teksti Marjo Steffansson - kuva Max Steffansson
-- s. 2.11.1945 Kärkölässä -- kunnanjohtajana Sumiaisissa 32 vuotta, vuosina 1975-2007 -- eläkeläinen -- asuu Sumiaisissa -- eronnut -- ei usko pintapiruihin
ntumppeja kaulasuonissa ESKO SANTALA tupsahti pihtisynnytyksellä Kärkölässä asuvan perheensä esikoiseksi. Synnytys kesti kymmenen tuntia ja äidin kertoman mukaan se oli työläs ponnistus. - Taisin pistää kovasti maailmaan tuloa vastaan, sanoo Esko Santala mietteliäänä. Myöhemmin perheeseen syntyi vielä kaksi poikaa. Pesti isona veljenä tiesi sitä, että vastuuta oli otettava, varsinkin jos sattui vahinkoja. Isä oli töissä VR:llä asemamiehenä ja äiti oli kotona. Kun kuopus aloitti koulutien, meni äiti sahalle töihin. - Armeijassa ollessa niskaani pudotettiin pommi sarjatulen säestyksellä. Isä kuoli yllätten ja nuorin veljeni oli vain 15vuotias. Armeijan jälkeen tuli kiire vaneritehtaalle töihin, ja kannoin äidin kanssa vastuuta tienisteistä. Vaneritehtaalla meni vuosi ja siitä seuraava vuosi Lahden kauppaoppilaitoksessa. - Opiskelukaveri houkutteli Tampereelle opiskelemaan kunnallistutkintoa. Ajattelin, että mikä ettei, mutta pääsykokeisiin ei tätä houkuttelijaa ilmaantunut. Minä pääsin sisään ja kaveri tuli seuraavana vuonna perässä. Ja on siellä yhä, kunnallisoikeuden professorina. Vuonna 1971 valmistumisen jälkeen Esko Santalan tie vei Revonlahden pitäjään kunnansihteeriksi. Revonlahdella oli vajaa 2000 asukasta ja kunnansihteerin lisäksi töissä vain kirjanpitäjä. Tehtäväkenttä muodostui monipuoliseksi. - Siinä näki läpileikkauksen kunnan toiminnoista kertaheitolla. Sai toimia sosiaalisihteerinä ja lastenvalvojana. Kunnallisasiat aukesivat laidasta laitaan ja huomasin, että teorian kautta ei ollutkaan oppinut paljon mitään. Aloin kunnioittamaan kunnan kirjanpitäjää, ja se kunnioitus on säilynyt myös muissa työpaikoissani. KUNTIA YHDISTETTIIN, niin kävi myös Revonlahdelle ja vieressä sijaitsevalle Paavolalle, jotka yhdistyivät vuonna 1973 Ruukin kunnaksi. Esko Santala siirtyi Ruukkiin kunnansihteeriksi. - Uudella kunnalla ei ollut leimasinta. Asuntohallituksesta pamahti bumerangina paperit kuntaan, kun kunnan leima puuttui. Mietin hetken, mitä tehdä, ja painoin peukaloni mustetyynyyn ja sitten paperiin. Leima kelpasi asuntohallituksessa, ja asia eteni. Työyhteisöön tuli väkeä, kunnanjohtajaa myöten. Oli sosiaali- ja teknisen-
puolen osaajia. Ja hyvä kirjanpitäjä, Ritva Siivonen. Juuri tämä hyvä kirjanpitäjä toimi käsikirjoittajana Esko Santalan elämänkerran seuraavaan jaksoon. Siivonen valittiin Konnevedelle kunnan kirjanpitäjäksi. Santalalle kuntaliitoksen syntyminen ja aika oli ristiriitojen täyttämää. Tuli tunne, että voisi siirtyä pois jaloista. Ja silloin soitti Ritva Siivonen ja kertoi, että Sumiaisiin haetaan kunnanjohtajaa. - Hae sinne, kuului topakka ääni puhelimessa. Sumianen oli kuulemma kaunis, pieni kunta. Minulla ei ollut parempaa tietoa Sumiaisista, ja laitoin uteliaisuuttani hakemuksen vetämään. Marraskuussa 1974 tuli kutsu haastatteluun. Ajoin pirteässä pakkassäässä Sumiaisiin, ja pysähdyin Kuokanjoen sillalla. Näin hämmätyttävän upeat maisemat. SUMIAISTEN ENSIMMÄINEN ja ainoaksi jäänyt kunnanjohtaja aloitti 1.1.1975. Ilmeisesti valintapäätökseen vaikutti se, että Santalalla oli sumiaismainen luonne ja olemus. - Ensimmäisenä työpäivänä luokseni tuli 140 kiloinen Hannes Maukonen. Esitteli itsensä, ja kertoi tulleensa näyttämään miltä näyttää kunnan köyhin mies. Sanoin, että eihän tässä ole kunnanjohtajalla mitään hätää, jos noin varakkaan näköinen on kunnan köyhin. Pian tapahtui muutos kunnalliskulttuurissa. Aikaisemmin kunnanjohtaja oli myös kunnanhallituksen puheenjohtaja. Lakimuutos vuonna 1976 aiheutti sen, että asioiden keskeinen valmistelu jäi yksin kunnanjohtajalle ja pykälässä oli päätösehdotelma valmiina. - Sen ajan luottamushenkilöt tykkäsivät muutoksesta. Jäi tuntu, että ne henkilöt, jotka eivät ottaneet muutosta vastaan varauksetta, tulivat kiittämään. Luottamushenkilöt huokaisivat, kun kokonaisvastuu siirtyi kunnanjohtajalle. Asunto sijaitsi kunnantalon yläkerrassa. Se oli etu ja riesa. Tahtoi jäädä tekemättömiä töitä, kun työpöydän ääreen pystyi piipahtamaan vaikka pyjamassa. Jääkiekko ja pesäpallo olivat mieluisat harrastukset. Kunnes meni etuhammas, Suolahden Urholaisia vastaan pelatessa. Kunnanjohtaja ei sotkeutunut naisiin. Paikkakunnan miehet hyväksyivät Santalan, hän kun ei vokotellut raitilla kulkevia.
Naimissa olevat naiset uskoivat miehensä Santalan matkaan, kun tiesivät, että ukko ei joudu hukkaan. - Oli sitä aiheetonta mustasukkaisuuttakin. Ehkä minusta oli joku kiinnostunut, mutta en äkännyt. Minulta saattoi jäädä senkaltaiset hiljaiset viestit huomaamatta. Miesten ja naisten välinen viestintä on kovin problemaattista. Sumiaisissa mietittiin kunnan markkinontia toimikunnan voimin. Messut ja pitäjäpäivät olivat ovella. Messutoimikunnassa Lepänjuuren Risto ehdotti poikamiespankin perustamista. Ja se tuntui heti selvälle ajatukselle. Tuumasta toimeen ja Santala otti vetovastuun videon tekemisestä ja poikamiesten hankinnasta. - Olin käytännön operaattori. Mietin, miten sumialaiset saadaan luontevasti esille, markkinoinnin näkökulmaa unohtamatta. Talonmies ja haitarinsoittaja Esko Luotojoki ehdotti videoon musiikiksi Hymni Rakkaudelle. Ja tästä tuli koko videon läpileikkaava voima. Kunnanviraston henkilökunta joutui mukaan videon tekoon. Santala kehoitti ottamaan huomiseksi yöpuvut mukaan töihin. - No, nehän otti. Kirjanpitäjällä oli hääpuku. Sosiaali- ja maataloussihteerillä sekä palkanlaskijalla yökkärit. Keikistelivät videolla poikamiehen unelmina. Kuvaajana toimi insinööri Hannu Rykönen, minä olin juontaja. Ei ilmoiteltu poikamiehille etukäteen tulostamme, menimme vaan taloon. Siksi video on niin aito. Radiossa epäiltiin, että tuleekohan hommasta mitään ja itsekritiikki nousi. Kotikutoisuus oli videon vahvuus, kertaottoja, ei leikkauksia eikä editointia. Se oli siinä. Suuri yleisö lämpeni poikamiespankille ja media kiinnostui. Aitous ryskyi läpi oikealla tavalla. Aika oli Sumiaisille positiivista. Väkiluku kasvoi ja avioliittoja siunattiin. Ja sitten tuli pankkikriisi ja alkoi elämä niukkuuden ehdoilla. Positiivinen ilmapiiri vei ongelmien yli. Poikamiespankki herkisti Santalaa ja altisti rakastumiselle. Kun on hidas hämäläinen, tarvitaan altistusta, että tapahtuu. - Vaimo löytyi Rotkolasta. Siitä tuli elämän tähän mennessä ainoa avioliitto, joka kesti sen normaalin seitsemän vuotta. SUMIAISISTA HÄVISIVÄT pankit ja alettiin vääntämään kuntaliitosta. Esko Santala
ei ollut innostunut asiasta. Realiteetit olivat kuitenkin sen suuntaisia, että pää näytti jäävän vetävän käteen. Sumiaisten kehitystrendit olivat sen sorttiset, että oli istuttava neuvottelupöytään naapureiden kanssa. - Suomen yli pyyhkivät sellaiset tuulet, ja olimme mukana oikeassa ajassa. Mutta kuntaliitokset vievät pieniltä kyliltä jotain sellaista, joka on lopullisesti menetettyä. Kun Sumiainen yhdistyi Äänekoskeen oli Santalalla enää kaksi vuotta eläkeikään. - Arvioin, että organisaatiossa on pätevää henkilökuntaa, että mukana oleminen olisi sellaista roikkumista. Tekemisen taso ei tyydyttäisi minua. Sanottiin, että ei tässä käy minulle kuinkaan, hyppään vaikka kolmiloikkaa kaksi vuotta. Kunnallisen työelämän palveluksessa hommani alkoivat kuntaliitoksesta ja päättyivät kuntaliitokseen. Kuntaliitos oli haikeampaa kuin koko kuviosta irrottautuminen. Eläkeläisellä meni aikansa sopeutuessa joutenoloon. Tänään se tuntuu vapauden ajalta, niinkuin lapsuus. Toisaalta on ongelmallista kun ei ole sidottu aikatauluihin, ihminen kun tarvitsee niitä. - Aina keksii pientä tekemistä, kun ei ajattele, onko tästä mitään hyötyä. Ympyrät menee pieniksi ja oppii arvostamaan pieniä asioita. Kuinka tarkasti Esko-eläkeläinen seuraa Äänekosken kunnalliselämää? - Ei tule mieleenkään tutkia pöytäkirjoja. Jos tapaan luottamushenkilöitä, tulee kysytyksi miten meillä menee, siinä kaikki. Javanainen on pyytänyt kahville ja juttusille, mutta en viitsi mennä hyväpalkkaisen miehen aikaa viemään. Pitäisi olla tärkeää asiaa, jotta menisi. Valtaosa virkamiehistämme on mainettaan parempia. Hallinnossa on hyvät rakenteet, se tahtoo olla ongelma, että isot organisaatiot työllistävät itse itseään. AIVOINFARKTI pysäytti hetkeksi. Rusikoi oikeaa puolta ja voimista katosi puolet. Se on lienee syntien sovitusta ja kärsimystä ennen kuolemaa. - Veli kävi kyselemässä mihin minut haudataan. Annoin ohjeet, että Sumiaisiin. Mulla on vielä kymmenen vuotta elinaikaa. Revonlahdella asuessani mustalainen povasi kädestäni, että elän 55 vuotiaaksi tai 75 vuotiaaksi. Ensimmäinen vaihe osui oikeaan, laittoi vaihtoehdon seuraavaan.
”Haluaisin seisoa käsilläni, mutta hyvä kun pysyn jaloillani”. ä ks
|6
· 2 011
13