Page 1

lehti eläinten asialla

1/2017

Sattuuko sirkkaan, tunteeko termiitti?

welfur on turkisalan silmänkääntötemppu

Nahka on

kestämätön valinta


Ka

um isia

Kampa

sia

akuulumi nj

m pan kuul ja

Lisää kasviksia ja eläinsuojeluvalvontaa – Animalia kampanjoi kuntavaaleissa animalia herättelee keväällä ehdokkaita ja äänestäjiä eläinpoliittisissa kysymyksissä. teksti laura uotila • kuva istockphoto

E

läinpoliittisen vaikuttamisen tarve ulottuu EU-parla-

mentista ja eduskunnasta myös kuntiin. Kunnat tekevät varsin merkittäviä päätöksiä, joilla voidaan edistää eläinten hyvinvointia ja oikeuksia. Esimerkiksi julkisten hankintojen ja eläinsuojeluvalvonnan sekä löytöeläinten hoidon rahoituksella ja järjestämisellä vaikutetaan kunnissa eläinsuojelun tasoon. Jotta nämä asiat saadaan kuntoon, äänestä ehdokasta, joka lupaa ajaa eläinten asiaa! Kasvisruokaa keittiöihin

Päivittäin väestöstä noin kolmasosa käyttää julkisia ruokapalveluita. Yksistään oppilaitosten ruokahuollon kustannukset ovat yli 400 miljoonaa euroa vuodessa, joten kyse on suurista hankintavirroista. Kuntien päättäjät voivat linjata kunnallisessa ruokailussa tarjottavan ruuan laatua eettisillä kriteereillä. Kasvispainotteisilla valinnoilla voidaan ohjata ruokailua eläin- ja ympäristöystävälliseen suuntaan. Kasvisten osuutta ruuassa voidaan nostaa myös muutoin kuin siirtymällä esimerkiksi viikoittaiseen kasvisruokapäivään. Sama vaikutus saadaan, jos kaikkien aterioiden lihamäärää vähennetään 20 prosentilla. Vähennys voidaan jakaa tasaisesti jokaista tarjottua annosta koskevaksi. Mikäli kaikki julkisella sektorilla ruokailevat vaihtaisivat yhden aterian viikossa kasvisateriaan, joka olisi noin puolet keskimääräisestä lihan kulutuksesta päivässä, niin vuodessa jäisi syömättä noin 3,6 miljoonaa kiloa lihaa. Kasvisten osuuden lisääminen kunnan ruokahankinnoissa vaikuttaa monin tavoin positiivisesti. Se edistää kunnan 2

tavoitetta vähentää kasvihuonepäästöjä, säästää kotieläimiä tehotuotannolta sekä edistää kuntalaisten terveyttä. Enemmän valvontaa

Valvontaeläinlääkäri on viranomainen, jonka tehtävänä on valvoa eläinten oloja ja hyvinvointia. Valvontaeläinlääkärit muun muassa tekevät eläinsuojelutarkastuksia eläinten pitopaikkoihin. He työskentelevät vain virka-aikana, jolloin akuutit eläinsuojelutapaukset voivat jäädä esimerkiksi poliisin harteille. Tällä hetkellä virassa olevat valvontaeläinlääkärit eivät kykene tarkastamaan edes kaikkia tarkastuksen kohteiksi valittuja tuotantotiloja. On siis eläinten hyvinvoinnin kannalta ensiarvoisen tärkeää, että valvontaeläinlääkäreiden määrää koko maassa lisätään, jotta entistä suurempi osa eläinten pitopaikoista saadaan tarkastettua. Lisäksi eläinten ympärivuorokautisen hyvinvoinnin turvaamiseksi tulee kuntiin tai maakuntiin perustaa päivystävän valvontaeläinlääkärin virkoja. Valtio korvaa kunnille valtaosan valvontaeläinlääkäreihin liittyvistä kuluista. Parempaa hoitoa löytöeläimille ja loukkaantuneille

Löytöeläinten talteenottopaikkoihin päätyy Suomessa noin 10 000 eläintä vuodessa. Kunnilla on lain mukaan velvollisuus huolehtia irrallaan tavattujen koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten hoidosta 15 päivän ajan. Löytöeläinten kiinniottaminen ja kuljetus talteenottopaikkaan sekä näistä koituvat kustannukset ovat usein kuitenkin vapaaehtoisten toimijoiden varassa,

sillä kuntia ei ole velvoitettu vastaamaan niistä. Kuntien tulisi silti ottaa vastuu niin näistä toimenpiteistä kuin niiden kustannuksistakin. Lisäksi löytöeläintoimijoille tulee ottaa käyttöön pätevyysvaatimukset, joilla varmistutaan siitä, että eläimet saavat asianmukaista hoitoa. Alhaiset kustannukset eivät saa olla kilpailutuskriteerinä. Luonnonvaraisiakaan eläimiä ei sovi unohtaa kunnissa. Lain mukaan vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Tällä hetkellä kukaan ei kuitenkaan vastaa auttamisen kustannuksista. Kunnista olisi tehtävä vastuutaho, jolta saa periä loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten hoidosta, kuljetuksesta ja tarvittaessa eläimen lopetuksesta aiheutuneet kustannukset. Kaikkien kuntien on määriteltävä paikka, johon hoitoa tarvitsevat luonnonvaraiset eläimet voi kuljettaa. Lue lisää vaatimuksista eläinpolitiikka. fi-sivulta.

Tue Animalian kampanjointia kuntavaaleissa! Lahjoita 10 € Lähetä tekstiviesti ANIMALIA10 numeroon 16155 Tee tilisiirto Lahjoitustili: Animalia ry, FI24 1011 3000 260629 Viite: 404046 Lahjoita verkossa: animalia.fi/lahjoita


Ka

um isia

Kampa

sia

akuulumi nj

01

7

m pan kuul ja

Kun

Muista

.4 tavaalit 9

.2

äänestä

ä!

Vain an nettu ää ni vaiku ennakko ttaa – ää on 29.3.– nestä 4.4. tai v aalipäiv änä 9.4. Animali an ja SE Yn vaali eläinyst koneest ävällisim a löydät m ät ehdo sekä vaa kkaat. V likampa aalikone njan tee mat löy sivulta e tyvät läinpoli tiikka .fi .

3


Pääkirjoitus

teksti roope kanninen • kuva Iiris Rautiainen

Ostaisiko edes joku turkkeja?

J

oulukuussa sokos ilmoitti lopettavansa turkistuotteiden myynnin liikkeissään. Tämä laukaisi kiivaan vastareaktion tarhausta tukevilta poliitikoilta ja etujärjestöiltä. Vaadittiin jopa Sokoksen boikotointia. Ihan kuin olisi tapahtunut jotain ennenkuulumatonta. Sokos ei kuitenkaan ole edelläkävijä, vaan teki saman päätöksen kuin lukuisat muut vaateyritykset, jotka ovat luopuneet turkiksista. Miksi tällainen vastareaktio siis koettiin vasta nyt? Miksei esimerkiksi Seppälän boikotointia ole aikoinaan vaadittu? Ehkä se johtuu siitä, että vuonna 2014 Saga Fursin turkismyynti laski läpi vuoden? Tai siitä, että vuodesta 2015 alkaen suuri osa nahoista on jäänyt myymättä ja myydytkin luovutettu tappiolla? Tai siitä, että vuonna 2016 turkiseläinten kasvatus laski globaalisti 25 %? Ala alkaa olla peloissaan.

”Vuosi vuodelta yhä useampi valtio lakkauttaa turkistarhauksen alueellaan” Suomen turkiseläinten kasvattajain liitto arvelee, että huonosta myyntitilanteesta kärsivät eniten vasta alalle tulleet nuoret, jotka ovat tehneet mittavia investointeja. Ala on aktiivisesti houkutellut ihmisiä perustamaan tarhoja

ja lupaillut suuria voittoja. Tämä siitä huolimatta, että turkistarhojen määrä on Suomessa laskenut tasaisesti jo vuosikymmeniä. Keinotekoisella tarhaajien määrän kasvattamisella on pyritty tekemään tarhauskiellosta poliittisesti vaikeampaa. Nyt tästä strategiasta maksavat nuoret, jotka uskoivat epärealistisia lupauksia. Vuosi vuodelta yhä useampi valtio lakkauttaa turkistarhauksen alueellaan, ja esimerkiksi Intia kielsi jopa turkisten maahantuonnin. ”Jos tarhaus kielletään, siirtyy se vain muualle” on yhä vähemmän argumentti ja enemmän jotain, mitä ala pyrkii vakuuttamaan itselleen. Maailma muuttuu. Eikä pelkästään turkistarhauksen suhteen. Kasvissyöjien määrä Suomessa kasvaa vuosi vuodelta. Vegaanihaaste houkuttaa joka vuosi yhä useampia ihmisiä. Paine monista Euroopan maista jälkeen jääneen eläinsuojelulain uudistamiseksi kasvaa. Itsestään tämä ei ole tapahtunut, vaan kiittäminen on kaikkia eläinten oikeuksien eteen rehkiviä. Sellaisia ihmisiä kuin sinä, hyvä jäsenemme. Kiitos, että tuet muutosta parempaan. Roope Kanninen Animalian varapuheenjohtaja

14

Sisällys 1/2017

02 04 06

Lisää kasviksia ja eläinsuojeluvalvontaa

Pääkirjoitus

Ajankohtaista

09

Vieraskynä: Liisa Kaski

10

Kirja, joka oli pakko kirjoittaa

12

Welfur on turkisalan silmänkääntötemppu

= kannessa Kannen kuva: Jonathan Pie

4


ANIMALIA-LEHTI, 41. VUOSIKERTA JULKAISIJA: Animalia PÄÄTOIMITTAJA: Laura Uotila,

laura.uotila@animalia.fi TOIMITUSSIHTEERI:

Taija Rinne, p. (09) 7206 5914 taija.rinne@animalia.fi TAITTO: Heta Kasurinen, toimisto2@animalia.fi OSOITTEENMUUTOKSET:

24

Tarja Balding, p. (09) 7206 5911 tarja.balding@animalia.fi PAINOPAIKKA:

Hämeen Kirjapaino, Espoo ISSN 0783-9170 ILMESTYMISAIKATAULU:

Nro 1 helmikuu, nro 2 toukokuu, nro 3 syyskuu, nro 4 marraskuu. Seuraavaan numeroon tarkoitetun materiaa­lin tulee olla perillä toimituksessa 10.4.2017 mennessä. AINEISTOT lähetetään lehti@animalia.fi tai osoitteella: Animalia-lehti, Suvilahdenkatu 4, 00500 Helsinki. ILMOITUSMYYNTI:

Taija Rinne, p. (09) 7206 5914 ILMOITUSHINNAT:

Katso ilmoitushinnat www.animalia.fi LISÄVELOITUKSET: Värierottelut veloitetaan erikseen, määräyspaikka­korotus 20 %, liitteiden hinnat sovitaan erikseen. RAJOITUKSET: Etusivulla ei julkaista ilmoituksia. ALENNUKSET: Toistoalennus: 1. toisto 10 %, seuraavat 20 %, auktorisoidut mainos­toimistot 15 %.

20

ILMOITUSTEN PERUUTTAMINEN:

Peruutukset viimeistään seitsemän (7) vuorokautta aineiston jättöpäivän jälkeen toimitus­sihteerille. REKLAMAATIOT: Kirjallisena 14 vuoro­kauden aikana ilmes­tymispäivästä lukien. ANIMALIA-LEHTI PIDÄTTÄÄ OIKEUDEN LYHENTÄÄ JA MUOKATA JUTTUJA.

14 18 20 22 23 24

Nahka on kestämätön valinta

Koe-eläinlaitoksessa paljastui räikeää lain rikkomista Sattuuko sirkkaan, tunteeko termiitti?

Uusi vegaaninen ja kotimainen merkki eläinkokeettoman kosmetiikan listalle Kirjavinkit

26 27

Animalia testaa: Vegaaniset kasvispiirakat eli vihikset

Animalialainen: Elisa Tiensuu - Lobbaamalla paras laki eläimille

28

Vegepalsta: Kevättalven herkut

30

Animaalit kautta maan: Aktiivinen Hämeenlinna

31

Artikkelien lainaaminen eläinsuojelua ja eläinten oikeuksia edistäviin tarkoituksiin sallittu. Lähde mainittava. TOIMISTO: Suvilahdenkatu 4, 00500 Helsinki ASIAKASPALVELU:

p. (09) 720 6590, päivystys ma–pe kello 10.00 –15.00 e-mail: animalia@animalia.fi internetsivut: www.animalia.fi. JÄSENMAKSUT: Tukijäsen: 32 € / vuosi,

vähävaraiset: 25 € / vuosi, nuorisojäsen (alle 18 v.): 20 € / vuosi, ainaisjäsen: 640 €, yhteisöjäsen: 250 € / vuosi. Sampo 800018-2105644 IBAN: FI71 8000 1802 1056 44 SWIFT: DABAFIHH Kirjoita viestiksi nimesi ja osoitteesi.

LAHJOITUKSET: Nordea 101130-260629

Animalian kauppa: Shoppaile ja tue eläinten puolesta tehtävää työtä!

IBAN: FI24 1011 3000 2606 29 SWIFT: NDEAFIHH TESTAMENTIT: Tiedustelut, p. (09) 7206 5911, tarja.balding@animalia.fi RAHANKERÄYSLUPA:

Manuela Bosco - Resepti parempaan maailmaan

Luvan myöntäjä: Poliisihallitus. Toimeenpanoaika ja alue: 1.1.2017–31.12.2021 koko Suomi Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Päätöksen nro ja pvm: RA/2016/719 4.11.2016.

Sisällysluettelon kuvat: karoliina soini, christophe nups & ulla-maija lähteenmäki / cozy publishing

4041 0209 Painotuote HÄMEEN KIRJAPAINO OY

5


Ajankohtaista

sveitsissä on virallisesti astunut voimaan kosmetiikan eläinkoekielto. Maassa ei saa enää myydä kosmetiikkaa, jonka ainesosia on testattu eläinkokein. Päätöksen myötä Sveitsin kielto on linjassa Euroopan unionin eläinkoekiellon kanssa. EU-maiden ja Sveitsin lisäksi kosmetiikan eläinkokeet on kielletty muun muassa Intiassa, UudessaSeelannissa, Etelä-Koreassa ja Taiwanissa.

Viime vuosi antoi lisävauhtia turkistarhauksen alamäelle teksti annu piensoho

turkiseläinten oikeuksia halutaan edistää maailmalla. turkistuotanto on vaikeuksissa, eikä uusi vuosi näytä tuovan valoa turkistuottajille. Vuosi 2016 tullaan erityisesti muistamaan turkistarhauksen vastustuksen maailmanlaajuisesta kasvusta ja turkistuotannon romahtamisesta. Viimeisimpiä päätöksiä liittyen turkiseläinten oikeuksiin on tehty Hollannissa, Intiassa, Japanissa ja Kroatiassa. Lisäksi Luxemburgista, Tšekistä ja Virosta on odotettavissa lisää päätöksiä. Turkisten myynti on vaikeuksissa ympäri maailmaa. Kööpenhaminan viimeisin turkishuutokauppa pidettiin tammikuussa 2017. Huutokaupassa minkinnahkojen myyntihinnat putosivat kymmenen prosenttia viime syyskuisesta. Suomessa turkisten viennin arvo romahti puoleen viime vuotisesta. Turkiseläinten suojelun edelläkävijät

botswana kieltää elefanttiratsastuksen eteläisessä Afrikassa sijaitseva Botswana on yksi tärkeimmistä afrikannorsun suojelualueista, ja siellä on maailman isoimmat norsulaumat. Nyt maa on kieltänyt norsuratsastuksen. Norsuratsastusta tarjotaan edelleen yleisesti muissa muissa Afrikan maissa sekä Aasiassa. Norsut koulutetaan väkivaltaisesti kestämään ratsastusta ja tekemään temppuja. Ne erotetaan usein perheestään ja muista norsuista. Luonnossa norsuilla on tiiviit sosiaaliset piirit perheen ja ystävien kesken. Ne tuntevat kipua sekä kokevat surua ja onnellisuutta. Aiemmin Botswana on jo kieltäytynyt myymästä norsunluuta sekä kieltänyt kaiken metsästyksen valtion mailla.

6

Vuoden 2000 jälkeen Euroopassa turkistarhauksen ovat kieltäneet kokonaan Bosnia-Hertsegovina, Hollanti, Iso-Britannia, Itävalta, Kroatia, Makedonia, Pohjois-Ir-

lanti, Saksa, Slovenia ja Sveitsi. Lisäksi tarhaus on kiellettyä Belgian Valloniassa ja Brysselissä. Hollannissa ja BosniaHertsegovinassa kokonaiskiellot astuvat voimaan siirtymäajoilla. Tällä hetkellä Tšekissä parlamentti käsittelee turkistarhauksen kieltoa. Se on lakiesityksen ensimmäisessä käsittelyssä hyväksynyt lain sisällön, jonka mukaan turkistarhaus loppuu maassa vuoteen 2019 mennessä. Lisäksi Luxemburg on kieltämässä turkistarhauksen. Myös Virossa turkistarhauskielto on edennyt hallitustasolle. Viron hallitus kuitenkin kaatui marraskuussa 2016, ja mahdollisen turkistarhauskiellon käsittely jäi auki. Kroatia, Hollanti, Japani ja Intia näyttävät vahvaa esimerkkiä

Tammikuussa 2017 Kroatiasta tuli turkistarhaton, sillä vuonna 2006 maassa kiellettiin kaikkien turkiseläinten tarhaa-

kokkolan karpeille voitto animalian ja kansalaisten aktiivisen toiminnan johdosta Kokkolan kaupunki päätti jatkaa karppilampensa hapettamista. Aiemmin kaupunki päätti luopua hapettamisesta jäällä liikkujien turvallisuuden vuoksi, mikä olisi todennäköisesti johtanut karppien tukehtumiseen. Animalia vastusti päätöstä ja teki siitä rikosilmoituksen. Poliisi ilmoitti, ettei esitutkintaa aloiteta, mikä nosti esiin isomman eläinoikeusongelman. Eläinsuojelurikoksen yritys ei ole rangaistavaa. ”Tämä ei ole ensimmäinen vastaava tapaus. Esimerkiksi Haminassa poliisi on pohtinut, mitä se voi tehdä koirille jätettyjen myrkkylihapullien kanssa, kun yksikään koira ei ollut kuollut niihin”, kertoo Animalian varapuheenjohtaja Roope Kanninen.

Animalia on kannellut Pohjanmaan poliisin tutkimattajättämispäätöksestä eduskunnan oikeusasiamiehelle.

jeff jones freeimages

kosmetiikan eläinkoekielto voimaan sveitsissä

koonneet laura uotila ja taija rinne


Ajankohtaista

peggy cadigan cc by 2.0

mai kivelästä animalian uusi toiminnanjohtaja

minen kymmenen vuoden siirtymäajalla. Loppuvuodesta 2016 Hollannin korkein oikeus vahvisti senaatin päätöksen minkkien tarhauskiellosta. Hollannissa on jo aiemmin kielletty kettu- ja chinchillatarhaus, joten hyväksytty laki lakkauttaa kaiken turkistarhauksen maasta siirtymäajan jälkeen vuonna 2024. Loppuvuodesta uutisoitiin, että Japanin viimeinen toimiva turkistarha lopetti toimintansa. Tämän myötä turkistarhaus loppui maasta kokonaan. Lisäksi Intia kielsi kettujen, minkkien ja chinchillojen turkisten maahantuonnin vuoden 2017 alussa.

Suomen tulee seurata edistyksellisiä maita

Animalian tavoite on, että Suomi ottaa mallia edelläkävijöistä ja lopettaa turkistarhauksen kokonaan. Turkistarhausta voidaan myös rajoittaa voimakkaasti lainsäädännöllä, kuten Saksassa ja Sveitsissä on tehty. Turkistarhaus on loppunut kyseisissä maissa, koska elinkeinosta on tullut taloudellisesti kannattamatonta. Myös Suomen on aika jättää turkiseläinten nahat rauhaan.

paras juttu

Sanottua ”On surullista nähdä, että muutosvastarintaiset poliitikot eivät näe kasvisruokavalion suosion valtavaa taloudellista potentiaalia. Viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan kasvisruokavalioon siirtyminen säästäisi maailmanlaajuisesti ilmastonmuutoksen torjunnassa vajaat 600 miljardia dollaria.” – Jani Kajanoja, lääkäri, väitöskirjatutkija, Turun Yliopisto. Talouselämä 22.1.2017

numeron 4/2016 parhaiksi jutuiksi äänestettiin artikkelit ”Mitä kuuluu Veeralle, Delfille, Eevertille ja Leeville?” sekä "Arvoa eläimille". Lemmu-kassin arvonnassa onni suosi Elina Saastamoista. Onnea voittajalle ja kiitos kaikille äänestäneille!

Mikä on tämän lehden paras juttu? Kerro mielipiteesi 10.4.2017 mennessä, niin olet mukana Uusi eläinlaki -kirjan arvonnassa. Lähetä vastauksesi, nimesi sekä osoitteesi sähköpostitse lehti@animalia.fi (sähköpostin otsikko: Paras juttu 1/2017) tai postitse Animalia, Suvilahdenkatu 4, 00500 Helsinki.

mai kivelän määräaikainen sijaisuus Animalian toiminnanjohtajana vakinaistettiin vuoden alussa. Kivelä seuraa tehtävässään Salla Tuomivaaraa. Uusi eläinsuojelulaki on Kivelän agendalla ensimmäisenä. Poliittinen ilmapiiri ei lupaa eläimille hyvää. ”Olemme mukana lakia valmistelevassa ohjausryhmässä sekä tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnassa, joissa tuottajapuoli valitettavasti vastustaa kaikkia tärkeimpiä parannuksia.” Kivelä näkee Animalian tehtävänä edistää muutosta, jossa eläinten oikeudet nousevat valtavirtaan ja eläinten hyvinvointi otetaan yhteiskunnassa vakavasti. Kivelä korostaa kuitenkin poliittisen tahdon merkitystä. ”Haluaisin nähdä lihaveron ja kansallisen lihankulutuksen vähentämisohjelman kaltaisia poliittisia ohjauskeinoja.”

huippusuunnittelijat ja -artistit tekivät bändipaitamalliston Animalialle joukko suomalaisia graafisen suunnittelun kärkinimiä lyöttäytyi yhteen kiinnostavien muusikoiden kanssa ja loi Animalialle uuden paitamalliston. Syntyi Lainsuojaton-paitakokoelma, jonka tuotto ohjataan Animalian työhön tuotantoeläinten hyväksi. Musiikkilehti Rumba nimesi Jussi Karjalaisen suunnitteleman Michael Monroe -paidan ”tyylikkäimmäksi fanituotteeksi vähään aikaan”. Monroen paidan lisäksi myynnissä on Atomirotan ja Karri Koiran paidat. Atomirotan paidan on suunnitellut Piia Keto ja Karri Koiran paidan Yhdysvalloissa asuvat Sacha ja Valpuri Remling. Lainsuojaton-paidan voit tilata Animalian verkkokaupasta osoitteesta animalia.fi/kauppa.

7


Ajankohtaista attican loput delfiinit saatava turvakotiin

animalia-lehti & kuukauden skuuppi

delfi-delfiini kuoli tammikuussa Kreikan Attica Parkissa sydänpysähdykseen. Delfi oli kuudes delfiini, joka on kuollut Atticassa vuoden 2010 jälkeen. Kun Särkänniemen delfinaario päätettiin lakkauttaa vuonna 2015, Animalia ja Dolphinaria-Free Europe vaativat, että delfiinien on saatava jäädä Särkänniemeen siksi aikaa, että suunnitteilla olevat delfiinien turvapaikat valmistuvat. Särkänniemi ei tähän kuitenkaan suostunut. “Vaadimme edelleen, että loput delfiinit pitää siirtää turvapaikkaan, kun sellainen valmistuu. Myös Särkänniemen pitää kantaa vastuunsa siitä, että niin tapahtuu”, sanoo Niina Lätti Animalian valasryhmästä. Animalia vaatii lisäksi uuteen eläinsuojelulakiin kirjausta, joka kieltää villieläinnäytökset sirkuksissa sekä delfinaariotoiminnan.

animalia-lehti on esillä Rosebudin sekä Kultin yhteistyössä järjestämässä Kuukauden skuupissa maaliskuussa. Kuukauden skuuppi -tapahtumasarjassa esitellään kuukausittain Kaisa-talon myymälässä irtonumeromyynnissä oleva Kultin jäsenlehti. Kuukauden skuuppi huipentuu perjantaina 31.3. Animalia-lehden järjestämään tapahtumaan, jossa on esillä mm. Uusi eläinlaki -kirja. Seuraa verkkosivuamme ja Facebookia!

Ihanan helppoa kasvisruokaa! Haluatko herkullista ja täy t tävää kasvisruokaa, j o n k a v a l m i s t a m i n e n v i e a i k a a s i v a i n 10 minuut tia? Tällä net tikur ssilla opit videoiden avulla lähes kädestä pitäen valmistamaan vegaanisia ruokia. Kurssi sisältää mm. päivällissuunnitelman 4 viikon ajak si resepteineen. Osuus kur ssin tuotoist a lahjoitet a an Animalialle! Lue lisä ä: animalia .f i/ ka s visruokakur ssi

Eläinystävällisiä asianajopalveluja! daniel turner

Asianajotoimisto Streng Ky

Animalian kevätpäivä 25.3. kevätpäivä kokoaa Animalian aktiivit ja jäsenet Helsinkiin mielenkiintoisten luentojen ja toiminnan suunnittelun pariin. Tapahtuman yhteydessä järjestetään myös Animalia ry:n vuosikokous. Lue lisää ja ilmoittaudu: animalia.fi/kevatpaiva

Lämpimästi tervetuloa!

8

Lapinlahdenkatu 27, 00180 Helsinki Puh. 09 7269 6730, Fax 09 6227 6228 joonia.streng@strenglaki.fi www.strenglaki.fi

Kutsu vuosikokoukseen Animalian vuosikokous pidetään lauantaina 25. maaliskuuta 2017 kello 15.30 alkaen Rauhanasemalla Pasilassa (Veturitori 3, Helsinki). Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset vuosikokousasiat. Vuosikokoukseen ovat tervetulleita kaikki Animalian jäsenet. Ilmoittautumista toivotaan tarjoiluiden takia 12.3. mennessä: animalia@animalia.fi tai p. 09 720 6590. Animalian hallitukseen voi asettua ehdolle 11.3.2016 asti. Hallitustyöskentely vaatii aitoa kiinnostusta eläinasioihin ja halua sitoutua tärkeään työhön. Ehdotukset lähetetään osoitteeseen mai.kivela@animalia.fi. Animalian hallitus


teksti liisa kaski • kuva andré lindström

Vieraskynä

LAISTA, ELÄIMISTÄ JA VASTUUSTA on luonnoltaan poliittinen ” I hminen eläin”, väitti Aristoteles. Hänelle poliit-

tinen merkitsi ihmisyhteisön toimintaan liittyviä asioita, kansalaisen velvollisuuksia, ja eläin – no, eläintä. Hätkähdän aina, kun vakavalla mielellä kirjoitetussa tekstissä tai punnitussa puheenvuorossa törmään käsitteelliseen jakoon ”ihminen ja eläimet”. Lipsahtiko se kirjoittajalta vahingossa? Edustaako puhuja jotakin eksoottista lahkoa, joka kiistää vallitsevan tieteellisen konsensuksen ihmisestä biologisena olentona? Todellisuudessa kyse lienee siitä, että vaikka vannomme rationaalisuuden, tieteellisen maailmankuvan ja oman itsenäisen ajattelumme nimiin, arjen sanoissa ja teoissa meidän kauttamme puhuvat silti perityt käsitykset, ennen sanotut sanat, kaikki se ”normaaliksi” ja ”luonnolliseksi” uskottu, mihin ympäröivä yhteisö meitä työntää. Ihmisen erityisyyden korostaminen kaikkien muiden elämänmuotojen kustannuksella on niin perustavalla tavalla sisäänrakennettu kulttuuriimme, ettemme huomaa kyseenalaistaa sitä edes silloin, kun uskomusten ja tiedon välinen ristiriita ajaa meidät täydelliseen umpikujaan. Ihmistä koskevien uskomustemme juuret juontavat antiikin filosofiaan. Aristoteleen aikalaisille oli selvää, että ihminen on biologisesti eläin siinä missä muutkin, mutta filosofeja kiinnosti, miksi ihminen tapoineen näyttää eroavan muista eläimistä niin paljon. Poliittisuus oli yksi esitetyistä erontekijöistä, sieltä järkevimmästä päästä. Rationaalisuus oli toinen. Harmi kyllä siitä tuli isompi hitti.

” Siksi mekin ehkä ymmärrämme paremmin kuin antiikin sedät, että ihminen on ihmisen näkökulmasta erityinen eläin samasta syystä, kuin kettu on ketun näkökulmasta erityinen.”

On historian ironiaa, että eläintiede, monitoimimies Aristoteleen luomus, on yksi toisensa jälkeen osoittanut antiikista periytyvät käsitykset ihmiseläimen erityisyydestä virheellisiksi. Näin tiede toimii, perittyjä käsityksiä koetellen ja virheellisiksi paljastuvia korjaten – juuri tähän varhaiset filosofit pyrkivät. Siksi mekin ehkä ymmärrämme paremmin kuin antiikin sedät, että ihminen on ihmisen näkökulmasta erityinen eläin samasta syystä, kuin kettu on ketun näkökulmasta erityinen. Jos kuvitelma ihmisen rationaalisuudesta onkin murentunut todellisuuden jalkoihin, poliittisuudesta emme pääse yhtä helpolla. Kansalaisina meistä jokainen on vastuussa yhteisömme harjoittamasta politiikasta: arvoista, joiden varaan lait kirjoitetaan, lain kirjaimesta ja käytännöistä, joilla sitä tulkitaan. LIISA KASKI Antiikkiin erikoistunut kulttuurintutkija

9


kirja,

joka oli pakko kirjoittaa

Uusi eläinlaki Mai Kivelä, Veikka Lahtinen & Laura Uotila (toim.)

10


uusi eläinlaki -kirja kertoo, mitä kaikkien täytyy tietää eläinten kohtelusta Suomessa. teksti veikka lahtinen

V

iime kuukausina suomalaisessa eläintuotanto-

keskustelussa on nähty paljon kummallisia käänteitä. Maitovaltuuskunnan puheenjohtaja on kutsunut eläinten oikeutta jatkuvaan juomaveteen kohtuuttomaksi vaatimukseksi, ja kansanedustaja on esittänyt kaiken kotimaisen maatalouden olevan fiksua ympäristöpolitiikkaa. Tehotuotannon puolustajat ovat sotajalalla. Samanaikaisesti eduskunta valmistautuu hyväksymään uuden eläinsuojelulain, eli tekemään merkittävimmän eläimiä koskevan päätöksen vuosikymmeniin. Siinä tullaan päättämään miljoonien eläinten kohtelusta mahdollisesti useiden vuosikymmenten ajan. Lakiin pyrkivät vaikuttamaan tällä hetkellä kaikki, niin tuottaja- kuin eläinjärjestöt. Jotta keskusteluun saataisiin muitakin kuin tuottajien näkökulma, julkaistaan teos, johon on koottu lakiin perehtyneiden asiantuntijoiden puheenvuoroja. ”Virheellisten ja selvästi nykyistä tuotantoa suojelevien näkökulmien rinnalle tarvittiin tutkittua tietoa. Sitä varten kerättiin yksiin kansiin oleellinen tieto siitä, miten eläinsuojelulakia tulisi muuttaa. Olemme koonneet asiantuntijapuheenvuoroja aiheesta, ja kirjassa tämän työn hedelmät ovat helposti omaksuttavassa muodossa”, Animalian eläinsuojeluasiantuntija ja yksi kirjan toimittajista Laura Uotila kertoo. Tiukkaa faktaa ja kuvittelukykyä

Uusi eläinlaki -kirjassa käsitellään eläinten kohtelua Suomessa kahden näkökulman kautta. Mitä ainakin pitää muuttaa juuri nyt, ja toisaalta millainen olisi parempi tulevaisuus. Nykyhetkeä koskevassa osuudessa puhutaan muun muassa emakkohäkeistä, parsinavetoista, kivuliaista toimenpiteistä, valvonnan parantamisesta ja turkistarhauksesta – siis merkittävistä eläinten lajityypillisen käytöksen toteutumiseen ja hyvinvointiin

vaikuttavista tekijöistä. Kaikki luvut on varustettu runsailla lähdeviitteillä, joten tiedot ovat helposti tarkistettavissa. ”Kirja ei oleta, että lukijalla on pohjatietoa eläintuotannosta, mutta se antaa uutta pohdittavaa myös siihen perehtyneille. Tulevaisuus-osuus avaa perspektiivin siihen, miten asiat voisivat olla ja miten Suomessa voitaisiin järjestää ruuantuotanto eettisesti ja ekologisesti kestävästi”, Uotila kertoo. Kirjan toivotaan tavoittavan laista äänestävät kansanedustajat, joiden ovia tuottajajärjestöt tällä hetkellä kolkuttelevat säännöllisesti. ”Olisi tärkeää, että kirjaan kirjoittaneiden asiantuntijoiden painava sana otettaisiin huomioon. Laki pitäisi säätää parhaaseen tietoon perustuen eikä vain nykyistä monin tavoin ongelmallista tuotantoa suojelevaksi”, Uotila sanoo.

Eläimet eivät voi itse puhua omasta puolestaan Kuukausilahjoitus on vaivaton tapa tukea sekä eläinsuojelut yötä että eläinten oikeuk sia. Kuukausilahjoit tajana saat ajankohtaista tietoa Animalian t yöstä eläinten puolesta ja siitä, mitä lahjoituksilla saadaan aikaan. Pienikin säännöllinen summa on ar voka s! Liit y kuukausilahjoittajaksi osoitteessa: animalia.fi/kuukausilahjoitus

Huippukirjoittajia mukana

Kirjan kirjoittajista löytyy muun muassa kaksi oikeustieteen tutkijaa Tarja Koskela ja Visa Kurki, jotka avaavat valvontaan ja eläinten juridiseen asemaan liittyviä kysymyksiä. Kirjailija Risto Isomäki on kirjoittanut kirjaan suomalaisen ruuantuotannon tulevaisuutta käsittelevän esseen, joka on sijoitettu teoksen loppuun. Into-kustannuksen kustantama teos ilmestyy keväällä, ja sitä tullaan esittelemään useissa tilaisuuksissa. Animalian jäsenet voivat ennakkotilata sitä jo nyt alennettuun hintaan Animalian verkkokaupasta. ”Kirjan lukija näkee eläintuotannon nykyisen todellisuuden entistä tarkemmin ja tietää myös, mitä ongelmille tulisi tehdä. Kaikkien on syytä perehtyä tuotannon todellisuuteen juuri nyt, sillä lain tullessa hyväksytyksi vaikuttamisen ovi sulkeutuu mahdollisesti vuosikymmeniksi”, Uotila sanoo.

Ennakkotilaa Uusi eläinlaki -kirja: animalia.fi/kauppa

Uusi eläinlaki -aiheinen tapahtuma perjantaina 31.3. klo 16 alkaen Kaisatalossa Helsingissä. Lue lisää sivulta 8.

11


Welfur on turkisalan silmänkääntötemppu suomeen rantautuva welfur-kriteeristö esitellään riippumattomana hyvinvointisertifikaattina, vaikka se on kaikkea muuta. suomessa turkisala omistaa merkittävän osuuden ”ulkopuolisesta” tarkastajastaan. teksti veikka lahtinen • kuvat salla tuomivaara

S

uomalainen turkisala ottaa vuoden 2017

alusta vaiheittain käyttöön Welfur-sertifiointijärjestelmän. Vuonna 2009 käynnistetty Welfur on esitelty tiedepohjaisena eläinten hyvinvoinnin arviointijärjestelmänä. On kuitenkin oleellista huomioida, että sen on käynnistänyt European Fur Breeders’ Association, eli Euroopan turkistarhaajien liitto. Welfur-sertifikaatin käyttöönotto tapahtuu käytännössä auditointikäynteinä, joiden aikana arvioidaan eläinten vointia minkeille, ketuille ja supikoirille muotoiltujen kriteerien avulla. Kriteeristöt ovat luettavissa Euroopan turkistuottajien liiton verkkosivulta. Jokaisella tilalla tehdään ensin joukko käyntejä, joilla annetaan pisteytys, jota sen jälkeen tarkistetaan vuosittaisilla käynneillä. Alan oma sertifikaatti

Welfurin hyvinvointikriteereissä esimerkiksi eläimen riittävä tila liikkumiseen perustuu nykyisiin EU:n turkiseläimiä koskeviin minimikriteereihin. EU:n turkiseläimiä koskevassa suosituksessa minkille tämä suositus on vain 0,26 m2 täysikasvuista eläintä kohti, sama tila myös pentujen kanssa. Ketulle suositus on 0,8 m2 aikuista eläintä kohti ja 2 m2 pentujen kanssa. Welfurissa tämän minimin ylittäminen tuottaa tilavaatimusten osalta täydet pisteet. Kriteeristössä on muutakin silmiinpistävää. Esimerkiksi ”mahdollisuus havainnoida ympäristöä” tarkoittaa, että häkin seiniä ei ole peitetty. Kysymys ei siis ole siitä, että eläin voisi tutustua ympäristöön millään tavalla sitä tutkimalla. Welfurin kriteerit eivät ole erityisen kunnianhimoisia. Siinä mielessä se on tyypillinen alan itse itselleen luoma sertifikaatti.

12

Ala ei välttämättä säätäisi itselleen velvoitteita, joita se ei pysty täyttämään. Eläinten hyvinvointi on nykyään turkisalalle merkittävä riski, ja niinpä uusia hyvinvointijärjestelmiä tehdään tämän riskin vähentämiseksi. Turkistuottajilla suuri omistusosuus ”ulkopuolisesta auditoijasta”

Suomessa auditoinnit turkistiloilla suorittaa tuottajien liiton mukaan Kannuksen tutkimustila Luova oy. Tarkastukset tehdään kerran vuodessa. Welfur-ohjeistuksessa linjataan, että tuottajalle on ilmoitettava käynnistä ja käynnin tarkoituksesta etukäteen. Tilan saamaa pisteytystä ei myöskään tarvitse julkistaa, ellei tuottaja itse niin halua. Vaikka Suomen turkiseläinten kasvattajain liitto puhuu ulkopuolisesta auditoijasta, se omistaa vuoden 2015 vuosikertomuksensa mukaan Luova oy:n osakkeista 38 prosenttia. Näin ollen ei voida puhua ulkopuolisesta tarkastusten tekijästä, vaan ala kirjaimellisesti valvoo itse itselleen asettamiensa standardien noudattamista. Welfur on merkittävä alan panostus, jota on Suomessa valmisteltu pitkään esimerkiksi Turkistila 2020 -hankkeessa, jonka toteuttivat silloinen MTT ja Itä-Suomen yliopisto. Turkisala tulee pohjaamaan jatkossa väitteensä eläinten hyvinvoinnista Welfur-auditointeihin, joten on tärkeää huomioida, kuka itse asiassa kriteereitä käytännössä valvoo ja mistä ne ovat peräisin. Tuottajajärjestön omistusosuus auditoijasta korostaa Welfurin viestinnällistä roolia: sen tehtävä on näyttää riippumattomasti valvotulta hyvinvointistandardilta, vaikka se ei käytännössä sitä olisikaan.


kuva MONA LAUTIALA

Puheenjohtajalta

Welfur-kriteeristön ”mahdollisuus havainnoida ympäristöä” tarkoittaa, että häkin seiniä ei ole p eitet t y.

13


Nahka on kestämätön valinta

14


nykyään aidon nahan vaihtoehto ei enää ole ympäristörikollinen, öljypohjainen muovi. nahalle on olemassa monenlaisia vaihtoehtoja, ja sitäkin enemmän on syitä olla valitsematta aitoa nahkaa. teksti tuuli solhagen • kuvitus karoliina soini

N

ahkatuotteet valmistetaan eläi-

mestä irrotetusta raakavuodasta. Suurin osa vuodista saadaan teollisesta eläinkasvatuksesta. Eläimen sisäosat, kuten liha, käytetään elintarviketeollisuudessa ja nahka myydään eteenpäin niistä tuotteita valmistaville yrityksille. Nahka ei ole elintarviketeollisuuden sivutuote, vaan sekä lihan, maidon että nahan kysyntä vaikuttaa kokonaistuotantoon. Erityisesti maidon ja nahan vahva side voi yllättää. Maitoteollisuudessa teuraaksi lähetetyistä vasikoista saadaan jatkuvasti ja tasaisesti vuotia nahkateollisuudelle ja tuotannot riippuvat siten toisistaan. Maitoteollisuus on merkittävä naudanlihantuottaja, eikä kuluttaja voi ostaa yhtä lopputuotetta tukematta samalla koko ketjua. Eläintuotannon kannattavuuden määrää sen hinta. Eläimen ruhon tärkein osa on liha. Sen jälkeen yksittäisenä arvo-osana tulee raakavuota, joka on noin 10 prosenttia koko eläimen hinnasta. Tehostetussa tuotannossa eläin nähdään aina tuotteena, jonka yksilölliset tarpeet ovat toissijaisia – tärkeintä ovat lopputuotteista saatavat tulot.

Likainen alkutuotanto

Maailman suurimmat nahantuottajamaat ovat Kiina, Intia ja Brasilia. Erityisesti karjan kasvattaminen aiheuttaa tunnetusti valtavat ympäristövaikutukset. Laajin tuotanto tapahtuukin usein maissa, joissa on hyvin heikko lainsäädäntö tai valvonta eläinten ja ympäristön suojelussa. Vaikka esimerkiksi Intiassa hindulaisuus on valtausko, eivätkä he juurikaan syö pyhää lehmää, tulkitaan vientinahan kysyntä hyväksytyksi ja maasta viedään erityisesti naudanvuotia ulkomaille. Vuonna 2012 julkaistun tanskalaisen raportin mukaan Intiassa ja Brasiliassa nautoja kuljetetaan ahtaasti lastattuina teurastamoille, joissa ne muun muassa näkevät edellä teurastettavien eläinten kohtalon odottaessaan omaa vuoroaan. Raportti paljasti myös julmia käsittelytapoja uupuneiden nautojen kohtelussa, mikä on oire koko tuotannon ongelmallisuudesta.

Tehostetussa tuotannossa eläin nähdään aina tuotteena. 15


Raakavuodan alkukäsittely on monivaiheinen kemiallinen kylpy. Vuodat liotetaan, pestään ja värjätään erilaisten kemikaalien ja myrkkyjen avulla. Tämä on suuri huolenaihe erityisesti Aasiassa. Kemikaalijätteet päästetään valumaan ympäristöön ja vesistöihin, ja myös työntekijöiden kemikaaleille altistuminen ja työturvallisuus ovat nousseet keskusteluun. Näiden kemikaaliprosessien jäljiltä nahkaa ei voi enää sanoa luonnolliseksi materiaaliksi, eikä nahka, kuten eivät käsitellyt turkistuotteetkaan, esimerkiksi maadu. Nahkaa on perinteisesti myös kasviparkittu, mikä on ympäristöystävällisempää, mutta se on nykypäivänä harvinaista. Eettisen Kaupan Puolesta ry:n vuonna 2016 julkaiseman raportin mukaan suomalaisten nahkatuotteiden valmistuttajien, kuten esimerkiksi Keskon, Sryhmän ja Reiman, tulisi parantaa tuotantoprosessien läpinäkyvyyttä erityisesti raaka-aineiden hankinnoissa ja alkutuotannossa. Raportin tulosten mukaan edellä mainituilla yrityksillä on niin pitkät tuotantoketjut, ettei nahan tarkan alkuperän ja alkukäsittelyn vaiheista ollut saatavilla tarkkaa tietoa. Kenen nahkaa?

Nahka ei ole sivutuote

16

Nahkatuotteiden valmistuksessa käytettyjen nahkojen alkuperäiset omistajat ovat useimmiten nautoja, lampaita ja sikoja tai eksoottisempia eläimiä, kuten käärmeitä, strutseja ja kenguruita. Aivan oman lukunsa muodostavat vuodan sijaan karvojen takia kasvatettavat pörröistä turkkia kantavat eläimet, kuten kanit, ketut ja minkit. Erityisesti Kiinasta tulevan nahan alkuperä voi usein olla hyvinkin hämärä, eivätkä koirien ja kissojen nahat ole poissuljettuja. Koska Kiinassa syödään koirien lihaa, kerätään nyljettyjen koirien nahat talteen ja myydään eteenpäin. Kansainvälisen eläinoikeusjärjestö PETAn selvitys kiinalaisten koirateurastamoiden käytännöistä on karua luettavaa. Siitä ilmenee, että koirannahka myydään joko merkitsemättömänä tai jopa väärin merkittynä erityisesti yhdysvaltalaisille markkinoille. Selvityksen mukaan nahka voidaan merkitä lampaannahaksi paremman menekin toivossa. Kuluttajan on lopulta lähes mahdotonta tietää, minkä eläimen nahasta sormikkaat, vyö tai lompakko on valmistettu. Jos valitsee ostamansa tuotteen materiaaliksi nahan, joutuu hyvin usein hyväksymään epävarmuuden nahan entisen omistajan lajista.


Nykypäivän materiaalit ja eläimettömät vaihtoehdot

Keinonahkaa on pitkään pidetty epäekologisena muoviversiona aidosta nahasta. Vaateteollisuus on tällä saralla ottanut suuria harppauksia eteenpäin, ja nykyään nahankaltaisia materiaaleja voidaan valmistaa uusiokäytetystä muovista ja luonnonmukaisesta korkista tai paperimassasta punotusta kankaasta. Viimeisimpinä innovaatioina markkinoille on tullut viljojen ja kasvien syötäväksi kelpaamattomista ylijäämäosista kehitettyjä materiaaleja. Esimerkiksi ananaksen lehdistä pystytään valmistamaan joustavaa, nahkamaista materiaalia. Pinatex-materiaalin kehittänyt Ananas Anam mainostaa hyödyntävänsä elintarviketuotannon hukkaraaka-ainetta ja käyttää valmistuksessa ainoastaan ympäristölle ja ihmisille vaarattomia käsittelyaineita. Toinen ympäristöä rasittamaton uutuus on sienirihmastosta kasvatettava nahkamainen materiaali. Amerikkalainen MycoWorks on kehittänyt maatalouden sivutuotteista ja sienirihmastosta hyödynnettävän kestävän ja monipuolisen materiaalin, joka valmistajan mukaan tuntuu ja käyttäytyy kuin eläinperäinen

Nykyään nahankaltaisia materiaaleja voidaan valmistaa sienirihmastosta.

nahka. Erityisesti kääpäsienten rihmaston todettiin kasvavan hyvin mädäntyneemmillä alustoilla, ja rihmastoa pystytään kasvattamaan esimerkiksi elintarviketuotannosta poistetuissa tähkissä. Tämänkaltaisen kehityksen toivotaan avaavan uudenlaiset markkinat tulevaisuuden materiaaleille ja luovan uudenlaisia, puhtaampia töitä alkuvaiheen työvoimalle. Ja mikä tärkeintä, näitä kerätään talteen elintarvikkeiden oheistuotantona. Luonto kiittää eikä tuotantoketjuun tarvita yhtäkään eläintä kärsimään.

17


KOE- ELÄINLAITOKSESSA PAL JASTUI RÄIKEÄ Ä LAIN RIKKOMISTA

eläimiä lopetettiin laittomin menetelmin, ne elivät liian ahtaasti eikä vakavasti sairaita eläimiä lopetettu välittömästi. teksti laura uotila • kuvat gaia

B

elgialaisen GAIA-eläinoikeusjärjestön aktiivi

työskenteli neljän kuukauden ajan yliopiston koe-eläinlaitoksessa Brysselissä. Laitoksessa paljastui vakavaa eläinten hyvinvoinnin laiminlyöntiä, laittomia toimenpiteitä ja luvattoman vakavan kärsimyksen aiheuttamista koe-eläimille. GAIAn aktiivi hakeutui maaliskuussa 2016 töihin Free University of Brussels -yliopiston koe-eläinlaitokselle. Hän joutui todistamaan, miten laitoksen hiiret, rotat, kanit ja siat kärsivät huomattavasti enemmän kuin eläinkoeluvassa sallittiin. ”GAIA on tallentanut eläinten vakavaa, jatkuvaa kärsimystä, vakavia puutteita sekä lain rikkomista yksityiskohtaisiin päiväkirjamerkintöihin sekä videoille”, kertoo GAIA:n puheenjohtaja Michel Vandenbosch.

18

Ilmitulleisiin paljastuksiin vedoten GAIA vaatii Belgian viranomaisia tutkimaan laiminlyönnit perusteellisesti, riippumattomasti ja ennalta ilmoittamatta. GAIA vaatii myös kyseisen laitoksen eläinkoelupien perumista. Julmia lopetusmenetelmiä

GAIAn aktiivi todisti useita lain rikkomisia rutiinitoimenpiteiden aikana. Erityisesti eläimiä lopetettiin lain vastaisesti. EU-direktiivissä määritellään tarkoin eri eläinlajeille sallitut lopetusmenetelmät, eikä niistä saa poiketa ilman erillistä mainintaa eläinkoeluvassa. Laitoksessa muun muassa katkaistiin hiirien niskoja kynien ja saksien avulla sekä laiminlyötiin eläimen kuoleman tarkistaminen lopetuksen jälkeen. Vastasyntyneitä hiirenpoikasia lopetettiin pakastamalla ja pieniä porsaita katkaise-

malla kaula. Kaikki nämä ovat laittomia menetelmiä. Eläinten elinoloissa laitoksessa ei myöskään ollut kehumista. Monet häkeistä olivat ylikansoitettuja, eivätkä tutkijat vähentäneet eläinmääriä hoitajien pyynnöistä huolimatta. Eräs tutkija ei tiennyt suorittamansa kokeen vakavuusluokitusta. Henkilökuntaa ei ollut aina saatavilla, kun sairaiden eläinten kunto olisi pitänyt tulla tarkastamaan. Eläimet jätettiin kärsimään vuorokausiksi kivuliaiden sairauksien kanssa, vaikka eläimen huono kunto oli henkilökunnan tiedossa eikä kärsimyksen aiheuttamiselle ollut tieteellisiä perusteita. Laitoksessa tehtiin viranomaistarkastus aktiivin työskentelyn aikana. Tarkastuksesta kerrottiin etukäteen ja laitoksen johtaja antoi työntekijöille ja tutkijoille ohjeen katsoa paikat kuntoon ennen vi-


JATKOAIKAA VEGAANIHAASTEELLE! ENNAKKOTILAA!

Mia Takula ELÄMÄNI VEGAANINA 22,90 €

Anttonen & Vornanen LIHANSYÖJIEN MAA 19,90 €

LISÄÄ KIRJOJA TALVI-ALESSA

5 € ALKAEN!

Sami Tallberg VILLI CITYVEGAANI 24,90 €

Sami Tallberg VILLI JOULUVEGAANI 19,90 €

Salla Korpela K NIIN KUIN KAALI 19,90 €

Laura Gustafsson KORPISOTURI 19,90 €

Aino Kivi MAAILMAN KAUNEIN TYTTÖ 24,90 €

Maia Raitanen HAPPAMIA, SANOI KETTU 14,90 €

NÄMÄ JA YLI 400 MUUTA KIRJAA INTOKUSTANNUS.FI Laitoksessa muun muassa katkaistiin hiirien niskoja kynien ja saksien avulla. ranomaisten saapumista. Ylitäytetyt häkit tyhjennettiin ja huonokuntoisimmat eläimet lopetettiin. Näin viranomainen saattoi antaa laitokselle puhtaat paperit. Suljettujen ovien takana

Koe-eläinlaitokset ovat joka paikassa tarkasti suljettuja ja valvottuja laitoksia. Niihin pääsee vierailulle vain ani harvoin, ja silloinkin vierailijat näkevät vain tarkoin harkittuja osia laitoksen eläintiloista. On sinänsä ymmärrettävää, että tautiriskien ja eläimille mahdollisesti aiheutuvan stressin takia laitokset tulee pitää suljettuina ylimääräisiltä vierailta. Toiminnasta on kuitenkin kaikki avoimuus kaukana. Tällä hetkellä lähes ainoa keino saada todellista tietoa koe-eläinlaitosten arjesta ja

eläinten kohtelusta on niiden toiminnan tarkkailu ja kuvaaminen salaa, todetaan GAIAsta. Suomessa ja koko EU:ssa noudatetaan yhtenäistä EU-direktiiviä koe-eläinten kohtelussa. Vuonna 2015 läänineläinlääkäri teki Suomessa 41 tarkastusta eläinkoetoimintaa harjoittavissa laitoksissa. Tarkastuksista vain 14 tehtiin ilman ennakkoilmoitusta. Kaikkiaan huomautettavaa löytyi 27 laitoksesta 37 tarkastetusta. Pääosin huomautukset koskivat kirjanpitoa, mutta huomautuksia annettiin myös eläinten lopetusmenetelmistä sekä puutteellisista pito-olosuhteista. Suomessa käytettiin vuonna 2015 vajaa 100 000 eläintä eläinkokeissa ja noin 150 000 eläintä muussa kasvatustoiminnassa koe-eläinlaitoksissa.

GAIA:n raportti englanniksi: http://www.gaia.be/en/news/undercover-university-hospital-jette-campus-free-university-brussels-vub-gaiareveals 19


Sattuuko sirkkaan, tunteeko termiitti? hyönteisten syömisestä povataan ratkaisua maailman ruokaongelmaan. hyönteisiä on syöty kautta ihmisen historian, mutta pitäisikö niiden syömistä jatkaa ja laajentaa? teksti pauliina klemola • kuva gouthaman draveedran

Y

mpäristönäkökulmasta hyönteissyönnillä on

etunsa. Hyönteiset muuttavat kasviaineksen eläinproteiiniksi verraten tehokkaasti. Hyönteiskilon tuottamiseen sanotaan kuluvan vain kymmenesosa naudanlihakiloon tarvittavasta rehumäärästä. Samoin tilaa ja vettä tarvitaan selvästi vähemmän, ja ilmastopäästötkin jäävät pieniksi. Hyönteistenkin on kuitenkin syötävä, eikä ole samantekevää, millä ne ruokitaan. Hyönteisten on suunniteltu muuttavan erilaisia jätteitä syötäväksi proteiiniksi, mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Tutkimusten mukaan jätteillä eivät ruokahyönteisetkään pötki pitkälle. Parhaiten pärjäsivät ja eniten proteiinia tuottivat ötökät, jotka saivat syödäkseen samanlaista viljapohjaista rehua kuin broilereille syötetään, jolloin myös rehunmuuntosuhde jäi broilerin tasolle. Mutta mitä tiedämme siitä, miten hyönteiset kokevat elämänsä? Kaipaavatko hyönteiset virikkeitä ja tuntevatko ne tuskaa, kun ne heitetään elävinä pannulle paistumaan? Hedelmäkärpänen välttelee ikäviä tilanteita

Vaikka hyönteiset ovat kaikkein suurin eläinluokka, niistä tiedetään vähän. Vain harvaa lajia on tutkittu, niiden mielenliikkeitä vielä vähemmän. Onko hyönteisillä ylipäänsä mieltä? Hyönteisten aivot ovat pikkuruiset, mahtuuko niihin älyä tai tietoisuutta? Vaikka hyönteisten hermosto poikkeaa paljon nisäkkäiden hermostosta, aivojen perusrakenne on sama. Siitä jotkut tutkijat päättelevät, että hyönteisillä voi olla jonkinlainen tietoisuus ja subjektiivinen kokemusmaailma. Hedelmäkärpästen on havaittu punnitsevan ympäristöstä saamaansa tietoa ja toimivan itselleen edullisimmalla tavalla, ja ne myös oppivat nopeasti välttämään ikävien tuntemusten aiheuttajaa. Vaikkei ehkä ole reilua yrittää määritellä hyönteisten älyä ihmisen standardien mukaan, jostain on aloitettava. Monenlaisiin oloihin sopeutuvien ja sosiaalisten eläinten arvellaan olevan älykkäämpiä kuin yhteen ravintolähteeseen erikoistuneiden yksineläjien. Kaikkein älykkäimpinä pidetyt eläimet ovat sosiaalisia kädellisiä, varislintuja, valaita ja norsuja. Tästä voisi päätellä, että fiksuimpia hyönteisiä ovat mesipis-

20

tiäiset, muurahaiset ja termiitit. Tutkimustulokset tukevat tätä oletusta, mutta niihin on syytä suhtautua varauksella, sillä hedelmäkärpästen ohella juuri nämä yhteiskuntahyönteiset ovat kaikkein tutkituimpia. Onko hyönteisellä tunteita?

Sen lisäksi, että mehiläiset ovat petoja suunnistamaan ja hahmottamaan etäisyyksiä, ne osaavat laskea ainakin neljään ja tunnistavat ihmisen kasvoista. Kuuluisa tanssi, jolla ne kertovat muille hyvän mesiapajan löytymisestä, kertoo harvinaisesta kyvystä kommunikoida symbolein. Kimalaiset puolestaan ovat oppineet laboratoriossa vetämään ruoan narusta luokseen ja myös opettaneet taidon lajitovereilleen. Entä sitten hyönteisten tunteet? Jotkin tutkimustulokset viittaavat siihen, että hyönteisillä on tunteita, ne esimerkiksi pelkäävät. Niiden mieliala muuttuu optimistisemmaksi tai pessimistisemmäksi aiempien kokemusten mukaan, aivan kuten nisäkkäilläkin. Kuten muistakin asioista, myös hyönteisten kivuntuntokyvystä tutkijat ovat eri mieltä. Koska kaikilla hyönteisillä ei ole ruumiissaan kipureseptoreita, on päätelty, että ne eivät tunne kipua. Näin siitä huolimatta, että monet hyönteiset muuttavat käytöstään kohdatessaan jotain epämiellyttävää, mitä yleensä pidetään osoituksena siitä, että eläin todella tuntee kipua eikä vain reagoi ärsykkeeseen automaattisesti. Vielä 50 vuotta sitten tiedemaailmassa vallitsi ajatus, että eläimet eivät tunne kipua. Niinpä niitä leikeltiin elävältä eläinkokeissa ilman anestesiaa. Vielä 1980-luvun alussa uskottiin, että keskosvauvat eivät tunne kipua, ja heille tehtiin kirurgisia operaatioita ilman anestesiaa. Sittemmin nämä käsitykset on osoitettu vääriksi, mutta sitä ennen ehdittiin aiheuttaa mittaamattomia kärsimyksiä lukemattomille yksilöille. Vaikka tutkijat eivät ole yksimielisiä hyönteisten henkisestä elämästä, virheistä tulisi oppia. Meidän tulisi noudattaa myös hyönteisten ja muiden selkärangattomien kanssa varovaisuusperiaatetta ja olla altistamatta niitä asioille, jotka saattavat aiheuttaa niille kärsimystä. Ihmisten ei tarvitse syödä eläimiä proteiinia saadakseen.


Jotkin tutkimustulokset viittaavat siihen, et tä hyönteisillä on tunteita, ne esimerkiksi pelkäävät.

21


Uusi vegaaninen ja kotimainen merkki eläinkokeettoman kosmetiikan listalle

suomalaiselle lumo finland oy:lle on myönnetty kansainvälinen leaping bunny -merkki, joka kertoo eläinkokeettomuudesta.

teksti taija rinne • kuva istockphoto

L

umo finland oy on suoma-

lainen kampaamoalan yritys, joka valmistaa vegaanisia hiustenhoitotuotteita luontoa ja ympäristöä kunnioittaen. Nyt Lumo on päässyt myös eläinkokeettoman kosmetiikan listalle, jota Suomessa ylläpitää Animalia. Lumo Finland Oy:sta kerrotaan, että listalle hakeminen oli heille itsestäänselvyys. Eläinkokeettomuus on yritykselle tärkeä asia, eikä eläinkokeiden käyttö ei ole enää nykypäivänä perusteltua. Lumo Finland Oy valmistaa Hair Balance -tuotesarjaa, johon kuuluu erilaisia sampoita ja hoitoaineita. Tuotteissa käytetään luonnosta saatavia tehoaineita, kuten koivusokeria, aloe veraa sekä musta-

22

herukan siemenöljyä. Lumo Finland liittyi nyt yhä kasvavaan joukkoon suomalaisia ja kansainvälisiä kosmetiikkamerkkejä, jotka haluavat sitoutua eläinkokeettomuuteen. Eläinkokeista luopuneet kosmetiikkayritykset käyttävät vain sellaisia raaka-aineita, joiden turvallisuus tunnetaan esimerkiksi pitkäaikaisen käytön perustella. Myös tietokoneanalyysien ja soluviljelmien keinoin voidaan tehdä eläinkokeetonta tutkimusta. Animalia ylläpitää yhdessä eurooppalaisten ja amerikkalaisten eläinsuojelujärjestöjen kanssa kansainvälistä standardia eläinkokeettomalle kosmetiikalle ja kodinkemikaaleille. Standardiin sitoutuneiden yritysten koko tuotantoprosessi val-

votaan ulkopuolisen auditointiyrityksen taholta niin, että eläinkokeettomuus varmistuu sekä ainesosien että lopputuotteiden osalta. Standardi on ainutlaatuinen ja ainoa, jonka noudattamista valvotaan. Kosmetiikkadirektiivi kieltää kosmetiikan eläinkokeet sekä eläinkokeilla testatun kosmetiikan myynnin EU:n jäsenmaissa. Kiellon valvonta on kuitenkin puutteellista EU-alueelle tulevien tuotteiden tarkastusten osalta. Siksi eläinkokeettoman kosmetiikan listaa tarvitaan yhä. Lue lisää: animalia.fi/kosmetiikkalista


Kirjavinkit vegemania Bosco, Manuela: Vegemania. Cozy Publishing , 2016. 221 s. vegemania käsittelee vegaaniruokavaliota ja terveellistä elämäntapaa. Kirja on kuin painatettu hyvinvointiblogi, jossa kerrotaan omakohtaisista kokemuksista ja ajatuksista. Tekstit ovat helppolukuisia, ja niistä välittyy lämmin tunnelma. Merkittävä osa kirjasta on tietoa kasvisruuasta ja raaka-aineista. Tarjolla on myös paljon käytännön vinkkejä, mikä varmasti kiinnostaa monia kasvisruokaan tutustuvia. Kirjan reseptit ovat yksinkertaisia ja helppoja niin kokkaustaitojen kuin ainesosienkin suhteen. Resepteistä löytyy monenlaisia välipaloja ja raakaruokaherkkuja, mutta myös täyttäviä salaatteja ja illallisruokia. Punainen lanka on puhtaissa raaka-aineissa. Kirja sopii kasvisruuan kiehtovaan maailmaan tutustuvalle, ja reseptit toimivat enemmän inspiraationa kuin tarkkaa noudattamista vaativina ohjeina. tuuli solhagen

vegaanin katuruokaa Kearney, Jackie & Winfield, Clare (ruokakuvat): Vegaanin katuruokaa. Ruokareissuja Intiasta Indonesiaan. Like, 2016. 208 s. Suomentanut Nina Mäki-Kihniä. masterchef uk -finalisti Jackie Kearneyn Vegaanin katuruokaa johdattaa ruokaharrastajan aasialaisten makujen pariin. Kirja etenee mukaillen Kearneyn perheen Aasian-matkoja, ja reseptien lomassa kuvaillaan perheen kokemuksia eri maissa sekä esitellään alueille ominaisia ruokalajeja. Reseptien aluksi annetaan vinkkejä ruuan valmistukseen tai kerrotaan kustakin ruokalajista kiinnostavia yksityiskohtia, kuten kuvaillaan, missä ja miten kyseistä ruokaa tyypillisesti tarjoillaan. Kirjan reseptit ovat vaativuudeltaan vaihtelevia. Useiden ohjeiden toteuttaminen vaatii melko laajaa maustevalikoimaa, ja lisäksi resepteissä esiintyy eksoottisia raaka-aineita, joiden löytäminen edellyttää käyntiä etnisissä ruokakaupoissa. Kearney antaakin kirjan aluksi vinkkejä aasialaisten ruoka-ainesten hankintaan ja käyttöön. Ulkoasultaan kirja noudattelee reseptien rentoa katuruokahenkeä, ja ruokakuvat ovat konstailemattomia. Kirja sopii hyvin Aasian-matkasta haaveilevalle ruokareissaajalle, mutta myös kokeneelle kotikeittiön makumatkailijalle.

kirjan voi ostaa animalian ­­k aupasta

elämäni vegaanina tätä kirjaa tarvitaan, vaikkei sitä ehkä ole osattu odottaa. Toimittaja Mia Takula haastatteli 14 vegaania, ja kirjailija Katariina Souri kirjoitti esipuheen. Syntyi tietokirja, joka avaa suomalaisten veganismia. Elämäntarinoissa vegaaniuteen on päädytty hyvin erilaisista lähtökohdista, ja matka sinne on kestänyt yhdestä päivästä vuosikausiin. Muutosta on avittanut muun muassa tv-ohjelma MOT, keskustelu eläinsuojelijan kanssa tai innostuminen Chocochili-blogin herkullisista resepteistä. Tarinat alkavat jännittävistä kohdista ja imaisevat heti mukaansa. Esimerkiksi palomies Sami Lillsunde saattaa joutua työssään kantamaan 20 kilon murtovälinekokoelman talon kuudenteen kerrokseen. Lääkäri Nina Ilmaniemi on puolestaan vannonut, ettei koskaan alkaisi kasvissyöjäksi – ja on nyt vegaani. Elämäni vegaanina osoittaa, että tänä päivänä kuka vain, missä työssä ja harrastuksessa tahansa, voi olla vegaani. Kirjan henkilöt kuvailevat, miten keho ja mieli reagoivat uuteen elämäntapaan. Lisäksi kerrotaan jonkin verran tehotuotannon huonoista puolista. Animalian entinen toiminnanjohtaja Salla Tuomivaara on asunut Kiinassa ja avaa kirjassa maan eläinsuojelun tilaa. Kertomusten valokuvissa vilahtelee koulukuvia, lemmikkejä ja elämän tähtihetkiä. Mukana on myös resepti kultakin vegaanilta. Kirja kannustaa mitä myönteisimmällä tavalla veganismiin. Värikäs teos on mukavan kokoinen ja helppolukuinen. micaela morero

Takula, Mia: Elämäni vegaanina – 14 ihmistä huipulla. Into, 2016. 252 sivua.

erja laakkonen

23


Resepti parempaan maailmaan teksti johanna hiekkala • kuvat ulla-maija lähteenmäki / cozy publishing

vegaanisen keittokirjan kirjoittanut manuela bosco haluaa tehdä maailmasta paremman paikan eläimille.

24


M

anuela Bosco ryhtyi

kasvissyöjäksi eettisistä syistä noin 10 vuotta sitten. Alusta asti eläinten oikeudet ovat olleet hänelle kaiken perusta. Mikään ruokanautinto ei ole eläimen kärsimyksen arvoista. ”Olemme ihmisinä eläinten ja ympäristön kanssa osa luontoa. Kun emme syö eläimiä, voimme kaikki paremmin. Kaikki se mitä tällä hetkellä eläimille tapahtuu, on mahdollista vain siksi, että ihmiset ovat vieraantuneet luonnosta. Kaikki eläintuotanto tapahtuu suljettujen ovien takana, emmekä näe eläinten elämää tuotantolaitoksissa. Biologisesti meidän ei ole tarpeen syödä eläimiä. Vaikka kana olisi elänyt vapaana, sen syöminen ruokanautinnon vuoksi ei ole oikeutettua.” Ruoka on myös ympäristökysymys

Eläinten oikeuksien lisäksi luonnolla on suuri merkitys. Boscosta on ollut vaikuttavaa ymmärtää, miten suuri vaikutus ruokailutottumuksilla on ympäristöön ja miten mittavasta asiasta on kysymys. ”Voimme oikeasti vaikuttaa valinnoillamme jo yksilötasolla. On huikeaa, mitä jo yksi ihminen voi tehdä ruokavalinnoillaan.” Bosco on keittokirjailija, näyttelijä, entinen huippu-urheilija mutta myös taidemaalari. Moniosaajan maalauksissa on usein taikametsäteema, ja hän maalaa paljon eläinhahmoja, erityisesti peuroja ja bambihahmoja. ”Eläinsuhteeni perustuu kunnioitukseen ja rakkauteen. Koen voimakasta yhteyttä suuriin villieläimiin. Eläimet kantavat vahvaa viisautta mukanaan.” Boscolla ei ole lemmikkieläimiä, ja mieluiten hän ihailee eläimiä vapaana luonnossa. Haaveena olisi päästä luontomatkalle, jossa saisi viettää aikaa lähellä villieläimiä. Ennen haaveen toteutumista hän katselee pienten lastensa kanssa dokumentteja villieläimistä. Erilaiset dokumentit ovat olleet myös tärkeässä roolissa Boscon elämässä. ”Varsinkin Cowspiracy ja Forks Over Knives tekivät minuun vaikutuksen.” Boscon lapset ovat sekaruokailijoita, mutta syövät vahvasti kasvipainotteista ruokaa. Kasvikset ja hedelmät maistuvat. Lehmänmaitoa he eivät ole koskaan

juoneet. Boscon pienempi lapsi on 11 kuukauden ikäinen ja rakastaa vihersmoothieita sekä banaanipohjaisia pirtelöitä. Kun lapset kasvavat, Bosco aikoo reilusti kertoa, mistä eläintuotteet tulevat. Huippu-urheilijakin voi olla vegaani

Bosco on aina ollut kiinnostunut kokkauksesta ja ravinnosta. Häneltä onkin aina kyselty proteiinien tarpeellisuudesta ja siitä, onko kasvispohjainen ruokavalio riittävä ravinnon kannalta. Entinen huippu-urheilija kokee, että nykyisin proteiinin tarpeesta on tehty tolkuttoman iso asia. Vegemania-keittokirjassa hän seisoo sanojensa takana. Huippu-urheilijakin pärjää hyvin vegaanisella ruokavaliolla, kun ruokavaliota täydennetään ravintolisillä. Esimerkkejä vegaaniurheilijoista löytyy maailmalta juoksijoista painonnostajiin. ”Ihminen pärjää vähemmälläkin proteiinilla kuin mitä media tällä hetkellä antaa ymmärtää. Kaikki ei tietenkään sovi kaikille ja siksi onkin hienoa, että kasvi-

pohjaisia proteiinivaihtoehtoja löytyy paljon.” Viimeisenä urheilijavuotenaan hän oli kasvissyöjä ja huomasi myös fyysisen olonsa paranevan. Nyt Bosco on ollut 95-prosenttisesti vegaanisella ruokavaliolla noin kuusi vuotta. ”Ruokavalioni sisältää noin 10 prosenttia proteiinia. Huippu-urheilijoiden proteiinien tarve on toki isompi, mutta tavallisen ihmisen elimistö ei pysty hyödyntämään niitä liiallista määrää.” Bosco syö paljon hedelmiä, varsinkin kypsät banaanit ja taatelit maistuvat. Pavuista hän tekee hummusta ja erilaisia tahnoja. Vegemania-kirjastaan hän suosittelee lime-kookoslinssikeittoa, siemenja pähkinäpohjaista sourcream & onion -salaatinkastiketta sekä banaanipohjaista lakritsijäätelöä. ”Maailmanparannusvinkkinä kehotan kaikkia opettelemaan muutaman todella hyvän vegaanisen reseptin. Näin voi helposti korvata eläinperäisiä aterioita ja pitää kasvisruokapäiviä. Jokainen kasvispohjainen ateria merkitsee.”

Kuka Manuela Bosco on suomalaisitalialainen taidemaalari, näy ttelijä ja kirjailija sekä entinen huippu-urheilija.

Ajankohtaista Vuoden 2016 Kirjamessuilla julkaistiin B oscon vegaaninen keit tokirja Vegemania. Luen kirjan ar vostelu sivulta 23!

25


Animalia testaa

teksti annu piensoho • kuvat valmistajat

Vegaaniset kasvispiirakat eli vihikset kauppoihin on ilmestynyt kattava valikoima vegaanisia kasvispiirakoita, jotka tunnetaan myös nimellä vihis. animalia osallistui kuumana käyvään vihisbuumiin ja testasi lihattomia piirakoita.

i­ t es t a aj t t i vo

edul

li s i n

hoviruoan kasvispiirakka

aseman vegemöttönen kasvis-grahampiirakka sweet-chili

saarioisen grahamkasvispiirakka

vihis kasvispiirakka

Hinta

0,99 € / 115 g (8,60 € / kg)

1,29 € / 115 g (11,20 € / kg)

2,59 € / 280 g (9,25 € / kg)

1,20 € / 100 g (12 € / kg)

Valmistaja

Hoviruoka Oy

Helsingin Makkaratehdas

Saarioinen Oy

Turun Eines Oy

Valmistusmaa

Suomi

Suomi

Suomi

Suomi

Arvio

Pisteet

26

”Hyvä punaruskea kuori.” ”Täytettä tarpeeksi. Näyttää lihikseltä.” ”Tuoksuu rasvaiselta, paras tuoksu.” ”Maku on miedohko ja helppo.” ”Kostea, mehevä, herkullinen taikina.” ”Tällaiseksi muistan lihapiirakan maun lapsuudesta.”

”Näyttää rouheiselta.” ”Sisältä vähän outo, tahnamainen.” ”Hyvä väri ja täyte näyttää eksoottiselta.” ”Tuoksu on mieto, aavistuksen makea.” ”Makeahko ja hieman chilinen. Täyte löysähkö.” ”Sisus hyvä ja mausteinen. Sisältö vähän mössöinen. Ei liian tulinen.”

”Rouheinen, sämpylämäinen ja pieni, joten sopiva välipala.” ”Paljon täytettä: vihanneksia ja ohraa.” ”Kuori hieman kuivahko. Täyte sopivan mausteinen.” ”Ei perinteinen maku. Kaipaa sinappia ja ketsuppia.” ”Kiva, terveellisempi taikina, muttei sopiva perinteisen vihiksen ystäville.”

”Perinteisen muotoinen ja vaalea.” ”Paras ulkonäkö, ruokaisa.” ”Perinteinen riisipohjainen täyte.” ”Tuoksu taikinamainen.” ”Ei niin rasvaisen hajuinen.” ”Hieman kuiva, kaipaa ketsuppia ja sinappia.” ”Sisältö vähän tylsä.” ”Näyttää aidolta. Täytettä reunoilla vähän.”


anima l laine ian

Lobbaamalla paras laki eläimille animalian riveissä on ollut vuodesta 2013 alkaen ryhmä vapaaehtoisia lobbareita. kysyimme espoolaiselta elisa tiensuulta, mitä he tekevät. teksti Erja laakkonen • kuva taija rinne

Miten päädyit liittymään lobbausryhmään?

Kuulin tehtävästä, kun Paras laki eläimille -vetoomuskampanjaan haettiin vapaaehtoisia. Lobbaus kuulosti heti omalta jutulta. Olen koulutukseltani kauppatieteilijä, ja asiakastapaamiset ovat aina olleet osa työtäni. Animalia ja SEY tarjosivat perusteellisen koulutuksen vaikuttamistyöhön. Mitä lobbaaminen käytännössä tarkoittaa?

Meitä on yleensä kaksi henkilöä tapaamassa edustajaa. Reilussa puolessa tunnissa ehtii hyvin esitellä ja taustoittaa kampanjan keskeiset tavoitteet. Hienointa on, jos aiheesta syntyy keskustelua ja oppii itsekin uutta. Kansanedus-

tajilla on aitiopaikka oman vaalipiirinsä asioihin. Monet heistä ovat vierailleet paikoissa, joissa en ole itse käynyt, kuten kalankasvatuslaitoksilla ja turkistarhoilla. Kaikki tapaamiset ovat olleet positiivisia ja kannustavia. Eläinsuojeluasiat ylittävät parhaimmillaan puoluerajat, mikä on ollut hienoa huomata. Mitä muuta olet oppinut tehdessäsi lobbaustyötä?

Ensimmäinen tapaamani kansanedustaja totesi keskustelumme päätteeksi, että hän voikin käyttää loppuajan tärkeän asian puolesta sparraamalla meitä tehokkaiksi lobbareiksi. Kynät sauhuten kirjasimme muistiin kullanarvoisia oppeja. Olen myös sisäistänyt, että eläinoikeuksien edistämisessä tärkeintä on sitkeys ja pit-

käjänteisyys. Kompromisseja on tehtävä. Mielestäni eläinten oikeuksien paraneminen vaatii poliittista ohjausta ja valtiovallan aktiivista roolia. Maataloustukijärjestelmän tulisi tukea kasviperäisten tuotteiden viljelyä, ja verotuksella voitaisiin vähentää lihan- ja maidonkulutusta. Mitä muut animalialaiset voivat tehdä tukeakseen lobbareiden työtä?

Kerätä nimiä vetoomukseen. Kannattaa kysyä lähikirjastosta, voisiko vetoomuksen laittaa esille. Omassa kirjastossani jo yli sata henkilöä on allekirjoittanut vetoomuksen. Mitä enemmän kampanjalla on kannattajia, sitä helpompaa on kansanedustajienkin asettua sen taakse.

27


Vegepalsta

reseptit ja kuvat wilhelmiina ritala / ruokakonttuuri

: septejä lisää re spot.fi g o l b ri ttuuri. n o k a k onttuu ruo ruokak @ : m a instagr

Kevättalven herkut kevättalvella maistuvat mausteisen lämmittävä tofu makhani ja raikkaan vihreä hernesosekeitto. parasta kevättalven herkkua ovat kuitenkin itse tehdyt laskiaispullat. täytä pullat vaahdotetulla kasvivispillä ja hillolla tai ihanalla itse tehdyllä mantelimassalla – tai molemmilla!


Vegepalsta

Tofu makhani Laskiaispullat n. 12 kpl 2 1/2 dl vettä tai kasvimaitoa 1 ps kuivahiivaa 1 dl sokeria 1/2 tl suolaa 2 tl kardemummaa 3/4 dl öljyä n. 7 dl vehnäjauhoja Voiteluun ja pinnalle: maustamatonta soijajogurttia raesokeria

1

Liuota kuivahiiva lämpimään nesteeseen. Sekoita joukkoon sokeri, kardemumma, suola ja osa vehnäjauhoista. Alusta loput jauhoista vähitellen ja loppuvaiheessa öljy. Alusta taikinaan loput vehnäjauhot ja vaivaa hyvin. Kohota liinalla peitettynä noin 20 minuuttia.

2

Kumoa kohonnut taikina leivinpöydälle ja vaivaa siitä ilmakuplat pois. Leivo taikina pikkupulliksi ja kohota lämpimässä paikassa noin 20 minuuttia liinan alla. Voitele pullat soijajogurtilla ja ripottele pinnalle raesokeria. Paista pullia 225-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Täytä jäähtyneet pullat kaura- tai soijavispillä, hillolla ja mantelimassalla.

Mantelimassa 1 1/2 dl mantelijauhetta (kuorellisista tai kuorituista manteleista) 1 1/4 dl tomusokeria ripaus vaniljajauhetta tai n. ¾ tl vaniljasokeria n. 2 rkl mantelilikööriä (tai kasvimaitoa) (2 rkl mantelirouhetta)

1

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita joukkoon mantelilikööriä tai kasvimaitoa sen verran, että tuloksena on melko notkea massa.

500 g tofua 1 (100 g) sipuli 4 valkosipulinkynttä 2 rkl öljyä 1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna 2 tl garam masalaa 1 tl juustokuminaa 1 prk (500 g) paseerattua tomaattia 1 dl cashewpähkinöitä 1/2 dl vettä chiliä 1 tl suolaa 1 prk (2 dl) kaurakermaa

1

Esivalmistele ruoka liottamalla cashewpähkinät: Mittaa pähkinät kulhoon ja lisää päälle reilusti kylmää vettä. Anna liota huoneenlämmössä parin tunnin ajan. Voit myös laittaa pähkinät jo edellisenä päivänä likoamaan jääkaappiin. Kaada liotusvesi pois. Soseuta pähkinät ja 1/2 dl vettä tahnaksi sauvasekoittimella.

2

Kuutioi tofu pieniksi kuutioiksi. Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljy paistokasarissa. Paista tofu parissa eri erässä kullanruskeiksi. Kuullota erikseen vielä sipuli ja valkosipuli.

3

Yhdistä kasariin kaikki tofu ja sipuliseos. Lisää inkivääri, garam masala ja juustokumina. Sekoittele hetki, mutta varo polttamasta mausteita.

4

Lisää paseerattu tomaatti, cashewpähkinäseos ja loput mausteet. Hauduta kannen alla noin 15–20 minuuttia. Lisää lopuksi kaurakerma ja kuumenna vielä. Tarjoa basmatiriisin ja tuoreen korianterin kanssa.

Hernesosekeitto 4 annosta 1 (100 g) sipuli 2 valkosipulinkynttä 1 rkl öljyä 600 g pakasteherneitä 5 dl vettä 1 kasvisliemikuutio 1 tl meiramia mustapippuria 1 prk (2 dl) kaurakermaa suolaa

1

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota siinä sipuli ja valkosipuli pehmeiksi.

2

Lisää kattilaan herneet, vesi, murennettu kasvisliemikuutio ja pippuri. Kuumenna keitto kiehuvaksi ja keitä kannen alla 5 minuuttia.

3

Ota kattila liedeltä ja soseuta keitto sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon kaurakerma ja mausta maun mukaan suolalla. Kuumenna vielä keitto, mutta älä enää keitä.

2

Muotoile massa pötköksi ja kääri tuorekelmun sisään. Säilytä massa jääkaapissa tarjoiluun asti. Leikkaa viipaleiksi laskiaispullien täytteeksi.

29


Animaalit kautta maan

Hämeenlinna kotka

Itä-Lappi Rovaniemi

aktiivinen hämeenlinna animalian uusin alueosasto perustettiin Hämeenlinnaan kesällä 2016. Hämeenlinnasta tuli tasaisin ajoin toimistolle kyselyä toiminnasta, joten kesäkuussa paikallisten kesken järjestettiin tapaaminen. Ryhmän yhteyshenkilö on Tarja Koskela, joka oli yksi tuolloin paikalle tulleista. ”Meitä oli mukavan kokoinen joukko paikalla, ja olimme kiinnostuneita oman alueosaston perustamisesta. Eläinten oikeuksien puolesta puhuminen on tärkeää ja työtä on hyvä tehdä myös paikallistasolla”, Tarja kertoo mukaan tulostaan. Alueosasto on ollut erittäin aktiivinen heti perustamisestaan alkaen, ja se on osallistunut monenlaisiin tapahtumiin. Mieleenpainuvin oli kuitenkin vegaanisen pop up -kahvilan järjestäminen eläinten viikolla. Hämeenlinnan kumppanuustalolla järjestetty kahvila sai hyvän vastaanoton. Tarja toivottaa kaikki paikalliset mukaan toimintaan. ”Ehdottomasti kannattaa tulla mukaan hyvää porukkaan eläinten oikeuksien edistämiseksi!”

Tarjan ja muut hämeenlinnalaiset tavoitat osoitteesta hameenlinna@animalia.fi.

Oulu

Kajaani

Joensuu Kuopio Pori

Tampere

Mikkeli Jyväskylä

Hämeenlinna Lahti

Kouvola

Forssa Kerava

Turku

Savonlinna

Kotka

Vihti Pääkaupunkiseutu

vapaaehtoiset ovat animalialle tärkeitä! Vapaaehtoisena pääset toimimaan eläinasioiden puolesta itsellesi sopivalla tavalla. Tarvitsemme apua monenlaisiin tehtäviin. Liity vapaaehtoisten listalle: Täytä lomake verkkosivuillamme animalia.fi, niin saat tietoa oman paikkakuntasi vapaaehtoistyön mahdollisuuksista sähköpostiisi. Tule mukaan alueosastotoimintaan: Ryhmässä on voimaa! Ota yhteyttä sinua lähimpään alueosastoon ja kysy lisää. Sähköpostiosoitteet ovat muotoa paikkakunta@animalia.fi. Pää-

30

kaupunkiseudulla toimivat myös karhuryhmä (karhuryhma@ animalia.fi), valasryhmä (valasryhma@animalia.fi) ja perhekerho (perhekerho@animalia.fi). Lisätietoja: www.animalia.fi/vapaaehtoiset. Tervetuloa mukaan toimintaan! Kanerva Pelli, vapaaehtoiskoordinaattori kanerva.pelli@animalia.fi puh. (09) 720 6590


Animalian kauppa

koonnut hanna partanen

Shoppaile ja tue eläinten puolesta Muistikirja tehtävää työtä!

Kierrätyspaperista tehty eko-muistikirja on A5kokoinen ja siinä on mukana kuulakynä sinisellä musteella. Tyhjiä, repäistäviä sivuja on 80 kpl. Jäsenille etuhintaan koodilla muistikirja.

Hanki eläinystävälliset tuotteet Animalian verkkokaupasta animalia.fi/kauppa tai poikkea ostoksilla myymälässämme (Suvilahdenkatu 4, Helsinki) arkisin klo 10-15.

8€

Kirja-ale!

19 € (norm. 24 €)

(norm. 12 €)

Sami Tallberg: Villi jouluvegaani

Fur is worn by... -haalarimerkki

Upeassa keittokirjassa on 25 yksinkertaista vegaanireseptiä, jotka sopivat hyvin myös joulun jälkeisiin herkutteluhetkiin. Ruokien raaka-aineet löytyvät tavallisista ruokakaupoista.

3€

16 €

Growl

Uniikit t-paidat edistyksellisen eläinlain hyväksi!

(norm. 22 €)

Kirja kertoo muistelman muodossa Kim Stallwoodin huikean tarinan 40 vuoden ajalta eläinoikeusliikkeessä.

29 €

19 € (norm. 27 €)

Vegaanin keittokirja Loihdi maistuvia hetkiä arkeen ja juhlaan! Kirja sisältää myös tietoa muun muassa täysipainoisen vegaaniruokavalion koostamisesta lapsille ja urheilijoille.

Tilaus ja toimitus

Lainsuojaton-kampanjaa tukevat paidat ovat suunnitelleet tunnetut artistit ja suunnittelijat yhteistyössä. Mukana ovat Michael Monroe X Jussi Karjalainen, Atomirotta X Piia Keto ja Karri Koira X Sacha ja Valpuri Remling. Laadukkaat paidat valmistaa Pure Waste Textiles kierrätysmateriaalista ja tuotto ohjataan Animalian kampanjointiin eläinten puolesta. Paitoja saatavana unisex-mallisena XS, S, M, L, XL sekä lady fit -mallisena S, M, L.

Voit tilata tuotteita verkkokaupan kautta osoitteessa animalia.fi/kauppa tai tehdä tilauksen myös puhelimitse, puh. (09) 720 6590 tai sähköpostitse: tarja.balding@animalia.fi Jäsenedut saat verkkokaupassa syöttämällä etukoodin ostos­ korissa kohtaan ”Kupongin koodi” ja klikkaamalla ”Käytä kuponki”. Tuotetilauksiin lisätään toimitusmaksu, joka on lähetyksen koosta riippuen 2,90 €, 4,90 € tai 7,90 €. Tuotteet pyritään postittamaan viikon sisällä tilauksesta. Tuotteilla on maksuton palautusoikeus 14 päivän sisällä tilauksen vastaanottamisesta. Halutessasi voit myös noutaa tuotteet toimituskuluitta Helsingin toimistoltamme, Suvilahdenkatu 4, arkisin klo 10–15. Tervetuloa myös ostoksille toimistollemme!

1,5 € Lainsuojaton -pinssit 31


# L A I N S U O J AT O N Entä jos laki ei suojele eläimiä?

tehokas

tapa autt aa on kuukausi ttainen tuki. liity ku ukausil ahjoitta jaksi: lainsuo jaton.fi

Tu e l l a s i v o i m m e p u o l u s t a a e l ä i m i ä j a t e h d ä t ö i t ä e l ä i n t e n p a r e m m a n t u l e v a i s u u d e n p u o l e s t a . Osallistu L ainsuojaton-keräykseen. L a h j o i t a 15 € h e l p o s t i t e k s t i v i e s t i l l ä : L ä h e t ä v i e s t i A N I M A L I A15 n u m e r o o n 1615 5.

Te e t i l i s i i r t o: A n i m a l i a r y, F I 2 4 1011 3 0 0 0 2 6 0 62 9, v i i t e 4 019 8 4 .

L a hjoit a ve r kos s a: a n i m a l i a .f i/l a h j o i t a .

Osallistumalla Lainsuojaton -keräykseen tuet edist yksellisen eläinlain puolesta tehtävää v a i k u t t a m i s - j a k a m p a n j o i n t i t y ö t ä . Tu e l l a s i n o s t a m m e n y k y i s e n l a i n e p ä k o h t i a k e s k u s t e l u u n, osallistumme virallisten t yör yhmien toimintaan ja puhumme eläinten puolesta päät täjille. Kiitos, et tä olet mukana.

Animalia-lehti 1/2017  

Nahka on kestämätön valinta - Welfur on turkisalan silmänkääntötemppu - Sattuuko sirkkaan, tunteeko termiitti

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you