7 minute read

Vuoden Alumni 2023

Next Article
Briefly in English

Briefly in English

FOLKLORISTI JA TEOLOGI

Advertisement

Vuoden Alumni, Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen tykkää kuunnella ihmistä

Teksti Antti Kivimäki

Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen alkoi opiskella folkloristiikkaa Helsingin yliopistossa vuonna 1998. – Lapsuudenperheessäni se oli ehkä vähiten mielikuvitusta vaatinut valinta, hän nauraa.

Leppäsen vanhemmat ovat ansioituneita uskonnon ja kulttuurin tutkijoita. Teologi Elina Pentikäinen on tutkinut erityisesti kristillisiä herätysliikkeitä. Emeritusprofessori Juha Pentikäinen taas on uskontotieteen uranuurtajia Suomessa ja maailmalla.

Seitsenlapsinen perhe asui Helsingin Käpylässä. Vanhollislestadiolaisuuden ohella arkea leimasi utelias suhtautuminen ympäröivään maailmaan. Etenkin Juha Pentikäinen teki paljon kenttätyömatkoja, ja välillä lapsetkin pääsivät mukaan. – Isä on aina ollut kiinnostunut ihmisistä, ja nopeasti sitten napsautettiin nauhuri päälle. Isää ei kiinnostanut ihmisen uskonto insituutiona, uskonto isolla U:lla, vaan ihmisten kokemukset, Leppänen kertoo.

Teiniiässä hän esimerkiksi hiihti isän kanssa Lapissa etsimässä saamelaisten seitakiviä sekä jututti runonlaulaja Stepanie Kemovaa Vienan Karjalassa. – Isä antoi minun haastatella Kemovaa ja keskittyi itse nauhoittamaan. Maailman syntyrunoa Kemova lauloi itkien, kuten asiaan kuului, ja minäkin aloin itkeä. Silloin isä käski minut kameran

taakse ja otti haastatteluvastuun itselleen.

Helsingissä vanhoillislestadiolaiset ovat vähemmistö, ja vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä etnografiset uskontotutkijat ovat vähemmistö, mutta lapsena Mari Leppänen ei nähnyt elämässään mitään omituista. – Lapsi ottaa ympäristönsä annettuna.

Kotona vieraili niin saarnamiehiä kuin tutkijoitakin. Sisarusparvi imi vanhemmiltaan maailmankuvaa, jota sävytti kiinnostus kulttuureihin ja uskontoihin sekä työnteko ja avoimuus.

Folkloristiikan ohella Leppänen opiskeli kansatiedettä, kulttuuriantropologiaa, uskontotiedettä, taidehistoriaa, kotimaista kirjallisuutta ja viestintää. Arki pyöri Helsingin monumentaalisimmilla paikoilla Tuomiokirkon ympäristössä: yliopiston päärakennuksella, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa, Mariankadun opetustiloissa… – Tuntui etuoikeutetulta katsoa opintoopasta, että tätä ja tätä voin valita. Vuosikurssillamme oli alle 20 henkeä, ja opettajat tulivat tutuiksi. Oli massaluentoja, pienempiä luentoja ja yksin opiskelua. Siinä sai rauhassa kasvattaa maailmankuvaa suhteessa opettajiin ja toisiin opiskelijoihin. Kaverit Otaniemessä pyörittelivät silmiään, että mihin kulttuuriantropologeja tai folkloristeja oikeasti tarvitaan, Leppänen kertoo. – Liekö opiskelu nykyään

yhtä vapaata kuin silloin? Kaikessa vapaudessa opinnoista rakentui kuitenkin mielekäs

kokonaisuus. Ja kyllä kulttuurien ymmärtäminen on yhteiskunnassa tärkeää, oikeastaan välttämätöntä.

Vuosituhannen vaihteessa ajan henki oli optimistinen. 1990luvun lamaa seurasi pitkä nousukausi, Suomi integroitui osaksi Euroopan unionia, ja maailma tuntui kehittyvän rauhalliseen suuntaan.

Opintojen alussa Leppäsellä oli vielä paperinen opintokirja. Sitten vasta alkoi sähköistyminen ja tulivat ensimmäiset atkluokat, joihin saattoi mennä lukemaan sähköpostia.

Vapaaaikaansa Leppänen vietti opiskelukavereiden kanssa. Tutuksi tulivat ainejärjestö Nefta sekä sen lehti. Opiskelukavereiden ydinporukan lisäksi Leppänen piti tiiviisti yhteyttä lapsuuskavereihinsa. Opiskelijapolitiikkaan hän ei ryhtynyt, koska koki itsensä tuolloin epäpoliittiseksi ihmiseksi; myöhemmin hän kuitenkin edusti Liedon kunnallispolitiikassa Suomen Keskustaa.

Folkloristiikan gradussaan Leppänen tutki reumasairaan naisen kirjallista omaelämäkertaaineistoa. Nainen kävi 45vuotiaana viimeisen kerran yksin kaupassa. Leppästä kiinnosti kirjallisessa jäämistössä etenkin se, mitä nainen kirjoitti naiseudesta, sairaudesta ja uskonnosta.

MARI LEPPÄNEN

• Mari Leppänen (o.s. Pentikäinen) syntyi Helsingin

Käpylässä vuonna 1978.

• Turun arkkihiippakunnan piispa vuodesta 2021.

• Filosofian ja teologian maisteri.

Opiskeli Helsingin yliopistossa folkloristiikkaa 1998–2005 ja teologiaa 2008–2011.

• Naimisissa Liedon seurakunnan kirkkoherran Risto

Leppäsen kanssa.

Pariskunnalla on kolme lasta.

• Leppäsen ja tutkija

Johanna Hurtigin toimittama kirja

Maijan tarina – lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana valittiin

Vuoden kristilliseksi kirjaksi 2012.

• Harrastaa ikonimaalausta, pyhiinvaellusta ja hiljaisuuden joogaa.

Asuu Littoistenjärven rannalla ja käy uimassa tai avannossa melkein joka ilta.

Leppänen suoritti opintojaan rivakassa tahdissa, ja gradu oli käytännössä valmis jo vuoden 2001 lopussa eli kolmen ja puolen vuoden opintojen jälkeen. Vuonna 2002 hän kuitenkin synnytti esikoisensa, ja suorittamatta oli muutamia läsnäoloa vaativia kursseja. Filosofian maisterin paperit Leppänen sai lopulta vuonna 2005.

Leppänen ohjasi omaelämäkertakirjoittamisen kursseja ja haaveili tutkijan tai kulttuuritoimittajan urasta. Perhe muutti VarsinaisSuomen, kun aviomies Risto Leppänen valittiin Liedon seurakunnan papiksi. Mari ei ollut itse koskaan ajatellut työuraa kirkossa, mutta vuonna 2005 Liedon seurakunnassa avautui tiedottajan virka. Mari Leppänen haki virkaa ja sai sen. – Olinhan lukenut viestintää, ja minulla oli vaadittava pätevyys. Pidin työstä tosi paljon. Liedon seurakunta oli viestintämyönteinen, ja samalla silmäni avautuivat sille, kuinka monipuolisesti kirkko tekee hyvää yhteiskunnassa.

Liedon seurakunnassa oli paljon harjoittelijoita, ja uusia pappeja vihittiin usein virkoihinsa. Leppänen

tutustui ja ystävystyi nuoriin teologeihin ja huomasi itsekin pohti

vansa papin kutsumusta. Vuonna 2008 hän haki ja pääsi Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan. – Opintoaika oli varsin erilaista kuin ensimmäisessä tutkinnossa. Asuimme Turussa ja kolme lastamme olivat vielä melko pieniä. En voinut heittäytyä opiskelumaailmaan niin kuin ennen, mutta nautin valtavasti opiskelusta.

Yhden maisteritutkinnon suorittaneena Leppänen sai hakea suoraan maisteriohjelmaan. Se nopeutti opintoja. Leppänen oli puolitoista vuotta opintovapaalla, ja muuten hän opiskeli työn ohessa. Teologian maisteriksi hän valmistui vuonna 2011.

Gradussaan hän käsitteli naisten pappeudesta käytyä keskustelua vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä. Leppänen haastatteli 25:tä vanhoillislestadiolaista naista, jotka olivat opiskelleet teologiaa 1970–2000luvuilla.

Leppäsen mukaan vanhoillislestadiolaisuuden kielteinen kanta naisten pappeuteen muotoutui 1970luvulla, jolloin liike reagoi voimakkaasti kirkon maallistumiseen. Leppäsen haastattelemista naisteologeista useat kannattivat naisten pappeutta tai ainakin olisivat halunneet keskustella asiasta, mutta liikkeen kanta asiaan muodostettiin johtajamiesten piirissä.

Gradua tehdessään Leppänen hiljalleen vakuuttui kutsumuksestaan. Pohdinnat ajoivat hänet konfliktiin vanhoillislestadiolaisen taustan kanssa. Herätysliike ei hyväksy naispappeutta.

Arkkipiispa Kari Mäkinen vihki Leppäsen papiksi maaliskuussa 2012. Hän oli Suomen ensimmäinen vanhoillislestadiolainen Rauhanyhdistykseen kuuluva naispappi. Leppänen etääntyi lapsuutensa herätysliikkeestä. – Se oli kuluttavaa aikaa. Uskonnollisen yhteisön hylkäämäksi joutuminen on traumaattinen kokemus. Olin luottanut, että asioista voisi keskustella, mutta näin ei ollutkaan. Myöhemmin opin tarkastelemaan tapahtunutta normaalina hengellisenä kasvukertomuksena. Ihminen ottaa etäisyyttä vanhaan ja suuntautuu oman ajattelunsa turvin kohti uutta, Leppänen sanoo.

Asiasta syntyi valtakunnan laajuinen kohu. Leppästä ja Rauhanyhdistystä haastateltiin paljon mediassa, ja asiasta debatoitiin verkon keskustelufoorumeilla. Samalla

VUODEN ALUMNI

• Helsingin yliopiston alumniyhdistys on valinnut Vuoden

Alumniksi 2023 Turun arkkihiippakunnan piispa, teologian maisteri ja filosofian maisteri Mari Leppäsen.

• Vuoden Alumni on

Helsingin yliopiston myönteinen lähettiläs. Alumniyhdistys valitsee tehtävään vuosittain henkilön, joka on toiminnallaan tukenut Helsingin yliopiston periaatteita ja akateemisen koulutuksen arvostusta sekä nostanut akateemista

Helsingin henkeä.

• Leppäsen ansiona nousi esiin etenkin aktiivinen, uusia näkökulmia avaava ja vaikeita aiheita pelkäämätön osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Leppänen itse aloitti pastorintyötään Liedon seurakunnassa. – Onneksi se oli valmiiksi tuttu seurakunta, niin en tullut määritellyksi julkisen keskustelun kautta.

Leppänen piti erityisesti kirkollisista toimituksista sekä siitä, että sai tavata ihmisiä.

– Rakastin kohdata ihmisiä. Minulle elämäkertatutkijana se

oli luontevaa. Ihmisten tarinat ja myös hengelliset elämäntarinat kiinnostivat minua todella paljon. Railo vanhoillislestadiolaisuuteen ajoi Leppäsen kuitenkin rakentamaan omaan hengellistä identiteettiä ja kieltä uudelleen. Lestadiolaisuudessa uskonnollinen kieli oli vahvaa. Nyt Leppäsen piti opetella uusi kieli. Vuonna 2013 Leppänen siirtyi Kirkkohallitukseen hoitamaan seurakuntavaalien viestintää. – Oli vapauttavaa puhua työkseen kirkkolaista ja kirkkojärjestyksestä. Samaan aikaan sain vapaasti rakentaa omaa hengellistä identiteettiäni uudestaan.

Virkamiesura jatkui. Leppänen aloitti vuonna 2015 Turun piispan Kaarlo Kallialan erityisavustajana Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulissa. Vuonna 2018 Leppänen otti vastaan hiippakuntadekaanin viransijaisuuden, ja vuonna 2019 hänet vakinaistettiin tuohon virkaan. Leppänen vastasi hiippakunnan koulutus ja kehityshankkeista ja oli tiiviissä

TIMO JAKONEN

yhteistyössä piispan ja kirkkoherrojen kanssa.

Vuonna 2021 Leppänen valittiin Turun piispaksi. Virkapolku papista piispaksi näyttää jälkeenpäin katsoen tarkkaan rakennetulta. – Siltä se voi näyttää, vaikka oikeasti se oli ajautumista. Toki olin yhtä aikaa pappi ja viestijä eli sovelluin seurakuntavaalien viestintään, mutta enemmän papin työn jättämisessä oli kipua taustalla. Tuomiokapituli avautui uutena mahdollisuutena kun palasimme Turkuun, Leppänen sanoo.

Piispaksi Leppänen tuli keskellä koronaaikaa. Virkaanastujaistilaisuudessa Turun tuomiokirkossa hän saarnasi tyhjälle kirkkosalille, muutamalle kutsuvieraalle ja omalle perheelleen. Vuoden kuluttua Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Kirkko alkoi auttaa pakolaisia, kanavoi apua Ukrainaan ja ylipäätään jakoi ihmisten huolta kriisien keskellä.

Kirkko elää nyt Leppäsen mukaan sisäistä murrosaikaa. Kirkon jäsenmäärä vähenee, mikä myös kaventaa kirkon rahoituspohjaa. Samalla seurakuntien toiminta ja myös hengellisyys ovat murroksessa. – Vaikka kirkon institutionaalinen rooli muuttuu, tässä ajassa on paljon hengellistä etsintää. Kirkon tulevaisuus on varmasti erilainen, mutta sillä on kaikki mahdollisuudet onnistua. Näen kirkon työn merkityksen, ja kriisiaikoina se korostuu. Meillä on taitavat, koulutetut työntekijät ja hyvät resurssit, Leppänen sanoo.

Vuoden Alumnina Leppänen haluaa korostaa tiedemaailman ja kirkon yhteyttä. Hän näkee tieteen tärkeänä peilinä kirkolle.

– Evankelisluterilainen kirkko on aina ollut tiedemyönteinen. Kun tieteellinen ymmärrys maailmasta on kasvanut, se on vaikuttanut myös kirkon uskon

tulkintaan, Leppänen sanoo.

Nyt kirkossa keskustellaan samaa sukupuolta olevien oikeudesta avioliittoon. – Meidän ymmärryksemme seksuaalisuudesta on lisääntynyt valtavasti. Lisääntynyt tieto ihmisestä ja ihmisen seksuaalisuudesta ovat vaikuttaneet kirkkoon, sen raamatuntulkintaan ja opetukseen sekä seurakuntien arkeen, Leppänen sanoo. – Maailmankuvan muutokset ovat aiemminkin ravistelleet kirkkoa ja vieneet sen opetusta kohti ydintä. Ilman vuoropuhelua uusimman tutkimuksen kanssa uskontulkinta saattaa paitsi vääristyä myös etääntyä ihmisten arjesta ja todellisuudesta. ■

2023 Turun arkkihiippakunnan piispa, TM, FM Mari Leppänen 2022 Miesten jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja, KM Markku Kanerva 2021 THL:n terveysturvallisuusosaston johtaja, FT, dos. Mika Salminen 2020 Cargotecin hallituksen pj., ympäristövaikuttaja, FT Ilkka Herlin 2019 Ulkomaantoimittaja, valtiot. yo. Heikki Aittokoski 2018 Gold & Green Foodsin perustaja ja teknologiajohtaja, ETT Reetta Kivelä 2017 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomari, OTT h.c. Pauliine Koskelo 2016 Rockmuusikko, OTK Hannu Nurmio 2015 YLEn kirjeenvaihtaja, VTM Marja Manninen 2014 VATT:n ylijohtaja, VTT Juhana Vartiainen 2013 Professori, FT Laura Kolbe 2012 Pääjohtaja, FT Petteri Taalas 2011 Komissaari, VTM Olli Rehn 2010 Professori Ph.D., FK Bengt Holmström 2009 Kirjailija, psykiatri, LL Claes Andersson 2007 Professori, FT Pekka Himanen 2005 OTL, OTT h.c. Jacob Söderman 2004 Professori, oikeushammaslääkäri, HLT Helena Ranta 2003 Piispa, TT Eero Huovinen 2002 Kirjailija, FK Kaari Utrio 2001 Arkkiatri, LKT Risto Pelkonen 2000 Tasavallan presidentti, OTK, FT h.c., OTT h.c. Tarja Halonen 1999 Komissaari, VTM Erkki Liikanen 1998 Toimitusjohtaja, VTM, DI, MSc. Jorma Ollila 1997 Toimitusjohtaja, FT, dos. Jorma Kaimio 1996 FK, rouva Eeva Ahtisaari 1995 Valtioneuvos, FL Riitta Uosukainen 1994 KHO:n presidentti, OTT, VTT, dos. Pekka Hallberg 1993 SOL:n hallituksen pj, KT Liisa Joronen 1992 Vuorineuvos, MTT Yrjö Pessi 1991 Kansliapäällikkö, OTT Hannele Pokka

This article is from: