arvioitsijoita on tällä hetkellä 47 ympäri maata ja 35 heistä toimii aktiivisesti.
Kuullaan ja kuunnellaan ”Asumispalveluyksiköissä asuvia ihmisiä harvoin kuullaan ja kuunnellaan. Kun asiakkaat kertovat arvioitsijalle kokemuksiaan ja näkemyksiään avoimesti, palaute muuttuu yhteiseksi voimavaraksi.” Monet asiakkaat ovat tuoneet esiin sen, että vertaisarvioinnin kautta syntyy ensimmäinen mahdollisuus keskustella työntekijöiden kanssa. ”Siihen asti juttelu on voinut olla sellaista ’mitä haluat syödä tai pukea päälle’ -keskustelua. Arvioinnissa pääsee puhumaan arjen asioiden sujumisesta tai sujumattomuudesta. Tätä kautta asiakas saa äänensä kuuluviin. Harva rupeaa housuja ylös vedettäessä tai hiuksia kiinni
laitettaessa sanomaan, että haluaisin muuten antaa tässä kriittistä palautetta”, Ilonen toteaa. Arvioitsijana toimiva vertainen antaa väylän sille, että palautetta uskalletaan antaa.
Kiitettävää, kehitettävää, huolestuttavaa Palautteesta kerätään kiitettävät, kehitettävät ja huolestuttavat asiat. Palautetilaisuudessa näistä kaikista asioista keskustellaan ja toivotaan, että palveluntarjoaja haluaa ottaa asiat kehittämisen alle. Palautteessa esiin tulevat asiat voivat olla hyvin pieniäkin juttuja. ”Vaikka sellaisia, että asiakas haluaa työntekijän koputtavan oveen ennen sisälle tulemista tai hän toivoo, että aamulla toivotettaisiin hyvää huomenta. Asiakas ei välttämättä saa suoraan sanottua asiasta, siksi on tärkeää saada tuoda haastatteluissa esiin näitäkin asioita.”
Milla Ilonen puhui huhtikuussa Koti on enemm채n -seminaarissa.
Aspalainen
11
Asiat voivat kuitenkin olla isompiakin. ”Joskus tulee vastaan tilanteita, joissa asumisyksikön rutiinit eivät sovellu kaikille asiakkaille. Esimerkiksi työresurssit on voitu laskea niin, että kahden ja kolmen välillä iltapäivällä on ainoa aika, jolloin asiakkaat pääsevät kauppaan. Vertaisarvioinnissa on noussut esille, että monet asiakkaat ovat juuri silloin harrastuksissa, opinnoissa tai työssä eivätkä saa käytännössä ikinä apua kaupassa käyntiin.”
Yhteisöllisyyttä ja yksilöitä Milla Ilonen pitää kiinnostavana myös sitä, miten yksiköissä mielletään asiakkaiden osallisuus. Onko se vain sitä, että asiakkaat saavat päättää mennäänkö Linnanmäelle vai Särkänniemeen retkelle tai mennäänkö taidemuseoon vai lätkämatsiin. Asiakkaat kuitenkin ehkä haluisivat vaikuttaa ihan muihin asioihin, kuten siihen millaisia työntekijöitä asumispalveluyksikköön palkataan tai mihin aikaan vuorokaudesta työntekijöitä pitäisi olla eniten paikalla. ”Joillekin yhteisöllisyys ja retket merkitsevät tosi paljon ja sillä on iso merkitys. Ihmiset, jotka elävät yksityisempää ja yksilöllisempää elä-
mää, eivät kuitenkaan pidä retkiasioita ihan ykkösjuttuina.” Vertaisarvioinnissa voi olla ihan oma itsensä, koska se perustuu luottamuksellisuuteen. Menetelmä on muutenkin reilu, palautekeskustelussa ovat läsnä niin asiakkaat kuin työntekijätkin, mitään ei puhuta kenenkään selän takana.
Erimielisyys on avain Palaute kuullaan, mutta on toinen asia huomioidaanko se. ”Erimielisyyksiä pelätään, mutta jotta asiat voisivat muuttua, pitää uskaltaa olla myös erimieltä. Jos puhutaan asiakaslähtöisyydestä ja palveluammatista, niin eikö siihen olennaisena osana kuulu taito ottaa vastaan palautetta?” ”Jos vaikka menet kampaajalle, ja et saa sitä haluttua lopputulosta, niin sanotko kiitos hei, olipa hauskaa vai annatko palautetta. Ihan samalla lailla asumisyksikössä asuminen tulee iholle. Ei ole ihan sama, jos paita jätetään epämukavasti päälle tai kengät vääriin jalkoihin”, Ilonen huomauttaa. Kun palautteesta keskustellaan yhdessä, on väärinkäsityksiä mahdollista oikaista heti.
VERTAISarviointi on Asumispalvelusäätiö ASPAssa kehitetty menetelmä asumispalvelujen laadun arvioimiseen. Haastattelutilanteessa ovat läsnä vertaisarvioitsija, kirjuri ja haastateltava. Kirjuri ja arvioitsija ovat salassapitovelvollisia. Kaikilla vertaisarvioitsijoilla on omakohtaista kokemusta asumispalvelujen käyttämisestä. Palaute hyödyttää asumisyksikköä palveluiden kehittämistyössä. VERTAISarviointi ei ole arvostelua tai eri asumisyksiköiden vertailua.
12
Aspalainen
kysymystä 13 kysymystä on jokaisessa numerossa ilmestyvä sarja, jossa kysytään tutulta ihmiseltä samat 13 kysymystä. Hyvinvointi syntyy ihmisistä. Jos olisin Suomen itsevaltias niin ensimmäiseksi määräsin kaikille perusoikeudet toteutuviksi. Tärkeintä elämässä on kokeminen, se että tuntee olevansa elossa. Olemisen sietämätön keveys on se kenttä, jota me monesti väistellään. Mutta siihen maailmaan kiinnittyvät ihmiset on niitä, jotka opettavat tuntemista ja sitä, mitä kokeminen on. Yhteiskunnan tulisi mahdollistaa osallistuminen. Parasta arjessa on makkaravoileivät. Joskus me haetaan elämää liian suurista aiheista. Pienet asiat ovat tosi merkityksellisiä ja minulle ne ovat makkaraleivät. Työ merkitsee minulle työtä. Koti merkitsee minulle kotia. En ole koskaan sanonut ei koskaan. Minulla on aina mukanani puukko. Jos olisin rakennus olisin autotalli, koska äijät kokoontuvat sinne ja siellä on hyvä tunnelma. Tällä kertaa kysymyksiin vastasi Olavi Sydänmaanlakka, joka on Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja. Hän on tehnyt pitkän uran syrjäytymisen vastaisessa työssä, niin nuorten kuin aikuistenkin parissa.
Minua ärsyttää pikkumaisuus. Ihailen elämänsä vaihtajaa. Omituisinta minussa on joka aamuinen aamuvenyttely.
Aspalainen
13
Yksikkö
Mantelissa riittää tekemistä Teksti ja kuva: Anni-Helena Leppälä
Viisi vuotta täyttänyt Mantelin toimintayksikkö tarjoaa asukkailleen mahdollisuuden sekä yhteisölliseen että yksilölliseen elämään.
H
uhtikuussa 2008 aloittaneessa Mantelissa on kahdeksan asukasta. Jukka Luomi on yksi viidestä alkuperäisestä taloon muuttajasta. ”Ihan mukavaa täällä on asua, kun kaverit ovat hyviä”, hän sanoo. Mantelista on pyritty luomaan mahdollisimman kodikas yksikkö, jossa ruuatkin tehdään itse. ”Eihän kukaan halua elää kodinomaisessa yksikössä vaan kodissa”, toteaa asumispalvelutyöntekijä Eeva Lindell. Myös Lindell on ollut Mantelissa sen aloittamisesta saakka.
Omaa rauhaa ja yhteisöllisyyttä Mantelissa on käytössä kahden oven malli, joka antaa asukkaille mahdollisuuden valita, miten sosiaalista elämää he haluavat muiden asukkaiden kanssa viettää.
14
Aspalainen
”Oma ulko-ovi takaa rauhan ja yksityisyyden. Toisen oven takaa löytyvät turva ja apu, kun niitä kaivataan.”, Lindell kertoo. Yhteisissä tiloissa asukkaat voivat myös viettää yhteistä aikaa. ”Ihmisillä on mahdollisuus olla yhdessä, mutta eihän ketään voi siihen pakottaa.” Ainakin Jukka Luomille malli on mieluisa. ”Olen tykännyt kahden oven mallista. Voi vain käydä ilmoittamassa, kun aikoo hävitä ja apua on aina tarvittaessa saatavilla.”
Puutarhasta napsitaan syötävää Viime vuonna Manteli voitti ASPAn kehittämispalkinnon puutarhaprojektista. Toimipisteen takapihalla on kaksi puutarhalaatikkoa, joissa kasvatetaan muun muassa salaattia, tilliä, mansikkaa
Jukka Luomi viihtyy Mantelissa. Irene hongisto toimii yksikön palveluvastaavan sijaisena.
ja tomaattia. Laatikot on sijoitettu sellaiselle korkeudelle, että pyörätuolissa istuvatkin kykenevät niitä hoitamaan. Kyseessä ei ollut mikään kertaluontoinen kasvatustehtävä, vaan puutarhan kanssa aiotaan puuhata jatkossakin. ”On aina mukavaa touhuilla tuolla takapihalla ja napsia sieltä syötävääkin”, Luomi toteaa Pihassa kasvaa jokunen marjapensaan alkukin. ”Olemme suunnitelleet myös omenapuuprojektia. Suunnitelma on vielä ihan alkumetreillä, mutta niiden istuttaminen tukisi lisää sitä omaa tekemistä”, palveluvastaavan sijainen Irene Hongisto valottaa tulevia suunnitelmia.
Asiakkaan kynästä
Rauhan aika
Hyvänen aika, eikö elämä maita? Hyvänen aika, paha mieli ja hyvä mieli. Hyvänen aika, kun on kovaa ja eukko vain povaa. Hyvänen aika, vielä on aikaa rauhan. Kun voin antaa puurokauhan, saan vasta rauhan.
Hyvänen aika, kun autan lasta. Hyvänen aika tätä maailmaa, kun ei vaivaa hätä. Hyvänen aika mitä auttaa voi taika? Hyvänen aika, kun loppuu aika. Raija
Aspalainen
15
Asiakkaan kynästä
Vertaistuesta voimaa Arja Lauharosta oli juttua Aspalaisen numerossa 1/2012; siinä hän kertoi itsestäään sekä ompelu-, kirjoitus- ja piirustusharrastuksistaan. Teksti: Arja Lauharo ja Tarja Lunden, Liedon toimintayksikkö Piirustus: Arja Lauharo
”S
en jälkeen on tapahtunut paljon. Viime kesänä minulta lukuisten tutkimusten jälkeen löydettiin kasvain äänihuulesta. Se leikattiin joulukuun alussa ja luulin päässeeni siitä. Tämän vuoden keväällä sain kuitenkin kuulla kasvaimen uusineen ja nyt siihen ollaan aloittamassa sädehoitoa, uusi leikkauskin on vielä mahdollisesti edessä”, Arja kertoo. ”Kaikki tämä on tuonut mukanaan lukuisia lääkärikäyntejä, kuvauksia ja kokeita. Toisinaan on ollut toiveita paremmasta, mutta pettymyksiäkin on tullut.” ”Mutta vaikka sairauden myötä edessä on kiireinen ja rankka kevät, suwtaudun alkavaan sädehoitoon positiivisesti. Vertaistuen ja ASPAn työntekijöiden käyntien tuella jaksan eteenpäin. ASPAsta on ollut myös lääkärikäynneillä monesti työntekijä tukena mukana.”w
Piirtäminen on lähellä Arjan sydäntä. Tämä piirustus on syntynyt aamun hiljaisena hetkenä.
16
Aspalainen
Äitini Äiti neuvoi lastaan, älä luota jokaiseen, murhetta vain tuottaa, ken uskoo valheeseen. Maailma niin paha on, voi viedä mukanaan. Keinuttaa kuin aalto laineitaan, keinuttaa kuin aalto laineitaan. Paljon ehkä antaa, kultaa hopeaa, päältä niin kuin mettä makeaa. kertosäe: Vaikka minne meet, näät tunteet kadonneet, luota silti meidän rakkauteen, luota silti meidän rakkauteen. Äiti kerro mulle, tuoko aika parempaa, onkohan se sulle suonut kauniimpaa. Paljon ehkä antoi, kultaa hopeaa, sinä kalleintani päällä maan, sinä rakkaintani päällä maan. kertosäe: Vaikka minne… Nora -2006
Aspalainen
17
Asiakkaan kynästä kynästä
Yllätys Olipa kerran kiltin näköinen poika, joka asui isän ja äidin luona. Yhtenä aamuna äiti sanoi pojalle: ”Kävisitkö sinä kaupassa ja sen jälkeen keittäisimme ruokaa.” Poika vastasi äidilleen: ”Kyllä, ilomielin auttaisin sinua ja sen jälkeen keittäisimme ruokaa.” Sillä välin isä oli töissä. Hän soitti kotiin, että lähdemme laivaristeilylle Turku-Tukholma.
Hän oli jo tilannut matkaliput. Äiti vastasi: ”Sepä yllätys, koska sinne lähdetään?” ”Lähtö on seuraavana päivänä. Minä tulen pian kotiin täytyy etsiä matkalaukku minne voimme laittaa vaatteita, pyyhkeen, saippuaa, partaveitsen ja vaahdon, hammasharjan ja tahnan ynnä muuta. Kännykkää ei saa unohtaa.” ”Se on hieno suunnitelma, mutta laitoin pojan käymään kaupassa, voin sitten kertoa hänelle iloisen uutisen.”
Kun poika tuli kotiin äiti kertoi yllätyksen. Poika meni aivan sekaisin ilosta. Hän meni huoneeseensa katsomaan mitä tavaroita ottaisi mukaansa nalle, kasetit ja cd-levyjä. Sen pituinen tällä kertaa. Tommi Tyni
Rakkaus Rakkaus kulkee kuin tuuli. Rakkaus on lämmin kuin laava. Rakkaus kestää kuin timantti. Ja se on ikuinen. Olet minun valoni tässä synkässä metsässä. Olet polkuni tässä synkässä metsässä. Olet oppaani, rakastettuni, minun elämäni. Sinuun rakastuin eilen. Sinua rakastin tänään. Sinua rakastan huomennakin.
Toni.M. Villattaren toimintayksikkö, Salo
18
Aspalainen
på svenska
Ett riktigt hem Text och bild : Gerd-Peter Löcke
Över hundra besökare var på plats när serviceboendet, Stjärnhem i Esbo, öppnades med en färgsprakande invigningsfest den 7 maj.
E
fter en försiktig smygstart i juni 2012 tog det längre än man hade trott innan ASPAs första serviceboende för svenskspråkiga boenden, Stjärnhem, äntligen var redo att slå upp portarna för ett invigningskalas med tårta, tal, information, musik och mingel. I invigningstalet betonade VD:n för ASPA Palvelut, Pia Harju-Autti, vikten av ett tät samarbete mellan serviceproducenten, boarna, deras anhöriga och de olika kommunala aktörerna. Stjärnhem finns i stadsdelen
Dalsvik i Esbo och omfattar totalt 13 bostäder på ca 40 kvadratmeter i två byggnader varav fem lägenheter finns i ett radhus och åtta i en bostadsgrupp med gemensamma utrymmen för personal och invånare. Personalen som talar både svenska och finska jobbar dygnet runt och året runt med ett individuellt utformat stöd för den enskilde i en ekokulturell omgivning där alla ska kunna leva så värdigt och självständigt liv som möjligt – i ett riktigt hem.
Robin Pinomaa klipper av det vita bandet som spänts upp framför rullstolingången och förklarar Stjärnhemmet invigd.
Aspalainen
19
Jani Niskanen ”Tulevaisuuden haave ”