Sopimus olutravintolakokeilusta syntyy sitkeiden neuvottelujen jälkeen marraskuussa 1962.
Kantaravintoloille päärooli
1959
Sopimuksen syntyessä Alkoholiliikkeen oma kokeiluyhtiö Kantaravintolat Oy on jo toimiva yhtiö ja valmistelee täyttä päätä ensimmäisen ravintolansa avaamista Vimpelissä. Kantaravintolat saa kokeilussa ylivoimaisesti laajimman tehtävän. Sen osuutena on perustaa lähes puolet kokeiluravintoloista ja niistä merkittävä osa maaseudulle. Tällä jaolla Kantaravintoloista tulee nimenomaan maaseudun ravintoloitsija. Kun oletus on, että ravintolat kannattavat maalla huonommin kuin kaupungissa, Alkoholiliike ottaa kantaakseen myös pääosan kokeilun riskistä. Alkoholiliikkeen riskiä kasvattaa linjaus, että ravintoloiden perustamispäätöksissä voi alkoholipoliittisilla syillä olla merkittävä paino. Alkoholiliike odottaa niin ikään, että Kantaravintolat käyttää mahdollisimman paljon paikallista työvoimaa. Tästä seuraa merkittävä koulutusvastuu. Ravintola-alan ammattiväestä on 1960-luvun alussa pulaa kaupungeissakin. Maalla tekijät on koulutettava työpaikalla. Sen sijaan kilpailua pitää ajan tapaan mukaan välttää ankarasti. Osapuolet sopivat reviirijaon ja lupaavat olla pyrkimättä toistensa alueille. Näin Kantaravintolat saa aloittaa useimmilla paikkakunnilla monopoliasemassa.
Olutravintolakokeilu 1963–1965
Kiitettävä todistus
Vimpelin erikoinen
Erityisesti maaseudulla kokeiluravintoloiden perustaminen on alussa kuin kokoaisi palapeliä, josta aina puuttuu ainakin toinen kahdesta tärkeästä palasesta, kunnan lupa tai sopiva ravintolatila. Ensimmäisen kokeiluvuoden päättyessä olutravintoloita on toiminnassa vasta seitsemän. Kuusi niistä on perustanut Kantaravintolat. Kumppaneista vain yksi, OTK-lainen Osuusliike Onni on saanut avattua olutravintolan Lauritsalaan. Pääsyy kumppaneiden vaikeuksiin on ollut raittiusliikkeen vastustus. Kun kokeilu vuoden 1965 lopussa päättyy, olutravintoloita kuitenkin on syntynyt suunniteltu määrä, kaikkiaan 26. Tosin ravintoloista 7 on toiminut vasta vajaan vuoden. Kantaravintoloilla on vuoden 1965 lopussa 14 ravintolaa, niistä 11 kokeilun piirissä. Tauno A. Tuominen tekee Alkoholiliikkeelle seikkaperäisen tutkimuksen olutravintolakokeilusta ja antaa siitä kiittävän arvion:
14
26 olutravintolaa, 16 kaupunkeihin, 2 kauppaloihin, 8 maalaiskuntiin mukana Kantaravintolat 11 ravintolaa, Hotelli- ja Ravintolaliitto/yksityiset 5, OTK/osuusliikkeet 5, SOK/osuuskaupat 4, Tampereen Työväen Yhdistys 1 ravintoloista maalaiskunnissa 8, niistä 6 Kantaravintoloilla yhteensä 2 000 asiakaspaikkaa keskimäärin 76 paikkaa/ravintola 350 työpaikkaa liikevaihtoa yhteensä vuonna 1965 noin 10 miljoonaa markkaa
Vimpeli on 1960-luvun alussa kuulu suksipitäjä. Suksien kiillotukseen käytetyn lakan yksi ainesosa on kiinnostavasti sprii. Janoiset keksivät pian, että kaatamalla lakkapulloon suolaa se kiteytyy lakan ainesosien kanssa kovaksi möykyksi ja jäljelle jää enemmän tai vähemmän puhdas sprii. Tuloksena on mätkäles, Vimpelin erikoinen, ja vieraspaikkakuntalaisilla riittää ihmettelemistä: miten vimpeliläiset pystyvät ujuttamaan kiven pulloon?
Hotelli- ja ravintolatoimikunta ryhtyy selvittämään toimialan tilaa.
1960
Alkoholiliike suunnittelee suppeaa olutravintolakokeilua.
1962
Hotelli- ja ravintolatoiminta suosittelee olutravintoloiden tuntuvaa lisäystä. Alkoholiliike käynnistää laajan olutravintolakokeilun. Kantaravintolat Oy:n perustava yhtiökokous 9.8.1962. Pääomistaja (99,9%) Oy Alkoholiliike Ab. Yhtiön johtokunnan puheenjohtajana toimii johtaja Osmo Lampela Alkoholiliikkeestä. Ensimmäiseksi toimitusjohtajaksi nimitetään Alkoholiliikkeen sosiaalitarkastajana toiminut, teologian ylioppilas Aarne Alestalo. Kantaravintoloiden toiminta alkaa 1.9.1962. Vimpelin Kantakrouvin avajaiset 28.12.1962.
1965
Olutravintolakokeilu päättyy vuoden 1965 lopussa.
”Alkoholipoliittisesti tarkoituksenmukaisten” olutravintoloiden perustaminen on osoittautunut mahdolliseksi. Viranomaisten havaintojen mukaan anniskelurikkeet ovat olleet vähäisiä. Korvikkeiden käyttö näyttää vähentyneen kokeilupaikkakunnilla. Oluen osuus kokonaiskulutuksesta on kasvanut. Aiempaa isompi osa oluen käytöstä on siirtynyt ”valvottuihin oloihin” ravintolaan. Tutkimukseen kirjatut kunnanhallitusten, raittiuslautakuntien, nimismiesten ja lääninhallitusten lausunnot vakuuttavat, ettei olutravintoloista ole ollut häiriötä, paikoin raitti on jopa siistiytynyt ja juopottelu vähentynyt. Kuopion kaupunginhallitus kiinnittää huomiota uuteen ilmiöön: perheenemännät ovat saaneet vapaapäiviä, kun kokonaiset perheet ovat tulleet sunnuntailounaalle olutravintolaan. Kuntien asenne muuttuu kokeilun aikana suuresti. Vastustuksen sijaan kunnat nyt haluavat lisää ravintoloita. Alkoholiliike on tyytyväinen myös siihen, että ruuan osuus kokeiluravintoloiden myynnistä on lähes sama kuin maan ravintoloissa keskimäärin, hieman alle kolmannes. Ero kaupunkien ”vanhoihin” olutravintoloihin on selvä, niissä ruuan osuus myynnistä on vain runsas viidennes. Erityisen hyvin ruuan myynnissä on kunnostautunut Kantaravintolat, jonka maaseutukrouvien ”ruokaprosentti” ylittää kaikkien ravintoloiden keskiarvon. Sen sijaan kokeiluravintoloiden taloudelliset tulokset vaihtelevat merkittävästi. Ennakko-odotusten mukaisesti sijainti vaikuttaa olennaisesti kannattavuuteen. Pienillä paikkakunnilla myynti jää pieneksi ja kustannuksissa on vaikea joustaa. Kuusi koeravintolaa ei pystynyt kattamaan tuotoillaan omia kulujaan.
15