Miten Ahmatova syntyi

Teksit: Jari Olavi Hiltunenti ja kuvat: Salla Yli-Erkkilä

Turun Kirjamessuilla syyskuun lopussa ilmestyvä Ahmatova-romaani on neljäs teokseni ja esikoisromaanini.

Kirjoitusprosessi oli pitkä ja kiintoisa. Huomasin romaanikerronnan paljon vaikeammaksi ja työläämmäksi kirjoittaa kuin tietokirjan. Vaikka merkkimäärä tässä kaunokirjassa oli paljon pienempi kuin viimeisimmässä tietokirjassani Abrahamin korpus (2022), romaanin kanssa kului aikaa kaksin verroin enemmän.

Lisäksi huomasin kauhukseni, että kustantajat olivat varsin varovaisia romaanin kustantamisen suhteen. Romaania on näet paljon hankalampi ja riskialttiimpi myydä lukijoille kuin eksaktia tietokirjaa. Siksi koin melkoista epävarmuutta, löydänkö tälle kirjalle kustantajaa ollenkaan.

Saatuani ensimmäisen romaaniraakileen kasaan en ollut siihen niin tyytyväinen, että olisin näyttänyt tekelettä kustantajille. Tein kirjaa sitten kesälomalla toiseen kertaan. Elokuussa toiseen kertaan kirjoitettu raakile alkoi näyttää jo varsin hyvältä.

Kun tammikuussa 2023 tuli kustannuspäätös Wareliasta, käsikirjoitusta alettiin työstää vauhdilla julkaisukuntoon. Jo tuolloin sovittiin aikataulu, johon oli merkittyinä kaikki kirjan tekemiseen liittyvät vaiheet käsikirjoituksen moninkertaisista viilauksista kansilehtien muotoiluun ja taittoversioiden aikatauluihin.

Nämä aikataulut pitivät varsin hyvin kutinsa kevään ja kesän mittaan. Marko kustansi, Salla toimitti, Anne ja Maria oikolukivat, Markku teki kannet ja Mikko taiton.

Rautaisten ammattilaisten kanssa yhteistyö sujui suuremmitta ongelmitta. Tätä tekstiä kirjoittaessani Ahmatova on juuri saanut sen painoasun, jolla se tullaan elokuun alussa painamaan. Kun kansisivujen lopullinen layout on valmis elokuussa, työ kirjan suunnittelun eteen on tehty. Mieli on hyvin kiitollinen ja levollinen.

Sain idean Ahmatova-romaanista oikeastaan tehdessäni kolmannen teokseni viimeisiä tekstejä. Abrahamin korpuksessa (2022) on nimittäin pitkä essee Mihail Bulgakovista, neuvostoliitonukrainalaisesta näytelmäkirjailijasta.

Kun olin esseen kanssa jo aika pitkällä, huomasin Anna Ahmatovan oman tarinan olevan erityisen mielenkiintoisen. Päätin tuolloin, että jos joskus vielä kirjoitan uuden kirjan, sen aiheena voisi olla kyseisen naisrunoilijan elämäntarina.

Myös tulevan kirjan lajityyppi määrittyi tuossa vaiheessa. Minua kiehtoi