24 kulttuurit, joissa synnyttäjä haluavat pitää kiinni intimiteetistään synnytyksen aikana, mutta samalla puku helpottaa lääketieteellisten toimenpiteiden tekemistä. – Kun esittelimme pukua Arabiemiraateissa, vastaanotto oli todella innostunutta, Pessinen kertoo. Pessinen ja yhtiön johto ovat sijoittaneet Relaxbirthiin huomattavasti aikaa ja pääomaa. Nyt, kun keksintö näyttää murtautuvan markkinoille, yrittäjä tuntee saavansa palkinnon. – Tiedän, että visioni on oikeasti totta, noin tuhat naista on synnyttänyt Relaxbirthillä. Voin olla siitä todella ylpeä, Pessinen myhäilee.
JOUKKOÄLY JYRÄÄ Jos keksinnön saattaminen markkinoille vaatii jo nyt tiimityötä, tulevaisuudessa myös itse keksiminen ja innovointi verkottuvat voimakkaasti. Kaikki tuntevat avoimen lähdekoodin ohjelmien, esimerkiksi Linuxin voittokulun. Periaatteessa kuka tahansa voi parannella niitä, joten potentiaalisten kehittäjien joukko on valtava. Muukin innovointi tulee ke-
Peliala on hyvä esimerkki luovasta hulluudesta. Pekka Koivukunnas
hittymään tämän kaltaiseksi, avoimeksi prosessiksi. – Stereotyyppinen keksijä tekee yksin ja kaikki on salaista, pelätään hirveästi, että joku varastaa keksinnön, sanoo ammatti-innovaattori Pekka Koivukunnas. Esimerkiksi avoimesta innovoinnista hän nostaa sulautetuissa järjestelmissä käytettävän Arduino-mikrokontrollerin. Sen osia saa valmistaa vapaasti, ja käyttäjäyhteisö jakaa kehittämänsä ohjelmistot kaikkien saataville. Koivukunnas arvioi, että perinteinen, yrityksissä-
kin harrastettava suljettu tuotekehitys on saamassa vakavan haastajan, vaikka etenkin valmistavassa teollisuudessa ja korkean teknologian alalla patentoinnin rooli onkin vielä kasvussa. – Veikkaan, että avoin puoli tulee voittamaan suljetun. Avoimella puolella saadaan aikaiseksi tuotteita, jotka ovat hyviä ja halpoja. Lyhyemmällä tähtäimellä Koivukunnas patistaa yrityksiä yli toimialarajojen tutustumaan peliteollisuuden menestyksen salaisuuksiin. – Peliala on hyvä esimerkki luovasta hulluudesta. Alalta löytyy nuoria, fiksuja kavereita, jotka ajattelevat uudella ja erilaisella tavalla. Koivukunnas pitää ikävänä, että peliteollisuudesta ammennetut opit eivät ota siirtyäkseen perinteisempään teollisuuteen. – Törmään nopeasti torjuntareaktioon, että peliala on liian erilainen, ei sovi meidän bisnekseen. En pääse edes pointtiini. Pelialan kavereilla on todella tarkka kaava, jolla asiat tehdään, hyvät visiot ja roadmapit, osaamista ja statistiikkaa sekä analyysiä. Eikö se muka sovellu perinteisen teollisuuden piiriin?//
Miten keksitään? Kenenkään nimi ei päädy yli sataan patenttiin sattumalta,
ja Pekka Koivukunnakselle näin on päässyt käymään. Miten tuollainen tuotteliaisuus on mahdollista? Pitää vain vähän muuttaa ajattelutapaa. Mutta se onkin sitten todella vaikeaa, vastaa tänä syksynä vuoden keksijän palkinnon pokannut Koivukunnas arvoituksellisesti. Vaikka korkeakouluissa opetettaisiin kuinka luovuutta ja lennokkaita työkaluja innovointiin sekä tuotekehitystyöhön, tuppaa arki yrityksissä kulkemaan arkaaista rataa. – Käytännössä hommat tehdään usein yrityksen ja erehdyksen menetelmällä ja ihmisten luontaisten taipumusten perusteella, ammatti-innovaattori Koivukunnas harmittelee. Mikä ihmeen ammatti-innovaattori? Kehitystyötä ja keksimistä 30 vuotta tehnyt Koivukunnas omaksui roolin vuonna 2007, kun silloinen työnantajayritys meni nurin. Koneensuunnittelun diplomi-insinööri päätti kokeilla, löytyisikö konsulttikeksijälle työtä. Hän ryhtyi ratkomaan asiakkaiden ongelmia ja suunnittelemaan näille tuotteita. – Minulla on innovaatioprosessin alkupäähän systemaattinen toimintatapa, kun se on aiemmin ollut sumea, mystinen asia.
YRITTÄJÄ 6/2013
Apuna Koivukunnaksella on jo 1980-luvulla mukaan tarttunut TRIZ-menetelmä, jonka ydin on kolmessa käsitteessä. – Pyrin löytämään kehitettävästä systeemistä ristiriidan, vaatimukset, joita on mahdotonta toteuttaa yhtä aikaa. Esimerkiksi auton enkaassa pitäisi olla hyvä pito ja kulutuskestävyys. Normaalisti kehitystyössä edetään kompromissin tai optimoinnin suuntaan, mutta Koivukunnas pyrkii ideaaliratkaisuun, vaikka sellainen onkin vaikeaa saavuttaa. Edes lähelle pääseminen auttaa kehitystyön ohjaamisessa. – Esimerkiksi Spotifyssä on päästy todella lähelle tätä. Ennen piti omistaa soitin ja varastoida levyjä, nyt käyttäjän ulottuvilla on lähes kaikki maailman musiikki, Koivukunnas selvittää ideaaliratkaisun käsitettä. Ja Spotify toimii älypuhelimella, joka käyttäjällä jo muutenkin on, joten se sopii esimerkiksi myös resurssikäsitteen avaamiseen. – Ongelmat tai ristiriidat pyritään ratkaisemaan lisäämättä systeemiin mitään, usein voidaan jopa ottaa komponentteja pois.