Siellä
Maisterit Paula Barclay (vas.) ja Anni Hanén käyvät näyttelyarkkitehtien Mia Okuran, Sara Multasen ja Essi Similän kanssa läpi suunnitelmiaan opinnäytetöidensä esillepanosta. Näyttelytilan pienoismalli auttaa hahmottamaan, miten työt voi sijoittaa tilaan.
S
ÖRNÄISTEN KRUUNUNMAKASIINI
rakennettiin 1800-luvun lopulla valtion viljavarastoksi. Nyt sen kapeista ikkunoista näkyy keväthankia julmasti sivaltava aurinko. Talvi taittuu. Makasiinia muutetaan toukokuussa avattavan MoA-näyttelyn tilaksi. MoA – Masters of Aalto – on näyttely, jossa valmistuvat maisterit esittelevät opinnäytetöitään. Aiemmin MoA oli tarkoitettu vain taiteen maistereille, mutta vuodesta 2012 asti se on ollut avoin kaikille Aalto-yliopiston oppialoille. Sisällä kolmikerroksisessa makasiinissa tuoksuu vähän samalle kuin mummon vintillä, pölylle ja pysähtyneelle ajalle. Rakennus kaikuu tyhjyyttä, vaikka sinne tänne on jäänyt lojumaan omituisia, yksinäisiä esineitä. Rullakossa viruu jättikokoinen nalle ja vanha haavi. Lattialla hipsii kylmänkankea hämähäkki. Miten ihmeessä tästä voi syntyä näyttelytila? ”Onhan tässä monia haasteita”, myöntävät näyttelyarkkitehdit, tila- ja kalus-
36 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 07
tesuunnittelun opiskelijat Mia Okura, Sara Multanen ja Essi Similä, kun tapaan heidät MoA-toimistossa, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. Heidän tehtävänään on suunnitella koko näyttelytila – sen tarvitsema varustus ja yleisilme.
Suunnittelua alusta asti Näyttelyn suunnittelua mutkistaa se, ettei makasiinia ole lupa peukaloida. Seiniin ei saa hakata yhtäkään naulaa, eikä mitään saa maalata. Jos jotain halutaan ripustaa roikkumaan, sitä varten pitää suunnitella erilliset rakenteet. ”Rajoittava tekijä on sekin, että rakennuksessa on paljon neliöitä, mutta katto on matalalla. Väliseiniä ei voi heitellä tilaan ihan noin vaan, koska silloin se olisi yhtä pientä koppia”, Essi, Sara ja Mia kertovat. Maistereita näyttelyyn osallistuu noin 80. Yksi tarvitsee katosta roikkuvia elementtejä, toinen rutkasti seinää valokuvilleen. Kaikille on kuitenkin varattu samankokoinen, kolmen metrin levyi-
nen tila. Jokaisen maisterin kanssa on käytävä yksitellen läpi, mitä juuri hänen opinnäytetyönsä esillepano edellyttää. MoA-toimiston pitkällä pöydällä on kolme puristelevystä tehtyä pienoismallia, yksi makasiinin jokaista kerrosta kohti. Näyttelyarkkitehdit työskentelevät pienoismallien äärellä ja sommittelevat niihin näyttelyn rakenteita. Ennen kuin makasiiniin pääsee varsinaisesti rakentamaan mitään, pienoismallit auttavat havainnollistamaan, minne mitäkin rakenteita ja teoksia sijoitetaan.
Kunnianhimoa ja työtä Näyttelyarkkitehdit tekevät yhteistyötä myös näyttelyn valaistuksen suunnittelevan tiimin kanssa. Luonnonvaloa makasiiniin ei nimittäin tule juuri lainkaan – ikkunat ovat niin kapeat, että tuskin edes toukokuun vahva valo löytää niistä sisälle. Valaistuksella vaikutetaan esimerkiksi siihen, että tilan rähjäisimmät kohdat jäävät varjoon ja työt tulevat hyvin esille.