Essential foundations of economics 7th edition bade solutions manual

Essential Foundations of Economics

7th Edition Bade

Full download link at;

Test bank: https://testbankpack.com/p/test-bank-for-foundationsof-economics-7th-edition-by-bade-parkin-isbn-01334624049780133462401/

Solution Manual: https://testbankpack.com/p/solution-manual-forfoundations-of-economics-7th-edition-by-bade-parkin-isbn0133462404-9780133462401/

◼ Study Plan Problems and Applications

The first table shows the demand schedule for electricity from a coal-burning utility. The second table shows the utility’s cost of producing electricity and the external cost of the pollution created. Use this information to work Problems 1 to 3.

1. With no pollution control, calculate the quantity of electricity produced, the price of electricity, and the marginal external cost of the pollution generated. With no pollution control, the quantity of electricity produced is the amount at which the quantity demanded equals the quantity supplied as determined by the marginal private cost of producing electricity. In this case, the quantity is 400 kilowatts per day and the price is 8¢ per kilowatt. At this quantity, the marginal external cost is (also) 8¢ per kilowatt.

2. With no pollution control, calculate the quantity of electricity produced, the marginal social cost of the electricity generated, and the deadweight loss.

With no pollution control, the quantity of electricity produced is the amount at which the quantity demanded equals the quantity supplied as

determined by the marginal private cost of producing electricity. In this case, the quantity is 400 kilowatts per day. At this quantity the marginal external cost is (also) 8¢ per kilowatt so the marginal social cost is 16¢ per kilowatt. The deadweight loss equal to the area of the triangle whose height is the marginal external cost at the equilibrium quantity and whose base is the difference between the efficient quantity and the private-market equilibrium quantity. The efficient quantity is 300 kilowatts and at the equilibrium quantity the marginal external cost is 8¢ per kilowatt. The difference between the efficient quantity and the equilibrium quantity is 100 kilowatts. So the deadweight loss equals 1/2  100 kilowatts  8¢ per kilowatt, or $4.00.

3. If the government levies a pollution tax such that the utility generates the efficient quantity of electricity, calculate the quantity of electricity generated, the price of electricity, the size of the pollution tax, and the tax revenue. The efficient quantity of electricity is the amount at which the quantity demanded (which reflects the marginal social benefit) equals the marginal social cost. The marginal social cost is the sum of the marginal cost and the marginal external cost. The efficient quantity is 300 kilowatts because at this quantity the marginal social cost, 12¢ per kilowatt, equals the price, also 12¢ per kilowatt. The pollution tax must equal the marginal external cost, 6¢ per kilowatt. The tax revenue equals 6¢ per kilowatt  300 kilowatts, which is $18.00.

Use the following information to work Problems 4 and 5.

Tom and Larry must spend a day working together. Tom likes to smoke cigars and the price of a cigar is $2. Larry likes a smoke-free environment.

4. If Tom’s marginal benefit from a cigar a day is $20 and Larry’s marginal benefit from a smoke-free environment is $25 a day, what is the outcome if they meet at Tom’s home? What is the outcome if they meet at Larry’s home?

Larry is willing to pay Tom up to $25 to not smoke. Tom’s net benefit from smoking is $18 (the marginal benefit minus the price of the cigar). The Coase theorem says that in this case, with Tom and Larry meeting at Tom’s home, Larry pays Tom some amount between $18 to $25 not to smoke and Tom does not smoke. If Tom and Larry meet at Larry’s house, Tom is willing to pay up to $18 to be allowed to smoke. But Larry will accept nothing less than $25 to allow Tom to smoke. Tom cannot offer enough to Larry, so Tom does not smoke. In both questions, the efficient outcome, Tom not smoking, is attained regardless of who is given the property right, that is, regardless of who owns the house in which the meeting occurs.

5. If Tom’s marginal benefit from a cigar a day is $25 and Larry’s marginal benefit from a smoke-free environment is $20 a day, what is the outcome

if they meet at Tom’s home? What is the outcome if they meet at Larry’s home?

Larry is willing to pay Tom up to $20 to not smoke. Tom’s net benefit from smoking is $23 (the marginal benefit minus the price of the cigar). When Tom and Larry meet at Tom’s house, Larry cannot offer enough to Tom to make Tom quit smoking, so Tom smokes. If Tom and Larry meet at Larry’s house, Tom is willing to pay up to $23 to be allowed to smoke. And Larry will accept anything more than $20 to allow Tom to smoke. So, Tom can offer Larry some amount between $20 and $23 and Tom smokes. As in Exercise 4, the efficient outcome (in this case, Tom smoking) is attained regardless of who is given the property right, that is, regardless of who owns the house in which the meeting occurs.

Use the table and the following information to work

Problems 6 to 8.

The marginal cost of educating a college student is $5,000 a year. The table shows the marginal benefit schedule from a college education. The marginal external benefit from a college education is a constant at $2,000 per student per year. There are no public colleges.

6. With no government involvement in college education, how many students enroll, what is the tuition, and what is the deadweight loss created?

Figure 9.1 illustrates the market for college education. With no public college and no government involvement, 1 million students enroll in college and the tuition is $5,000 a year. The efficient number of students is 2 million because this is the quantity that sets the marginal social benefit equal to the marginal cost. The deadweight loss is the grey area in Figure 9.1 and equals the area of a triangle with a height equal to the marginal external benefit at the unregulated equilibrium and a length equal to the difference between the efficient quantity and the equilibrium quantity. In this case the deadweight loss equals ½  $2,000 per student  1 million students, which is $1 billion.

7. If the government subsidizes colleges and sets the subsidy so that the efficient number of students enroll, what is the subsidy per student, how many

© 2015 Pearson Education, Inc.

students enroll, and what is the cost to taxpayers?

The efficient number of students is 2 million. The required subsidy is $2,000 a student, which leads to 2 million students enrolling. The cost to the taxpayers is $2,000 per student  2 million students, which is $4 billion

8. If the government offers vouchers to students, what is the value of the voucher that will encourage the efficient number of students to enroll?

If the government offers a $2,000 voucher, which is equal to the marginal external benefit, the efficient number of students, 2 million, enrolls.

9. Global solutions for local gridlock

Gridlock in Toronto already costs the region $6 billion a year, with average commute times of 80 minutes, among the highest in North America. By 2031, commute times will increase by 27 minutes. Civic leaders are looking at the options: road tolls, a regional gas tax, and parking levies.

Source: Toronto Star, June 24, 2011

With road tolls, a regional gas tax, and parking levies would Toronto roads become less congested? If the new charges cut commute times, would the Toronto road system be more efficient? Explain your answers.

Road tolls, a regional gas tax, and parking levies all increase the cost of driving in Toronto. Therefore all would reduce the congestion on Toronto’s roads. Currently Toronto’s roads are over-utilized. Driving downtown imposes an external cost on other drivers because each additional car slows all the other cars. Imposing a road toll, a regional gas tax, or parking levies would increase the cost to each individual driver and decrease the number of drivers, thereby increasing the efficiency of Toronto’s road system.

10. Read Eye on Climate Change on p. 234 and then describe the government actions that could decrease carbon emissions and explain why the government is not using them more aggressively.

Governments could decrease carbon emissions by using a cap-and-trade policy or by increasing the tax on gasoline. A cap-and-trade policy decreases carbon emissions because it sets a limit on the quantity of greenhouse gases that can be emitted. A gasoline tax decreases the consumption of gasoline consumed, thereby decreasing the emission of greenhouse gases.

Governments have not moved aggressively to impose these policies. First, some people do not believe that emissions produce global warming. Second, the costs of limiting the emissions are incurred now but the benefits, if any, would come sometime in the future. And, third, in the future most of the greenhouse gas emissions will come from developing nations rather than developed nations. Consequently policies implemented by developed nations will impose costs on these nations but have an increasingly small benefit.

◼ Instructor Assignable Problems and Applications

1. The price of gasoline in Europe is about three times that in the United States, mainly because the European gas tax is higher than the U.S. gas tax. How would an increase in the gas tax in the United States to the European level change carbon emissions? Would this tax increase bring greater efficiency or would it increase deadweight loss?

Burning gasoline while driving creates carbon emissions. The increase in the gas tax increases the cost of driving, which leads to less driving. Consequently raising the gasoline tax leads to less carbon emissions. The case for raising the gasoline tax asserts that the carbon emissions from driving contribute to global warming. These emissions are an external cost, so the marginal social cost of the carbon emissions from driving exceeds the marginal social benefit. The efficient amount of driving automobiles is the amount such that the marginal (social) benefit equals the marginal social cost. Increasing the tax makes the marginal private cost closer to (or, in an ideal world, equal to) the marginal social cost and decreases (potentially eliminates) the deadweight loss.

2. Polar ice cap shrinks further and thins

With global warming of the planet, the polar ice cap is shrinking. As the Arctic Sea expands, more underwater mineral resources will be accessible. Countries are staking out territorial claims to parts of the polar region.

Source: The Wall Street Journal, April 7, 2009

Explain how ownership of these mineral resources will influence the amount of damage done to the Arctic Sea and its wildlife.

The Arctic Sea minerals might be privately owned or government owned. Regardless of who owns them, mining minerals creates pollution and disturbs marine life habitat, which have external costs

If the minerals are privately owned, then the quantity mined will be the amount that sets the marginal private cost equal to the marginal private benefit. This quantity will have a deadweight loss because the marginal social cost exceeds the marginal private cost.

If the minerals are government owned, then their allocation will be by majority vote. Lobbyists will pressure elected officials to adopt their position in return for help with reelection. In this case, “green” lobbyists and “business” lobbyists likely will square off. If the greens prevail, there is a possibility that no minerals will be mined. This situation has a deadweight loss because less than the efficient quantity is mined. If the business groups prevail, then there might be significant amounts mined. This situation, similar, to the case of private ownership, has a deadweight loss because of overuse of the minerals. The outcome is either efficient or inefficient depending on the strength of the opposing lobby groups.

Use the following information to work Problems 3 and 4.

Plans to curtail use of plastic bags, but not much action

Last summer, Seattle approved a 20-cents charge on plastic shopping bags, which was intended to reduce pollution by encouraging reusable bags.

Source: The New York Times, February 23, 2009

3. Explain how Seattle’s 20-cent charge will change the use of plastic bags and how the deadweight loss created by plastic bags will change. The charge increases the marginal cost of using plastic bags so the quantity of plastic bags used will decrease. Figure 9.2 illustrates the market for plastic bags. In the absence of any government intervention, the unregulated market equilibrium quantity of plastic bags is 400,000 per week. This quantity exceeds the efficient quantity of 200,000 per week and hence a deadweight loss equal to the area of the grey triangle in the figure is created. The tax of 20¢ a bag shifts the supply (and marginal private cost, S = MC) curve so that it becomes the same as the marginal social cost curve, MSC. The deadweight loss is eliminated because the tax decreases the production of plastic bags to 200,000 per week, the efficient quantity.

4. Explain why a complete ban on plastic bags would be inefficient.

As Figure 9.2 illustrates, there is a marginal social benefit from use of plastic bags. If plastic bags were banned, the quantity of plastic bags would equal 0, which is less than the efficient quantity (200,000 per week in the figure). Because the quantity differs from the efficient quantity, there is a deadweight loss since the marginal social benefit exceeds the marginal social cost.

Use the following information to work Problems 5 to 7.

The marginal cost of educating a college student online is $3,000 a year. The table shows the marginal private benefit schedule from a college education. The marginal external benefit is 50 percent of the marginal private benefit.

5. With no government involvement in college education, how many students enroll and what

is the tuition? Calculate the deadweight loss created.

With no government involvement, 4 million students enroll in college and the tuition is $3,000 a year. The efficient number of students is 5 million because this is the quantity that sets the marginal social benefit equal to the marginal cost. The deadweight loss equals the area of a triangle with a height equal to the marginal external benefit at the unregulated equilibrium and a length equal to the difference between the efficient quantity and the equilibrium quantity. In this case the deadweight loss equals ½  $1,500 per student  1 million students, which is $750 million.

6. If the government subsidizes colleges so that the efficient number of students will enroll, what is the cost to taxpayers?

The efficient number of students is 5 million. The required subsidy is $1,000 a student, which leads to 5 million students enrolling. Therefore the cost to taxpayers is $1,000 per student  5 million students, which is $5 billion

7 If the government offers vouchers to students and values them so that the efficient number of students will enroll, what is the value of the voucher?

If the government offers a $1,000 voucher, which is equal to the marginal external benefit, the efficient number of students, 5 million, enrolls.

8. U.S. environmentalists back EU emission plan

The European Union requires any airline operating to or from an EU airport to participate in the EU cap-and-trade system under which 15 percent of pollution credits for airlines will be auctioned off and the other 85 percent of credits are being given without charge.

Source: The Wall Street Journal, June 30, 2011

Explain the conditions under which a cap-and-trade system would reduce the amount of airline emissions to the efficient quantity.

For a cap-and-trade system to be efficient, the government must determine the efficient quantity of airline travel. If the government can issue the appropriate number of permits, so that the efficient quantity of airline travel will be undertaken and therefore the efficient quantity of pollution will be emitted, then the cap-and-trade system will be efficient.

© 2015 Pearson Education, Inc.

9. CBO report: the pros and cons of carbon tax

A carbon tax would raise the cost of producing goods and services that create large carbon emissions, but it would encourage Americans to use less carbon-intensive goods and services, which could slow global warming.

Source: The Wall Street Journal, May 22, 2013

Use a graph of the market for electricity produced from fossil fuel to show the “pro” and the “con” from a carbon tax.

Figure 9.3 shows the market for electricity.

When fossil fuel is used to produce electricity, there is an external cost because the marginal social cost, MSC, is greater than the marginal private cost, MC. The equilibrium quantity with no intervention is 400 million kilowatt hours but the efficient quantity is 200 million kilowatt hours. A pollution tax of 15¢ an hour shifts the supply and marginal cost curve so it becomes the same as the marginal social cost curve.

The “pro” argument for the tax is that the tax eliminates the deadweight loss. The “con” argument for the tax is that it raises the price of electricity from 10¢ per kilowatt hour to 20¢ per kilowatt hour, thereby raising the cost and price of goods and services produced using electricity.

◼ Multiple Choice Quiz

1. Electricity has a negative production externality because _____.

A. its marginal benefit decreases as more of it is consumed

B. the marginal private cost of producing it increases as more of it is produced

C. the marginal social cost of producing it exceeds the marginal private cost of producing it

D. a marginal external cost lowers the marginal benefit from consuming it

Answer: C MSC = MC + marginal external cost, so with an external cost present, MSC > MC.

2. A steelmaking plant pollutes the air and water so __________ .

A. the marginal social cost of producing steel exceeds the marginal private cost by the amount of the marginal external cost

B. the marginal social cost of producing steel is less than the marginal private cost by the amount of the marginal external cost

C. the marginal private cost of producing steel equals the marginal external cost plus the marginal social cost

D. the marginal private cost of producing steel minus the marginal social cost equals the marginal external cost

Answer: A MSC = MC + marginal external cost, so MSC MC = marginal external cost.

3. An unregulated paint factory that pollutes a river results in ______ and _____ .

A. overproduction; a price that exceeds the marginal benefit from the good

B. underproduction; a price that equals the marginal benefit from the good

C. the efficient quantity produced; a marginal benefit equal to the marginal social cost

D. an inefficient quantity produced; a marginal benefit below the marginal social cost

Answer: D Figure 9.2 in the textbook shows that answer D is correct.

4. Steel production creates pollution. If a tax is imposed on steel production equal to the marginal external cost of the pollution it creates, ______.

A. steel producers will cut pollution to zero

B. the deadweight loss created by steel producers will be cut to zero

C. the market price of steel will rise by the amount of the tax

D. steel producers will continue to produce the inefficient quantity of steel

Answer: B This tax makes the producers’ marginal cost equal to the marginal social cost and eliminates the deadweight loss.

5. A good or service with a positive externality is one which ______.

A. everyone wants to have access to

B. is produced in the social interest

C. the marginal social benefit exceeds the marginal private benefit

D. the marginal external benefit exceeds the marginal private benefit

Answer: C The definition of marginal social benefit shows that answer C is correct.

6. Because education generates a positive externality, ______.

A. everyone who wants a college education should get one

B. graduates’ marginal benefit exceeds the society’s value of the education

C. the quantity of education undertaken will achieve the social interest if it is free

D. subsidies to colleges or vouchers to students are means of achieving the efficient number of graduates

Answer: D Figures 9.9 and 9.10 show how subsidies and vouchers increase the number of students to be equal to the efficient number.

Another random document with no related content on Scribd:

— Se taas ei kuulu teille, sanoi hän, samalla tavattomasti punastuen.

Veri kuohahti päähäni. Mutta silloin tuli Kemppainen konttoriin.

— Agiteeraamassako Kemppainenkin on ollut? kysyin hetken kuluttua.

— Jaoin maisteri Asplundin pyynnöstä vaalilippuja muutamiin taloihin, kun hänellä ei itsellään ollut aikaa, oli vastaus.

— Mutta nythän on konttoriaika.

— Muissa puuhissa nyt kaikki muutkin näkyvät olevan.

— Te molemmat saatte kuitenkin olla työssänne. Niin kauvan kun minä olen tässä talossa, lienee minulla myös jotain sanottavaakin täällä.

— Kun tässä tietäisi ketä milloinkin on toteltava. Asplundiakin olemme luulleet isännäksi.

Tehkää liikkeesen kuulumattomat työt vapaina aikoinanne, mutta työaika pysykää paikoillanne. Ken ei siihen suostu, olkoon pois kokonaan, sanoin ja poistuin konttorista.

Kuulin naurua jälkeeni, josta yhä enemmän harmistuin. Jonkun aikaa puodissa oltuani palasin konttoriin, tarkoituksessa puhua heille tyynemmin ja asiallisemmin. Muistui mieleeni miten paljon rouva Nurhosen aikana itsekin käytin vapautta, ja halusin äskeisen kiivauteni vaikutuksia lieventää. Mutta he olivat molemmat poistuneet. Tästä minun suuttumukseni taas kohosi, sillä tiesin seuraavana päivänä joutuvani asiasta selontekoihin.

Kun sittemmin menin vaalipaikalle, oli kiihotus siellä täydessä vauhdissaan. Ovilla ja käytävillä seisoi miehiä lippujaan tarjoillen, eteisessä koetettiin vielä mieliä muuttaa ja tunnettuja vastapuoleen miehiä tuskin tervehdittiin. Omain miesten kanssa supateltiin kaikellaisia vaalijuttuja, missä vaarallinen korva vaan vältettiin.

Vaaliajan loppupuolella kerääntyivät suuret joukot uteliaita tuloksesta tietoa odottamaan, joukossa myöskin Nurhonen ja Kemppainen. En ollut heitä huomaavinani.

Kun toimitus oli loppunut, äänet laskettu ja yleisö tulosta kuulemaan kutsuttu, kohosi jännitys korkeimmilleen. Oli kuin jokainen odottaisi häntä koskevaa tärkeätä oikeuden päätöstä. Vaalin toimittaja lukee tuloksen ja useat kirjoittavat äänimääriä muistikirjoihinsa. Kauppaseuran lista on voittanut suurellaisella enemmistöllä muuten, paitsi että postinhoitajan sijalle on valituksi tullut lehtori Renfors. Eräät sekalistat ovat tämän muutoksen aikaansaaneet.

Yleisö poistuu, toiset nauraen ja ilkkuen, toiset noloina ja ilkeitä sanasutkauksia viskellen. Ulkona kadulla seisotaan vielä suurissa ryhmissä, sitten hajotaan kukin omille teilleen kuin suuren tehtaan työväki päivätyönsä päätyttyä.

Vaalin lopputulokseen on ratkaisevasti vaikuttanut niitten käsityöläisten kateus, jotka eivät olleet yleisen kokouksen listalla. He vaikuttivat kauppaseuran listan hyväksi estääksensä ammattikilpailijainsa pääsemästä huomatumpaan asemaan kuin missä itsekään olivat.

Muitten mukana menin sinäkin iltana Seurahuoneelle, jonne joukolla saapui kaupungin herroja, etupäässä voittaneen listan

miehiä. Myöskin Kemppainen ja Nurhonen tulivat sinne. He liikkuivat tottumattoman epävarmuudella ja näyttivät olevan erimielisiä valittavasta istuinpaikasta. Kemppainen, jota tällaisissa miesseuroissa ei vielä näihinkään aikoihin ollut näkynyt, halusi piiloisaa paikkaa, jonkalaisen he sitten valitsivatkin.

Kumma kyllä, en ollenkaan jakanut seuralaisteni äänekästä iloa vaalin tuloksesta. Niin suuresti kuin vastakkainen tulos minua olisi harmittanutkin, tuntui sittenkin kun ei nytkään kaikki olisi käynyt parhaalla tavalla. Lisäksi vaivasi minua tieto Kemppaisen ja Nurhosen läsnäolosta, vaikkeivät he edes samassa huoneessakaan istuneet. Kenellekään hyvästiä sanomatta läksin hetimiten pois, ajatuksissani ihmetellen mitenkä ja mistä syystä niin suuresti innostuin vaalissa työskentelemään. Eihän minulle tämän kaupungin asiat mitään kuulu, päättelin. Järjestäkööt juomakauppansa ja muut kysymyksensä miten parhaaksi näkevät ne, jotka itse saavat vaikutuksiakin kokea.

Kävellessäni kulin Löfbergin matalalla olevan asunnon ohi ja näin siellä väet istuvan hauskassa teenjuonnissa.

Vaikka oli jo myöhäinen iltahetki, en voinut olla sisään poikkeamatta. Heidän seurastaan hengähti sellainen iloinen, elinhaluinen tuulahdus, että tuntui kuin astuisi toiseen maailmaan. Ja kuitenkin puhuivat hekin päivän vaalista, kertoellen kuulemiaan naurettavia yksityistapauksia, jotka täti Löfbergiä suuresti huvittivat.

— Onnea nyt voittajille!

-— Jopa tekin joudatte meitä muistamaan!

— Ettekä ole edes voittokemuissa!

Kysymyksiä ja huudahtuksia sateli sellaisella nopeudella, ettei niihin ollut yrittämistäkään vastata. Enkä minä kiiruhtanut mitään sanomaankaan.

— Kas kun on ylpeä, ettei enää mitään puhukkaan, jatkoi rouva Löfberg.

Eikö ole syytäkin, sanoin viimein.

— Älkää kehuko, sanoi rouva, me ylenkatsotut ja halveksitut naiset sittenkin ollaan vaalin tulos ratkaistu.

Hän ja vanhimmat tyttärensä olivat myöskin innostuneet vaalista ja keränneet eräiltä kaupungin naisilta valtakirjojakin. Mutta he eivät äänestäneet kummallakaan yleisellä listalla, vaan laittoivat oman sellaisen, jonka vaikutuksesta Renfors tuli valituksi.

— Hänestäkö teidän ylpeytenne? kysyin.

— Ennen hän kun tuo postimestari rutale. Renfors ainakin estää ihmisiä nukkumasta. Sitäpaitse olemme me naiset tottelevaisia käskylle rakastaa vihamiehiäänkin. — Mutta tiedättekö ketä muita me äänestimme?

— Kuinka sen tietäisin, sanoin, vaikka vaalin tuloksen julkaisun kuulleena heti arvasin tarkoituksensa.

— Me äänestimme myöskin teitä ja Asplundia.

— Teidän puolueesenne sulkeutuu siis kaikellaiset eri ainekset.

— Me vastustamme kaikkea valtaa ja harrastamme eri mielipiteitten edustusoikeutta.

— No, kyllähän te Renforsissa saitte hyvän edustajan.

— Niin, nauroi hän, en minäkään usko että hän olisi meidän tavalla menetellyt.

— Hän sai kyllä tulla valituksi, sanoin. Pääasia on ettei hän saanut lisää miehiä riveihinsä.

— Mutta tiedättekö mitä tästä seuraa, jatkoi rouva teeskennellyllä vakavuudella. Nyt perustetaan suuri yhtiökauppa, eikä kauppiailta enää osteta minkäänlaista tavaraa.

— Lehtori Renfors tulee kai sen hoitajaksi.

— No, ei suinkaan. Mutta esimerkiksi Asplund ja Nurhoset.

— Silloin ei ole hätää.

— Niin te sanotte, mutta toista ajattelette.

Ja sitten he kaikki sanoivat minun kalpenevan tästä uutisesta, saivat minun siten hämilleni ja väittämänsä kalpenemisen sijasta punastumaan, josta yleinen iloisuus vaan lisääntyi.

Lopulta ruvettiin asioista vakavastikin puhumaan.

— Hauska tuoksahdus tuo oli, sanoi rouva, kun kerran osoitettiin eloa täälläkin. Mutta niin tavattoman paljon halpamaisuutta ja pikkumaisuutta oli taas suurten sanain takana. Kansalainen sai nyt kerran suun täydeltä puhua uusista aatteista ja ajan vaatimuksista, aivan kuin se niitäkin hyväksyisi. Kaikessa näkyi pikkukaupunkimainen kunnian ja vallan himo. Kun uudet aatteet ja oikea kansanvaltaisuus kerran täälläkin saavat jalan sijaa ja kansa ja

työväki heräävät itsetietoisuuteen, niin nämä johtajat tulevat olemaan ensimäisiä vastustajain riveissä. He edustavat ylimyspuolueellista harvain valtaa, vaikka taistelussa kilpailijaansa rahavaltaa vastaan käyttävät kaikkia käytettävinä olevia apukeinoja. Minä en ollenkaan jaksa käsittää siinä mitään aatteellista eroa, kenen puodista viinat ostetaan. Ne ovat samoja ja päihdyttävät samalla tavalla, ostipa ne mistä tahansa. Koko yhtiökauppakysymys on kunnallisen politiikan saivartelumuotoja, joka oikeata raittiusaatetta johdattaa vaan ahdasmieliseen lahkolaisuuteen ja siten helposti loihtii esiin utukuvan, joka luullaan saavutetuksi päämaaliksi, vaikkei itse asiassa olla työtä vielä kunnollisesti aloitettukaan.

— Teillähän on täysin hyväksyttävät mielipiteet, sanoin nauraen.

— Niin, kyllä kai ne teille nyt soveltuvat. Mutta siinä luulossa minä olenkin että rammat ja raajarikot ovat pasuunatut sotaretkelle, jonka hyöty on hyvin epäiltävää lajia. Innostettakoon ihmisiä suurempiin vaatimuksiin, niin vaikutus on pysyväisempää. Mutta sitä nämä herrat eivät tahdo, sillä he pelkäävät samalla omaa valtaansa. Olen aivan varma etteivät nämä kansan kasvattajat suinkaan tahtoisi väkijuomia kokonaan poistettaviksi, sillä he kaikkein vähimmän haluavat rakkaista iltatoteistaan luopua.

Rouva Löfberg alkoi jo tapansa mukaan innostua. Mutta samassa tuli palvelustyttö viinitarjottimineen huoneesen. Kaikki pyrskähdimme nauramaan.

— Hyvälle se lasi viiniäkin joskus maistuu, jatkoi hän, ja yhtäläistä se on, olipa se ostettu Nurholasta tahi Renforsin yhtiökaupasta.

Nauraen otimme lasimme ja jatkoimme keskustelua.

Ette suinkaan noilla totia juovilla kansan kasvattajilla kuitenkaan Renforsia tarkoita? kysyin.

— Häntä ja kaikkia muita. Renfors on suuri tekopyhä niinkuin kaikki, joilla Jumala on joka sormen päässä. Minun mielestäni hän hyvin saattaa raittiusluennolta palattuaan käskeä kotonaan keittämään totivettä.

— Ja kuitenkin te äänestätte häntä valtuuskuntaan, sanoin kaikkien ja varsinkin itse rouvan nauraessa omille liioitteluilleen.

— Minä ihailin sitä rohkeata ja voimakasta tapaa, jolla hän asiaansa Kansalaisessa ajoi. Näki, että se oli nyt hän eikä papin kisälli, joka lehteen kirjoitti. Se oli vallan toisenlaista kuin Asplundin nuoralla tanssiminen. Uusi Aika oli nyt kerran Kansalaisen kanssa samaa mieltä, sen se sanoikin, mutta siinä välissä souti ja huopasi. Kuta enemmän Asplund näihin pikkuasioihin takertuu, sitä heikommaksi muuttuu hänen kokonaisuutensa. Hänkään ei enää uskalla vaatia koko askelta. Nyt hän nähtävästi mieltyi myöskin lehtorien listan kansanvaltaisuuteen. Mokomaankin. Nämä käsityöläismestarit eivät suinkaan kansanvaltaisuutta edusta. Mutta Asplundikaan ei uskaltanut vaatia yhtään varsinaista työmiestä valittavaksi, niinkuin olisi pitänyt tehdä. Täällä puhutaan ja pauhataan kauppiaspuolueesta ja lehtoripuolueesta, aivan kuin ne mitään puolueita olisivat. Ne molemmat muodostuvat vielä yhteiseksi ylimyspuolueeksi, silloin kun oikea vapaamielinen kansanvaltaisuuskysymys saa täällä jalansijaa. Ei, Asplundikaan ei ole se mies, joka Uudesta Ajasta tekisi puhtaasti aatteellisen, olojamme puhdistavan ja aina korkealle tähtäävän lehden.

— Tehän olette Granbergin kanssa samaa mieltä Asplundin sopivaisuudesta sanomalehtimieheksi, vaikka syyt vähän eroavat.

Rouva Löfberg muuttui vakavaksi, kun hän jatkoi:

— Jaa, se Granbergin asia on hyvin ikävä. Hän tahtoisi lehden ajamaan vaan yksinomaan hänen pikkuasioitaan, ja silloin se muuttuisi vielä Kansalaistakin mitättömämmäksi. Hän on nyt saanut Asplundista tässä asiassa vastustajan itselleen, mutta kuitenkin on lehti hänen vaikutuksestaan viime aikoina takertunut kaikkiin kunnallisiin pikkuasioihin ja syrjäyttänyt korkeamman ja kohottavamman puolen. Ennen kirjoitti Asplund uusista henkisistä virtauksista, nyt ovat punssikaupat, sataman korjaukset ja muut sellaiset suurina kysymyksinä. Hän on laskeutunut.

— Hän tahtoo aatteita sovelluttaa käytäntöön.

— Ikävätä, jos ne käytännössä eivät jotain kadunkorjausasiata suurempia, lehden pitää olla näitten olojen yläpuolella.

Tässä seurassa yleisen tavan mukaan tein vastaväitteitä.

— On paikkakunnan lehdellä myös paikallis-kunnallinenkin tehtävänsä, sanoin.

— Se puoli pitäisi olla sivuasiana. Siksi, huokasi hän, onkin kovin ikävää, jos Granberg nyt pääsee lehdestä määräämään. Asplundista olisi sentään vielä toivoa, ja hän on vakuutukselleen rehellinen ja toimii parhaan ymmärryksensä mukaan.

Rouva Löfbergillä oli tietoja Granbergin aikeista lehden suhteen. Hän koettelee saada toisenmielisiä jäseniä johtokuntaan ja sitten erottaa Asplundin, sanoi rouva.

— Ainakin minun paikkani jää täytettäväksi, vastasin.

Tästä siirtyi keskustelu meidän Nurholan miesten seonneisiin väleihin ja minun nykyiseen asemaani ympäristössäni. Kuten aina ennenkin tässä seurassa, muutuin avomieliseksi, kerroin tapahtumat välillämme ja sisäiset ristiriitaisuudet itsessäni sellaisella luottamuksella kuin omalle äidilleni, omassa kodissani näitä kertoilisin.

— Kun suoraan tunnustan, sanoin, niin en minä suinkaan kunniaasianani juomakaupan jatkamista pidä. Varsin kernaasti voisin siitä luopuakin. Mutta kun Asplundin vaatimus on tullut näin äkkiä ja sen käytännöllisiä tuloksia punnitsematta, niin häntä täytyy vastustaa siinäkin pelossa, että hän mahdollisesti vaatii meidän liikkeemme muittenkin periaatteittensa uhriksi. En ollenkaan ihmettelisi, jos hän eräänä päivänä huomaisi tuollaisen kertomanne yhtiökaupan ainoaksi hyväksyttäväksi, ja silloin hänen omatuntonsa taas pakottaisi hänet vaatimaan koko meidän liikkeemme lopettamista.

— Kylläpä tekin liiottelette, sanoi rouva. Kun tästä ennätetään tasaantua, niin kaikki muuttuu hyväksi ja ennalleen. Älkää te ottako asioita niin raskaasti ja antako alakuloisuudelle valtaa itsessänne.

Ennalleen muuttumista minä epäilin. Sanoin Asplundilla jo pitkät ajat olleen vastenmielisyyttä kauppiasalaa kohtaan ja siitä sen vähitellen kehittyneen minuakin vastaan.

— Lisäksi on hänessä toinenkin ihminen, joka katsoo velvollisuudekseen auttaa Nurhosia ja liikkeen nykyisestä omistuksesta huolimatta pitää hän heillä olevan etuoikeuden sen asioihin. Ja Nurhosten mielestä olen minä nyt, kun pojat alkavat olla miehiä, ehdottomasti liikaa talossa.

— Osoittakaa te vaan hyvää tahtoa välien ennalleen saattamisessa ja oikein selittäkää Asplundille asiat ja mielentilanne, niin kyllä hän kaikki ymmärtää, sanoi rouva. Hän puhui tyynesti, sydämellisellä osanotolla, vapaana siitä rohkeasta liioittelusta, joka oli hänen luonteensa ominaisuus innostuessaan.

— Käsittäähän Asplund, jatkoi hän, ettei liike enää ole Nurhosten enempää kun teidän muittenkaan. Tehän sen olette tehneet siksi mikä se nyt on, ja teillä siinä siis täytyy olla enin sanomista. Nurhoset ovat kokemattomia nuorukaisia, eivät he vielä kykenisikään sen hoitoon. Mutta onhan heillä siltä tilaisuus olla liikkeen palveluksessa.

— Isännän asemassa ei voi olla useampia kuin yksi.

— Siinä pysytte te. Asplund on vaikutuksille herkkä ja hyvää tarkoittava luonne. Hän saa nykyään tietonsa yksipuolisina. Lähestykää häntä avomielisenä ja luottamuksella, ja kaikki käy niinkuin sanoin.

— Heitä on toisella puolella monta vaikuttajaa, ja he ovat alituisessa yhteydessä Asplundin kanssa.

— Kyllä järjellinen puhe häneen vaikuttaa paremmin kuin ymmärtämättömien ihmisten lörpötykset.

— Periaatteet ja velvollisuudet ovat järkeä pyhemmät.

— Ne voi yhdistää.

— Niin voi helposti ajatella, mutta käytännössä on vaikea tätä toteuttaa. Ja kiero väli lamauttaa työinnon ja tekee toiminnan koneelliseksi. Kun kaikkialla näkee tyytymättömyyttä, muuttuu elämä kiusallisen ikäväksi. Omat apulaisetkin, esim. Kemppainen —

— Kemppainen! Mitä te hänestäkin välitätte. Ymmärtäähän hänet.

— Ei hän kuitenkaan Miiaa saa, sekaantui eräs talon neideistä puheesen.

Naurahdimme.

— Mutta hän tekee parhaansa lopulta onnistuakseen, ja katsoo sen menestymisen ehdoksi ynseän mielen pitämisen minua kohtaan. Sillä tavoin luulee hän pysyvänsä hyvissä väleissä Nurhosten kanssa, melkein urheana sankarina.

— Älkää te sellaisista välittäkö. Kaikkialla maailmassa on ihmisillä vastoinkäymisensä, mutta ne pitää voittaa, hillitä itsensä ja säilyttää tyytyväinen luonteensa. Sitäpaitse on teillä ymmärtäväinen Helander puolellanne.

— Hän on kyllästynyt kaikkiin meidän asioihimme, ja haluaisi päästä niistä erilleen.

Rouva Löfberg jatkoi lohdutustaan. Puheli kuin äiti pojalleen. Minä lausuin epäilyksiä hänen hyväuskoisuutensa mahdollisuudesta, mutta mielessäni myönsin hänen olevan paljon oikeassakin. Minussa heräsi hiljainen toivo siitä, että asiat todellakin voisivat muodostua niinkin kuin hän uskoi. Ja se toivo virkistytti mieltäni. Sillä tähän kaupunkiin ja tähän ympäristöön tunsin itseni monesta syystä siksi kiintyneeksi, siksi kotiutuneeksi, etten eroani surumielettä voinut ajatella.

— Älkää oleksiko paljoa yksinänne, sanoi hän, siinä saa raskasmielisyys vallan. Seurustelkaa te yhä vielä nuorten kanssa ja antakaa kunta-hirviönkin vähemmän vaikuttaa itseenne. Alkakaa

muitten nuorten mukana taas hiihtää ja retkeillä, siinä raskas mieli häviää.

Nuoret kertoivat heillä jo olevan suunniteltuna maallakäynti retken, kun on tullut näin hyvät ajokelit. Oli päätetty tulla tähän samaan taloon, jossa nyt vietän kesääni.

Osanottajatkin olivat he jo ajatelleet.

— Yksinänikö minun on ajettava? kysyin nauraen.

— Hilma Raivan retkelle pääsy riippuu teistä, vastattiin.

XIII.

Heinäkuun 15 p.

Tänään alotin päiväni asettumalla rantakivelle istumaan matalassa ruohikossa sakeana viliseviä kalanpoikasia katselemaan. Oli tyyni ja lämmin päivä, ja kalaset putkahtelivat lokerosta lokeroon, lirputtivat häntäänsä, poistuivat, palasivat takaisin ja olivat niin tyytyväisen ja pelottoman näköisiä, kuin ei heitä koskaan vaara uhkaisikaan.

Minun kävi sääli noita kalanpoikaisraukkoja, sillä ahnaskitainen hauki piilotteli kaislistossa, sopivassa hetkessä heihin hyökätäkseen. Mutta sitä eivät pienet kalaset ajattele, vaan jatkavat viehättävää puikkeloimistaan, pahimman raatelijan hauenkin poikasen kesyssä leikissä mukana ollen.

Itsensä säilyttämisen vaisto näillä pienillä kaloilla kuitenkin jo on. Kun liikun rannalla, niin pakenevat, vaan kun hiljaa istun, palaavat he uudelleen. Tahi kun hauki sekaansa karkaa, niin hypähtävät, pakoon uivat, vaan pian taas takaisin tulevat. Hauin kitaan on silloin varmaankin joku heistä hävinnyt, mutta sitä ei huomata eikä siitä sen enempää välitetä. Ja leikki ja ruuan murusten etsiminen alkaa uudestaan.

Aivan kuin ihmiselämässä.

Leikkikää, kalanpoikaset, pian teillekin rannikko tulee liian matalaksi, ja te syöksytte syvään veteen satoine vaaroineen. Te olette silloin isompia, teistä on hyötyä suurempien, väkevämpien vatsoille, silloin on teillä väijyjä joka kiven takana, kamala koukku jokaisessa makupalassa, sadat solmut ja silmukat salmien vesissä. Vaara joka puolella.

Mutta parempaa kohtaloa te ette ole ansainneetkaan. Itsehän te heikommillenne samalla tavoin teette, kuinka siis voisi parempi kohtalo olla oma osanne. Kun tulette suuriksi ja voimakkaiksi, ette pienempiänne tekään armahda. Ja siksi on teidän omakin olemassa olonne vaan väliaste toisten olemukselle.

Näin filosofeerasin minä puoliääneen rantakivellä, pikku Ainon istuessa vierelläni ja silmät suurina kuunnellessa puheitani.

— Kalat ovat pahoja kun syövät toisiaan, sanoi hän.

— No, se on kuinka sen ottaa. Mutta älä sinä sellaisia ajattele. Mene tuonne toisten kanssa leikkimään, sanoin maantiellä teuhaavia mökin lapsia osoittaen.

— Tuleeko setäkin? kysyi hän.

— Ei, lapsukaiseni, setä on vanha, leikkinsä jo leikkinyt.

— Leikkikö setä silloin paljon, kun setä oli pieni?

— Leikki, leikki.

— Onko hyvä paljo leikkiä?

— On, Ainoni. Nuorena pitää leikkiä ja olla iloinen. Kun kasvaa isoksi ja tulee vanhaksi, niin leikit muuttuvat tosiksi.

— Miksei voi vanhanakin leikkiä?

— Silloin on niin paljon muita huolia. Silloin pitää tehdä työtä, että te pikku Ainot saatte aikanne iloita.

— Ketä varten setä tekee työtä?

— Voi lapseni, kun minä sen tietäisinkin. Sedällä ei ole ketään, jonka vuoksi hän elää, ja siksi setä näin syrjään vetäytynyt onkin.

— Miksi setä on yksinään?

— Ei ole toveria.

— Kun Aino tulee isoksi, niin Aino tulee sedän toveriksi.

— Rakas lapsi! Silloin sedällä on kyynärä hyveä maata, pari pappien sanoa, kolme lukkarin lukua, kerta kellon helkähystä. Setä on silloin jo kuollut.

— Kuka sedän hautaa?

— En tiedä, hyvä Aino, vastasin, ja samalla tuli kyyneleet silmiini. Hän katsoi minua kummeksuen.

— Onko Aino paha sedälle? kysyi hän sitten kuin peloissaan.

Otin hänet syliini ja suutelin hänen valkoista tukkaansa.

— Sinä olet pikkuinen enkeli, ikävä vaan että sinustakin täytyy erota.

Hän kietoi pienet kätensä kaulaani ja vakuutti ettei koskaan päästä setää lähtemään. Mutta silloin kuului läheisestä salmesta tervehdyshuudahdus. Ukko Raiva ja Hilma saapuivat sieltä soutuveneellä. Pikku Aino ujostui ja juoksi sisälle.

Otin onkeni rannalta ja nousin heidän veneesensä. Heillä oli eväät mukanansa ja me soudimme eräälle yksinäiselle saarelle. Kun olimme muutaman ahvenisen onkineet, me armotta ne perkasimme, keitimme kalakeittoa ja söimme päivällisemme kauniissa siimeksessä, äskeisten tunnelmaini minuakaan ollenkaan häiritsemättä. Kesäinen luonto virkistytä mieltä, olimme iloisia, ja melkein leikimme kuin mökin lapset äsken tanhualla. Oli kuin ukko Raivakin olisi parisen vuosikymmentä nuorentunut. Minusta hävisi kaikki raskasmieliset ajatukset, melkeinpä unohdin nykyisen asemani ja olin kuin ennen aikaan Löfbergiläisten veneretkellä.

Kiipesin Hilman kanssa saarella olevalle korkealle mäelle, ja ihailimme sieltä mahtavaa näköalaa. Näkyi rehevässä kasvullisuudessa olevia saaria, kiemurtelevia salmia ja laajoja selänteitä. Näkyi myös läheinen kaupunki.

Näköala muutti ajatukset todellisuuteen ja saattoi rintaan kaihomielisyyttä. Nykyisyys avautui eteeni ja minä tunsin seisovan! kuin entisyyteni haudalla. Aloin Hilmalle kertoella aamupäiväistä keskusteluani pikku Ainon kanssa. "Kuka sedän hautaa", toistin ääneeni, aivan kuin ajatuksissani.

Hilma muuttui vakavaksi, melkein sanattomaksi. Enkä minäkään sen enempää tätä keskustelua jatkanut. Uneutimme itsemme, piirtelimme maata käteen sattuneella puun oksalla, mutta kuitenkin luulen meidän toisemme ymmärtäneen, vaikka ääneti istuimme.

Emmekä me paikoiltamme liikahtaneet ennenkuin ukko Raivan ääni alhaalta kutsui Hilmaa kahvin keittoon, hänellä kun oli tuli jo valmiina.

— Niin, sanoi viimein Hilma noustessamme ja lähteissämme, eihän kaikki tässä maailmassa mene niinkuin sitä nuorena kuvittelee. Mutta elämän kohtaloihin tulee mukautua ja tyytyä. Jos yksi vesikupla särkyy, pitää toinen puhaltaa sijaan. Jos yksi elämän päämaali pirstautuu, on muodostettava itsellensä toinen ja suunnattava pyrkimyksensä sitä kohti.

— Ihminen on nuori vaan kerran, vastasin, vaan yhden kerran mahdollinen uraansa alkamaan. Kun minäkin kymmenisen vuotta sitten jätin tämän kaupungin, luulin vielä toisessa paikkakunnassa voivani alottaa uuden, kokemuksiini perustuvan elämän. Mutta mitään sellaista ei oloni sen jälkeen ole ollut.

— Ihminen ei tule koskaan liian vanhaksi innostumaan ja jotain yrittämään. Muistelehan vaan täti Löfbergiä. Sinä et ole nähtävästi vielä vapautunut siitä pettymyksen katkeruudesta, jolla täältä lähdit.

— En luule niin. Se oli sekin aika vaan elämän tavallista kulkua. Meille käy kuin kaloille vedessä, joita Ainon kanssa katselimme: yksi ja toinen häviää, mutta yleinen hyörinä ja puikkelehtiminen jatkuu keskeytymättä. Yksilö vaan voi joutua kaiken elämän ulkopuolelle.

— Se riippuu hänestä itsestään.

— Kenties, vastasin verkalleen.

Olimme ennättäneet ales, ja puhelumme keskeytyi. Kun leikkien olimme lähteneet ja vakavina palasimme, näytti se ukko Raivaa hämmästyttävän. Hän katsoi meihin pitkään ja kysyvästi.

Illalla soudin minä heidän veneensä kaupunkiin asti, ja palasin maantietä kävellen tänne asuntooni. Murrosmäkeä ales laskeutuessani istuunnuin kivelle maantien viereen ja vaivuin muistelmiini. Kulin ajatuksissani alusta loppuun erään sunnuntain, jolloin olimme maalle ajaneet, ja joka päivä paljon vaikutti minun kohtalooni.

Se oli vähän jälkeen tuon kiivaan valtuusmiesvaalin. Minä ajoin Hilman kanssa. Meillä oli edellisinä päivinä ollut pari kokousta, joista Hilma mielellään halusi yksityistietoja, ja joita minä suurella avomielisyydellä hänelle kerroin. Välimme oli yleiseenkin avonainen, kuten Löfbergiläisten kesken aina, mutta varsinkaan nyt en minä kuulemiani enkä omia mietelmiäni vähimmälläkään tavalla salannut. Koko menomatkan ja palatessakin aina tähän mäkeen asti olivat samat asiat meillä keskustelun aiheena.

Granberg oli pitänyt sanomalehtiyhtiön johtokunnan kokouksen, joka oli tapahtunut peräti tyynesti ja virallisesti. Päätettiin vuosikokouksen aika ja laadittiin lehdelle seuraavan vuoden menoarvio, samallainen kuin entinenkin. Ei sanaakaan lausuttu lehden menettelytavasta eikä muutenkaan viime aikain tapahtumista puhuttu. Mutta selvään huomasi Granbergilla jotain olevan tekeillä.

Sen sijaan ei meidän ja Nurhoslaisten kokous pysynyt yhtä tyynenä, vaikka alku näyttikin lupaavalta. Täti Löfbergin neuvot ja vakuutukset asiain hyvin järjestymisestä olivat minuun vaikuttaneet.

Olisin ollut sovitteluihin suostuvainen, vaikkapa juomakaupan lakkautukseenkin, jos keskenäinen luottamus ja hyvä suhde vaan olisi ollut pelastettavissa. Myöskin Asplund oli hillitty, mutta hyvin vakava, melkein surumielinen. Rouva Nurhosta edusti kokouksessamme John.

Ensiksi ilmoitti Asplund että John ja Selim nyt olisivat tilaisuudessa ottamaan yhtiössä vielä avonaisena olevan viidennen osan, kun kippari Saira on suostunut heille lainaamaan tähän tarvittavat 10,000 markkaa. Helander selitti ettei mainittua osuutta enää voida tällä summalla saada, vaan että se maksaisi viidennen osan liikkeen nykyisestä arvosta.

Mutta emmehän mekään ole enempää maksaneet, sanoi Asplund, ja

Nurhosille on tämä osuus alkujaan luvattu.

— Heille on luvattu oikeus päästä osakkaaksi, mutta hinnan tulee olla liikkeen arvon mukainen. Silloin, monta vuotta sitten, kun yhtiö perustettiin, olisi hinta ollut 10,000 markkaa. Suottako me siis tässä oltaisiin vuosikausia rimpuiltu vekseleissä, kerjätty takausmiehiä, kiinnitetty rahojamme ilman mitään hyötyä, itse vaan maksaen niistä kalliita korkoja. Meidän voitto-osuutemme on jätetty liikkeesen ja pitäisi siellä löytymän, sanoi Helander.

— Nyt on parempi ostaa minun osuuteni kuin uusia osia ajatella, sanoin.

— Ja minun, yhtyi Helander.

— Teillä on omat selityksenne, vastasi Asplund miettivänä.

Nurhonen kysyi paljoko minun osuuteni maksaisi?

— Neljännen osan liikkeen nykyisestä kirjanpitoarvosta, vastasin.

— Kylläpä te tahtoisitte hyötyä.

— En enempää kuin minkä muutkin ovat hyötyneet, vastasin.

Kun sitten ryhdyttiin kokouksen varsinaisesta asiasta puhumaan, esitti Asplund vaatimuksensa täsmällisin sanoin. Hän tahtoi kaiken juomatavarankaupan lakkautettavaksi, koska hänen vakuutuksensa ei sallinut hänen olevan tämän tavaran kauppiaana, sitten tahtoi hän Nurhosille oikeutta päästä viidenneksi yhtiömieheksi 10,000 markalla ja viimeksi, koska hän oli yhtiöön ruvennut ja sen perustamisen yleiseenkin ymmärtänyt Nurhosten vuoksi tapahtuneen, että Selim otetaan liikkeen palvelukseen.

— Tämä olisi hyvä senkin vuoksi, sanoi hän, kun Saarela nähtävästi hankkii eroaan, että olisi useampia asioihin perehtyneitä miehiä talossa.

— Hankin eroani? toistin minä kysyvästi.

— Niin, me olemme kuulleet viimeisen matkasi tarkoittaneen paikan hankintaa itsellesi.

— Te kuulette enemmän kuin itse tiedänkään, sanoin. Ennenkuin voin hankkia itselleni uutta tointa, täytyy minun päästä tästä vapaaksi.

— Minä toivoisin edelleen voitavan olla yhdessä, vastasi Asplund. Sinun pitäisi vaan antaa enemmän valtaa sisälliselle ihmisellesi.

— Heitä nyt nuo moraalisaarnat toiseen kertaan, keskeytti Helander.

Onko vielä muita vaatimuksia?

— Ei ole. Sen vaan voisin lisätä että juomakaupan lakkauttamisesta luultavasti olisi taloudellistakin hyötyä, koska siten saataisiin se suuri ostajakunta, joka nyt on kauppiaihin suuttunut, ja