Reima Rossi
Murhia ja huvilupia Poliisin toiminta on muuttunut 34 vuodessa paljon, mutta niin on muuttunut maailmakin.
D
irty Harryratkaisee asiat ei niin hyvällä ja pysyvällä tavalla. Komisario Reima Rossi on siirtynyt saksalaisten poliisisarjojen kautta ruotsalaisten ja tanskalaisten sarjojen pariin. Hän huomaa itsessään yhtäläisyyksiä Wallanderiin ja Beckiin. Dekkareita lukiessaan hän huomaa ratkaisevansa tapauksen jo ensimmäisen luvun aikana. – Totesin kerran emännälle, kun olin lukenut viisi sivua, jos tämä olisi Reima Rossin tutkimus niin se päättyisi tähän, aika kuivasti eikä siitä romaania aikaan saisi, ei edes novellia. Matti Yrjänä Joensuu kirjoitti kirjoissaan suoraan elämästäni. Olin kuin se vaalea, maaseudulta tullut poliisi joka on kuin väkisin komennettu Helsinkiin.
REIMA ON syntyperäinen saarijärveläinen Kolmilapsisen perheen esikoisesta tuli poliisi ja kaksi muuta päätyi opettajiksi Äänekoskelle. – Pohdin se minäkin hartaasti opettajakoulutukseen hakeutumista. Pahin painajainen nuoruudessa oli, että jäisi vanhempiensa luokse vastukseksi. Isä oli metsätyönjohtaja ja äiti hoiti lapsia kotona siihen asti kunnes kaikki olivat kansakoulussa. – Olen hyvin keskiluokkaisesta perheestä. En ole nähnyt nälkää enkä lapsena isääni juovuksissa. Sain elää suojattua elämää, eikä tarvinnut pelätä mitään. Kotona vallitsi tasapaino ja äiti piti kovassa kurissa, jollaisesta tänä päivänä kirjoitettaisi rikosilmoituksia. Luunappeja tuli paljon, mutta täysin aiheesta. Yksi asia oli varmaa. Ammatti on saatava, ja mielellään sellainen, jossa voisi yhdistää urheilun ja työn. Poliisin työssä saisi juosta rosvoja kiinni. Lapsuudessa napsitut mitalit ja lusikat kannustivat ja urheiluharrastus säilyi. Juniori-iässä mainetta tuli SM- ja maaottelutasolla keskimatkoilla. Reima mietti, tuleeko hänestä peräti olympiavoittaja? – Kasisatasen aika oli 1.56.3, tuhatviissataa 3.57.8, olin 18-vuotiaana vuonna -78 SM kakkonen 1500 metrillä. Parhaina vuosina tuli Keski-Suomen piirinmestaruuksia neljä kappaletta. Lukion jälkeen armeijaan ja urheilukomppaniaan. – Inttikaverit puhuivat poliisikouluun pyrkimisestä. Emmin, sillä pituutta minulla on 175 senttiä ja painoa oli 60 kiloa. Niin siinä vain kävi, että olin ainoa porukasta joka poliisikouluun kertaheitolla pääsi. Kokelaskurssi oli lyhyt. Reima mietti, mihin ihmeeseen hän on tullut. – Lyötiin aseet vyölle ja lähdettiin partioimaan. Olin Saarijärvellä kesätöissä. Ihailin maalaispoliisin toimin-
Ä KS
| 10 4
· 2 0 15
taa kun vanhat miehet, joista oli myöhemmin tuleva minulle alaisia, osasivat kaiken ja olivat fyysisesti vahvoja. Kesäpestin jälkeen, vuonna 1981, menin takaisin Helsinkiin ja Vantaalle 18 vuodeksi. Monta kertaa mietin, olenko oikealla alalla. Ensi alkuun pääkaupungissa asuminenkin tuntui aika hurjalta. Kunnes kaikki loksahti. TÖITÄ ON tehty suhteellisen nöyrällä asenteella. Kun tuli ajatus, että voisi hakeutua seuraavalle portaalle, niin pääsykokeet olivat todellisuutta. Onneksi pääsykokeet ovat olleet suosiollisia. – Sama onni myös vakanssien suhteen, sillä olen aina saanut koulutustani vastaavaa työtä saman tien kun olen halunnut. Vapunpäivänä tulee täyteen 34 vuotta yhtäjaksoisesti poliisinhommia. Valmistuttuaan päällystökurssilta vuonna -96 tuli auki komisarion vakanssi, joka on jatkunut siitä saakka eri toimipisteissä. Ennen komisarioksi tuloa on pitänyt tehdä töitä monella portaalla. Jalkapartiossa, passissa seisomista presidentin linnan ja suurlähetystöjen edustalla, järjestyspoliisin partiossa. Reima on nähnyt myös naisten tulon poliisivoimiin. – Olin partiossa Helsingin Kalliossa ja työparinani nainen vuosia. En ole kokenut tätä ongelmallisena millään tavalla vaan täydentävänä asiana. Kisahallin putkassa Helsingissä oli Euroopan suurimmat putkatilat, jossa kävi satoja henkilöitä vuorokaudessa. Työ oli liukuhihnahommaa myös, kun tutkittiin kolariryppäitä, joissa saattoi olla osallisena parikymmentä autoa. JÄRJESTYSPOLIISISTA rikospoliisiksi ja sieltä alipäällystökurssille ja ylikonstaapeliksi Vantaalle tutkimaan asuntomurtoja. – Kausi oli hurja, sillä yhden vuoden aikana saattoi olla satoja murtoa. Saimme hillittyä tilanteen pienellä ryhmällä ja hyvällä teknisellä tutkinnalla. Sain hyvät opit joita käytän yhä kun pohdin kuka voisi olla tekijä. Ulkomaalaiset rikoksentekijät ovat uusi ilmiö kun rajat avattiin ja kansainväliset sopimukset vapaasta liikkumisesta luotiin. Mitalilla on kääntöpuoli. Muistuttaa täytyy, että rikoksista valtaosan tekee supisuomalainen valtaväestö. – Meillä on paljon hit and run –tyyppistä toimintaa: tullaan Suomeen, varastetaan, ja lähdetään rajan yli takaisin. Päällystökurssin jälkeen työ jatkui Vantaalla väkivaltatoimiston eli murharyhmän päällikkönä. Työ toi uudenlaista haastetta. Vantaalla saattoi selvitykseen tulla yli kymmenen henkirikosta
vuodessa. – Derrik ja Der Alte saavat hengähtää viikon, minulle tuli koko ajan ruumiita. Henkirikokset tulivat sykleissä ja osattiin odottaa pikkujoulutappoa. JOKAISELLA maalaispojalla on haave, että pääsisi takaisin kotiseudulle. Saarijärvellä avautui komisarion virka vuonna 1999. Tehtäväkenttä on pohjoinen Keski-Suomi Hirvaskankaan alapuolelta asti. Tutkijoita on Viitasaaren ja Saarijärven lisäksi Äänekoskella. – Tulin uuteen maailmaan sillä isoissa laitoksissa tehtävät jaettiin. On lupapalvelua, on erikseen järjestys- ja rikospoliisin toiminta. Yllättäen olin paikassa jossa käsittelin huvilupia, passiasioita, ajokorttien peruuttamisia, ampumaaselupia. Pelkästään lupahallinnon kirjo oli moninainen. Lisäksi tutkintatehtävät laidasta laitaan. Nykyisessä Sisä-Suomen poliisilaitoksessa roolini on toimia tutkinnanjohtajana. Reima ajatteli, että maalla on rauhallista. Ei menty kuin puoli vuotta kun Kinnulassa surmattiin ampumalla ravintolaan kolme ihmistä. Ja monta henkirikosta on sen jälkeen vielä tapahtunut. ETÄISYYDET ovat pitkät, ja Reima sanoo tuntevansa sen nahoissaan. Työaikaa kuluu auton ratissa. Vaikka tekniikka mahdollistaa videoiden ja muiden vempaimien avulla toimimisen, niin kasvotusten työnteko on kuitenkin parempi tapa. – Olen sen verran vanhanaikainen, että hahmotan paremmin, kun asiat ovat konkreettisesti selailtavissa. Uusia säädöksiä tulee koko ajan lisää. Uudet muotomääräykset vaativat poliisilta lisää työpanosta. Julkisen sektorin säästötavoitteiden kohteina on ollut myös poliisi ja samalla vähennetään vakansseja.. Kolmessa vuosikymmenessä rikokset ovat muuttuneet. Pankkiryöstöjä ei juurikaan tehdä, shekkiväärennyksiä ei ollenkaan eikä pontikankeittäjiäkään etsitä näreikköjen kätköistä. – Pankit vaihtuivat kioski- ja kauppaliikkeisiin. Rikokset ovat siirtyneet nettiin. Halutaan ostaa halvalla traktori luotettavan olosilta sivuilta eikä hälytyskellot kilkata, kun rahaa siirretään ghanalaiselle tilille. Netissä loukataan, jo lapset oppivat taidon tehokkaasti. Identiteettivarkaudet ovat myös arkipäiväämme. Pahoinpitelyrikokset eivät poistu koskaan, sillä väkivalta on aina keskellämme, kuin myös tietyn tyyppiset varkausrikokset.
ta nyt, tehokkaiden verkostojen myötä, tapauksia tulee ilmi todella usein. Lapsien kaltoinkohtelu: pahoinpitely ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat noussut jopa ilmiöksi. – Näitä tulee tietoomme todella paljon. Lastensuojelu, koulu, päiväkodit, nämä ovat korvaamattomia verkostoja, joilta saamme tietää lapsiin kohdistuvista hyväksikäytöistä. Vuosien aikana on putkaan päätynyt myös usea äänekoskelainen hyväksikäyttäjä. ÄÄNEKOSKI NÄYTTÄÄ paikalta joka asukaspohjan mukaan pomppaa tilastoissa vilkkaaksi rikoksentekopaikkakunnaksi. Äänekoski on pohjoisen Keski-Suomen sylttytehdas ja ollaan todella korkealla – huonossa mielessä. – Heikko taloudellinen tilanne ja putoaminen työelämän ulkopuolelle näkyvät tilastoissa. Odotan jännityksellä uuden tehtaan tuloa ja ennustan Äänekoskelle hyviä ja lihavia vuosia. Se on aina ikävä kyllä näin, että pahoinvointi perheissä heijastuu lapsiin ja näkyy meidän työssämme. Vanhempien väsyminen, harrastuksiin kannustamattomuus sekä kunnallisen nuorisotyön avointen ovien toiminnan supistaminen näkyvät myös meillä. Syrjäytymiseen vaikuttava kehitys näkyy kadulla. Äänekoski on vankkaa aluetta huumeiden käyttelyn suhteen. Päihteet liittyvät yleensä rikoksien tekemiseen, niin myös Äänekoskella. Väkivaltaista velkojenperintää, äärimmäisenä Kivetyn tapaus. – On leikattu korvaa ja sen tyyppistä toimintaa. Uhri ei useimmiten uskalla kertoa kuka on tekijä, vaikka sen tietäisikin. Koston pelko on päällimmäisenä tai pelko siitä, että jakelu loppuu. Komisario vakuuttaa, että tavallisella kansalaisella ei ole mitään hätään, vaikka Äänekoski Suomen kärkipaikkaa tilastojen valossa kolkutteleekin. – Se on pieni piiri joka pyörii ja nostaa tilastoja. Sama ihminen voi olla uhri että tekijä monta kertaa vuoden aikana. Äänekoskella voi kulkea kaikessa rauhassa mihin vuorokauden aikaan tahansa. KIIRETTÄ pitää ja joskus turhauttaa, kun asiakkaan huutoon ei vain yksinkertaisesti ennätä vastaamaan. – Kyllähän se harmittaa, kun mummolta anastettua potkukelkkaa ei löydy. Lopuksi hyvä ohje. – Kun maksatte netin välityksellä ulkomaille, niin maksakaa vain sen verran mitä olette valmiita menettämään.
KOMISARIO näkee yhden asian hyvin vakavana. Tätäkin on ollut aina, mut-
17