3. Yritystoiminnan ABC 6 • 2011
Erehdyttävä kirje ja törkeä petos Korkeimman oikeuden ratkaisu (KKO 2011:84) laskua muistuttavasta kirjeestä ja kirjeen suunnitelleen toimitusjohtajan vastuusta. Tapauksessa itävaltalainen yhtiö Trademark Publisher GmbH oli lähettänyt lukuisille suomalaisille tavaramerkin haltijoille laskua muistuttavan kirjeen, jonka otsikossa oli viitattu kirjeen vastaanottajan tavaramerkin rekisteröintiin. Kirjeessä oli kuvattu vastaanottajan tavaramerkki ja sen rekisteröintitiedot. Siinä oli myös esitetty vastaanottajan maksettavaksi maksua, jonka maksamiseksi kirjeeseen oli liitetty myös esitäytetty tilisiirtolomake eräpäivämerkinnöin. Kirjeen kääntöpuolella oli lisäksi pientä, kirjeen sisältöä tarkentavaa tekstiä otsikon ”tietokantapalvelujen yleiset liiketavat” alla. Korkeimman oikeuden ratkaisussa oli kysymys siitä, oliko vastaanottajia erehdytetty maksamaan maksu siinä käsityksessä, että maksu liittyi heidän tavaramerkkinsä ylläpitoon, vaikka se tosiasiassa koski tavaramerkin julkaisemista itävaltalaisyhtiön verkkosivuilla, sekä siitä, oliko kirjeen suunnittelusta ja lähettämisestä vastuussa ollut yhtiön toimitusjohtaja syyllistynyt petokseen.
Kirjeen sisältö Tavaranmerkin haltijoiden saama kirje (esimerkki kirjeestä nähtävissä osoitteessa www.kko.fi/uploads/8s7vzdz83brn.pdf) on ollut seuraavan kaltainen: kirjeen vasemmassa yläkulmassa on tummalla, isolla kirjasintyypillä painettu otsikko ”tavaramerkki/varumärke”. Otsikon alapuolella
on tummalla pohjalla vaalea teksti ”tavaramerkkinne rekisteröinti”, jonka jälkeen vaalealla pohjalla isolla tummalla kirjasintyypillä teksti ”kausi 2004–2007”. Tämän tekstin yläpuolella on pienellä vaalealla tekstillä ilmaisut ”tarjous – julkaisu” ja ”sopimuksen hyväksyminen”. Näiden tekstien jälkeen seuraa suurikokoinen vastaanottajan tavaramerkin kuva sekä tavaramerkin rekisteröimistiedot. Tavaramerkin kuvan alla on pienellä ja vaalealla kirjasintyypillä teksti ”pyydämme maksamaan summan ennen 15.5.2004, mikäli hyväksytte tämän julkaisun kaudelle 2004–2007”, josta päivämäärät ja vuosiluvut on esitetty suuremmalla ja tummemmalla kirjasintyypillä. Tämän perässä on niin ikään pienellä ja vaalealla kirjasintyypillä teksti ”tietoja tästä tarjouksesta; katso kääntöpuoli”, sekä maininta ”tämä julkaisu ei korvaa virallista tavaramerkin suojarekisteröintiä”. Lisäksi kirjeessä on tummalla, isolla tekstillä ja kehystettynä rahamäärä 587 euroa. Maksuvaatimuksen yläpuolella lukee pienellä vaalealla tekstillä ”maksu/tarjous rekisteröinnin julkaisemisesta”. Kirjeen alaosan puolestaan muodostaa esitäytetty tilisiirtolomake, jonka oikeassa ylälaidassa on tummalla pohjalla erottuva teksti ”maksettava/betalas” ja jossa maksun aiheelle varatussa tietokentässä on yksilöintinä esitetty teksti ”asianumero/referensnummer” sekä sen alle painettu numero- ja kirjainsarja. Kirjeen kääntöpuolella on lisäksi pientä tekstiä otsikon ”tietokantapalvelujen yleiset liiketavat” alla.
Korkeimman oikeuden ratkaisu Korkeimman oikeuden (KKO) ratkaisun lähtökohtana oli sen selvittäminen, oliko kirjeen saaneita asianomistajia erehdytetty kirjeillä maksusuoritukseen. Muuta yhteydenpitoa asianosaisten välillä ei ennen kirjeiden lähettämistä eikä myöskään ennen maksujen suorittamista ollut. Asiassa ei lisäksi väitettykään, että kirjeissä olisi esitetty suoranaisesti vääriä tietoja. Kysymys olikin siitä, oliko kirje tästä huolimatta sisältönsä ja ulkoasunsa vuoksi sillä tavoin harhaanjohtava, että vastaanottajat ovat erehtyneet suorittamaan kirjeessä ilmoitetun maksun. KKO katsoi, että kirje on sisällöltään ja ulkoasultaan laadittu tavalla, joka on ollut omiaan antamaan vastaanottajalle
11
Suomen Yrittäjät lainopillinen asiamies Lauri Rautio p. 09 2292 2871 lauri.rautio@yrittajat.fi
harhaanjohtavan käsityksen siitä, että kysymys on ollut hänen tavaramerkkinsä rekisteröintiin perustuneen tai tavaramerkin voimassa pysymiseen liittyneen maksun perimisestä. KKO katsoi, ettei yhtiön tarjoamalla rekisteröidyn tavaramerkin julkaisupalvelulla ole ollut sellaista sisältöä ja merkitystä, että asianomistajat olisivat maksaneet yhtiön kirjeen mukaisen maksun sen vuoksi, että he olisivat katsoneet tarvitsevansa julkaisupalvelua tai pitäneet sitä yrityksensä kannalta hyödyllisenä. Lisäksi KKO korosti, että ratkaisevaa ei ole, mitä kirjeessä on kaikkiaan sanatarkasti luettuna kerrottu, vaan nimenomaan se käsitys, joka vastaanottajille on kirjeen sisällön ja ulkoasun perusteella luotu ottaen huomioon annetun informaation sisältö, asettelu ja painotukset kokonaisuutena. Ratkaisun perusteella yrityksen edustajilla on aina tietynlainen selonottovelvollisuus niistä seikoista, joiden pohjalta he tekevät yrityksen puolesta päätöksiä. Selonottovelvollisuuden laajuus riippuu muun muassa siitä, missä asemassa henkilö päätöksiä tekee, kuinka merkittävästä asiasta on kysymys sekä asian olosuhteista ja toisen osapuolen menettelystä. KKO kuitenkin korosti, ettei yritysten toiminnassa voida perustellusti edellyttää, että laskujen tarkastuksessa noudatettavat rutiinit olisivat samanlaisia tai tarkkuudeltaan vastaavia kuin ne menettelytavat, joita noudatetaan harkittaessa tarjousten hyväksymistä ja velvoitteisiin sitoutumista. Ratkaisun mukaan tarjoukseksi tarkoitetun asiakirjan laatiminen erehdyttävästi laskua muistuttavaksi ei olekaan sellainen toimintatapa, jota edes elinkeinoelämän piirissä olisi syytä suojata. Korkein oikeus katsoikin toimitusjohtajan syyllistyneen asiassa törkeään petokseen sekä olevan velvollinen suorittamaan asianomistajille asiassa vahingonkorvauksia. KKO ei ollut ratkaisussaan yksimielinen, vaan kahden oikeusneuvoksen mielestä syytettynä ollut toimitusjohtaja ei ollut syyllistynyt törkeään petokseen eikä näin ollen ollut myöskään vahingonkorvausvelvollinen. Esimerkki tavaramerkin haltijoille lähetetystä kirjeestä nähtävissä osoitteessa www.kko.fi/uploads/8s7vzdz83brn.pdf.