Eevan tarina

Tiukan tilanteen tullen on joku aina auttamassa

KIRJOITTAJA: EEVA KUVA: EEVA

Jouduin lähtemään edellisestä hoitoyksiköstä päihdeongelmien takia vähän ennen kuin täytin 44 vuotta. Juttelin edunvalvojani kanssa muutosta ja sain sen käsityksen, että Ketunkallion yksikkö ottaa minut avosylin vastaan. Olin sillä hetkellä turta ja pelokas, mutta tuo tieto lämmitti mieltäni. Kissani Tossu kainalossa alkoi matka kohti Ketunkalliota.

Minulla on useiden vuosien kokemus erilaisista hoitolaitoksista, 18-vuotiaasta tähän hetkeen asti. Olen ollut huonossa kunnossa, väsynyt elämään, pelännyt.

Pakokeinokseni tulivat päihteet, niillä sain olojani siedettyä. Koska olin nähnyt hoitolaitoksia ennenkin, eivät odotukseni Ketunkalliostakaan olleet suuret.

Rutiini tuo rytmiä, tukijoukko turvaa

Asumisen alussa minulla ei vielä ollut selkeää rutiinia päiviini. Muutama retkahduskin taisi tulla ja minulla oli sopeutumisvaikeuksia. Pian kuitenkin työtoimintajohjaajan ehdotuksesta pääsin yksikön keittiöön työtoimintalaiseksi. Tämä toi arkeeni rytmin ja pikkuhiljaa keittiötyöntekijöistä tuli minulle tärkeä tukijoukko.

Rupesin kiinnostumaan hyvinvoinnistani ja aloin tekemään pitkiä lenkkejä. Vuodessa putosikin 20 kiloa elämäntapamuutosten myötä. Käyn päivittäin kierrätyksessä ystäviä katsomassa ja auttamassa ja leivon keittiöllä viikottain. Kissani Tossu on myös minulle rakas ja se auttaa minua jaksamaan.

Omaohjaajani Pinjan ja muun henkilökunnan ammattitaitoisella tuella elämästä on tullut kertakaikkiaan ihanaa. Juuri tällä hetkellä en koe päihteitä minun ongelmakseni. Välillä kaadutaan ja sitten noustaan.

Rupesin kiinnostumaan hyvinvoinnistani ja aloin tekemään pitkiä lenkkejä

Nyt elämässä on haaveita

Koen, että olen saanut uuden mahdollisuuden ja olen todella kiitollinen siitä. Olen kääntänyt menneet vaikeudet ja raskaan taustani voimavarakseni, jota tuo myös turvallinen arki Tossu-kissan sekä ystävieni kanssa. Kun mietin tulevaisuutta, näen itseni vielä joskus itsenäisemmässä asumisessa. Toivottavasti myös leipurin ammatissa, se olisi haaveeni.

Iso asia minulle on ollut myös se, että koen oloni turvalliseksi omassa kotonani. Tämä tunne on uutta.

Täällä pidämme toistemme puolia ja vedetään yhtä köyttä. Tiukan tilanteen tullen on joku aina auttamassa.

Yhtäkkiä olen saanut perheen.