loska (poika)

Antti Faarinen

pudotan muovikalvon loskaan kuorma-auto kippaa mereen minulla on ongelma* helvetti on kiinni talvisin ei ole mitään ukrainan kriisiä, erikoisoperaatioita on lapsi, jolla on ase presidentin mandaatti aski tupakkaa riittää

* en tiedä kuka olen etkä sinä ole täällä hahmosi, mallllll yksi ohjaa aina kymmentä tämä on organisaatio organismi ismi minulla on sääntö älä jätä tapa unohda malli yksi ohjaa aina kymmentä sääntö, lalalalaa-laki yhdellä on isompi pyssy pihapiirin pelätty ylimys hybrissssssssssssssss-sssshhhh syli vain vain vain niin kuin sanotaan taan jos en ole täällä enää kun tankit kaataa liikennevaloja märkää lunta sinä karkaat – katsetta, kosketusta, kaipuun jumalten keinu istuin siihen tyttöpissalle sitä jolla on isoin pyssy nauretaan naurettiin nauretaan epäkelpo kaunaa ei ole mitään kriisiä alas kääntyvät suupielet, katseet, hartiat, leuka tuhkaa, kuloa, ei tulta enää, tätä loskaa, loskaa katsokaa tuota! aahhhhh hhhhahaaa eikä ole mitään tankkeja on malleja, ajatuksia, toiveita koulutettuja kuskeja niitä jotka ovat tarkempia ja kumartavat syvempään ja oppivat tottelemaan ja se joka voi sanoa: kuole, kuole, kuole kuole pois lapsella on kiukkuinen ääni kylmä äiti, etäinen isä nyrkki on valuutta metalli, kaareutuvat muodot lyijyryijy hyi, miksi ihmiset tappavat? lumen talon katolla näkee kun kävelee tarpeeksi kauas tontinrajalta urheat seikkailijat tämä ase tuntuu oikealta sillä on raskas paino sen voi melkein tuntea melkein melkein voi tuntea ja nämä unelmat voitosta, isommista pyssyistä; hetken kaiku: Heroiam slava kun toivo nousee jälleen kerran murtunut sinä ja minä vihasta toiseen eksynyt nyt kun loskassa on kyyneliä sirpaleita, lyijyä, terästä verta yöt, päivät illat, lasten, miesten, tankkeja uhmaavien kaupunkilaisten, isoäitien, tottelevien tai uhmakkaiden lapsien, lasten, lasten, jotka eivät enää uneksi öisin älä jätä minua yksin nyt älä tähän raivoisan äänettömään kauhuun kellareihin, kaikuun yhä voimistuvien aseiden luotien eikä ole mitään kriisiä hiipuvaa voimaaaaa, miehuutta sylissäsi on äidin syli, lämpöä

I.

Niin ne katosivat ne sanat, joita et, en koskaan sanonut ääneen

Niin ne katosivat ne päivät, jolloin kaikki oli vielä maistunut mansikoilta ja liian pitkiltä aamuilta.

Niin ne katosivat, ne ajatukset siitä, että oli vielä jotain, mitä odottaa.