Hassisen Kone yöpyi Suomulassa, tuossa elävän musiikin tyyssijassa.
Jysky Ilves antoi kasvonsa SuoMulle. Kuka muistaa SuoMu -tarrat?
SuoMu aallon harjalla Suolahteen perustettu elävän musiikin yhdistys toimi kunnianhimoisesti. Taloudellinen tila kävi ahtaaksi, vaikka konsertit olivat loppuunmyytyjä. TEKSTI JA KUVA: MARJO STEFFANSSON
S
uomen ensimmäinen elävän musiikin yhdistys ELMU perustettiin toukokuussa 1978 päämääränään pelastaa helsinkiläinen musiikkielämä. Pian otettiin mallia ja Suolahteen perustettiin elävän musiikin yhdistys 23.5.1979. Yhdistys sai nimekseen SuoMu. Äänekoski sai oman elävän musiikin yhdistyksen ”vasta” kolme vuotta myöhemmin. Ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Tapio Seppä. Toiminta räjäytettiin käyntiin komeasti ja ensimmäisen vuoden aikana SuoMu järjesti Suolahteen Juice Leskisen, Tuomari Nurmion, Ratsian, Vanhan Isännän ja Hassisen Koneen konsertit. Lisäksi vuokrattiin oma talo, Suomula. Myöhemmin kuultiin Pelle Miljoonaa ja Hassisen Konetta. SuoMu piti elävän musiikin diskoa Kukkulalla ja hankki PA-laitteet ja muutaman mikrofonin bändien käyttöön. – Vaikka yleisömenestys oli taattu, olivat konsertit yleensä tappiollisia, paitsi yksi. Muistan kuinka Hassisen Kone tuli ruokapalkalla ja yöpyi Suomulassa. Järjestimme kaupunkiin monenlaista musiikkitoimintaa, emme vain rokkia ja punkia. Toimme Suolahteen muun muassa Kaustisten Purppurapelimannit Konsta Jylhän johdolla. Se konsertti meni penkin alle, sillä yleisö ei lämmennytkään tälle. Koetimme saada myös Jyväskylän Kaupunginorkesteria konsertoimaan, mutta aikatauluongelmien vuoksi klassinen musiikkitarjonta jäi
16
vain haaveeksi. Kaupungin tuki ei ollut parasta mahdollista laatua, koska meiltä peruttiin salivuokraa. Muistan kuinka kävin kaupunginjohtajan juttusilla pyytäen pelimerkkejä toiminnalle. Vastaus oli, että ehkä sitten, kun saatte toiminnan pysyväksi. Jos konserteista jotakin yritti viivan alle jäädä, niin silloin peritty rankka huvivero vei sen ilon, muistelee Seppä. VAIKKA likviditeetti oli kapea, päätti SuoMu vuokrata itselleen kokonaisen talon. Suolahdessa Vuorikujalla oleva entinen Mäki-Matti ehostettiin suomulaisten toimesta varsinaiseksi monitoimitaloksi. Talkootyöllä talosta saatiin tärkeä kulttuurikeskus suolahtelaisille nuorille. Talo ristittiin Suomulaksi. – Siellä harjoitteli kahdeksan suolahtelaista bändiä. Ja kun tarkkoja ollaan, niin näissä oli kaksi äänekoskelaista soittajaa, kertoo Sisä-Suomen lehdessä 23.5.1980 ilmestynyt artikkeli Suomulan yläkerrassa asui Mopot-yhtyeen solisti Teijo Hintikka toimien talonmiehenä. – Suomulalla oli tärkeä sosiaalinen tehtävä, eli toimia paikallisille nuorille nuorisotilana sekä bändeille harjoittelupaikkana. Talon ovet olivat auki aamusta iltaan. Taloudellisen ahtauden vuoksi ison talon pito ei onnistunut kuin reilun vuoden ajan, muistelee Seppä. 1970 ja -80 luvuilla oli tavallista kuu-
lua nuorisojärjestöön. Yleensä järjestöt olivat poliittisesti virittyneitä, joten SuoMu oli raikas tuulahdus järjestökenttään. Kaikki nuoret eivät olleet poliittisesti virittyneitä, vaikka yhteiskunnalliset isot asiat – ydinaseet, rauhanaate, eläinten suojelu – nuoria huolestuttivat ja kiinnostivatkin. SuoMu perustettiin Suolahteen vastakohdaksi poliittiselle ajattelulle. – Olimme kulttuuripoliittinen järjestö, jossa nuoret tekivät omaehtoista ja omannäköistä kulttuuria, Tapio Seppä sanoo. VAIKKA YLEISÖ oli suopeaa ja aktiivista, niin talous oli tiukalla. Yhdistys ei nojautunut vain kaupungin tukeen, vaan kääri hihansa. SuoMun kasvoksi kohosi Jukka-Pekka ”Jysky” Ilves, kun Sepän ottama kuva bassoa soittavasta miehestä taltioitui legendaarisiin tarroihin. Tarran grafiikasta vastasi Pekka Kareaho. – Meillä oli Suojärven uimarannalla kahtena kesänä kioski. Myimme SuoMu –tarrojen lisäksi tuttuja kioskituotteita. Kioskin pidolle tuli tyly loppu, kun se putsattiin tyhjäksi. Saimme murtomiehet, eli pojankoltiaiset kiinni, mutta siihen se kioskin pito jäi. Muistan, kuinka kioskiaktiviteettimme herätti kateutta muissa järjestöissä, Seppä nauraa. SILLOINEN Suolahden nuorisosihteeri Arja Leppänen muistelee SuoMun
tulemista kaupunkiin hyvällä fiiliksellä. – Sanalla SuoMu on hyvä kaiku. Silloin oli oikeasti tekemisen meininki, Leppänen muistelee. Matti Virtanen toimi Arja Leppäsen äitiysloman sijaisena SuoMun perustamisen aikaan. – SuoMu oli merkittävä toimija ja toi uutta ilmettä koko kaupunkiin. Muistan taloudelliset vaikeudet, vaikka konsertit olivat loppuunmyytyjä, ei rahaa kunnianhimoiseksi rakentuneen toiminnan pyörittämiseen riittänyt. Valtio vei neljänneksen lipun hinnasta huviverona ja se rokotti toimintaa, Virtanen sanoo. SEPPÄ TOIMI puheenjohtajana pari vuotta, kunnes lähti opiskelemaan muualle. Tilalle puheenjohtajaksi tuli Juha Nieminen. SuoMun liekki lepatti vielä vuonna 1985 kun Mikko Järvinen tuli hiipuvan yhdistyksen puheenjohtajaksi. Viimeinen puheenjohtaja lienee oli Timo Halonen. Sammuiko SuoMu vuonna 1987 vai vasta myöhemmin? Oliko Marjo Steffansson, tämän artikkelin kirjoittaja, yhdistyksen viimeinen sihteeri? Kuumin kysymys lienee: ketkä olivat nämä kaksi äänekoskelaista soittajaa, jotka soittivat suolahtelaisissa bändeissä vuonna 1979/1980? Muistele SuoMua! Onko kuvia tai tarinoita? Lähetä ne meille osoitteeseen toimitus@aksa.fi
135 · 20 16
| Ä KS