Vaasan ylioppilaslehti 1/2017

Kuka haluaa sijoittajaksi?

1/2017 Mukana Contact-rekrymessuliite 2017

PÄ Ä K I R J O I T U S

NÄKÖKULMA Joel Kontiainen

Murra vahvistusharha

Todistusvalinta on erinomainen idea

O

petus- ja kulttuuriministeriö sopi viime vuonna yliopistojen kanssa, että yliopistot luopuvat pitkää valmentautumista vaativista opiskelijavalinnoista vuoteen 2018 mennessä. Tulevaisuudessa pääosa yliopisto-opiskelijoista valitaan jatko-opintoihin ylioppilastutkinnon perusteella.

Toisin kuin suurin osa tämän lehden galluppiin (s.19) vastanneista, kannatan todistusvalintaa ja pääsykokeista luopumista.

Jo viime keväänä julkaistun Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) raportin kirjoittajien Tuomas Pekkarisen ja Matti Sarvimäen mielestä nykyinen pääsykoemalli on monin tavoin ongelmallinen. Selvityksessä pääsykoejärjestelmää kritisoidaan erityisesti siitä, että se pakottaa hakijat käyttämään tuhottomasti aikaa pääsykoekirjojen parissa.

VATT:n tutkijoiden mukaan ajan voisi käyttää paremmin esimerkiksi siten, että nuoret opiskelisivat ohjatusti, kävisivät ansiotyössä tai nauttisivat vapaa-ajastaan.

Pahimmillaan pääsykokeisiin pänttääminen vie kymmeniä tai satoja tunteja jopa usean vuoden ajan, jos opiskelupaikka ei irtoa ensiyrittämällä. Onko se järkevää?

Valintakokeita puolustetaan muun muassa sillä, että ne mittaavat hakijan soveltuvuutta ja motivaatiota alalle. Se pitää paikkansa, mutta myös lukio-opinnot mittaavat kelpoisuutta korkeakouluopintoihin. Ne lukiolaiset, jotka opiskelevat ahkerasti kolme vuotta ja menestyvät ylioppilaskirjoituksissa, ovat pääsykoejärjestelmän suurimmat häviäjät. Liian usein valintakokeet testaavat lähinnä istumalihaksia eivätkä uuden tiedon syvällistä ymmärtämistä. Lisäksi pääsykokeissa saattaa menestyä kalliiden valmennuskurssien ansiosta, mikä ei ole tasa-arvoista.

Tutkimusten mukaan ylioppilaskirjoituksissa ja lukio-opinnoissa hyvin menestyneet opiskelijat pärjäävät myös yliopistossa. Pelkästään valintakokeissa menestyminen taas korreloi huonosti opintomenestykseen.

Todistusvalinta on oikeudenmukainen ja taloudellinen vaihtoehto osoittaa hakijan korkeakoulukelpoisuus. Se on myös ansaittu kunnianosoitus suomalaiselle lukiolle ja ylioppilastutkinnolle.

Rasmus Arikka, päätoimittaja

RISUT & RISUT Avaudu mistä tahansa ja milloin tahansa. Lähetä kommenttisi ja nimimerkkisi meilillä osoitteeseen paatoimittaja@vyy.fi tai tekstarilla numeroon 044 324 8969.

Joku keksi laittaa rusinoita maksalaatikkoon. Maksalaatikko olisi parempaa ja maailma muutenkin parempi paikka ilman sinua.

Onneksi nykyään on rusinaton vaihtoehto.

Rusinapulla Pitääkö tipaton tammikuu aloittaa kesken juhlimisen keskiyöllä vai vasta aamulla?

Epätoivoinen

VYY:n hallituksen pj:n sukat kummastuttaa usein Oskussa.

Ei metroseksuaaleille

2

Vituttaa kun ei ole enää parisuhdetta, töitä, tutkintoa tai rahaa.

Eikä pian edes opiskelupaikkaa.

Nimetön

KOTIKAUPUNKINI Pietarsaari joutui viime heinäkuussa kyseenalaisen mediahuomion kohteeksi, kun Helsingin Sanomat uutisoi kaupungin rokotuskattavuuden pudonneen Suomen matalimmaksi. Rokotusvastaisten vanhempien vuoksi lapsia on kaupungissa rokotettu niin vähän, että siellä saatetaan lähivuosina sairastua hinkuyskään, tuhkarokkoon ja sikotautiin – sairauksiin, joita viime vuosikymmeninä on tavattu vain kehitysmaissa. Tilanne on niin paha, että paikallinen lastenlääkäri on jopa kehottanut erityislasten perheitä muuttamaan muualle.

Pietarsaaren rokotevastaisuus on klassinen esimerkki siitä, miten aktiivinen väärän tiedon levittäminen ja yhteisön kritiikittömyys johtavat vähitellen faktojen korvautumiseen epätotuuksilla.

Vaikka rokotteiden tehokkuus on yksi kiistattomampia lääketieteellisiä totuuksia, sai muutaman ihmisen propagandakoneisto pikkukaupungissa aikaan kymmenien prosenttien laskun rokotteiden ottamisessa.

Kuten Brexit ja Trump ovat osoittaneet, disinformaation levittämisen temppu tehdään helposti. Julkaisu sosiaalisessa mediassa kerää sitä enemmän tykkäyksiä, mitä enemmän se herättää vastaanottajassa tunteita – riippumatta siitä, onko juttu tosi vai ei.

Toisaalta eniten tykätyt julkaisut leviävät laajimmalle.

Varsinainen ongelma muodostuu kuitenkin siitä, että Facebookin algoritmin tavoin ihmismieli suosii yhden totuuden ajattelutapaa. Sosiaalisessa mediassa tekoäly kerää käyttäjän näkyville yhä enemmän sellaisia tarinoita, joista hän tykkää. Vastaavasti elävässä maailmassa ihminen hyväksyy helposti vain sellaisia argumentteja, jotka sopivat hänen jo olemassa olevaan maailmankuvaansa.

Psykologiassa ilmiötä kutsutaan vahvistusharhaksi. Jos siis kerran on tullut vakuuttuneeksi siitä, että rokotteet tai EU ovat huono asia, vaatii mielipiteen muuttaminen valtavasti energiaa.

Vahvistusharhan yksi ilmenemismuoto on se, että myös omaan maailmankuvaan sopimattomien asiantuntijoiden sanomaa aletaan väheksyä. Totuudenjälkeisenä aikana olemme saaneet kuulla, miten kansalaiset ovat saaneet tarpeekseen asiantuntijoista ja “kaiken maailman dosenteista”. Meille opiskelijoille, tulevaisuuden asiantuntijoille, se ei tiedä hyvää.

Mitä asialle voi tehdä? Varmaan jokainen on kokenut sen, että omasta mielestään oikeassa olevan kanssa väittely ei useinkaan johda lopputulokseen. Helpompaa on olla haastamatta ja antaa ihmisten uskoa mitä haluavat.

Samalla haastamattomuus on kuitenkin vastuutonta. Jättäytymällä passiivisiksi me asiantuntijat olemme aiheuttaneet sen, että epätotuuksia ei ole kumottu edes silloin, kun se olisi ollut mahdollista. Paikan tiedeyhteisössä tai muussa asiantuntijuuden piirissä pitäisikin tarkoittaa myös vastuuta jakaa oikeaa tietoa ympärilleen.

Se on edellytys asiantuntijuuden, myös sinun työpaikkasi, säilymiselle tulevaisuudessa.

Seuraavan kerran kun huomaat jonkun levittävän ympärilleen epätotuuksia, kirjoita kommentti tai argumentoi. Sillä sinä voit olla ainut, joka pystyy murtamaan juuri sen ihmisen vahvistusharhan.

Kirjoittaja on lääketieteen opiskelija.

S I S Ä L LYS

s.8 Erinomainen tutkimus ja

koulutus eivät kulje käsi kädessä.

s.14 Jukka Oksaharju kertoo,

s.12 Huonoja uutisia

mitä sijoittamisesta täytyy tietää.

s.16 Historiallinen Hildesheim

s.21 Mikä auttaa krapulassa?

s.2 Pääkirjoitus, Näkökulma

s.18 Kampuksella

s.4 Lyhyesti s.7 Kolumni: Juuso Aaltonen

s.22 Järjestöjorinat s.23 Arviot

s.11 Kolumni: Julia Wihuri

Julkaisija Toimitus Päätoimittaja Taitto ja ulkoasu Kannen kuva Avustajat tässä numerossa

Paikallinen mainosmyyjä

Vaasan yliopiston ylioppilaskunta Yliopistonranta 5, 65200 Vaasa (Domus Bothnica, Vaasan ylioppilastalo) Rasmus Arikka, 044 324 8969, paatoimittaja@vyy.fi Eetu Lehmusvaara, taittaja@vyy.fi Eetu Lehmusvaara Arttu Ahonen, Laura Helin, Aino Hyyryläinen, Iida Hyyryläinen, Marita Guevara, Joel Kontiainen, Eva Kottonen, Juho Mäki-Lohiluoma, Sara Pitzén, Tuulia Poutiainen, Ella Puoliväli, Rasmus Ranta, Eeli Salmela, Paula Saukkoranta, Pepe Tran, Julia Wihuri Opiskelijamediat.fi, Piia Aaltonen, 044 5400 200, piia.aaltonen@opiskelijamediat.fi; Jere Järvinen, 044 9700 561, jere.jarvinen@opiskelijamediat.fi

Valtakunnallinen mainosmyynti Paino Logo

Pirunnyrkki Oy, 020 796 9580, yolehdet@pirunnyrkki.fi I-print Oy, Seinäjoki Heidi Pöysä

Vaasan ylioppilaslehti on sitoutumaton opiskelijalehti.

Seuraa Vylkkäriä sosiaalisessa mediassa: twitter.com/vylkkari www.facebook.com/vaasanylioppilaslehti

4041 0895 Painotuote

3

LY H Y E S T I

SYL:n puheenjohtaja haluaa keskustelua piirien välille Tuulia Poutiainen

Vaasan korkeakoulujen turvallisuutta kehitetään VAASAN yliopiston ja Vaasan ammattikorkeakoulun turvallisuuskäytännöt yhtenäistyvät kuluvan vuoden aikana. Turvallisuussuunnittelun tavoitteena on luoda yhtenäiset ohjeet, joita kaikki kampusalueella liikkuvat osaavat noudattaa.

Korkeakoulujen yhteisen turvallisuuspäällikön Pasi Kelanderin tehtävä on kehittää ja ylläpitää oppilaitosten turvallisuutta.

“Minun tehtäväni on turvallisuuskulttuurin kohottamista”, Kelander kuvailee.

Käytännön toteutuksesta kampusalueella vastaavat oppilaitosten turvallisuusasiantuntijat. He järjestävät esimerkiksi turvallisuuskoulutuksia ja laativat kampusalueella järjestettävien tapahtumien pelastussuunnitelmat.

TARVE yhtenäisille turvallisuuskäytännöille syntyi korkeakoulujen lisääntyneen yhteistyön myötä. Vaasan ammattikorkeakoulun turvallisuusasiantuntija Sanna Torkko kertoo esimerkiksi tekniikan koulutusten yhteistyön lisäävän tarvetta yhteisille toimintatavoille, sillä opiskelijat liikkuvat paljon eri talojen välillä.

“Kaikki toimintatavat pitää saada turvallisuusgenressä yhteen”, sanoo turvallisuuspäällikkö Kelander. Vaaratilanteessa tiedotuksen täytyy kattaa koko kampusalue.

AIEMMIN toimintatavat oppilaitosten välillä ovat poikenneet toisistaan. Esimerkiksi vaaratilanteista tiedottamisessa on ollut eroja, ja Kelanderin mukaan yliopisto on ollut aiemmin joukkoviestinnän ulkopuolella.

Nyt yliopistolla on koekäytössä Secapp-niminen kriisiviestintäjärjestelmä.

Järjestelmän pääkäyttäjä on Vaasan yliopisto ja siihen liittyvät myös Vaasan ammattikorkeakoulu sekä mahdollisesti Yrkeshögsskolan Novia vuonna 2017.

“Järjestelmällä pystytään tavoittamaan koko henkilökunta”, Kelander kertoo. Hänen mukaansa tulevaisuudessa kaikki opiskelijoista ja henkilökunnasta aina alueella vieraileviin luennoitsijoihin voivat liittyä järjestelmään.

“Sitä mukaa, kun otetaan mukaan uusia käyttäjäryhmiä, pidetään käyttökoulutus”, Kelander sanoo.

4

Kuva: Juha Laurila

Aino Hyyryläinen

SYL:n puheenjohtaja Riina Lumme haluaa parantaa myös perheellisten opiskelijoiden asemaa.

SUOMEN ylioppilaskuntien liiton (SYL) uusi puheenjohtaja on turkulainen valtiotieteiden ylioppilas Riina Lumme. Pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tulevana Lumme pitää tärkeänä, että liiton hallituksessa on mahdollisimman monen piirin edustajia, jotta SYL voi todella edustaa koko maata. ”Olisi hyvä saada ylioppilaskunnat keskustelemaan keskenään, ja oppimaan toisiltaan, esimerkiksi palveluiden järjestämisen osalta”, Lumme sanoo.

Rivien tiivistäminen sopii myös Lumpeen puheenjohtajakauden tärkeimpään teemaan, joka tulee olemaan nuoren sukupolven asioiden ja kysymysten tuominen julkiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Hän toivoisi, että asioita voitaisiin ajaa yhdessä muiden nuorisojärjes-

töjen kanssa. ”Olisi tärkeää keskustella esimerkiksi eläkkeistä, ja siitä, kuinka haluamme tulevaisuutemme rakentaa”, Lumme sanoo.

Suomen ylioppilaskuntien liitto julistautui liittokokouksessaan feministiseksi järjestöksi.

Feminismi tarkoittaa Lumpeelle erityisesti sitä tasa-arvoa, ja toivoa siitä, että tulevaisuudessa ihmisiä ei eroteltaisi sukupuolen kautta yhtä vahvasti kuin aikaisemmat sukupolvet ovat tehneet. Puheenjohtajan pestin saavuttaminen on Lumpeelle myös tasa-arvon edistämisen vuoksi tärkeä saavutus. ”Haluan omalla esimerkilläni osoittaa, että myös naiset voivat hakea ja päästä johtotehtäviin”, Lumme sanoo.

Työryhmä vastustaa viestinnän palkattomia työharjoitteluja Eeli Salmela VAASAN yliopiston viestintätieteilijöiden ainejärjestö Comedia ry perusti työryhmän, jonka tavoitteena on edistää palkattomien työharjoitteluiden vastustamista. Vuodenvaihteessa toimintansa aloittanut työryhmä aikoo rakentaa valtakunnallisesti näkyvän kampanjan.

Työryhmän perustamisen taustalla on viestinnän asiantuntijoiden ammattijärjestö Viesti ry:n keväällä 2016 teettämä kyselytutkimus viestinnän opiskelijoiden harjoittelukäytännöistä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kolmannes viestinnän alan työharjoitteluista tehdään joko pienellä palkalla tai kokonaan palkatta.

Tutkimukseen vastanneista 26 prosenttia kertoi, ettei heidän palkkansa täytä Kelan määrittelemää työssäoloehdon vähimmäismäärää, joka oli kyselyä tehtäessä 1 173 euroa kuukaudessa. Vastanneista 6 prosenttia kertoi tekevänsä harjoittelun täysin palkatta.

Comedia ry julkaisi tutkimuksen julkaisun

jälkeen kannanoton, jossa se ilmaisee vastustavansa palkattomia työharjoitteluja. Kannanoton jälkeen järjestö alkoi tehdä taustatöitä työryhmän perustamiseksi.

Vuonna 2016 Comedia ry:n puheenjohtajana toimineen Elina Ruokarin mukaan palkattomat työharjoittelut ovat epäkohta, jota viestintätieteilijöiden ainejärjestö ei voi hyväksyä. ”Viestinnän opiskelijat ovat korkeasti koulutettuja alansa asiantuntijoita, jotka ansaitsevat työstään palkkaa. Työryhmän tavoitteena on rakentaa valtakunnallisesti näkyvä kampanja yhdessä muiden yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen viestinnän opiskelijoiden kanssa. Muita viestintäalan järjestöjä ympäri Suomen on lähtenyt jo hankkeeseen mukaan”, Ruokari kertoo.

Työryhmä päätettiin perustaa järjestön syyskokouksessa.

OP I SKE L I JAKO RT I L L A

Ravintola Kulmasta ei saa enää opiskelijalounasta Ella Puoliväli PITKÄKADULLA sijaitseva ravintola Kulma ei enää tarjoa opiskelijahintaista lounasta. Tämän vuoden alusta lähtien kaupunginteatterin rakennuksessa sijaitseva ravintola ei ole enää Kelan ateriatuen piirissä.

Kulman ravintolapäällikkö Anna-Mari Saarnisto toteaa järjestelyn olleen alun perin määräaikainen. Saarniston mukaan taustalla oli tarve järjestää Vaasan ammattikorkeakoulun terveysalan opiskelijoiden ruokailu, kunnes he siirtyvät Palosaaren kampukselle tammikuussa 2017. ”Heidän opiskelijaravintola Raastuvankaudulta suljettiin remontin johdosta jo syksyllä 2015”, Saarnisto kertoo.

Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan (VYY) hallituksen hyvinvointivastaava Anette Vuorenmaan mukaan Kelan ateriatuen päättyminen Kulma-ravintolassa on opiskelijan näkökulmasta harmillista. Vuorenmaan sanoo, että VYY:n tehtävä on vaikuttaa aktiivisesti siihen, että Vaasassa on opiskelijalounasta tarjolla kysynnän mukaan oikeissa paikoissa.

Vuorenmaan mukaan tilanne ei ole kuitenkaan ongelmallinen, sillä oppilaitokset keskittyvät tällä hetkellä vahvasti Palosaarelle.

Vaasan keskustassa on edelleen tarjolla opiskelijahintaista lounasta sekä Svenska Handelshögskolanin että Åbo Akademin tiloissa. ”Saatavilla on kuitenkin vielä opiskelijahintaista ruokaa keskustassa vaikka aina on harmillista, että tarjonta suppenee”, Vuorenmaa täydentää.

HOHTOKEILAUS SU-TO 22€ / TUNTI BILJARDI SU-TO -25% OPISKELIJAKORTILLA MYÖS

MUITA ALENNUKSIA!

KEI LA I LU C I N EM A S S A E I OL E VA I N UR H E I LUA SE O N PA L JO N E NE M M Ä N!

WWW.CINEMABOWLING.COM

Kauppapuistikko 18, 65100 Vaasa, puh. 0207 19 19 19 (8,35 snt/puhelu + 16,69 snt/min)

Energiaa elämään Vaasa-opistosta!

Opiskele, liiku, harrasta, luo – Vaasa-opisto on mahdollisuuksien talo.

Korkeakouluopiskelijoille –10% kurssimaksuista.

www.vaasa.fi/vaasa-opisto

Onko tilillä ja CV:ssä vielä tilaa?

Tule hankkimaan euroja ja arvokasta työkekomusta, täytä työhakemus

www.buusteri.fi

KOLUMNI Juuso Aaltonen

Yhdessä yhtenäisempi ylioppilaskunta HYVÄÄ alkanutta uutta vuotta Vylkkärin lukijat! Joululomat on pidetty, ja on aika palata takaisin sorvin ääreen.

Vuosi on hyvä käynnistää yliopistolain 46§:n siteerauksella: ”Ylioppilaskunnan tarkoituksena on olla jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiä. Ylioppilaskunnan tehtävänä on osallistua 2§:ssä säädetyn yliopiston kasvatustehtävän hoitamiseen valmistamalla opiskelijoita aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen.”

Edellä mainittu lakiteksti herättää paljon ajatuksia. Varsinkin yliopistomme muutosten aikakautena opiskelijoiden ja ylioppilaskunnan yhdyssidettä on lujitettava. Tätä oleellista tarkoitusta ei saa missään vaiheessa unohtaa.

OLEN kuullut paljon kommentteja ylioppilaskuntamme (VYY) etäisyydestä tavalliseen riviopiskelijaan nähden. Osa opiskelijoista näkee ylioppilaskunnan ja sen aktiiviset toimijat korkeana norsunluutornina. Nämä kommentit pysäyttävät – varsinkin viimeisimmät. Imagon kirkastamiseksi ja parantamiseksi on tehtävä paljon töitä.

Uusi hallitus on valittu, ja sen toimikausi on alkanut. On ollut hieno huomata, kuinka oma porukka jakaa minun kanssani saman ajatuksen ja ideologian: VYY:stä on tehtävä entistä yhtenäisempi. Tehtävä ei ole helppo, eikä vuoden aikana tapahdu ihmeitä. Kokonaisuuden ja todellisuuden hahmottamisesta on kuitenkin lähdettävä liikkeelle.

UUDISTAMME hallituksen kanssa monia VYY:n toimintoja. Esimerkiksi opiskelijoiden osallistumista aktivoivien valiokuntien, jaostojen ja hallopedien toimintaa muutetaan ja kokeillaan uusia lähestymistapoja. Tarkoituksena on muodostaa entistä enemmän matalan kynnyksen tilaisuuksia ja tapahtumia, joissa on mahdollista tuoda kehitysehdotuksia ja antaa kriittistä palautetta hallituksen työstä. Yhteistyötä ainejärjestöjen, kerhojen, osakuntien ja muiden osapuolien kanssa laajennetaan. Lisäksi hallitus

VYY:n imagon kirkastamiseksi ja parantamiseksi on tehtävä paljon töitä. pyrkii edistämään jäsenten yhteenkuuluvuuden tunnetta liikkumalla, näkymällä ja kuulumalla vahvemmin kampuksella. Viestinnän onnistuminen on todella tärkeää näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Hyvät lukijat. Rakentakaamme yhdessä entistä vahvempi ja avoimempi VYY. Toivon lämpimästi, että osallistutte suurella joukolla ylioppilaskuntamme järjestämiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin. Tämä vuosi on Suomi 100 vuotta juhlallisuuksien tiimellyksessä todella merkittävä. Olkaamme osa tätä, ja pidetään yhtä Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan jäseninä sekä ylä- että alamäissä.

Kirjoittaja on Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja.

7

A N A LY YS I

ERINOMAINEN TUTKIMUS TAKAA HYVÄÄ KOULUTUS Suomalaisten yliopistojen antaman koulutuksen tasoa vertaillaan vain vähän.

Kun tutkimuksen laatua ja kansainvälistä menestystä seurataan tarkkaan ja monilla mittareilla, ei vastaavaa mallia ole syntynyt tutkintokoulutusten arviointiin. Syyskuussa julkaistussa OECD:n raportissa Suomi kuitenkin sijoittuu kärkipäähän.

TEKSTI Juho Mäki-Lohiluoma

K

ORKEAKOULUTUKSEN oppimistuloksista ja opetuksen laadusta ei tuoteta vertailevaa tietoa samaan tapaan kuin esimerkiksi peruskoulutuksesta, jossa PISA-tutkimus listaa neljän vuoden välein maailman parhaat oppimistulokset.

“Ennen kaikkea se johtuu siitä, että se on mahdoton tehtävä. Ei ole yksimielisyyttä, miten arviointia pitäisi tehdä”, sanoo korkeakoulutusyksikön johtaja Helka Kekäläinen Kansallinen koulutuksen arviointikeskusta.

“Ongelmia tuottaa esimerkiksi eri alojen vertailtavuus ja yhdenmukaisten mittareiden puuttuminen. Korkeakoulutuksen tuloksena harvoin tavoitellaankaan yhdenmukaista oppimistulosta, vaan erikoistuneita spesialisteja.”

Suomessa Kansallisen koulutuksen arviointikeskus tekee korkeakoulujen auditointeja eli laadun arviointia, jossa tarkastellaan

KUVITUS Eetu Lehmusvaara

ennen kaikkea korkeakoulujen omien järjestelmien toimivuutta. Esimerkiksi sitä, kuinka hyvin ne seuraavat opiskelijoidensa oppimistuloksia.

Vertailutietoa korkeakoulujen marssijärjestyksestä ei kuitenkaan kerätä.

“Me emme mene testaamaan opiskelijoita, vaan tavallaan arvioimme niitä tapoja, joilla korkeakoulut omia opiskelijoitaan testaavat”, Kekäläinen selostaa.

“On melko mahdotonta vastata tieteellisin perustein kysymykseen siitä, minkä tasoista suomalaisissa yliopistoissa annettava koulutus yleisellä tasolla on.”

MYÖS kansainvälisesti saatavilla on lähinnä erilaisia tiedonmurusia. Syyskuussa ilmestyneessä OECD-maiden koulutusjärjestelmien tilaa ruotivassa raportissa arvioitiin korkeakoulutusta erityisesti opiskelijoiden numero-, ongelmanratkaisu- ja lukutaidon kautta.

Viimeksi mainitussa Suomi nousi maiden välisessä vertailussa toiseksi – edelle ehti vain Japani. Kolmannella ja neljännellä sijalla majailivat Ruotsi ja Hollanti. Tulokset uutisoitiin näyt-

tävästi ympäri maailman.

BBC:lle raportin julkaisua kommentoineen OECD:n koulutusjohtaja Andreas Schleicherin mukaan tulokset osoittavat, että samantasoisen ja -nimisen tutkinnon suorittaneiden valmiudet voivat vaihdella suuresti.

“Kun tarkastellaan valmistuneiden kehittynyttä lukutaitoa, voi olla parempi hankkia toisen asteen tutkinto Japanissa, kuin korkeakoulututkinto Italiassa, Espanjassa tai Kreikassa”, Schleicher sanoi.

Eroja korkeakoulutuksen laadussa siis on, ainakin OECD:n mittareilla tarkasteltuna.

OECD-listan kärkimaat eivät kuitenkaan yllä huipulle, kun tarkastellaan kansainvälisiä yliopisto-rankingejä, joissa menestyvät usein erityisesti Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian perinteikkäät yliopistot. Laadukkaana pidetyllä QS World University Rankinging -listalla sadan parhaan joukossa on jopa 32 yhdysvaltalaista yliopistoa.

Suomesta ainoa tähän joukkoon mahtunut on Helsingin yliopisto, joka oli tämän vuoden vertailussa sijalla 91.

QS World University Rankings -listaa ylläpitävän konsulttiyrityksen johtaja Ben Sowter arvioi BBC:lle, että lukutaidon pohjalta yliopistokoulutuksen tasoa arvioitaessa voidaan langeta myös sudenkuoppiin. Sowterin mukaan iso osa Suomen menestyksestä OECD-listalla selittyy muiden koulutusasteiden, ei siis niinkään korkeakoulutuksen, erinomaisuudella.

Samaa havainnoi myös tutkimustuloksia blogikirjoituksessaan ruotinut Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja Heikki Koponen.

“Koulutustasojen välisiä eroja mittaamalla kuva hieman muuttuu. Ero korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden ja toiselta asteelta valmistuneiden välillä on kymmenenneksi suurin;

S EI STA ”Kyllä yliopistossa pitää mennä tiede edellä.”

Professori Osmo Kivinen

korkea-asteen ja perusasteen välistä kuilua mitatessa Suomi on sijalla 14. Numeerisissa taidoissa sama ilmiö toistuu hieman voimakkaampana, joskin suoriutuminen on siinä heikompaa ja taitoero korkea-asteen ja perusasteen välillä jo selvästi OECD:n keskitasoa pienempi”, Koponen kirjoittaa.

Koposen mielestä Suomi pärjää OECDmaiden vertailussa hyvin, mutta aihetta liikaan tyytyväisyyteen ei ole.

“Suomalainen korkeakoulujärjestelmä tuottaa loistavia osaajia – ainakin kirjallisilla taidoilla mitattuna – mutta se myös nojaa vahvasti koko suomalaiseen koulutusjärjestelmään.”

Helka Kekälaisen mukaan OECD-raportin kaltaisten löydösten tulkitseminen on hankalaa, eikä niistä kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä koko korkeakoulutuksen tasosta.

“Voi olla, että verrokkimaissa korkeakoulutukseen on valikoitunut esimerkiksi pienempi opiskelijamäärä ja meillä pohja on laajempi, mutta sitä on mahdotonta arvioida ellei sitä ihan nimenomaisesti tutkita”, hän sanoo.

“Nämä ovat juuri niitä tekijöitä, jotka tekevät luotettavien arvioiden tekemisestä hirveän hankalaa.”

Ben Sowter arvioi BBC:n haastattelussa myös yliopistojen eriytymisen näkyvän tuloksissa. Vaikka Yhdysvaltalaisia yliopistoja riittää ranking-listojen kärkeen, on osa maan korkeakouluista heikkotasoisia, ja koko järjestelmää tarkasteltaessa huonot yliopistot tasaavat huippujen vaikutusta tilastoissa.

Sowterin mielestä yliopistorankingien pohjalta voi luotettavasti vertailla yksittäisiä yliopistoja ja niiden tarjoaman koulutuksen laatua, mutta koko korkeakoulujärjestelmän tehokkuuden arviointiin niistä ei juuri ole apua.

Kekäläisen mukaan väitteen kanssa

kannattaa olla tarkkana: edes yksittäisen korkeakoulun arvioiminen ranking-tuloksen pohjalta on kyseenalaista. OECD:n vertailulla Kekäläinen näkee arvoa, vaikka yksiselitteisiä johtopäätöksiä sen pohjalta onkin vaikea vetää.

“On hyvä, että näitä vertailuja tehdään paljon ja ne ovat moninaisia. Se olisi huolestuttavaa, jos meillä olisi vain yksi mittari, jota tuijotettaisiin”, hän sanoo.

“Tieteen osalta tiettyjä rankingejä tuijotetaan hirveän paljon, vaikka moneen kertaan on osoitettu, että ne eivät oikein kerro mistään todellisesta tasosta.”

MITÄ korkeakouluverkon kehittämisestä pitäisi sitten ajatella juuri yliopistojen tarjoaman koulutuksen näkökulmasta? Kun tiede hallitsee keskustelua ja aluepoliittiset näkökulmat herättävä vahvojakin tunteita, jää usein vähemmälle huomiolle, että yliopistojen keskeinen tehtävä on tarjota laadukasta kandidaantin- ja maisterintutkintokoulutusta. Ei ole ollenkaan itsestäänselvää, minkä kokoisessa yliopistoyksikössä se onnistuu parhaiten.

Niin ikään maailman arvostetuimpiin kuuluvaa yliopistorankingiä ylläpitävän Times Higher Educationin selvityksen mukaan yliopiston koolla ja sen ranking-sijoituksella ei ole juurikaan yhteyttä. Suuremmissa yliopistoissa ja suuremmilla opintoryhmien koolla saavutettiin rankingissä siis samanlaisia tuloksia kuin pienemmillä.

Times Higher Educationin listalla iso osa sijoituksesta muodostuu kyselytutkimuksen perusteella, jossa kysytään lähinnä yliopiston mainetta ja suuryritysten halukkuutta rekrytoida yliopistosta valmistuneita. Ainakin osa yliopiston listasijoituksesta pitäisi näin muotoutua sen perusteella, minkälaisia valmiuksia yliopistoista valmistuneilla elinkeinoelämän näkökulmasta

on. Metodia on myös arvosteltu ankarasti.

Kokonaisuutena yliopistojen tarjoaman opetuksen laatua ja sen suhdetta yksikön kokoon on äärimmäisen vaikea arvioida. Myöskään Kansallisen koulutuksen arviontikeskuskuksen laatuarvioinneissa ei ole havaittu selkeitä eroja suurten ja pienten yksiköiden välillä.

“Voidaan ajatella, että todella pienellä korkeakoululla voi olla vaikeuksia saada kaikkia toimintojaan järjestettyä laadukkaasti. Sellaisia havaintoja on ajoittain ollut, mutta toisaalta jotkut toiset yksiköt ovat siihen pystyneet”, Helka Kekäläinen pohtii.

Osa yliopistorankingeistä käyttää opetuksen laadun mittarina opettaja- ja opiskelijamäärien suhdetta ja osa listoista tarkastelee myös opetushenkilökunnan koulutustasoa.

Vertailujen heikkoutena on se, että ne eivät

kerro juuri mitään jokapäiväisen opetuksen tasosta. Esimerkiksi tutkintokoulutuksen peruskursseihin erikoistunut yliopistolehtori tai väitöskirjaansa työstävä tohtorikoulutettava voivat olla yliopisto-opettajina parempia, kuin tieteenalansa kansainvälinen kärkitutkija tai kokenut professori. Rankingeissä vaikutus olisi kuitenkin yleensä päinvastainen.

Monen asiantuntijan mielestä ranking-mittarit kertovat myös enemmän opiskelijoista kuin itse koulutuksesta. Tarkan kuvan muodostamista varten pitäisi tarkastella ainakin opiskelijoiden lähtötasoa, sillä lukiossa menestyvät opiskelijat pärjäävät tutkimusten mukaan paremmin myös yliopistossa.

KOKONAISUUTENA varsinkin kansainvälistä vertailutietoa korkeakoulutuksen tasosta on vähän. Ne viestit, joita yksittäisistä katsauksista saadaan, viittaisivat suomalaisen korkeakoulutuksen olevan pääosin hyvällä tasolla.

Korkeakoulujen kehittämisen näkökulmasta oleellinen kysymys kuitenkin on, miten nyt tehtävä korkeakoulujen profiloituminen ja mahdollinen yksiköiden yhdistely vaikuttavat nimenomaan niissä annettavan koulutuksen tasoon.

Näyttää siltä, että korkeakouluverkon uudistamista tehdään vahvasti tutkimus ja tiede edellä. Turun yliopiston koulutussosiologian professorin Osmo Kivisen mielestä niin pitääkin olla.

“Kyllä yliopistossa pitää mennä tiede edellä”, hän linjaa.

Kivisen ja muiden koulutussosiologien pitkän aikavälin tutkimus tarjoaakin tähän hyvää pohjaa, samoin kuin virkamiesten valmistelutyö.

Pitäisikö siitä kuitenkin huolestua, että suomalaisten yliopistojen antaman koulutuksen tasosta on vain vähän tietoa? Voidaanko korkeakouluverkon kehittämisessä mennä sen puuttuessa pahasti metsään, jos kenttää tarkastellaan vain tieteen ja tutkimuksen näkökulmasta?

Helka Kekäläisen mukaan kansainvälistä vertailutietoa, eräänlaista PISA-tutkimusta korkeakoulutuksesta, yritettiin saada aikaan 2000-luvun alkupuolella.

Hankkeessa oltiin tiiviisti mukana myös Suomessa. Visio kuitenkin kariutui vertailun vaikeuteen, ja toisaalta

Oppimistulosten seuranta on korkeakoulujen oikeus ja velvollisuus. myös rahoituksen puutteeseen.

Ainakaan kaikki eivät ole tyytyväisiä nykytilanteeseen. Esimerkiksi korkeakoulutettujen työmarkkinajärjestö Akava listaa koulutus- ja työvoimapoliittisessa ohjelmassaan, että korkeakoulutettujen oppimistuloksia on arvioitava eikä pelkkä auditointi korkeakoulujen laadunarvioinnissa riitä laadun kehittämiseksi. Akavan mukaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusmalleihin on myös saatava lisää opetuksen laatua mittaavia kriteereitä.

Tiedon tarpeeseen tulee osaltaan vastauksia, kun Kansallinen koulutuksen arviointikeskus aloittaa uudet alakohtaiset tarkastelut vuonna 2018.

“Tulemme katsomaan humanistista, yhteiskuntatieteellistä, kauppatieteellistä ja teknistä alaa tästä koulutusalojen profiloinnin näkökulmasta, eli silloin katsomme samalla kaikkia alan koulutusta antavia yksiköitä Suomessa”, Kekäläinen kertoo.

Tarkasteluissa luodaan kokonaiskuva näiden alojen korkeakoulutuksesta sekä eri yksiköiden toiminnan laadusta. Tarkoituksena on tuottaa tietoa, jota voidaan käyttää hyväksi, kun korkeakouluverkkoa uudistetaan. Tarkastelu tarjoaa aikanaan – ainakin valittujen neljän alan kohdalla – tutkittua tietoa päätöksenteon tueksi myös koulutuksen näkökulmasta. Toisaalta tulosten valmistumista saadaan odotella vielä nykyisen hallituskauden yli ja korkeakoulujen vahvempaa yhdistelyä vaativat äänet odottavat toimenpiteitä mahdollisimman nopeasti.

Vaatimuksia tätäkin tarkemmasta valtakunnallisesti seurannasta Kekäläinen kuitenkin vieroksuu. Esimerkiksi opiskelijoiden oppimistulosten seuraamista vielä erikseen kansallisesti Kekäläinen ei pidä tarpeellisena. Tällä hetkellä oppimistulosten seuranta on korkeakoulujen oikeus ja velvollisuus. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen taas arvioi sitä, miten korkeakoulut arviointiaan tekevät.

“Kyllä se meidän ymmärrys on, että siellä yliopistojen sisällä näitä asioita pitäisi pohtia.

Jos ajatellaan, että opiskelijoiden valmiuksia pitäisi vielä kansallisesti esimerkiksi jonkun viraston testata, niin siihen sisältyy ajatus epäluottamuksesta korkeakouluja kohtaan”, Kekäläinen pohtii.

Kirjoittaja on Ajatuspaja Linjan toiminnanjohtaja, ja teksti on julkaistu alun perin Linja-raportissa.

10

KOLUMNI

Kuva: Paula Saukkoranta

Julia Wihuri

Akateeminen mammutti REILU vuosi sitten podin akateemista keski-iän kriisiä. Opiskeluaikaani oli juuri ihmetelty suureen ääneen: olin dinosaurus sitsipöydässä, muinaisjäänne fuksisyksyltä 2012. Kummastelijat olivat samanikäisiä kuin minä, mutta viettäneet vuoden tai pari vähemmän yliopistolla.

Eräällä aloitusluennolla lehtori kyseli opiskelijoiden vuosikurssia. Löytyykö neljännen vuoden opiskelijoita, entä n:nnen? Kyllä humanistikin osaa laskea viiteen. Urbaani sanakirja tietää kertoa, että ännännen vuoden opiskelija käy opinahjoaan jo niin monetta vuotta ettei enää jaksa laskea vuosia.

Tähän mennessä on selvää, etten valmistu viiden vuoden tavoiteajassa – sori siitä. Valtamediassa kaltaiseni nuoret ja hieman vanhemmatkin opiskelijat halutaan mieluusti esittää paheksuttavina yhteiskunnan laiskimuksina ja häikäilemättöminä opintotuen hyväksikäyttäjinä. Vasta 23-vuotiaana olen kampuskahvilassa haahuileva poliitikkojen painajainen, varoittava esimerkki.

Opintojen viivästyminen näytetään syynä ja seurauksena yhteiskunnan absurdeimpiinkin ongelmiin, vaikka syyt venähtämiseen ovat usein aivan tavallisia. Kandiopintoni venyivät vuoden yliajalle, koska sain kerryttää kokemusta oman alan työharjoittelussa, olin mukana järjestötoiminnassa ja pääsin vaihtoon lukemaan sivuaineen tutkintooni. Nämä kaikki ovat tärkeitä elämänkokemuksia, jotka ovat auttaneet ammatillisen identiteetin löytämisessä. Ilman lukion jälkeisiä välivuosia urapolulle profiloitumisen aika on ollut nyt yliopistossa.

Paineita valmistumiseen kertyy niin yliopiston kuin yhteiskunnankin suunnalta.

Sukujuhlissa udellaan, joko maisterivalmis-

tujaisia juhlitaan pian – onhan Vaasassa jo muutama vuosi tullut asuttua. Opiskelijoille on vastikään pyritty kasaamaan lisää paineita kiristämällä opintotukea entisestään. Jospa vetelät akateemikon alut kiiruhtaisivat töihin, kun rahan tulo lakkaa, eikä pöytään saa ruokaa.

Eiköhän oikea työnteko maistu, kun vetinen kaurapuuro alkaa kyllästyttää.

Vaan kukapa ei valmistuisi mieluummin sopivassa tahdissa pari työpaikkaa takataskussa kuin tavoiteajassa täysin vailla kokemusta ja kontakteja? Jälkimmäiset kokevat karvaan tappion työnhaussa, eikä tulevaisuus kortistossa houkuttele loppusuoralla olevaa opiskelijaa. Silloin kaikkein huolestuneimmat

Olen kampuskahvilassa haahuileva poliitikkojen painajainen. gradua vaille maisterit saattavat viivästyttää lopputyönsä palautusta tarkoituksella.

Eikö siellä ole vain fukseja? Syksy oli jo pitkällä, kun ystäväni kummasteli, miten kehtaan mennä oman ainejärjestöni tapahtumaan. Hän katsoi minua merkitsevästi, ikään kuin viidennen vuoden opiskelijan kannattaisi vain kammioitua Tritonian uumeniin, kunnes kevätaurinko taas lämmittää Yliopistonrantaa.

Vaan kaikkien luonteeseen erakoituminen ei sovi.

Kirjoittaja on maisterivaiheen viestinnän opiskelija.

11

ILMIÖ

Mihin hyvät uutiset katosivat?

Maailmassa tapahtuu hyviä asioita jatkuvasti.

Juuri siksi emme huomaa niitä.

TEKSTI Aino Hyyryläinen & Sara Pitzén

KUVITUS Eetu Lehmusvaara

median ja viestinnän tutkimuksen professori Kaarina Nikunen vahvistaa, että esille nousevat uutiset ovat useimmiten huonoja, sillä ne täyttävät helposti uutiskriteerit.

“Usein se, mistä uutisoidaan, on jotain odottamatonta ja yhtäkkistä, sekä koskettaa ja vaikuttaa moneen, ja esimerkiksi erilaiset kriisit ja konfliktit täyttävät nämä vaatimukset.”

Näiden lisäksi uutiskriteereinä voidaan pitää myös toistuvuutta, tärkeyttä ja negatiivisuutta. Onko uutistoimistojen velvollisuus siis kertoa vain huonoista uutisista?

“Uutiset eivät ole aina huonoja uutisia, myös positiiviset uutiset täyttävät uutiskriteerejä. On kuitenkin totta, että maailman tapahtumista pitää kertoa ja on tärkeää, että kuulemme myös huonoja uutisia. Jos emme kohtaa ja kuule ikävämpiä asioita muuttuisimme välinpitämättömiksi”, Nikunen sanoo.

Uutiskriteerien avulla voi ymmärtää, miksi hyvät uutiset jäävät muun uutistulvan alle.

Hyvät asiat tapahtuvat harvoin odottamatta ja yllättäen. Kukaan ei juokse kommandopipossa lentokentälle ja ryhdy jakamaan kanssamatkustajille ilmaisia verenpainelääkkeitä. Lenkkipolultaan poikennut ei löydä kadunvarresta karmivan loistavaa ratkaisua ympäristökriisiin. Taantumasta ei päästä yli lottoamalla valtioiden välisissä veikkauspeleissä.

Hyvät asiat tapahtuvat hiljalleen jatkuvasti kasvavana janana, jossa huonot asiat näkyvät äkkijyrkkinä piikkeinä. Hyvät asiat ovat tasaista onnistuneisuutta, jota on usein vaikea paloitella ajankohtaiseksi uutiseksi. Milloin on oikea päivä infota siitä, että asiat ovat paremmin tänään kuin 200 vuotta sitten?

V

UOSI 2016 oli hirveä. David Bowie kuoli. Terrorismi kukoisti. Alan Rickman kuoli. Brexit. Prince kuoli.

Zikavirus levisi. Carrie Fisher kuoli.

Huonojen uutisten tulva tuntui loputtomalta. Vuoden tapahtumat innoittivat paitsi lukuisia meemejä niistä selviämisestä, myös useita artikkeleita, joissa selvitettiin, oliko vuosi todella edeltäjiään kauheampi, hirveämpi ja kerta kaikkiaan huonompi.

Sama uutiskaava toistuu vuodesta toiseen, mutta vastaako se todellisuutta? Oliko vuosi 2016 poikkeuksellisen kamala lähtölaskenta entistä kamalampaan tulevaisuuteen?

Ei. Ei ollut.

Hyvätkin otsikot nostivat päätään negatiivisen uutistulvan lomasta. Vuonna 2016 kaupallinen lentoliikenne oli historian toiseksi turvallisinta.

Aiemmin uhanalaisten eläinlajien kannat elpyivät.

Suhteellisuusteoriaan olennaisesti kuuluvia gravitaatioaaltoja havaittiin sata vuotta Albert Einsteinin teorian jälkeen. Suomalainen taloustieteilijä Bengt Holmström voitti Nobelin.

12

EHKÄ kysymys onkin siitä, että takaiskuista ja katastrofeista uutisoidaan enemmän. Tampereen yliopiston

”Jos emme kuule ikävämpiä asioita, muuttuisimme välinpitämättömiksi.”

Professori Kaarina Nikunen

UUTISTEN maailmanlaajuisuus, internet ja sosiaalinen media vaikuttavat todellisuudentajuumme.

Reuters-instituutin vuonna 2014 tekemän tutkimuksen mukaan verkkomedia on Suomessa käytetyin uutislähde. Raportin mukaan 82 prosenttia suomalaisvastaajista seuraa uutisia verkosta ja heistäkin 37 prosenttia pitää sitä tärkeimpänä uutislähteenä. Yleisö on myös aktiivista, sillä 68 prosenttia suomalaisvastaajista kertoi osallistuvansa uutisointiin esimerkiksi keskustelemalla uutisista tai jakamalla artikkeleita sekä kasvokkain että sosiaalisessa mediassa.

Uutiset ovat siis läsnä joka hetki. Yllättävästä tragediasta päivitetään ajankohtaista tietoa useisiin uutislähteisiin ja sosiaalisen median palveluihin sitä mukaa, kun raportoitavaa on. Uutiset leviävät nopeasti jokaisesta maailman kolkasta. Sosiaalisen median algoritmit takaavat, että seuratuimmat aiheet nousevat myös sellaisen syötteeseen, joka ei etsi tietoa aktiivisesti.

Mutta sosiaalisella medialla on positiivisiakin tehtäviä. ”On huomattava, ettei sosiaalista mediaa voi kuitenkaan syyttää vain huonojen uutisten levittämisestä, sillä myös huumorijutut saavat paljon jakamiskertoja”, professori Nikunen muistuttaa.

Erilaisilla haasteilla ja jaetuilla artikkeleilla on myös myönteisiä vaikutuksia. Esimerkiksi somessa levinnyt jäävesihaaste eli Ice Bucket Challenge onnistui keräämään varoja ALS-motoneuronitaudin tutkimukseen, ja viime vuonna tutkijat löysivätkin yhden tautiin vaikuttavan geenin.

HUONOT uutiset vaikuttavat väistämättä myös mielialaan. On vaikea pysyä optimistisena, kun pahoja asioita tuntuu tapahtuvan jokaisen nurkan takana.

Huono uutinen voi palata mieleen tasaisin väliajoin, mutta harvemmin olemme toipilaana hyvän uutisen kuultuamme.

Professori Nikusen mukaan uutisten vaikutukset mielialaan riippuvat jokaisen omasta tilanteesta, eli siitä pyöriikö elämä ikävien uutisten ympärillä. Ihmiset ovat myös taipuvaisia etsimään tietoa lähteistä, jotka vahvistavat heidän ennakkokäsityksiään. Tämän vahvistusvinoumaksi kutsutun ilmiön ansiosta etsimme ja muistamme parhaiten omaa maailmankuvaamme tukevat uutiset ja tiedon. Meillä on kognitiivinen taipumus tukea omia olettamuksiamme valikoimalla. Jos siis tuntuu siltä, että maailma on kauhea paikka, muistamme parhaiten käsitystä tukevat uutiset.

Myös uutisen kirjoitustyyli vaikuttaa siihen, miten lukija sen vastaanottaa.

“Ei ole niinkään kyse siitä, mistä uutisoidaan, vaan miten jostakin uutisoidaan”, professori Nikunen tiivistää.

Hänen mukaansa lukiessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, millaisen maailmankuvan uutinen välittää.

“Antaako uutinen itsessään resursseja käsitellä sen sisältöä? Pohditaanko siinä tapahtumien taustoja ja keinoja vaikuttaa yksilötasolla maailmaan, vai esitetäänkö tuskaa aiheuttavat asiat muuttumattomina tosiseikkoina?” Nikunen kysyy.

Muistamme parhaiten omaa maailmankuvaamme tukevat uutiset.

niiltä tai ainakin selviytyisimme, jos ne uhkaavat meitä.

Kun evoluution kehittämien aivojemme päälle sirotellaan vielä vahvistusvinouman valikoidusti kasaamia todisteita maailman pahuudesta, ajatuskirjastomme maailmanloppu-mappi alkaa pian tuntua paljon paksummalta muihin nähden.

Mutta kuinka usein ihmisen maailmanhistoriassa olemme vastanneet ongelmiin ja kriiseihin tekemättä mitään? Jokaista uhkakuvaa ajatellen muokkaamme nykyistä toimintaamme. Viimeisen kahdeksankymmenen vuoden aikana olemme maassamme löytäneet ratkaisuja niin lapsikuolleisuuteen kuin politiikan kentän sukupuolijakaumaan. Vaikka omat onnistumisemme eivät ole poistaneet vastaavia ongelmia kaikkialta maailmasta, on kuitenkin jokainen maa vaurastunut ja kohentanut terveydenhuoltoaan 1800-luvulta nykypäivään.

Keksimme ratkaisuja ongelmiimme, ja työstämme niitä vakaasti parempaan suuntaan – hyvät asiat ovat jatkuvasti kasvavia. Siksi ne niin helposti pysyvät piilossa.

UUTISET ovat tarinankerrontaa, johon sisältyy valintoja siitä, miten tapahtumat järjestetään ja millaisina niiden väliset suhteet nähdään. Sanavalinnoilla ja taidokkaalla juonen kuljettamisella toimittaja voi helposti luoda mielikuvan joko vaikuttamismahdollisuuksista tai pahojen tapahtumien väistämättömyydestä.

Esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi joulukuussa kahdesta pommi-iskusta, jotka tappoivat ihmisiä Irakin pääkaupungissa Bagdadissa. Uutisen juoni toistaa toimintaelokuvista tuttua rakennetta: pahikset hyökkäävät ja julistavat aikeensa. Tässä tapauksessa ääri-islamistinen Isis tekee kaksi iskua ja julistautuu niiden tekijäksi.

Sen jälkeen hyvikset taistelevat pahiksia vastaan, välillä laihoin tuloksin. Tässä uutisessa hyviksiä ovat Irakin asevoimat liittolaisineen. Lopussa kuitenkin hyviksiä on enemmän ja pahikset saadaan kukistettua, eli asevoimat onnistuvat häätämään Isisin useista Irakin tärkeistä kaupungeista. Narratiivi on kuitenkin vielä kesken: Voittavatko hyvikset? Kukistetaanko paha lopulta? Uutisen rakenne luo mielleyhtymiä draaman kaareen, ja fiktiossahan hyvikset lähes poikkeuksetta voittavat. Tekstin maailmankuva luo siis alitajuisesti kuvaa Isisin päihittämisestä tulevaisuudessa, vaikka sitä ei suoraan ilmaistakaan.

Uutisten narratiivilla voimme lievittää maailmantapahtumien tuskaa, mutta niiden varjolla voidaan myös maalata uhkakuvia siitä, mitä maailmassa saattaa tapahtua seuraavaksi. Rakastamme asioiden lokeroimista ja kasaamme päissämme pinoja öljyvuodoista ja terroristi-iskuista mappiin, jonka päällä lukee maailmanloppu.

Psychology Today -lehti spekuloi verkkosivuillaan, että hakeudumme huonojen uutisten pariin evoluution takia. Metsästäjä-keräilijöiden elämä vaati nopeaa reaktiokykyä ja aivomme jatkavat samaa käytöstä vielä nykyäänkin. Ne kertovat, että negatiivisia asioita kannattaa tarkkailla, jotta välttyisimme

13

HENKILÖ

Sijoittaja kuin guru Sijoittaja Jukka Oksaharju meinasi jättää lukion kesken, mutta kauppatieteiden maisterin tutkinnon hän suoritti kolmessa vuodessa.

TEKSTI Rasmus Arikka

”S

IJOITTAMINEN ei ole pikajuoksua. Sijoittaminen ei ole arpapeliä.”

Näin Oksaharju, 29, kuvaa sijoittamista. Se ei kerro vielä kovin paljon, mutta Oksaharjua kannattaa kuunnella, sillä hän on Nordnetin osakestrategi ja luultavasti Suomen seuratuin sijoittaja.

Oksaharjun sijoitussalkun arvo on seitsemännumeroinen, mutta hän puhuu sijoittamisesta kuin harrastuksesta. Päivätyö ja kuusihenkisen perhe ovat tärkeämpiä.

Sijoittamisen ohella Oksaharju on julkaissut kolme rahoitusalan kirjaa. Lisäksi hän toimii luottamustoimessa John Hartwallin perheyhtiön sijoituskomiteassa sekä yritysjohdon konsulttina, kirjoittaa kolumneja useampaan lehteen ja työstää väitöskirjaa Vaasan yliopistossa.

Miten hän pystyy tähän kaikkeen? ”Olen motivoinut hommaan ja tekisin samoja asioita, vaikka kukaan ei maksaisikaan mulle. Kirjoittaisin itselleni omia ajatuksiani ylös, seuraisin markkinoita, uutisia ja yhteiskunnallista keskustelua. Kuulostaa hullulta, mutta työnteko ei tunnu työltä”, Oksaharju sanoo.

OKSAHARJU aloitti sijoittamisen jo teini-ikäisenä innostuttuaan seitsemännellä luokalla järjeste-

14

KUVAT Eetu Lehmusvaara

tystä taloustieteen kilpailusta. Rahoitusmaailmaan syttynyt kipinä ei ole sittemmin sammunut.

Ensimmäiset osakkeensa Oksaharju osti kesätyörahoillaan. Taloudellista apua harrastukselleen hän ei ole saanut keneltäkään, vaikka hänen vanhempansa ovat muuten tukeneet. Oksaharju kertoo, että lukiossa hänen opintonsa olisivat todennäköisesti keskeytyneet ilman vanhempien kannustusta. ”Mut on hyvällä tavalla aina pakotettu tekemään jotain. Kun ylppäreihin piti ilmoittautua lukion neljäntenä vuonna ennen kuin ensimmäiset suoritukset vanhentuisivat, mun äiti kävi siskon kanssa ilmoittamassa opinto-ohjaajalle, että osallistun kirjotuksiin”, Oksaharju kertoo.

Vaikka Oksaharju korostaa, ettei hänen sijoituksillaan ole ollut ulkopuolista rahoittajaa, hän myöntää olevansa etuoikeutettu. Hän on saanut käydä koulua ja opiskella kantamatta huolta perustarpeista.

Eikö kaikilla siis ole mahdollisuutta rikastua sijoittamalla?

Oksaharju miettii hetken. ”Jokaisella ei ole mahdollisuutta, mutta uskon, että monella on”, Oksaharju väittää. Hän sanoo ymmärtävänsä ihmisten erilaiset taustat: kaikilla ei ole varaa harrastaa sijoittamista. Toisaalta Oksaharjua harmittaa se, että monet jättävät potentiaalinsa käyttämättä.

PYYDETTÄESSÄ Oksaharju selostaa, mitä osakesijoittaminen yksinkertaistettuna on: Osake on osuus yrityksestä ja sen liiketoiminnasta. Osakkeita voidaan ostaa ja myydä pörssissä, ja niiden arvo vaihtelee. Osakkeiden arvo saattaa nousta vasta vuosien päästä, joten pikavoittoista ei kannata haaveilla. ”Perusidea sijoittamisessa on se, että toiminta on pitkäjänteistä ja suunnitelmallista. Itse aloitin muutamalla satasella ja tein suorasijoituksen Nokian osakkeisiin. Jo kympeilläkin pääsee alkuun”, Oksaharju sanoo.

Lisäksi sijoittamisessa tarvitaan tuuria, sillä osakkeiden arvo voi myös laskea. Kärsivällisyys ja aika ovat kuitenkin olennaisinta. ”Mitä aiemmin aloittaa, sitä aikaisemmin saa nauttia työnsä hedelmistä. Minulla on onni, että satuin aloittamaan hyvin nuorena”, Oksaharju selostaa.

Oksaharju kertoo, että sijoitustyylejä on karkeasti kaksi: aktiivinen ja passiivinen. Aktiivisessa yritetään löytää pörssistä ne yhtiöt, jotka voittavat ja välttämään niitä, joilla menee huonosti.

Passiivinen tyyli tarkoittaa yksinkertaistettuna indeksirahastoon sijoittamista, eli ostetaan kaikkea, mitä pörssi sisältää, jolloin osakesalkku tuottaa yhtä paljon kuin pörssin indeksi.

Indeksirahastoon sijoittaminen on varmin tapa, jollei ole aikaa tai osaamista valita yksit-

täisten yhtiöiden osakkeita. ”Indeksirahastoon sijoittaminen on paras tapa sijoittaa vaikka kuukausittain ja samalla pyrkiä siihen pörssin keskituottoon”, Oksaharju neuvoo. ”Sen jälkeen kannattaa alkaa tutusta yhtiöihin ja miettiä aktiivisesti, mihin kannattaa sijoittaa.

Nämä ovat kaksi vaihtoehtoa, mutta kumpikaan ei ole nopea tie rikastumiseen.”

Oksaharju ei myöskään suosittele osakkeiden myymistä. Hän itse pyrkii saamaan tuloja osinkovirrasta. ”Moni tarkastelee joulukuussa, paljonko salkku on tänä vuonna tehnyt voittoa. Kun on salkunrakennusvaiheessa ja ostaa osingoilla uusia osakkeita, kannattaa toivoa, että kurssit laskevat, jotta osingoilla saa enemmän osakkeita. Vasta siinä vaiheessa, kun lopettaa osinkojen uudelleen sijoittamisen ja ryhtyy osakkeen uudelleen myyjäksi kannattaa toivoa kurssien nousua”, Oksaharju selittää.

RAHOITUKSEN peruskurssilla ja talousmediassa hoetaan usein, että hajauttaminen on sijoittajan ainut ilmainen lounas.

Sijoitusguru Oksaharju ei täysin usko väitteeseen. ”Se pitää paikkansa, mutta se myös varmistaa sen, että sinusta ei tule miljonääriä – ainakaan kovin nopeasti. Omana elinaikanaan pörssin yleistuotolla ei pääse rikastumaan, vaikka sillä voi vaurastua. Hajauttaminen on tiettyyn rajaan asti järkevää, mutta tietyn pisteen jälkeen se suojaa tietämättömyydeltä”, Oksaharju väittää.

Hän itse pitää salkussaan 10–15 yhtiön osakkeita. Hän sijoittaa mielellään perinteisille aloille, kuten pankkeihin ja vakuutusyhtiöihin, eikä koskaan uusille tai epävarmoille toimialoille. ”Pitämällä tämän kokoista osakesalkkua, muutaman osakkeen arvon lasku ei vaikuta merkittävästi salkun arvoon, mutta päinvastaisessa tilanteessa jo yhden osakkeen arvonnousu näkyy selvästi salkun arvossa.”

Oksaharju muistuttaa, että sijoittamisessa tuotto-odotukset ja riskit kulkevat aina käsi kädessä.

Jos tavoittelee suuria voittoja, sijoittajan kannattaa käyttää myös lainarahaa, jolla voi saada sijoituksilleen paremman tuoton kuin pelkällä omalla pääomallaan. Rahoitusmaailmassa tätä kutsutaan velan vipuvaikutukseksi. Esimerkiksi

”Jos omana itsenään ei pärjää, silloin ei tarvitse pärjätä.”

Jukka Oksaharju opintolaina kannattaa sijoittaa, jos sitä ei muuten tarvitse. Näin ajattelee ainakin laskentatoimen ja rahoituksen professori Timo Rothovius Vaasan yliopistosta. ”Opintolainalla kannattaa ostaa osakkeita, ja muutenkin laina on tällä hetkellä halpaa niin kyllä se kannattaa käyttää hyväkseen”, hän sanoo.

Oksaharju on eri mieltä, mutta hän miettii vastaustaan hetken. ”Lainalla sijoittaminen”, Oksaharju sanoo ja vetää henkeä. ”Jos sitä ei itse ymmärrä tehdä, ei sitä kannata kenenkään kehotuksesta tehdä. Jos kuitenkin ymmärtää riskit ja mahdollisuudet, niin ilman muuta opintolaina kannattaa sijoittaa. Täytyy olla todella tumpelo sijoittaja, jos tuotto lainatulle rahalle on heikompi kuin pieni korko, joka täytyy maksaa takaisin”, hän pohtii.

Oksaharju ymmärtää hyvin velkarahalla sijoittamiseen liittyvät riskit. ”Mä olen itse sijoittanut velalla. Mulla oli parhaimmillaan – tai pahimmillaan – 300 000 euroa sijoituslainaa. Se oli pahimmillaan finanssikriisissä ja parhaimmillaan muutama vuosi sen jälkeen, kun kurssit nousivat.”

KUN Oksaharjulta kysyy, mikä sijoittamisessa kiinnostaa, vastaus ei yllätä. ”Taloudellisen riippumattomuuden haave”, hän kiteyttää. ”Eikä niinkään se, että voisi ostaa, mitä haluaa vaan se, että voisi tehdä, mitä haluaa. En ole ostanut kulutustavaraa, vaikka olen ostanut osak-

keita. Mutta haaveenani on aina ollut se, että saan päättää omasta kalenteristani”, Oksaharju jatkaa.

Ulkoisesti Oksaharju ei näytä erityisen hyvin tienaavalta ekonomilta, vaan tavalliselta kolmekymppiseltä suomalaismieheltä. Haastattelun aikana hän juo tuopin edullista kolmosolutta.

Omien sanojensa mukaan Oksaharju ajaa parin tonnin autolla ja pukeutuu H&M:n vaatteisiin. Hän puhuu kauniisti perheestään ja korostaa ihmissuhteiden merkitystä, sillä ne ”kestävät suhdanteita paremmin”.

Oksaharju valmistui Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta maisteriksi kolmessa vuodessa opiskelemalla ympärivuotisesti. Parikymppisenä opiskelijana hän perusti myös perheen ja aloitti työt meklarina eli arvopapereiden osto- ja myyntivälittäjänä. Hän ei kadu mitään, mutta ei suosittele opiskelijoita valmistumaan tavoiteaikaa nopeammin. ”Minulta jäi kaikki oheistoiminta pois. Ehkä mun ohje on se, että opiskele viidessä vuodessa ja tee kaikki se oheistoiminta. Itselläni ei ollut siihen mahdollisuutta, kun tein erilaisia elämänvalintoja ja perustin perheen.”

Korkeakouluopinoissa Oksaharju suosittelee keskittymään niihin asioihin, joissa haluaa tulevaisuudessa olla erittäin hyvä. Hän uskoo, että tulevaisuuden työelämässä yleisosaajia enemmän tarvitaan erityisosaamista. Hän kehottaa myös luottamaan itseensä. ”Kauppiksessa ihmisillä on tarve olla tietynlaisia, mutta sellaista pitäisi välttää. Jos omana itsenään ei pärjää, silloin ei tarvitse pärjätä. Menestys on kestävällä pohjalla, kun sen tekee”, Oksaharju sanoo.

Alun perin Oksaharjun ei ollut tarkoitus jäädä osakesijoitusten pariin. Tavoitteena oli kasvattaa salkku riittävän isoksi, jotta hän voisi ostaa sijoitusyksiön. Unelma toteutui, ja hän omistaa oman asuntonsa lisäksi kolme sijoitusasuntoa – myös osakkeet jäivät.

Sijoittajaguru on tyytyväinen nykytilanteeseensa ja haluaa sen jatkuvan. Vaikka finanssiala on erittäin rahakeskeinen, Oksaharjun suurimmat haaveet ovat arkisia: ”Haluaisin urheilla yhtä paljon kuin lukioikäisenä. Haaveeni eivät liity millään tavalla rahaan”, Oksaharju sanoo.

KUKA? Jukka Oksaharju • 29-vuotias sijoittaja ja Nordnetin osakestrategi.

• Toimii myös varainhoitajana, konsulttina, kolumnistina ja on julkaissut kolme sijoitusalan kirjaa.

• Koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri, pääaineena laskentatoimi. Tohtoriopintoja vuodesta 2013 Vaasan yliopistossa.

• Vapaa-ajallaan lukee, urheilee ja valmentaa lastensa jalkapallojoukkueita.

• ”Matka on määränpäätä tärkeämpi.”

VAIHDOSSA

Historian havinaa Keski-Euroopassa Hildesheimissa voi sukeltaa historiaan sekä nauttia nykypäivän mukavuuksista. Kaupunki on tulvillaan saksalaista kulttuuria, joka vie mukanaan.

S

TEKSTI JA KUVAT Laura Helin

aksan pohjoisosassa sijaitsevan Hildesheimin kaupungin kaduilla ihmiset kiirehtivät töihin ja istuvat tunnelmallisissa kahviloissa. Vanhan arkkitehtuurin ympäröimänä on hyvä istahtaa alas, juoda kuppi kahvia ja kuunnella ympärillä hääräileviä ihmisiä. Katusoittomusiikki kantautuu korviin.

Saksa tarjoaa hyvätasoisten yliopistojen lisäksi opiskelijoille myös muita etuja, kuten ilmaiset matkat joukkoliikenteellä koko oman osavaltion sisällä. Aamulla yliopistolle siirtyessä on kätevä hypätä täpötäyteen bussiin kädessään opiskelijakortti, jolla saa matkustaa ilmaiseksi. Hildesheimista joka suuntaan usein lähtevät junat mahdollistavat maan tutkimisen tarkemmin, ja rautateillä reilaaminen on opiskelijalle täysin kostenlos. Maksuttomuuden lisäksi junat ja bussit eivät ole ikinä myöhässä.

Hildesheim pursuaa kaunista arkkitehtuuria talojen osalta, jotka ovat useimmiten eurooppalaisille tyypillisesti vinokattoisia ja värikkäitä. Kuuluisin sekä kuvauksellisin paikka löytyy kaupungin keskustorilta, jonka talot on rakennettu uudestaan toisen maailmansodan aikaisten pommitusten tuhottua koko keskustan. Samasta syystä muualta kaupungista löytyy paljon betonitaloja, jotka on pystytetty nopeasti pienellä budjetilla korjaamaan sodan aiheuttamia vahinkoja. Sittemmin ne on maalattu uudestaan eri pastellisävyillä kohottaen kaupungin yleisilmettä kauniimmaksi.

SAKSALAINEN ruokakulttuuri näkyy hildesheimilaisen arjessa hyvin. Ruokakaupassa on tarjolla erilaisia juustoja kahden hyllyvälin verran ja makkaravalikoima on tuplasti suurempi. Saksalaisten rakastamia bratwurstia ja currywurstia myydään jokaisella kojulla lähes ympäri vuorokauden. Maan tunnetuimpiin elintarvikkeisiin kuuluu makkaran lisäksi myös olut, jota on lähipubeissakin niin laaja ja laadukas valikoima, että suomalaisesta kaljasta kieltäytyvä nirsoilijakin löytää varmasti mieluista juotavaa.

Hildesheim on sekoitus vanhaa ja uutta. Saksan surullisenkuuluisa sotahistoria näkyy yhä edelleen katukuvassa muun muassa kuunsirppi ja vasara -symboleina, joita on spreijattu ympäri kaupunkia katulamppuihin ja talojen seiniin vastalauseena historian kauheuksille. Joka puolelta voi myös bongailla taidokkaasti tehtyjä graffiteja, jotka ovat mitä tahansa maisemakuvan ja kaasunaamareilla varustettujen sotilaiden väliltä. Yliopiston modernit lasiseinät ja pääostoskatujen näyteikkunat houkuttelevat nykyaikaisiin vapaa-ajanviettomenetelmiin, kun taas juna-asemien ympäristöt huokuvat historiaa vaurioituneiden ja palopommien mukana kärähtäneiden rautatierakennusten muodossa. Valtavan kokoisia ja näyttäviä kirkkoja on kaupungissa useita, niin kuin myös muistomerkkejä sodassa menehtyneiden vuoksi.

Yhdentoistatuhannen asukkaan saksalaiskaupungissa suomalainen saattaa jopa hämmentyä saksalaisten läheisyyttä. On yllättävää, kun vihaisen kuuloisesta kielestä huolimattaan saksalaiset ovat ystävällisen kiinnostuneita muiden asioista. Talonyhtiön asukkaiden välille perustetaan WhatsApp-ryhmiä, jossa lainataan muun muassa printtereitä ja sovitaan, kuka hoitaa matkoilla olevan naapurin roskienvientivuoron. Naapureille voi viedä joululahjoja vain siksi, että ollaan naapureita. Rappukäytävässä törmätessä vaihdetaan kuulu-

16

misia. Kadulla eksyneen näköistä ihmistä autetaan, ja junassa saksankieliset sepustukset muuttuneista aikatauluista käännetään englanniksi.

Lain rikkomista ei Saksassa kuitenkaan hyväksytä, ja paikallisten ystävällisyys loppuu siihen, jos joku ylittää suojatien punaisten valojen palaessa. Myös kierrättämättä jättämistä katsotaan pahalla, ja roskat tuleekin lajitella tarkasti vähintään neljään eri pussiin. Tiukat energiankäyttöä koskevat säännöt kuitenkin unohtuvat hetkeksi, kun maan pääkaupungista kantautuu ikäviä, koko maata koskettavia uutisia. Silloin ympäri kaupunkia hildesheimilaisten parvekkeille ilmestyy pieniä alaspäin osoittavia Saksan lippuja, jotka on hilattu puolitankoon.

HILDESHEIM on historiasta kiinnostuneelle kiehtova paikka, ja paikallisten käyttäytymissä näkyy monia merkkejä maan historiasta: Sosiaalisesta mediasta on turha yrittää etsiä kaupunkilaisia heidän omilla nimillään, sillä kukaan ei uskalla käyttää koko nimeään verkossa tietosuojamurron pelossa. Useissa paikoissa korttimaksun mahdollisuutta tiedustellessa vastaus on jyrkkä nein, ja nettipankkitunnus on käsitteenä täysin tuntematon

Suomalainen saattaa hämmentyä saksalaisten läheisyyttä. monelle. Rajattomasta nettiliittymästä puhelimeen voi vaan haaveilla, eikä Youtubesta videoita katsoessa pidä hermostua hyvin usein klippien katselun estämisestä kertovan näytölle ilmestyvän tekstin vuoksi.

Saksan paljon puhuttu byrokratia nostaa päätään virallisia asioita selvittäessä. Jokaista allekirjoitettavaa paperia kohti täytyy toimistossa istua fyysisesti vähintään tunti, sillä lain kiemurat vaativat aikaa. Asioiden hoitaminen kotoa käsin tietokoneen välityksellä ei ole hildesheimilaiselle vaihtoehto.

Eläminen Hildesheimissa on rentoa, mukavaa ja kiehtovaa mutta välillä myös monimutkaista ja vaikeaa.

Englannin kielen taitamisesta ei kaupungissa paljon hyödy, sillä harva asiakaspalvelija taipuu muuhun kuin omaan äidinkieleensä. Vasta lukiossa aloitettavan vieraan kielen vuoksi suurelle osalle nuorisoa englanti ei ole tuttua, ja pohjoismaalaisista kiinnostuneet saksalaiset tekevät tuttavuutta linja-autoissa ja baaritiskeillä ainoastaan omalla kielellään. Jos tätä ei vaihto-opiskelija ymmärrä, sama toistetaan saksaksi ja kovemmalla volyymilla.

Kunhan riittää kärsivällisyyttä opetella saksaa ja selvittää maan moniulotteisia byrokratian koukeroita, on Hildesheim miellyttävä paikka tutustua saksalaiseen kulttuurin ja elää kauniin arkkitehtuurin keskellä.

Kirjoittaja on Vaasan yliopiston viestinnän opiskelija, joka on vaihdossa Saksassa Hildesheimin kaupungissa Universität Hildesheimissa.

17

KAMPUKSELLA

VYY haluaa lähemmäksi jäsenistöään VAASAN yliopiston ylioppilaskunta (VYY) pyrkii pääsemään lähemmäksi jäsenistöään.

Se on VYY:n tämän vuoden hallituksen tärkein tehtävä, sanoo puheenjohtaja Juuso Aaltonen. ”Riviopiskelija kokee VYY:n olevan etäällä heidän opiskelijaelämästä. Tarkoituksena on olla jatkossa enemmän näkyvillä kampuksella sekä järjestää tilaisuuksia, joissa lähestytään opiskelijoita ja kysytään rehellistä mielipidettä yliopistoon liittyvistä asioista”, Aaltonen sanoo.

VYY:n tuoreen hallituksen tavoitteena on jäsenistön aktivointi. Jatkossa on keskeistä, että hallituksen toimijat viestivät omasta työstään ja siitä, mitä ylioppilaskunta todella tekee opiskelijoiden eteen. Viikkokirjeen lisäksi Aaltosen mukaan on tarkoitus ottaa vahvemmin käyttöön sosiaalisen median kanavia, kuten Snapchat ja Instagram.

AALTOSEN mukaan korkeakoulukenttä on suuressa muutoksessa. Hänen mielestään VYY:n jäsenten edunvalvonta on erityisen tärkeää tänä vuonna kielten opetuksen ja tutkimuksen liikkeen luovutuksen sekä Vaasan korkeakoulujen yhteistyön takia. ”On tärkeää, että opiskelijoiden oikeusturva säilyy jatkossakin”, Aaltonen toteaa.

VYY haluaa myös tarjota opetushenkilökunnalle opiskelijoiden näkökulmia opetuksen kehittämisestä. ”Tarkoituksena on tehdä henkilökunnan kanssa töitä. Vaasan yliopisto on suhteellisen pieni toimija, joten

Kuva: Rasmus Arikka

Rasmus Ranta

Kuvassa keskellä Juuso Aaltonen, ympärillä Joni Keski-Valkama, Eliisa Eloranta, Elli Tervo, Kim Kujala, Anette Vuorenmaa, Lasse Lehtonen.

on mahdollista olla tässä suhteessa erittäinkin ketterä.”

Mitä liikkeen luovutukseen tulee, hallituksella on kädet täynnä töitä. ”Helmikuussa käynnistyy siirtohaku Jyväskylään, josta saadaan tammikuun aikana lisätietoa. Tiedottamisessa on paljon työtä tehtävänä: meidän täytyy olla aktiivisesti Övertäjien kanssa yhteistyössä tapaamassa niitä toimijoita, joihin liikkeen luovutus vaikuttaa.

Yliopisto on lupautunut siihen, että tänne jäävät saavat laadukasta opetusta aivan kuten ennenkin”, Aaltonen selostaa.

VYY:n hallitus 2017 Juuso Aaltonen puheenjohtaja Joni Keski-Valkama yrityssuhde- ja työelämävastaava Kim Kujala sosiaali- ja kuntapoliittinen vastaava Lasse Lehtonen koulutuspoliittinen vastaava Eliisa Eloranta, kulttuuri- ja vapaa-aikavastaava Anette Vuorenmaa kv- ja hyvinvointivastaava Elli Tervo tiedotus- ja viestintävastaava

EU-uralähettiläs oikoo väärinkäsityksiä

Kuva: Paula Saukkoranta

Iida Hyyryläinen

18

VAASAN yliopisto on yksi seitsemästä suomalaisesta yliopistosta, jotka ovat kuluvana lukuvuonna mukana Euroopan unionin henkilövalintatoimisto EPSO:n EU Careers Student Ambassador -ohjelmassa. Ohjelman kautta jokaisessa yliopistossa toimii EU-uralähettiläs, jonka tehtävänä on toimia tukena EU-työpaikoista kiinnostuneille opiskelijoille.

Vaasan yliopiston EU-uralähettiläänä toimii neljännen vuoden rahoituksen opiskelija Anna-Liisa Rissanen. Kiinnostus EU-uraan tulevaisuudessa ja kansainvälisyys saivat Suomen lisäksi Monacossa ja Australiassa asuneen opiskelijan hakemaan lukuvuoden mittaiseen tehtävään. Vaasan yliopistossa toimii EU-uralähettiläs vasta toista vuotta, joten Rissanen on saanut olla mukana luomassa verkostoja ja kehittämässä toimintaa yliopiston sisällä. ”Tehtävässä on ehkä motivoivinta se, että saa olla mukana luomassa uutta”, Rissanen

Vaasan yliopiston EU-uralähettiläs Anna-Liisa Rissaselle kaavaillaan omaa vastaanottoaikaa.

kertoo. Toiminta ei myöskään rajoitu ainoastaan yliopistoon, vaan laajenee sen ulkopuolelle EU Careers Finland -sivun kautta, jota uralähettiläät päivittävät yhteistuumin.

MUIDEN opiskelijoiden auttaminen on lähellä Rissasen sydäntä. EU-uralähettiläänä Rissanen on saanut oikoa yleisimpiä väärinkäsityksiä EU:ssa työskentelemisestä. Hänen mukaansa harhaluuloja esiintyy esimerkiksi siitä, minkä alojen opiskelijat voivat EU-työpaikkoja hakea.

Moni käsittää EU:n lähinnä yhteiskuntatieteilijöiden uravalintana, mutta Rissanen mukaan opiskeluala rajoita hakumahdollisuuksia. ”Kaikkien alojen opiskelijoita tarvitaan”, Rissanen toteaa.

Kannustusta kaivataan usein myös hakuprosessiin. ”Moni ajattelee, ettei työpaikkoihin voi mitenkään päästä, kun prosessi on niin monimutkainen. Sitä se ei oikeasti kuitenkaan ole”, Rissanen sanoo.

Gallup Opiskelijavalintauudistus ei saa kannatusta Arttu Ahonen OPETUS- ja kulttuuriministeriö on sopinut yliopistojen kanssa, että pitkää valmentautumista vaativista opiskelijavalinnoista luovutaan vuoteen 2018 mennessä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jatkossa valtaosa valinnoista tehdään toisen asteen todistusten perusteella.

Kysyimme Vaasan yliopiston opiskelijoiden mielipidettä uudistuksesta.

Lähes jokainen kyselyyn osallistuneista vastusti uudistusta. Perusteluissa nousi esiin etenkin huoli ihmisistä, joiden motivaatio opiskeluun syttyy myöhemmin, tai jotka eivät vielä lukiossa tai ammattikoulussa tiedä, mitä

haluavat tehdä tulevaisuudessa. Moni piti pääsykoetta kokeena, jossa osoitetaan motivaatio opiskeltavaa alaa kohtaan.

Uudistuksessa pidettiin siitä, että keskittyminen yhteen suurta työmäärää vaativaan luku-urakkaan kahden sijaan nopeuttaa opiskelun aloittamista ja sitä kautta myös valmistumista. Hyviä puolia nähtiin myös uudistusta lopulta vastustaneiden joukossa. Toisaalta siihen myönteisesti suhtautuvatkin pitivät tärkeänä, että jonkinlainen reitti korkeakouluun säilyy muillekin kuin ylioppilaskirjoituksissa menestyneille.

Vastauksia yhteensä 44

Opetus- ja kulttuuriministeriö on sopinut yliopistojen kanssa, että pitkää valmentautumista vaativista opiskelijavalinnoista luovutaan vuoteen 2018 mennessä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jatkossa valtaosa valinnoista tehtäisiin toisen asteen todistusten perusteella.

Onko tämä mielestäsi hyvä uudistus?

Ei: 86% Kyllä: 9% Ei osaa sanoa:

5%

Antti-Jussi Asunmaa, Kauppatieteet, 2. vsk.

Anna Järvitalo Englanti, 4. vsk.

Riia Rantala Viestintä, nykysuomi ja englanti, 1. vsk.

”Uudistus on todella huono, koska se pienentää mahdollisuuksia päästä opiskelemaan omaa alaa, jos lukiossa ei ole koulunkäynti maistunut. Se myös ohjaa ihmisiä kirjoittamaan ns. helppoja aineita, joista ei ole nii paljon hyötyä tulevalla alalla. Allekirjoittanutkaan ei välttämättä olisi täällä opiskelemassa, jos olisi pelkillä papereilla pitänyt hakea.”

”Uudistus ei ole hyvä, koska se luo liian suuret paineet ylioppilaskirjoituksiin. Moni ei vielä niin nuorena tiedä, mille alalle haluaa, ja pitäisi olla mahdollisuus tehdä päätös myöhemminkin.

”Hyvä uudistus, koska ylioppilaskirjoitukset ovat itsessään vaativat ja vievät paljon aikaa. Kirjoitukset ja pääsykoe saman kevään aikana ovat raskas ponnistus nuorelle, joka hakee suoraan lukiosta korkeakouluun. Uudistuksen myötä ylioppilaskirjoitusten tärkeyttä ja niihin valmentautumista pitäisi painottaa jo lukion alusta asti.”

kuvat: Marita Guevara

Opiskelijan Matias Pihlajamaa Kauppatieteet, 2. vsk. ”Mielestäni ylioppilaskirjoitukset eivät mittaa samaa asiaa kuin pääsykokeet: pääsykokeet mittaavat enemmän motivaatiota alaa kohtaan. Ja jos nyt pääsykokeet stressaavat liikaa, niin sehän vain siirtyy kirjoituksiin. Kuten myös valmennuskurssit. Näen, että tämä myös lisää lukioiden jakautumista ’hyviin’ ja ’huonoihin’. Ja mitä jos kirjoitukset menevät penkin alle? Ollaanko niitä sitten uusimassa joka vuosi?”

asialla.

VaasanYliopistonYlioppilaskunta VYYtweets Ylioppilaskunta

www.vyy.fi

vaasanylioppilastalo.fi

19

VIIHTEELLÄ

Darrassa

Krapula, darra, kohmelo, kankkunen, kanuuna… Lista on pitkä, ja kaikki – tai ainakin useimmat – tietävät, mistä puhutaan. Vauhdikkaan ja etanolin huuruisen illan jälkeen seuraavana päivänä osalla on huono olo ja päätä särkee.

TEKSTI Toimitus

KUVAT Rasmus Arikka ja Aino Hyyryläinen

Helsingin yliopiston alkoholitutkija Peter Eriksson, mistä krapula johtuu? ”Kun alkoholipitoisuus elimistössä nousee, se on tietynlainen myrkky, joka saa aikaan pahoinvointia tai muita oireita. Alkoholin aineenvaihdunnassa syntyy ainetta nimeltä asetaldehydi, joka aiheuttaa ainakin muutamia krapulan oireita, lähinnä juuri pahoinvointia ja päänsärkyä. Krapulaan toki liittyy muitakin oireita kuten morkkis.

Krapula korreloituu humalan vaikutukseen. Tutkimukset ovat osoittaneet, että mitä kovempi humala, sitä kovempi krapula. Jotain siis tapahtuu jo humalan aikana. Kun humalassa alkoholi tunkeutuu aivoihin ja aivosolukalvoihin, aivoissa tapahtuu vastavaikutus, joka yrittää estää alkoholin vaikutusta. Kun alkoholi poistuu aivoista, muutos on ilmeisesti kivulias.

Mitä kauemmin on juotu alkoholia, sitä kivuliaampi aivoissa tapahtuva muutos on.”

Mikä krapulaan auttaa? ”Moni tekijä auttaa. Tietysti paras on se, ettei juo yhtään alkoholia tai ettei juo niin paljon alkoholia, koska krapula on kiinni alkoholin määrästä.

Jos alkoholin juonnin kanssa tai sitä ennen syö hyvän aterian, alkoholin imeytyminen elimistöön hidastuu. Tällöin humalan ja krapulan vaikutus on pienempi.

Ennen nukkumaanmenoa voi ottaa pahoinvointitai päänsärkypillereitä.

Niitä voidaan toki ottaa myös krapulassa, mutta niiden vaikutus on todennäköisesti parempi ennen krapulaa otettuna.”

Miksi jotkut kärsivät kovista krapuloista ja osa ei ollenkaan? ”Suurin osa siitä on sattumaa. Kuitenkin jos on tottunut juomaan alkoholia, on tottunut myös krapulaoireisiin, eivätkä oireet ole niin suuria kuin sellaisella, joka ei ole tottunut juomaan yhtä paljon. Tottumuksesta tulee toleranssi. Yksilötasolla on suuria eroja.

Lisäksi alkoholijuomien välillä voi olla eroja. Esimerkiksi punaviini voi aiheuttaa päänsärkyä, vaikka kyse ei olekaan krapulasta.

On urbaanilegenda, että monien eri alkoholijuomien [miedot ja väkevät] nauttiminen illan aikana pahentaisi krapulaa. Uskon, että näissä tilanteissa alkoholia on nautittu kokonaisuudessaan suuri määrä, mikä pahentaa krapulaa.”

Mitä kovempi humala, sitä kovempi krapula.

20

Vylkkärin krapularyhmä testasi keinoja krapulaoireiden lieventämiseksi. Alkoholitutkija Peter Eriksson kommentoi.

MAUSTEKURKKUJEN LIEMI

SAUNOMINEN

MYYTTI Etikka auttaa erityisesti päänsärkyyn.

MYYTTI Hikoilu poistaa krapulan kehosta.

ENSIVAIKUTELMA viinilasissa huljuvasta etikkaliemestä on kuvottava. Pahemmassa darrassa en välttämättä olisi selvinnyt edes litkun lasiin kaatamisesta, saati sitten juomisesta. Pissanäytteen värinen, hillosipulinpaloilla ja sinapinsiemenillä höystetty lasi ei todellakaan houkuttele kumoamaan tätä lääkettä kurkusta alas.

Päänsärky ei kadonnut mihinkään. Lisäksi koko yön jatkuneesta puhumisesta käheytynyt kurkku tuntui lähinnä ärtyvän miedon etikkaisesta liemestä. Väsymyskään ei kaikonnut mihinkään, ei edes voimakkaiden puistatusten herättelemänä.

Tämän darralääkkeen teho perustunee lumevaikutukseen: lääkkeethän maistuvat tunnetusti pahalta, joten ainakin se tuntuu tehokkaalta.

Lisäksi annan plussaa vedenjuontiin kannustavasta mausta, joka voi auttaa krapulaista juhlijaa enemmän kuin säilykeliemen litkiminen.

Suosittelen tätä darralääkettä vain, jos olet armottomassa maustekurkkukoukussa ja tarvitset kiireesti jotain, joka antabusreaktion lailla saa sinut karttamaan kiellettyä vihannesta. Ei nimittäin tämän juomisen jälkeen ihan heti kurkut maistu.

Aino

OLONI uudenvuodenpäivänä hakee vertaistaan. Päähän sattuu, koko keho voi pahoin ja mieli on sekalainen. Suu kuivana ja kroppa nestehukasta heikkona ajatus saunomisesta tuntuu lähinnä etovalta, mutta kenties se auttaa.

Hamuilen saunaan laittamaan kiukaan päälle.

Noin viiden minuutin lauteilla vietetyn ajan jälkeen huomaan, että aiemmin vallinnut pääkipu on vaihtunut lievään huimaukseen. Mielessäni herää epäilys siitä, onko tässä mitään järkeä. Jatkan kuitenkin toivoen, että hikoilu auttaa kehoani toipumaan. Näin ei käy, sillä fyysisesti olen puolen tunnin jälkeen entistä huonommassa kunnossa kuin aloittaessani. Huimaus on lisääntynyt, ja entiset oireet ovat tallella lukuun ottamatta sekalaista mieltä.

Analyysini on, että vaikka saunominen ei fyysisesti auttanutkaan minua toipumaan krapulasta, se auttoi kuitenkin jäsentämään ajatuksia. Tämä johtunee kuitenkin enemmän saunan asemasta ajattelun kehtona kuin hikoilusta itsestään.

Eeli

KOMMENTTI Saunassa elimistöstä poistuu nestettä, joten en usko, että se auttaa krapulaan. Se saattaa jopa pahentaa tilannetta.

KOMMENTTI Ei ole näyttöä, että auttaa krapulaan. Uskon, että merkitys on marginaalinen.

KANANMUNAT MYYTTI Neljän raa’an kananmunan syöminen ennen alkoholin nauttimista tekee vatsaan kalvon, joka estää alkoholin imeytymistä ja suojaa krapulalta.

NAUTIN neljä raakaa kananmunaa kahden munan erissä. Ensimmäiset kaksi menivät helposti alas, mutta kuitenkin kahden viimeisen kohdalla nauttiminen muuttui taisteluksi. Sekoitettujen kananmunien koostumus sai minut melkein tyhjentämään suojaavan kalvon ulos elimistöstäni ennen varsinaisen uudenvuoden juhlinnan aloittamista.

Vuosi vaihtui munanmakuisissa ja kosteissa merkeissä. Ajattelin voivani mennä nukkumaan hyvillä mielin – ilman krapulan pelkoa.

Heräsin ihanaan uuteen vuoteen reilusti yli puolenpäivän jälkeen järkyttävässä päänsäryssä sekä heikossa olotilassa, joka jatkui seuraavaan päivään asti. Turhaa erikseen sanoa, että suojaava kalvo oli ilmeisesti pettänyt jossakin vaiheessa iltaa.

Positiivisena kananmunien nauttimisesta voi sanoa sen, että illan aikana ei päässyt nälkä yllättämään. Kananmunat ovat kuitenkin hyvä proteiinin lähde.

Rasmus

KOMMENTTI Tämä pitää osittain paikkansa. Mutta käytännössä voi syödä myös hiilihydraatteja ja rasvaa, koska ravinto hidastaa alkoholin imeytymistä elimistöön.

SUOLA- JA SOKERIVESI MYYTTI Krapulassa elimistö kaipaa suolaa ja sokeria.

Uudenvuoden jälkeisenä aamuna heräsin puolilta päivin ja oloni oli kuin kuivaksi puristetulla pesusienellä. Päähän ja lihaksiin särki. Kun kykenin nousemaan sängystä, nautin kaksi isoa lasia haaleaa vettä, joista toinen oli höystetty ruokalusikallisella suolaa ja toinen sokeria.

Kuten voi kuvitella sokerivesi meni alas helpommin, ja toinen maistui lähinnä merivedeltä. Siemailin molemmat varsin nopeasti ja jäin odottamaan muutosta olotilassa. Päänsärky tai pieni vapina eivät lähteneet moneen tuntiin, mutta olin kohtuullisen toimintakykyinen koko päivän. En usko, että liemiä voi parantavaksi taikajuomaksi kutsua, mutta niistä tuskin oli mitään haittaa.

On mahdollista, että en ollut tarpeeksi humalassa tai krapulassa tämän keinon toimivuutta testatakseni. Voisi kuvitella näiden nesteiden olevan hyödyllisiä esimerkiksi tilanteessa, jossa alkoholin nauttija on oksentanut sisuskalunsa pihalle.

Uudenvuodenpäivänä oloni koheni kunnolla, kun olin saanut syödyksi, joten taidan jatkossakin vannoa darrapizzan nimeen.

Marita

KOMMENTTI Tämä keino voi auttaa, koska nesteen nauttiminen poistaa osan krapulaisen nestehukasta. Janoon auttaa, mutta ei päänsärkyyn.

JÄ R J E S TÖ J O R I NAT Kerro järjestönne kuulumiset tai jaa tulevat tapahtumanne Vylkkärissä. Lähetä materiaali 6.3.2017 mennessä osoitteeseen paatoimittaja@vyy.fi. Seuraava numero ilmestyy 15.3.

HALLINNOIJAT RY TUTTI RY MAHTAVAA uutta vuotta kaikille! Toivottavasti vuodenvaihde sujui kaikilla leppoisasti ilman suurempia haavereita. Meillä Hallinnoijien hallituksessa on toistaiseksi vielä kaikilla raajat tallessa kovasta rakettipaukuttelusta huolimatta. Ja hallituksesta puheenollen, vaikka emme ole vielä järjestäytyneet, on meillä jo suunnitelmia jäsenistömme ja muiden päänmenoksi.

Tänä vuonna tullaan tuttuun tapaan järjestämään niin Hallarit hikoilee -lajikokeiluja, excuja ulkopaikkakunnille, kahvittelua halhuoneella ja tietenkin sitsejä, joista Helmisitsit ovat jo kovaa vauhtia suunnitteilla. Suosittelen seuraamaan meitä Facebookissa ja IG:ssä @hallinnoijatry, jotta pysyisit mahdollisimman hyvin kartalla tämän vuoden menosta ja meiningistä!

VAASAN YLIOPPILASTEATTERI

RAMPPI

RAMPIN alkuvuosi starttaa musiikillisissa merkeissä.

Pian harjoituskautensa aloittava, työnimeä NoName kantava musikaali tekee kunniaa 80-luvun B-elokuville parodioiden samalla armottomasti niiden trooppeja ja kliseitä. Improvisaatioteatteri Intopiukeet palaa jälleen lavalle koko illan improvisoidulla musiikkinäytelmällä. Lisäksi Rampin Ego-salissa nähdään kerran esitettäviä pienoisnäytelmiä läpi kevään.

Pääsykokeet Rampin kesäteatterinäytelmään pidetään sunnuntaina 5. helmikuuta klo 12–18. Haku on avoin kaikille halukkaille 17 vuotta täyttäneille.

Pääsykokeissa haetaan näyttelijöitä, tanssijoita, soittajia sekä taustahenkilökuntaa.

TUTTI vietti onnistuneet pikkujoulut vuoden lopussa.

Tutin aktiivit tosin tapasivat keskenään vielä tämänkin jälkeen uuden hallituksen perehdytyksen ja vaihdon merkeissä. Tutin toimijat 2017 on siis hiottu parhaaseen mahdolliseen pelikuntoon jo hyvissä ajoin ennen vuoden vaihdetta.

Tutin vuosi käynnistyy palautesaunan merkeissä.

Palautesaunalla käydään läpi opiskelijoiden syksyn aikana antamaa palautetta tavoitteena kehittää Vaasan yliopiston tekniikan opetusta. Niille, joiden menojalkaa vipattaa vuoden vaihteen jälkeen hieman enemmänkin, Tutti järjestää toki myös muuta. Lumenveistot ja jälkijoulut pitävät huolen siitä, että menneen talven lumet todella ovat menneitä ja mahdollinen päälle jäänyt joulu saadaan pois päältä. Nähdään pian!

TOKKA RY HALLOOTA! Vuosi vaihtu ja samoin kävi Tallitukselle.

Uusi hallitus on jo into piukeena suunnitellut kaikkea kivaa teidän pään menoksi. Ai mitä? Ihan ensiksi ainakin Tokan tutustumisilta heti tammikuun puolella. Sinne kannattaa tulla, halusi sitten tutustua tai ei – Tokkahan on tunnettu herkullisista ja lappilaiselle tyylille uskollisista pöydän antimistaan, mikä on jo tarpeeksi hyvä syy ilimestyä paikalle. Somesta löytyy lisätietoa lähempänä tapahtumaa, muistahan seurata meitä facessa nimellä Tokka Ry sekä instassa ja snäpissä @tokkary. Blogikin meiltä löytyy, ja sitä voi seurata osoitteessa www.tokkablogi.blogspot.fi. Ei muutaku hyvää uutta vuotta kaikille, tutustumisillassa nähhään!

P O I M I N TA

COMEDIA RY COMEDIAN vuosi alkaa kiireisenä ja täynnä suunnitelmia uuden hallituksen voimin. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa starttaa myös CoMedian projektijaosto sekä työryhmä palkattomien harjoittelujen vastustamisen edistämiseksi. Edessä on suuria muutoksia niin viestinnän lukijoiden koulutusohjelmien kuin fuksitapahtumien suhteen. Vuodesta on tulossa jälleen erittäin tapahtumarikas, kannattaa viimeistään nyt ottaa CoMedian some seurantaan!

Alkukeväälle on luvassa paljon tulevan suunnittelua, oheen mahtuu myös kahvittelua Cololla.

Maaliskuussa siintää ensimmäinen vuotuinen tapahtuma eli C-sählyt, kalenteriin kannattaakin jo varata 15.3. Jäseneksi voi liittyä koska vain, nähdään tapahtumissa ja kampuksella!

22

Huippunyrkkeily palaa Vaasaan VAASASSA WS Arenalla järjestetään lauantai-iltana 28. tammikuuta kansainvälinen nyrkkeilytapahtuma. Illassa nähdään seitsemän ottelua ja mukana on myös yksi naisten ammattilaisottelu. Illan kotiottelijakaarti koostuu kovatasoisista iskijöistä, joista moni on aiemminkin esiintynyt nyrkkeilyn tv-illoissa.

WS Arenalla iskettävä nyrkkeilyilta on Markus Lammin johtamalle Caramelito Promotionsille juhlatapahtuma: se on tallin 30. otteluilta ja samalla talli juhlistaa valtakunnallista tv-sopimustaan.

Tapahtuman pääottelussa Vaasan Mathias Eklund kohtaa 6-eräisessä ottelussa unkarilaisen Gyula Nagyn.

Tapahtumaan on ostettavissa VYY:n toimistolta ennakkoon 15 euron opiskelijahintaisia seisomapaikkalippuja.

WaSa Boxing Night la 28.1. klo 19 WS Arenalla (Varastokatu 9, 65100 Vaasa). Lisätiedot www.caramelitopromotions.com.

Kuva: Linus Lindholm

ARVIOT

ELOKUVA EPUT

TEATTERI

Enemmän kuin fanielokuva SUOMEN yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä yhtyeistä, Eppu Normaalista tehty elokuva Eput sai ensi-iltansa joulukuussa. 40-vuotisjuhlakiertuettaan tekevä yhtye esiintyi joulukuussa päätöskonsertissaan Espoo Metro Areenalla.

Elokuvan ohjannut Saku Pollari on profiloitunut dokumenttien tekoon. Eput on haluttu tehdä tarinakerronnallisesti, jossa intensiivinen henkilökerronta luodaan suoralla katsekontaktilla. Elokuva on universaali tarina, joka tuntuu suuremmalta kuin pelkältä fanielokuvalta. Veljekset, Matti Syrjä ja Mikko Syrjä, ovat suuremmassa roolissa tässä tarinassa kuin muut yhtyeen jäsenet, sillä he ovat suuri voima bändin tarinan takana. Veljesten suhde on muuttunut vuosien edetessä raikulimaisesta ja lapsellisen epävakaasta lämpimäksi ja humoristiseksi.

Matti Syrjän mielestä ilman ”helvetin hyvää huumoria” eivät olisi bändin jäsenet jaksaneet toisiaan. Veljesten ulkopuolelta täytyy nostaa esille Juha Torvinen, joka omalla rehellisyydellään tuo näkemystään yhtyeen vuosikymmenten matkasta. Vaikka menestys on ollut henkeäsalpaavaa, eivät yhtyeen jäsenet sorru ylimielisyyteen. Päinvastoin. He ovat tyytyväisiä, että he kuulostavat kamalalta.

Paljon elämää nähneiden Eppujen itseironia tekee elokuvasta paljaan ja lämminhenkisen.

Itseironia tekee myös elokuvasta helposti lähestyttävän. Alkoholin kulutus ja bändin ongelmat tuodaan rehellisesti esille. On riipaisevan koskettavaa nähdä, kuinka samanlainen lapsenomainen into välittyy jokaisesta bändin jäsenestä ruudun tälle puolen. Kun taustalla soi vielä yhtyeen klassikkobiisejä, niin totaalinen elokuvataiteellinen kiima saa huippunsa.

Tarinan kerronta sujuu mutkattoman rytmikkäästi, ihan kuin Eppujen musiikkikin. Se ei yritä liikaa, se ei dramatisoi liikaa – kohtaukset näytetään viihdyttävällä tempolla. Vanhojen ja uusien videopätkien leikkaukset toimivat harmonisesti. Aitous tulee esille elokuvan kuvauksella, joka on minimalistinen ja konstailematon.

Paikoin jopa ronski.

Eput kertoo intohimosta, aitoudesta, mutta ennen kaikkea veljeydestä. Elokuva on yleissivistävä ja auttaa ymmärtämään Eppujen vaikuttavuuden suomimusiikin historiassa.

Elokuva on yhtä kuin Eppu Normaali: se on aidosti heidän näköisensä. Ja siksi se nostaa ihon kananlihalle.

Pepe Tran

NIIN KUIN TAIVAASSA

Ihmisen taivaallinen ääni KIRJA AKVARELLEJA ENGELIN KAUPUNGISTA

Engel, Helsingin herra VUONNA 2016 Finlandia-palkinnon voittanut Akvarelleja Engelin kaupungista kertoo saksalaisesta arkkitehdista Johan Carl Ludwig Engelistä, joka on vuonna 1816 valittu suunnittelemaan Suomen suuriruhtinaskunnan uutta pääkaupunkia, Helsinkiä. Engel perheineen muuttaa Suomeen, ja rakennus kerrallaan Engel alkaa muokata suomalaista maisemaa, pääkaupungissa ja sen ulkopuolella.

Teos on kirjoitettu päiväkirjamuotoon, vaikka Jukka Viikilän fiktiivinen Engel kutsuukin kirjaansa ”yöpäiväkirjaksi”. Se koostuu Engelin havainnoista ja pohdinnoista ja kattaa vuodet 1816–1840, arkkitehdin kuolemaan asti. Usein merkinnät koskevat jokapäiväisiä asioita, mutta ne käsittelevät samalla elämän suurempia teemoja: ihmissuhteita, kunnianhimoa, työnteon eetosta, pysyvyyttä ja katoavuutta, elämää ja kuolemaa.

Engel ei koskaan kotiudu kunnolla Suomeen, muttei myöskään koskaan palaa takaisin haaveittensa Berliiniin. Suomessa hän on suurmies, Saksassa hän olisi rivimies. Tämä valinta ei kuitenkaan perheen näkökulmasta ole täysin ongelmaton.

Läpi kirjan Engel kommentoi Helsinkiä ja sen oloja happamaan sävyyn. ”Kun laivat haaksirikkoutuvat sen kiviin, asukkaat eivät juokse ryöstelemään vaan kyytiin poispääsyn toivossa.” Näihin kohtiin voi suhtautua joko närkästyen tai huvittuneesti, jotkut asiat eivät tunnut muuttuvan.

Viikilän kieli on rikasta ja runollista, mutta ei missään nimessä imelää. Keinotekoista yliyrittämisen tuntua, yksityiskohtaisuutta vain sen itsensä vuoksi, ei ole lainkaan. Teksti on samalla viehättävää ja napakkaa. Myös huumoria löytyy: ”Ei ole päivän hetkeä, jolloin joku helsinkiläinen ei olisi pysähtynyt toljottamaan puutarhaani. [--] Olenkin päättänyt suojata puutarhani korkealla lauta-aidalla, että saan jatkossa valita itse arvostelijani.”

Päiväkirjamerkinnät ovat parhaimmillaan kuin yksittäisiä runoja, joiden huomiot yllättävät, ihastuttavat tai saavat suremaan. Akvarelleja Engelin kaupungista on sanalla sanottuna kaunein kirja, jonka olen lukenut.

Eva Kottonen

VAASAN kaupunginteatterin Niin kuin taivaassa on omalaatuinen tarina pikkukylään eksyneestä kapellimestari Daniel Daréuksesta. Kay Pollakin samannimiseen elokuvaan (Så som i himmelen) pohjautuva teksti muuttuu musiikilliseksi näytelmäksi Fiikka Forsmanin ohjauksessa.

Päähenkilö Daniel luopuu sydänkohtauksen vuoksi kapellimestarin urastaan ja muuttaa pieneen kylään toipumaan tapahtuneesta. Danielista tulee kylän kirkkokuoron johtaja, jolloin hän alkaa tavoittelemaan jotain maanpäällistä suurempaa – ääntä. Erikoisen johtamisensa ja kunnianhimonsa ansiosta kuorolaisten laulu soi pian taivaallisempana kuin koskaan. Danielin kummalliset kuoroharjoitukset eivät kuitenkaan miellytä aivan kaikkia, sillä kirkkoherra Tapani Nuutinen (Jorma Tammila) alkaa pian pitämään tätä silmällä.

Näytelmää voi kiittää yksinkertaisen kauniista lavastuksestaan ja näyttelijöiden kirjosta: kastissa on niin lapsia kuin aikuisiakin. Kirsi Asikainen kirkkorouva Inkeri Nuutisen kuohkuvassa roolissa vakuuttaa, kuin myös laulutaidoillaan loistava Jenny Malmberg (Gabriella). Erityisesti Malmbergin juhlimiskohtauksen lomassa laulama tuutulaulu täyttää teatterin tunnelmallaan, joskin näytelmän varsinainen kohokohta on hahmon esittämässä Gabriellan laulussa.

Musiikkinumeroita kuoroon keskittyvässä näytelmässä on kuitenkin vähemmän mitä uskoisi, sillä näytelmässä tapahtuu paljon myös harjoitusten ulkopuolella. Päällimmäiseksi mieleen oheistoiminnasta jää kirkkoherran ja hänen vaimonsa hiipuva liitto sekä Gabriellan väkivaltainen poikaystävä Tony (Lauri Kukkonen). Keskiikäisten parisuhdekoukerot, joihin myös Daniel ja muut kyläläiset antavat oman osuutensa, eivät ole kaksikymppiselle katselijalle samastuttavimpia.

Tonyn väkivaltaisuus vetää näytelmän välillä turhankin syviin vesiin.

Niin kuin taivaassa on summittainen sekoitus onnistumisen riemua ja käsittelemättömiä tunnelukkoja. Näytelmän jälkeen teatterista poistuu jokseenkin hölmistyneenä siitä, mitä kaikkea kahteen tuntiin voikaan mahtua. Vaikka näytelmä jäisikin henkilökohtaisen suosikkilistan ulkopuolelle, ei laadukkaaseen loppukokonaisuuteen pety.

Sara Pitzén

23

EI LIITTYMISMAKSUA; EI AVAINKORTTIMAKSUA;LOMASIIRROT 0€ AVAINKORTILLA KULKU 05-23 JOKA PÄIVÄ

OPISKELIJOILLE KEVÄTLUKUKAUSI 165€ TARKISTA MUUT KAMPANJAHINTAMME KOTISIVUILTAMME WWW.WASAGYMHOUSE.COM MYLLYKATU 19 65100 VAASA INFO@WASAGYMHOUSE.COM

Onko sinulla huikea juttuidea?

Kiinnostaako toimittajan, kuvaajan tai kuvittajan työ?

Hae avustajaksi Vylkkäriin laittamalla meiliä osoitteeseen paatoimittaja@vyy.fi.

Aiempi kokemus lehtityöstä on plussaa, mutta kiinnostus oppia riittää.

24

VOIMASSA OPISKELIJAKORTILLA JOKA PÄIVÄ!

(NORM. 15,60€)