Miksi olen alumni?

Alumniyhdistyksen hallituksen ja valtuuskunnan uudet jäsenet esittäytyvät. Uusi hallituksen jäsen Asko Mäkelä sekä uudet valtuuskunnan jäsenet Tarja Kohila ja Mika Salminen ovat esittäytyneet jäsenlehden sivuilla jo aiempina vuosina.

INKA HETEMÄKI Alumniyhdistyksen hallituksen jäsen Humanistinen tiedekunta

”ALOITIN 1980-luvun alussa yliopistotaipaleeni ranskan opinnoilla, mutta kiinnostuin kehitysyhteistyöstä ja ihmisoikeuksista niin paljon, että tein graduni yleisen kirjallisuuden laitokselle. Gradu käsitteli Afrikan ranskankielisten siirtomaiden kirjallisuutta ja kolonialismia. Näkökulma oli oikeastaan aika valtiotieteellinen.

Sivistys ei elä siiloissa. Alumniyhdistyksen

toiminnalta odotan samanlaista oppialarajat rikkovaa yhteistoimintaa, jollaiseen totuin

omana opiskeluaikanani. Uteliaisuus pitää mielen virkeänä, ja yhteistyö vie asioita eteenpäin.

Opiskellessa työskentelin kaksi vuotta ylioppilaskunnan kansainvälisten asioiden sihteerinä. Se avasi näkymää yhteiskuntaan ja loi myös työuraani. Olin ylioppilaskunnan edustajana Pakolaisneuvonta ry:n hallituksessa ja myöhemmin olin Pakolaisneuvonnassa monta vuotta töissä.

Olen työskennellyt Unicefilla vaikuttamis- ja ohjelmajohtajana nyt jo kaksikymmentä vuotta.

Pyrin rakentamaan maailmaa paremmaksi, ja

siinä koulutuksella on keskeinen rooli. Koulutus ja sivistys rakentavat rauhaa ja hyvinvointia.”  ■

RALF SUNELL Alumniyhdistyksen hallituksen jäsen Oikeustieteellinen tiedekunta

”OPISKELIN oikeustiedettä 1980-luvun alussa ja valmistuin 1986. Saksassa vietetyn kauppaoikeuden jatko-opintovuoden sekä kahden Kansallis-OsakePankissa vietetyn vuoden jälkeen aloitin jo 1989 nykyisessä tehtävässäni Suomen Kulttuurirahaston varainhoidosta vastaavana asiamiehenä.

Kulttuurirahasto tukee tiedettä ja taidetta. Tieteellinen tutkimus on sitä kautta oman toimintani ytimessä. Apurahahakemusten ja kontaktiverkostojen kautta minun tulee paljon seurattua, mitä yliopis-

tossa ja suomalaisessa tiedeyhteisössä tapahtuu.

Taloustaustani vuoksi minulle on kertynyt paljon luottamustoimia erilaisissa akateemisissa järjestöissä, kuten Kalevalaseura-Säätiössä ja Eteläsuomalaisten ylioppilaiden säätiössä, sekä jäsenyyksiä eri sijoituskomiteoissa. Myös Helsingin yliopiston tiedesäätiön luottamustoimissa olen viihtynyt jo yli kymmenen vuotta.

Yliopistolaitos on Suomessa korkeimman

tiedon tuottaja ja sen ylläpitäjäyhteisö. Se takaa Suomen menestymisen edellytykset. Alumniyhdistykseltä odotan hallitustyöskentelyn ohella kiinnostavia luentotilaisuuksia ja matkoja.”  ■

KATRI MAKKONEN Alumniyhdistyksen valtuuskunnan jäsen Valtiotieteellinen tiedekunta

”OPISKELIN 1990-luvun lopulla valtio-oppia, kansainvälistä politiikkaa, poliittista historiaa ja kehitysmaatutkimusta. Olen sittemmin työskennellyt muun muassa televisiotoimittajana, kirjeenvaihtajana, tasavallan presidentin viestintäpäällikkönä ja nyt valtiovarainministerin valtiosihteerinä. Punaisena lankana on ollut syvä yhteiskunnallisuus. Opiskeluni antoivat siihen loistavan pohjan.

En viettänyt erityisen railakasta opiskelijaelämää, koska jo toisena opiskeluvuonna ajauduin Yleisradion toimittajaksi. Järjestöissä toimin sen verran, että olin kehitysmaatutkimuksen ainejärjestön puheenjohtajana.

Parhaimmillaan alumnitoiminta antaa uusia

näkymiä. Nykyiset opiskelijat näkevät ne tuhannet polut, joita voi lähteä kulkemaan, ja me alumnit tutustumme muista ympyröistä tuleviin ihmisiin.

Kun eri taustoista tulevat ihmiset törmäytetään, voi syntyä jotain itseä suurempaa.

Yliopistolla on valtava yhteiskunnallinen merkitys. Suomen menestys pohjaa osaaviin ihmisiin.

Yliopistovuodet ovat käänteentekevää aikaa nuorille, ja meidän pitäisi osata toimia niin, että nuoret saisivat siitä ajasta irti kaiken ilon

ja hyödyn.”  ■

JUHANI MERIMAA Alumniyhdistyksen valtuuskunnan jäsen Matemaattisluonnontieteellinen tiedekunta

”YLEISESTI minut yhdistetään Tavastia-klubiin ja rock-festivaaleihin, etenkin Ruisrockiin. Opiskelin kuitenkin 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa matematiikkaa. Valmistuin luonnontieteiden kandidaatiksi ja hetken jopa opetin matematiikkaa yliopistolla.

Opiskelijajärjestöjen klubit olivat tärkeitä esiintymispaikkoja nousevalle rockmusiikille. Tavastian esikuvat olivat Upsalassa, jossa osakunnat organisoivat klubikulttuuria. Monet maailmalla tapaa-

mani musiikkipromoottorikollegat aloittivat myös uransa opiskelijabileissä.

Yliopisto-opinnot ovat hyödyksi, teki miltei mitä tahansa. Tai ei niistä ainakaan mitään haittaa ole. Rock-promoottori on käsityöammatti, jossa pitää toimia luovasti, vaihtuvissa tilanteissa.

Yliopisto on muutakin kuin tiedettä, tutkimusta ja opetusta. Yliopistot ja varsinkin Helsingin yliopisto generoivat ympärilleen laajan järjestökentän ja moninaisen kulttuuritarjonnan. Tämä on

mielestäni tärkeä osa yliopistoelämää. Alumniyhdistyksessä taidan edustaa juuri tätä muuta.”  ■