KUVA: kantavierre-lehti/Heikki alkula
On aika uskaltaa Myös Kantaravintoloiden liiketoimintajohtaja Satu Maunula miettii, kun Arctia alkaa myydä Kantaravintoloiden toimipaikkoja. ”Halusin kokeilla omillani. Kun neuvottelin Topparin vuokrasopimuksen siirtoa Arctialle, vuokranantaja heitti, että osta itsellesi. Hän halusi muutoksia, mutta Arctialla ei ollut halua investoida Toppariin. Se oli silloin aika rähjäinen, mutta muuten hyvä paikka.” Maunula tekee tarkan suunnitelman, ja OKO:n pääomasijoitusyhtiön johtajan Mikael Silvennoisen sihteerinä toimiva ystävätär näyttää sen esimiehelleen. Tämä rohkaisee: jos et tällä paperilla saa rahaa, annan rahat vaikka itse! ”Tämä rohkaisu oli tosi tärkeä asia, sillä kyllähän siinä hiki tuli, kun otti miljoonavelat niskaansa. Aamutossutkin piti pantata, että sai kokoon neljän miljoonan markan kauppahinnan”, Maunula kertoo. Topparista tuli menestys. Ensin Maunula maksoi sen tuotoilla kauppahinnan ”pennilleen ja ajoissa”. Sitten hänen Saresta Oy:nsä osti lisää ravintoloita.
Kantaravintoloiden tarina alkoi Vimpelin Kantakrouvista, ja Vimpelissä se eräällä tavalla myös päättyy. Kantaravintolat ehti remontoida Vimpelin krouvin juuri ennen fuusiota.
106
Mr. Kantis, alusta päätökseen Jarmo Kurko (1934–2011) täyttää 70 vuotta vuonna 2004. Kantaravintoloiden fuusiosta Arctiaan on silloin kulunut jo kolmetoista vuotta ja Kurko on ehtinyt olla muutaman vuoden apulaisjohtajana Arctian henkilöstöhallinnossa ja pitkään eläkkeellä. Sydän on kuitenkin yhä Kantaravintoloissa, ja Kurko haluaisi lähettää lehtiin merkkipäiväilmoituksen: Jarmo Kurko 70 vuotta, Kantislainen. Ilmoitus jää lähettämättä. Jarmo Kurko on herrasmies. Kantaravintoloiden työntekijöiden piirissä Jarmo Kurko on itseoikeutettu Mr. Kantaravintolat, oman väen kesken tuttavallisesti Mr. Kantis. Hän on ihmisiä ymmärtävä ja sosiaalinen persoona ja ainoa, joka on ollut Kantaravintoloissa töissä yhtiön ensimmäisestä päivästä viimeiseen. Työtehtävät vaihtuvat, mutta aina niihin kuuluu paljon yhteydenpitoa eri toimipaikkoihin. Näin sovittelevasta ja rauhallisesta Kurkosta tulee se, joka vuodesta ja muutoksesta toiseen pitää yllä pioneeriaikana syntynyttä Kantaravintoloiden erityistä yhteishenkeä. Osoitus ”Kantis-hengen” voimasta ja Jarmo Kurkon persoonan merkityksestä sen ylläpitäjänä on hänen 75-vuotispäivänsä vuonna 2009. Kantaravintoloiden fuusiosta Arctiaan on silloin jo lähes kaksi vuosikymmentä, mutta iso joukko entisiä työtovereita pitkienkin matkojen takaa haluaa kokoontua syntymäpäivän johdosta muistelemaan yhteistä aikaa ”meillä Kantiksessa”. Aarne Alestalon aikana syntyneeseen Kantis-henkeen on aina kuulunut yhteisen työnteon lisäksi myös yhteinen lystinpito, ja Jarmo Kurko on se, jonka persoona kokoaa porukan yhteiseen piiriin. Hän kertoo hyvän jutun, kuuntelee, aloittaa laulun tai keksii syyn seuraavaan kokoontumiseen.
s uusikylä kuva: matia
mukaisesti, erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla, yhtiö loi lukuisille maaseutupaikkakunnille nykyaikaisen toiminnan ja elämän perusedellytyksiin kuuluvat palvelut: vihdoin on paikka, jossa pitää kokous, tarjota lounas, majoittaa vieras tai vain virkistyä mukavassa seurassa! Arvokkaita tuloksia ovat sadat uudet työpaikat kipeästi uutta työtä kaipaavilla kehitysalueilla, tuhannet työssä ja omissa koulutusohjelmissa uusiin ammatteihin harjaantuneet työntekijät, lukemattomat työtilaisuudet muillekin kuin omalle väelle. Aika, aatteiden, markkinoiden ja yhteiskunnan muutokset, johtavat vähitellen siihen, että Kantaravintolat muuttuu – työntekijän sanoin – tavalliseksi. ”Tavallisessa” maailmassa, laman uhatessa, omistaja tekee uuden arvion yhtiön tulevaisuudesta. Uuden ajan olemuksesta kertoo se, että Kantaravintolat eli itsenäisenä lähes kolme vuosikymmentä, mutta Arctia-elämää kestää vain kuusi vuotta. Jo vuonna 1997 on taas uuden arvion aika. Alko myy Arctian, ja yhtiössä vielä olevat Kantaravintolat-lähtöiset hotellit Mesikämmen, Luosto ja Kiannon Kuohut eli entinen Ämmänsaaren Kantakievari siirtyvät ruotsalaisen Scandicin omistukseen. Kantaravintoloista periytyvät Arctian ravintolat Elite, Happy Days, Piratti ja Kellarikrouvi jatkavat matkaa Royal Ravintolat Oy:n ja Capmanin rahastojen omistukseen. Mutta kaiken keskellä, vuosikymmenien ja monien työn ja elämän vaiheiden jälkeenkin yksi on säilynyt vahvana. Pioneeriaikana syntynyt, ihmisläheisen johtamistavan ja yhteisten ponnistelujen vahvistama Kantis-henki elää ja yhdistää työyhteisöön kuuluneita ihmisiä.
Jarmo Kurkon työpolku vie alussa aivan muualle kuin ravintola-alalle. Hän aloittaa alle 20-vuotiaana varastonhoitajaisän jalanjäljissä Alkon varastolla, pääsee sieltä Alkon ravintolamyyntiin, innostuu uudelleen koulukäynnistä ja juhlii omia lakkiaisiaan samana vuonna kun perheeseen syntyy toinen tytär. Valtiotieteen opintojen, työn ja pikkulapsivaihetta elävän perheen yhdistäminen on jo hankalampaa. Niinpä työtarjous Kantaravintoloista on suuri mahdollisuus, johon Kurko epäröimättä tarttuu. Kun Jarmo Kurko aloittaa Kantaravintoloissa syyskuussa 1962, yhtiön henkilöstövahvuus kaksinkertaistuu: toimitusjohtaja Aarne Alestalo saa avukseen konttoristi Jarmo Kurkon. Heistä Kurko näkee yhtiön koko elinkaaren. Hän reissaa alussa Alestalon kanssa maakunnissa kertomassa kunnanisille uusista olutravintoloista, ja huolehtii
Jarmo Kurko tunsi Kantaravintolat ensimmäisestä krouvista viimeiseen ja yhtiön väen kautta Suomenniemen. lopussa, fuusion jälkeen, siitä, että henkilökunnan asiat hoidetaan hyvin niin kuin Kantiksessa on ollut tapana. Johtoryhmän jäsen Kurko on siitä asti, kun Kantaravintoloiden organisaation perusta on saatu kuntoon ja yhtiö saa johtoryhmän. Tehtävät ja tittelit vaihtuvat matkan varrella moneen kertaan. Konttoristista tulee muutaman kuukauden kuluttua tarkastaja, sitten osastopäällikkö, joka alun kiihkeässä laajenemisvaiheessa vastaa erityisesti toimitila-, rakentamis- ja sisustusasioista. Myös ostot ja mainosasiat tulevat tutuiksi. Välillä Kurko on Pohjois- ja Itä-Suomen toimipaikoista koostuvan tulosryhmän johtaja ja viimeksi yhtiön henkilöstöjohtaja.
107