Ä Ä n e k o s k e n k a u p u n k i s a n o m at n R o 3 9 · 1 2 . 9 . 2 0 1 2
Raili Linden Vanharouva, ei vanha rouva.
39/2012
Seuraava ÄKS ilmestyy 26.9.2012
Elämäntapajuoksija s. 6
Lähtö lähellä s. 13
Syksyn muoti & terveys s. 12-13
Joka kotiin Äänekoskella | www.äks.fi | Jakelu 10 000 | Seuraava ÄKS 26.9.
10
Jorma Vertainen kosketeltavana
Kuva: Marjo Steffansson
15
Toimittajalta
TOP
Marjo Steffansson
X39
Elämäntapajuoksija Marko Partanen liputtaa kuntourheilun puolesta ja on tyytyväinen, että tylsä kestävyysjuoksuharrastus on nyt trendikästä. Äänekoskelaisen 43-vuotiaan Marko Partasen lenkkikenkä on osunut maaperään miljoonia kertoja. Mies kertoo juosseensa 100 000 kilometriä, nykyään vuodessa noin viisi kertaa Hangosta Ivaloon. - Minä aloitin juoksemisen armeijassa vuonna 1989. Pelasin jalkapalloa, joten kohtalainen pohjakunto oli jo olemassa. Sytyin juoksemiseen 10.6.1989. Tuikkasin tuona päivänä kolme tupakkatoppaa puolijoukkueteltan kaminaan, kävin anomassa aikaa harjoitteluun ja aloitin määrätietoisen valmistautumisen puolustusvoimain maastojuoksukisoihin. Aikaa harjoitteluun myönnettiin kaksi tuntia: neljästä kuuteen. - Eihän sitä monta kertaa jaksanut herätä lenkille, mutta kipinä oli syttynyt. Meni pari kuukautta ja huomasin huomattavan nousun kunnossa, Partanen muistelee hymyissä suin. 74-kiloinen alokas juoksi armeijan kuntotestissä cooperin testissä 2970 metriä. Meni hetki ja kahdessatoista minuutissa matkaa taittui jo 3600 metriä. - Juoksin 3-4 lenkkiä viikossa kesä-lokakuussa. Fyysinen olo koheni ja painokin putosi neljä kiloa. Armeijan jälkeen valmentajaksi ryhtyi suolahtelainen Juha Sorri. - Aloitin vuonna 1989 marraskuun 19. päivä Juhan laatiman ohjelman mukaiä Ks
| 38
· 2 012
sen harjoittelun. Multa löytyy juoksupäiväkirjat tuolta ajalta tähän päivään. Alussa juoksin lenkkiä kuusi kertaa viikossa. Ensimmäisen talven jälkeen juoksin 800 metriä alle kahteen minuuttiin. Partanen juoksee keski-ikäisenä cooperin 4000 metriin. - Tulos vaatii muutaman viikon valmistautumisen. Kun löytyy omakohtainen kokemus ja tunne kunnon paranemisesta, liikunnan ilosanomaa on helppo levittää. Partanen laatii henkilökohtaisia kunto-ohjelmia, hieroo ja tekee kunnonmittauksia. - Henkilökohtainen valmennus alkaa lääkärintarkastuksella, siis jos lähdetään nollatasosta tai taustalta löytyy sairauksia. Minä teen alkutestauksen verikokeesta. Sillä määritetään eri rasitustasoilla maitohapot ja sen mukaan suunitellaan harjoittelusykkeet. Teen lihaskuntotestin, omien tavoitteiden mukaisen harjoitusohjelman tavoitteseen saakka, seuraan ja kommentoin harjoittelua sekä analysoin ravintopäiväkirjaa. Kun Partasen oven takana seisoo keski-ikäinen ja ylipainoinen sohvaperuna, niin useasti täyttyy palauttaa liikuntakärpäsen pureman saanut maan pinnalle. - Jos tulee pakeilleni keväällä ja tavoitteena on juosta maratoni syksyllä,
on toppuuteltava. Tehtävä selväksi, että tärkeintä on peruskestävyyden kehittäminen, ja se ei tapahdu sormia napsauttamalla. Tottakai tavoite on myös tärkeää, mutta se on oltava realistinen. Muoti-ilmiö maraton ei ole välttämättä tavoitteista paras. Rimaa voi alittaa, ja harjoitella vaikka puolikasta ensin. - Kuntojuoksu on kasvattanut suosiotaan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tavoite motivoi ja lähtemään lenkille pakkaseen, räntäsateeseen ja helteeseen. Läheisten ja ystävien tsemppaaminen on tärkeää. Itse olen juossut maratonin kuusi kertaa, ja voin sanoa, että maalissa ei tunnu hyvältä. Mutta itse harjoittelusta saa euforiaa. Kun perhe vielä nukkuu, Marko on syönyt puuron ja käynyt lenkillä. - Minä olen aamuharjoittelurytmissä. Kesä 2010 oli helteinen, ja saatoin käydä lenkillä aamuyöllä. Valomerkin jälkeen öiset kulkijat kannustivat meikäläistä. Juokseminen on Partaselle elämäntapa, joka tuo energiaa kaikille elämän osa-alueille. - Kilpailemisen lopettaminen on käynyt mielessä monta kertaa, mutta juoksemisen lopettaminen ei tule kuuloonkaan. Marjo Steffansson
Tämä työ on sellaista, että silmistä selässä, kuulotorvesta ja huuliltalukutaidosta ei olisi haittaa. Onneksi on kuitenkin internet ja iloiset ja avuliaat kaupungin työntekijät, jotka auttavat ripeästi tietoa janoavaa toimittajaa. Julkiset asiakirjat ovat siitä veikeitä, että ne ovat julkisia. Myös jotkut muistiotkin ovat sellaisia ja ovat kaikkien saatavilla, siis jopa lehtien toimittajien. Ehkä me toimittajat olemme sellaisilla anturoilla varustettuja, että osaamme löytää ihan oma-aloitteisesti tietoja myös verkosta. Emme me tarvitse syväkurkkuja, desantteja emmekä kätyreitä, vaikka ei niistäkään mitään haittaa olisi. Mutta moraalin ja vaitiolovelvollisuuden rikkoutuminen ei tekisi uutisen kirjoittamisesta yhtään kivaa. Unethan siinä menisivät. Äänekoskella ollaan nyt ymmällään ja vähän loukkaantuneitakin, kun ÄKS on tuonut aivan uuden kulttuurin tiedottamiseen. Siinä tuntuu olevan joillakuilla nielemistä. Mutta on toinenkin puoli: eräs kaupungintalolla työskentelevä kertoi valtuustosalin lehtereillä, että kaupungintalolla luetaan ÄKSän verkkosivuja ahkerasti jotta pysytään perillä kaupungintalon asioista. Tilasto kertoo, että ÄKSää luetaan myös kaupungintalon ulkopuolellakin: verkkosivuillamme vierailee rapiat 2000 silmäparia päivässä. Me tiedotamme ja uutisoimme asioista niiden oikeilla nimillä, reilusti, rehellisesti, avoimesti ja nopeasti, jopa reaaliajassa. Näin teki ÄKS, kun kertoi kansalle minuutin viiveellä mitä maanantaisessa valtuustossa päätettiin ja kuka sanoi ja mitä sanoi. Päätoimittaja takoi puheenvuoroja ja päätöksiä onlinenä Facebookkiin, jota seurattiin laajasti. Palaute oli melkoinen ja viesti palautteessa: Kiitos! Mahtava palvelu! Politiikka on siirtynyt kabineteista kaikkien kuultavaksi ja tietoon, ja se ei kaikkia poliitikkojamme miellytä. Sille me emme voi mitään, sillä me teemme ÄKSää Teille, hyvät lukijat! Olkaa hyvä.
Vakio pals tat: Av aus K a l ent e r i
4 8-9
Kos k e t us
17
Äk s y mi es
18
3