Voima-talous 1/2023

TALOUSS

Erittäin suuren valikoiman kirjakauppa. Tätä kirjoitettaessa Rosebudin hyllyissä on yli 47 200 eri kirjanimikettä!

Meiltä löydät hyllystä kaikki tärkeät tietokirjallisuuden uutuudet. Varsinkin Teos, Aula, Aviador, Gaudeamus, Vastapaino, Tutkijaliitto, SKS, Siltala, niin & näin, Ursa, Umpihanki ja Terra Cognita huolehtivat, että Rosebudissa ovat kaikki näiden kustantajien saatavilla olevat nimikkeet.

Hyllyssä on myös paljon kustantajilta loppuunmyytyjä klassikoita ja vanhoja helmiä. Sekä tietenkin pääkustantajien ajankohtaiset nimikkeet.

Ohjelmalavallamme pyörii viikottain monia tärkeitä keskusteluja kirjallisuudesta, tieteestä, taiteesta ja politiikasta. Ellet ehdi paikalle, katso ohjelmat YouTube-kanavaltamme rosebud_lava

Kaikkien Rosebudin kirjakauppojen yhteystiedot löydät sivuiltamme rosebud.fi.

Maailma ei ole valmis. Tarvitaan enemmän kirjoja.

Kestotilaus

34,90 €

39 € / vuosi 6 numeroa sis. digilehden

Kaisa-talo, Helsinki Kaisaniemenkatu 5

Sisältö

4. 8.

LUOKO TALOUSKASVU ONNEA?

HYVINVOINTITALOUS

10. 14.

TALOUS JA DEMOKRATIA

12.

DONITSITALOUS

16.

VEROTUS MAAILMAN MUUTTAMISEN VÄLINEENÄ

IHMISKUNNAN UUSI HISTORIA

18.

OSALLISUUSTALOUS

VISIONÄÄRINEN TALOUSLIITE!

Kannen kuva: Juha Sääski: Kadulla 6, valokuvakollaasi, 2007–2022

Juha Sääski

PÄÄKIRJOITUS

André Debus: Juha Sääsken muotokuva, hiilipiirustus

VOIMAN talousliitteen kuvittaja Juha Sääski (s.1952) muotoilee teoksensa usein parodian muotoon käyttäen surrealistisia rinnastuksia ja absurdeja assosiaatioita, jotka eivät kuitenkaan ole kovin kaukana todellisuudesta. Käyttämällä etäännyttämistä, huumoria, ja satiiria hän osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun kommentoimalla kulttuurimme tilaa. Hän yhdistelee yksinkertaisia naiiviuksia, kliseitä, optimistisia asioita, komiikkaa ja estetiikkaa vakaviin ja surullisiin aiheisiin. Rinnastamalla näitä tragikoomisia, ristiriitaisia elementtejä Sääski pyrkii ilmaisemaan ihmiselämän paradoksaalisuutta ja haurautta.

Juha Sääski on urallaan järjestänyt 51 yksityisnäyttelyä Suomessa ja ulkomailla, gallerioissa ja taidemuseoissa, esimerkiksi, Helsingissä, Tampereella, Berliinissä, Nurnbergissä, Ulmissa ja Tallinnassa. Näiden lisäksi hän osallistunut noin 250:een yhteis- ja ryhmänäyttelyyn Suomessa ja ulkomailla, mm. Tukholmassa, Munchenissa, Viernheimissä, Mannheimissa,Wrexhamissa, New Yorkissa, Berliinissä, Hampurissa, Koblenzissa, Tallinnassa sekä DDR:ssä, Puolassa, Unkarissa, Norjassa ja Tanskassa.

Sääsken teoksia on useissa yksityisissä ja julkisissa taidekokoelmissa. Hän on myös toteuttanut useita julkisia taideteoksia, ulkoseinä- ja sisätilateoksia Suomessa, yhden Espanjassa.

www.juha-saaski.fi

Voima-talous on Voima-lehden liite. Voiman vastaava päätoimittaja on Emilia Miettinen ja liitteen Pauli Huotari. Ulkoasu: Ninni Kairisalo. Seuraava Voima-talous ilmestyy marraskuussa 2023. Painopaikka: Alma Manu Tampere. Painos 60 000.

Voima-lehti kiittää Alfred Kordelinin säätiötä tuesta liitteen toteuttamiseksi.

Sääski: Parhaan tv-kanavan valintaa valokuvakollaasi, 2007–2022

Juha

KAPITALISMIKRITIIKISTÄ on tullut muotia. Vasemmiston keskuudessa se on aina ollut muotia, mutta kritiikki on valtavirtaistunut. Esimerkiksi Suomen Kuvalehti on nimennyt kapitalismikritiikin muoti-ilmiöksi. The Economistin ja The Financial Timesin kaltaisissa talousjulkaisuissa kapitalismin ongelmia nostetaan säännöllisesti esiin.

Myös maailman talouseliitti haluaa uudistaa kapitalismia. Ehdotuksiin kuuluu esimerkiksi niiden ihmisten osallistaminen taloudellista toimintaa koskevaan päätöksentekoon, joihin tuon toiminnan vaikutukset ulottuvat. Valtavirtaisen kapitalismikritiikin tavoitteena on usein pelastaa kapitalismi itseltään.

Trendin syyt ovat ilmeisiä. Olemme vauraampia kuin koskaan, mutta vauraus on äärimmäisen epätasaisesti jakautunut ja materiaalisen hyvinvoinnin kasvattaminen nykyiseen tyyliin uhkaa tehdä planeetastamme elinkelvottoman. Myös mielenterveyden ongelmat ovat kasvava ilmiö. Nämä ongelmat ovat kuitenkin liian suuria ja yhteiskunnallisia terapeutin vastaanotolla käsiteltäviksi.

Valtavirtaisessa kritiikissä keskitytään usein järjestelmän säätämiseen ja optimointiin. Säätäminen ei kuitenkaan riitä, vaan kestävät laadulliset periaatteet on nostettava taloutta määrittäviksi kriteereiksi. Ekologisen talouden tai hyvinvointitalouden ideat eivät välttämättä ota kantaa talousjärjestelmään perinteisessä mielessä. Ne pyrkivät kuitenkin muuttamaan talouden toimintalogiikkaa perustavanlaatuisella tavalla. Näihin ideoihin liitetään usein myös yhteiskunnallisen ja taloudellisen vallan tasaisempi jakaminen.

Yksi aikamme suurimmista haasteista on ottaa mennyttä ja nykyisyyttä koskevat empiiriset havainnot tosissaan ja purkaa niiden ympäriltä ajatusrakennelmia, jotka eivät perustu todellisuuteen, mutta jättää samalla tilaa mielikuvitukselle. Kestävämpi tulevaisuus ei voi perustua vain havainnoille menneisyydestä.

Tämän talousliitteen teemana ovat vaihtoehtoiset tavat järjestää taloutta. Erilaisia talouden organisoinnin tapoja löytyy niin historiasta, nykyisyydestä kuin uusien ideoidenkin alueelta. Liitteen teksteissä murretaan myyttejä ihmisyhteisöjen historiasta, tarkastellaan demokraattisia talouden organisoinnin tapoja ja hahmotellaan talouden sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää kehikkoa.

Ajankohtainen keskustelu kestävämmän talouden vaihtoehdoista on laaja ja rikas aihealue, jonka pintaa pääsemme vain raapaisemaan. Toivon, että käsittelemämme teema saa vielä jatkoa!

Pauli Huotari

Luoko talouskasvu onnea?

POLIITTISESSA keskustelussa toistuu usein ajatus, että talouskasvu on välttämätöntä hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja kasvattamiseksi. Onnellisuutta Aalto-yliopistossa tutkiva filosofi Frank Martela on toista mieltä.

”Suomen kaltaisissa maissa bruttokansantuotteen kasvattaminen on aika huono keino hyvinvoinnin lisäämiseen.”

Martelan mukaan onnellisuus on käytännössä vain toinen nimitys hyvinvoinnille. Tutkimuksissa on havaittu, että köyhemmissä maissa ihmisten kokema onnellisuus kasvaa käsi kädessä BKT:n kanssa. BKT:n saavutettua tietyn tason yhteys kuitenkin heikkenee. Rikkaissa maissa BKT:n kasvu ei enää juurikaan lisää ihmisten tyytyväisyyttä omaan elämäänsä. Sama pätee hänen mukaansa myös yksilötasolla. Alimmissa tuloluokissa tulojen kasvun ja onnellisuuden välillä on vahva yhteys. Mitä varakkaampia ihmisiä tarkastellaan, sitä heikommaksi yhteys muuttuu.

Perustarpeiden tyydyttäminen lisää onnellisuutta. Hyvinvointi lisääntyy merkittävästi, kun nälkää näkevä saa tarpeeksi ruokaa tai koditon itselleen asunnon. Kun perustarpeet on täytetty, elämää ei kuitenkaan ole enää yhtä helppo parantaa rahalla.

Ihminen vertailee itseään muihin. Hän arvioi omaa hyvinvointiaan suhteessa ympärillä oleviin. Kun tulotaso nousee, vertailukohdiksi tulevat uuden tuloluokan edustajat. Silloin uusi elintaso ei enää näytäkään yhtä hienolta kuin ennen nousua.

Martela toteaa, että lopulta tulojen kasvu ei lisännytkään onnellisuutta niin paljon kuin oli kenties etukäteen kuvitellut.

Yhteiskunnan päämääräksi hyvinvointi

Martela katsoo, että yhteiskunnalla voi olla erilaisia päämääriä, mutta yksi keskeinen päämäärä on pitää huolta siitä, että ihmiset voivat hyvin ja ovat onnellisia.

Onnellisuutta piti tärkeänä myös taloustieteen isänä tunnettu, 1700-luvulla elänyt skotlan-

tilainen filosofi Adam Smith Kirjassaan Moraalituntojen teoria hän kirjoitti, että valtiomuotojen ainoa tarkoitus oli edistää niissä asuvien onnellisuutta.

Martelasta merkityksellistä ei ole talouden kehitys vaan hyvinvoinnin lisääminen. Hän erottelee toisistaan hyvän ja huonon talouskasvun. Joskus taloudellinen toiminta kasvattaa hyvinvointia, joskus ei. Toisinaan se voi myös vähentää hyvinvointia.

”Kyse on siitä, miten saadaan tuotettua mahdollisimman paljon hyvinvointia mahdollisimman monelle niin, että se kuormittaa ympäristöä mahdollisimman vähän.”

Ilmasto, talous ja hyvinvointi Talouskasvu ja ilmastotoimet asetetaan usein vastakkain. Martelan mielestä ilmastotoimia ei tulisi tarkastella talouden vaan hyvinvoinnin näkökulmasta. Tulisi tehdä ilmastotoimia, jotka eivät haittaa hyvinvointia. Talouden kokoa voi olla mahdollista supistaa vähentämällä sellaista kulutusta ja

Ihmisten tyytyväisyys kertoo niin taloustoimien vaikutuksista kuin tulevien vaalien tuloksista.

”Martelasta merkityksellistä ei ole talouden kehitys vaan hyvinvoinnin lisääminen.”

taloudellista toimintaa, jotka eivät lisää hyvinvointia.

”Iso osa kulutuksesta on sellaisten ihmisten kulutusta, joilla on valtava hiilijalanjälki mutta joiden hyvinvointi on jo valmiiksi korkealla tasolla. Se on hyvinvoinnin kannalta tyhjäkäyntiä. Jos samat resurssit käytettäisiin niiden ihmisten elämän parantamiseen, joilla menee selvästi huonommin, niin keskimääräistä hyvinvointia saataisiin nostettua huomattavasti enemmän.”

Tämä liittyy Martelan mukaan oikeudenmukaiseen siirtymään. Kaikkien ihmisten hyvinvointi tulisi huomioida ilmastotoimia tehtäessä.

Hyvinvoinnin mittarit ohjaamaan päätöksiä Jotta voitaisiin tunnistaa, milloin taloudellinen toiminta luo hyvinvointia, on hyvinvointia mitattava. Yksi tapa ovat kyselytutkimukset, joissa selvitetään ihmisten omaa kokemusta. Esimerkiksi elämäntyytyväisyyttä mitataan kysymällä, kuinka tyytyväinen vastaaja on omaan elämäänsä asteikolla 1–10, jos 10 on paras kuviteltavissa oleva elämä. Myös viime aikoina koetuista positiivisista ja negatiivisista tunteista kysyminen on tavallista.

Martela pitää tällaista subjektiivista hyvinvointia keskeisenä mittarina. Sen rinnalle tarvitaan muita mittareita, sillä ihminen ei aina kykene arvioimaan

omaa hyvinvointiaan. Toisaalta subjektiivinen mittari myös paljastaa asioita, joita esimerkiksi talouteen liittyvät ulkoiset mittarit eivät tavoita.Esimerkiksi Ruotsi, Islanti, Ranska, Italia ja Uusi-Seelanti ovat pyrkineet kehittämään hyvinvointimittareita, joita seurataan valtion tasolla. Niissä kokonaishyvinvointia

tarkastellaan erilaisilla talouteen, ympäristöön ja inhimillisiin tekijöihin liittyvillä indikaattoreilla. Elämäntyytyväisyys on usein yksi näistä.

Martelan mielestä sellaista pitäisi pyrkiä rakentamaan Suomessakin. Tähän suuntaan onkin otettu askelia. Yksi Marinin hallituksen ohjelman ta-

voitteista on hyvinvointitalouden edistäminen. Tähän sisältyy hyvinvointia kuvaavien mittarien käyttö päätöksenteon tukena perinteisten talousmittarien rinnalla. Viime vuonna valmistuikin valtioneuvoston teettämä selvitys hyvinvoinnin mittareista ja hyvinvointilähtöisistä politiikkamalleista.

Hyvinvointi ja demokratian kriisi Hyvinvointi liittyy myös demokratian kriisiin ja populismin nousuun.

Martelan mukaan talouden kehityksen on jo pidempään tiedetty ennustavan äänestyskäyttäytymistä. Hyvässä taloustilanteessa ihmiset ovat taipuvaisempia äänestämään vallassa olevia puolueita ja huonossa taloustilanteessa oppositiopuolueita.

Hän kertoo, että viimeisen 5–10 vuoden aikana on julkaistu useampia tutkimuksia, jotka osoittavat, että myös tyytyväisyys elämään näkyy vaalituloksissa. Yhdysvalloissa Donald Trumpia äänestettiin todennäköisemmin alueilla, joilla ihmiset kokivat hyvinvointinsa olevan laskussa. Sosiaalinen media vääristää kuvaa, jonka päättäjät saavat ihmisten näkemyksistä ja eri väestöryhmien hyvinvoinnista. Siellä näkyvät äänekkäät ihmiset, joilla on voimakkaita mielipiteitä. Kansallisesti edustavat hyvinvointitutkimukset auttaisivat näkemään todellisen tilanteen melun takana.

Hyvinvoinnin systemaattinen kansallinen mittaaminen olisikin Martelan mielestä tärkeää. Sen avulla voisi arvioida poliittisten päätösten hyvinvointivaikutuksia. Poliitikkoja luulisi kiinnostavan ainakin se, että mittari ennustaisi äänestyskäyttäytymistä.

Kaavion lähde: Frank Martela ja Jussi Ahokas: Kyllä Kansa tietää: Suomi tarvitsee koetun hyvinvoinnin mittarin EVA Analyysi No

2. Elämäntyytyväisyys (asteikko 1–10) ja bkt/asukas (vuoden 2011 hinnoissa) eri maissa

Luentosarja verkossa

Vaalit, Faktat ja faktat

– näkökulmia tosiasioihin, tarinoihin ja politiikkaan.

Faktabaari.fi-verkkosivuilla julkaistaan tallenteet Aalto-yliopiston kevään vaalivaikuttamista ja propagandaa käsittelevästä luentosarjasta. Tallenteet julkaistaan luentojen jälkeen seuraavan päivän aikana ja ovat esillä viikon ajan. Faktabaari julkaisee ohessa myös lyhyitä näkökulmablogeja, jotka täydentävät luennoilla kuultua.

Aalto-yliopiston luentosarja jakautuu kolmeen kokonaisuuteen. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan vaikuttamista ja politiikkaa käsitteiden ja teorian kautta. Toisessa osassa Suomen eduskuntavaalien jälkeen pyritään viemään tarkastelu konkreettisiin tapauksiin, esimerkkinä kehityskulut ja käytännöt Suomessa sekä länsimaissa. Lopuksi toukokuussa esiin tuodaan myös strateginen tilanne, digitaaliset alustat, joihin vaalit ja demokraattiset käytännöt eivät ulotu. Luentosarjan tavoitteena on lisätä tietämystämme eri toimijoista ja heidän strategioistaan ja taktiikoistaan ja samalla lisätä kuulijoiden kykyä sietää näitä toimia – lisätä siis kuulijoiden resilienssiä informaatiovaikuttamista kohtaan.

7.3. Hanna Smith: Demokratian ja autokratian vastakkainasettelu – aikamme isoin turvallisuushaaste?

14.3. Veli-Pekka Tynkkynen: Energia ja Venäjä

21.3. Joonas Pörsti: Poliittisen propagandan perusteet ja vaikuttavuus

28.3. Mikko Salo: Yhdysvaltojen välivaalien opit Suomeen? Digitaalisen vaalilukutaidon tarve

2.4. Eduskuntavaalit

4.4. Janne ”Rysky” Riiheläinen: Suomalainen disinformaatiokenttä kansanvallan karkeloissa

5.4. Faktabaari Forum. Eduskuntavaalien opetukset – Digisivistys, digitaalinen informaatioja vaalilukutaito sekä faktantarkistus Suomessa 2024 vaaleissa. Luennoista poiketen avoin tilaisuus klo 15–17 Päivälehden museossa, Ludviginkatu 2–4, Helsinki.

11.4. Salla Nazarenko: Venäjän TV ja vaalit

25.4. Jussi Jalonen: Puolan vaalit 2023

9.5. Annastiina Kallius: Unkari

16.5. Salla-Maaria Laaksonen: Sosiaalisen median alustojen valta ja vastuu yli julkisen keskustelun

23.5. Vili Lehdonvirta: Alustojen ruhtinaat

Luennot verkossa: faktabaari.fi

Yhteistyössä

HYVINVOINTITALOUS

Hyvinvointitalouden kannatus ei katso puoluetta

Jos jatkamme bruttokansantuotteen tuijottamista, emme kasvata elintärkeitä inhimillisiä, sosiaalisia ja ekologisia voimavaroja. Talouspolitiikka tarvitsee hyvinvointiremontin.

ORONAKRIISI on kasvattanut hyvinvointivelkaa, ja elinkustannusten nousu vaikuttaa monen kohdalla arjessa selviämiseen. Suomessa elää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä lähes 800 000 ihmistä. Hintojen nousu syksyllä 2022 pudotti jopa 62 000 uutta kotitaloutta köyhyyteen ja nosti lasten köyhyysastetta yli kolmella prosentilla. Leikkaukset sosiaali- ja terveyspalveluista tai sosiaaliturvasta heikentävät hyvinvointia etenkin jo entuudestaan heikommassa asemassa olevien keskuudessa.

Kkestämätöntä. Sen nykyinen ohjaus ei tue tarpeeksi hyvinvoinnin kasvua. Ilman hyvinvointitaloudellista talouden ohjausta hyvinvointi ja ympäristö eivät koskaan ole poliittisen päätöksenteon keskiössä.

Hyvinvointitalous tuo sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden talousjärjestelmän keskiöön.

Siinä ihminen ja ympäristö tulevat ensin: toiminnalla tuotetaan ja vahvistetaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä ympäristön elinvoimaisuutta – siis mahdollistetaan hyvä elämä kaikille.

”Suomessa BKT:n kasvu ei ole pitkään aikaan korreloinut hyvinvoinnin kasvun kanssa, päinvastoin.”

Myös ympäristökriisien vaikutukset uhkaavat erityisesti jo valmiiksi heikommassa asemassa olevien hyvinvointia. Maailman terveysjärjestö WHO on varoittanut luontokadon ja ympäristön tuhoutumisen vaikutuksista kaikkien ihmisten terveyteen.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen talouspolitiikka on

Jotta päätöksenteko olisi kestävää, siinä tulee sekä turvata tämänhetkinen hyvinvointi että ennakoida tulevaa hyvinvointia.

Hyvinvointi edellyttää investointeja

Hyvinvointi-investoinnit ovat pitkäjänteisiä panostuksia niille yhteiskunnan alueille, jotka parhaiten mahdollistavat kansalaisten ja ympäristön hyvinvoinnin kasvattamisen pitkällä aikavälillä. Investointien avulla on tar-

koitus vahvistaa niin inhimillisiä, sosiaalisia kuin ekologisiakin voimavaroja, jotka puolestaan auttavat ennaltaehkäisemään erilaisten kriisien pitkittymisen. Esimerkkejä hyvinvointi-investoinneista on mm. Terapiatakuu, nuorten harrastuspalvelut, päihdehuoneet ja kehitysvammaisten työllisyyspalvelut.

Vaikka hyvinvointi on yksi tavoite jo itsessään, hyvinvointi-investoinnit lisäävät myös taloudellista kestävyyttä ja lujittavat hyvinvointivaltion edellytyksiä. Hyvinvointi-investoinneilla ennaltaehkäistään kustannuksia, jotka rapauttavat julkista taloutta.

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD on esimerkiksi arvioinut, että Suomen terveydenhuollon epätasa-arvoisuus ja pitkät hoitojonot lisäävät osaltaan työttömyyttä ja sen pitkittymistä. Oikeudenmukainen terveydenhuolto on paitsi ihmisoikeus myös avain toimivaan työmarkkinaan.

Oikeudenmukainen terveydenhuolto myös säästäisi kustannuksia. Mieli ry:n mukaan suomalaisten työkyvyttömyyseläkkeistä mielenterveysperusteisia on 53 prosenttia. THL:n arvion mukaan paremmat mielenterveyden palvelut säästäisivät 11 miljardia euroa vuodessa,

kun lasketaan mielenterveysongelmien vaikutus työttömyyteen, sairauspäivärahoihin, menetettyihin verotuloihin ja terveydenhuollon maksuihin.

Sosioekonomisten terveyserojen tasaaminen nostaisi kansanterveyttä ja toisi terveydenhuollon menoihin 1,5–2 miljardia euroa suoria säästöjä. Sairauspäivärahapäivissä laskettuna säästö olisi Terveyden ja

hyvinvoinnin laitoksen eli THL:n mukaan 1,3 miljoonaa päivää.

Työllistämisen työkalupakki Hyvinvointi-investointeja, joilla on työllisyyttä parantava vaikutus, olisi syytä tehdä jo nyt. Työttömyyden rakenteellistuminen on selkeästi näkyvissä. Yli kaksi vuotta työttömänä olleiden määrä on noussut yli 50 000 henkilöön.

Pääsy tarpeenmukaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin vahvistaisi ihmisten työ- ja toimintakykyä sekä työmarkkinoille osallistumista. Työllistämistä edesauttaisivat myös osa-aikatyön parempi mahdollistaminen, investoiminen yksilökohtaiseen palvelutarpeen arviointiin työllisyyspalveluissa ja panostukset aktiivisen työvoimapolitiikan palveluihin.

Kokonaistyöllisyyden nostaminen vaatii näiden kaikkien toimien edistämistä rinnakkain.

Hyvinvoinnin vaikutusarviointi

päätöksenteon keskiöön Hyvinvointitalouden ohjaukseen on sitouduttu esimerkiksi

Vielä on paljon tehtävää.

Suomessa tarvitaan mittareita, jotka tuovat talouspolitiikan hyvinvointivaikutukset näkyviin. Kustannuksiin keskittyvän tarkastelun sijaan tulee keskittyä siihen, miten toimet vaikuttavat hyvinvointiin.

Erityistä huomiota mittaamisessa tulee kiinnittää terveyden ja hyvinvoinnin epätasaiseen jakautumiseen ja hyvinvoinnin lisäämiseen siellä, missä se on matalinta. Hyvinvointi-indikaattoreiden avulla voidaan paikantaa ja priorisoida näitä kohteita sekä mitata investointien

ohjaavana mittarina BKT:stä tekeekin ongelmallisen se, että se ei kerro kasvun laadusta – hyvinvoinnille haitallinenkin toiminta kasvattaa BKT:tä. Yleisesti voi sanoa, että mitä nopeammin BKT kasvaa, sitä kestämättömämpää taloudellinen kehitys on, sillä nopean kasvun hakeminen kannustaa luonnonvarojen tuhlaamiseen tai epäinhimilliseen työhön. Suomessa BKT:n kasvu ei ole pitkään aikaan korreloinut hyvinvoinnin kasvun kanssa, päinvastoin. Esimerkiksi UusiSeelanti on jo luopunut BKT:sta talouden mittarina ja perustanut talouden ohjauksen hyvinvointi-

budjetoinnille. Suomessa pitäisi tehdä samoin.

BKT:n ongelmat tiedostetaan jo laajasti ja vaihtoehtoisia yhdistelmäindikaattoreita on otettu käyttöön. Aidon kehityksen indikaattori GPI ottaa kattavammin huomioon talouskasvun aiheuttamien sosiaalisten ja ekologisten ongelmien kustannukset. Se osoittaa kasvavien tuloerojen, talouden elämänlaatua heikentävien vaikutusten sekä ympäristöhaittojen lisääntymisen heikentäneen hyvinvointia Suomessa aina 80-luvulta asti. Saman tuloksen osoittaa myös kestävän taloudellisen hyvinvoinnin indikaattori ISEW, joka

kiseen parhaaseen tietoon ja sitä tulee kokeillen kehittää.

Tieto toimijoilta, ohjakset valtiovarainministeriölle On ratkaisevan tärkeää julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden sekä ekologisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta, että hyvinvointitalous tulee osaksi tietoon perustuvaa päätöksentekoa. Hyvinvoinnin tulee tavoitteena olla yhteiskunnan rakentamisen ytimessä.

Kansalaisyhteiskunnan toimijoiden asiantuntijuus siitä, mistä koettu hyvinvointi rakentuu, on valtava voimavara hyvinvointitiedon tuottamisessa. Useat toimijat Suomessa ovat edistäneet hyvinvointitaloudellisen ajattelun kehittymistä, mutta varsinainen muutos tapahtuu konkreettisten askeleiden kautta.

Jotta hyvinvointitalous saadaan osaksi valtionhallinnon tärkeimpiä talouden ohjauksen prosesseja, sen omistajuuden tulee olla selkeästi valtiovarainministeriössä. Sosiaali- ja terveysministeriössä hyvinvointitalouden ohjaus on liian irrallaan talouden ohjauksen prosesseista. Jos hyvinvointitaloutta ei saada osaksi kaikkia valtiovarainministeriön julkisen talouden prosesseja, sillä ei ole konkreettista vaikutusta talouden ohjaukseen. Samalla hyvinvointitalouden ohjauksen tulee läpäistä kaikkien ministeriöiden työ. Jotta valtiovarainministeriö pystyy koordinoimaan hyvinvointitaloutta, tarvitaan Ruotsin tapaan siilojen poistoa valtionhallinnosta ja lisää poikkihallinnollista yhteistyötä ministeriöiden välillä.

Uudessa-Seelannissa, Islannissa, Ruotsissa, Walesissa ja Kanadassa. Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kattojärjestö SOSTE julkaisi 2.3.2023 oman ehdotuksensa hyvinvointitalouden ohjausmalliksi, ja Marinin hallitus on vienyt hyvinvointitalouden edistämistä eteenpäin erityisesti hyvinvointitalouden ohjausryhmässä ja jaostossa, jota johtaa sosiaali- ja terveysministeriö.

ja talouspoliittisten päätöksien vaikuttavuutta.

Uusia mittareita

BKT:n tilalle Bruttokansantuote eli BKT mittaa ainoastaan kansallista tuotannon ja kuluttamisen määrää. Se ei huomioi tulojen epätasaista jakautumista yhteiskunnassa tai kerro perustarpeiden täyttymisestä tai työllisyydestä. Taloutta

mittaa BKT:ta paremmin kuluttajien hyvinvoinnin tasoon vaikuttavia tekijöitä. Indikaattoreita on mahdollista hyödyntää osana erilaisia kustannusvaikuttavuusarviointeja, mutta se edellyttää ennen kaikkea hyvinvointivaikuttavuuden arvioinnin rakenteiden kehittymistä ja kehittämistä. Ehdottamamme hyvinvointitalouden ohjausmalli perustuu tämänhet-

KIRJOITTAJA ON SOSTE:n pääekonomisti

”On ratkaisevan tärkeää, että hyvinvointitalous tulee osaksi tietoon perustuvaa päätöksentekoa.”

”Tarvitaan mittareita, jotka tuovat talouspolitiikan hyvinvointivaikutukset näkyviin.”

”Hyvinvointitalous tuo sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden talousjärjestelmän keskiöön.”

Juha Sääski: Ollakko vai eikö olla valokuvakollaasi, 2007–2022

Kestävään talouteen demokratiaa vahvistamalla

Siirtyminen harvojen hallitsemasta taloudesta kohti demokraattisempia muotoja voisi olla vastaus moneen ajankohtaiseen ongelmaan.

MENNEISYYDESTÄ löytyy runsaasti yhteiskunnallisia visioita, jotka ovat unohtuneet tai marginalisoituneet pienten piirien ylläpitämiksi. Ne saattavat siitä huolimatta olla relevantteja ajankohtaisten ongelmien kannalta. Yksi tällainen visio on demokraattinen talous.

Huoli vaurauden ja taloudellisen vallan kasautumisesta harvoille innoitti vaatimuksia taloudellisesta demokratiasta erityisesti 1900-luvulla. Useimpien poliittisten ryhmien yleisesti jakama perustavoite oli kansalaisten vahvempi osallistuminen resurssien hyödyntämistä ja jakamista koskevaan päätöksentekoon. Taloudellisen demokratian toteutustavoista kuitenkin kiisteltiin. Vasemmisto ja monet sosiaaliliberaalit kannattivat talouden demokraattista suunnittelua ja ohjailua, työntekijöiden valtaa työpaikoilla sekä henkilö ja ääni -periaatteella toimivia yhtiömuotoja, kuten osuuskuntia. Oikeisto ja liikeelämä tarkoittivat taloudellisella demokratialla yksityisomistuksen – etenkin osakesäästämisen – laajentamista kansalaisten keskuudessa ja yhteistoimintaa työpaikoilla työnantajan päätösvallan kuitenkin säilyttäen. Taloudellisen demokratian nimissä 1970- ja 1980-luvuilla toteutetut uudistukset olivat lähempänä oikeiston ajatuksia.

Rajallista hallintaa rajattomassa maailmassa

Taloudellisen demokratian vaatimusten hiipumista tämän jälkeen selittävät talousjärjestelmän muutos sekä sen poliittiset tulkinnat. 1970-luvulla länsimaissa alettiin siirtyä säännellyistä kansantalouksista rajattomampaan maailmaan, jossa erityisesti pääoma on voinut liikkua vapaasti. Demokraattinen päätöksenteko on kuitenkin rajoittunut lähinnä kansallisvaltioiden sisälle.

Vasemmiston on ollut vaikea sovittaa taloudellisen demokratian käsitettä vapaiden pääomaliikkeiden maailmaan. Koetut talouspolitiikan rajoitukset – kuten muuttuvat valuuttakurssit, pääomapaon uhka ja kasvava julkinen velka – loivat dilemman: talouden poliittinen ja demokraattinen hallinta ei enää näyttänyt mahdolliselta. Sen sijaan taloutta tuli liberalisoida ja markkinaehtoistaa globaalissa kilpailussa selviämiseksi ja hyvinvointivaltioiden säilyttämiseksi.

Oikeiston ja liike-elämän suhtautuminen taloudelliseen demokratiaan taas on

ollut ristiriitaista kansanvallan ja kapitalismin välisen jännitteen vuoksi. Oikeisto on nähnyt markkinat yksilönvapauden tärkeimpänä areenana, jota kollektiivinen demokraattinen päätöksenteko usein rajoittaa. Toisaalta talous on esitetty objektiiviseen tietoon perustuvana alueena, jota tulee hallita asiantuntijuudella demokratian sijaan. Resurssien epätasainen jakautuminen ja talouden poliittisuus ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Globaalin tason ratkaisuja

Lähes 50 vuotta kestänyt liberaalin talouden kausi on kiistatta jakanut vaurautta ja taloudellista valtaa epätasaisesti. Täystyöllisyyden saavuttamisesta on tullut vaikeaa, ja talouskriisit ovat osuneet kipeästi moniin yksilöihin ja kokonaisiin ikäluokkiin.

Viime vuosina ilmastonmuutoksen ja eriarvoisuuden kaltaisista globaaleista ongelmista on keskusteltu paljon, mutta talouden uudistaminen on ollut hidasta. Kysymys siitä, millainen talousjärjestelmä on demokraattinen, oikeudenmukainen ja ekologisesti kestävä, on kuitenkin keskeinen näiden ongelmien ratkaisussa.

Taloudellisen demokratian mallien ongelmia ovat olleet liukuminen keskitettyyn byrokratiaan tai keskittyminen ruohonjuuritason demokratiaan, joka ei tuota merkittävää muutosta tai johon vain pieni vähemmistö aidosti osallistuu. Ei liene myöskään itsestään selvää, että demokraattisilla päätöksillä saavutetaan aina ympäristön kannalta kestävimmät ratkaisut.

Ongelmien välttämiseksi useita toiminnan tasoja olisi demokratisoitava yhtäaikaisesti. Tämä vaatii globaalin tason huomioimista, mikä vaikeuttaa tehtävää. Globaali demokratia saattaa olla utopia, mutta ylikansallista sopimista resurssien suuntaamisesta sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviin kohteisiin on pystyttävä lisäämään. Samalla tulee tukea demokraattisia innovaatioita, kuten osallistuvaa budjetointia, osallisuustaloutta ja osuuskuntamuotoisia yrityksiä, jotka antavat ihmisille mahdollisuuden osallistua taloudelliseen päätöksentekoon työpaikoillaan ja muissa lähiyhteisöissään.

KIRJOITTAJA ON poliittiseen taloushistoriaan erikoistunut tutkijatohtori Helsingin yliopistossa

TALOUSPUHE SISÄLTÄÄ USEIMMITEN hyvin länsimaisen tulkinnan: talous näyttäytyy teknisenä ja monimutkaisena järjestelmänä, jonka piirissä olevia asioita mitataan ja ennustetaan kuin luonnontieteellisiä ilmiöitä. Tähän talouskäsitykseen kuuluvat myös korostunut rahatalouden rooli ja syvälle juurtunut vaihtoehdottomuuden ajatus.

Jos näkökulmaa haluaa hieman laajentaa, talouden voi hahmottaa järjestelmäksi, jolla ihmisyhteisö on päättänyt turvata elämänsä edellytykset. Talous on siis ihmisten luoma järjestelmä, jota ihmiset voivat myös muuttaa.

Muutos toki edellyttää, että osaamme kuvitella toisenlaisen talouden: työn, jota tehdään tarpeen vuoksi eikä rahallisen tuottavuuden takia; kaupankäynnin, joka ei tarkoita tuhansien kilometrien rahtikuljetuksia ja pitkiin tuotantoketjuihin häivytettyä riistoa; ruoantuotannon, joka parantaa tulevia viljelyolosuhteita, ei pilaa niitä; hoivatyön, josta veroparatiisiyhtiöt pidetään kaukana; järjestelmän, jossa kenenkään halu luksukseen ei vie toiselta mahdollisuutta eloonjäämiseen.

ILMASTONMUUTOKSEN JA LUONTOKADON vuoksi voimakkaat äänenpainot talousjärjestelmän muutostarpeesta ovat jälleen lisääntymään päin. Kolonialistinen ja kapitalistinen järjestelmä on toki tähän mennessäkin vienyt elämän edellytyksiä ihmiskunnan enemmistöltä, mutta nyt sen aiheuttaman ympäristötuhon pelätään merkitsevän loppua myös nykyiselle hallitsevalle sivilisaatiolle.

Ajatus siitä, että nykyjärjestelmälle ehtisi kehittää vaihtoehtoja käytössä olevan aikaikkunan puitteissa, voi tuntua mahdottomalta. Ympäri maailmaa erilaiset muutosvaihtoehdot – zapatistien itsehallinto, Intian eco-swaraj ja Rojavan demokraattinen konfederalismi – ovat kuitenkin syntyneet vaikeissa olosuhteissa. Keskeistä on se, löytyykö meiltä kykyä ajatella ja toimia toisella logiikalla kuin tällä, joka on saattanut meidät ongelmiin.

KAIKKEIN EPÄREALISTISIMPIIN ODOTUKSIIN pohjaa lopulta käsitys, ettei nykyjärjestelmää tarvitsisi muuttaa ja että voisimme jatkaa etuoikeutettua elämäämme täällä globaalissa pohjoisessa piittaamatta talousjärjestelmämme kestämättömyydestä. Täysin utopistisilta vaikuttaneet vaihtoehdot alkavat tuntua tuon käsityksen rinnalla paitsi toivottavilta myös realistisilta.

”Ongelmien välttämiseksi useita toiminnan tasoja olisi demokratisoitava yhtäaikaisesti.”

”Talous on esitetty objektiiviseen tietoon perustuvana alueena, jota tulee hallita asiantuntijuudella demokratian sijaan.”

KIRJOITTAJA ON monen sortin aktivisti

KOLUMNI

DONITSITALOUS

Donitsin muotoinen visio kestävästä taloudesta

Brittiläinen taloustieteilijä

Kate Raworth ehdottaa talousmallia, joka huomioisi planeetan ekologiset rajat ja perustarpeiden toteutumisen.

TEKSTI = MATLEENA KÄPPI

EUROOPASSA on nousemassa kapitalismia haastavan talousajattelun aalto. Kestävän talouden asiantuntijat ja aktivistit puhuvat esimerkiksi hyvinvointitaloudesta, kohtuutaloudesta, osallisuustaloudesta ja donitsitaloudesta. Yhteistä näille on kritiikki kapitalistista markkinataloutta kohtaan sekä pyrkimys ohjata taloutta kestävämpiin raameihin.

Äärimmäisen köyhyyden vähenemistä pidetään usein kapitalismin ansiona, vaikka se selittyy pitkälti Kiinan teollistumisella. Kapitalismi on tuottanut paljon vaurautta, mutta sen tuottamasta talouden kasvusta ovat hyötyneet eniten maailman rikkaat. Samaan aikaan osa maailman väestöstä kärsii yhä ravinnon, puhtaan juomaveden, terveyspalveluiden ja muiden elämän perusedellytysten puutteesta.

Talouden ja elintason kasvu on perustunut halpaan fossiiliseen energiaan, mikä näkyy ilmaston lämpenemisenä ja sään ääri-ilmiöinä ympäri maailmaa. Tuotannon kasvu on tuottanut koko maailman väestöä uhkaavia ympäristökriisejä.

Kuva: Kate Raworth: Donitsitaloustiede. Seitsemän tapaa ajatella kuin 2000-luvun taloustieteilijä (Terra Cognita 2018, suom. Juha Pietiläinen) CC-BY-SA 4.0

Donitsitalouden työkalupakki kunnille: https://jyu.fi/donitsitalous Suomen donitsitalousverkosto: https://donitsitalous.fi

”Donitsin ulkokehä kuvaa talouden ekologista kattoa, sisäkehä sen sosiaalista perustaa.”

Perinteinen taloustiede käsittelee tällaisia ympäristöongelmia vähättelevästi talouden ”ulkoisvaikutuksina”, vaikka toimivat ekosysteemit, turvalliset sääolosuhteet ja luonnonvarojen riittävyys ovat edellytys vakaalle taloudelliselle toiminnalle.

Donitsi talouden mittarina

Jatkuvan talouskasvun tavoittelun myötä ihmiskunta uhkaa viedä tulevilta sukupolvilta elinmahdollisuudet ja ajaa itsensä syveneviin kriiseihin. Brittiläinen taloustieteilijä Kate Raworth ehdottaa ratkaisuksi, että kansakuntien talouden menestystä mitattaisiin bruttokansantuotteen kasvun sijaan donitsin avulla.

Donitsi koostuu kahdesta sisäkkäisestä ympyrästä, joista ulkokehä kuvaa talouden ekologista kattoa ja sisäkehä sen sosiaalista perustaa. Ulkokehä koostuu tutkijoiden tunnistamasta yhdeksästä planetaarisesta rajasta, joita ei tulisi ylittää.

Planetaariset rajat voidaan laskea eri alueille väestömäärän mukaan sillä periaatteella, että kaikilla maailman ihmisillä on oikeus yhtäläiseen osuuteen luonnonvarojen kulutuksen kestävästä tasosta. Rajojen ylittyminen tarkoittaa maapallon kantokyvyn ylittymistä ja päätymistä vaaravyöhykkeelle. Donitsin sisäkehä pohjautuu YK:n kestävän kehityksen sosiaalisille tavoitteille.

Pyrkimyksenä on turvata kaikille maailman ihmisille perustarpeet, kuten koulutus, energia, rauha ja sukupuolten tasa-arvo. Sosiaalisen perustan ja ekologisen katon välissä sijaitsee taloudelle turvallinen ja oikeudenmukainen toimintaympäristö.

Pirkanmaan kuntastrategioista

ihmiskunnan kohtaloon

Donitsitalouden mallilla voidaan tarkastella niin maailman, maanosan, valtion

Solidaarisuustalouden kapinallinen voima

kuin kunnankin tilannetta. Viime vuonna Jyväskylän yliopistossa julkaistiin suomenkielinen donitsitalouden työkalupakki, jonka avulla kunnat voivat edistää ekologista ja sosiaalista kestävyyttä paikallisesti ja globaalisti.

Donitsitaloutta on pilotoitu Pirkanmaalla, jossa luotiin donitsimallin mukainen analyysi Pirkanmaan kuntien kestävän kehityksen nykytilasta. Selvitys osoitti sen, minkä jo tiesimmekin: Suomen kulutustasolla planeetan rajat ylittyvät reippaasti. Jos kaikki kuluttaisivat kuten suomalaiset, tarvitsisimme yli kolmen maapallon resurssit.

Selvityksessä arvioitiin myös Pirkanmaan kuntastrategioiden sosiaalisia tavoitteita ja havaittiin, etteivät kunnat tyypillisesti ota kantaa globaalin oikeudenmukaisuuden toteutumiseen.

Donitsitalouden malli osoittaa meille, mikä taloudessa oikeasti on tärkeää. Malli on visuaalinen ja intuitiivinen, ja luultavasti vain harva on eri mieltä sen esittämästä tavoitetilasta.

Donitsitalous ei kuitenkaan anna suoria vastauksia talouspolitiikan kysymyksiin. Miten varallisuus voidaan jakaa reilummin? Millaista sääntelyä ja verotusta tarvitaan, jotta kulutus saataisiin kohtuulliselle tasolle? Mitkä ratkaisut vievät työmarkkinoita ja energiapolitiikkaa parhaiten kohti donitsitalouden tavoitetta?

Joka tapauksessa on ihmiskunnan kohtalonkysymys löytää taloudelle sosiaalisesti ja ekologisesti kestävät raamit ekokatastrofien välttämiseksi. Kestävä tulevaisuus saavutetaan vain, jos tarvittava siirtymä toteutetaan oikeudenmukaisesti sosiaaliset tarpeet turvaten.

KIRJOITTAJA ON LuK, kestävän kehityksen asiantuntija (freelancer) ja on toiminut Suomen donitsitaloushankkeen projektipäällikkönä.

HILJATTAIN MINULLE SANOTTIIN, että on melko epätavallista, että joku ikäiseni tekee yhä sellaista aktivismia kuin teen. Kun puhutaan luonnon monimuotoisuuden vähenemisen ja ilmastonmuutoksen kaltaisten ongelmien ratkaisemisesta, viitataan usein pikemminkin valtiollisiin toimijoihin ja poliitikkoihin, joiden pitäisi varmistaa, että teollisuus ryhtyy käyttämään kestävämpiä tuotantomenetelmiä. Tai sitten mainitaan innovatiivisten suurten teknologiajärjestelmien käyttö tai markkinapohjaiset ratkaisut, jotka perustuvat hinnoittelujärjestelmiin.

Niin sanotut vaihtoehdot, kuten pienimuotoiset ruohonjuuritason aloitteet erilaisista kollektiiveista, (ruoka- ja energia-)osuuskunnista ja yhteisistä (asunto-)tiloista, eivät usein päädy keskiöön. Ne tuodaan harvoin esille kattavissa ja syvällisissä analyyseissä liittyen siihen, mitä meidän tulee tehdä. Kuitenkin näitä vaihtoehtoja – hassua kyllä tai toisaalta ehkä loogisesti – suositaan kehitysyhteistyön piirissä.

Se, että näiden aloitteiden merkitystä ei onnistuta näkemään, liittyy nähdäkseni toiseen epäonnistumiseen: myöskään yhteisön hallinnoimiin resursseihin eli yhteisvaurauteen ( commons ) nojaavan solidaarisuustalouden voimaa ei nähdä.

Solidaarisuustaloudessa, jota valtio ja markkinat tukisivat mutta jota ne eivät väljähdyttäisi, piilee todellisen muutosvoiman kasvualusta. Solidaarisuustalous antaa tilaa miettiä arkisia käytäntöjämme sosiaalisista, ekologisista ja taloudellisista näkökulmista meille tärkeiden arvojen mukaisesti. Kun ymmärrämme ja tunnustamme tämän yhteisöllisyydessä piilevän voiman, tajuamme, miksi yhteisövaluutoilla, työntekijäkollektiiveilla ja muilla vastaavilla aloitteilla on merkitystä.

Ehkä on niin, kuten jotkut ehdottavat, että yhteisölliseen toimintaan osallistuvat ihmiset luovat rinnakkaisia todellisuuksia kapitalistiselle yhteiskunnalle, ja ehkä yhä useammat ihmiset liittyvät siihen myös välttämättömyydestä. On kuitenkin selvää, että valtavirtapolitiikka, vaikka kuinka ”punavihreästi” toteutettuna, ei tule muuttamaan järjestelmää toivotussa ja riittävissä määrin.

Sillä, että suunnittelemme uudelleen esimerkiksi ruoanja energiantuotantojärjestelmämme, ei ole merkitystä vain omalle paikallisyhteisöllemme. Se on edellytys sille, että muut voivat tehdä samoin muualla. Perustarpeiden tyydyttämiseen tarkoitetut järjestelmämme ovat kietoutuneet toisiinsa, ja ne ovat kaukana tuotanto-, jakelu- ja kulutussuhteista, joista kaikki hyötyvät. Solidaarisuustalouteen siirtymisessä on siis viime kädessä kysymys oikeudenmukaisuudesta, joka on myös rauhan edellytys.

KIRJOITTAJA ON solidaarisuustalousaktivisti, joka vaikuttaa muun muassa osuuskunta Oma maan keittiössä, pellolla ja osuuskunnan hallituksessa commons.fi

”Asiantuntijat ja aktivistit puhuvat esimerkiksi hyvinvointitaloudesta, kohtuutaloudesta, osallisuustaloudesta ja donitsitaloudesta.”

”Tavoitteena on turvata kaikille maailman ihmisille perustarpeet yhden planeetan rajoissa.”

TEKSTI = RUBY VAN DER WEKKEN

IHMISKUNNAN HISTORIA

Leikkikuninkaita ja valtapelejä

Ihmiskunta on kautta aikain tehnyt tietoisia itseään

koskevia ratkaisuja ja muokannut yhteisöjensä järjestäytymistä. David Graeber ja David Wengrow kirjoittivat ihmiskunnan historian uusiksi.

ONKO KÄSITYKSEMME ihmiskunnan historiasta liian lineaarinen, liian itseriittoinen tai liian yksinkertaistava? Ja toisaalta, sisältääkö se ajatusrakennelmia, joille ei lopulta löydy havaintoihin perustuvaa näyttöä? Näin väittävät antropologi David Graeber ja arkeologi David Wengrow teoksessaan Alussa oli… Ihmiskunnan uusi historia Graeber menehtyi yllättäen vuonna 2020. Hänet muistetaan laajasta ja värikkäästä akateemisesta tuotannostaan – muun muassa massiivisesta velan historiaa käsittelevästä tutkielmastaan – sekä yhteiskunnallisesta

aktivismistaan, kuten keskeisestä roolistaan Occupy Wall Street -liikkeessä.

Ihmiskunnan uusi historia julkaistiin Graeberin kuoleman jälkeen. Hänen kollegansa ja hyvä ystävänsä Wengrow on sittemmin kiertänyt ympäri maailmaa tilaisuuksissa, jotka ovat seuranneet kirjan saamaa laajaa huomiota ja sen useita käännöksiä. Suomessa Wengrow vieraili syksyllä 2022, samaan aikaan kun kirjan suomennos julkaistiin. Vierailun yhteydessä arkeologi antoi haastattelun Voiman talousliitteelle.

Teemme maailman itse

Liitteen teemaan sopii hyvin Graeberin usein lainattu lausahdus: maailman varjelluin totuus

on se, että me teemme maailman itse, ja voisimme yhtä hyvin tehdä sen toisin. Wengrow’n mukaan peruskoulutus jättää ihmisille usein sellaisen kuvan, että olemme jo löytäneet vastauksen kaikkiin ihmiskunnan historiaa koskeviin suuriin kysymyksiin. Graeberin ja Wengrow’n kirjan keskeisin viesti on, ettei tämä pidä paikkaansa.

On esimerkiksi ollut tapana ajatella, että maatalouden synty jollain tavalla määritti sen, minkälaisissa yhteiskunnissa meidän on nykyään elettävä.

”Tämä ei kuitenkaan pidä tutkimuksen valossa paikkaansa. Todellisuus on sekä monimutkaisempi että kiehtovampi”, Wengrow toteaa.

Maininta maataloudesta viittaa esimerkiksi historiantutkija

Yuval Noah Hararin teoksissa toistuvaan käsitykseen siitä, että maatalouden, paikallaan pysyvän asutuksen ja suurempien ihmisyhteisöjen vakiintuminen on edellyttänyt yhteisöjen hierarkkisempaa organisaatiota.

Tuhansia vuosia tutkimusmateriaalia

Graeberin ja Wengrow’n kirjassa käydään läpi arkeologista ja antropologista tutkimusaineistoa, joka valottaa ihmisyhteisöjen historiaa tuhansien vuosien ajalta.

Wengrow ei usko, että tämänkaltaisen työn tekeminen olisi ollut mahdollista esidigitaalisessa maailmassa. Tai ainakin siihen olisi mennyt koko elinikä.

”Massiiviset digitoidut arkistot olivat työn kannalta tärkeitä.”

Kirjoittajat päätyvät osoittamaan, että ihmisyhteisöjen sosiaalinen organisointi ei useinkaan riipu esimerkiksi Hararin toistamista tekijöistä.

Historiasta löytyy suuria tasa-arvoisia yhteisöjä ja pieniä

äärimmäisen hierarkkisia yhteisöjä. Elinkeinot eivät myöskään ole määrittäneet sosiaalisen järjestäytymisen muotoa.

Graeberin ja Wengrow’n havainnoista piirtyy kuva itsestään, tavoistaan ja järjestelyistään tietoisesta ihmisestä historian eri vaiheissa. Kauan sitten eläneet ihmiset ovat tehneet asioita ja muokanneet sosiaalisia olosuhteitaan jopa tarkoituksellisemmin kuin nykyihmiset.

Ilmiöiden alkuperästä

Wengrow kertoo, että suurimmalta läpimurrolta kirjan pitkän kirjoitusprosessin aikana tuntui sosiaalisten ilmiöiden alkuperän ymmärtäminen uudella tavalla.

”On usein virhe ajatella, että asioilla on alkupiste, kun puhumme sosiaalisista ilmiöistä, kuten monarkiasta, yksityisomaisuudesta tai valtiosta. Tämänkaltaiset asiat ovat usein olleet jossain mielessä olemassa ihmiskokemuksen piirissä ennen sitä muotoa, jossa me ne nykyään ymmärrämme. Nykyään eri tavalla ilmeneviä sosiaalisia ilmiöitä on voinut olla olemassa

TEKSTI = PAULI HUOTARI

”Maailman varjelluin totuus on se, että me teemme maailman itse.”

esimerkiksi rituaaleissa, väliaikaisesti, kausittaisesti, leikin tai teatterin muodossa. Ennen oikeita kuninkaita on ollut leikkikuninkaita. Löydämme omaisuuden käsitteitä pyhien tai uskonnollisten kokemusten piiristä ennen kuin löydämme niitä laajemmin yhteiskunnasta.”

Graeber ja Wengrow pitivät näitä havaintoja tärkeinä, sillä ne muuttavat alkuperää koskevan kysymyksen luonnetta.

”Usein ajatellaan, että ennen valtiota tai yksityisomaisuutta ihmiset olivat tietämättömiä niihin liittyvistä ilmiöistä. Että elimme jonkinlaisen viattomuuden tai tyhmyyden tilassa.

Sen sijaan arkeologinen ja antropologinen todistusaineisto osoittaa, että asia on todellisuudessa päinvastoin. Ihmiset ovat olleet hyvinkin tietoisia näistä asioista”, Wengrow kertoo.

Hänen mukaansa ihmiset ovat tarkoituksella rajanneet tunnistamiaan ilmiöitä vain tietyille elämän osa-alueille.

”Usein melko tyhjiksi ymmärrettyjen vuosituhansien aikana tapahtui oikeastaan hyvin paljon. Voimme havaita paljon erilaisia kekseliäitä tapoja hillitä vallan eri muotoja, joiden esiintymisen otamme tänä päivänä annettuna.”

Mitä opimme historiasta

Arkeologipiireissä tutkijaduon työ on otettu mielenkiinnolla vastaan. Graeberin mukaan kirjan yksityiskohdista ja tulkinnoista on erimielisyyksiä hänen kollegoidensa keskuudessa, mutta yleisesti ottaen ihmiset ovat olleet innostuneita. Yksi syy saattaa olla se, että historiaan liittyvien meriittien lisäksi Graeberin ja Wengrow’n työllä on yhteiskunnalliseen keskusteluun liittyviä seurauksia.

Kirjoittajien mukaan nykyiset hyvin hierarkkiset yhteiskunnalliset järjestelyt eivät historian va-

lossa ole väistämättömiä, olemme ainoastaan jääneet niihin jumiin. Olemme vetäneet historiasta vääriä johtopäätöksiä.

Esimerkiksi Tehuacánin laaksossa nykyisen Meksikon alueella siirryttiin väkivaltaisesta ja erittäin hierarkkisesta järjestelmästä erittäin tasa-arvoiseen järjestelmään ajanlaskumme alun tienoilla. Yhteisö lopetti keskusrakennusten ja monumenttien valmistamisen ja keskittyi asuntokannan kehittämiseen. Alueelle muodostui hyvin organisoitu sosiaalisen asumisen järjestelmä, joka vaikuttaa sijoittaneen lähes kaikki kaupungin asukkaat olosuhteisiin nähden laadukkaisiin asumuksiin.

Siirtymä vaikuttaa arkeologisen materiaalin perusteella tapahtuneen ilman väkivaltaista kansannousua.

”Vastaavia esimerkkejä ihmisten tietoisesta siirtymisestä pois hierarkkisista yhteisön järjestämistavoista on paljon pitkin historiaa.”

Nykyajan ajatusvinoumat

Wengrow’n mukaan meidän on tärkeää yrittää rikkoa virheellisiä käsityksiä, jotka organisoivat tietoa. Hän mainitsee ajankohtaisena esimerkkinä talouden fetisoinnin kaiken politiikan ajurina.

”Tällä hetkellä ihmisten elämää vaikeuttavaa politiikkaa perustellaan avoimesti taloudeksi kutsutun asian suojelemisella. Mistä tämä ajatus on tullut, mitä taloudella tarkoitetaan, ja ketä se hyödyttää? Akateemisella maailmalla on suuri vastuu tällaisten kysymysten purkamisessa osiin.”

Kysyn lopuksi, aikooko Wengrow jatkaa alunperin Graeberin kanssa useamman kirjan sarjaksi suunniteltua tutkimusprojektia.

”Jos se tuntuu edelleen hauskalta!” hän nauraa vastaukseksi.

VIIMEKSI KIRJOITIN Voiman talousliitteeseen siitä, kuinka raha ja velka eivät synny ihmiskehityksen sivutuotteena vaan ovat esimerkki ihmisen tietoisesta poliittisesta toiminnasta. Samojen ajatusten äärellä ovat antropologi David Graeber ja arkeologi David Wengrow, he vain ottavat kohteekseen pelkän rahatalouden sijaan koko ihmiskunnan historiaa kuvaavat myytit.

Kirja kokoaa yhteen uutta (ja vanhaa) tutkimustietoa molempien kirjoittajien erikoisaloilta ja pyrkii näiden valossa ongelmallistamaan esimerkiksi Yuval Noah Hararin, Jared Diamondin ja Steven Pinkerin kuuluisia yksinkertaistuksia. Kirjassa esitetään kysymyksiä, kuten jos viljelyn omaksuminen tapahtuu tuhansien vuosien ajanjaksolla, onko enää järkevää puhua maatalouden vallankumouksesta? Tai mitä ovat kaupungit ilman pysyvää maataloutta ja hierarkioita?

Kirjan keskeinen teema onkin kysyä parempia kysymyksiä. Näiden kysymysten kautta on aiempaa huomattavasti helpompi perata oletusten vyyhteä, joka ihmiskunnan historiaan ja historialliseen kehitykseen liittyy.

Näin ennen kirjan julkaisemista videon, jolla kirjoittajat kertoivat tekemästään arkistotyöstä liittyen kysymykseen eriarvoisuuden alkuperästä. Vastaus oli huomattavasti kiinnostavampi kuin olin osannut odottaa, ja tämä yllätysten teema jatkuu läpi koko kirjan. Historialliset tapahtumat tuppaavat olemaan kiinnostavampia kuin rautalankamallit antavat ymmärtää. Mitä se kertoo nykypäivän ihmisistä, että pidämme yhteiskuntiemme eriarvoisuutta välttämättömänä pahana, mutta edelleen uskomme vahvasti kohtaloomme sivistyksen levittäjinä maailmassa?

Ihmiset ovat kautta historian olleet kykeneviä muokkaamaan omia yhteiskuntiaan. Kirjan suurin anti onkin ihmisen luovan kyvyn nostaminen historian keskiöön. Ihmiskunnan historia ei ole suoraviivaista kehitystä kohti nykypäivää ja historian loppua, vaan se on ajattelevien ihmisten vuorovaikutusta ja politiikkaa.

Ihmiskunnan uusi historia -teoksen oli tarkoitus olla trilogian ensimmäinen osa. Se tähtää totuttujen totuuksien ravistelemiseen, kun seuraavissa osissa näihin kysymyksiin oli tarkoitus paneutua yksityiskohtaisemmin ja laajemmin. Kirja onkin herättänyt varsin onnistuneesti keskustelua: siitä on kirjoitettu valtava määrä arvioita, vastineita ja kritiikkejä.

Hauska esimerkki kirjan suosiosta löytyy Helsingin kaupunginkirjastosta. Kirjastolla on 80 kappaletta englanninkielistä versiota, 111 kappaletta suomenkielistä versiota ja satoja varauksia molempiin. Tämä teki suuren vaikutuksen Wengrowiin hänen vieraillessaan Helsingissä syksyllä 2022. Hän oli valitettavasti reissussa yksin, koska David Graeber – joka tunnetaan suuria teemoja käsittelevistä kirjoistaan ja aktivismistaan – ehti kuolla 2020, juuri kirjan valmistuttua.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että kaksi Davidia eivät tule kirjoittamaan suunniteltua jatko-osia. Toivokaamme, että Wengrow löytää tavan jatkaa työtä ilman kanssakirjoittajaansa.

TEKSTI = TUOMAS SOILA

David Graeber ja David Wengrow: Alussa oli... Ihmiskunnan uusi historia (Teos 2022, suom. Anna Tuomikoski)

”Ennen oikeita kuninkaita on ollut leikkikuninkaita.”

”Tyhjiksi ymmärrettyjen vuosituhansien aikana tapahtui hyvin paljon.”

”Ihmisten elämää vaikeuttavaa politiikkaa perustellaan taloudeksi kutsutun asian suojelemisella.”

Verotus maailman muuttamisen

ALOITAN KLISEELLÄ. Veroihin tulee suhtautua kuin vasaraan tai poraan. Vasaralla sopii hakata nauloja, poralla saa paremmin reiän seinään.

Verotus on siis työkalu. Tarkemmin sanoen verotus on monta erilaista työkalua: eri veroilla tavoitellaan eri asioita. Se todetaan verotuksen oppikirjojen alkusivuilla.

Samaisten oppikirjojen mukaan verotuksen päätarkoitus on yhteiskunnan palvelujen, etuuksien ja tukien rahoitus.

Veroilla katetaan tulevat eläkkeet, hoitajien palkat korotuksineen sekä investoinnit ekologisesti kestävään tulevaisuuteen.

Veroilla lisätään myös yhteiskunnan tasa-arvoa, sillä ne ovat keskeinen osa tulonsiirtojärjestelmää. Kohdentamalla verot maksukyvyn mukaan siirretään varoja heille, joilla tuen tarve on suurempi. Kolmas verotuksen tarkoitus on kulutukseen ja tuotannon muuttaminen kestävämmäksi. Tällä hetkellä muutosta halutaan erityisesti ekologisesti kestämättömään kehitykseen. Siinä esimerkiksi hiiliveroilla on oma roolinsa.

Veroilla voi siis tehdä monenlaisia asioita, jos vain halutaan. Monet eivät kuitenkaan halua.

Varakkaat maksavat vähemmän

Verotus ei Suomessa toteudu lähimainkaan maksukyvyn mukaan. Samansuuruisista tuloista ja varoista maksetaan monissa tilanteissa eri verran veroa, suuremmista tuloista jopa vähemmän kuin pienemmistä.

Pääomien tuotot keskittyvät varakkaimmille, ja näitä tuloja verotetaan suhteellisesti matalammin kuin vastaavia ansiotuloja eli palkkaa, eläkkeitä tai yrittäjätuloja. Tämä johtuu erityisesti siitä, että varakkaille keskittyvien pääomien veropohjassa on niin kutsuttuja aukkoja, jotka mahdollistavat verojen välttämisen.

Listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoverohuojennus on esimerkki monista varakkaiden verotuista, joiden määrä nousee valtiovarainministeriön arvion mukaan satoihin miljooniin euroihin vuodessa. Se mahdollistaa työkorvausten nostamisen yhtiön kautta 26 prosentin kokonaisverolla, kun suurituloinen palkansaaja maksaa tulosta veroa jopa yli 50 prosenttia.

Pienyrittäjä ei verotuesta hyödy, sillä se on suunnattu varakkaille ja suurituloisille. Vuotuisen enimmäismäärän eli 150 000 euron huojennetut osingot voi nostaa vasta, jos yrityksessä on varoja 1,9 miljoonaa euroa.

Keskustelu haltuun Ongelman ratkaisu olisi periaatteessa helppoa. Ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi on kirjattu lukuisiin virkamiesten ja tutkijoiden raportteihin. Mallia voisi ottaa vaikka muista Pohjoismaista, sillä missään muualla ei tällaisia verotukia tunneta.

Syy nykytilanteeseen on se, ettei muutosta haluta riittävästi. Suurituloisimman prosentin edunvalvojat hallitsevat verokeskustelua, oli kyse sitten suljetuista kabineteista, eduskunnan kuulemisista tai sosiaalisen ja perinteisen median palstoista.

Asetelma välittyy myös eduskunnan päätöksiin ja lopulta siihen, kuka saa ja keneltä otetaan. Suomen verotuksen nykyinen rakenne asetettiin pitkälti vuoden 1993 verouudistuksessa. Sittemmin varakkaimman prosentin varallisuus on viisinkertaistunut, kun alimman 90 prosentin varallisuus on pysynyt suunnilleen ennallaan.

Muutoksen kaava on oikeastaan yksinkertainen. On opeteltava perusasiat verotuksen ongelmista ja siitä, miten ne ratkaistaan. Sen jälkeen on otettava haltuun keskustelu kaduilla, kabineteissa ja somepalstoilla.

Veroilla pidetään yllä yhteiskunnan palveluja, tasa-arvoa ja tulevaisuutta. Miksi niitä silti vastustetaan?

”Veroilla lisätään yhteiskunnan tasa-arvoa.”

välineenä

Kenen kustannuksella sopeutetaan?

Lontoon King’s Collegen tutkijoiden David Hopen, Julian Limbergin ja Nina Weberin tuore tutkimus antaa uskoa siihen, että muutos on mahdollista. Tutkijat testasivat, miten ihmisten näkemykset verotuksesta muuttuvat, kun heille annetaan faktatietoa mielipiteen tueksi.

Ihmisten ymmärrys ja tuki varakkaimpien progressiiviselle verotukselle kasvoi dramaattisesti, kun he saivat tilastotietoa varallisuuden jakautumisesta sekä sosiaalisen liikkuvuuden todennäköisyydestä.

Tiedolla on siis vaikutusta, mutta tieto ei lisäänny itsestään. Epäkohdista pitää puhua ja kirjoittaa. Asialla on merkitystä juuri nyt, kun eduskuntavaalien alla julkisen talouden sopeuttaminen on noussut keskeiseksi vaaliteemaksi.

Sillä, vahvistetaanko julkista taloutta menoleikkauksilla vai veroilla, on ihmisten kannalta ratkaiseva ero. Epäilen, että tämä ero ei ole kaikille vielä selvä.

Isot menoleikkaukset osuvat väistämättä yhteiskunnan huono-osaisiin. Se johtuu siitä, että muualta kuin julkisista palveluista ja sosiaaliturvasta ei yksinkertaisesti löydy tarpeeksi suuria summia.

Veroilla sopeutuksen voi kohdentaa niihin, joilla on enemmän varaa.

KIRJOITTAJA ON Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja

Todellinen vaihtoehto

OPPOSITIOPUOLUEET julkaisivat taannoin yksityiskohtaiset vaihtoehtobudjettinsa. Nostan hattua. On tärkeää, että puolueet kertovat etenkin vaalien alla, mitä ne todella tahtovat. Puolueiden näkökulmasta ikävä puoli on, että nämä linjaukset kertovat, mitä puolueet todella tahtovat.

Vaaligallupien ykkössijaa pitävä kokoomus on monen ansioituneen ammattiliiton aktiivin puolue. Nyt se kuitenkin tarjoaa vaihtoehtobudjetissaan useita muutoksia työelämän ehtoihin ja haluaa kääntää niiden herkän valtatasapainon vahvasti työnantajien eduksi. Tosin tavoite on osittain piiloutunut ujosti pinnan alle. Katsotaanpa sinne.

Puolue esittää työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistamista. Esityksen laatijat ovat selvästi lukeneet professori Anders Kjellbergin tutkimuksen ammatillisesta järjestäytymisestä Ruotsissa – tai kuulleet siitä Etelärannasta.

Vuonna 2007 Ruotsin porvarihallitus poisti työttömyyskassojen ja ay-jäsenmaksujen verovähennyksen sekä nosti työttömyyskassojen maksuja. Kahdessa vuodessa ammattiliitot menettivät 235 000 jäsentä. Järjestäytymisaste laski 77 prosentista 71 prosenttiin. Erityisesti kato osui suorittavan työn tekijöihin. Samaan aikaan työnantajien järjestäytymisaste nousi 77 prosentista 80 prosenttiin. Mutta eikö verovähennyksen poisto koskenut heitäkin? Kyllä ja ei. Ruotsissa yritysten jäsenmaksuja muutettiin nokkelasti osin palvelumaksuiksi, jotka ovat verovähennyskelpoisia.

Esityksen lopputulos: työehdoista neuvottelevat heikentyneet ammattiliitot sekä vahvistuneet työnantajajärjestöt tukenaan yritysten johtajat ja juristit, joiden kaikki kulut yritys voi edelleen vähentää veroissaan.

Yksi vaihtoehtobudjetin esitys leikkaisi ”työnantajille hyvitettyjä koulutuskorvauksia” 15 miljoonaa euroa. Puolue siis leikkaisi työnantajiltakin.

Kyse on vuoden 2013 työmarkkinoiden raamisopimuksen pohjalta vaivalla luodusta työntekijöiden kolmen päivän koulutusoikeudesta. Sopimukseen liittyvä jupakka johti tuolloin jopa EK:n toimitusjohtajan vaihtamiseen. Sopimus takasi yrityksille koulutuksesta verovähennysoikeuden. Tuloveroa maksamattomat työnantajat, kuten kunnat, seurakunnat ja yleishyödylliset järjestöt, saavat koulutuskorvauksen. Kokoomus siis poistaisi vain julkisen ja kolmannen sektorin edun, kun taas yritykset saisivat edelleen verovähennyksensä.

Vaihtoehtobudjetti lopettaisi eläkkeen kertymisen ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta. Jännä ehdotus. Eläkettä kun kertyy monista muistakin ansiosidonnaisista sosiaalietuuksista, esimerkiksi vanhempainrahoista, sairauspäivärahoista, kuntoutusrahoista ja sotilastapaturmista. Maisteriksi valmistuvakin saa tutkinnostaan lisää eläkettä 61 euroa kuukaudessa. Nyt kokoomus ehdottaa näistä kaikista leikkausta ainoastaan työttömien ansiosidonnaiseen eläkekertymään. Hyvin pärjäävien etuihin ei kajottaisi. Työttömyyskassatkin puolue siirtäisi samalla Kelalle pois ammattiliittoja vahvistamasta.

Kokoomus esittää ansiosidonnaisen työttömyyskorvausajan lyhentämistä ja maksamista suurempana alussa. Joissakin muissakin puolueissa, kuten perussuomalaissa ja vihreissä, kaavaillaan osin vastaavia malleja. Nopeimmin työllistyvät korkeasti koulutetut, kuten lääkärit, opettajat ja juristit, heikoimmin matalasti koulutetut, ikääntyvät ja syrjäseuduilla asuvat. Puolueet valitsevat, kumman ryhmän asemaa ne haluavat parantaa, kumman heikentää.

Paholainen asuu yksityiskohdissa, sanotaan. Tämä pätee kaikkien puolueiden taitavasti paketoituihin tavoitteisiin. Kaunis käärepaperi kannattaa avata ja katsoa, mitä ehdotuksista todellisuudessa seuraisi, ja mitä arvoja ne edustavat.

”Varakkaille keskittyvien pääomien veropohjassa on aukkoja.”

Juha Sääski: Minulta minulle , valokuvakollaasi, 2007–2022

”Suurituloisimman prosentin edunvalvojat hallitsevat verokeskustelua.”

KIRJOITTAJA ON YTM ja vapaa toimittaja.

TEKSTI = LAURI FINÉR

”…yksilöt ja yhteisöt saisivat mahdollisimman paljon valtaa omassa elämässään ja mahdollisimman vähän valtaa muiden ylitse. ”

OSALLISUUSTALOUS

Keskustelua demokraattisesta taloudesta tarvittaisiin paljon nykyistä enemmän

DEMOKRAATTINEN

TALOUS on ihanne, jota tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Samalla demokraattisemman talouden puolestapuhujilla on edessään monen sukupolven mittainen taival: menee aikaa ennen kuin talouden itsestään selviksi kulmakiviksi asetetaan kilpailun, kyykyttämisen ja ahneuden sijaan ympäristön kestävyys ja ihmisten vapaa yhteistyö. Niin vähän keskustelua vaihtoehdoista kapitalismille tällä hetkellä on niin julkisuudessa yleisesti kuin taloustieteissä erityisesti.

Perustulon, nelipäiväisen työviikon tai sitovien kansallisten päästörajoitusten kaltaisten reformien edistäminen on välttämätöntä. Yhtä tärkeää on välttää putoamista reformismin sudenkuoppaan, jossa kunnianhimoisista tavoitteista ja jo niistä keskustelemisesta luovutaan kerta toisensa jälkeen, koska niitä ei nähdä vielä ajankohtaisiksi.

OSALLISUUSTALOUS on taloustieteellinen malli demokraattisesta ja ekologisesti kestävästä taloudesta. Se tarjoaa rakenteellisia ratkaisuja nykyisen talousjärjestelmän keskeisiin puutteisiin, joista painavimpia ovat demokratian ja osallisuuden puute sekä ympäristötuhojen laajuus.

Osallisuustalouden ajatus on alkujaan yhteiskuntafilosofi Michael Albertin ja taloustieteilijä Robin Hahnelin kehittämä, mutta se perustuu pitkäaikaisiin ihanteisiin yhteistyöhön ja demokratiaan perustuvasta ja luotettavasti toimivasta talousjärjestelmästä.

työviikon tai sitovien kansallisten päästörajoitusten kaltaisten reformien edistäminen on välttämätöntä.”

Albertin ja Hahnelin lähtökohtana on, että yksilöt ja yhteisöt saisivat mahdollisimman

paljon valtaa omassa elämässään ja mahdollisimman vähän valtaa muiden ylitse. Luottamus ja oikeudenmukaisuus lisäävät hyvinvointia ja kannustavat ahkeruuteen. Työmarkkinoiden oikkujen –kuten neuvotteluaseman, onnen ja perityn omaisuuden – sijaan tulee palkita ahkeruudesta ja vaivannäöstä.

”Työntekijöiden itse johtamat yritykset tekevät yhteistyötä toistensa kanssa.”

NYKYHETKEN ONGELMIEN ja ristiriitojen edessä osallisuustalouden kaltainen visio paremmasta taloudesta on kiistatta kaukainen. Juuri osallisuustalouden tapaista taloutta tuskin koskaan nähdään. Kun tämä tosiasia tiedostetaan, sen ajatuksia voidaan käyttää korvaamattomana apuna nykyistä edistyneemmän talouden hahmottelussa ja rakentamisessa. Edistynyt mallinnus uudesta taloudesta ruokkii rohkeaa ajattelua vaihtoehdottomuuden keskellä ja tarjoaa työkaluja uudistustyön tueksi. Osallisuustalouden tekee erityislaatuiseksi sen kokonaisvaltaisuus, ja se on vakuuttanut tässä erityislaatuisuudessaan viime aikoina muun muassa taloustieteilijä Thomas Pikettyn, joka kutsui osallisuustaloutta esittelevää taloustieteilijä Robin Hahnelin Democratic Economic Planning -teosta pakolliseksi luettavaksi demokraattisesta taloudesta ylipäätään kiinnostuneille.

TYÖNTEKIJÖIDEN ITSE JOHTAMAT yritykset tekevät yhteistyötä toistensa kanssa. Demokraattisilla yrityksillä on suora yhteys kuluttajiin ja toisiin yrityk-

siin tuotannon alkuvaiheista asti, jotta markkinakilvoittelulle tyypilliseltä kysynnän arvailulta ja hukkatuotannolta vältytään.

Osallisuustaloudessa yrityksillä ja kuluttajilla on täysi valta johtaa omaa toimintaansa. Työntekijöiden johtamat yritykset asettavat itse tavoitteensa ja päättävät siitä, miten työtä tehdään. Haitallisen toiminnan vaikutukset voidaan laskea helposti mukaan hintoihin, ja esimerkiksi ympäristöystävälliset tuotteet olisivat lähtökohtaisesti halvempia tuottaa kuin luonnonvaroja tuhlailevat ratkaisut.

Kaiken kaikkiaan osallisuustalouden idean tavoitteena on tarjota demokraattisia, taloustieteellisesti tiukan vertailukelpoisia ehdotuksia uuden talouden rakennuspalikoiksi ja vahvistaa ajattelua siitä, että pystymme organisoimaan taloutemme paljon nykyistä paremmin ja demokraattisemmin.

KIRJOITTAJA ON tietokirjailija, luokanopettaja ja osallisuustalouden asiantuntijajärjestö Parecon Finlandin perustajia.

Juha Sääski: Missä on kaukosäädin? , valokuvakollaasi, 2007–2022

”Perustulon, nelipäiväisen

Kolme korjausta maailmantalouteen:

1. Rahoitusmarkkinat verolle

2. Loppu veroparatiiseille

3. Kehitysmaiden velat mitätöitävä

Liity mukaan oikeudenmukaisemman ja tasapuolisemman globalisaation puolesta.

www.attac.fi/jaseneksi

Tervetuloa!

AIKA PUHUA RAUHASTA

Seminaari rauhanpolitiikan haasteista ja mahdollisuuksista

Lauantaina 18.3. klo 15 –18

Arbiksen juhlasali, Dagmarinkatu 3, lähellä eduskuntataloa

Keskustelemassa mm.

ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Toni Alaranta, päätoimittaja Arja Alho, rauhantutkija Tarja Cronberg, arktisen politiikan emeritusprofessori Lassi Heininen, tutkijatohtori Noora Kotilainen, valtio-opin professori Heikki Patomäki ja turvallisuuspolitiikan tutkija Pekka Visuri. Juontajina Laura Lodenius ja Teemu Matinpuro

Seminaari alkaa samana päivänä järjestettävän Luontomarssin saavuttua eduskuntatalolle. Arbiksen kahvilasta voi ostaa muun muassa edullisen keittolounaan ja kahvia klo 14 alkaen. Seminaarin jälkeen on mahdollisuus jatkaa vapaamuotoisesti iltaa lähiseudun ravintolassa.

Uutisia kestävästä kehityksestä & ihmisoikeuksista

Pertti Honkanen

TALOUDEN PUNAINEN LANKA: MARXIN TALOUSTEORIA JA NYKYAIKA

Tietoa Marxin talousteoriasta ja marxilaisesta taloustieteestä. Kirjassa otetaan huomioon viime vuosikymmeninä tapahtunut kehitys sekä keskustelu teorian peruskäsitteistä ja Marxin kirjoittaman Pääoman historiasta.

Robin Hahnel

OSALLISUUSTALOUDEN AAKKOSET

Kirjassa esitetään realistisesti konkreettisia ehdotuksia tulevaisuuden oikeudenmukaiselle ja ekologisesti kestävälle taloudelle.

Robin Hahnel KILPAILUSTA YHTEISTYÖHÖN – KOHTI OIKEUDENMUKAISTA TALOUSJÄRJESTELMÄÄ

Kirja haastaa pohtimaan nykytalouden polttavia kysymyksiä: Miksi hyvinvointivaltion kehitys pysähtyi? Tarjoaako nykyinen talous kaikille vapautta? Minkälaisilla lyhyen ja pitkän aikavälin uudistuksilla taloudesta voitaisiin tehdä oikeudenmukaisempi ja demokraattisempi?

Saatavilla kustantajan verkkokaupasta www.rauhanpuolustajat.org/kauppa. Hintoihin lisätään postikulut.

Järjestävät Rauhanliitto, Rauhanpuolustajat, Sadankomitea ja Vapaus valita toisin ry

VOIMAKAUPPA –

UTELIAAN, AKTIIVISEN JA

OPPIMISHALUISEN KAUPPA

Tilaukset: kauppa.voima.fi & tilaukset@voima.fi

Jari Tamminen

HÄIRIKÖT – KULTTUURI HÄIRINNÄN AAKKOSET

Runsaasti kuvitettu tietokirja kulttuurihäirintänä tunnetusta ilmiöstä. Teos lisää medialukutaitoa ja antaa välineitä tulkita mediaa, taloutta ja politiikkaa.

25€ + POSTIKULUT

NAUTI TYHJYYDESTÄ

Ja muita vastamainoksia

Kirja koostuu vastamainoksista ja niitä taustoittavista teksteistä. Teos perustuu Häiriköt-päämajan julkaisuihin vuosina 2015-19. Painos loppuu pian – osta omasi nyt!

JULISTE A2

Haluaisitko laadukkaan ja kantaaottavan julisteen kotiin tai luokkahuoneeseen?

Voimakaupan valikoimasta löytyy lukuisia vastamainoksia ja taidejulisteita.

22€

+ POSTIKULUT

Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI

Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista.

Hanna Niittymäki & Minerva Martinoff

IHMISIKSI

Erityisesti nuorille suunnattu tieto- ja tehtäväkirja. Se lähestyy käytännöllisesti mutta tutkimusperustaisesti elämän eettisiä kysymyksiä kuten arvoja, empatiaa, dialogisuutta, oikeudenmukaisuutta, sovittelutaitoja, syrjinnän vastaisuutta, maailmankuvia, ekokriisiä ja rakkautta.

15€

SILKKIMAKUUPUSSI

42€

9 numeroa

Hyvin pieneen tilaan menevä makuupussi, joka hengittää kesäkuumalla ja lämmittää talvella.

39€

17€ + POSTIKULUT

VOIMAN VUOSITILAUS

Tilaamalla lehden olet ensimmäisten lukijoiden joukossa. Samalla tuet riippumatonta journalismia ja Voiman ilmestymistä jatkossakin.

Jari Tamminen