Parivarti 5/2018

No: 5

VARSINAIS-SUOMEN RESERVILÄISPIIRIEN LEHTI

57. vuosikerta 25.10.2018

Nastaa menoa Niksulassa Ikimuistoinen Panssarijotos

s. 10

Viro-yhteistyötä kaksi vuosikymmentä

Syystammi 18 näytti paikallispuolustuksen kasvot s. 3

Minna Nenosesta uusi koulutussihteeri s. 9

s. 4

Porin prikaati Kalliomaan komentoon

s. 6

Miksi Hitler säästi Ruotsin? s. 12–13

s. 17

2

5/2018

PÄÄKIRJOITUS

Umpikujat murtuvat

Kylmän sodan kaikuja

K

okonaisvaltaisen puolustuksen suunnittelu ja suunnitelmien toteuttaminen on vuosien mittainen työ. Emme me eivätkä asiamme hoitajat, kansanedustajat, tätä aina muista.

Puolustusministeri Jussi Niinistö totesi asian ytimekkäästi Maanpuolustuspäivä 2018 -tapahtumassa: ”Puolustuksen rakentaminen, jos mikä, on pitkäjänteistä työtä. Se edellyttää suunnittelua, sitoutumista ja resursseja. Esimerkiksi jos nyt aloitetaan materiaalihanke, alkaa se konkretisoitua todellisena suorituskykynä vasta 6–15 vuoden kuluttua ja sen vaikutukset saattavat ulottua jopa 2040-luvulle saakka. Juuri pitkäjänteisyyden tavoittelu oli johtotähtenä viime vuonna eduskunnan hyväksymässä lajissaan ensimmäisessä valtioneuvoston puolustusselonteossa. Laajan parlamentaarisen katteen saanut selonteko on loistava strateginen paperi, jossa yhtäältä linjattiin nopeasti toteutettavia muutoksia, mutta toisaalta linjattiin puolustusta pitkälle ensi vuosikymmenelle, tai näin ainakin toivon.”

Suunniteltaessa puolustuksemme tulevaisuutta ja ratkottaessa tarvittavia suorituskykyjä, meidän pitää tarkoin ottaa huomioon lähialueillamme lisääntynyt sotilaallinen toiminta. Tilanne alkaa muistuttamaan kylmän sodan aikaista tilannetta. Tästäkin syystä puolustusvoimissa valmius on nousut tehtävien ytimeen. Ilma- ja merivoimissa asia on ollut jo pitkään hyvässä kunnossa. Nyt on maavoimatkin noussut asiassa riittävän korkealle tasolle.

Maanpuolustusrekisterin käyttöön tulee muutoksia marraskuun lopulla. Nykyisten, piiri- ja yhdistys tason tunnusten voimassaolo päättyy 30.11.2018. Reserviläisliiton nettisivuille (www.reservilaisliitto.fi) aukeaa ensi viikolla uusien tunnusten -tilauslomake. Käyttöoikeus todennetaan annettujen henkilö- ja luottamustehtävätietojen avulla vertaamalla niitä rekisteritietoihin. Uudet tunnukset pohjautuvat henkilökohtaisiin sähköpostiosoitteisiin. Vanhan tunnuksen voimassaoloa

voidaan jatkaa, jos se täyttää muotovaatimukset. Ensimmäisen sisäänkirjautumisen yhteydessä henkilö joutuu hyväksymään Käytön ohjeet ja ehdot -asiakirjan. Salasanan voi tässä yhteydessä määrittää haluamakseen. Jatkossa käyttäjätunnus on voimassa kaksi vuotta, jonka jälkeen tunnus tulee uusia tai sen voimassaoloa jatkaa.

V

eteraanisukupolvi ja heidän vanhemmat ovat antaneet meille perinnön, jonka lunastamiseen on vuodatettu verta ja hikeä sekä kyyneliä. Perintöä on lunastettu sotien uhreilla, leskien surulla, sotaorpojen ikävällä, jälleenrakentamisen kovalla työllä. Tämä perintö on vapaa isänmaamme. Kaunis pohjoinen valtio, jossa luonto on kaunis, puhtaat järvet, monipuolinen maisema ja onnellinen kansa. Mutta saatamme unohtaa kaiken tämän?

Näin ei saa tapahtua, vaikka tuntuu välillä ihmisten ja varsinkin nuorten välinpitämättömyys edellä mainittujen asioiden kohdalla. Se johtuneen oikean tiedon puute kyseisistä asioista, valeuutisia on sitäkin enemmän. Kaikenlaiselle

Päätoimittaja Erkki Lehmus 040 160 8001 vsres@co.inet.fi

distykset toteuttavat perinnetyötä henkisesti ja aineellisesti.

Toteuttamalla eri tapahtumia veteraaneille ja heidän puolisoilleen. Toteuttamalla vuosittain veteraaneille keräyksiä lista- ja lipaskeräyksinä. Näillä tuotoilla veteraaniyhdistykset jakavat avustuksia esimerkiksi silmälasien hankintaan, veteraanien hoitoon omassa kodissaan ja apulaitteiden asennuksiin veteraanien kotiin.

Perinnetyössä tärkeää on, että ihmiset eivät unohda lähihistorian raskaita sotavuosia. Siksi on perinnetyölle annettava arvoa, joka ilmenee parhaiten sillä, että kouluissa kerrotaan sotiemme 1939– 1945 tapahtumista veteraanien näkökulmasta. Tärkeää on myös sen tiedon kerääminen ja taltioiminen, joka on vielä

Erkki Lehmus päätoimittaja

elossa olevan veteraanisukupolven hallussa.

Usea Parivartion lukija muistaa kuinka isovanhempamme ja vanhempamme kertoivat sotavuosista ja jälleenrakentamisen ajasta. Vaikka vanhemmilla oli kuitenkin halu suojella lapsiaan jättämällä kertomatta ihan kaikkea sitä kauheutta mitä tuo aika oli.

Siksi kaikenlainen perinnetyö liittyen tuohon aikaan on erittäin tärkeää, että tulevat sukupolvet osaavat arvostaa veteraaneja ja veteraanien perinnetyötä.

Himmetä ei muistot koskaan saa.

Simo Saarikallio Varsinais-Suomen Reserviläispiirin puheenjohtaja

– Tulee aika, sanoo Herra, jolloin Daavidin suvusta nousee Vanhurskas Verso.

Hän on kuningas, joka hallitsee viisaasti ja saattaa maassa voimaan oikeuden ja vanhurskauden.

Hänen aikanaan Juuda saa avun ja Israel elää turvassa.

Häntä kutsutaan tällä nimellä: »Herra on meidän vanhurskautemme».

Jer. 23:5-6

T

ulevana jouluna olen päivystämässä työpisteessäni kuin paimenet ensimmäisenä jouluyönä. Tekemällä jouluyön päivystysvuoron, annan muille mahdollisuuden viettää Vapahtajamme syntymäjuhlaa perhepiirissä. Vuosi sitten olin palvelemassa irlantilais-suomalaisessa pataljoonassa rauhanturvaajia jouluyön messussa Etelä-Libanonin vuorilla ja tänä jouluna päivystäjänä täällä koti Suomessa. Päivystäjiä ja paimenia tarvitaan, ettei susi hyökkää yön pimeydessä lammaslauman kimppuun. Pelko yön pimeyden kauhuista aiheuttaa meissä ahdistusta.

Samankaltaisessa ahdistuksessa on syntynyt myös Jeremian kirjan teksti, joka on yksi joulunajan Vanhan Testamentin Messias profetioista. Jeremian aikana Jumalan kansa eli syvää ahdistuksen aikaa. Vieraat kansan olivat ottaneet Israelin kansan kiistakapulakseen. Egyptiläiset ja babylonialaiset asettivat ja erottivat Jerusalemin kuninkaita niin kuin itse tahtoivat. Siinä välissä kansa koetti selviytyä jotenkin, ja ajautui samalla yhä kauemmas Jumalasta. Kuninkaista ei ollut auttajiksi.

Syvän ahdistuksen ja kelvottomien kuninkaiden aikana Jeremia välittää Jumalan lupa-uksen. Kerran syntyy Vanhurskas kuningas, joka tuo Jumalan valtakunnan ihmisten keskelle. Vuosisatojen ajan toive eli kasvoi ja sai siivet. Ihmisistä ei ollut Jumalan kansaa paimentamaan. Jumalan täytyy itse puuttua tapahtumiin – lähettää oikea paimen kaitsemaan laumaansa – Jeesus-lapsen.

Meidän aikamme tuska ja ahdistus saa monen kysymään, missä on ihmiskunnan turva ja tulevaisuus? Miten ihmiskunta selviää ilmastomuutoksen aiheuttamista muutoksista – sodista, nälänhädästä ja pakolaisvirroista? Missä on minun henkilökohtainen tukeni? Minkä varassa elän ja jaksan? Ja minkä varassa jaksan seistä Jumalani edessä?

Huomaammeko, että Jumalan kansa jaksoi odottaa, kärsivällisesti ja sitkeästi halki sukupolvien.

Betlehemin tähtiyössä taivas repeää. Pitkä odotus päättyy riemuun. Kuningas on syntynyt ja enkelit veisaavat kiitosta Jumalalle.

Siihen ylistykseen liittyy Jumalan kansa, joka kumartaa tallin seimessä makaavaa Kristusta. Hänen seimensä äärelle kumartuu etsijä, josta tulee samalla löytäjä. Pieni lapsi murtaa umpikujat Jumalan voimalla.

Siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa Timo Waris kenttärovasti

Rykmentintie 15, 20810 TURKU, matkapuh. 040 160 8001, sähköposti vsres@co.inet.fi

Toimitusneuvosto Marko Silvander Kari Nummila Tapio Peltomäki Jussi Posio Julkaisija Varsinais-Suomen Reserviupseeripiiri ry Veikko Valtonen Olli Alho Varsinais-Suomen Reserviläispiiri ry Toimituspäällikkö Teemu P. Peltola parivartio@gmail.com

Toiminnallista ja työntäyteistä syksyä kaikille!

PIIRIKIRJOITUS

muulle kohkaamiselle tuntuu kuitenkin löytyvän kosolti aikaa. Mutta ei perinteitä vaalivalle työlle, oikean tiedon perille viemisille eteenkin nuorilla ja lapsille.

Reserviläispiirien toimintasuunnitelmiin on vuosittain kirjattu isoilla kirjaimilla sotiemme 1939–1945 perinnetyö. Tuolloin käytyjen sotien uhreille ja veteraaneille, veteraanien leskille, kuin myös lotille sekä sotilaspoikien ja kotirintaman ahkeralle työlle on annettava se kunnia mikä heille kuuluu. Ilman heidän kaikkien suurta panosta isänmaamme hyväksi, emme kaiketi saisi elää sellaisessa hyvinvoinnissa, missä saamme elämäämme yhdessä viettää.

Veteraaneja on elossa enää noin 10 000. Reserviläisyh-

5/2018

kon 29. aikana. Yhdistykset voivat ilmoittaa toiminnanjohtajalle ehdokkaansa oman piirin hallitukseen (vsres@ co.inet.fi).

Reserviläisliiton liittokokous on Hämeenlinnassa Aulangolla 17.11. Toivottavasti yhdistyksemme on runsaslukuisasti paikalla päättämässä tärkeistä asioista. Ensi vuonnahan liittojen (Reserviläisliitto, Reserviupseeriliitto, Maanpuolustusnaisten liitto ja Maanpuolustuskiltojen liitto) kokoukset ovat Turussa 16.11. Silloin ainakin meidän kaikkien pitää olla paikalla.

Piirien syyskokoukset pidetään Säkylän Huovinrinteellä 13.11. Kokouksissa käsitellään sääntöjen määräämät asiat, muun muassa henkilövalinnat, toimintasuunnitelmat ja talousarvioesitykset. Aineistot toimitetaan yhdistyksille vii-

Perintö ja perinne

HENGENRAVINTOA

Taitto ja kuvankäsittely Salon Seudun Sanomat Oy Painopaikka Salon Lehtitehdas 2018

Pankki Turun Seudun Osuuspankki Pääkonttori FI68 5710 0420 0801 37

Jäsenistömme on ostokykyistä ja useita ammattialoja edustavaa.

Lehden painos 5 700 kpl Seuraava numero ilmestyy 20.12.2018 Aineisto toimitukseen 5.12.2018

3

5/2018

Päähänpisto illanvietossa johti 50 kilometrin marssiin

Ikimuistoinen Panssarijotos Oula Heikkinen

”M

ennään syksyllä Panssarijotokselle. Ainoa tavoite on, että päästään ehjänä maaliin. Ei väliä, vaikka oltaisiin viimeisiä.” Tämä oli mainospuhe, jonka PsRUK198:n kurssiveli Ilkka Talvio esitti viime keväänä jokavuotiseksi vakiintuneen tapaamisemme jatkoilla. Siitä se ajatus sitten lähti. Täkyyn tarttuivat Matti Frick ja Oula Heikkinen, koska ehdotus tuntui siinä vaiheessa illanviettoa erittäin kiehtovalta ja vielä niin kaukaiselta haasteelta.

Joukkueen johtajaksi valittiin Matti, joka käynnisti ilmoittautumisprosessin. Paluuta ei enää ollut.

Panssarijotos järjestettiin Parolannummella Panssariprikaatin läheisyydessä syyskuun puolivälissä. Jotoksen ohjeissa suositeltiin partion kooksi kolmesta viiteen henkilöä optimikoon ollessa neljä. Yritimme kovasti saada lisävahvistuksia joukkoomme koko valmistautumisjakson ajan, mutta ehkä muut kurssiveljet halusivat vielä katsoa, miten tällaisesta jotoksesta voi ylipäänsä selvitä tavoitteemme mukaisesti ehjänä maaliin.

Ainoa, jolle oikeasti olisi voinut myöntää vapautuksen jotos-palveluksesta, oli kurssiveli, mediapersoona Kimmo Vehviläinen. Hän oli juuri hiljakkoin suorittanut oman ”jotoksensa” Selviytyjät-ohjelmassa.

Valmistautuminen jotokselle oli mielenkiintoista aikaa.

Koska asumme eri paikkakunnilla eli Heikkinen Kaarinassa, Frick Pirkanmaalla ja Talvio pääkaupunkiseudulla, perustimme loppukesästä valmistautumiseen liittyvää viestittelyä varten Whatsappryhmän. Sen välityksellä kävimme aktiivista keskustelua varustelusta, mahdollisista jotos-tehtävistä, ja jaoimme kuvia muun muassa hieman huvittavista pukeutumisratkaisuistamme odotettavissa

Matti Frick

ollutta sadekeliä varten.

Koska jotoksella pitää selvitä metsäolosuhteissa yön yli, majoitusratkaisua pohdittiin tarkkaan. Päädyimme laavuun, joka osoittautuikin ihan mukavaksi majapaikaksi kolmelle raavaalle miehelle syksyisessä metsässä. Kantamusten paino yritettiin pitää kurissa, mutta nesteiden kanssa selässä oli liki 15 kiloa. Sitä ei aivan alun polvien notkahduksen jälkeen enää matkan varrella edes huomannut. Kaikkeen tottuu, ja varmasti ryhti oli hyvä.

50 kilometriä marssien Jotos oli erinomaisesti toteutettu tapahtuma laajan ja asiantuntevan joukon voimin. Päävastuullisina järjestäjinä toimivat Etelä-Hämeen reserviupseeri- ja reserviläispiireistä Hämeenlinnan reserviupseerit ja reserviläiset sekä Janakkalan reserviupseerit ja reserviläiset. Tapahtuman suojelijana toimi Panssariprikaatin komentaja, eversti Kari Nisula. Kaiken kaikkiaan reitin varrella liikkui liki 400 ihmistä osallistujina tai tilaisuuden organisoijina.

Meille ensikertalaisille jäi tapahtumasta todella positiivinen kuva. Jotoksella oli 30 tehtävärastia, joissa testattiin ja virkistettiin maanpuolustustaitoja erilaisilla ammunnoilla, miinoitteiden tekemisellä ja jopa tetsaamalla vaununtuhoamisharjoituksessa. Mukana oli myös muun muassa ensiaputaitoja, luonnontuntemusta ja tietoturvallisuutta käsitteleviä rasteja. Tehtävät olivat sopivan haastavia.

Jotkut asiat ovat selvästi jääneet armeijan peruskoulutuskaudelta ikuisesti muistin syövereihin, toiset asiat taas tuntuivat aivan kuin uusilta.

25 vuotta edellisestä kerrasta ei voi olla vaikuttamatta.

Ainoa pieni miinus jotoksella oli se, ettei kaikkien rastien oikeita vastauksia kerrottu. Näin ollen seuraavalla kerralla joko toistetaan sama virhe tai sitten yriteIlkka Talvio

Rasteilla testattiin muun muassa harjoituskäsikranaatin heittotarkkuutta. Ellei muuta, niin Matti Frick olisi saanut ainakin tyylipisteitä.

Upea aamun sarastus väritti viimeistä kilpailupäivää.

tään keksiä taas joku luova ja mahdollisesti jälleen väärä ratkaisu. Toki oppia voi aina hakea lisää esimerkiksi MPK:n kursseilta.

Panssarijotoksella oli kaksi sarjaa eli sotilassarja, joka käynnistyi jo perjantaina iltaja yöosuudella sekä majoittumisella ja reserviläissarja, joka alkoi varhain lauantaina. Osallistuimme jälkimmäiseen. Reitin pituudesta ei aluksi ollut ihan tarkkaa käsitystä. Jotoksen ennakkoohjeissa oli mainittu, että lauantaina on mahdollisuus juomavesitäydennykseen reitin puolivälissä noin 10 km kohdalla.

Tämä informaatio ei kuitenkaan ollut ihan paikkaansa pitävä, koska lauantaina marssimme lopulta 36 kilometriä ilman ”pummeja” suunnistuksessa. Sunnuntainakin matkaa kertyi vielä 14 kilometriä, joten kaikkiaan kahden päivän aikana tuli liikuttua melkoisesti. Panssarijotosta ei siis todellakaan suoritettu moottorimarssina panssarivaunussa.

Ettei jotos olisi ollut liian helppo, lauantaina tunnelmaa raikasti koko iltapäivän kestänyt sade. Tulentekorasti vesisateessa ei muuten ole mitenkään helppo suoritus.

Majoittumisen ajaksi sade onneksi hellitti, mutta jatkui taas muutaman tunnin ajan illan pimetessä. Tämä vaikutti siihen, ettei jotokseen osallistuneiden partioiden välillä ollut juurikaan illanviettoa nuotion äärellä.

Sotilaskotiauto sen sijaan kyllä toi jälleen kerran kii-

Juha Korkeila

Maalissa aurinko paistoi ja voittajafiilis valtasi. Kuvassa PsRUK198-joukkue, eli Oula Heikkinen (vas.), Matti Frick ja Ilkka Talvio.

tettävästi iloa ja valoa leiriin.

Nukkumaanmenoa häiritsi laavun katosta kasvoille tippuneet vesipisarat. Sen verran väsyneitä kuitenkin jo olimme, ettei asia haitannut, kun makuupussin veti sopivasti pään peitoksi.

Lisää jotoksia listalla Maaliintulo vesistön ylityksen, pikataipaleen ja tetsausrastin jälkeen oli mahtava hetki. Tässä vaiheessa olisi ollut mahdollista käydä vaunuajelulla Panssarikillan aktiivien kyydissä. Muutama vuosi sitten tapaamisessamme olimme juuri olleet Parolannummella vaunun kyydissä, joten nyt jätimme tämän loppuhuipennuksen väliin. Sauna ja maittavan monipuolinen keittolounas varuskunta-alueella päättivät ikimuistoisen viikonlopun.

Kaikille tilastoista pitäville tiedoksi, että PsRUK198-

joukkueen sijoitus oli lopulta 13. emmekä olleet läheskään viimeisiä. Luulenpa, että ensi kevään kurssitapaamisessa Turussa voimme vieläkin hehkuttaa tätä onnistumista.

Tulevana talvena on Okrajotos Oripäässä ja ensi syksynä Päämajajotos Mikkelissä.

Nyt, kun tietää, että jotoksen aikana kokee mahtavia asioita, voi testata omia taitoja ja kuntoa, saa tavata kavereita ja ennen kaikkea päästä mukavasti ehjänä maaliin, niin olen varma, että PsRUK198partion neitsytmat-

ka Panssarijotoksella ei jäänyt viimeiseksi jotosteluksi.

Suosittelen kaikkia rohkeasti osallistumaan jotokselle. Vaikka edellisestä kerrasta olisikin esimerkiksi yli 25 vuotta, niin jotos on helppo tapa palata takaisin maanpuolustustoiminnan pariin.

4

5/2018

LYHYET

Historian havinaa porilaismetsikössä Keväällä 1970 vietettyjen ”Porilaispäivien” yhteydessä istutettiin Porin Rykmentin Turussa oloajan muistoksi Turun Ruissalon Honkapirtin maastoon noin hehtaarin suuruinen tammimetsikkö. Porin Rykmentin ”perillinen”, Porin prikaati, siirtyi Turusta Säkylän Huovinrinteelle vuosina 1963–66.

Killan hallituksen entisen jäsenen, kauppaneuvos Arto Arvosen aloitteesta ja killan hallituksen päätöksen mukaisesti aloitettiin keväällä 2009 tämän Ruissalon tammimetsikön täydennysistutus. Näitä täydennysistuksia on tehty vuosittain syksyisin, yleensä lokakuussa, ja metsikköön on istutettu aina kuusi uutta tammentainta kerrallaan, yksi kutakin alueosastoa kohti.

Lähes viisikymmentä vuotta sitten istutetun tammimetsikön toistaiseksi viimeinen täydennysistutus suoritettiin lauantaina 13. lokakuuta, kun ”porilaiset” jälleen kokoontuivat Ruissaloon ja maahan pantiin loput 12 tammen tainta. Tapahtumalla haluttiin myös kunnioittaa killan alkanutta 60-vuotisjuhlavuotta.

Paikalla olivat muun muassa Porin prikaatin nykyinen komentaja eversti Mika Kalliomaa, prikaatin entinen komentaja prikaatikenraali Olli Nepponen, valtuuskunnan puheenjohtaja Tapani Mikola ja pääkillan puheenjohtaja Markku Heinonen sekä parisenkymmentä killan jäsentä. Paikalle oli saapunut myös killan kunniapuheenjohtaja Mauno Harju. Hän oli läsnä istutuksessa myös vuonna 1970.

Syystammi 18 nivoi viranomaisten ja reserviläisten taidot yhteen

Paikallispuolustuksen kasvot Olli Alho

M

aavoimat järjesti 10.–14. syyskuuta kaikkiaan kuusi paikallispuolustusharjoitusta eri puolella Suomea.

Porin prikaatin johtama Syystammi 18 oli näistä harjoituksista suurin.

Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella järjestettyyn Syystammeen osallistui 1300 henkilöä, joihin lukeutui varusmiehiä, reserviläisiä, puolustusvoimien henkilökuntaa sekä eri viranomaisten ja yhteistyökumppanien henkilöstöä.

Harjoituksen pääteemoja olivat paikallispuolustuksen toiminnot ja viranomaisyhteistyö. Harjoitus toteutettiin siviiliyhteiskunnan keskellä ja näkyi vahvasti erityisesti Turun alueen asukkaille. Syystammi 18 -harjoituksen johtajana toimi Porin prikaatin apulaiskomentaja eversti Asko Valta.

Viisipäiväinen harjoitus piti sisällään lukuisia moniviranomaistilanteita. Tiistaina harjoiteltiin Tullin johdolla epäilyksiä herättäneen kontin tarkastamista Naantalin satamassa. Sotilaspoliisiosasto toimi tilanteessa virka-aputehtävissä.

Kontti sisältöineen tarkastettiin asianmukaisesti ja siihen liittyneet henkilöt otettiin kiinni näiden yritettyä paeta. Itse kontti kuljetettiin turvaan puolustusvoimien kalustolla. Myös Maavoimien komentaja kenraaliluutnantti Petri Hulkko oli seuraamassa Naantalin sataman tilannetta harjoitusta tarkastaessaan.

Varsinais-Suomen maakuntakomppanian taistelijat harjoittelivat kauppakeskus Skanssissa toimimista virka-aputehtävissä poliisin johtamassa kiinniottotilanteessa.

Uhka yliopistolla Turun asukkaille vähintään yhtä näkyviä olivat poliisin johtamat harjoitustilanteet. Turun yliopistolla harjoiteltiin torstaina Educariumrakennuksen evakuointia, johon kohdistuvasta uhkasta poliisi oli saanut viitteitä. Tilanteessa puolustusvoimat eristi alueen ja avusti rakennuksessa olleen noin 200 henkilön evakuoimisessa. Perjantaina puolestaan harjoiteltiin kauppakeskus Skanssissa, jossa maakuntakomppanian reserviläiset pääsivät toimimaan virka-aputehtävissä kiinniottotilanteessa.

Turun lentokentän torstaisessa sotilaallisessa tilanteessa puolestaan kuvattiin vastustajan maahanlaskua. Tilanne oli eskaloitunut moottoriviasta ilmoittaneen lentokoneen hätälaskusta, kun koneesta jalkautui aggressiivisesti käyttäytynyt aseistautunut joukko, joka otti lentokentän hallintaansa. Nopeassa operaatiossa paikallispataljoonan osasto loi perustan iskevänä portaana toimineelle Porin prikaatin valmiusyksikölle, joka löi lentokentän alueen vallanneen vihollisen. Lentokentän operaatio oli sotilaallinen, joten se oli puolustusvoimien johtama.

Maakuntakomppanialle peukkua Istutushommissa Porin prikaatin killan puheenjohtaja Markku Heinonen (vas.), prikaatin entinen komentaja prkenrl Olli Nepponen ja nykyinen komentaja ev Mika Kalliomaa.

Hanna-Maija Raitio

Viisipäiväisessä harjoituksessa Varsinais-Suomen maakuntakomppania (VSMAAKK) oli Educariumin evakuoinnin ja Skanssin kiinniottotilanteen lisäksi mukana mm.

Valtion virastotalon suojaamisessa.

Maakuntakomppanian taistelijat tuntuivat olevan tyytyväisiä harjoituksen antiin.

– Koen erittäin tärkeänä sen, että harjoitus vietiin läpi kokonaisuu-

Porin prikaatin valmiusyksikkö löi Turun lentokentälle tunkeutuneen vihollisen yhteistoiminnassa paikallispataljoonan osaston kanssa.

dessaan realistisessa ympäristössä.

Samassa oli myös näytön paikka reserviläisille. Varuskunta-alueilla kartutettuja oppeja laitettiin tulikokeeseen siviiliväestön valvovien silmien ja kännykkäkameroiden alla, selvittää reservin ylikersantti Antti Peltoniemi Varsinais-Suomen maakuntakomppaniasta.

Myös kansalaisten palaute sotilaiden ja viranomaisten näkymisestä kaduilla oli positiivista ja pieni pilke silmäkulmassa piristi tunnelmaa.

– Nolliakin jotkut puhaltelivat kadulla päivystäneille sotilaille, kunnes tarkempi katse kohtasi muutaman aamun enemmän nähneet kasvot tai reserviläisparran. Silloin nollamerkit vaihtuivat peukkuun ja hymyyn, Peltoniemi myhäilee.

Harjoituksen päätöspäivänä perjantaina maakuntakomppanian taistelijoita osallistui vielä lipunnäyttöön muiden harjoitusjoukkojen kanssa asettumalla Turun sisääntuloväylien varsille aamuliikenteen pariin.

Syystammen viesti kantoi Harjoituksen ennakkoviestintä paikallislehdissä, yhteistyökumppaneiden kanavissa ja sekä puolustusvoimien omissa kanavissa tuntui onnistuneen. Kenties vahvin testi tästä nähtiin torstaina Turun yliop-

Maavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Petri Hulkko tarkasti harjoituksen tiistaina 11. syyskuuta.

pilaskylässä, jossa sotilaspoliisiosasto harjoitteli etsintä- ja kiinniottotehtävää Turun ylioppilaskyläsäätiön käytöstä poistetulla konttorilla ja harjoituksessa käytettiin myös harjoitusampumatarvikkeita.

Esimerkiksi Jodelissa ja muissa kanavissa käydyissä keskusteluissa laukauksista hämmentyneitä kommentteja syntyi yllättävän vähän ja niiden nopea laantuminen kertoi Ylioppilaskyläsäätiön harjoitusta koskeneen tiedotteen menneen perille.

Myös Syystammen johdossa oltiin harjoituksen jälkeen tyytyväisellä mielellä.

– Reserviläiset näyttivät korkeaa

osaamista kaikissa tehtävissään ja erityisen hienoa oli muiden viranomaisten ja yhteistyökumppanien sitoutuminen harjoitteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Varsinkin Turun yliopiston mukanaolo toi ihan uuden ulottuvuuden yhteistoimintaan, Syystammessa paikallispataljoonan komentajana toiminut everstiluutnantti Joni Lindeman pohtii harjoituksen jälkitunnelmissa.

Viikon mittaan selvitetyt tilanteet näyttivät kansalaisille paitsi viranomaisten läsnäoloa ennen kaikkea näiden kyvyn turvata yhteiskuntaa, tärkeitä kohteita ja kansalaisia mitä erilaisimmilta uhkilta.

5

5/2018

Aluetoimiston syysmanööverit

T

ällä kertaa ajattelin hieman valottaa missä mennään aluetoimiston peruspilareissa - asevelvollisuudessa, viranomaisyhteistyössä ja yhteiskuntasuhteissa sekä operatiivisessa toiminnassa. Näihin kolmeen toiminnallisen pilariin olemme jakaneet toimintamme huomioiden sen, että kaikki kolme vaikuttavat toisiinsa ja että tavallaan kahden ensimmäisen pilarin tuottamaa hedelmään kasvatetaan ja myös nautitaan kolmannessa eli operatiivisessa toiminnassa.

Asevelvollisuuspilarin ulospäin näkyvimmät osiot ovat kutsunnat ja meidän asiakaspalvelumme.

Kutsunnat käynnistyivät 15.8.

Kaarinasta ja päättyvät 15.12.

Turkuun. Siinä välissä me käymme 24 paikkakunnalla ja kutsuntapäiviä on yhteensä 51. Näissä kutsunnoissa me teemme päätöksen runsaan 4 600 nuoren miehen palveluskelpoisuusluokasta, palvelukseen astumisen ajankohdasta ja palveluspaikasta. Tämä luku on valtakunnan toiseksi suurin.

Samalla saamme läpileikkauksen vuonna 2000 syntyneestä miespuolisesta ikäluokasta Varsinais-Suomen ja Satakunnan kaikkien kaupunkien ja kuntien sekä Ahvenanmaan kutsunnanalaisista. Tähän mennessä olemme tavanneet noin kolmanneksen vastuualueemme ikäluokasta ja nähdyn perusteella voin todeta, että kerrassaan hyvää ainesta on tulossa jatkamaan vanhempien veljien, isien, isoisien, tänä päivänä voidaan sanoa myös siskojen ja äitien työtä maanpuolustuksessa isänmaamme vapauden ja itsenäisyyden turvaajina.

Aluetoimiston asiakaspalvelun rouvat ovat monelle asevelvolliselle se suora ja välitön yhteys aluetoimistoon ja asevelvollisuusasioihin. En voi liikaa kehua heidän palvelualttiuttaan ja ammattitaitoa heidän vastatessaan kysymyksiin mitä moninaisimmissa asioissa. Rouvien pitkäaikainen kokemus asevelvollisuusasioissa

on meidän järjestelmämuistimme ja osaltaan luo perustan kaikkien asevelvollisten tasapuoliselle palvelulle.

Asiakaspalveluumme tulee keskimäärin noin 1 000 yhteydenottoa kuukaudessa puhelimella, sähköpostilla ja ihan jopa henkilökohtaisella tapaamisella Heikkilässä. Näihin yhteydenottoihin ja kysymyksiin vastataan mahdollisimman nopeasti, pääosin heti ja kolmella kielellä; suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Rouvien kyky palvella asevelvollisia myös englanniksi korostuu entistä enemmän, kun kansalaisuuden saaneiden asevelvollisten määrä kasvaa vuosi vuodelta. Onhan varusmiespalvelus ja asevelvollisuus yksi tehokkaimmista kotouttamisen mahdollisuuksista kaukaisista maista Suomeen turvapaikanhakijoina tai muusta syystä tulleille nuorille miehille.

Viranomaisyhteistyö ja yhteiskuntasuhteet Viranomaisyhteistyö on kuluneen vuoden aikana jatkanut kehittymistään ja syvenemistään. Olemme saaneet tukea useilta eri alueen viranomaisilta yhdessä MPK:n kanssa toteutettuihin koulutustapahtumiin ja harjoituksiin. Eräänlainen viranomaisyhteistyön vuoden huipentuma oli syyskuun alussa pidetty Syystammi18-harjoitus. Harjoitus rakentui valtakuntaa kohdanneen poikkeusolojen perustalle, jossa erilaisia sotilaallisia suoritteita harjoiteltiin paikallispuolustuksen periaatteiden mukaisesti.

Paikallispuolustuksen onnistuminen nykyisessä hybridivaikuttamisen ympäristössä edellyttää kaikkien viranomaisten ja koko yhteiskunnan toimintaa kokonaisturvallisuuden nimissä. Tässä harjoituksessa viranomaisilla oli merkittävä rooli erilaisten harjoitteiden johtamisessa. Erityistä oli se, että harjoituksen suunnittelun ja valmisteluiden aikana määrättyjä harjoitteita annettiin

muiden viranomaisten kuin puolustusvoimien vastuulle niin, että he käsikirjoittivat harjoitteen läpiviennin ja johtivat sen toteuttamisen paikallisjoukkojen antaessa virka-apua.

Harjoituksen jälkeisessä palautekeskustelussa pelastuslaitoksen, poliisin ja tullin kanssa todettiin tämä käytäntö hyvin toimivaksi eikä toisaalta esille tullut merkittäviä ”show-stoppereita” yhteistoiminnalle poikkeusoloissa.

Totta kai aina on jotain kehitettävää, kun ammattilaiset kriittisesti asioita tarkastelevat ja näitä havaintoja hyödynnetään seuraavassa, Talvitammi19 -harjoituksessa ensi maaliskuussa.

Poikkeuksellista edellä mainitussa harjoituksessa oli se, että eräät yhteiskunnan toimijat olivat hyvinkin aktiivisessa roolissa harjoituksessa. Esimerkiksi Turun yliopisto ihan johtoa myöden oli mukana innostuneesti. Tämä oli eräänlainen pelinavaus yhteiskunnan toimijoiden suuntaan. Toki aluetoimisto on käynyt erilaisten maanpuolustus- ja muiden yhdistysten tilaisuuksissa luennoimassa uhkakuvista, varautumisesta ja valmiudesta tai pitämässä puheita, mutta nyt pyrkimyksemme on viedä maanpuolustuksen ja kokonaisturvallisuuden ilosanomaa yhä laajemmalle piirille mukaan lukien ei niin perinteiset kuulijakunnat tai yhteistyökumppanit.

Valitettavan usein me puolustusvoimissa keskitymme pelkästään niin sanottuun ”meidän genren väkeen”, vaikka oman genren lisäksi pitäisi aktiivisesti käydä puhumassa ja laajentaa yhteistoimintaa epäortodoksisten yhteistyökumppaneiden suuntaan.

Kokonaisturvallisuudessahan kyse on kaikkien yhteiskunnan toimijoiden yhteistoiminnasta isänmaamme hyväksi.

Siksi tarkoituksenani on laajentaa tätä ”verkostoa” esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulun ja muiden oppilaitosten suuntaan, koska resilienssi hybridivaikut-

AJANKOHTAISTA ALUETOIMISTOLTA tamista vastaan perustuu yksittäisiin kansalaisiin, perheisiin ja sitä kautta koko yhteiskuntaan taustasta, koulutuksesta, sosiaaliluokasta, ammatista tai iästä riippumatta.

Operatiivinen toiminta Operatiivisen pilarin yksi huipennus tänä vuonna oli jo mainittu Syystammi18-harjoitus. Kyseessä oli oman aluetoimistopäällikkyyteni ajan suurin ja näyttävin harjoitus. Harjoitus oli poikkeuksellinen myös edellä mainittujen syiden lisäksi siksi, että vuosiin ellei jopa vuosikymmeniin sotilaat näkyivät Turun talousalueen katukuvassa niin vahvasti osana yhteiskuntaa. Meillä ei ole enää varaa puuhastella keskenämme metsissä ja varuskuntien harjoitusalueilla, vaan meidän on tehtävä itsemme tunnetuksi osaksi yhteiskuntaa ja kansalaisten jokapäiväistä elämää.

Sotilaiden toiminta ja näkyminen yhdessä muiden viranomaisten kanssa tehden yhteistoimintaa paikallispuolustuksen sateenvarjon alla on keskeinen osa hybridivaikuttamisen vastaista toimintaa.

Samalla tämän tyyppiset harjoitukset ovat veronmaksajille mahdollisuus laadunvarmistukseen; tätä minun verorahoilla tehdään perustuslaillisten oikeuksieni turvaamiseksi ja puolustamiseksi.

Syystammi18 ei toki ollut eikä ole ainut tämän vuoden harjoituksista, joissa aluetoimisto on mukana tai johtamassa. Koko vuoden aikana on ollut ja on vielä loppuvuonnakin paikallispuolustuksen koulutustapahtumia ja harjoituksia yhdessä MPK:n kanssa joko MPK:lta tilattuina tai meidän johtamina. Näiden lisäksi olemme pitäneet kertausharjoituksia, joissa joukkomme avainreserviläiset ovat harjaantuneet omiin poikkeusolojen tehtäviinsä entistä syvemmin sekä vieneet suunnitelmiaan taas monta askelta eteenpäin.

Uskallankin tässä todeta, että alueemme paikallispuolustus on

erittäin ammattitaitoisten ja asiaansa sitoutuneiden reserviläisten ansiosta korkeammalla tasolla kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen ja monella osaalueella, kuten paikallisjoukkojen operatiivisessa viestinnässä tiedän meidän olevan valovuoden edellä muuta valtakuntaa. Ja tätä ammattitaitoa kehitetään vielä loppuvuonna merivoimien Northern Coast 18 -harjoituksessa ja maakuntakomppanian Myrsky -harjoituksessa. Northern Coast (NOCO) -harjoitus on muuten ensimmäinen, jossa maavoimien maaelementti on mukana kehittämässä kahden puolustushaaran yhteistoimintakykyä paikallisella tasolla. Tässäkin asiassa olemme aallon harjalla kehittämässä suorituskykyämme poikkeusoloja varten.

Yhteenvetona voin todeta, että sekä aluetoimiston oma henkilöstö, että reserviläisemme ovat olleet kovin kiireisiä vuoden aikana, eikä vauhti ole hiipumassa ennen vuoden loppua. Siksi onkin tässä yhteydessä paikallaan kiittää omaa väkeäni ja oman joukkoni reserviläisiä mahtavasta työstänne ja sitoutumisestanne. Eikä sovi unohtaa teidän läheisiänne, joiden tuki on mahdollistanut teidän työinnon. Yhdessä teemme työtä isänmaamme ja yhteiskuntamme hyväksi. Hyvää syksyn jatkoa kaikille alueen asevelvollisille ja teidän läheisillenne.

Joni Lindeman everstiluutnantti Lounais-Suomen aluetoimiston päällikkö

VIRTASEN 4 ÖLJYN LAATUMAALI MAALI, JOKA OSUU PUUN YTIMEEN

Perinteinen, luonnonöljypohjainen Virtasen 4 Öljyn Laatumaali imeytyy syvälle puun sisään. Siksi se ei lohkeile irti vaativissakaan olosuhteissa.

Vaadi sinäkin talomaaliksesi öljymaalien napakymppi, Virtasen 4 Öljyn Laatumaali* !

Jälleenmyyjien yhteystiedot: www.virtasenmaalitehdas.fi

TESTIVOITTAJALAATUA* *Testivoittaja, TM-Rakennusmaailma 6/2008 ja 6/2011

Virtasen Maalitehdas, Työkuja 5, 21600 Parainen (02) 45 44 500

maalitehdas

VIRTASEN

6

5/2018

Piirien Viro-yhteistyöllä lähes kahden vuosikymmenen perinteet

Veljeskansan vierellä

Lembit Miil

Tuula Rahkonen

V

arsinais-Suomen reservipiirien kansainvälinen yhteistyö alkoi vuonna 1999, kun piirien silloisen toiminnanjohtaja Jukka Eskolan aloitteesta keskusteltiin mahdollisuuksista löytää Virosta reserviläispiirejä vastaavia yhdistyksiä. Tarton kaupunkia pidettiin aluksi yhtenä varteen otettavana alueena, sillä Turun varsinainen ystävyyskaupunki oli juuri Tartto, ja Turun tehtävänä on ollut huolehtia yhteistoiminnasta siihen suuntaan.

Ajan myötä yhteistoiminta kuitenkin kääntyi Pärnun suuntaan, ja yksi syy tähän lienee Torin kunnassa lähellä Pärnua sijaitseva sotilaille omistettu muistokirkko sekä suomalaisten osallistuminen sen jälleenrakentamisprojektiin, mistä viimeisin konkreettinen näyttö on viime vuoden keväällä valmistunut Torin kirkon kivetys-projekti.

Toinen mainittava syy lienee se, että Pärnu alueena kiinnostaa erittäin paljon suomalaisia ja on heidän suosiossaan niin lomakohteena kuin kesäpaikkana.

Ystävyyttä yli kielimuurien Mainittujen keskustelujen aikana silloinen kaarinalainen reserviläispiirin puheenjohtaja, nykyisin reserviläispiirin Viro-yhteyshenkilönä toimiva, Harri Nurmi ehdotti Pärnun kaupungin vastaavanlaisia yhdistyksiä mahdollisiksi yhteistyökumppaneiksi piireille. Ehdotus perustui siihen, että hän oli juuri muuttanut asumaan Pärnuun ja näin ollen jatkossa asioiden hoitaminen olisi siltä kannalta katsottuna helpompaa.

Keskustelujen lopputuleman perusteella Harri Nurmi meni tiedustelemaan Kaitseliiton Pärnumaan Malevan halukkuutta yhteistyöhön VarsinaisSuomen Reserviläispiirin kanssa.

– Vuoden 2001 keväällä menin sydän pamppaillen Pärnumaan Malevan esikuntaan.

Pienten alkuvalmistelujen jälkeen minut vietiin päällikön huoneeseen, jossa tapasin kapteeni Erik Reinholdin. Keskustelua käytiin kapteeni Reinholdin kanssa melkein kaikilla kielillä, joista ymmärsin muutaman sanan. Samalla käytimme käsimerkkejä ja lopputulos oli, että he halusivat lähteä yhteistyöhön kanssamme, muistelee Nurmi lähes kahden kymmenen

Tuula Rahkonen (vas), piirien toiminnanjohtaja Erkki Lehmus, Leena Nurmi ja reserviläispiirin Viro-yhteyshenkilö Harri Nurmi toteavat, että vierailu Torin kirkossa on aina koskettava kokemus. Muistorikkaan Jyrin päivän päättää kirkkokahvien nauttiminen kirkon urkuparvella.

vuoden takaisia tapahtumia huvittuneena.

Piirien puolelta muita avainhenkilöitä toiminnan alkamiselle olivat toiminnanjohtaja Jukka Eskola, sekä reserviupseeripiirin puheenjohtaja Matti Ankelo ja reserviläispiirin puheenjohtajana Harri Nurmea seurannut Osmo Suominen.

Yhteistyö vakiintui vuosien myötä Viro-yhteistyön ensiaskeleet otettiin elokuussa 2003 piirien yhteisen työvaliokunnan tutustumismatkalla, ja molempien piirien edustajien vieraillessa Kaitseliiton Pärnumaan Malevan esikunnassa.

Tarve kansainväliselle yhteistoiminalle siis oli olemassa, ja lisäksi haluttiin tutustua veljeskansaan sekä heidän toimintaansa. Varsinais-Suomen Reserviupseeripiirin yhteistoiminta Eesti Reservohvitseride Kogun (EROK) Pärnun osaston kanssa aloitettiin samana vuonna. Yhteistyö edistyi nopeasti ja yhteistyösopimus reserviupseeripiirin ja EROK Pärnun osaston kanssa allekirjoitettiin jo marraskuussa 2003. Vuotta myöhemmin puolestaan allekirjoitettiin VarsinaisSuomen Reserviläispiirin ja Kaitseliiton Pärnunmaan Malevan välinen vastaava sopimus.

Syksyllä 2006 VarsinaisSuomen reserviläispiirit kutsuivat ensimmäisen kerran EROK:n Pärnun osaston ja Kaitseliiton Pärnumaan väkeä Turkuun ja Säkylään,

jossa varuskuntaan tutustumisen ohella ammuttiin rynnäkkökiväärillä ja pistoolilla piirien syysammunnoissa. Seuraavana vuonna pärnulaiset ystävämme vierailivat Salossa ja Turussa.

Sen jälkeen ampumatapahtumaan pohjautuvia ystävyystapaamisia on järjestetty vuorovuosina Pärnussa ja Varsinais-Suomessa.

Vuoteen 2009 saakka yhteistyö rajoittui pelkästään kerran vuodessa järjestettyyn ampumakilpailuun.

Tämän lisäksi joitakin henkilöitä osallistui satunnaisesti Kaitseliiton järjestämiin juhlallisuuksiin.

Vuonna 2010 toimintaa alettiin kehittämään siihen suuntaan, että piirien edustajat osallistuivat vuosittain Viron itsenäisyyspäivän, Voitonpyhän sekä Viron uudelleen itsenäistymispäivän juhliin. Vastavuoroisesti virolaiset osallistuivat Suomen itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin.

Sotilaiden muistokirkko Vuonna 1854 valmistuneella Torin kirkolla on vaiherikas historia. Punaarmeijaa pakeneva Saksan armeija poltti kirkon maan tasalle vuonna 1944. Kun kirkon jälleenrakentaminen vuonna 1990 alkoi, kirkkosalissa kasvoivat jo tukkipuun kokoiset männyt. Pitkään kestäneiden restaurointitöiden jälkeen kirkko pyhitettiin vuonna 2001 muistomerkkinä kaikille toisen maailmansodan uhreille, ja nimettiin Viron Sotilaiden Muistokirkoksi.

Muistokirkkona se täyttää samalla monia tehtäviä - Viron poliisit ja upseerit vannovat siellä ammattivalansa ja siellä vietetään Viron historiallisia merkkipäiviä.

Piirien antama taloudellinen tuki on kohdistunut Torin muistokirkkoon. Tuella on hankittu muun muassa lipputangot kirkon edustalle vuonna 2010. Kirkolle luovutettiin myös Suomen siniristilippu vuonna 2014 ja kirkossa olevaan Suomen lippuun hankittiin tangon nupiksi vaakunaleijona.

Piirit ovat olleet lisäksi mukana projektissa, jossa kirkon pääoven edessä olevalle aukiolle toimitettiin 10 000 kiloa Vehmaan punaisesta graniitista tehtyä nupukiveä ja kivistä tehtiin myös kirkkoon johtavan kulkutien reunat. Projektin rahallinen ylijäämä tilitettiin Torin kirkon entisöimistyön tilille.

Myös Viron Suomen poikia on tuettu rahallisesti.

Varsinaissuomalaisten toimesta kerättiin rahaa vuonna 2011 Pärnussa asuville Suomen pojille, ja tätä avustusta sai 12 Suomen poikaa.

Kuten mainittua, Harri Nurmi on ollut Viro-yhteistyön kantavia voimia koko ajan. Virolaisten puolelta keskeisiä henkilöitä voidaan mainita Lembit Miil ja Jüri Kask. Nurmi toteaa, että näiden 17 vuoden aikana, mitä hän on saanut olla Viron yhteistyössä mukana, ei hänellä ole siitä muuta kuin hyvää sanottavaa.

– Olen saanut tavata lukemattoman paljon hienoja ihmisiä niin Virossa kuin myös täällä Suomessa.

Hän toivoo, että maiden välinen yhteistoiminta jatkuu edelleenkin vireänä.

Nyt on kuitenkin hänen osaltaan jäähyväisten aika, toteaa Nurmi haikeana.

– Yksi miellyttävä ja mieliinpainunut hetki oli, kun minulle ilmoitettiin, että voin hakea Malevan esikunnasta esikuntarakennuksen ulko-oven avaimen. Ensimmäisen kerran kun menin uudella avaimella esikuntarakennuksen toimistokäytävään, vastaani juoksi vartija, joka tivasi minulta, mistä olen tulossa. Näytin hänelle ulko-ovea ja sanoin tuolta ja tarkoituksenani on mennä päällikön luo. Kaveri saattoi minut päällikön huoneeseen. Seuraavalla kerralla kun menin jälleen sisälle toimistotiloihin, niin vartiomies nousi ylös pöydän takaa ja teki hymyillen kunniaa, Nurmi muistelee naurahtaen.

Pyhän Jyrin päivä Vuosittain huhtikuun 23. päivä vietetään Torissa Viron sotilaiden muistokirkossa erityistä ”Jyrin päivää”. Tilaisuus on samalla myös Viron uudelleen vapautumisen jälkeen käyttöön otettu veteraanipäivä.

Tänäkin vuonna kirkko täyttyi hyvissä ajoin ennen tilaisuuden alkua juhlakansasta.

Virolaisten lisäksi paikalla oli tänäkin vuonna runsaasti ulkomaalaisia vieraita Latviasta, Liettuasta, Yhdysvalloista, Ruotsista, Englannista sekä Suomesta. Myös Varsinais-Suomen Reservipiirit olivat

edustettuina tilaisuudessa.

Läsnäolollaan tapahtumaa kunnioittivat myös Viron puolustusministeri Urmas Reinsalu, Kaitseliiton johtaja kenraalimajuri Riho Terras sekä Englannin Viron suurlähettiläs Christopher Bruce Holtby.

Yli 2 500 virolaista rauhanturvaajaa on osallistunut rauhanturvaamistehtäviin vuodesta 1995 lähtien.

Jyri-päivän tilaisuudessa lueteltiin kaikkien rauhanturvaamistehtävissä menehtyneiden virolaisen sotilaiden nimet. Torin kirkon jälleenrakentamisyhdistyksen puheenjohtaja Jüri Kask johti perinteisen huomionosoitusten jaon.

Tilaisuuden lopuksi kirkon alttarilla olleista kynttilöistä sytytetyllä ja erikseen pyhitetyllä tulella sytytettiin edelleen kirkkokansan mukanaan tuomat kynttilät ja lyhdyt vietäviksi kukin omaan maakuntaansa. Tämä rituaali symbolisoi 23. huhtikuuta 1343 tapahtunutta Jyrin-yön kapinaa Virossa. Vastustajina silloin olivat tanskalaiset ja saksalaiset ritarit.

Kirkkotilaisuuden jälkeen siirryttiin kirkon vieressä olevalle ratsastajamonumentille. Tilaisuus Pyhän Jyrin patsaalla oli nytkin mieleenpainuva.

Toistakymmentä nuorta koululaista ryhmittyi Viron lippuja kantaen patsaan ympärille. Eri maiden ja eri järjestöjen edustajat laskivat kukkalaitteensa patsaan juurelle. Tilaisuuden koskettavuus ei ollut yksin siinä, että ilma oli kaunis, vaan se henki joka tilaisuudesta aisti, niin se oli jotain.

Muistorikkaan Jyrin ja veteraanipäivän päätti tälläkin kertaa soturisopan syöminen kirkon vierellä ja kirkkokahvien nauttiminen kirkon urkuparvella. Pyhä Yrjö (suomeksi myös Pyhä Yrjänä, Viroksi Pyhä Jyri) Kuoli 23. huhtikuuta 303 jaa. Hän oli roomalainen sotilas, kristittyjen marttyyri, legendaarinen hahmo ja monien maiden ja ryhmittymien, mm. sotilaiden, ritareiden, partiolaisten ym. suojelupyhimys.

Yhteistyö ystävyyskaupunkien välillä on näkynyt myös meillä myös siinä, kun EROK:n ja Kaitseliiton Pärnumaan Malevan edustajat ovat jo vuosien ajan osallistuneet Suomen itsenäisyyspäivän juhlintaan täällä Varsinais-Suomessa.

Kun Suomen 100-vuotisjuhlaa ja itsenäisyyspäivää juhlittiin suurella joukolla Turun Reserviupseerien ja Mieskuoro Laulun Ystävien järjestämässä Iloisessa

7

5/2018

ASIANTUNTIJALTA

Tuula Rahkonen

Kriisinhallinnasta ja oman alueen puolustamisesta

K

Piirit ovat osallistuneet Torin kirkon jälleenrakentamisprojektiin, josta viimeisin konkreettinen näyttö on viime vuoden keväällä valmistunut kivetysprojekti.

Itsenäisyysjuhlassa Turun VPK:n talolla, virolaisten edustajina juhlassa olivat Eduart Kakko, Jüri Kask, Mehis Born ja Ergo Vaske.

Illan aikana virolaiset vieraat luovuttivat piirien puheenjohtajille Suomen juhlavuoden kunniaksi muistolahjana hopeoidun miekan kiitoksena pitkään jatkuneesta yhteistyöstä ja maiden välisestä ystävyydestä.

Pärnussa olevat Suomen yhteysupseerit ja reserviläispiirien edustajat osallistuvat myös jatkossa vuosittain Viron itsenäisyyden juhlimiseen helmikuussa sekä voitonpäivän tilaisuuksiin kesäkuun 23. päivä.

Elokuun juhlallisuuksien yhteydessä järjestetään joka toinen vuosi myös ampumakilpailu, johon meidänkin ampujamme ovat osallistuneet. Joka toinen vuosi vastaava kilpailu järjestetään Varsinais-Suomessa.

Toimistonhoitaja muistelee Lähes kymmenen vuotta piirien toimistonhoitajana toiminut Juhani Pulkkinen muistelee sitä, kuinka lämminhenkisiä tapaamiset virolaisten kanssa olivat.

Hänen mukaansa tapaamisissa todella tunsi sen, että olemme veljeskansaa.

Pulkkinen toivoo yhteistyön jatkuvan edelleen yhtä

tiiviinä, kuin se on ollut viimeiset kahdeksan vuotta, ja mainitsee omalta ajaltaan kohokohtana olleen toiminnan vakiintumisen nykyiseen laajuuteen, sekä kesän tapaamisten muotoutuminen sellaiseksi, että niihin osallistuu kummastakin piiristä "rivireserviläisiä", ei pelkästään piirien johtoa.

Piirin toiminnanjohtajista Pulkkinen haluaa tässä yhteydessä erikseen mainita Jukka Eskolan, jonka panos yhteistyön käynnistämisessä oli erittäin merkityksellistä. Nykyisen toiminnanjohtaja Erkki Lehmuksen ansiosta piirien puheenjohtajat ja hallitukset ovat alkaneet ymmärtämään sen, että yhteistyö on arvokasta ja molemmat piirit ovat valmiita suuntaamaan resursseja yhteistyöhön.

Yhteistyö Viron suuntaan on ollut Pulkkisen mukaan avartavaa ja se on avannut ikkunan puolin ja toisin maittemme vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön.

Pulkkisen mielestä toimintaa pitää edelleen kehittää siten, että tapaamiset ovat muutakin kuin jokakesäinen ammuntakilpailu ja kunniakäynnit toistemme sankaripatsailla. Olisi ehkä paikallaan kutsua kokoon "seminaari" jossa yhdessä virolaisten kanssa pohdittaisiin toiminnan kehittämistä.

riisinhallinnasta ja oman alueen puolustamisesta Kun Stalingradin antautumisen jälkeen alkuvuodesta 1943 Saksan tappio alkoi olla ilmeinen, kutsui Mannerheim helmikuun alussa maan poliittisen johdon neuvonpitoon Päämajaan Mikkeliin. Tilanneselostusten jälkeen todettiin, että Suomen tulisi vähitellen irtaantua sodasta. Samoihin aikoihin kirjoitti Pekka Peitsi (alias Urho Kekkonen) ajatuksistaan kirjasessaan Kansa taistelee elämästään.

Alussa hän siteeraa Clausewitzia todeten, että kansan sotilaallinen vastustuskyky perustuu kahteen tekijään, välineiden määrään ja tahdonvoiman vahvuuteen. Hän jatkaa myöhemmin, että totaalisessa sodassa ei lopputulosta määrää yksinomaan aseellinen taistelu. Jos siviiliväestön taistelutahto lamaantuu ja moraalinen vastustuskyky murtuu silloin ei mikään sotilaallinen voima tuo menestystä. – Suomen kokonaisturvallisuuden konsepti ja hybridipuolustus vastaavat esitettyyn haasteeseen. Yhteiskunnan sietokyky on tullut yhä tärkeämmäksi oman alueen puolustamisen rinnalle.

Euroopan puolustus on ollut turbulenssissa kylmän sodan jälkeen, kun Nato etsi oikeutusta ja tehtävää vastakkainasettelun päätyttyä NL:n kaatumiseen. Suursota ja taktisten ydinaseiden käyttö sotanäyttämöllä ei näyttänyt enää kuuluvan sodan kuvaan. Persianlahden sodissa Irakin Saddam sai kuitenkin vastaansa Yhdysvaltojen johtaman koalition tavanomaisen sodankäynnin divisioonat vahvennettuna huipputeknisillä asejärjestelmillä. Risteilyohjuksia ja ilmavoimaa käytettiin massamaisesti tulivalmisteluun ja maavoimien hyökkäyksen tukemiseen. Vastarinta murtui nopeasti, mutta sota jatkui muuttaen muotoaan.

Saddamin lyömisen ja sitä seurannut vastarinta ja terrorismi sekä taistelu maan hallinnasta jatkuu edelleen. Nouseva vastavoima oli jihadistinen sota vaikuttavimpana voimanaan ISIS kalifaatteineen, joka sai valvontaansa laajoja alueita Irakin ja Syyrian maaperästä. Tänään ISIS on menettämässä viimeisiä tukikohtiaan. Naton YK:n turvallisuusneuvoston laa-

jentaman ISAF operaation mandaatti Afganistanissa päättyi 2014, jonka jälkeen kansainvälisen yhteisön pienemmillä voimilla alettiin tukea Afganistanin hallituksen kykyä saada maa valvontaansa. Vastarintaa ja terrori-iskuja pehmeitä siviilikohteita vastaan ei ole pystytty täysin torjumaan ja ne jatkuvat edelleen osissa maata ja ajoittain myös pääkaupungissa. Hallituksen ja ulkomaisen sotavoiman yhteiset voimat eivät ole riittäneet vastaamaan satunnaisiin iskuihin ja taktiikkaan, jossa siviilielämän joukosta ilmestyvä iskuryhmä sulautuu iskun jälkeen takaisin siviilielämän joukkoon.

Euroatlanttisen yhteisön omaksuman kriisinhallinnan konseptin kitkeä terrorismi sen syntysijoilla katsotaan olevan tiensä päässä.

Sitä pidetään yleisesti jopa voimavarojen haaskaamista. Eräs syy on myös se, että kaikki sodan jaloissa olevan kriisimaan vallasta taistelevat osapuolet käyttävät terroria, jota ulkopuoliset voimat ovat tukeneet, jopa yllyttäneet omien intressiensä mukaan. Ukrainan sota ja Krimin anastaminen 2014 motivoi Euroopan maita siirtämään huomiota enemmän oman alueen puolustamiseen.

Yhdysvallat on satsannut Naton uskottavuuteen uusia voimia ja suorituskykyjä, erityisesti uusimpien liittolaisten vaatimuksesta.

Vaikka Suomi leikkasikin muiden mukana rohkeasti sodanajan joukkojaan, jäi oman alueen puolustaminen edelleen päätehtäväksi. Maat, jotka leikkasivat etunenässä asevoimiaan ja myivät halvalla maavoimien raskasta kalustoa, kuten panssarivaunuja, tykistöä ja erikoiskalustoa, ostaisivat niitä nyt takaisin samalla hinnalla kuin aikanaan myivät. EU maat ja Nato tahtovat lisätä euroatlanttisen yhteisön ennaltaehkäisevää sodan kynnystä, deterenssiä, jonka käsitteen sisältämä pelotesävy kiehtoo turvallisuus- ja puolustuspolitiikan asiantuntijoita.

Tänään Suomen kansainväliset harjoitukset ja Natokumppanuus harjoituksineen tähtäävät Suomen kansallisen puolustuksen vahvistamiseen ja sotaa ennaltaehkäisevään vaikutukseen.

Vuonna 2016 hyväksytty EU:n globaali strategia on EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) perusta. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteena on turvata maamme itsenäisyys, säilyttää demokraattiset perusarvomme, vahvistaa Suomen kansainvälistä asemaa sekä edistää kansalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu kahden- ja monenvälisiin suhteisiin, mm. Naton laajennettujen mahdollisuuksien kumppanuusyhteistyöhön, vaikuttamiseen Euroopan unionin yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa sekä uskottavaan maanpuolustukseen.

Suomenkin pitkään kannattama Euroopan unionin monenkeskinen puolustusyhteistyö on viime aikoina edennyt nopeasti. Vaikka EU:n jäsenmaat ovat kehittämässä ja lisäämässä aluepuolustuksensa suorituskykyä, niin EU on sitoutunut globaaliin strategiaansa, eikä sen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan fokus ole ainakaan vielä aluepuolustuksessa. Viime vuonna käynnistetty pysyvä rakenteellisen yhteistyön (PRY) tavoitteena on luoda EU:lle toimintakykyjä mahdollisia kriisinhallintaoperaatioita varten. Viimeisimpänä presidentti Emmanuel Macronin puolustusaloite, joka olisi juuri kriisinhallintaa Euroopan ulkopuolella.

Euroopan turvallisuus- ja sotilaspolitiikka paneutuu yhä vahvemmin myös Itämeren tilanteeseen. Baltia, Puola, Ruotsi ja Suomi ovat tilanteen keskiössä. Ne turvaavat sotilaallisen kriisin edessä ulkoiseen apuun. Baltia ja Puola turvaavat Naton 5. Artiklaan. Ruotsi ja Suomi läntiseen kumppanuuteen. Ruotsista kuuluu ääniä, että Suomen ulkopuolinen apu edellyttää avun tukeutumista Ruotsiin, joka sisältää vienon pyynnön tukea Ruotsin puolustusta - valinnan paikka. Maavoimat ei tulle kysymykseen.

Kuinka laajasti Suomen ilmavoimat ja laivasto voivat tukea Ruotsin puolustusta.

Onko Ruotsillekin tärkeää, että Suomi pitää alueensa hallinnassaan.

Syyskuun lopulla Suomea puhutti poliisin eri viranomaisten tukema suuroperaatio Saaristomerellä.

Kysymys oli suuren luokan rahanpesu- ja veropeto-

sepäilyistä, johon liittyi mm. toistakymmentä kiinteistöomistusta Saaristomerellä.

Mitä epäiltyjen maaomistusten jalostamisen haluttiin meille kertovan - potentiaalisia turismin kehittämiskohteitako? Sitä arvioivat elinkeino- ja turismitahot.

Suuroperaatiossa kysymys on rahanpesun ja veronkierron rikosoikeudellisesta tutkinnasta, jonka rinnalla kulkee kansallisen turvallisuuden näkökulma, joka vaikuttaa kaikkien operaatioon osallistuvien viranomaisten työskentelyyn kokonaisturvallisuuden hengessä.

Sotilaallisen ulottuvuuden arviointia tekee Puolustusvoimat. Taktisia ja sotilasteknisiä arvioita voidaan tehdä siitä, mitä maastossa nähdään ja miten havainnoitu todellisuus palvelisi tuli-liike-suoja kolminaisuutta. Operatiivinen tutkiminen puolestaan perustuu aika-tila-voima arvioon, jolloin omat näkökohdat ja pahoissa aikeissa olevien mahdollisuudet tutkitaan.

Tätä kaikkea peilataan potentiaalisten valtiollisten toimijoiden johto-asevoimat-kansa strategisiin linjauksiin. Venäjän johdon strategisten ajatusten ja asevoimien harjoitusten signaalien, kansalaisten asenteiden sekä yhteiskunnan eri toimintojen tarkastelu viimeisen vuosikymmenen ajalta olisi yksi esimerkki strategisen analyysin lähtökohdaksi. Pietari Suurenkin operointia Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla voidaan silloin muistella. Tämä kaikki on yleisesikuntien arkipäivän rutiinia eikä Saaristomeren tilanne mitenkään mullista meidänkään sotilaallisen maanpuolustuksemme suunnitelmia mutta saattaa se aiheuttaa pieniä viilauksia suorituskykyjemme kehittämiseen, taktisiin ja operatiivisiin ratkaisuihin.

Pekka Peitsi toteaa alussa mainitussa kirjasessa, että suurvalta, joka taistelee omasta asemastaan ja maailman herruudesta, käyttää pienempiä valtioita hyväkseen, tukee niitä tai kukistaa ne, auttaa niitä tai luopuu niistä, aina sen mukaan, miten sen oma etu kulloinkin näyttää vaativan.

Pariin vuosikymmeneen emme ole enää olleet puolueettomia, olemme puolemme valinneet.

Seppo Ruohonen, everstiluutnantti evp.

8

5/2018

KENTÄN KUULUMISIA

Piikkiön-Kaarinan Reserviupseerit 60 vuotta Osmo Eerola

P

iikkiön-Kaarinan Reserviupseerit ry:n 60-vuotisjuhlat aloitettiin lauantaina 15. syyskuuta seppeleenlaskulla Piikkiön sankarihaudalle.

Yhdistyksen seppeleen laski puheenjohtaja Osmo Eerola. Kunniavartiossa olivat Joni Juusela sekä Jussi Mäkikangas.

Iltajuhlaa vietettiin Kuusiston Maamiesseurantalolla. Paikalla oli 50 jäsentä ja kutsuvierasta. Lippufanfaarin tahdittamana kunniajäseniksi kutsut Lauri Partanen ja Tapani Pessala toivat Suomen lipun tilaisuuteen. Puheenjohtaja korosti tervetuliaissanoissaan, että reserviläisjärjestöt ovat rauhan työssä pahimman varalle. Suomen Reserviupseeriliiton puheenjohtaja Mikko Halkilahti toi liiton tervehdyksen tilaisuuteen: – Reserviupseerikoulutusta on Suomessa järjestetty yli sadan vuoden ajan.

Reserviupseeritoiminta on aikojen alussa perustunut pääosin neljään toimintamuotoon: maastourheiluun, ammuntaan, koulutukseen ja järjestötoimintaan. Perustana kaikelle tälle toiminnalle on ollut perinnetoiminta. Vuosien saatossa yhdistysten toimintamuodot ovat säilyneet varsin muuttumattomina. Samoja asioita tehdään kerhoissa edelleen, lähes vuosisata myöhemmin. Piikkiön-Kaarinan Reserviupseerit toimii aktiivisesti kaikilla edellä mainituilla osa-alueilla.

Olette toiminnassa piiritason kärkiyhdistyksiä. Haluankin kiittää kerhon aktiiveja hyvin tehdystä työstä, lausui Halkilahti.

Juhlapuheen piti Lounais-Suomen aluetoimiston päällikkö everstiluutnantti Joni Lindeman. Hän käsitteli puheessaan aluetoimiston tehtäviä: asevelvollisuusasioiden hoitoa, kutsuntojen järjestämistä,

Osmo Eerola

viranomaisyhteistyötä, varautumista ja paikallispuolustusta. Paikallispuolustus näkyi ja kuului viime viikolla Turun seudulla, kun useamman viranomaisen ja Puolustusvoimien yhteisharjoituksessa omat Suomen lipputunnuksin varustetut vihreät miehet ilmestyivät katukuvaan ja virastojen edustoille ja saariston siltoja vartioimaan.

Lindeman käsitteli puheessaan myös turvallisuustilannetta lähialueilla sekä kansalaisten kriisitietoisuuden ja poikkeusoloihin varautumisen tärkeyttä: sähkön katkeaminen johtaa aika nopeasti veden ja viestintäyhteyksien katkeamiseen ja sitten alkaakin olla yhteiskunta aika sekaisin.

Aikojen muovaamaa toimintaa Juhlissa julkaistiin juhlakirja ja historiikki ”Rauhan työssä pahimman varalle, Piikkiön-Kaarinan Reserviupseerit ry 1958–2018”.

Juhlakirja on tehty talkoovoimin ja sen on toimittanut Osmo Eerola.

– Yhdistyksen hallitus aloitti aineiston koonnin loppuvuodesta 2017. Yhdistyksen arkisto käsittää n. 20 mapillista asiakirjoja.

Hallituksen jäsenet laativat jokaisesta toimintavuodesta tiivistelmän vuoden keskeisistä tapahtumista. Lisäksi haastateltiin aikaisempia puheenjohtajia ja aktiivijäseniä. Varhaisesta toiminnasta ei ole juuri valokuvaaineistoa löydetty, mutta 90-luvulta alkaen on yhdistyksen valokuva-albumi, josta otoksia on sisällytetty historiikkiin, sanoo Eerola.

Vuosikymmenten saatossa perustoiminta on ollut hyvin samanlaista, mutta eri aikakaudet ovat toki tuoneet omia mausteitaan toimintaan. Yhdistystä oli perustamassa vuonna 1958 vielä sodan käyneitä miehiä. Perustava kokous pidettiin huhtikuun 14. päi-

Nuoria upseereita daameineen 60-vuotisjuhlassa: Jussi Mäkikangas (vas.), Lauri Eerola, Joni Juusela ja Olivia Boonrote, Sanna Partti ja Risto Eerola”.

vänä vuonna 1958 reservin luutnantti Anton Ahtikarin kotona Piikkiössä. Yhdestätoista perustajajäsenestä on vielä elossa Tapio Kokkala Piikkiöstä.

Historiikin toimittanut Osmo Eerola on kirjoittanut reserviläisen näkökulmasta myös katsauksia eri aikakausien talous- ja turvallisuustilanteesta, Puolustusvoimien kalustohankinnoista ja koulutusuudistuksista sekä puhelinja tietotekniikan huimasta kehityksestä. Kaikki nämä ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat myös yhdistyksen ja yksittäisen reserviupseerin toimintaedellytyksiin ja toimintatapoihin.

Reserviupseeritoiminta yhdistää vanhoja ja nuoria, yhdistyksen kokeneimmat jäsenet ovat olleet mukana 1960-luvulta lähtien ja jaksavat vielä toimia aktiivisesti. Nuorimmat jäsenet ovat juuri varusmiespal-

veluksesta kotiutettuja, kuten seppeleenlaskussa kunniavartiossa olleet vänrikit Joni Juusela ja Jussi Mäkikangas.

Yhdistyksen jäsenmäärä lähti nopeasti kehittymään perustamisvuoden 15 jäsenestä: vuonna 1978 oli jo 40 jäsentä ja vuonna 2004 kaikkiaan 85 jäsentä, johon lukuun jäsenmäärä on vakiintunut 2000-luvulla.

Alkuvuosikymmeninä yhdistyksen rinnalla toimi puolisoista koostuva Reserviläisten naiset.

Aktiiveille tunnustusta Juhlissa palkittiin pitkäaikaista ja merkittävää yhdistystason maanpuolustustyötä tehneitä jäseniä.

Yhdistys kutsui kunniapuheenjohtajaksi Jouko Virran. Hän on toiminut varapuheenjohtajana vuosina 1968–1975 ja puheenjohtajana 1976–1987 ja ollut

vuosikymmeniä mukana toiminnassa.

Kunniajäseniksi kutsuttiin Antti Honkasaari, Lauri Partanen ja Tapani Pessala.

Antti Honkasaari on toiminut yhdistyksessä, ollut hallituksessa vuosina 1978– 2015 ja näistä sihteerinä 1988–2003. Antti on edelleenkin aktiivinen kävijä yhdistyksen tilaisuuksissa.

Lauri Partanen liittyi yhdistyksen jäseneksi lokakuussa 1960. Hallituksessa hän on vaikuttanut 1983–1993. Lauri on myös pitkäaikainen tilintarkastaja ja edelleenkin toiminnantarkastaja.

Tapani Pessala on toiminut yhdistyksessä, ollut hallituksessa vuosina 1969– 1991 ja on edelleenkin aktiivinen kävijä yhdistyksen tilaisuuksissa. Tapani on hoitanut vuosikymmeniä aivan viime vuosiin asti joulun kunniavartiojärjestelyitä Piikkiössä.

Kaarinan kaupungin tervehdyksen tilaisuuteen toi kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Janne Aso, Varsinais-Suomen Reserviupseeripiirin tervehdyksen puheenjohtaja Johannes Kossila, Pargas Reservofficerare rf:n Ole Bergen, Kaarinan-Piikkiön Reserviläisten Pauli Hyytiäinen ja Kaarinan-Piikkiön Sotaveteraanit ry:n tervehdyksen Eero Ahtikari.

Tilaisuuden isänmaallisesta musiikkitarjonnasta vastasivat Kuusiston puhaltajat sekä mieslaulajat Namikatse. Juhlien virallinen osuus päättyi yhteisesti laulettuun Maamme-lauluun ja lipun poistumiseen, mutta tilaisuus jatkui vielä pitkään jäsenten muistellessa menneitä tapahtumia ja vaihtaessa kuulumisia.

Historiikkiin voi tutustua osoitteessa https://www.rul. fi/piikkio-kaarina/historiaarkisto/.

kanen sekä kansan yksituumaisuus.

Rauha tehtiin kansamme demokraattisesti valittujen johtajien ja sotilasjohtomme päätöksenä, kunniakkaasti, säilyttämällä kansan vapaus ja valtiollinen itsenäisyys.

Suomen talvisotaa käyttävät useat itsenäisyyttä puolustavat tai tavoittelevat maat

vapaustaistelun esikuvana.

Ylevämpää vapaustaistelua ei maailman historiassa löydy.

Aloite on lähetetty sekä Reserviupseeri- että Reserviläisliiton käsiteltäväksi. Useasti aiemmin on muiden muassa Suomen Sotaveteraaniliiton kuin yksittäisten veteraanienkin taholta tätä esitetty siinä kuitenkaan onnistumatta.

13. maaliskuuta yleiseksi liputuspäiväksi Seppo Posio

P

iirien perinnetoimikunta järjestäytyi kokouksessaan 15. helmikuuta seuraavasti: puheenjohtajaksi valittiin Seppo Posio ja sihteeriksi Petteri Peltomaa, muut jäsenet ovat Osmo Suominen, Tom Säilä, Hannu Pölönen, Timo Waris, Antti Yli-Paunu,

Pertti Järvinen ja Olavi Nummela. Kokoontumisia on ollut kolme.

Tehtäväksi ja toimikunnantyön pohjaksi otettiin toiminnanjohtaja Erkki Lehmuksen laatima ohje. Antti Yli-Paunu oli laatinut muistion Turun Reserviupseerien perinnetoimikunnan toimintakohteista.

Niin ikään Yli-Paunu kertoi

hengellisestä toiminnasta, joka jatkuu aiempien vuosien tapaan.

Puheenjohtajan aloitteesta toimikunta ehdottaa Talvisodan päättymispäivää 13.3 viralliseksi liputuspäiväksi. Asia annetaan piireille eteenpäin vietäväksi liittotasolle. Ehdotusta perusteltiin seuraavasti: ”Vietämme tänä vuonna

1918 vuoden muistojen hetkiä, jotka rikkirepivät kansan, mutta 21 vuotta myöhemmin rikkirevitty kansa oli yksimielinen oikealta vasemmalle puolustaessaan omaa maataan.

Taistelu käytiin vailla sotilasliittolaisia ylivoimaista vihollista vastaan, kumppaneina olivat vain lumi ja pak-

9

5/2018

MAANPUOLUSTUSKOULUTUS

Minna Nenonen otti komennon MPK:n koulutusasioissa Tuula Rahkonen

voltaan hän on ylivääpeli.

Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toimintaan Nenonen on tullut mukaan kurssilaisena vuonna 2000 ja siitä lähtien hän on toiminut kurssilaisena, kouluttajana, kurssin johtajana ja muissa eri tehtävissä sekä ollut mukana järjestämässä valtakunnallisia jotoksia sekä kansainvälistä sotilasmoniottelua. Muutenkin hän on toiminut aktiivisesti Reserviläisliiton, VarsinaisSuomen Reserviläispiirin ja yhdistystoiminnan puitteissa lähes 20 vuoden ajan.

S

yyskuun alussa Inger Anderssonin siirtyessä viettämään ansaittuja ”vapaavuosiaan”, Lounais-Suomen Maanpuolustuspiirin koulutussihteerinä aloitti Minna Nenonen. Tänä vuonna 40 vuotta täyttävä salolainen Nenonen on lähtöisin Turusta, joten Turussa on hänelle entuudestaan tuttuja paikkoja. Samoin Heikkilä on tullut tälle maanpuolustusaktiiville varsin tutuksi vuosien aikana.

Maanpuolustus on ollut aina lähellä Minnan sydäntä. Hän suoritti naisten vapaaehtoisen asepalveluksen Porin prikaatissa Säkylässä vuonna 1999 ja palveli sopimussotilaana samassa joukko-osastossa syksystä 2001 kevääseen 2002. Sotilasar-

Kenttä otettava haltuun Nenosen mielestä maanpuolustuskentän ja toimijoiden tunteminen on tärkeää tässä koulutussihteerin tehtävässä. Lisäksi hän näkee erittäin tärkeäksi myös talous-

hallinnon ja markkinoinnin sekä viestinnän osaamisen.

Koulutukseltaan hän on tradenomi.

Nenosen edellinen tehtäväkenttä Alastaro Golfin toiminnanjohtajana sisälsi taloushallintoa, markkinointia, asiakaspalvelua, tapahtumien ja tilaisuuksien organisoimista, sidosryhmäyhteistyötä sekä kehittämistä ja viestintää. Hän uskookin, että aikaisempi työkokemus, tehtävää tukeva koulutus ja vapaaehtoinen toiminta maanpuolustuksen parissa auttavat työtehtävän suorittamisessa ja toiminnan kehittämisessä yhdessä muiden toimihenkilöiden kanssa.

Nenosen harrastuksiin kuuluvat maanpuolustuksen ja reserviläistoiminnan lisäksi metsästys ja luonnossa liikkuminen sekä tietysti

Turun Tilipalvelut Oy Itäinen Pitkäkatu 34 20700 Turku Tuula Rahkonen

puh: 02-2342109 gsm: 050-5574110 e-mail: toimisto@turuntilipalvelut.fi

Tapaturman Tuore koulutussihteeri Minna Nenonen tuntee aktiivireserviläisenä toimintakentän valmiiksi jo melkoisen hyvin.

golf. Hän asuu tällä hetkellä Salossa yhdessä puolisonsa Karin, hänen poikansa sekä metsästyskoiran kanssa.

tai sairauden yllättäessä

apu on lähellä

Meillä pääset joustavasti ja nopeasti lääkäriin. Päivystys joka päivä Terveystalo Pulssissa Humalistonkatu 9-11.

Ajanvaraus puhelimitse ma–pe klo 7–21, la–su klo 8–20 030 6000* tai terveystalo.com

*Puhelun hinta 030 6000 lankaliittymästä 8,28 snt/puh.+ 3,2 snt/min, matkapuhelinliittymästä 19,2 snt/min.

www.pwc.fi

Yrittäjien tukena jo 60 vuotta Turuntie 8 Puh. 727 Läntinen Rantakatu 7 20100 TURKU puh. 020 787 7160

Olli-Pekka Lindell

asianajaja, varatuomari

Pentti Laiho

asianajaja, varatuomari

Brahenkatu 9 A 9, 20100 Turku Puh. (02) 251 1004 Fax (02) 251 4106 e-mail: toimisto@asianajotoimistolindell.fi etunimi.sukunimi@asianajotoimistolindell.fi www.asianajotoimistolindell.fi

SILIKONITUOTTEET • MUOTONAUHAT • MUOTTITUOTTEET

• SILIKONILETKUT • NESTESILIKONITUOTTEET (SLR)

HEXAMER OY

Pakurlantie 6, 20380 Turku, puh. 010 617 620, fax 010 617 621

6600

24100 Salo fax 727 6611 sähköposti: tuomo.erkkola@ salonhmlkeskus.inet.fi

10

5/2018

MAANPUOLUSTUSKOULUTUS

Yhä useampi nainen tulee NASTA-harjoituksiin oppimaan arjen turvallisuustaitoja

Nastaa menoa Niksulassa

Tuula Rahkonen

Tuula Rahkonen

N

aisten Valmiusliiton syksyn NASTAharjoitus Niksula 2018 järjestettiin 7.–9.9.2018 Porin prikaatin Niinisalon varuskunnassa. Harjoitus toteutettiin Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) kursseina ja puolustusvoimien tuella.

NASTA-harjoitukset ovat avoimia kaikille suomalaisille naisille. Niihin voi osallistua ilman ennakkotaitoja eikä osallistuminen edellytä minkään järjestön jäsenyyttä. Harjoitusten kokonaisvahvuus on noin 350 naista. Jokaiselle kurssille otetaan puolet ensikertalaisia ilmoittautumisjärjestyksessä.

Toiminta ei ole sotilaallista.

NASTA-harjoitukset ovat valtakunnallisia naisille kohdennettuja valmiusharjoituksia, jotka järjestetään vapaaehtoisten naisten voimin.

Osallistuminen ei edellytä aikaisempaa kurssikokemusta eikä ennakkotietoja tai -taitoja valitun kurssin aiheesta.

Harjoitukseen osallistuminen edellyttää normaalia terveyttä ja kuntoa. Koulutus on luonteeltaan kaikille naisille soveltuvaa peruskoulutusta.

Niksula 2018 -harjoitus oli Naisten Valmiusliiton 42. valmiusharjoitus, jonka käytännön järjestelyistä vastasi Turun ja Porin alueneuvottelukunta.

Koulutuksen tarkoituksena oli kehittää suomalaisten naisten turvallisuuteen ja varautumiseen liittyviä valmiuksia toimia arjen häiriötilanteissa sekä lisätä naisten mahdollisuuksia toimia poikkeusoloissa yhteiskunnan hyväksi. Harjoituksen keskeinen teema oli turvallisuus, jonka ympärille koulutus rakentui, mutta turvallisuus oli myös asia, joka huomioitiin koko harjoituksen toteutuksessa.

Naisten harjoituksissa korostuvat upealla tavalla yhteisöllisyys niin kurssilaisten kuin organisaationkin sisällä, sekä liiton arvot ”herkkyys, taito, tahto ja tekemisen riemu”.

Yhä useampi nainen tulee NASTA-harjoituksiin oppimaan arjen turvallisuustaitoja. Turvallisuustaidot kuuluvat kaikille naisille.

Turvallisempaa huomista Naisten Valmiusliiton pääsihteeri Kaarina Suhonen korostaa, että yksilön turvallisuustaitojen kautta rakentuu turvallisempi yhteiskunta, jonka vuoksi yksittäisen kansalaisen osaaminen on keskiössä. On myös todettu, että yksilön turvallisuuden tunne vahvistuu, kun tiedot ja taidot ovat ajan tasalla.

Suhosen mukaan turvallisuustaidoille on käyttöä niin omassa arjessa kuin yhteiskunnan tukena. Koskaan em-

Harjoituksissa korostuvat upealla tavalla herkkyys, taito, tahto ja tekemisen meininki, toteaa Maria Kivelä (vas), Pia Huhtala ja Marianna Lahdenoja, tehokolmikko Huittisista.

me voi tietää etukäteen, mikä tilanne meidät yllättää, jonka vuoksi varautuminen ennakkoon on keskeinen asia. Arjen häiriötilanteiden lisäksi erilaiset toimintaympäristön uhat kuten, myrskyt, metsäpalot ja väkivaltaiset teot haastavat meitä ylläpitämään turvallisuustaitojamme.

Liiton pääsihteerinä Suhosen yksi keskeinen tehtävä on naisten varautumis- ja turvallisuuskoulutuksen kehittäminen ja koordinointi yhteistyössä eri toimijoiden kanssa sekä valtakunnan tasolla että liiton toimijoiden kanssa aluetasolla, alueneuvottelukuntien kanssa.

– Koulutukset toteutetaan kursseina, joihin sisältyy sekä teorialuentoja että aiheen perustaitojen harjoittelua. Kurssiaiheet pyritään rakentamaan hyvin ajankohtaisten ja kansalaisten tarpeista nousevien teemojen ympärille. Näin suuren harjoituksen onnistuminen vaatii sitoutuneita vapaaehtoisia ja hyvää yhteistyötä kaikkien toimijoiden kesken, Suhonen kertoo.

Hänen mukaansa onkin tärkeää huomioida, että harjoituksen johtajina, toimihenkilöinä ja kouluttajina toimivat liiton jäsenjärjestöjen osaavat ja aktiiviset jäsenet, joille kuuluu iso kiitos valmistelusta.

Harjoituksen organisaatio onkin suunnitellut ja valmistellut

harjoitusta puolitoista vuotta liiton ohjauksessa, jotta kaikki on varmasti valmiina, kun kurssilaiset saapuvat.

Suhonen itse on ollut mukana järjestötyössä pitkään erilaisissa tehtävissä ja osallistunut jo ensimmäiseen NASTA-harjoitukseen vuonna 1998. Varautumis- ja turvallisuusaiheet ovat olleet tarpeellisia vuosien varrella omassa arjessa niin työ- kuin siviilielämässä, mikä on haastanut koko ajan oppimaan uutta.

Harrastus on ollut hänelle niin tärkeä osa elämää, että se on muuttunut myös työksi. Nyt hän saa ilokseen olla mukana jokaisessa harjoituksessa.

Hän toivoo, että harjoitukset ovat kaikille antoisia ja koulutusviikonlopuissa yhdistyy sekä uusien taitojen oppiminen että yhteisöllisyys.

– On aina ilo toivottaa kaikki liiton puolesta tervetulleeksi NASTA-valmiusharjoituksiin, hän toteaa tyytyväisenä.

Turvallisuushaasteisiin vastataan koulutustarjonnalla Harjoituksen johtajana toimi Riitta Heikkilä. Hän oli erittäin iloinen siitä, että niin moni valitsi Naisten Valmiusliiton Niinisalossa järjestettävän Niksula 2018 valmiusharjoituksen vahvistaaksesi arjen turvallisuustaitojasi

puolustusvoimien 100-vuotisjuhlavuonna. Harjoitus on hänen mielestään hieno jatkumo Suomi 100 -vuoden jälkeen ja varmasti mieliinpainuva juhlavuosi jälkeenpäin muisteltuna.

Jo nimivalinnalla haluttiin aikaansaada helposti lähestyttävä, kotoinen harjoitustapahtuma kaikille naisille ikään katsomatta, ja Heikkilän mukaan siinä myös onnistuttiin, koska halukkaita tulijoita oli enemmän kuin kursseille voitiin ottaa kurssilaisina. Myös ensikertalaiset oli erikseen huomioitu omilla kiintiöillään.

Heikkilä korostaa sitä, että tämän päivän turvallisuushaasteisiin on pyritty vastaamaan muuttamalla kurssitarjontaa suunnittelun kuluessa.

Näillä muutoksilla halutaan vastata nykypäivän haasteisiin, jotta yhteiskunnassa esiin tulevat turvallisuushaasteet saadaan reaaliaikaisesti koulutustarjontaan.

Hän kertoo, että jo puolentoista vuoden ajan harjoituksen organisaation on suunnitellut ja työstänyt harjoitusta aidolla halulla saada kaikille mieliinpainuva ja lämminhenkinen kokemus vapaaehtoistunteja laskematta. Hän muistuttaa, että koko organisaatio on ollut myös oppimassa uusia asioita ja ettei kukaan tee näitä asioita työkseen vaan kaikki

perustuu vapaaehtoisuuteen.

Harjoituksen johtaja kiittää organisaatiota erittäin sitoutuneesta asenteesta suunnitella ja valmistella Niksula 2018 harjoitusta, jonka projektin loppuhuipennus tämä harjoitus syyskuun alussa on käytännön toimintana. Hän kiittää myös Naisten Valmiusliittoa saadusta tuesta ja sekä Porin prikaatia että Lounais-Suomen Maanpuolustusyhdistystä harjoituksen mahdollistamisesta.

Heikkilän mukaan naisissa on valtavasti positiivista energiaa ja yhdessä tekemällä pystymme jopa mahdottomiin suorituksiin. Myös hänen mielestään naisten harjoituksissa korostuu upealla tavalla yhteisöllisyys niin kurssilaisten kuin organisaationkin sisällä, sekä Naisten Valmiusliiton arvot ”herkkyys, taito, tahto ja tekemisen riemu”. Harjoitusviikonloppu oli ainutlaatuinen ja uskomattoman hieno kokemus, hän kiteyttää.

Pilotille toivottiin jatkoa Porin prikaatin komentaja eversti Mika Kalliomaa piti harjoitusta erityisen ajankohtaisena. Tästä hänen mielestään kertoo myös Nastaharjoitusten suuri suosio.

Eversti Kalliomaan mukaan harjoituksen kaikki kymmenen kurssia tuottavat suoraan aitoa hyötyä yhteiskuntamme

turvallisuudelle.

Kalliomaan mukaan yhteiskuntamme turvallisuutta haastaa tässä ajassa useat uhat samanaikaisesti. Niitä ei voida myöskään enää jakaa ulkoisiin ja sisäisiin uhkiin. Samoin ongelmat etenevät pahimmillaan erittäin nopeasti ja ennakkoon arvaamattomasti.

Tämän vuoksi yhteiskunnan turvallisuutta ei voida ulkoistaa pelkästään turvallisuusviranomaisilla, vaan kaikkia toimijoita ja kansalaisia tarvitaan mukaan yhteisen turvallisuutemme takaamiseen, hän sanoo ja esittää kiitokset kaikille harjoituksessa mukana olleille.

Lähes 400 turvallisuusasioista kiinnostunutta naista täytti Porin prikaatin Niinisaloon varuskunnan tilat arjen turvallisuustaitojen ja poikkeusolojen toimintakykyä harjoittelevista naisista viikonlopun ajan. Kaikille kursseille otettiin puolet ensikertalaisia yhtä kurssia lukuunottamatta.

Tavoitteena oli tarjota turvallisuuskoulutusta ja osaamista sekä uusille että harjaannuttaa jo aiemmin kouluttautuneita.

Niksula 2018 -harjoitus koostui kymmenestä naisten turvallisuus- ja varautumistaitoja vahvistavasta kurssista, joiden tarkoituksena on antaa naisille perusvalmiuksia toimia arjen turvallisuustilanteis-

11

5/2018

sa, mutta myös poikkeusoloissa. Tämän syksyn uutuutena oli Toiminta väkivaltaisessa ääritilanteessa -kurssi. Kurssilla harjoiteltiin suojautumiskeinoja ja käytiin läpi jälkikriisin hoidon perusteet, sekä harjoiteltiin toimintatapoja esimerkkitapausten avulla.

Kurssilla käytiin läpi kuvitteellisia tilanteita sekä perehdytettiin viranomaisten ohjeisiin turvallisesta liikkumisesta ja toiminnasta väkivaltaisessa ääritilanteessa. Pilottikurssi sai hyvää palautetta ja sille toivottiin jatkoa.

Harjoitusten suosio perustuu ajankohtaisiin koulutusteemoihin – Naisten Valmiusliiton valtakunnalliset NASTA-harjoitukset ovat erittäin suosittuja ja kaikki halukkaat eivät ole mahtuneet mukaan tälläkään kertaa. Harjoitusten suosio perustuu ajankohtaisiin ja kaikille tärkeisiin koulutusteemoihin, laadukkaaseen koulutukseen sekä iloiseen NASTA-henkeen, joka pitää itse kokea, toteaa Naisten Valmiusliiton puheenjohtaja Anne Holmlund.

–Turvallisuusympäristön muutokset tuovat mukanaan jatkuvasti myös uusia koulutustarpeita. Odotan innolla, millaiset arviot uusin koulutuksemme – toiminta väkivaltaisessa ääritilanteessa – saa osallistujilta. On tärkeää, että pystymme antamaan naisille valmiuksia toimia erilaisissa uhkatilanteissa. Kouluttautuminen parantaa turvallisuutta ja lisää myös omaa turvallisuuden tunnetta, kertoo Holmlund.

NASTA-harjoituksia järjestetään kahdesti vuodessa ja niiden tavoitteena on tarjota varautumis- ja turvallisuuskursseja, joihin on tarvetta ja jotka palvelevat yhteiskunnan turvallisuustarpeita. Kurssien aiheissa huomioidaan myös järjestävän alueen ja varuskunnan omaa erityisosaamista.

Kansainvälinen kriisienhallinta on esimerkki kurssipaikkana toimivan Porin prikaatin osaamisesta.

– Olemme vastanneet tämän päivän turvallisuushaasteisiin yhteiskunnassa muokkaamalla kurssitarjontaa mahdollisimman ajankohtaiseksi. On tärkeää, että yhteiskunnassa esiin tulevat turvallisuushaasteet saadaan reaaliaikaisesti mukaan harjoituksen ohjelmistoon, kertoo harjoituksen johtaja Riitta Heikkilä ja jatkaa: – Kouluttajamme ovat maan parhaita alansa asiantuntijoita.

Kouluttajat ovat kunkin kurssialueen erityisasiantuntijoita, jotka jakavat omaa ammattitietämystään vapaaehtoisesti.

Niksula 2018 -harjoitukseen olemme saaneet hienon kattauksen alan asiantuntijoita jokaiselle kurssille. Erityisen iloinen olen Onnettomuustutkintakeskuksen johtajan, tekniikan tohtorin Veli-Pekka Nurmen yhteisluennon aiheesta “Nykyajan uhat ja hybridivaikuttaminen”. Se on jokaiselle kansalaiselle ajankohtainen ja tärkeä aihealue.

Tuula Rahkonen

Turvallisuushaasteet moninaistuvat Niksula 2018 -harjoituksen avajaisissa puhunut Porin prikaatin apulaiskomentaja eversti Asko Valta painotti, että oppimiskokemuksen lisäksi viikonloppu voi tarjota suuren elämyksen. Hänen mukaansa Nasta-harjoituksille on tässä ajassa ja tulevaisuudessa aiempaa suurempi kysyntä, koska haasteet monimuotoistuvat.

– Nasta-harjoituksille on sosiaalinen tilaus, ja minusta se vain kasvaa, Valta sanoi.

Hän kuitenkin huomautti, ettei Nasta ole pelkästään oppimista. Siihen kuuluvat esimerkiksi haasteet, nauru, surut, valvominen ja ärräpäät. Ne kaikki tekevät harjoituksesta elämyksen.

Naisten Valmiusliiton puheenjohtaja Anne Holmlund kertoi puheessaan lukuisista syistä, miksi Nasta-harjoituksiin kannattaa osallistua. Hänen mukaansa kursseilta saa ajankohtaista tietoa, laadukasta opetusta ja taitoja arjen turvallisuuden lisäämiseksi.

Lisäksi Nastoilla oppii varuskuntaelämää ja pääsee pukeutumaan maastopukuun. Nasta-harjoitukset mahdollistavat myös pitkän koulutuspolun.

Uusia kursseja järjestetään jatkuvasti ja organisaatiossa voi edetä johtotehtäviin asti.

Holmlundin mukaan Nasta-harjoitusten järjestäminen ja kurssien uudistaminen on erityisen tärkeää, kun yhteiskuntaan muodostuu yhä uusia turvallisuusuhkia.

Vapaaehtoistoiminnan rooli kasvaa Niksulassa opiskeltiin tämän päivän turvallisuusuhkia ja hybridivaikuttamista. Luennon piti Suomen Onnettomuustutkintakeskuksen johtaja, dosentti Veli-Pekka Nurmi.

Nurmen mukaan varautumisen iso tavoite on ylläpitää yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja. Niitä ovat puolustuskyky, valtion sisäinen turvallisuus ja talous, väestön toimintakyky ja henkinen kriisinkestävyys sekä valtion toimiva johtaminen.

Luennon keskeisenä teemana oli, että kaikki on nykyisin eri tavalla kuin ennen, mutta oikeastaan mikään ei ole muuttunut. Tätä väitettä Nurmi punnitsi monella eri tasolla. Hän huomautti, että esimerkiksi lentolehtiset olivat informaatiovaikuttamista.

Nurmen mukaan vahvoja muutostrendejä nyky-yhteiskunnassa ovat esimerkiksi verkottuminen, yhteistyö, ulkoistaminen, yksityistäminen ja kansainvälistyminen. Koska valtioiden rajat häilyvät, on tärkeää joustaa yllättävissä muutoksissa. Kansallisen riskiarvion pohjana onkin tulevaisuudessa valmius muutoksiin.

Viranomaistoiminnan ohella myös omatoimisen varautumisen rooli kasvaa, ja tässä tarvitaan myös arjen turvallisuutta edistäviä vapaaehtoisia toimijoita.

Nurmi kertoi luennollaan hybridivaikuttamisesta, joka

Organisaation johdolla menee kovaa, mutta välillä on aikaa fiilistellä. Niksulan huoltopäällikkö Satu-Maarit Kairama (vas), harjoituksen varajohtaja Kirsi Aittala, turvallisuuspäällikkö Anneli Vuorio, koulutuspäällikkö Päivi Tuhkalainen ja harjoituksen johtaja Riitta Heikkilä.

voi olla valtioon kohdistuvaa poliittista ja taloudellista painostusta, sisäistä epäjärjestyksen aiheuttamista, informaatiovaikuttamista, kybervaikuttamista ja sotilaallista voimankäyttöä. Esimerkiksi kyberhyökkäys sähköverkkoihin on yksi hybridivaikuttamisen tapa.

Nurmen mukaan hybridivaikuttamisen aikakautena kansalaisten on pidettävä yhtä, oli tilanne mikä tahansa. Nykyajan sodankäynnissä muutokset tapahtuvat hetkessä ja järkyttävät helposti infrastruktuurin ja sisäisen järjestyksen.

Tulevaisuudessa varautuminen on paljolti yllättävien muutosten ennaltaehkäisyä ja niihin nopeaa puuttumista. Oikeastaan mikään siinäkään ei ole muuttunut entisestä, vaikka uusia uhkia on syntynyt.

Keskimääräinen niksulalainen Niksula 2018 -harjoitukseen osallistui erilaisia naisia eri taustoista. Kerättyjen tilastotietojen perusteella on kuitenkin mahdollista hahmottaa kuva keskimääräisestä niksulalaisesta.

Tyypillinen kurssilainen on keski-ikäinen, noin viisissäkymmenissä oleva eteläsuomalainen nainen. Hän on korkeasti koulutettu, eikä kuulu Naisten Valmiusliiton jäsenjärjestöön. Hän ei ole suorittanut asepalvelusta, ja hänellä on takanaan varsin vähän Nastaharjoituksia, jos niitä on lainkaan.

Niksula-harjoituksen kokonaisvahvuus oli 358. Kerättyjen tilastotietojen perusteella Niksula sai selvästi eniten osallistuja Uudeltamaalta.

Seuraavaksi eniten osallistujia oli Varsinais-Suomesta. Satakunnasta, jossa harjoitus järjestettiin, oli neljänneksi eniten osallistujia. Naisten Valmiusliiton pääsihteeri Kaarina Suhosta hämmästytti kuitenkin se, että Keski-Pohjanmaalta ei ole tullut yhtäkään kurssilaista.

– Missä Keski-Pohjanmaan naiset oikein ovat, Suhonen hämmästeli.

Selvästi monilukuisimmin Niskulassa olivat edustettuina

40–60-vuotiaat naiset. Suhosen mukaan Niksulan ikärakenne oli hyvin tyypillinen Nastaharjoituksille.

– Tavoitteenamme on saada yhä enemmän nuoria mukaan, Suhonen sanoi.

Kurssilaisista noin puolet oli ensimmäistä kertaa Nastaharjoituksessa. Organisaation tavoitteena olikin saada lisää ensikertalaisia ja myös sellaisia naisia, jotka eivät vielä toimi Valmiusliitossa. Harjoitus voi innostaa osallistumaan laajemminkin kokonaisturvallisuuden edistämiseksi.

Maanpuolustus koskee kaikkia Maanpuolustusvelvollisuuden tulee koskea kaikkia suomalaisia, myös naisia, totesi puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva Niksula-harjoituksen luennolla. Hän ei kuitenkaan viitannut asevelvollisuuden laajentamiseen, vaan hänen visiossaan maanpuolustusvelvollisuus tarkoittaa aseellista puolustusta laajempaa asiaa, esimerkiksi Naisten Valmiusliiton toimintaan osallistumista.

– Alamme heti seuraavalla hallituskaudella selvittää, miten jokaisen suomalaisen maanpuolustusvelvollisuus voisi käytännössä toteutua, Kanerva sanoi. Hänen mukaansa Naisten Valmiusliiton toimintaa tulisi jalostaa niin, että jokaisen nuori nainen tulisi liiton toiminnan piiriin.

– Naiset ovat tunnetusti joissakin yhteiskunnallisissa tehtävissä parempia kuin miehet.

Esimerkiksi humanitääriset tehtävät sopivat tyypillisesti naisille erittäin hyvin. On tärkeää avata yhä enemmän maanpuolustuksen ovea myös naisille.

Kanervan mielestä monipuolinen varautuminen turvallisuusuhkiin korostuu tässä ajassa, jossa eletään rauhan ja sodan välitilassa. Välitilaa kutsutaan myös hybridivaikuttamiseksi, joka tuli Niksulaharjoitukseen osallistuneille tutuksi jo Veli-Pekka Nurmen pitämällä yhteisluennolla.

– Suomi pyrkii eri tavoin va-

rautumaan riittävästi hybridivaikuttamiseen. Monet sähköiset järjestelmät on mahdollista saada sekaisin palomuureista huolimatta. Varautumista edistetään hienolla tavalla muun muassa Suomeen EU:n ja NATO:n yhteistoimin perustetun hybriditutkimuskeskuksen voimin.

Kanerva otti luonnollaan esille myös sen, että toisen maailmansodan jälkeen rakennettuja YK:n ydinarvoja testataan.

– Olemme kansainvälisesti rakentaneet ajatusta, että valtioiden rajoja ei siirretä voimapolitiikalla. Ihmisarvot, oikeudenmukaisuus, vakaus ja turvallisuus ovat muodostuneet yhteiskuntien ydinkysymyksiksi. Nyt tätä perintöä on haastettu.

Kanerva viittasi erityisesti maailmanpoliittiseen tilanteeseen, jossa hänen mukaansa kaksi tai muutama valtapoliittinen napa sopii asioista keskenään.

– Joskus hämmästyn, miten samaa mieltä Yhdysvaltain ja Venäjän presidentit ovat keskenään.

Kanerva korosti luennollaan, että sodan ja rauhan väliaikana, maailmanpolitiikan muuttuessa ja Itämeren tilanteen kiristyessä pienen suomalaisen kansakunnan yhteisyys ja kiinteys korostuvat.

– Kansakunnan tulee pitää yhtä, tuntea kansainvälinen toimintaympäristö ja ylläpitää YK:n perusarvoja.

Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja kiittikin Naisten Valmiusliiton järjestämiä Nasta-harjoituksia, jotka lisäävät naisten tietoa ja osaamista sekä ylläpitävät kiinteyttä.

– Hatunnosto teidän työllenne. Annatte panoksenne Suomen puolesta.

Yhteistyö on se suuri voima Niksula 2018 piti sisällään monipuolisia turvallisuus- ja varautumiskursseja, joiden tavoitteena oli lisätä valmiutta toimia yllättävissä tilanteissa. Toimintaympäristömme muuttuu koko ajan ja uhat niiden mukana. Perin-

teisten uhkakuvien rinnalle on tullut uusia uhkia, jotka pyritään huomioimaan Suhosen mukaan myös Naisten Valmiusliiton koulutuksen suunnittelussa. Harjoituksen kurssivalikoima ei ole siis aina samanlainen, vaan jokaiseen harjoitukseen mietitään erikseen ajankohtaiset ja paikkaan sopivat kurssikokonaisuudet.

Naisten Valmiusliiton keskeinen viesti on, että turvallisuustaidot kuuluvat kaikille naisille. Suhonen toivoo, että kurssilaiset ovat saaneet kursseilta tietoa siitä, miten ennaltaehkäistä ja tunnistaa vaaratilanteita sekä toimia niiden kohdatessa. Lisäksi hän toivoo, että jokainen ylläpitää osaamistaan harjoitusviikonlopun jälkeenkin ja on aktiivinen turvallisuusasioissa.

Pääsihteerin roolista katsottuna harjoitusta on onnistuttu hyvin, mutta myös kurssilaisten kommentit tukevat tätä.

Liiton näkökulmasta on tärkeintä, että olemme onnistuneet tarjoamaan laadukasta varautumis- ja turvallisuuskoulutusta, Suhonen sanoo ja lisää, että jokainen joutui viikonlopun aikana myös omalta mukavuusalueelta pois ja sekin on mielestäni oppimiskokemus, sillä pitkittyneessä häiriötilanteessa tai poikkeusoloissa joudumme laskemaan vaatimustasoa.

Hän toivoo, että jokainen oppi harjoituksessa jotakin uutta ja sai varmuutta toimia yllättävissä tilanteissa, mutta säilytti samalla kipinän oppia vielä lisää. Tähän MPK:n kurssitarjonta antaa loistavan mahdollisuuden.

Suhonen korosti harjoituksen päätöspuheessaan yhteistyön merkitystä. Hänen mukaansa mikään harjoitus ei synny yksin, vaan tähän tarvitaan yhteistyökumppaneita; eri alojen asiantuntijoita ja viranomaisia, jäsenjärjestöjen upeita ja osaavia vapaaehtoisia, Maanpuolustuskoulutusyhdistystä ja Puolustusvoimia.

Yhteistyö on se suuri voimia, jolla onnistumme tässä. Kiitos tästä kuuluu meille kaikille.

12

5/2018

PUOLUSTUSVOIMAT

Valmius on Porin prikaatin tärkein tehtävä

Prikaati Kalliomaan komentoon Tuula Rahkonen

Tuula Rahkonen

P

orin prikaati siirtyi uuteen komentoon kun, prikaatikenraali Rami Saaren siirtyessä uusiin tehtäviin Maavoimien operaatiopäälliköksi, prikaatin komentajana aloitti eversti Mika Kalliomaa. Ennen Porin prikaatiin siirtymistä eversti Kalliomaa on palvellut Maanpuolustuskurssien johtajana vuodesta 2016.

Aiemmin hän on palvellut muun muassa Puolustusvoimien viestintäjohtajana sekä opettajana ja apulaisjohtajana Maanpuolustuskorkeakoulussa. Kalliomaa suoritti yleisesikuntaupseerin tutkinnon vuonna 1999 ja väitteli sotatieteiden tohtoriksi vuonna 2003. Everstiksi hänet ylennettiin vuonna 2013.

Eversti Kalliomaa toteaa kolmen edellisen tehtävän sijoittuneen yhteiskunnan rajapintaan. Sitä ennen, Kaartin pataljoonan komentajana, hän työskenteli Puolustusvoimien tehtävien ytimessä ja siksi olikin varsin hienoa taas palata takaisin ytimeen.

Kalliomaan mielestä sekä Puolustusvoimien viestintäjohtajan että Maanpuolustuskurssien johtajan tehtävät antoivat pohjaa prikaatin komentajan tehtävään sekä myös yhteiskunnan ulottuvuuden ymmärtämiseen.

Hän näkee sotilaallinen maanpuolustuksen yksinään olevan kovin kapea siivu yhteiskunnan muusta turvallisuuskentästä. Kalliomaan mielestä hänen urapolkunsa kaikki tehtävät tavallaan valmentavat seuraavaan tehtävään. Olennaista hänen mukaansa on se, miten aikaisemmin opittua pystyy nykyisessä tehtävässä hyödyntämään.

Tämä taas on hyvin pitkälti jokaisesta itsestään kiinni.

Kalliomaa pitää tärkeänä, että joukko-osaston komentaja ja joukko-osaston arki näkyy myös varuskunnan ulkopuolelle. Hän on aktiivinen twiittaaja ja lisäksi hän uutena ja innokkaana LänsiSuomi -lehden kolumnistina haluaa kertoa mitä joukkoosaston arki todellisuudessa on, koska siitä saattaa nykypäivänä ihmisillä olla hyvinkin värittynyt ja vanhentunut kuva.

Kahden varuskunnan valmiusyhtymä Porin prikaati on Maavoimien suurin joukko-osasto ja yksi Maavoimien kolmesta valmiusyhtymästä. Prikaatin joukot sijoittuvat kahdelle paikkakunnalle, Säkylään ja Niinisaloon. Vuosittain prikaatissa palvelee vajaa 4 500 varusmiestä, määrä jakautuu melko tasan Säkylän ja Niinisalon välillä.

Porin Prikaati vastaa myös

maavoimien kriisinhallintahenkilöstön koulutuksesta.

Komentajan arvion mukaan kansainvälisien kriisinhallintatehtävien määrä ylittää tänä vuonna 1 200, myös koulutuksen laatuvaatimustaso on noussut vuosien myötä.

Kaikilla mittareilla prikaati on yksi merkittävimmistä joukko-osastoista. Ympäröivään yhteiskuntaan ja alueella toimiviin viranomaisiin prikaatilla on toimivat ja hyvät suhteet. Reserviläisjärjestöjen ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kanssa prikaatilla on toimivat ja tulokselliset suhteet. Komentajan mielestä yhteistoiminta ympäröivän yhteiskunnan kanssa sujuu hyvin. Porin prikaati haluaa olla koko alueen joukko-osasto.

Puolustusvoimat näkyvät arjessa Kalliomaa toteaa että, Puolustusvoimien kaikki neljä tehtävää; Suomen sotilaallinen puolustaminen, virkaavun antaminen muille viranomaisille, sotilaallisen avun vastaanottaminen ja antaminen sekä osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan, näyttäytyvät ja ilmenevät parhaiten prikaatin arjessa, jos tehtäviä tarkastellaan koko puolustusvoimien joukko-osastojen näkökulmasta.

Suomen puolustaminen ja valmius on selvä asia kaikille joukoille, ja prikaatin osalta tämä on laaja alue.

Virka-avun antaminen ja muu yhteydenpito viranomaiskenttään toteutuu prikaatissa joka päivä. Prikaatin erikoiosaamisesta Kalliomaa nostaa esille Puolustusvoimauudistuksen myötä Keuruulta Keski-Suomen Rykmentistä siirtyneen suojeluosaamisen, joka on valtakunnallisesti kysyttyä osaamista. Sitä on myös oltava valmius tarvittaessa antaa.

Kolmas asia mikä poikkeaa muista joukko-osastoista ja tekee Porin prikaatista erityisosaajan on se, että prikaati vastaa lähes kaikesta kansainväliseen kriisinhallintaan liittyvästä koulutuksesta. Viranomaisyhteistyöstä esimerkkinä komentaja mainitsee viime kesänä tulipalot, joiden sammutustehtäviin prikaati osallistui muiden viranomaisten apuna.

Puolustusvoimille nostettua uutta kolmatta tehtävää, Sotilaallisen avun vastaanottaminen ja antaminen, Kalliomaa pitää kiinnostavana.

Tällä hetkellä ei tarkkaan tiedetä mitä se käytännössä tarkoittaa. Kalliomaan mukaan tehtävä konkretisoituu seuraavalla operatiivisella suunnittelukierroksella.

Merkittävää uutta tämä ei kuitenkaan hänen mielestä ole, koska joukkoja tulee ja

Eversti Mika Kalliomaa lupaa komentajana tutustua myös reservin vapaaehtoisiin harjoituksiin.

lähtee koko ajan. Hän näkeekin, että uusi tehtävä istutetaan vanhaan toimintamalliin ja Porin prikaati tukialueen joukko-osastona tulee olemaan keskeisessä roolissa tässä tehtävässä. Kalliomaa toteaa kansainvälisyyden näkyvän prikaatin arjessa koko ajan ja prikaatin olevan siinä valtakunnan ykkösjoukko.

Ykköstehtävän, Suomen sotilaallisen puolustamisen, näkökulmasta katsottuna Kalliomaa näkee, että valmius ei ole mennyt koulutuksen ohi, mutta prikaatilla tulee kuitenkin koko ajan olla valmius lähettää sekä valmiusosastoja että uuden mallin mukaisia varusmiehistä koostuvaa, puoli vuotta kerrallaan valmiudessa oleva

valmiusyksikkö, tilanteeseen hoitamaan annettua tehtävää. Varusmiesten käyttäminen sotilaallista maanpuolustamista vaativiin tehtäviin perustuu oikeuskanslerin antamaan päätökseen siitä, että varusmiehiäkin, kun heillä on tarvittava koulutus, voidaan käyttää erityyppisiin valmiustehtäviin.

Komentajana Kalliomaa näkee tämän ratkaisun hyvänä. Turvallisuustilanne on muuttunut ja kriisit kehittyvät nopeammin. Hänen mielestään tämä on loogista, mikäli varusmies on saanut tehtävän edellyttämän sotilaallisen koulutuksen. Varusmiehet voivat olla aluksi varuskunnan suojaamistehtävissä ja sitä mukaa kun

osaaminen joukkokoulutuskautta kohti kehittyy, niin heitä voidaan kohdentaa muihinkin sotilaallisiin tehtäviin. Varusmiesjoukkoa verratessa re-serviläisjoukkoon, voidaan todeta varusmiesjoukon eduksi ajantasaisen harjoittelun.

Valmius velvoittaa Porin prikaati valmiusyhtymänä pitää yllä korkeaa valmiutta koko ajan. Kalliomaa näkee valmiuden ylläpidon leimaavan arkea hyvin paljon. Hänen mielestään valmius tuo ryhtiä sotilasjoukkoon, mutta samalla se tuo myös logistisia ja huollollisia valmiusvaateita, mikä edellyttää muun muassa lajivarastojen purkamista, sillä ensim-

mäisten joukkojen varusteet on oltava heti saatavilla, jotta pystytään olemaan valmiita velvoitetussa vasteajassa.

Komentajan suurin haaste on se, että resurssit ja tehtävät kohtaavat. Samalla kun henkilöstön jaksamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, pitää koko ajan olla myös kyky ottaa uusia kehitysloikkia. Kalliomaa toivoo oman aikansa olevan prikaatin tehtävien näkökulmasta vakauttavaa aikaa. Prikaatin asema kehittyvänä joukkona on komentajan mielestä vakaa, mutta sen vastuu, rooli ja laaja-alaisuus kasvavat.

Lähitulevaisuudessa koulutettavien määrä ei pienene.

Lähin kehitysaskel on testata uutta varusmieskoulutusta,

13

5/2018

jonka toivotaan vastaavan paremmin uusiin ja monitasoisiin haasteisiin sekä kriiseihin.’

Koulutus uudelle vuosikymmenelle Porin prikaati on keskiössä valtakunnallisessa Koulutus 2020-ohjelmassa, jolla on tarkoitus päivittää Puolustusvoimien koulutusta kaikilla tasoilla. Ohjelma sisältää ratkaisukohtia haasteisiin niin varusmieskoulutukseen kuin henkilökunnan koulutukseen liittyen. Koulutus 2020-ohjelman suunnittelu aloitettiin jo vuoden 2017 aikana, ja Porin prikaatille käskettiin tähän liittyen vaativin kokonaisuus eli koko alokasjakson koulutuksen uudelleen järjestely sekä uusien opetusmenetelmien ottaminen käyttöön jo alokaskoulutuksessa.

Uusia asioita sekä myös vanhoja hyviä uudella tavalla kokeilu on käynnissä saapumiserän 2/18 koulutuksessa Niinisalon varuskunnassa.

Kokeiluun osallistuu noin 1 000 varusmiestä. Kokeilua laajennetaan tammikuussa 2019 koko saapumiserään.

Koulutus 2020 -ohjelmalla kehitetään kutsuntajärjestelmää, palvelusvalintoja, koulutusjärjestelmää kokonaisuudessaan sekä koulutusmenetelmiä. Lisäksi asevelvollisen koulutuspolkua kutsunnanalaisesta reserviläiseksi pyritään kehittämään mahdollisimman sujuvaksi.

Kalliomaa pitää tärkeänä, että tavoitetaso pidetään korkealla. Tavoitteena on vaikuttava, mutta kustannustehokas koulutus, joka vastaa tulevaisuuden turvallisuusympäristön haasteisiin. Tehokkaasta ja tavoitteellisesta koulutuksesta saavat hyödyn sekä puolustusjärjestelmä että yksilö, hän toteaa. Koulutuksessa hyödynnetään nykyaikaista teknologiaa. Modernien oppimisnäkemysten mukaisesti koulutettavalle annetaan enemmän vastuuta omasta oppimisestaan.

Harjoittelua tehostetaan ja saavutettuja oppimistuloksia mitataan systemaattisesti.

Koulutus 2020 -ohjelman konseptia testataan kahden vuoden ajan erilaisilla kokeiluilla. Kokeiluilla tunnistetut parhaat käytänteet päätyvät osaksi varsinaista Koulutus 2020 -ohjelmaa. Koulutus 2020 -ohjelma on osa Puolustusvoimien jatkuvaa parantamista.

Modernit koulutusmenetelmät kuten simulointi, verkko- ja virtuaalikoulutus tulevat luontevaksi osaksi asevelvollisen koulutusta. Lisäksi koulutusta muokataan moduulirakenteiseksi. Kalliomaan mukaan tämä tukee osatavoitteiden täsmentymistä ja koulutuksen tasalaatuisuutta. Siirtymiä ja odotteluita voidaan vähentää.

Osaamistavoitteet ohjaavat koulutuksen toteuttamista. Kouluttajan valmentava rooli korostuu. Koulutuksella tuetaan kokonaisvaltaista toimintakykyä, jonka osa-

alueina ovat fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja eettinen toimintakyky. Koulutusaikoja tarkastellaan osaamistavoitteista käsin. Koulutusjärjestelmän vaikuttavuutta arvioidaan systemaattisesti.

Valmiusjoukkokoulutusta ja reservin koulutusjärjestelmää kehitetään. Jatkossa sähköiset asiointipalvelut kattavat myös reserviläisten tarpeet. Vaativaa harjoitustoimintaa tehostetaan. Tavoitetaso säilyy korkealla ja koulutus on aiempaa kokonaisvaltaisempaa.

Suurin muutos varusmiehen arjessa ovat olleet erilaiset viikkoteemat. Kokeilun aikana verkko-opetusta on laajennettu koko varuskuntaan, jotta kaikilla varusmiehillä on käytettävissä kaikki se tieto, mitä arkeen tarvitaan. Kaikki tieto löytyy omasta puhelimesta. Varusmies pystyy sieltä katsomaan viikko-ohjelmat. Sieltä löytyy myös kaikki lomakkeet, myös kyselyt tehdään verkossa.

Uuden tiedon saanti on tehty mielekkääksi. Nyt on helppous näyttää puhelimelta kotona, millaisista asioista varusmiehen viikko koostuu.

Tavoitteena on läpinäkyvyys ja se, että kerronta puolustusvoimista nousisi uudelle tasolle. Kun esim. viikkoohjelman pystyy näyttämään kotona, niin silloin tarina tulee automaattisesti lukijan ymmärrettäväksi, Kalliomaa toteaa.

Uusia käytänteitä vanhojen rinnalle Varusmieskoulutuksen kehittämistä eversti Kalliomaa pitää kohtalaisen helppona, koska puolen vuoden välein tulevat uudet alokkaat. Lähtökohtaisesti tulijoilla ei ole käsitystä vanhasta mallista, joten silloin vain kouluttajille ja henkilökunnalle vanha jää taakaksi. Nuorille näkyy vain se, että kaikki tieto löytyy verkkoportaalista. Vanhan taakka ei Kalliomaan mielestä näy, vaan kouluttajia on yritetty mahdollistaa ja voimaannuttaa tässä asiassa.

Kehitystyön voi tehdä vain kouluttajat sekä päällikkö ja vääpeli, prikaatin esikunta voi vain tukea asiassa. Tavallaan ollaan menneisyyden vankeja. Uudessa on aina muutosvastarinta, mutta se on myös laadun tae.

Komentaja on varma, että 16 perusyksiköstä löytyy kevään kuluessa uusia käytänteitä muille jaettavaksi. Hän toteaa, että ensimmäiseen kokeiluun oli ehkä vähän liian tiukka ohjaus. Jatkossa on tarkoitus, että jokainen saa tehdä asioita vapaammin, ja antaa valtaa myös kouluttajatasolle.

Kalliomaa korostaa, että aiemmassa sotilaskoulutuksessa on paljon hyviä asioita.

Taidot opitaan edelleen toistokoulutuksessa. Kaikki oppiminen vaatii toistoja, mutta oppiminen vaatii samat toistot myös paineen alla, jotta nähdään, saadaanko samat tulokset myös silloin aikai-

Naimisissa, lapsia

löstön jaksamisesta. Onko tämä kiinnostus aitoa? Siihen prikaatin komentaja vastaa seuraavasti. – Kevään 2014 turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön muutoksen myötä valmiutta jouduttiin säätämään ihan uudella tavalla. Tämä teettää lisätyötä ja raharesursseja tarvitaan ihan eri tavalla. Samoin kuin uskottavan puolustuksen rakentaminen. Kalliomaa pitää poliitikkojen huolta jaksamisesta aitona.

Koulutus

Reservin merkitys

Kalliomaa, Mika Pekka Arvo Eversti

Virka-asema Porin prikaatin komentaja

Syntymäaika ja -paikka 5.9.1966, Isokyrö

Perhesuhteet

Upseeri 1990 Yleisesikuntaupseeri 1999 Sotatieteiden tohtori 2003

Uran vaiheet Varusmiespalvelus PohPr/RUK 1986 Opetusupseeri RUK 1987–1994 Opettaja MPKK 1994–1998 Tutkijaesiupseeri 1998–2002 Vanh osastoesiupseeri PE 2002–2006 Apulaisjohtaja MPKK 2006–2009 Pataljoonan komentaja KAARTJR 2009–2012 Opettaja MPKK 2012–2013 PV:n viestintäjohtaja 2014 Osastopäällikkö PE, 2015 Kurssin johtaja MPKK, 2016–2018 Prikaatin komentaja PORPR, 2018–

Ylennykset vänr 1987, ltn 1989, ylil 1991, kapt 1995, maj 1999, evl 2007, ev 2013

seksi. Vanhoja hyviä käytänteitä ei pidä jättää pois, vaan uusia käytänteitä pitää tuoda vanhan rinnalle.

Lisäksi tulee selvittää voiko yhteiskunnan uutta koulutuskäytännettä hyödyntää jossain kohtaa. Kalliomaa korostaa, että prikaatilla on suuri vastuu kokeilussa pilottijoukkona, sillä kokeilun jälkeen käytänteet siirtyvät valtakunnalliseen käyttöön.

Kalliomaa on ilahtunut, että moduuliopetus on herättänyt kiinnostusta myös prikaatin ulkopuolella. Läpinäkyvyyden avulla voidaan kertoa mitä on nykyaikainen varusmieskoulutus. Tällä hetkellä hyvin monella saattaa olla turhapuromainen käsitys varusmieskoulutuksesta.

Pienten askelten kautta etenevä kehitystyö toimii ja antaa hyvän pohjan.

Komentajan tahtotilat Komentajalla on kolme keskeistä tahtotilaa.

Vakauttaminen. Kalliomaa toivoo, että hänen kaudellaan hengähdetään vähän ja selvitetään, tehdäänkö asioita liian raskaasti, ja pystytäänkö toimintaa keveyttämään.

Annettuihin resursseihin ei voida juurikaan vaikuttaa ja eikä henkilöstöresursseja ole näillä näkymin tulossa lisää.

Turhia käytänteitä tulee karsia ja uusia kehittämiskeinoja tulee etsiä toiminnan kautta.

Osa yhteiskuntaa. Komentaja pitää erityisen tärkeänä, että prikaati ei rajoitu kasarmin porttiin. Ilman yhteiskunnan muuta kommunikaatiota prikaati ei voi toimia. Hän pitää tärkeänä, että prikaati on aidosti osa yhteiskuntaa. Porin prikaatin yhteistyö ympäröivän yhteis-

kunnan kanssa on hänen mielestään esimerkillistä. Eri järjestöt, viranomaiset ja muut organisaatiot on rakennettu osaksi prikaatin toimintaverkostoa. Jatkossa tuleekin varmistaa, että viiden vuoden takaiset Puolustusvoimauudistuksen yhteydessä tehdyt muutokset ovat muuttuneet osaksi prikaatin arkea.

Työn jatkuminen. Kolmantena tahtotilana komentaja haluaa jatkaa sitä hyvää työtä mitä tähänkin asti on tehty. Hän pitää tärkeänä, että prikaati on yhtenäinen, huolimatta siitä, että se koostuu kahdesta varuskunnasta. Lisäksi pitää varmistaa se, että toimintaa on riittävästi myös Niinisalossa. Porin prikaatin vastuu Pohjanmaan kolmen kunnan alueelle on korostunut tarve, koska Puolustusvoimauudistuksessa sieltä purettiin kaikki joukko-osastot pois. Kalliomaa haluaa varmistaa, että prikaati näyttäytyy koko vastuualueellaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Pohjanmaan aluetoimistolle kohdentuu enemmän yhteiskunnan velvoitteita.

Kalliomaa antaa konkreettisen esimerkin siitä, että asioita tulee tehdä uudella tavalla. – Maalahden varastoalueen käyttöönotto maakuntakomppanian omana tukikohtana. Se hyvä työ, mitä Pohjanmaan aluetoimisto on tehnyt viranomaisyhteistyön ja reserviläisten suuntaan, toimii ihan eri tavalla, kun ympärillä ei ole varuskuntaa.

He pystyvät toimimaan suoraan ja sitä kautta on löydetty hyviä toimintamalleja, Kalliomaa toteaa.

Liekö syy lähestyvien vaalien, kun poliitikot ovat alkaneet kiinnostua henki-

Kalliomaa korostaa, että reserviläiset ovat prikaatin päähenkilöstöryhmä ja keskeinen osa. ”Puolustusvoimat ilman reserviläisiä on kuin tyhjä kuori.” Kriisinajan organisaatiossa palkattua henkilökuntaa on noin kaksi prosenttia. Maanpuolustustyö näyttäytyy Kalliomaan arvion mukaan todella hienosti tällä hetkellä. Kuten presidenttikin on maininnut, me kaikki olemme maanpuolustajia. Laajassa merkityksessä, ei pelkästään sotilaallinen maanpuolustuksen näkökulmasta katsottuna, yhteiskunnan turvallisuutta tulee rakentaa yhteen hiileen puhaltamalla. Komentajan mielestä kokonaisturvallisuuskonsepti tavallaan liimaa eri toimijat yhteen. Hänen mielestään meillä Suomessa myös osataan tehdä nämä asiat yhdessä.

Kalliomaa on seurannut reservin kertausharjoituksia, mutta vapaaehtoisia harjoituksiin hän ei ole vielä ehtinyt mukaan. Jatkossa on tarkoitus osallistua myös niihin. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen kenttä kuuluu apulaiskomentajan tehtäviin.

Komentaja on kiinnostunut vapaaehtoisesta reserviläistoiminnasta ja haluaa olla siinä myös henkilökohtaisesti mukana.

Reservin kertausharjoitusten määrä verrattuna 1980- tai 90-lukuun on aika mitätön. Tämä määrä riittää Porin Jääkäriprikaatin kouluttamiseen, jotta taito pysyy yllä. Mutta se ei riitä paikallisjoukoille. Sodan ajan vahvuus on tällä hetkellä 280 000. Tälle joukolle pitää saada tuntuma, että jokainen rivissä oleva tuntee olevansa ja saavansa kontaktin omaan tehtäväänsä. Kalliomaan mukaan tällä hetkellä määrä pystytään toteuttamaan käytettävissä olevilla henkilöstöresursseilla. Ainahan toki voi löytyä uusia toimintamalleja ja jotain osa-aluetta keventämällä ehkä pystytään määrää lisäämään, hän sanoo.

Piirin näkökulmasta reserviläisten kiinnostus päästä harjoituksiin on valtava.

Yksi merkki kiinnostuksen lisäämisestä on se, että reserviläiset eivät enää ”hyökkää” siviilipalvelukseen. Tämä ilmiö on dramaattisesti laskenut sitten vuoden 2015 reserviläiskirjeen. Kirjeen aikaansaama siirtymä oli suuri, mutta toisaalta se ei ollut Puolustusvoimille mitenkään

merkittävä juttu. Nyt siirtymäilmiö on vähentynyt lähelle nollaa, eli sinne missä se on kautta aikojen ollut.

Kalliomaa seurasi kirjeen aikaansaamaa yhteiskunnallista keskustelua Puolustusvoimien viestintäjohtajan tehtävän näkökulmasta ja oli siinä itsekin mukana. Hänen mielestään kirje markkinoitiin silloin joidenkin toimijoiden taholta hiukan virheellisesti. Reservistähän ei voi erota, mutta reserviläinen voi siirtyä siviilipalvelukseen.

Siinä on merkittävä ero, sillä siviilipalvelus on meillä mahdollista vain vakaumuksen perusteella.

Kalliomaa näkee reserviläiskoulutuksen hyvänä.

Vaikka kertausharjoituksia on vähemmän, ne ovat laadukkaita ja niistä saadaan hyvää palautetta. Reserviläiskoulutuksella saadaan laaja vapaaehtoinen maanpuolustuskenttä kytkettyä tiiviimmin prikaatiin. Porin prikaatin kouluttajilla on valmius hoitaa myös reserviläiskoulutus mallikkaasti, vakuuttaa Kalliomaa.

Aurinkoa ja epämukavuutta Kalliomaalla on pitkään ollut kaksi mottoa, jotka henkilökohtaisella tasolla ohjaavat ajattelua. ”Pilven päällä paistaa aina aurinko.” Hänen filosofiansa mukaan ”pitkässä juoksussa” on aina olemassa positiivinen lopputulema.

Hyvin pitkälti se on itsestä kiinni ja siitä, kuinka asioista ajattelee.

Toinen motto tulee itsensä kehittämisen kannalta kiteytettynä. ”Epämukavuusalueella ei voi olla mukavaa.”

Kalliomaan mukaan välillä on pakko mennä sellaiselle epämukavuusalueelle, josta kasvaa uutta osaamista, joka pikkuhiljaa muuttuu itselle luontaiseksi alueeksi ja sitä kautta pääsee haastamaan itseään. Pitää siis olla uskallusta ja lisäksi pitää hyväksyä se tosiasia, että tämä on sellainen kivi mikä vaan pitää kääntää, jotta seuraavalla kerralla on valmiimpi, eli toisin sanoen ”pitää uskaltaa mennä heikoille jäille”.

Eversti Kalliomaa toteaa Parivartion tukirenkaan suojelijan tehtävän olevan hänelle kunniatehtävä ja myös velvoittava tehtävä.

Komentaja lupaa prikaatin ryhdistäytyvän tässä kohtaa myös jutuntekijänä ja jatkossa voimme myös Parivartion kautta lukea prikaatin kuulumisia.

Myös uuden koulutusohjelman etenemistä tullaan seuraamaan Parivartion sivuilla. Tämä varmasti kiinnostaa niiden vanhempien reserviläisten näkökulmasta, jotka ovat saaneet toisen tyyppisen koulutuksen. Prikaati kertoo lukijoille mielellään koulutuksen uusimmat suuntaukset. Eversti Kalliomaa pitää Parivartio-lehteä tärkeänä kenttänä tuoda lukijakunnan kautta prikaatin asiaa esille.

14

5/2018

SOTAHISTORIA

Kenraali Johan Laidoner oli Viron vapaustaistelun symboli

”Isänmaani, onneni ja riemuni…”

Seppo Posio

Seppo Posio Wikipedia

V

iro on ollut aina vuoteen 1920 linnojen ja suurten maatilojen aluetta. Näitä hallitsivat saksalaiset kartanonherrat maanomistajina. Maita viljelivät maaorjuudessa paikalliset talonpojat. Ensimmäinen maailmansota käänteissään toi mahdollisuuden Euroopan pienille kansoille itsenäisyyteen ja omaan valtioon.

Tähän tarttuivat myös virolaiset. Oli päästävä irti Venäjän vallasta, siellä riehuvasta ja Viroon tunkeutuvasta bolševikkivallankumouksesta.

Suomessa oli alkuvuodesta 1918 käyty taistelu vieraan vallan aseistariisumisesta, samoin käytiin Virossa saman vuoden lopussa alkanut Viron vapaussota (28.11.1918– 2.2.1920). Tähän sotaan osallistui noin 80 000 sotilasta, myös vapaaehtoisia muiden muassa Suomesta noin 4000.

Neuvosto-Venäjän palkkio heistä oli 1000 hopearuplaa elävänä tai kuolleena, kertoi muutama vuosi sitten Viron vapaussoturin poika, suomalainen kaukopartioveteraani Karl-Johan Norrgård.

Suomalalaisesta kaukopartiomiehestä palkkio oli 1000 ruplaa elävänä mutta vain 500 kuolleena.

Johan Laidoner Joulukuusta 1917 helmikuuhun 1918 everstiluutnantti Johan Laidoner (12.2. 1884 - 13.3. 1953) oli Venäjän armeijan virolaisen osaston komentaja.

Ennen saksalaismiehityksen alkua Laidoner erosi tehtävistään ja lähti Venäjälle. Loppuvuodesta 1918 Laidoner palasi Viroon ja Viron väliaikainen hallitus nimesi hänet 23. joulukuuta Viron armeijan päälliköksi.

Laidoner johti Viron armeijaa vapaussodassa.

Vuonna 1919 hänet ylennettiin kenraalimajuriksi.

Hän erosi ylipäällikkönä sodan päättymisen jälkeen maaliskuussa 1920, ja hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi ennen eläkkeelle siirtymistä. Tämän jälkeen hän osallistui politiikkaan viron parlamentin edustajan muiden muassa Viron ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana, Viron valtuuskunnan jäsenenä Kansainliitossa, sen erityistehtävissä Irakissa ja

Miehitysajan muistoja Veljeskansan kirvelevä nykyhistoria näkyy sirpaleina nykyisessä Virossa. Käynti Viljandin kaupungissa kertoo virolaisen vapaussoturin, Johan Laidonerin, kunnioituksesta; syntymäkodin paikalle johtaa huolellisesti hoidettu kävelypuistikko ja kaupungin sydämessä on Laidonerin patsas.

Otepään Marian luterilainen kirkko liittyy historiallisesti Viron valtiolippuun.

Kirkon pappilassa vihittiin 4.6.1884 sini-musta-valkoinen Viron ylioppilasliiton lippu, josta myöhemmin tuli kansallislippu ja vuonna 1991 Viron valtiolippu.

Kirkkomaan porteissa onkin kivireliefinä Viron lippu kuvattuna.

Kirkko on rakennettu uusgoottiseen tyyliin, alttarimaalaus ”Kristus ristillä” on vuodelta 1880, Kirkon ovessa on historiallinen, taidokas, lukko. Neuvostomiehittäjä suunnitteli kirkkoon traktorikorjaamoa, mutta säästi kuitenkin kirkon kirkkona, koska viisi seurakuntalaista riitti siihen, että kirkko sai olla kirkkona.

Kirkon edessä kummulla sijaitseva muistomerkki on omistettu Vapaussodassa kaatuneille. Se on ollut 30 vuotta maan povessa piilossa. Restauroinnin jälkeen muistomerkki paljastettiin

aseistariisuntakokouksessa.

Kommunistien yrittäessä kaataa maan laillista hallitusta 1.12.1924 hallitus pyysi Laidoneria asevoimien komentajaksi.

Tilanteen väistyttyä 1925 alussa Laidoner lähti taas asepalveluksesta. Jälleen 12.3.1934 Viron valtionvanhin Konstantin Päts nimesi hänet Viron puolustusvoimien komentajaksi.

Kun Neuvostoliitto kesäkuussa 1940 miehitti Viron, Laidoner ja hänen vaimonsa kyyditettiin 19. heinäkuuta 1940 Venäjälle, yhdessä Konstantin Pätsin kanssa. Vuonna 1952 Laidoner tuomittiin 25 vuoden vankeuteen, jossa hän kuoli 13. maaliskuuta 1953.

Hänen jäännöksiään ei ole löydetty, mutta hänet on tiettävästi haudattu vankilan hautausmaalle, jonne laitettiin 1990-luvulla muistolaatta.

Vuonna 2001 Tallinnan itäpuolelle Viimsiin perustettiin Johan Laidonerin museo.

Johan Laidonerin patsas Viljandin linnanpuistossa.

vuonna 1989. Muistomerkin yläosassa on säilynyt teksti ”AU LANGENUILE” ja 22 nimeä. Kokonaisnimilistasta on tuhoutunut osa. Patsas paljastettiin juhlallisesti ensimmäisen kerran 10. kesäkuuta vuonna 1928.

Metsäveljien muisto Merkittävä osa virolaisten vapauden kaipuusta olivat metsäveljet. Heitä vuosina 1945–52 oli noin 30 000 – 40 000. He olivat Saksan vetäydyttyä Virosta syksyllä 1944 Saksan armeijaan vapaaehtoisesti liittyneitä tai pakkovärvättyjä virolaisia sotilaita. Metsäveljet ryöstivät neuvostoliittolaisia kauppoja ja rahakuljetuksia, esimerkiksi maanviljelijöiltä perittyjä veroja, jotka he palauttivat

Ants Kaljurand eli ”Hirmus Ants” (hirveä Ants) (20.10.

1917 Saarenmaa – telotettu 13.3. 1951) oli virolainen toisen maailmansodan aikainen kommunismin vastainen vapaustaistelija eli metsäveli.

viljelijöille. He tekivät sabotaasihyökkäyksiä, surmasivat miliisejä, NKVD:n työntekijöitä ja virolaisia kommunis-

teja.

Eräs Viron historiaa koskeva teos kuvaa virolaisia kansaksi, jonka selässä on

vuosisatainen kartanonherrain ruoskan jälki. Neuvostomiehityksen aikana ei ollut ruoskan jälkiä, vaan lukemattomat virolaiset katosivat jäljettömiin teloitusten ja kaukokarkotusten johdosta.

Paljon yhteistä löytyy sekä meiltä että Virosta. Onpa viron kielikin lähes meidän lounaismurteitamme. Viron puolustusvoiman komentajan kunniamarssi on Porilaisten marssi, jota myös Laidonerin marssiksi kutsutaan, ja kansallislaulun sävel on sama kuin meidänkin Maamme-laulumme. Miksi näin?

Vastaukset löytyvät historian hämärästä ja Suomen ja Viron, suomalaisten ja virolaisten kansallisesta heräämisestä sekä vahvasta yhteistyöstä.

Suur-Suomi-aate hallitsi

Suomen itsenäistymisen jälkeen osaa Suomen sivistyneistöä ja osaa oikeistolaisten aatesuuntien kannattajia.

Päätavoitteena lienee ollut itämerensuomalaisten kansojen yhdistäminen yhdeksi valtioksi. Jääkäripataljoona 27:n sotilas, raisiolainen Heikki Nurmio, sittemmin jääkärieversti, lähetti kansallissäveltäjällemme Jean Sibeliukselle Jääkärimarssin sanat sävellettäväksi.

Kolmas säkeistö alkoi sanoilla ”Viro, Karjala, Vienan rannat ja maa, yks suuri on Suomen valta…” Ehkä jääkäriliikkeen sisällä ounasteltiin Suomen ja Viron valtioliittoa.

Sittemmin sanat kuitenkin muutettiin muotoon ”Häme, Karjala, Vienan rannat ja maa…”.

15

5/2018

Aselain muutoksen tarkoitus turvata laaja ammuntaharrastus Kati Heikuri

E

U:n asedirektiiviin pohjautuva aselain muutosesitys on julkaistu. Mikäli lakimuutos toteutuu esitetysti, reserviläiset voivat edelleen saada lupia ns. reserviläiskivääreihin.

Alkuperäinen direktiiviesitys olisi kieltänyt pitkällä lippaalla varustetut, puoliautomaattiset reserviläiskiväärit kokonaan mutta kansallisella edunvalvonnalla lopulliseen direktiiviin saatiin ns. puolustuspoikkeama. Reserviläisliiton puheenjohtaja Ilpo Pohjolan mukaan puolustuspoikkeama on lakiesityksessä muotoiltu toivotulla tavalla.

– Lakiesitys lähtee siitä, että sijoituskelpoinen reserviläinen voi saada luvan reserviläiskivääriin, mikäli tälle on Puolustusvoimien näkökulmasta tarve ja muut lupaedellytykset täyttyvät. Tämä on hyvä lähtökohta, jolla turvataan reserviläisten laaja ampumaharrastus Suomessa.

Lupaehdot säilyvät silti tiukkoina ja poliisi suorittaa nykyiseen tapaan erillisen harkinnan jokaisen luvanhakijan osalta. Jatkossa myös Puolustusvoimien on puollettava luvan myöntämistä. Lisäksi myöntäminen edellyttää Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen

ampumaharrastuksen turvaamiseksi on saavutettu, kunhan nyt eduskunnalle annettu aselain muutosesitys hyväksytään Arkadianmäellä, toteaa Reserviläisliiton puheenjohtaja Ilpo Pohjola.

Puolustusvoimien sodan ajan vahvuus on 280 000 henkeä, josta yli 96 prosenttia on reserviläisiä.

Näin suuren joukon ampumataitojen ylläpito ei ole mahdollista vain kertausharjoituksissa vaan edellyttää omaehtoista ampumaharjoittelua.

Yhteisöluvat edelleen mahdollisia

Noin 3/4 Reserviläisliiton jäsenistä harrastaa ammuntaa ja noin puolet heistä ampuu myös reserviläiskivääreillä.

tai reserviläisjärjestöjen ampumatoimintaan osallistumista vähintään yhden vuoden ajan. Vaihtoehtoisena lupaperusteena on urheiluammunta mutta tällöin edellytetään myös jonkun ampumaseuran jäsenyyttä, jollaisia myös reserviläisyhdistykset ovat.

– Esitetyt lakimuutokset turvaavat reserviläisten ja urheiluampujien laajan ammuntaharrastuksen

myös jatkossa, mikä oli kansallisen edunvalvontamme alkuperäinen tavoite, summaa puheenjohtaja Pohjola lähes kolme vuotta kestäneen edunvalvontaprosessin lopputulosta tyytyväisenä.

Kiitokset Arkadianmäelle Asedirektiivineuvotteluihin lähdettäessä eduskunta linjasi yksimielisesti kansalli-

seksi tavoitteeksi sen, että reserviläisten nykyinen ampumaharrastus voisi jatkua myös tulevaisuudessa ja että harjoittelussa voitaisiin käyttää myös reserviläiskivääreitä. Tavoite oli reserviläisjärjestöjen alkuperäisen esityksen mukainen.

– Haluan kiittää erityisesti eduskuntaa hyvästä yhteistyöstä asedirektiiviasiassa. Yhteinen tahtotilamme reserviläisten laajan

Reserviläisjärjestöjen yhtenä tehtävänä on ylläpitää reserviläisten ampumataitoja. Yksinomaan Reserviläisliitossa ammuttiin viime vuonna runsaat 2,6 miljoonaa laukausta, joka on noin puolet Puolustusvoimien vuosittaisesta laukausmäärästä. Tehtyjen selvitysten mukaan noin 4/5 liiton jäsenistä harrastaa ammuntaa vähintään satunnaisesti ja heistä vajaa puolet ampuu myös reserviläiskivääreillä.

Reserviläisliitolla on 326 jäsenyhdistystä eri puolilla maata ja valtaosalla on säännöllistä ampumatoimintaa. Aloitteleville ampujille on usein tarjolla

Seuraava numero ilmestyy 20.12.2018 Aineisto seuraavaan lehteen 5.12. mennessä

KOTIKENTTÄETU Jotta kaupassa olisi kiva käydä.

Turusta suoraan: Kotimaan kohteisiin Ulkomaan kohteisiin Lomalennoille Toimivat ja nopeat matkustajaja rahtilennot suoraan Turusta maailmalle

Turun Lentoasemalta lentäen maailmalle

laina-aseita ja ammuntaan liittyvää koulutusta. Myös reserviläiskivääreitä on jonkin verran yhdistysten omistuksessa ns. yhteisöluvilla.

– On erittäin tärkeää, että pystymme myös jatkossa tarjoamaan ampumakoulutusta ja mahdollisuutta ampumataitojen ylläpitämiseen myös niille, joilla ei ole omaa asetta. Hehän ovat usein nuoria reserviläisiä, joista valtaosa on sijoitettuna Puolustusvoimien sodan ajan joukkoihin tiivistää Pohjola.

Eduskuntakäsittelyyn näillä näkymin vielä tällä viikolla tulevassa aselain muutosesityksessä ns. Aluokan aseisiin voivat saada yhteisölupia Maanpuolustuskoulutusyhdistys ja erilaiset ampumaseurat.

A-luokan aseisiin määritellään kuuluvaksi lyhyet, keskisytytteistä patruunaa ampuvat, itselataavat kertatuliaseet, joilla voidaan laukaista yli 21 patruunaa ilman uudelleenlatausta sekä pitkät, keskisytytteistä patruunaa ampuvat, itselataavat kertatuliaseet, joilla voidaan laukaista yli 11 patruunaa ilman uudelleenlatausta. Pitkällä lippaalla varustetut reserviläiskiväärit kuuluvat jälkimmäiseen kategoriaan.

Lähde: Reserviläisliitto

16

5/2018

KENTÄN KUULUMISIA

Veteraanien perinne- ja tukitoimintaa lietolaisittain

”Muistakaa, heille kallis ol’ maa” Turun Tienoo / Rauli Ala-Karvia

Seppo Posio

L

iedon Sotaveteraanit ry täyttää ensi vuonna 50 vuotta. Reserviupseeriliiton tehtävässä mainitaan muiden muassa, että sen tehtäviin kuuluu vaalia sotiemme veteraanien henkistä perintöä sekä osallistua heidän tukitoimintaansa. Tässä on työsarkaa varsin paljon.

Mutta siinä samalla voi tutustua henkilöihin, jotka ovat katsoneet kuolemaa silmiin, ja kuinka he ovat voittaneet pelkonsa, ja mikä on se, joka on saanut heidät itsensä antautumaan hengen ja terveyden menettämisen vaaraan.

90-luvun lopulla Liedon SVY:n taholta esitettiin toive perustaa yhdistykselle perinne- ja tukijaosto yhdistyksen avuksi. Kirjoittajalle uskottiin tehtävä luoda tällainen elin ja laatia sille säännöt. Toiminta käynnistyikin nopeasti ja halukkuutta oli runsaasti. Kunniakasta oli ottaa osaa heidän hallituksensa kokouksiin em. jaoston edustajana. Se kysyi myös aikaa pois työajasta, koska hallituksen kokoukset järjestettiin arkisin kello 11 alkaen.

Kirjoittajan puhe itsenäisyyspäivänä 2015 Turun Hippoksella.

Norrgårdin arkisto

Tilanteen mukaisia tukitoimia Pitkän tähtäimen toimista ensimmäisenä tuli valmistella ja laatia Liedossa asuvien ja Liedosta sotaan lähteneiden matrikkeli ja lietolaisten sota-aikaa esittelevä kirja yhdessä veteraanien kanssa. Uuttera kirjatoimikunnan jäsen, Esko Lahtinen, otti teoksen toimittamisen harteilleen, ja niinpä valmistui 280-sivuinen kirja, Velvollisuus-Kunnia-Tahto, lietolaisten sota-aika. Se jaettiin vastikkeetta yhdistyksen kaikille jäsenille talvisodan syttymisen 60-vuotispäivänä 30.11.

1999 Liedon seurakuntatalolla pidetyssä tilaisuudessa.

Viihdettäkin tuli järjestää tilaisuuksiin sekä pidemmällä että lyhyemmällä varoitusajalla; kirjoittajan haitari, vaimo ja tytär sekä poika olivat

Päämajan kaukopation veteraani ja kirjoittajan pitkäaikainen ystävä Karl-Johan Norrgård 8.6.2004 Korsutuvalla vierellään hurjat reissut kulkenut reppu, pakki ja kenttäpullo.

vakioesiintyjiä. Sillanpään marssilaulu, Evakon laulu, Pienet kukkivat kummut ja Sotilaspoika olivat listaykkösiä. Sattuipa näinkin, kun 120 ihmistä oli tullut joulujuhlaan,

niin SVY:n puheenjohtaja muutti ohjelman järjestystä ja kuulutti: ”Tarjoilu alkaa tunnin päästä, mutta perinne ja tukijaoston puheenjohtaja perheineen viihdyttää sen ajan!” – Siis

tilanteen mukainen yllättävä käänne.

Korsutupasäätiö syntyy Useampaan otteeseen SVY:n hallituksen kes-

kusteluissa oli tullut esille huoli kauniin ja kallisarvoisen Koskivuoren tilan säilymisestä paikallisessa komennossa vielä veteraanien jälkeenkin. Korsu oli vihitty juhlallisin menoin 6.6.1977. Kirjoittaja oli ollut jo tuolloin veteraanien apuna korsun rakentamistalkoissa useiden ikäistensä kanssa.

Erään kokouksen päätteeksi hallitus esitti heidän toiveensa valmistelun kirjoittajalle, jonka tuli kertoa käytettävissä olevista vaihtoehdoista seuraavassa kokouksessa. Ainoa varteenotettava vaihtoehto käytyjen keskustelujen pohjalta oli perustaa säätiö. Näin myös tehtävän saanut kirjoittaja esitti seuraavassa kokouksessa.

Ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti ja sen jälkeen alkoivat varsin mutkikkaat ja monisäikeiset valmistelevat toimet niin yhdistyslain kuin säätiölainkin vaatimusten johdosta.

Maaliskuun 2. päivänä 1997 pidetyssä veteraaniyhdistyksen kokouksessa hyväksyttiin yksimielisesti Liedon Korsutupasäätiön säädekirja- ja sääntöehdotus viranomaisten hyväksyttäväksi. Hallitus antoi toimeksiannon edellä mainituista toimista kirjoittajalle, joka suoritti yhdistyksen asiamiehenä viranomaisneuvottelut säätiön aikaansaamiseksi ja raportoi niistä hallitukselle.

Oikeusministeriön virkamiesten kanssa käydyissä neuvotteluissa tuli muutamia muutoksia ja täsmennyksiä perustamisasiakirjoihin ja erityisesti sääntöihin, mutta ne olivat vähäisiä ja lähinnä selventäviä korjauksia ehdotettuun.

Säädekirjan sanamuoto muotoutui seuraavaksi: ”Liedon Sotaveteraanit ry. on päättänyt perustaa Liedon Korsutupasäätiö – nimisen säätiön, jonka tarkoituksena on tukea sotaveteraaniperinteen- ja Lotta-perinteen sekä sota-aikaisten sukupolvien maanpuolustustyön perinteen vaalimista, tukea ja avustaa sotaveteraaneja ja heidän perheitään,

omistaa, hallita ja käyttää Koskivuori 1:27 tilaa Liedon kunnan Kukkarkosken yksinäistalossa, säilyttää mainittu tila sellaisena kuin se Liedon Sotaveteraanit ry:n toimesta on rakennettu ja pitää mainittu tila elävänä, isänmaan vapauden turvaamisesta, jälleenrakentamisesta ja asevelihengestä kertovana museona.”

Kirjoittajan ehdottamassa säännöissä lausuttiin hallituksesta: Säätiön asioita hoitamaan perustetaan hallitus, joka oli sama kuin veteraaniyhdistyksen hallitus. Veteraanien väistyessä täytetään säätiön hallitusta siten, että rintamasotilas- tai rintamapalvelutunnuksen omaamattomien tuli olla siinä tehtävässään riippumattomia järjestöistä ja heidän tuli edustaa mahdollisimman monia väestöryhmiä.

Perustuihan viime sotien puolustus yleiseen asevelvollisuuteen ja kutsun liikekannallepanossa saivat niin rikkaan miehen kuin matalankin majan pojat.

Näin tapahtui 21 vuotta sitten. Kirjoittajalle tehtävä oli kunniakas ja haastava. Se oli luottamustehtävä sotaveteraaneilta, ja se oli myös vaativin ja työteliäin tässä toimessani. Kirjoittaja kutsuttiin säätiön ensimmäiseksi toiminnanjohtajaksi, jota tehtävässä hän toimi vuoteen 2002. Säätiön perustamisluentoja kutsuttiin pitämään muihinkin veteraaniyhdistyksiin, muiden muassa Loimaan Veteraanipuiston säätiöimiseksi.

Vuoden 2002 jälkeen on kirjoittaja jatkanut vuodesta 1975 alkanutta veteraanien haastattelemisia, joista monet on julkaistu valtakunnallisissa, maakunnallisissa, paikkakunnallisissa ja maanpuolustusjulkaisuissa.

Lähteet: Liedon Sotaveteraanit ry:n vuosikokouspöytäkirja 2.3.1997.

Liedon Korsutupasäätiön säädekirja j a säännöt 18.6.1997.

MUUTOKSET JÄSENTIETOIHIN Tarvittaessa voit toimittaa kaikki jäsentietoja koskevat muutokset suoraan omaan liittoonsa osoitteella:

jasenasiat@reservilaisliitto.fi tai päivittää itse e-asionnin kautta

Muutoksia ja liittymisiä myös liittojen kotisivuilla

17

5/2018

ARVOSTELIJALTA

Miksi Hitler säästi Ruotsin?

K

eväällä 1940 natsiSaksa hyökkäsi Tanskaan ja Norjaan, mutta Ruotsiin se ei kajonnut. Talvisodan raatelemassa Suomessa ihmeteltiin, ettei rikkain Pohjoismaa himottanut Hitleriä. Uskottavimpana selityksenä pidettiin läntisen naapurimme hyvin hoidettua maanpuolustusta.

Sittemmin on osoitettu, ettei Ruotsin puolustusvalmiudessa ollut tuohon aikaan kehumista. Vasta sen jälkeen, kun naapurimaat olivat joutuneet natsien komentoon, alkoi Ruotsi kutsua reservejään aseisiin ja kohottaa valmiuttaan.

Vastauksen otsikon kysymykseen sain yllättäen Turun kirjamessuilla, kun avasin alennustiskiltä löytämäni teoksen Kansankodin pimeämpi puoli. Silmiini sattui sivu, jossa väitettiin rotupuhtautta korostaneen Ruotsin olleen Hitlerin taskussa jo 1930-luvun puolivälissä. Tukholman hallitus harjoitti nationalistista politiikkaa ja Saksan kanssa kauppaa käyneet teollisuuslaitokset mainostivat itseään puhtaina arjalaisina yrityksinä. Ruotsi toimi siis käytännössä Saksan liittolaisena, väitettiin tekstissä Syyte rotupuhtauttaan suojelevasta Ruotsista tuntui pikemminkin trollien levittä-

mältä herjalta kuin varteen otettavalta faktalta. Tekijän taustoista kävi kuitenkin ilmi, että vuoden 2015 Tieto -Finlandia -palkinnon pokannut Tapio Tamminen on filosofian tohtori ja kulttuuriantropologi. Hän on julkaissut useita teoksia ja kirjoittanut puolisen sataa radio-ohjelmaa YLEykköselle. Tällaisen miehen sanaan oli pakko uskoa.

Tekijän mukaan termi arjalaisuus onkin ruotsalaisten tiedemiesten keksimä. Sillä pyrittiin todistamaan, että indoeurooppalaisia kieliä puhuvat kansat olivat rodultaan muita jalostuneimpia ja verenperinnöltään puhtaimpia. Havainnot imartelivat Hitleriä erityisesti siksi, että germaanit laskettiin arjalaisiksi, mutta juutalaiset rupusakiksi.

Ylpeät svenskit Tamminen osoittaa, etteivät puheet ylpeilevistä ruotsalaisista ole olleet tuulesta temmattuja. Jo valistuksen aikana Uppsalassa ilmestyivät ensimmäiset sepitteet ruotsalaistaustaisista viikingeistä, jotka muka urheina Pohjolan poikina niittivät kunniaa maailman merillä. Kuvitteellisen Atlantiksenkin selitettiin sijainneen Ruotsissa ja sen pääkaupungin Uppsalassa.

Soturikuninkaita ihail-

tiin, mutta voimapolitiikkaan ei turvauduttu enää hävityn Suomensodan jälkeen. 1800-luvulla esiintyi Ruotsissa kokonaisia koulukuntia, jotka kilvan etsivät todisteita, miten arjalaiset kansakunnat olivat menestyneet kaikilla elämän aloilla ja toimineet tien näyttäjinä muulle maailmalle.

Tukholman hallitus oli vakuuttunut ruotsalaisten ylivertaisista kyvyistä. Säilyttääkseen kansansa veren perinnön ja estääkseen alempien kansalaisuuksien, kuten suomalaisten ja lappalaisten sekoittumisen omiinsa, perustettiin Uppsalaan rotubiologinen instituutti vuonna 1922. Se oli alallaan maailman ensimmäinen.

Vinosilmäiset finskit Rotubiologinen instituutti kehitti eugeniikan eli rodunjalostusopin omaksi tieteen alakseen ja aloitti laajat tutkimukset, joilla haluttiin selvittää erot biologisessa perimässä eri rotujen välillä.

Se mittasi kallojen muotoja myös Suomessa. Tulokset osoittivat, että suomenkielisten enemmistö edusti lyhytkalloisten rotua, vaikkei kuulunutkaan perimältään keltaisiin mongoleihin.

Suomalaisten julkinen halveksiminen on Ruotsissa ollut Tapio Tammisen mukaan uskomattoman yleistä. Se se-

littänee myös ruotsalaisten vaikeudet tunnustaa suomalaiset urheilijat omiaan paremmiksi. Paavo Nurmen leimaaminen ammattilaiseksi lienee Ilkeämielisyyksistä tunnetuin. Kun Matti Järvinen 1930 rikkoi Erik Lundqvistin nimissä olleen ME-tuloksen, kirjoittivat ruotsalaislehdet, että ”vinosilmäinen suomalainen” otti nimiinsä keihäänheiton maailmanennätyksen.

Pakolaisen kaksijakoinen osa Sympatiat Saksaa kohtaan alkoivat laantua Ruotsissa vuoden 1943 aikana, jolloin voimasuhteet maailmansodassa kääntyivät liittoutuneiden eduksi.

Asennemuutos näkyi suhtautumisena sotapakolaisiin. Kun natsit vuonna 1940 ryhtyivät kuljettamaan Norjan ja Tanskan juutalaisia keskitysleireille, kieltäytyi Tukholman hallitus tarjoamasta turvapaikkaa heille. Kolme vuotta myöhemmin Ruotsi otti jo vastaan lähes 8 000 Tanskan juutalaista. Hitlerin kostotoimia ei enää tarvinnut pelätä.

Päättynyt maailmansota ei suinkaan tehnyt Ruotsista hetkessä siirtolaisten kultamaata, jollaisena me sen nyt tunnemme. Muutosvastarintaa esiintyy edelleenkin, eikä

työperäistä siirtolaisuuttakaan ole aina katsottu hyvällä. Uudeksi ongelmaksi ovat muodostuneet muslimipakolaiset, joiden identiteetti on kaksijakoinen. Vaikka uusi polvi olisi syntynyt Ruotsissa, ei sen irtautuminen vanhempiensa kotimaasta ole sujunut vaikeuksitta, kirjoittaa Tapio Tamminen.

Ruotsi on luopunut yleisestä asevelvollisuudesta, eikä maan kansalaisuuden saaneiden maahan-

muuttajien tarvitse vannoa uskollisuuden valaa uudelle kotimaalleen. Se pelastaa tekijän pohtimasta ongelmaa, miten turvapaikan saanut yksilö käyttäytyisi kriisitilanteessa, kun keho on vieraassa valtiossa, mutta sydän syntymämaassa. Tätä aihetta sietäisi miettiä meillä Suomessakin.

Tuomo Hirvonen everstiluutnantti evp.

Yllättävän helppoa

SATAKUNNANKATU Satakunnankatu 39, Pori, Puh. 02-631 3300, ma-pe 7.30–19, la 9–16, www.k-rauta.fi/pori

WWW.LEHTITEHDAS.COM

Laakkonen RAISIO Vaihde 010 214 7800 Veljekset Laakkonen Oy Myynti: ma-pe klo 9–18, la 10-15 Nikkarinkatu 1, 21280 Raisio Huolto ja varaosat: ma-pe klo 7.30–17 Puheluhinnat 010-yritysnumeroon: lankapuh. 8,35 snt/puh + 6,00 snt/min., matkapuh. 8,35 snt/puh + 17,17 snt/min. Hinnat sis. alv 24 %.

Lounaismaan Osuuspankki

18

5/2018

KOKOUKSET JA KILPAILUT Alastaron Reserviupseerit ry.

Alastaron Reserviläiset ry.

Varsinais-Suomen Reserviläispiiri ry:n ja Varsinais-Suomen Reserviupseeripiiri ry:n

SÄÄNTÖMÄÄRÄISET SYYSKOKOUKSET

SÄÄNTÖMÄÄRÄISET SYYSKOKOUKSET

torstaina 1.11.2018 klo 18.00 Vampulassa, Jouko Tuovolan säätiön tiloissa (Salmenojantie 4).

Ti 13.11. klo 18 alk. Huovinrinteen kerholla, 27910 Säkylä

Kokouksissa käsitellään sääntöjen määräämät asiat, sekä Alastaron sotaveteraanien perinneyhdistyksen perustamiseen liittyvät asiat.

Porin prikaatin komentaja eversti Mika Kalliomaa alustaa aiheesta ”Porin prikaatin ja puolustusvoimien ajankohtaisia asioita sekä komentajan odotukset yhteistoiminnasta reservin ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimijoiden kanssa.”

Yhteiskuljetus Alastaron keskustasta lähtee klo 17.30.

Johtokunnat

Tervetuloa!

10. HEIKIN 2 PENINKULMAN SUUNNISTUS La 3.11. Lähdöt klo 10-11 välisenä aikana.

Matkat n. 20 km, 13 km, 7 km ja 4 km.

Kartan mittakaava 1:10 000 ja 1:15 000 Kilpailukeskus: Virttaan Erä-Veikkojen majalla.

Käsitellään sääntöjen määräämät asiat.

Osallistumismaksu 10 €, alle 16 v. ilmaiseksi.

Opastus: Kantatie 41 ja tie 213 Loimaa-Säkylä risteyksestä.

Kilpailukeskuksessa saunomismahdollisuus. Buffetissa keittoa, kahvia, sämpylöitä ja räiskäleitä.

Iltapala tarjotaan klo 18 alk.

Ilmoittautumiset toiminnanjohtajalle (vsres@co.inet.fi tai p. 040 160 8001) viimeistään 7.11. kuluessa

Samalla vietetään Heikin 80-vuotisjuhlavuoden neljättä päätapahtumaa.

Tiedustelut ja ilmoittautumiset: 30.10. mennessä Heikki Pelli p. 040 843 0601 tai heikki.pelli@pp.inet.fi.

Piirihallitukset Turun Reserviupseerit ry:n

Tervetuloa reserviläisten syksyiseen kuntotapahtumaan!

SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN SYYSKOKOUS

Alastaron reserviläiset ja Loimaan Jankko

Ke 7.11. klo 18 alk. Lähitapiolan Turun toimitiloissa (Yliopistonkatu 14 a, 20100 Turku).

Syyskokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat.

Kahvitarjoilu kello 17.30 alk. Tervetuloa!

Ilmoittautumiset: toimisto@tru.fi torstaihin 1.11. klo 20 mennessä.

Turun Reserviupseerit ry:n hallitus

SRA-TUOMARIKURSSI

Loimaan Reserviupseerit ry Loimaan Seudun Reserviläiset ry

Järjestetään MPK:n kurssina Säkylässä tammihelmikuussa 2019. Kurssin pituus on kaksi päivää (la+su).

SYYSKOKOUS

Kurssin hyväksytty suoritus antaa kurssilaiselle SRA-tuomaristatuksen. Kurssin edellytyksenä on SRA-ampujanstatus ja SRA-kilpailukokemusta.

Ilmoittautuminen kurssille MPK:n tietojärjestelmän kautta.

Mahdolliset tiedustelut tarmo.rinne@gmail.com.

Ke 14.11. klo 18. Veteraanituvalla, Veteraanintie 25.

Kokouksen jälkeen esitelmä.

Johtokunnat klo 17.30.

Tervetuloa KOKOUSKUTSU

Okrajotos 9.-10.3.2019

Raision Reserviupseerit ry:n ja Raision Reserviläiset ry:n

SÄÄNTÖMÄÄRÄISET SYYSKOKOUKSET pidetään torstaina 8.11.2018 kello 18.00 alkaen Raision kaupungintalolla, Nallinkatu 2, 21200 Raisio, kahvitus kello 17.30 alkaen.

Laitilan Reservialiupseerit järjestävät SRA-kilpailun 10.11.2018 Laitilassa MS Kaikun radalla.

Käsitellään sääntöjen määräämät asiat.

Ennen kokouksien alkua erikoistutkija, FM Olli-Matti Mikkola, aiheena ”Ajankohtaista Puolustusvoimista ja kansainvälisestä turvallisuuspolitiikasta” Raision Reserviupseerit ry Raision Reserviläiset ry

Rastit: Kilpailussa ammutaan yhteensä kahdeksan rastia, joista neljä päivällä ja neljä illalla. Minimilaukausmäärä kiväärillä 65lks, pistoolilla 45lks ja haulikolla 30lks. (haulikonpatruunat tarkennetaan rasti kuvauksessa). Maksimi ampumaetäisyys n. 100 m. Rastikuvaukset lähetetään kilpailijoille sähköpostitse viikkoa ennen kisaa.

Aikataulu: Kilpailu alkaa lauantaina 10.11. klo 12 ilmoittautumisella ja asetarkastuksella. Kilpailijapuhuttelu on klo 12.30 ja ampuminen alkaa klo 13. Osoite: Myllykoskentie 112, Laitila.

Maksut: Kilpailun osallistumismaksu on 30 €, joka maksetaan etukäteen viikon sisällä ilmoittautumisesta Laitilan Res.au tilille, Lounais-Rannikon OP FI65 5211 0340 0188 23. Kilpailuilmoittautuminen on voimassa vasta osallistumismaksun suorittamisen jälkeen.

Kyrön Seudun Reserviupseerit ry

SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN SYYSKOKOUS Ma 12.11. klo 18 alk. Pöytyän teatterilla, Kyntäjäntuvalla, osoitteessa Turuntie 1047, Pöytyä Tervetuloa

SRA-PIMEÄKILPAILU LAITILASSA

Hallitus

Piikkiön-Kaarinan Reserviupseerit ry Kaarinan-Piikkiön Reserviläiset ry

SÄÄNTÖMÄÄRÄISET SYYSKOKOUKSET Ti 13.11. klo 18, LähiTapiola, Yliopistonkatu 14, Turku (Huom! Osoite muuttunut) Kahvitarjoilu ja kokousten aluksi yhteistä ohjelmaa.

Hallitukset

Vakuutusturva: Kilpailuun osallistuvilla on oltava SRA-ampujan kortti, sekä vakuutusturva (joko ResUL:n ampumaturva tai SAL:n kilpailulisenssiin sisältyvä vakuutus),joiden voimassaolo on esitettävä kilpailupaikalla ilmoittautumisen yhteydessä.

Muuta: Kilpailun yksipäiväisyyden vuoksi kilpailuun mahtuu mukaan enintään n. 30 kilpailijaa + toimitsijat. Illalla ammuttavilla rasteilla käytetään joko aseeseen kiinnitettävää tai kädessä pidettävää valaisinta. Kivääri- ja haulikkorasteilla valaisimen tulee olla kiinnitettynä aseeseen. Toimitsijakilpailu alkaa perjantaina 9.11. Mikäli olet halukas toimitsijaksi, ota yhteyttä kilp.joht. tai ratamest.

RESERVIURHEILULIITON VALTAKUNNALLINEN TALVIJOTOS JÄRJESTETÄÄN Jotoksen teemana ovat toiminnalliset rastit sekä kansainvälisyys 9.–10.3.2019 PORIN PRIKAATISSA – HUOVINRINTEELLÄ (SÄKYLÄ) Reserviläisurheiluliiton valtakunnallinen talvijotos järjestetään 9.-10.3.2019 Porin Prikaatissa - Huovinrinteellä (Säkylä)

Jotoksesta: -

Kilpailukeskus on Porin Prikaatissa sijaitseva Camp Maurin alue Majoitus 3-5 hengen konteissa (lämpimät) Paikalle voi saapua jo perjantaina illalla 8.3.2019 Jotos alkaa lauantaina 9.3. klo 9.00 ensimmäisen partion startatessa liikkeelle ja päättyy sunnuntaina 10.3 n. klo 14.00 Kaikki rastit ovat toiminnallisia ja monipuolisia rasteja (ei kylmärasteja)

Jotoksen teemana ovat toiminnalliset rastit sekä kansainvälisyys

Jotoksesta:

Ennakkoilmoittautuminen 31.12.2018 mennessä - hinta 100€/partio.

1.1.2019 - 28.2.2019 ilmoittautumiset 140€/partio.

Ilmoittautumiset: suvi.lahteenmaki@hotmail.com (jotoksen sihteeri)

- Kilpailukeskus on Porin Prikaatissa sijaitseva Camp Maurin alue Mikko Kulmanen mikko.kulmanen@hotmail.fi Minna Nenonenkonteissa minna.nenonen@mpk.fi - Majoitus 3–5 hengen (lämpimät) Lähteenmäki suvi.lahteenmaki@hotmail.com - Paikalle voiSuvi saapua jo perjantaina illalla 8.3.2019 Tehtäväjohtajat: Kulmanen, Teemu Isotalo ja Esa Aronoja - JotosMatti alkaa lauantaina 9.3. klo 9.00 ensimmäisen partion startatessa liikkeelle ja päättyy sunnuntaina 10.3. n. klo 14.00 Päävastuullinen järjestäjä: Oripään Reservialiupseerit ry - Kaikki rastit ovat toiminnallisa ja monipuolisia rasteja (ei kylmärasteja) Jotoksen johtaja: Jotoksen varajohtaja Jotoksen sihteeri:

Ennakkoilmoittautuminen 31.12.2018 mennessä – hinta 100€/partio 1.1.–28.2.2019 ilmoittautumiset 140€/partio.

Ilmoittautumiset: suvi.lahteenmaki@hotmail.com (Jotoksen sihteeri) Jotoksen johtaja: Mikko Kulmanen

mikko.kulmanen@hotmail.fi

Ilmoittautumiset: Viimeistään 28.10. osoitteeseen: kristian.sukari@gmail.com. Ilmoittautuessa mainittava nimi, syntymäaika, yhdistys, mahdollinen ryhmätoivomus sekä jos tarvitset järjestäjältä laina-aseen/patruunat.

Jotoksen varajohtaja: Minna Nenonen

Lisätiedot: Kristian Sukari / kilpailun johtaja p. 050 550 1357 Harri Suominen / ratamestari p. 040 511 2517.

Tehtäväjohtajat: Matti Kulmanen, Teemu Isotalo ja Esa Aronoja

Tervetuloa!

Jotoksen sihteeri: Suvi Lähteenmäki

minna.nenonen@mpk.fi suvi.lahteenmaki@hotmail.com

Päävastuullinen järjestäjä: Oripään Reservialiupseerit ry

19

5/2018

RESERVILÄISURHEILU

Pienoiskivääri paukkui Vaskiolla Mauri Hanhikoski

H

alikon Reserviläiset järjestivät Salon Vaskiolla syyskuisena iltapäivänä pienoiskiväärin kenttäammunnan mestaruuskilpailun jo kuudennen kerran. Kilpailu käytiin jokamiehen asussa rennosti, mutta lajin sääntöjen mu-

kaisesti.

Kilpailu on saanut lisää osanottajia kun yhdistyksen jäsentenvälisenä aloitettu kisa muutettiin avoimeksi viime vuonna. Tämän vuoden voittaja Riikka Aakula on viides kilpailija joka sai nimensä kiertopalkintoon.

Vain yksi kilpailija on voittanut kisan kahdesti.

TULOKSET 1) Riikka Aakula 152 (makuu 90 + pysty 62) 2) Joni Tenhunen 150 (89+61) 3) Kalevi Vähäkylä 148 (87+61) 4) Pasi Saastamoinen 147 (92+55) 5) Ilkka Ratamo 138 (91+47) 6) Kari Mahlberg 137 (78+59) 7) Satu Salokannel 119 (80+39) 8) Mauri Hanhisalo 117 (86+31) 9) Mikko Hautala 115 (93+22) 10) Reino Heikkilä 112 (74+38) 11) Jouko Markkanen 107 (65+42) 12) Jorma Pitkänen 107 (91+16) 13) Jari-Pekka Savojoki 100 (77+23) 14) Jukka Salo 97 (72+25) 15) Eeva Leinonen 97 (82+15).

Riikka Aakula vei pojan kotiin. Vieressä Kalevi Vähäkylä ja Mauri Hanhikoski.

TULOSTAULU Varsinais-Suomen Reserviläispiirien pistooliampumajuoksumestaruuskilpailut 29.8.2018 Laitila

18.15 (2) 3. jääkäri Petri Tattinen Alastaron Reserviläiset 19.37 (6) 4. alikersantti Mika KilpeläiPitkä matka nen Alastaron Reserviläiset H 23.59 (10) 1. kapteeni Mikko Hautala 5. alikersantti Esko PirttiRaision Reserviupseerit mäki Alastaron Reserviläi22.28 (2) set 24.08 (9) H 45 H 55 1. kersantti Pasi Saastamoi- 1. vääpeli Lasse Varjonen nen Halikon Reserviläiset Alastaron Reserviläiset 23.54 (4) 20.58 (6) 2. ylikersantti Antti Seppälä Alastaron Reserviläiset H 60 1. ylikersantti Raimo Joen25.06 (2) suu Alastaron Reserviläiset Lyhyt matka 18.56 (4) H 50 H 65 1. jääkäri Joni Tenhunen 1. kapteeni Tuomo Kuopio Naantalin Reserviläiset Kyrön Reserviupseerit 15.59 (4) 20.37 (3) 2. kersantti Ari Peltonen 2. alikersantti Harri Kuosa Louhisaaren Reserviläiset

V-S:n RESERVIUPSEERIPIIRI RY V-S RESERVILÄISPIIRI RY Toiminnanjohtaja Erkki Lehmus 040 160 8001 vsres@co.inet.fi

Alastaron Reserviläiset 23.59 (3) 3. lääkintäluutnantti Reijo Hannus Salon Seudun Reserviupseerit 26.59 (7) H 70 1. kersantti Heikki Rantanen Alastaron Reserviläiset 21.45 (6) 2. insinöörikapteeni Pertti Sirola Raision Reserviupseerit 25.14 (8) 3. kapteeni Erkki Laine Salon Seudun Reserviupseerit 26.58 (9) 4. kapteeni Matti Mäkirinne Salon Seudun Reserviupseerit 30.35 (7) H 75 1. luutnantti Kalevi Vähäkylä Halikon Reserviläiset 23.30 (3) H 80

Kotisivut www.rul.fi/varsinais-suomi www.reservilaisliitto.fi/varsinais-suomi Rul:n toimisto Puh. 09-4056 2050 Res:n toimisto Puh. 09-4056 2040

1. ylikersantti Heikki Pelli Alastaron Reserviläiset 32.01 (9)

Laitilan reserviläisten onginta- ja tikanheittokilpailut

Joukkuekilpailu

Onginta: 1. vääpeli Untamo Jousamaa 885 mm 2. alikersantti Mikael Koskinen 705 mm 3. vääpeli Raimo Syrjälä 520 mm 4. yliluutnantti Juha KyläPuhju 410 mm 5. vääpeli Sakari Koskinen 375 mm 6. ylikersantti Markku Raitio 250 mm

Lyhyt matka Upseerit 1. Salon Seudun Reserviupseerit (kapteeni Erkki Laine, lääkintäluutnantti Reijo Hannus ja kapteeni Matti Mäkirinne) 1.24.32 Reserviläiset 1. Alastaron Reserviläiset I (ylikersantti Raimo Joensuu, jääkäri Petri Tattinen ja vääpeli Lasse Varjonen) 59.31 2. Alastaron Reserviläiset II (kersantti Heikki Rantanen, alikersantti Mika Kilpeläinen ja alikersantti Harri Kuosa) 1.09.43

RESERVILÄISURHEILULIITTO Puh. 09-4056 2060 Osoite kaikilla: Döbelninkatu 2, 00260 Helsinki

Tikanheitto: 1. vääpeli Sakari Koskinen 24 pistettä 2. vääpeli Harri Suominen 24 pistettä 3. alikersantti Mikael Koskinen 19 pistettä 4. yliluutnantti Juha Kylä-

Puhju 13 pistettä 5. vääpeli Raimo Syrjälä 6 pistettä 6. kapteeni Seppo Lehtola 5 pistettä 7. vääpeli Untamo Jousamaa 3 pistettä 7. ylikersantti Markku Raitio 3 pistettä Yhteistulokset (onginta + tikanheitto): 1. vääpeli Untamo Jousamaa 888 (885+3) 2. alikersantti Mikael Koskinen 724 (705+19) 3. vääpeli Raimo Syrjälä 526 (520+6) 4. yliluutnantti Juha KyläPuhju 423 (410+13) 5. vääpeli Sakari Koskinen 399 (375+24) 6. ylikersantti Markku Raitio 253 (250+3)

20

5/2018

MERKKIPÄIVÄT MARRASKUU 98 VUOTTA 11.11. Ylikersantti Lehtovaara Martti

Salo

96 VUOTTA 28.11. Kapteeni Nikkilä Risto 30.11. Alikersantti Hyrkkö Eeri Johannes

Loimaa Nousiainen

93 VUOTTA 4.11. Vääpeli Kaira Eero

Laitila

92 VUOTTA 7.11. Yliluutnantti Seppälä Erkki 29.11. Kersantti Kaivola Antti 4.11. Korpraali Urmas Esko

Turku Pöytyä Koski Tl

90 VUOTTA 13.11. Luutnantti Mäki Matti 27.11. Ylivääpeli Ruskeeniemi Veikko

Salo Loimaa

85 VUOTTA 16.11. Luutnantti Wirtanen Leif Urho

Kemiö

80 VUOTTA 14.11. Ylikersantti Saarelainen Matti 24.11. Luutnantti Paakkola Pentti Juhani

Loimaa Naantali

75 VUOTTA 8.11. Yliluutnantti Vilen Pertti 16.11. LuutnanttiEskola Aarno 25.11. Kapteeni Mäkipää Olli 29.11. Kapteeni Sokajärvi Pentti

Turku Turku Tampere Turku

70 VUOTTA 1.11. Yliluutnantti Kiviaho Lasse Olavi 1.11. Ylikersantti Yli-Jaakkola Jorma 4.11. Luutnantti Virtanen Lasse 11.11. Yliluutnantti Nepponen Juha Kalevi 21.11. Ei sot.arvoa Kronberg Folke

Salo Pöytyä Salo Loimaa Parainen

60 VUOTTA 6.11. Vänrikki Lindroth Lasse Pekka 9.11. Korpraali Kaisla Kari Kalevi 19.11. Kersantti Mynttinen Jorma Tapani 21.11. Kersantti Sairanen Veli-Matti

Taivassalo Salo Salo Loimaa

50 VUOTTA 1.11. Ei sot.arvoa Tamminen Mari 4.11. Jääkäri Tenhunen Joni 9.11. Korpraali Simola Mika Kristian 19.11. Ylivääpeli Kaskinen Petri Tapani 22.11. Yliluutnantti Rosendahl Mikko Sakari 26.11. Alikersantti Koivukoski Pekka Yrjö 26.11. Alikersantti Mannelin Mika Juhani

Oripää Raisio Salo Vehmaa Paimio Turku Turku

JOULUKUU

Turun Upseerikerho Kaivokatu 12, 20520 Turku p. 02 251 1122, 0400-487 167 info@turunupseerikerho.fi

Lounas arkisin 10.30–13.30. Runsas salaattipöytä, kolme lämminruokavaihtoehtoa, leivät ja kahvi. 7,80 € Lauantaibrunssi 11.00–13.30, 11 €.

Lapset 4–12 vuotta 6 € ja alle 4 vuotta veloituksetta Juhlapalvelustamme ruoat ja kakut tilauksesta Tilausravintolamme toteuttaa kokouksenne, tilaisuutenne ja juhlanne ammattitaidolla www.turunupseerikerho.fi

Ajat muuttuvat. Helpommiksi.

Kun vaihdat paperisen tunnuslukukorttisi Nordea Tunnusluvut – sovellukseen, luvut kulkevat aina mukanasi ja voit hoitaa entistä kätevämmin sekä pankkiasiat että muut pankkitunnuksia vaativat palvelut.

Lue lisää nordea.fi/tunnuslukusovellus ja lataa tunnuslukusovellus puhelimeesi tai tablettiisi.

N O RDE A 24/ 7 0200 3000 (pvm /m pm ), N O RDE A . FI Nordea Bank AB (publ), Suomen sivuliike, Nordea Bank AB (publ), Ruotsi

91 VUOTTA 24.12. Kapteeni Koskenmäki Kaarlo

Salo

90 VUOTTA 9.12. Yliluutnantti Luotonen Aarre

Rymättylä

85 VUOTTA 12.12. Yliluutnantti Ihantola Heikki 23.12. Alikersantti Rinne Aulis

Salo Turku

75 VUOTTA 5.12. Kersantti Simelius Pekka 12.12. Alikersantti Grönholm Erkki Kalervo

Salo Mietoinen

70 VUOTTA 9.12. Kersantti Tuomela Esko Tapani 25.12. Luutnantti Koiranen Veikko

Vehmaa Rusko

60 VUOTTA 11.12. Pursimies Neuvo Ari Juha 27.12. Luutnantti Kuparinen Heikki Eerik

Turku Paimio

50 VUOTTA 7.12. Alikersantti Heininen Risto Juhani 8.12. Ylikersantti Savola Mika Juhani 9.12. Yliluutnantti Tolppanen Timo Petteri 16.12. Kersantti Tiron Liviu -Marius 18.12. Alikersantti Tuominen Petri Paavali 19.12. Ylikersantti Jaakkola Jouko Antero 26.12. Vänrikki Elovaara Vesa Tapani 26.12. Kersantti Koskinen Mika 28.12. Luutnantti Ahlroos Simo Tapani

Lieto Askainen Masku Lieto Somero Mynämäki Salo Salo Perniö

Seuraava numero ilmestyy 20.12.2018 Aineisto seuraavaan lehteen 5.12. mennessä

Pienistä iloista suuriin uutisiin

Logistiikkapalveluja Turun satamassa

TurkuSteve Varastokatu 1, FI-20200 Turku info@turkusteve.com +358 (0)207 529 777

www.turunsanomat.fi