Kosket us Kuva: Niina Mattus
FAKTA - Marita Pirttimaa, syntynyt Oulaisissa, asui lapsuutensa ja nuoruutensa Äänekoskella, asuu nykyään Helsingissä - naimisissa, 2 aikuista lasta - ollut järjestäjänä YLE:llä noin 20 vuotta, toimii nykyään kuvaajien ja äänittäjien työvuorosuunnittelijana - televisio-ohjelmia joissa Maritan kädenjälki on näkynyt: PS (Puoliseitsemän), vuoden 2007 Euroviisut ja Tahdon asia - järjestäjä vastaa televisio-ohjelmissa ja elokuvissa näkyvästä rekvisiitasta. Rekvisiitta voi olla esimerkiksi tavaroita, huonekaluja, autoja sekä ruokaa tai eläimiä, mitä vain.
Selmoista Euroviisujen runneriksi Solahdin pikkutyttönä Äänekosken ympyröihin helposti ja mutkattomasti. Äänekoskella kynnykset olivat matalalla. Sain harrastaa mitä halusin ja sain niin hyvän kaverijoukon, että minulla on vieläkin kyläpaikkoja siellä.
I
säni oli rakennusmestari ja äitini vaatturi. Minulla on kaksi siskoa ja kaksi veljeä. Olen keskimmäinen. Muutimme Äänekoskelle Pohjantielle Vihannista vuonna 1971. Isä muutti jo keväällä. Muu perhe tuli perässä ennen koulujen alkua. Minä tulin kuitenkin Äänekoskelle jo kesäkuussa matikan ehtolaiskursseille, vaikka en ollut saanut Vihannissa ehtoja. Olin aloittanut Vihannissa oppikoulun, mutta Äänekoskella oltiin jo siirrytty peruskouluun. Vanhempani halusivat minun perehtyvän joukko-oppiin, jota ei oppikoulussa opetettu. Äänekoskella oli ison maailman meininki. Viiskulman risteys oli suorastaan pelottava. Mietin, miten siitä voi hengissä edes selvitä. Kotiuduin Äänekoskelle helposti ja nopeasti. Keski-Suomen murre oli helppo omaksua. Äänekoski-oppaaksi sain Marjon. Hän näytti paikat ja tutustutti muihin lapsiin. Marjon perheen mukana pääsin retkille Keiteleen saariin. Järvi oli uusi elämys minulle. Marjo oli musikaalinen, minä liikunnallinen. Vaikka olimme erilaisia, meistä tuli elinikäiset ystävät. Kun tapaamme vuosien jälkeen, juttu jatkuu siitä, mihin se edellisellä kerralla jäi. Pidämme nykyään yhteyttä etupäässä Facebookin kautta. Olin kova harrastamaan kaikenlaista. Olin partiossa Äänekosken Äänetytöissä. äKs
| 83
· 2 0 14
Lippukunnan johtajana oli Raili Koivunen. Kokoonnuimme aluksi Kirkonmäen alla sijainneessa Rauhantalossa. Kun se purettiin, saimme uuden kokoontumispaikan Säästöpankin kellarista. Muistan retket Palavalle, yövyimme siellä laavuissa. Hautamäen Kari ja muut isommat pojat kävivät iltaisin katsomassa, että kaikki oli hyvin. Liikunnasta tykkäsin kaikkein eniten. Harrastin rytmistä voimistelua ja olin Selmoissa. Kiersimme esiintymässä erilaisissa tapahtumissa, esiinnyimme mm. Keuruun varuskunnassa. Selmojen vetäjä Raija Ihanainen oli idolini. Hänen innoittamanaan suoritin liikunnanohjaajakursseja Kuortaneella. Haaveilin liikunnanopettajan ammatista, mutta unelmat karisivat siinä vaiheessa, kun sain kuulla, että pääsykokeissa täytyy hypätä veteen. Koulunkäynti ei tuottanut minulle suurempia vaikeuksia. Joukko-opin tarkoitusta en tosin koskaan oppinut ymmärtämään. Meille ehtolaiskurssilaisille joukko-oppia opettaneelle nuorelle miesopettajalle joukko-oppi oli taas henki ja elämä. Opettajista jäivät mieleen etenkin Jouko Lehtonen ja Matti Aarnio. He opettivat matematiikkaa. Erityisesti muistan Leila Lehtosen. Hän opetti englantia ja oli luokanvalvojamme. Hän oli vaativa, mutta hyvä opettaja. Kun olin
vuoden 2007 Euroviisuissa englantilaisen lavastajaryhmän runnerina (juoksupoika) ostamassa rautakaupasta ristipääruuveja ja muita tarvikkeita, ajattelin, että olisipa nyt Leila näkemässä, miten Marita englannillaan pärjää. Olen levoton luonne, haluan kulkea omia polkujani. Kun kaksi vanhempaa siskoani pääsivät ylioppilaiksi, päätin valita toisin. Ehkä siinä oli kapinaakin mukana. Lähdin peruskoulun jälkeen Äänekoskelta Pohjanmaalle talouskouluun. Palasin kuitenkin takaisin Äänekoskelle lukioon, sillä mielessä kyti edelleen ajatus liikuntatieteen opinnoista Jyväskylän yliopistossa. Vaihdoin urasuunnitelmani liikunnasta käsillä tekemiseen. Valmistuin kotiteollisuus ohjaajaksi (nykyisin artenomi) Kuopion koti-ja taideteollisuusoppilaitoksesta (nykyisin Kuopion muotoiluakatemia). Myös mieheni on kotoisin Äänekoskelta. Äitini ja yksi veljistäni asuu edelleen Äänekoskella, samoin puolisoni veli asuu siellä. Soitan äidilleni vähintään kerran viikossa, joskus jopa päivittäin. Käymme Äänekoskella muutaman kerran vuodessa. Äänekoski on minulle se sama rauhallinen paikkakunta, josta kerran lähdin. Kun tulemme sinne, silloin rampataan talosta toiseen.
REVOLVERIT Vihanti vai Äänekoski? Äänekoski, se on kasvukaupunkini ja Vihantiin verrattuna ”suurkaupunki”. Rytmi vai melodia? Entisenä rytmisenä voimistelijana olen ehdottomasti rytmin kannalla. Peruskoulu vai keskikoulu? Keskikoulu, keskikoulu paljastaa ikäni. Kotikatu vai Uusi Päivä? Vastaan puoli yhdeksän Uutiset ykköseltä. Avaan silloin telkkarin. Laavu vai teltta? Laavu on jännittävämpi.
Reijo Honkonen
19