16
Nro 8 • Lokakuu 2010
Teollisuus
Alihankintateollisuus valinkauhassa
sanotaan olevan historiansa vakavimmassa taitekohdassa. Taantuma pudotti liikevaihtoa ••Alihankintateollisuutemme yli kolmanneksella. Entisen tason ei uskota enää palaavan, ei ainakaan kaikille eikä vanhoilla konsteilla. Harri Auramo, teksti ja kuvat
› Teknologiateollisuuden suuret yhtiöt aikovat harventaa alihankkijoitaan ja tavarantoimittajiaan kovalla kädellä. Päämiehet käyttävät yhä varmemmin matalan kustannustason maiden toimittajia ja ostavat isompia kokonaisuuksia. Ne siirtävät myös omaa tuotantoa ulkomaille, lähemmäksi markkinoita. Suomalaisten alihankkijoiden ja sopimusvalmistajien on mentävä perässä, mikä vaatii runsaampia rahkeita sekä uutta osaamista ja erikoistumista. Samalla niiden pitäisi kehittää myyntiin myös omia tuotteita, jottei tulisi ”noutaja”, kun päämiehen tilaus katkeaa. Sekakonepajojen tulevaisuus näyttää nyt epävarmalta. Tällaisia huolia ja haasteita nostettiin esiin alihankintateollisuuden ammattimessuilla Tampereella syyskuussa, vaikka teollisuudessa on alkanut näkyä jo virkoamista. Elpymisen merkit ovat kuitenkin vielä heikot, varoitteli Teknologiateollisuuden toimitusjohtaja Jorma Turunen. Suomen teknologiateollisuuden liikevaihto putosi taantuman aikana 30 prosenttia, mutta nousi tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla 4 prosenttia verrattuna vuoden takaiseen. Laman pohja näyttää siis saavutetun, ja sitä edeltäneeseen hyvään tasoon voitaisiin Turusen mukaan nousta vuonna 2013 tai 2014. – Entiseen tasoon pääseminen edellyttää kuitenkin, että nyt alkanut nousu jatkuisi samalla vauhdilla kuin lamaa edeltänyt voimakas kasvunopeus oli, hän huomautti. Pelko nousun epävarmuudesta johtuu siitä, että tilauskanta on nyt jakaantunut yritysten kesken harvinaisen epäyhtenäisesti. – Yritystemme tilauskannan kehityksen keskiarvo on vielä 38 prosentin päässä lamaa edeltävästä tasosta, mutta kuva on kuin haulikolla ammuttu: rakennemuutokseen jo ennen lamaa sopeutuneet yritykset ovat ilahduttavasti jopa yli tuplanneet tilauskantansa verrattuna lamaa edeltävään tasoon, mutta lukumääräisesti suurin osa yrityksistä on tuon tason alapuolella.
tilaajaYhtiÖt ovat vielä varovaisia investoimaan, vaikka nyt olisi siihen juuri sopivin aika. Joidenkin pitäisi pyöräyttää peli käyntiin, sanoo konepajayrittäjä Simo Siltala Blastjet Oy:stä.
alihankintamessuilla oli useita yrityksiä, jotka teettävät suomalaisille tilaajille teknisiä osia kaukomailla. Markku Seppälän Global Sourcing Finland teettää alihankintaa Kiinassa ja on panostanut vahvasti laadun varmistamiseen.
Suomessa ei kannata tehdä liian yksinkertaista työtä. Ilkka Niemelä
Turusen mukaan huonoimmassa asemassa ovat yhden tai kahden komponentin ja yhden päämiehen alihankkijat, jotka ovat kauimpana loppuasiakkaasta.
erikoisosaamista ja omia tuotteita Mesera-Yhtiöiden toimitusjohtaja Pasi Poranen kertoi konepajakonsernin yritysten kasvaneen hyvää vauhtia 2000-luvun alussa, mutta se oli tavallaan näköharhaa: kasvu johtui pitkälti siitä, että asiakkaat ulkoistivat toimintojaan alihankkijoille. Tuolloin yhtymään kuului kymmenen konepajaa. – Tilanne oli mainio, mutta sitten poksahti. Vuonna 2009 maailma oli muuttunut, ja tarpeet laajalle järjestelmätoimittajuudelle vähenivät. Liikevaihtomme putosi 40 prosenttia, eikä selkeää elpymistä ollut näköpiirissä. Kannattavuus heikkeni rajusti ja ylikapasiteetti piti sen heikkona, Pasi Poranen selvitti konsernin kohtalonhetkiä. Taantuman aikana asiakkailla oli aikaa ryhtyä siirtämään valmistustaan ulkomaille. Porasen mukaan Meseralla ”ei jääty itkeskelemään” niiden perään vaan pantiin tuotanto uusiksi. Nyt Meseraan kuuluu kuusi yritystä, jotka toimivat kolmella valitulla toimialalla: metsänosturit ja nosturikomponentit, paperi- ja massateollisuuden ja energiateollisuuden koneenrakennus ja palvelut. Yksikköjä ovat mm. Salon Konepaja, Meseran Karhulan ja Paimion konepajat. Toimintaa on viety vahvasti tuotebisneksen suuntaan. – Sekakonepajan näkymät ovat pitemmällä aikavälillä heikot. Erikoisosaajien markkinat ovat laajemmat kuin perusosaajien. Sen sijaan, että meillä oli paljon myymätöntä kapasiteettia, päätimme valita ne toimialat, joilla meillä oli asiakkaille paljon annettavaa. Porasen mukaan toinen muutossuunta keskittyi omien tuotteiden ja suoran viennin osuuden nostamiseen. Konsernin suora vienti on kas-
olemme katsoneet järkeväksi valmistaa myös omia tuotteita, joita myymme itse loppuasiakkaille, kertoo toimitusjohtaja Heikki Ajanko. Yritys on sopimusvalmistaja Stera Technologies Oy. vanut parissa vuodessa 15 prosentista 38 prosenttiin, mikä on ”meidän mielestä kova juttu”. Yksi ratkaiseva askel oikeaan suuntaan oli metsäkonenostureiden valmistuksen ostaminen Cargotecilta. Puutavaranostureita valmistaa Mesera Salo, jolle osia toimittavat Salon Konepaja ja Mesera Paimio. – Omien tuotteiden valmistus pienentää sitä riskiä, että olisimme liian riippuvaisia alihankintamarkkinoista. Emme unohda sopimusvalmistusta, vaikka kasvatammekin uusia taimia. Emme myöskään ole enää siinä kuolemanvaarassa, että jos joku asiakas lähtee, niin meille tulee noutaja, Pasi Poranen tiivistää.
asiakkaiden perässä on juostava Vuoden alihankintayrityksenä palkitun Stera Technologies Oy:n toimitusjohtaja Heikki Ajanko kertoo, että yrittäjävetoinen Stera on joutunut tekemään selkeitä valintoja menestyäkseen muuttuneessa konepajamaailmassa.
– Asiakkaan tuotannon perässä on mentävä, missä hän sitten onkin. Lisäksi olemme katsoneet järkeväksi valmistaa myös omia tuotteita, joita myymme itse loppuasiakkaille, Heikki Ajanko kertoo. Mekaniikka- ja elektroniikkatuotteiden sarjavalmistukseen erikoistunut Stera syntyi viiden yrityksen liityttyä yhteen vuonna 2007. Yritykset olivat Levyosa Oy, Elektromet Yhtiöt, Hihra Oy, Aumec Systems Oy ja Beertekno Oy. Niiden yrittäjät ja yrittäjäperheet ovat myös uuden yhtiön suurin omistajaryhmä. Heikki Ajanko oli Hihran toimitusjohtaja. Toimipaikkojen määrää karsittiin ja keskitettiin. Steralla on Suomessa nyt seitsemän tehdasta, yksi Intiassa ja yksi tehdaslaajennus Virossa. Kumppaniyritys on Kiinan Shanghaissa. Yhtiö työllistää noin 520 työntekijää, ja pääkonttori on Kaarinassa. Steran omia tuotteita ovat jo parikymmentä vuotta olleet lentokenttien matkustajasillat, joita äskettäin toimitettiin Lissabonin lentokentälle 26 kappaletta. Omia tuotteita ovat myös elektroniikassa ja televiestin-
konepaja-automaatioon erikoistunut Petri Niittynen toivoo tilaajien hyödyntävän nyt innovaatioita ja ettei kaikkia alihankintoja noin vain vietäisi ulkomaille. Hänen yrityksensä on Cenic Finland Oy.
nässä käytettävät laitekaapit. Heikki Ajanko vannoo automaation lisäämisen puolesta, eikä vain kannattavuuden parantamiseksi. – Automaation lisääminen on Euroopassa tärkeätä, sillä se auttaa kilpailussa Aasiaa vastaan. Se tehostaa tuotantoa ja parantaa laatua. Automaattihitsaus tuottaa usein parempaa laatua kuin manuaalihitsaus. Taantuma pudotti Steran liikevaihdon 85 miljoonasta eurosta viime vuoden 60 miljoonaan. Ajangon mukaan tänä vuonna päästään niukasti takaisin kasvuun, noin 62 miljoonaan.
pienkonepajan liikevaihto virkoaa Hämeenkyröläinen Blastjet Oy suunnittelee ja valmistaa kuivapuhdistustekniikkaan perustuvia puhalluslaitteita ja myös nestepesukaappeja erikoissovelluksiin. – Vuosina 2007 ja 2008 teimme parhaat liikevaihtomme, se oli siinä puolen miljoonan huitteilla. Taantuman tullessa liikevaihto putosi puoleen. Tämä vuosi on parempi kuin
viime vuosi, mutta hyvien vuosien lukemiin ei tietenkään vielä päästä, tiivistää yrityksen toinen pääomistaja, insinööri Simo Siltala neljän hengen konepajan menneet lähivuodet. Blastjet Oy on perustettu vuonna 1993. Yrityksen alkuvaiheista asti mukana ollut Simo Siltala tuli osakkaaksi vuoden 1995 tienoilla, ja nyt hän ja toimitusjohtaja Juha Fagerroos omistavat 75 prosenttia yrityksestä. Blastjetin puhalluskoneiden suuttimet ampuvat pienenpieniä teräskuulia, lasipalloja, teräsrakeita, muovirouhetta, pähkinärouhetta ja muitakin hitusia, jotka valtavalla nopeudella puhdistavat ja muokkaavat kammion sisälle asetetun valmisteen pintaa erilaisia pintakäsittelyjä varten. Maalaus on niistä yleisin. Kappaleen ”pommittamisella” saadaan esine haluttaessa myös lujemmaksi tai sen pinta karheammaksi tai mattamaiseksi. – Hiekalla puhaltamisesta on pyritty pääsemään eroon, koska hiekka on kertakäyttöistä – se murenee ja sitä syntyy suuret kasat, jotka pitää kuljettaa pois jonnekin sijoitettavaksi.
Hiekkapuhallus on myös työntekijän hengitykselle haitallista. Teräskuulia voidaan käyttää jopa 200 kertaa, ja lasikuulatkin voivat kiertää puhalluskoneessa jopa kymmenkunta kierrosta, jos alhaisempi alle neljän barin paine riittää työhön, Simo Siltala selvittää. Konepajojen nousu taantumasta edistyy Simo Siltalan mukaan hitaasti, koska suuret tilaajayhtiöt ovat vielä varovaisia investoimaan, vaikka nyt olisi siihen juuri sopivin aika kysynnän nousemisen varalle. – Kun päämiehille ei tule rahaa sisään, ei uskalleta investoidakaan. Velkarahan tuleva korkotaso askarruttaa. Joidenkin kuitenkin pitäisi pyöräyttää peli käyntiin, Siltala toivoo. Blastjetin päätuotteina ovat puhalluskaapit ja niiden sovellukset automaattikäyttöön. Tällaisia yksiköitä Blastjet toimittaa teollisuuteen kymmenkunta vuodessa.
pienyritys teettää työt asiakkaille kiinassa Konetekniikan diplomi-insinööri Markku Seppälä toimi Suunto Oy:llä
Alihankintaan erityishuomio, siellä syntyy innovaatioita laatukeskuksen toimitusjohtaja Pia Kauma
piti häkellyttävänä suomalaisyrityksissä havaitsemaansa ristiriitaa. Hän puhui Nikolai Sourcing Ltd:n järjestämässä hankintaseminaarissa. Suuri osa yrityksistä toimii verkostoissa alihankkijana, päämiehenä, osatoimittajana tai palvelun tuottajana. – Useissa yrityksissä liikevaihdosta muodostuu jo 75 prosenttia alihankintaverkostossa. Äskettäisen väitöstutkimuksen mukaan puolet yrityksen ideoista ja innovaatioista tulee asiakkaiden ja toimittajien muodostamasta toimintaympäristöstä. Pia Kauman mukaan Laatukeskuksen kyselyn mukaan yrityksissä näyttäisi olevan ristiriitaa siinä, miten yritykset reagoivat kehitystarpeisiin. Verkoston tärkeydestä huolimatta valtaosa yrityksistä vastaili, että alihankkija- ja kumppanuustoiminnassa ei ole juuri mitään vikaa eli niitä pidettiin
organisaatioissa miltei vähiten kehittämisen tarpeessa. – Sen sijaan kärkisijoilla kehittämistarpeissa mainittiin mm. ihmisten johtaminen ja henkilöstön työhyvinvointi. Kuten myös innovaatioiden tuottaminen ja kaupallistaminen. Pia Kauma heitti ilmaan kysymyksen, onko tässä nyt juostu suositun kehittämiskohteen, jopa muotiasian perässä, ja jätetty samalla varsin tärkeä alihankintaverkosto heikommalle huomiolle.
pienemmätkin mukaan vientiin Teknologiateollisuuden johtaja Ilkka Niemelä harmitteli seminaarissa sitä, että hänen toimialansa vienti on aivan liikaa muutamien suuryritysten varassa. – Pienempienkin yritysten on päästävä enemmän mukaan
suoraan vientiin, ja sitä me yritämme edesauttaa. Ollaanhan Ruotsissakin aivan toisella tasolla. Ilkka Niemelän mukaan teknologiateollisuuden elpyminen on vielä ollut vaatimatonta. Asiakkaiden kapasiteetin käyttöaste on alhainen; sen pitäisi nousta yli 80 prosentin, jotta investoinnit lähtisivät liikkeelle. Niemelän mukaan suuryhtiöt siirtävät alihankintaa kustannussyistä ulkomaille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Suomi olisi auttamatta huonoin vaihtoehto: täällä ei vain kannata tehdä liian yksinkertaista työtä. Paljon työtä ja vaivaa suomalaisella teknologiateollisuudella on edessään saadakseen jalansijansa maailmanmarkkinoilla entiseen kokoon. Ilkka Niemelällä oli esittää myös myönteinen viesti: – Pitkällä aikavälillä maailman väestökehitys takaa sen, että kysyntää riittää. Pitää vaan löytää omat osaamisalueet.
tuotekehitys- ja hankintatehtävissä, kun hän vuonna 2004 päätti ponnistaa yrittäjäksi. Yritys on Global Sourcing Finland Oy, ja se tuottaa suomalaisille teollisuusasiakkaille teknisiä osia Kiinasta. Seppälän kumppanina on Suomessa yksi diplomi-insinööri ja Kiinassa kaksi insinöörikoulutuksen saanutta sikäläistä asiantuntijaa. Nelikko valvoo ”viimeisen päälle” tuotteiden ja valmistusmenetelmien laatua ja tarjoaa asiakkaille myös tuotekehitystä. Yrityksellä on kasvuaikeita. Markku Seppälä ei kadu hetkeäkään yrittäjäksi ryhtymistä, vaikka tähän asti palkkatyö olisi tuonut paremmat tienestit. Yrittäjän vapaus kiehtoo, kun saa nauttia voitoista itse, ja sekin hänelle sopii, että häviöt saa kärsiä omissa nahoissaan. Se antaa lisää haasteita, sanoo Seppälä, tyytyväinen yrittäjä. Tampereen messuilla oli esillä ennätysmäärä sourcing-yrityksiä, jotka teettävät suomalaisille asiakkaille alihankintatöitä Kiinassa ja KaakkoisAasiassa. Markku Seppälän mukaan hänen yrityksensä liikeidea poikkeaa useista muista kilpaveikoista. – Me otamme koko vastuun siitä tavarasta, mitä Kiinassa tuotetaan. Me ostamme ne itsellemme ja myymme suomalaisille asiakkaille. Eräillä alihankinnan teettäjillä vastuu jää asiakkaalle, jos sen saama tavara on epäkuranttia. Vastaavassa tapauksessa tavara on meidän vastuulla, ei asiakkaan ongelma, Seppälä kertoo.
taantuma toi aikaa tuotekehitykseen Tamperelainen yksinyrittäjä Petri Niittynen siirtyi päätoimiseksi vuonna 2007, kun konepajateollisuudessa oli vielä kova ralli päällä. Petri Niittynen käytti taantuman pari hiljaista vuotta tuotekehittelyyn. Hänen yrityksensä Cenic Finland Oy tarjoaa konepaja-automaation ohjelmistoja ja koulutuspalveluja. Nyt liikevaihto näyttää taas niin hyvältä, että laajentaminen on mielessä. Niittynen on pitkän linjan diplomiinsinööri, joka ennen teknillistä korkeakoulua kävi työn ohella ammattikoulun ja teknillisen opiston. Liki 25 vuoden työkokemus sisältää paitsi konepajoja myös opettamista ammattioppilaitoksissa Valkeakoskella. Perusleipää Niittyselle tuo ruotsalaisen Fructus Datan edustus, joka käsittää jyrsintä- ja sorvausohjelman metallien työstöön. Hänen itse kehittämät tuotteet ovat sorvausohjelmisto spesiaalikierteille, ohjelma työstökoneiden asetusten dokumentointiin ja tiedonsiirtoon sekä ohjelma NC-tekniikan opetuksen apuvälineeksi. Petri Niittynen ei ole yrittäjäurallaan kokenut mitään erityisiä esteitä, mutta yksi toivomus hänellä on suomalaisille teknologiayrityksille: – Jotta Suomessa saadaan konepajojen rattaat pyörimään, siihen tarvitaan paitsi innovatiivisuutta myös vähän isänmaallisuutta, etteivät suuret yhtiöt ihan noin vain veisi alihankintoja ulkomaille.