20 vuoden takaiset tapahtumat ovat yhä elävästi Matti ”Matu” Asikaisen mielessä. Muistoja tuo myös Matti Kauton ottama, Liikuntatalon seinältä löytyvä juhlakuva mestarijoukkueesta.
Kun Huima-huuma palasi 17. maaliskuuta 1994 oli suuri päivä niin Huiman koripallolle kuin koko Äänekoskellekin. Tuona päivänä Liikuntatalo repesi riemuun, kun Huima varmisti historiansa toisen A-poikien Suomen mestaruuden lyömällä ratkaisevassa kolmannessa finaalissa Forssan Kori-Pojat. Mestaruus nosti pitkään alamaissa olleen koripallon jälleen parrasvaloihin. Joukkueen avainpelaajia olivat sellaiset tutut nimet kuin Jouni Määttänen, Tero Rantaniva ja Matti Asikainen.Mestariryhmän vuonna 1975 syntynyt runko alkoi muodostua jo paljon aikaisemmin. Sattumoisin korisbuumi oli Äänekoskella juuri vuonna 1975 kuumimmillaan Huiman miesjoukkueen noustua ensimmäistä kertaa mestaruussarjaan. Huuma ilmeisesti levisi äänekoskelaisiin makuuhuoneisiin saakka… – Lähdin harjoituksiin jo viisivuotiaana. Puolet mestarijoukkueesta oli yläasteella samalla luokalla, Asikainen kertoo. Opettajien mielestä liikaakin koripalloon keskittyneitä ”Matun” luokkakavereita olivat Mikko Sauriala, Jarkko Parsiala, Veli-Matti Kinnunen, Sauli Siekkinen, Tuomo Pulkkanen. Rinnakkaisluokalta löytyi lisäksi Tero Rantaniva. – Voitimme 90-luvun alussa Hiskinmäen yläasteen joukkueella koulujen Suomen mestaruuden, Rantaniva muistelee. SYKSYLLÄ 1991 Huima selvisi mukaan A-poikien SM-sarjaan. Saldo keväällä 1992 kertoi joukkueen voittaneen
20
14 ottelustaan kuusi. Runkosarjassa neljänneksi sijoittunut Huima hävisi välierät HNMKY:lle, lopulliselle mestarille. Pronssiväännössä KTP osoittautui paremmaksi. Joukkuetta valmensi tuolloin Lauri Rantaniva, Teron isä. – En ollut käynyt valmentajakursseja eikä minulla ollut kunnolla kokemustakaan. Viimeisen pelin jälkeen kysyin pojilta bussissa, mitä heillä olisi mielessä. Taisi olla Matu, joka ehdotti, että kysyisin Rannan Makea valmentajaksi, Lauri Rantaniva muistelee. Ranta mietti asiaa yön yli. Ja suostui. Toisella SM-kaudella 1992–93 voittosuhde parani: seitsemän voittoa 14:stä, mutta sijoitus runkosarjassa oli kuudes eli pudotuspeleihin ei ollut asiaa. 1975 SYNTYNEET saivat kuitenkin vielä kolmannen mahdollisuuden, kun Koripalloliitto porrasti sopivasti juniorisarjojen ikäluokkia vuodella ylöspäin kaudeksi 1993–94. Säännöt muuttuivat muutenkin: joukkueisiin sai ottaa pelaajia myös muiden seurojen riveistä. Jyväskylän suunnasta tulleet vahvistukset täydensivät joukkueen. HoNsUsta tulleet Marko Hänninen ja Janne Jäntti sekä ennen muuta Säynätsalon kolmos-
tykki Jouni Määttänen osoittautuivat sananmukaisesti kullanarvoisiksi. Hännisen Fiesta kulki pimeinä talviiltoina nelostietä eestaas. – Mukavinta oli se, kuinka äänekoskelaiset ottivat meidät vastaan. Parhaiden muistojen joukkoon laittaisin viimeisen finaalipelin. Tupa oli täynnä jo hyvissä ajoin ennen peliä. Hirveä meteli ei loppunut ennen kuin korisukka leikattiin, nykyisin Australiassa asuva Jäntti muistelee. KEVÄÄN TULLEN joukkueeseen nostettiin mukaan myös Teemu Valtonen ja Toni Ilmonen, kaksi B-juniori-ikäistä huippulahjakkuutta. Ilmosella on vain hataria muistikuvia A-poikien tunteikkaista finaaliotteluista. –Muistaakseni oltiin Teemun kanssa aika pienillä minuuteilla mukana finaaleissa. En edes oikein muista, että oltaisiin juurikaan pelattu A-poikien mukana aiemmin kaudella. Jostain syystä meidät sitten nostettiin mukaan pudotuspeleihin, Ilmonen miettii. Erityisesti Ilmoselle on jäänyt mieleen juuri Liikuntatalon hieno tunnelma ja mestaruuden kannalta varsin merkityksellinen yksityiskohta. – Oli tosiaan ensimmäinen kerta,
kun pääsin pelaamaan tuollaisen yleisön edessä. Olihan se huikeata. Lisäksi noista peleistä parhaiten muistan Asikaisen Matin nyrjähtäneen nilkan. Se oli ihan hirveän näköinen, mutta pakko oli vaan "Matun" päästä kentälle. NIIN VAIN FoKoPo jäi nuolemaan näppejään, kun Asikainen heitti 19 pistettä ja repi 15 levypalloa johdattaen Huiman 79–73-voittoon. 183-senttinen Asikainen oli samalla pelin levypallokuningas. Aloitusviisikko onnistui muutenkin: Rantaniva (21/13), Hänninen (14/6), Määttänen (12/11), Siekkinen (11/2). – Luulen, että mestaruudella oli merkitystä koko seutukunnalle muutenkin. Ei tuollaisia yleisötapahtumia hirveästi muita ollut. Lama-aikakin oli silloin pahimmillaan, ja ehkä mestaruutemme antoi toivoa ja piristi ihmisiä, Tero Rantaniva pohtii. Kaksi vuotta myöhemmin saman rungon ympärille kasattu joukkue nosti Huiman vihdoin, kymmenen vuoden tauon jälkeen takaisin miesten SM-sarjaan. Mutta se on jo eri juttu. Sami Salmelin Terho Vuorinen
79 · 20 14
| Äks