Solution manual for fundamentals of financial accounting 5th edition by phillips libby isbn 00780259 by willie.lipscomb376

0078025915 9780078025914

Full link download:

Solution Manual:

https://testbankpack.com/p/solution-manual-for-fundamentals-of-financial-accounting-5th-edition-byphillips-libby-isbn-0078025915-9780078025914/

Test Bank:

https://testbankpack.com/p/test-bank-for-fundamentals-of-financial-accounting-5th-edition-by-phillipslibby-isbn-0078025915-9780078025914/

Chapter 2 The Balance Sheet

ANSWERS TO QUESTIONS

(a)An asset is a resource owned by a company that has measurable value and is expected to provide future benefits.

(b) A current asset is an asset that will be used up or turned into cash within the next 12 months.

(c) A liability is a debt or obligation arising from past transactions or events, which the company is likely to pay, settle, or fulfill by sacrificing resources in the future.

(d) A current liability is a debt or obligation that will be paid, settled, or fulfilled within one year.

(e) Common stock includes the amount of financing (cash and sometimes other assets) provided to the company by stockholders in exchange for shares of common stock.

(f) Retained earnings are the cumulative earnings of a company that are not distributed to the owners and instead are reinvested in the business.

2. A transaction is an exchange or event that has a direct and measurable financial effect on the assets, liabilities, or stockholders’ equity of a business. Transactions include two different types of events: (1) external exchanges and (2) internal events. The first situation (1) is exemplified by the sale of goods or services to customers. The second situation (2) is exemplified by employees using up the benefits of equipment owned by the company.

3. Accounts are used to accumulate and report the effects of different business activities. Accounts are necessary to keep track of all increases and decreases in the basic accounting equation.

Solution Manual for Fundamentals of Financial Accounting 5th Edition by Phillips Libby ISBN

4. The basic accounting equation is: Assets = Liabilities + Stockholders’ Equity.

5 Debit is the left side of a T-account and credit is the right side of a T-account A debit is an increase in assets or a decrease in liabilities or stockholders’ equity A credit is the opposite – a decrease in assets or an increase in liabilities or stockholders’ equity

6 Transaction analysis is the process of studying a transaction to determine its financial effect on the business in terms of the basic accounting equation: Assets = Liabilities + Stockholders’ Equity

The two principles underlying the process are:

* Duality of effects: every transaction affects at least two accounts.

* A=L+SE; the accounting equation must remain in balance after each transaction.

7. The accounting equalities in transaction analysis are:

(a) Assets = Liabilities + Stockholders’ Equity

(b) Debits = Credits

8 A journal entry is a method for expressing the effects of a transaction on accounts in a debits equal credits format The title of the account(s) to be debited is (are) listed first. The title of the account(s) to be credited is (are) listed underneath the debited accounts and both account title(s) and amount(s) are indented to the right. (An optional explanation can be included on the lines following the journal entry; this explanation is omitted in most textbook examples and homework problems because the description of the transaction in the textbook already provides the explanation.)

9. T-accounts are a simplified version of the ledger, which summarizes transaction effects for each account. T-accounts show increases on the left (debit) side for assets, which are on the left side of the accounting equation T-accounts show increases on the right (credit) side for liabilities and stockholders’ equity, which are on the right side of the accounting equation The T-account is a tool for summarizing transaction effects for each account and determining balances.

The cost principle requires that assets and liabilities be recorded at their original cost to the company.

11. Because the customer list was not purchased by her salon (it was developed internally), her salon does not report it on the balance sheet. Knowing this, she should be sure to advise her banker that the salon has established a loyal group of customers that holds considerable value for generating future revenues (but is excluded from the balance sheet for accounting reasons).

* Due to the nature of cases, it is very difficult to estimate the amount of time students will need to complete them As with any open-ended project, it is possible for students to devote a large amount of time to these assignments. While students often benefit from the extra effort, we find that some become frustrated by the perceived difficulty of the task. You can reduce student frustration and anxiety by making your expectations clear, and by offering suggestions (about how to research topics or what companies to select). The skills developed by these cases are indicated in the table on the following page.

Mini-exercises Exercises Problems No. 1 2 3 4 5 6 7 Skills Ca No. 1 se No. Time No. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 Time No. Time Time Time 1 2 8 CP2-1 45 15 30 2 2 10 CP2-2 50 15 3 4 5 CP2-3 50 45 4 4 5 PA2-1 45 20 5 4 3 PA2-2 50 20 6 4 5 PA2-3 50 10 7 3 3 PB2-1 45 35 8 3 10 PB2-2 50 9 5 5 PB2-3 50 10 6 15 11 6 20 12 6 25 13 10 10 14 10 15 15 10 30 16 10 17 10 18 10 19 10 20 10 21 15 22 10 23 3 24 8 25 8 Authors' Recommended Solution Time (Time in minutes) Development Cases* Continuing

Fundamentals of Financial Accounting, 5/e 2-3

Case Financial Analysis Research Ethical Reasoning Critical Thinking Technology Writing Teamwork 1 x 2 x 3 x x x x x 4 x X x 5 x X x x 6 x x 7 x x Fundamentals of Financial Accounting, 5/e 2-4

ANSWERS TO MINI-EXERCISES

M2-1 Debit Credit

Assets Increases Decreases

Liabilities Decreases Increases

Stockholders’ Equity Decreases Increases

M2-2 Increase Decrease

Assets Debit

Liabilities Credit

Stockholders’ Equity Credit Credit Debit Debit

M2-5 Req 1 Category Req 2 Normal Balance

1) CA Debit

2) CL Credit

3) SE Credit

4) NCL Credit

5) CL Credit

6) NCA Debit

7) SE Credit

8) CL Credit

9) CA Debit

M2-3 (1) D (2) C (3) A (4) I (5) F (6) B M2-4 (1) CL (2) CL (3) CA (4) NCA (5) CA (6) SE (7) NCA (8) CL (9) NCA (10) CL (11) SE (12) CA

Fundamentals of Financial Accounting, 5/e 2-5

M2-6

Req.1 Category Req.2 NormalBalance

1) CL Credit

2) CA Debit

3) CA Debit

4) SE Credit

5) NCL Credit

6) NCA Debit

7) SE Credit

8) CL Credit

M2-7

1) Yes

2) No

3) Yes

4) No

5) No

6) Yes

M2-8

1) Yes

2) Yes

3) No – This event involves only a written promise to rent the store space. No exchange of cash, goods, or services has occurred

4) Yes

5) No

Fundamentals of Financial Accounting, 5/e 2-7 © 2016 by McGraw-Hill Education All rights reserved No reproduction or distribution without the prior written consent of McGraw-Hill Education. M2-9 Assets = Liabilities + Stockholders’ Equity a. Cash +3,940 Note Payable +3,940 (short-term) b Cash +4,630 Common +4,630 Stock c. Cash –200 Note Payable +800 Equipment +1,000 (short-term) d Cash –300 Supplies +300 e. Supplies +700 Accounts +700 Payable M2-10 a. Cash (+A) 3,940 Note Payable (short-term) (+L) 3,940 b. Cash (+A) 4,630 Common Stock (+SE) .................................................... 4,630 c. Equipment (+A) 1,000 Cash (-A) 200 Note Payable (short-term) (+L) 800 d. Supplies (+A) 300 Cash (-A) 300 e Supplies (+A) 700 Accounts Payable(+L) 700

© 2016 by McGraw-Hill Education All rights reserved No reproduction or distribution without the prior written consent of McGraw-Hill Education 0 Beg. 700 (e) 700 End. 0 Beg. 3,940 (a) 800 (c) 4,740 End. M2-11 Cash (A) Supplies (A) Equipment (A) Beg. 0 Beg. 0 Beg. 0 (a) 3,940 200 (c) (d) 300 (c) 1,000 (b) 4,630 300 (d) (e) 700 End 8,070 End 1,000 End 1,000 Note Payable Accounts Payable (L) (short-term) (L) Common Stock (SE) 0 Beg 4,630 (b) M2-12 SPOTLIGHTER INC. BalanceSheet At January31 4,630 End. Assets Liabilities Current Assets: Current Liabilities: Cash $ 8,070 Accounts Payable $ 700 Supplies 1,000 Notes Payable 4,740 Total Current Assets 9,070 Total Current Liabilities 5,440 Property, Plant and Stockholders’ Equity Equipment 1,000 Common Stock 4,630 Total Liabilities & Stockholders’ Total Assets $ 10,070 Equity $10,070 M2-13 a. Cash (+A) Common Stock (+SE) 70,000 70,000 b. Land (+A) Cash (-A) 60,000 60,000 c. Supplies (+A) Accounts Payable (+L) ................................................... 9,000 9,000 d. Cash (+A) Note Payable(long-term) (+L) 25,000 25,000 e. No transaction Fundamentals of Financial Accounting, 5/e 2-8

(c)

Cash + 70,000 Common Stock + 70,000

Cash - 60,000 Land + 60,000

(b)

Supplies + 9,000 Accounts Payable + 9,000

Cash + 25,000 Note Payable (long-term) + 25,000 (e) No transaction 104,000 34,000 70,000 M2-15 a Equipment (+A) 4,000 Cash (-A) .. 4,000 b Inventory (+A) ...................................................................... 7,000 Accounts Payable (+L) 7,000 c. Cash (+A) 4,000 NotePayable (short-term) (+L) 4,000 d Accounts Payable (-L) 1,500 Cash (-A) 1,500 e Note Payable (short-term) (-L) .. 4,000 Cash (-A) ....................................................... 4,000 Fundamentals of Financial Accounting, 5/e 2-9

(d)

© 2016 by McGraw-Hill Education All rights reserved No reproduction or distribution without the prior written consent of McGraw-Hill Education M2-16 Stockholders' Assets = Liabilities + Equity (a) Cash - 4,000 Equipment + 4,000 (b) (c) Inventory Cash + 7,000 + 4,000 Accounts Payable Note Payable (short-term) + 7,000 + 4,000 (d) Cash - 1,500 Accounts Payable Note Payable - 1,500 (e) Cash - 4,000 (short-term) - 4,000 5,500 5,500 M2-17 a Equipment (+A) 12,000 Accounts Payable (+L) ......................................... 12,000 b Accounts Payable (-L) 6,000 Cash (-A) 6,000 c. Cash (+A) 400 Accounts Receivable (-A) ............................................... 400 d Cash (+A) 15,000 Common Stock (+SE) .................................................... 15,000 e Equipment(+A)… 60,000 Cash (-A) ........................................................................ 10,000 Note Payable (long-term) (+L) ........................................ 50,000 Fundamentals of Financial Accounting, 5/e 2-10

Fundamentals of Financial Accounting, 5/e 2-11 © 2016 by McGraw-Hill Education All rights reserved No reproduction or distribution without the prior written consent of McGraw-Hill Education M2-19 a. Cash (+A) .. 50 Accounts Receivable (-A) .. M2-18 Assets = Liabilities + Stockholders' Equity (a) Equipment + 12,000 Accounts Payable + 12,000 (b) Cash - 6,000 Accounts Payable - 6,000 (c) Cash + 400 Accounts Receivable - 400 (d) Cash + 15,000 Common Stock + 15,000 Note Payable (e) Cash - 10,000 (long-term) + 50,000 Equipment + 60,000 + 71,000 + 56,000 + 15,000 50 b No transaction c. Accounts Payable (-L) .. 2,000 Cash (-A) .. 2,000 d. Note Payable (short-term) (-L) .. 5,000 Cash (-A) ........................................................................ 5,000 e. Equipment (+A) ................................................................... 2,200 Cash (-A) ........................................................................ 1,000 Note Payable (short-term) (+L) ...................................... 1,200

CCC’s current ratio (3,300/2,200 = 1 5) suggests the company has enough current assets that could be converted into cash to cover its current liabilities. At September 30, CCC had $1.50 of current assets for each dollar of current liabilities.

© 2016 by McGraw-Hill Education All rights reserved No reproduction or distribution without the prior written consent of McGraw-Hill Education M2-20 Stockholders' Assets = Liabilities + Equity (a) Cash + 50 Accounts Receivable - 50 (b) No transaction (c) Cash - 2,000 Accounts Payable - 2,000 (d) (e) Cash Cash - 5,000 - 1,000 Note Payable (short-term) Note Payable - 5,000 +1,200 Equipment + 2,200 (short-term) - 5,800 - 5,800 M2-21 CHARLIE’S CRISPYCHICKEN BalanceSheet At September 30 Assets Current Assets Cash $ 1,800 Liabilities CurrentLiabilities Accounts Payable $ 2,000 Supplies 1,500 Salaries and Wages Payable 200 Total Current Assets 3,300 Total Current Liabilities 2,200 Equipment 38,000 Note Payable (long-term) 25,000 Land 18,900 Total Liabilities 27,200 Total Assets $60,200 Stockholders’ Equity Common Stock 30,000 Retained Earnings 3,000 Total Stockholders’ Equity 33,000 Total Liabilities & Stockholders’ Equity $60,200

Fundamentals of Financial Accounting, 5/e 2-12

M2-22

Req. 2

As of September 30, 2013, stockholders’ equity has provided the primary source of financing for Facebook, Inc. The company has financed $13,000 of its assets with stockholders’ equity and only $1,900 with liabilities.

Req 3

Facebook’s current ratio ($10,500/$1,000 = 10.5) suggests the company has enough current assets that could be converted into cash to cover its current liabilities. Specifically, the current ratio of 10.5 implies that, at September 30, 2013, Facebook had $10 50 of current assets for each dollar of current liabilities.

Req 1 (amounts in millions) FACEBOOK, INC. BalanceSheet At September 30, 2013 Assets Liabilities Current Assets Current Liabilities Cash $ 3,100 Accounts Payable $ 700 Short Term Investments 6,300 Notes Payable (short-term) 300 Prepaid Rent 1,100 Total Current Liabilities 1,000 Total Current Assets 10,500 Note Payable (long-term) 900 Total Liabilities 1,900 Software 1,700 Equipment 2,700 Stockholders’ Equity Total Non-Current Assets 4,400 Common Stock 10,400 Total Assets $ 14,900 Retained Earnings 2,600 Total Stockholders’ Equity 13,000 Total Liabilities & Stockholders’ Equity $ 14,900

Fundamentals of Financial Accounting, 5/e 2-13

M2-23

Current Ratio = Current Assets

Current Liabilities

Current Ratio = $30,000 = 2.0 $15,000

Yes, it is likely that Mister Ribs will be able to pay its current liabilities as they come due The current ratio of 2.0 indicates that for every dollar in current liabilities, the company has two dollars in current assets. This ratio indicates a good ability to pay.

M2-24

M2-25

Decrease $30,000 - $2,000 $15,000 + $0 = 1.87

Increase $30,000 +

$2,000 $15,000 + $0

Increase $30,000

+ $5,000 $15,000 + $0

2 33

Decrease $30,000

$15,000

+ $500

1.97

Decrease $1,000,000 + $20,000 $500,000 + $20,000 =

1 96

Increase $1,000,000

$50,000 $500,000

$50,000 =

–

2.11

Increase $1,000,000

$500,000

Decrease $1,000,000

$500,000

67 Fundamentals of Financial Accounting, 5/e 2-14

+ $100,000

+ $0

2.20 d

+ $250,000

Another random document with no related content on Scribd:

Niin tuota, kyllä se nyt loppui…

MESTARI salatulla ilolla.

Todellakin? Kertokaa…

KETTUNEN

Ei siinä, herra mestari, ole enää muuta kertomista, kuin että ne huomenaamuna päättivät mennä työhön — niinkuin herra mestari ja herra patruuna tuota, sen ovat määränneet. Ja niinhän se ollakin pitää; minä olen aina sanonut, tuota, että se on kauhiata kapinoimista jumalan säätämää järjestystä vastaan, kun tuollaisia lakkoja tehdään.

MESTARI

Oikein sanottu! Kyllä minä koetan muistaa tämän — puhun itse herra patruunalle… No, eivätkö ne mitään muuta päättäneet — oliko siellä mitään puhetta kaikkien työhön pääsemisestä?

KETTUNEN raapaisten päätään; typerästi.

Ei — en tuota, minä huomannut….

MESTARI hiukan kärsimättömästi.

Minä tarkoitan, eikö kokouksessa tehty sellaista päätöstä, että kaikkien työläisten on uudelleen päästävä työhön.

KETTUNEN varmasti.

Ei, ei! Eihän siellä mitään sellaista päätöstä tehty. Kuinka ne sentään uskaltaisivat sellaista päättää! Kiittäkööt herra mestaria ja jumalaa, jos vielä armosta pääsevät työhön!

MESTARI mielissään.

Jaha, jaha! Hyvä on. Te olette kunnon mies, Kettunen — sellaisia pitäisi kaikkien työmiesten olla — silloin ei syntyäsi tuollaisia lakkoja ja muita rettelöitä! — Ei siellä muuta sitten ollut…?

KETTUNEN muistellen.

Ei tuota — ei suinkaan, herra mestari…

MESTARI hymyillen.

Hyvä on Kyllä minä sitten tämän muistan.

KETTUNEN

Kiitoksia, kiitoksia vaan! — (Entistä nöyremmin, aivankuin uuden ajatuksen valtaamana.) — Niin tuota, kyllä minä kaikkeni koettaisin mestarin hyväksi… jos tuota — se Korpi poikineen ei enää tulisi tehtaalle… Ja se Suonpää, se on ihan kauhia hunsvotti! — On aivan synti ja häpeä, että se saa olla, tuota. — (Katsahtaa mestariin.)

Niin, minä tarkoitan sitä, että kyllä mestari tuota, on äärettömän hyvä, ihan liian hyvä kun voi sitä lainkaan kärsä…

MESTARI on ensin näyttänyt äreältä ja neuvottomalta, mutta sitten hän kysyy äkkiä, silmät välähtäen.

Oliko Kettunen silloin kuulemassa, kun Suonpää puhui yhdistyksellä, ettei kenenkään pitäisi mennä

asevelvollisuuskutsuntaan?

KETTUNEN innostuen.

Juu, juu! Kyllä minä tuota, kuulin!

MESTARI

Eikö se myöskin ole puhunut yhteiskunnan kumoamisesta?

KETTUNEN kostonhimoisesti.

Juu, juu kyllä se puhuu mitä vaan! Ei niin pahaa ole, jota sellainen ei puhuisi! — (Nopeasti, miltei kirkuen.) — Tietysti! Yhteiskunta nurin — että saataisiin minun rahani! Nähkääs herra mestari… minulla on pankissa 2,673 markkaa rahaa, ja sen, juuri sen ne tahtoisivat julkeasti ryöstää… Ja sitten tasata tietysti yhdistyksen jäsenten kesken! Mutta minä, tuota, en luovu rahoistani — en, en! Minä, tuota…

MESTARI keskeyttäen.

Se olikin hyvä, että Kettunen on itse kuullut… Kun minulla on täällä kirje sen Suonpään toimista… enkä ole kaikkea kuullut itse, niin kai Kettunen allekirjoittaa sen…? — (Hakee kiihkeästi.) — Kas, tässä se on.

KETTUNEN ottaa kirjelmän, ja lukee ääneenkin muutamia kohtia.

"Yllyttänyt tottelemattomuuteen esivaltaa vastaan" — "luvannut kumota laillisen hallituksen". — (Raapaisee päätään ja sanoo epäröiden.)

En tuota tiedä, jos se ihan näin sanoi… se puhui jotain yhteiskunnan kumoamisesta…

MESTARI äreästi

No, mutta onhan se sama asia!

KETTUNEN pelästyen.

Niin, kai herra mestari tuota, sen paremmin tietää, tietysti… Ja jos herra mestari kerran tuota, tietää ja tahtoo, niin kyllä minä tuota…

(Menee pöydän ääreen ja kirjoittaa nimensä paperiin.)

MESTARI

Hyvä on! Kettunen pitää nyt sitten mielessään, etten minä ole missään tekemisissä tämän kirjeen kanssa. Nähkääs, se on mukavampi näin, kun — kun minä en ole kaikkea itse kuullut…

KETTUNEN

Niin kai… mestari saa vain luottaa minuun… — (Istahtaa, huomaamattaan, mutta hypähtää äkkiä ja sähisee kasvot kivusta ja suuttumuksesta vääntyen.) — Mutta tuleeko se Korpi sitten varmasti pois täältä… ja, ja varsinkin se pojan hunsvotti, lurjus?

MESTARI joka ei ymmärrä Kettusen kiihtymyksen syytä, huomauttaa kylmästi.

Kyllä minä sitten teen, niinkuin parhaaksi näen.

KETTUNEN nöyrästi.

Tietysti herra mestari itse parhaiten tietää… enhän minä, minä tuota… Jaa, ehkä minä, tuota, saan nyt sitten mennä…?

MESTARI hyvästellen kädestä.

Hyvästi vaan, hyvästi vaan!

KETTUNEN

Hyvästi, herra mestari! Ja nöyrimmät kiitokset, tuota, lupauksistanne…

(Menee.)

MESTARI kävelee edestakaisin hykerrellen käsiään mielihyvästä. Seisahtuu keskelle lattiaa ja jupisee itsekseen.

— Jaha, koska ne eivät päättäneet — niin kyllä minä päätän (Laskee sormillaan.) — Suonpää — Korpi — hänen poikansa. Hm.

— (Menee telefooniin.) — Saanko patruuna Jönssonille. — Onko se herra patruuna? Jaha, hyvää iltaa, tämä on Holm. Minulla on nyt oikein hyviä uutisia! Senjälkeen kun soitin, kävivät monet työmiehet ilmoittamassa, että tulevat työhön milloin tahansa. Ja äsken oli lakkolaisilla yhteinen kokous, jossa päättivät lopettaa lakon ja palata huomenna töihin ilman mitään ehtoja. — (Paussi.) — Niillä ei onneksi ollut mitään avustusrahastoa, ja kyllä routa porsaan kotiin ajaa! (Nauraa ivallisesti.) — Kyllä se oikein oli niille lurjuksille, kun menivät levittämään minusta sellaista — ihan perätöntä valhetta! — (Paussi. — Sitten jatkaa omituisen mielistelevällä äänellä.) — Minun pitäisi taas puhua herra patruunalle siitä — siitä eroittamisasiasta. Minä olen edelleenkin sitä mieltä, että jos ne kiihottajat, joiden ansiota tämä lakko oli — jos ne saavat rauhassa jatkaa

kiihotustyötään, niin pian liittyy suurin osa työväestä yhdistykseen ja me saamme uuden lakon, joka ei lopu näin helpolla. Sentähden pahimmat pitäisi eroittaa — nyt kun on sopiva tilaisuus. — (Paussi.)

— Niin, ainakin ne kolme, joista olen puhunut — sitä vaatii ehdottomasti tehtaan ja herra patruunan etu. Ensiksi Kaarlo Suonpää; sitten Vilho Korpi. — (Paussi.) — Niin — kyllä hän tavattoman hyvä työmies on, mutta hän juuri on suurin syyllinen tähän lakkoon. — (Paussi.) — Tietysti en minä millään tavalla tahdo tehdä herra patruunan tahtoa vastaan, mutta minun täytyy kuitenkin ilmoittaa, että tuo Korpi on erittäin älykäs mies, se saa täällä niin paljo aikaan, että minä en voi mennä vastaamaan tehtaan turvallisuudesta, enkä työväestön kuuliaisuudesta ja rauhallisuudesta. — (Paussi — iloisesti.) — Herra patruuna siis suostuu Korven eroittamiseen. — (Paussi.) — Kiitos, kiitos! Nuori se kyllä vielä on, mutta isänsä sisu sillä näyttää olevan. — (Paussi.) Niin, niin, en minä nyt tällä kerralla useampaa… ehkä ne toisetkin jo tuosta huomaavat… — (Paussi.) — Kiitoksia vain — herra patruuna saa täydellisesti luottaa minuun siinä suhteessa! Hyvästi, herra patruuna!

Sytyttää taas sikaarin ja kävelee muutaman kerran lattialla edestakaisin; napsahuttaa sitten sormiaan ja sanoo puoliääneen. "Kaikki käy kuin rasvattu!"

Pomo tulee sisään ja asettaa pitkän koneenavaimen nurkkaan.

MESTARI ystävällisesti.

No, onnistuitteko? POMO

Onnistuin minä sentään lopulta…

MESTARI iloisesti.

Hyvä on, hyvä on! Vaikkei nyt enää muutenkaan ole mitään hätää huomenna alkavat työt! — (Tarjoaa sikaarin.) — Tässä olisi, pankaa sauhuksi.

POMO hämmästyneenä.

Todellakin! Onko lakko loppunut? Onko patruuna antanut myöten? — (Ottaa koneellisesti sikaarin.)

MESTARI

Ei — sitä hän ei ole tehnyt! — (Avomielisesti.) — Vaikka kyllä hän, näin meidän kesken puhuen, olisi jo monta kertaa antanut perään jollen minä olisi saanut häntä vakuutetuksi voitostamme… Mutta minä toimitin myöskin voiton. — No istukaa, istukaa ja pankaa sauhuksi 1 Ja mitä äskeiseen tulee — niin se saa olla kokonaan unohdettu…

POMO änkyttää epäröiden.

Niin minä tarkoitin todella hyvää… Ajattelin, pelkäsin että mestarille kävisi huonosti… jos he saavat tietää… että se onkin herra mestari, joka todella on ollut ihankuin johtaja

MESTARI innostuneena.

Johtaja! Se on oikea sana! Se minä olen ollut… Mutta eivät ne minulle mitään mahda — kun karjasen, niin hajaantuvat kuin lampaat! — Jaa… tässä muistaissani ilmoitan, että olen aikonut

toimittaa teille 50 mk kuukautisen palkankorotuksen — koska lakko meni näin hyvin.

POMO muuttuen heti nöyremmäksi.

Kiitoksia, kiitoksia, herra mestari… Kyllä minä… minä sitten koetan…

MESTARI

Minä luotan nyt siihen. — (Nojautuu taaksepäin, puhallellen savuja ja puhuu ensin kuin itsekseen.) — Jaa, kyllä sitä tuntee kuin taakasta päässeensä ja samalla tyydytystä, kun on yksin saanut aikaan tuollaisen voiton, siinä on täytynyt häärätä yöt ja päivät ja käyttää järkeä. — Te ette voi aavistaa, miten paljon siinä täytyy ajatella ja miten monenlaisia keinoja käyttää ennenkuin saa masentumaan…

POMO näyttää nololta ja kiusaantuneella.

Ei minulla taida enää tänään olla mitään tehtävää…

MESTARI

Ei kai! Ja huomenaamuna sitten aletaan täydellä höyryllä! Hyvää yötä, hyvää yötä!

(Pomo menee.)

(Kävelee innostuneena pari kertaa edestakaisin lattialla, sitten vilkaisee kelloaan ja alkaa sulkea kirjoituspöydän laatikoita.)

(Silloin kuuluu kolme kovaa koputusta. Mestari säpsähtää ensin, mutta hillitsee itsensä ja huutaa. — "Sisään!")

(Hetken äänettömyyden jälkeen aukenee ovi ja sisään astuu

Kaarlo. Hän vapisee vilusta ja kuumeesta, hänen kasvonsa ovat tavattoman kalpeat ja hän huohottaa kuin nääntymäisillään; hän pysähtyy ovelle äänettömänä ja tuijottaa mestaria hillitystä vihasta ja kuumeesta hehkuvilla silmillään.)

MESTARI pelästyneenä.

Miksi tulette näin myöhään…? Mitä asiata? Onko teillä… minulle asiata…?

KAARLO lausuu vieraalla, käheällä äänellä kuin iskien.

Miksei Korvolle anneta jauhoja kauppiaasta?

MESTARI hämmentyy hetkeksi, mutta sitten ärähtää röyhkeästi.

Mitä se sinulle kuuluu?

KAARLO vähän äänekkäämmin.

Se kuuluu! Koska te olitte kieltänyt! Kauppias sanoi.

MESTARI silmät välähtäen.

Vai sanoi kauppias niin. No niin! Minä tein sen — Patruunan käskystä…

Entä sitten?

KAARLO

Miksi, miksi? Minä tahdon tietää sen!

MESTARI pilkaten.

Vai tahdotteko te vieläkin! No hyvä! Sentähden, että tämän jälkeen ei

Korpi enää tule tehtaaseen, tule tehtaaseen.

KAARLO läähättää ja änkyttää katkonaisesti.

Tarkoitatteko, että hän joutuu pois? Korpi, joka on ollut täällä tehtaan perustamisesta asti. Ajetaanko hänet pois?

MESTARI hymähtää hiukan nähdessään sanojensa murhaavan vaikutuksen.

No, mitenkä sen ottaa!

KAARLO kiihkeästi ja tuskallisesti.

Ei, ei! Se on mahdotonta! Peruuttakaa se! Teidän täytyy peruuttaa se!

MESTARI

Täytyy! Kuka minut pakottaa? Sitäpaitsi — se on patruunan toimenpide…

KAARLO harvakseen, syyttävästi.

Se on teidän tointanne! Te olette sen järjestänyt! Te, te!

MESTARI

Älkää huutako! — (Kostonhimoisesti.) - Se on oikeastaan sivuasia, kenen tointa se on pääasia on, että hän menee täältä. Ja jollei ole

muuta asiaa, niin lähtekää tekin täältä — ehkä tehtaaltakin… Se on minun mielipiteeni.

KAARLO yhä nousevalla vihalla.

No, minä en huuda… Mutta Korpea ei ajeta kuin koiraa! Te itse menette ennen… Niin, lähtekää te pois tältä tehtaalta! Se on minun mielipiteeni!

MESTARIN silmät välähtävät kiukusta ja epämääräisestä pelosta. Hän hillitsee kuitenkin itsensä ja sanoo puoleksi ivallisesti.

Pois? Minä! Miksi niin…?

KAARLO

Te olette tehnyt täällä niin paljon pahaa… En voi kärsiä, että te jäätte tänne!

MESTARI koettaa vieläkin puhua pilkallisesti, vaikka vapisee raivosta.

Vai niin… Te ette voi kärsiä minua… Mutta herra ei näytä vielä tietävän, että hän huomenna lähtee täältä toisten villitsijäin mukana.

— Pahaenteisesti. — Tänne ei kukaan teistä koskaan tule takaisin eikä teitä muuallakaan avosylin työhön oteta… Ymmärrättekö…?

KAARLO hiljaa, jännittyneenä.

Aiotteko te Korvenkin tulevaisuuden tehdä tuollaiseksi…

MESTARI aivankuin vihastaan juopuen.

Tulevaisuudestanne minä viis — sen saatte nähdä — kun odotatte… Mutta täältä menette huomenna — ellei muuten min vankikyydillä. Te olette nähtävästi unohtanut, että minulla on vieläkin eräs varma keino jälellä…

KAARLO kuumeisen nopeasti ja tuskallisesti.

Minä kyllä menen ilman muuta - se ei mitään merkitse. Mutta, mutta antakaa Korven jäädä… Häneltä on lakon aikana mennyt kaikki, paljon lapsia — pienin vielä sairaana Mihin hän joutuu keskitalvella, kun kaikkialla on niin kova työttömyys…? — (Katsoen maahan, jatkaa hän aivankuin ponnistellen.) — Mestari… minä menen heti, jo tänä yönä… koetan unohtaa kaikki, kaikki — mutta antakaa, antakaa Korven olla työssä…

MESTARI keskeyttää voitonriemuisesti, pilkaten.

Oo — vai jo toinen ääni kellossa! Mutta se on jo myöhäistä! Minulle ei rankaisematta syydetä sikamaisuuksia! — Matkien.

"Minä en voi kärsiä teitä!" Mitä se on? — (Lyö raivokkaasti nyrkkiänsä pöytään.) — Te, sinä, nulikka! Sinä olet ollut täällä vain minun armostani! Olisin voinut koska tahansa lähettää sinut ikuiselle tielle! Ja sinä uskallat — uskallat sanoa, ettet, ettet kärsi minua tehtaassa! Tiedä huutia — lurjus, nulikka, sinä…! — (Vaikenee niinkuin ei löytäisi kyllin tehokasta nimitystä.)

KAARLO näyttää ensin omituisen avuttomalta, lamautuneelta, mutta käsittäessään turhaan nöyrtyneensä, valtaa hänen kuumeisen olemuksensa villi viha, ja se kiihtyy jokaisesta sanasta.

Niin — minä en kärsi! Te olette… teidän tähtenne jouduimme häviöön… Ja sitten aijotte vielä ajaa pois Korven… te, te.. —

(Muistaa äkkiä ja lausuu raskaasti ja läpitunkevasti kuin tahtoisi surmata sanoillaan.) — Niin — te tapoitte Halosen — teidän tähtenne hän hirtti itsensä!

MESTARI änkyttää tolkuttomasti.

Mitä… onko hän…? Minkätähden…?

KAARLO samoin kuin ennen.

Te pakoititte hänet uhkauksillanne pettämään toverinsa sentähden hän sen teki. Ilahduttaako teitä työnne…?

MESTARI tointuen uudestaan heräävästä vihasta.

Mitä… sinä uskallat… teet täällä…? Pois täältä… tiehesi! Muuten käy huonosti — huonosti sanon minä.

KAARLO uhkaavasti.

Niin teille käy huonosti jollette lähde — teidän täytyy mennä pois täällä! - (Hiljemmin.) - Sillä te olette tehnyt sellaisen rikoksen, että, että…

MESTARI

Rikoksen? Sinulle? Mitä minä sinulle olen tehnyt…?

KAARLO tuskasta ja raivosta käheällä äänellä.

Te olette raiskannut minun morsiameni? Kurja konna! Murhaaja!

MESTARI tolkuttomasti.

Mitä, mitä sanot…? Lurjus! Vankeuteen toimitan… Siperiaan, siellä istut… lurjus! — (Ikäänkuin kostonhimosta huumautuen unohtaa hän kaiken varovaisuuden ja sähisee röyhkeästi ilkkuen.)

Ja tiedä se, että minä teen ja tulen aina tekemään, mitä itse tahdon! Morsiamesi! Entä sitten? Kyllä se sinulle vielä kelpaa…

KAARLON hampaat kirskahtavat terävästi, hän astuu askeleen eteenpäin, ärjähtäen hurjistuneena.

Kuolema ja helvetti! Nyt riittää! Kysyn viimeisen kerran: lähdetkö täältä?

MESTARI änkyttää pelosta ja kiukusta vavisten.

En koskaan sinun käskystäsi… senkin, senkin roisto! Mitä nyt… sinä…

KAARLO

Vai et mennyt…

(Hypähtää notkeasti ovelle, vääntää sen lukkoon ja pistää avaimen taskuunsa. Hänen kuolemankalpeat kasvonsa näyttävät pelottavilta ja silmissä leiskahtaa julma, mieletön riemu.)

Hyvä on!

MESTARI pälyilee kauhistunein katsein ympärilleen, ähkyen.

Mitä tämä on…? Päästäkää, päästäkää minut… pois, minä tahdon…

KAARLO huutaa kaameasti.

— Myöhäistä! Et enää mene täältä!

(Hän kyyristyy hiukan ja tuijottaa hetken kuin sekopäisenä kuumeesta kiiluvin silmin vihollistaan. Mestari käyttää tätä toimettomuutta hyväkseen, hyökäten äkkiä telefooniin.)

MESTARI kiertää telefoonin kampia vimmatusti ja parahtaa hätääntyneenä.

Poliisikamari! Apua Jönssonin tehtaalle! Täällä… apua!

(Kaarlo aikoo ottaa revolverin taskustaan mutta se takertuu taskun vuoriin. Mestari huomaa sen, heittää kuulotorven ja siepaten nurkasta pomon jättämän koneavaimen aikoo hyökätä Kaarlon kimppuun.)

(Mutta viime hetkellä saa Kaarlo revolverin irti taskustaan ja ojentaa sen mestaria kohti. Mestarin ase putoaa kolahtaen lattialle, hän pakenee kamariinsa ja lukitsee oven, huutaen eläimellisellä äänellä)

Apua… auttakaa, auttakaa! Minut murhataan… murhataan!

(Kaarlo ei puhu enää mitään. Hurjalla vimmalla potkaisee hän oven säpäleiksi ja syöksyy mestarin huoneeseen. Sieltä kuuluu askelten töminää, mestarin hätähuuto joka vaikenee korahtaen revolverin laukaukseen. Sitten seuraa hiljaisuus ja hetken kuluttua tulee Kaarlo takaisin revolveri kädessään.)

(Hän seisahtuu keskelle huonetta ja katselee ympärilleen kuin mieletön — ikäänkuin heräisi pitkästä unesta tietämättä missä on. Näin seisoo hän kauan äänettömänä — pari kertaa vain raskaasti huokaa.)

(Äkkiä hän katsahtaa revolveriin ja hänen kasvoilleen häilähtää ikäänkuin pelastavan ajatuksen varjo, hänen rintansa alkaa kohoilla entistä raskaammin, kalpeat kasvot muuttuvat omituisen päättäväksi ja samalla surullisiksi. Sitten katsahtaa kerran ympärilleen kuin hyvästellen, kohottaa revolverin piipun ohimoansa vastaan ja ummistaa silmänsä…)

(Mutta juuri silloin alkaa kuulua kiireisiä, läheneviä askeleita, arka koputus ja vihdoin hätäinen,, tuskallinen kuiskaus.)

ANNI

Kaarlo, Kaarlo — oletko siellä? Sano, sano, oletko siellä?

(Äänettömyys. Kaarlon revolveri vaipuu alas.)

ANNI

Voi jumala! Hän on kuollut… Avaa, avaa… Kaarlo…

(Kuuluu useampia askeleita.)

KORVEN ÄÄNI

Onko hän siellä? Mitä?

(Yhä enemmän askeleita ja muuta melua.)

POLIISIN ÄÄNI röyhkeänä.

Mitä täällä on tapahtunut? Täältä pyydettiin apua. Onko ovi suljettu?

(Koputtaa lujasti.)

POLIISI

Avatkaa poliisimestarin nimessä!

KAARLO ei vieläkään liikahda paikaltaan — katsahtaa vain ympärilleen kuin piiritetty metsäneläin.

ANNI vihlovalla, sydäntäsärkevällä äänellä.

Kaarlo, jumalan tähden — oletko, oletko sinä siellä? Jos elät, niin aukaise…

(Kaarlo säpsähtää niinkuin olisi saanut ankaran iskun. Astuu askeleen, mutta epäröi vieläkin hetken; sitten heittää revolverin luotaan ja menee raskain askelin aukaisemaan oven.)

(Poliisit, Anni, Emil ja Korpi astuvat sisään. Etummainen poliisi osoittaa toverilleen Kaarloa ja menee suoraan mestarin huoneeseen.)

TOINEN POLIISI lähenee Kaarloa epävarmasti.

Oletko sinä tuota… Mitä täällä on tapahtunut? Mitä, mitä sinä täällä teet… näin myöhään?

POLIISI ilmestyy mestarin huoneen ovelle ja änkyttää kauhistuneena.

Mestari… on murhattu…

(Kaikki seisovat lamaantuneina hämmästyksestä.)

KORPI mutisten kuin itsekseen.

Onko se totta…?

POLIISI tekee äänettömän merkin toverilleen läheten Kaarloa — ja sitten he yhtäkkiä tarttuvat häneen ja kytkevät käsirautoihin.

Mitä sinä olet tehnyt, roisto! Tunnustatko rikoksesi? Sinä olet vangittu — murhasta… Kaikki vastarinta turhaa. (Toiselle poliisille.) — Ilmoita heti patruunalle.

(Tämä lähtee telefooniin. Soittaa Jönssonnille.)

KAARLO masentuneesti.

Vangitkaa vain — minulle on nyt kaikki samantekevää. (Itsekseen.) — Mutta miksei, miksei hän luvannut mennä?

POLIISI mutisten.

Vai samantekevää… niin, kai se on samantekevä, kun ihminen on tapettu… — (Asettuu valppaana seisomaan Kaarlon taakse.)

TOINEN POLIISI puhun telefooniin.

Onko se herra patruuna? Tämä on mestarin konttorissa. Täällä on tehty kamala murha — mestari Holm on ammuttu… Niin juuri täällä. Tahtooko herra patruuna tulla itse tänne? Jaha, kyllä me odotamme…

(Asettaa kuulotorven paikoilleen ja sanoo toiselle poliisille.)

Patruuna tulee tänne — meidän täytyy odottaa, kunnes hän tulee…

KORPI palaa mestarin huoneesta, astelee hitaasti Kaarlon luokse, ja lausuu hetken äänettömyyden jälkeen raskaan liikutuksen valtaamana.

Voi Kaarlo — mitä sinä olet tehnyt? Miksi, miksi? Ellet itseäsi ajatellut, niin etkö muistanut köyhien yhteistä suurta asiaa? Olethan aina myöntänyt, ettei murhilla ja väkivaltaisuuksilla saada mitään aikaan, paitsi vahinkoa. Juuri tänä iltana sinä selitit sitä kokouksessa. Olet selittänyt toisille, varoitit sellaisesta ja nyt…? Miten se on mahdollista?

KAARLO epätoivoisesti, tolkuttomasti.

Voi antakaa, antakaa anteeksi… Minä en ymmärrä itsekään, miten se oikein tapahtui… Minä päätin vielä täälläkin, etten saa menettää malttiani ja koetin puhua kauniisti, pyysin. Mutta kun se alkoi ilkkua, pilkata, silloin tuntui niinkuin päässäni olisi alkanut hurjasti pyöriä, kohista — enkä muistanut, huomannut mitään, ennenkuin kaikki oli myöhäistä… Voi minua… voi…

KORPI värisevin äänin, lohduttavasti.

Kaarlo parka — en minä sinua enää syyttää tahtonut… Minä kyllä ymmärrän, että tämä on onnettomuus, jolle et ole voinut mitään… Tulin vaan sanoneeksi kun pelkään, että tämän tähden aletaan ahdistaa muutenkin heikkoja työväenjärjestöjä, vainota toimihenkilöitä, leimataan ehkä murhamiehiksi — niin on muuallakin tehty… Se olisi niin suuri vahinko…

KAARLO kohottaa raudoitetut kätensä kasvoilleen, ähkyen tuskallisesti.

Ja minä, minä, minä…

EMIL katkeran toivottomasti

Entä sitten? Eihän tästä muutenkaan ikinä tule sen parempaa! Nytkin kärsittiin viikkokaudet ja palkaksi saadaan lähteä maantielle pakkaseen, nyt kun ei enää jaksa kävellä. Ja pienet viattomat lapsetkin ovat ihan turhaan kituneet ja kuolleet suorastaan nälkään. Se on jotain, jotain…

KAARLO kuin itsekseen, vapisevalla äänellä.

Se juuri kauheinta onkin. Ken eilenkin oli hautausmaalla ei koskaan voi unhottaa sitä pitkää kirstujonoa, ja äitejä jotka vilusta väristen tuijottivat pienokaisiaan jotka lepäsivät viime kehdoissaan niin surkean laihoina ja hentoina kuin kuoliaaksi paleltuneet linnunpojat.

KORPI on kuunnellut synkän, neuvottoman näköisenä, mutta äkkiä hänen katseensa kirkastuu ja hän lausuu innostuneena.

Ei pojat — he eivät ole kuolleet turhaan… Nuo hennot laihtuneet ruumiit tulevat haudoistakin huutamaan kärsimyksistään, meidän taistelustamme. Nuo pakkasen jäykistämät pikku suut puhuvat ikuisella äänettömyydellään vakuuttavammin kuin mitkään sanat, herättäen tuhansia työläisiä ajattelemaan asemaansa. Ja kun olosuhteet pakottavat työläisluokan järjestymään, siis kehittämään, sivistämään itseänsä, saa se samassa suhteessa yhä enemmän vaikutusvaltaa — ja parantaa myöskin yhtämittaa asemaansa. Ja