Vappuvassari 2024

VAPPUVASSARI VAPPUVASSARI 2024 2024

toimitus

taitto

Aada Ketola

Havu Kuusinen

Niina Murto

kuvitus

Havu Kuusinen

Aada Ketola

tekstit

Vimmu Heino

Iikka Sorvali

Niina Murto Varpu Nummelin

Otto JK

Tuhto

Viva ry eli Tampereen yliopiston vihreä vasemmisto on puoluesitoutumaton opiskelijajärjestö, joka toimii mm. ylioppilaskunnan edustajistossa ja yliopistokampuksella. Pyrimme edistämään solidaarisuutta, yhdenvertaisuutta ja demokratiaa korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa. Vakavemman järjestötoiminnan ohessa juhlimme, sitsaamme ja vaalimme poikkitieteellisiä ystävyyksiä.

Instagram: tampereviva

Kuka saa unelmoida?

Mistä haaveilet nyt?

Kesälomasta? Uudesta polkupyörästä? Inhimillisestä työnantajasta? Halvemmasta vuokrasta? Itsestään yön yli valmistuvasta gradusta tai dippatyöstä? Tai vain yksinkertaisesti turvallisesta tulevaisuudesta?

Kehysriihen rajut leikkausnäkymät pistivät monen haaveet uusiksi. Käsittämättömän lyhytnäköisesti kaavaillut leikkaukset useisiin etuuksiin näyttäytyvät suorastaan häikäilemättömänä iskuna hyvinvointivaltion periaatteita kohtaan. Erityisesti opiskeluun kohdistuvien toimien osalta huoli on meillä monilla suuri.

Hallituksen murentamaa hyvinvointiyhteiskuntaa on rakennettu inklusiivisella ja laajalle ulottuvalla maksuttomalla koulutuksella aina 70-luvulla kehittyneestä peruskoulujärjestelmästä tähän päivään. Korkeakouluopiskelijat ovat kiistatta suurelta osin yhteiskunnan hyvinvoivimmasta päästä, mutta toistaiseksi Suomen koulutusjärjestelmä on tarjonnut mahdollisuuksia myös niille, joilla varoja kouluttautumiseen ei muutoin olisi.

Suotuisten taloudellisten olosuhteiden merkitystä joustavan ja huolettoman opiskelun mahdollistajana ei voida vähätellä. Eniten huolta opiskelijoiden toimeentuloon kohdistuvista leikkaustoimista herättääkin ajatus tulevaisuudesta, jossa heikommista lähtökohdista ponnistavilla ei ole välttämättä mahdollisuutta edes aloittaa opintojaan. Oikeistolainen politiikka, joka supistaa useita sosiaalisen liikkuvuuden muotoja ja mahdollisuuksia, vääjäämättä lisää eriarvoisuutta ja vankentaa yhteiskuntamme luokkarakenteita. Kyse on myös unelmien rajoittamisesta ja monien pienituloisten ajamisesta kiperään tilanteeseen, jossa vaihtoehtoiset tulevaisuudennäkymät käyvät ahtaammiksi.

Vasemmistolainen utopia ei ole irrallinen reaalimaailmasta. Se on jotain mitä kohti työskennellä, jotain mikä antaa toivoa siitä, että voimme rakentaa solidaarista ja hyvinvoivaa yhteiskuntaa, jossa itsensä toteuttaminen kouluttautumisen ja sosiaalisen liikkuvuuden myötä, sekä mahdollisuus toteuttaa unelmia on itseisarvo.

Vasemmistolaista poliittista vastarintaa tarvitaankin kipeästi tilanteessa, jossa yhteiskunnan haavoittuvimmassa asemassa olevilta riistetään mahdollisuus liikkuvuuteen ja omannäköisen elämän toteuttamiseen. Meidän tulee kollektiivisesti toimia leikkauspolitiikkaa vastaan ja nostaa esiin suorien vaikutusten ohella myös laajempia huomioita siitä, miten hallituksen toimet syventävät luokka- ja tuloeroja suomalaisessa yhteiskunnassa. Pidetään huoli siitä, että unelmat ovat avoinna meille kaikille tulevaisuudessakin.

Vimmu

Vasemmis -tolainen aikakauslehti

Pöhinä-liite

Uusi asumisen trendi villitsee!

Orpon hallituksen leikkauksien myötä yksiöön mahtuu nyt jopa viisi opiskelijaa.

Katso kuvat!

Promokuva: Lumi Hartikainen

Olipa kerran eräs uskonnollinen pohjanmaalainen pariskunta, jotka olivat rakastuneita ja päättivät hankkia perheenlisäystä. Ultrassa paljastuikin että kaksoset olivat luvassa. Kaksoistytöt nimettiin raamatun mukaan nimillä Ruth, sekä Esteri.

Esteri omaksi osakseen oli aina ympäristöään mielenkiinnolla tutkiva vaeltaja. Isäänsä kohtaan hän isänsä turhautumiseen saakka esitti kysymyksiä maailmaa kohtaan hiekkalaatikon hiekkaleluista aina ohi lepattavaan perhoseen.

Ei liene siis lukijalle yllätys, että Esteristä kasvoi fiksu ja ympäristöään ja siinä olevia toisia kunnioittava ja arvostava nuori nainen. Esteri oli koulussa istuessaan pitkään jo haaveillut kielten opiskeluista, joten sekään ei liene kuulijalle yllätys, että Esteri ei vain hakenut, vaan pääsi Lexicaan opiskelemaan kieliä ollessaan vasta 19.

Esterin kiinnostus sekä arvostus alkoivat kumpuamaan aivan uudella tavalla suureen kaupunkiin Tampereelle muuttaessa ja hän kiinnostui itseensä tutustumisesta ja tunteidensa selvittämisestä. Hän oli jo pidemmään ihaillut mieskauneuden lisäksi myös naiskauneutta, muttei kokenut kristillistä taustaansa vasten kapinoitaessa haluavansa sitoutua ainoastaan yhteen ankkuriin, yhteen sielun siskoon, tai sielun veljeen. Hän rakasti monia osaltaan myös rikkinäisiä sieluja. Esteri oli monisuhteinen panseksuaali.

Lexican porukassa Esteri oli varsin suosittu gimma ja hänen monisuhteisuutensa oli jokseenkin tiedossa hänen lähimmille tovereilleen. Tovereiden Esterille antama lempinimi oli siten ”Poly-Esteri”.

Mitä yhteistä on Hannulla ja Kertulla ja Suomen hallituksella? – Molemmat jättävät jälkeensä

leipäjonoja

Haluatko kuulla vitsin? – Hallitus

Tiedätkö mikä on printterin arkkivihollinen? – A4

Rakkaus on kuin kakkaus. Siksi olemme käyneet syväkyykkyyn ja rentouttaneet sulkijalihaksemme - yhteisen ilon ja vapautumisen puolesta.

Kun kaikki on paskaa, ripuli rohduttaa.

Elämä on kuin ripuli

Liukas ja nopeasti ohi

Totuudella on monet kasvot.

Ripulilla vain yhdet.

Rakkaudesta se ripulikin roiskuu

Ripuli on kuin rakkaus

Se tuntuu koko kehossa

Ei ripuli tule etsien — se löytyy eläen

Ripuli on matka, ei määränpää.

pikkutoverin vappupiknikin muistilista:

sima (ite tehty tai kaupan)

maiharit tai kumpparit

viltti, aurinkolasit ja sateenvarjo

äärioikeistohallituksen aiheuttama takaraivoon kroonistunut jomotus

munkit (jotka itsepalvelukassalla ehkä maksoit, ehkä et)

kapinahenki

KOM-teatterin Porvari nukkuu huonosti –albumi ladattuna varalta offlineen

5 ˜ƒ 5 ˜ƒ

Aamupäivän aurinko pilkistelee yön aikana valuneen unimaskin raoista ja riippumatto keinuttaa lempeästi auringon lämmittämää pesäkoloani. Otan korvatulpat pois korvistani ja uskaltaudun kurkistamaan makuupussin raosta ympärilleni. Kaksi eri todellisuutta kohtaa, kun väliaikaiseksi kotikoloksi muodostuneen majapaikkani turvasta käsin katson unihiekkaisine silmineni ympärilläni avautuvaa yliopiston arkista tohinaa. Käännän katsettani takanani avautuvaan telttaleiriin mielenosoituskyltteineen ja seinille printattuine meemeineen. Nämä todellisuudet näkyvät mahtuvan sulassa sovussa Päätalon yläaulaan, jonka avaraa tilaa en ollut nyt jo varsin venyneen yliopistourani aikana aiemmin hahmottanut näin valtavaksi.

Vedän aamutohvelit jalkaani, hupparin päälleni ja suuntaan aamupesulle yliopiston pääaulan vessaan. ”Hyvää huomenta”, totean eräälle valtaustoverille suu täynnä hammastahnan vaahtoa. Hän on jo aamutoimissaan askeleen pidemmällä ja tuli viereiselle hanalle tiskaamaan puurokulhoaan. Hymyilemme leveästi toisillemme, kuten niin kovin monta kertaa aiemminkin. Silmistämme paistaa jo puolitoista viikkoa jatkuneen valtauksen aiheuttama väsymys, mutta silti mieleni valtaa lämpö. Olemme täällä edelleen, olemme täällä yhdessä.

Aamupuuro on jälleen kerran taivaallista. Yhteiskeittiön aamupalassa ja kollektiivisessa heräämisprosessissa on jotain perustavanlaatuista yhteisöllisyyden tuntua. Samoin kuin edellisen illan valvomisessa lautapelien äärellä siihen asti, kunnes kenenkään vireystila ei enää anna myöten jatkaa. Tuntuu siltä, että syvä yhteisöllisyys rakentuu juuri näissä jaetuissa arkirutiineissa, yhteisessä perustarpeiden huolehtimisessa ja kiireettömässä oleskelussa, eikä niinkään siinä tavoitteellisessa toiminnassa, jonka takia yhteen on tultu.

Päivän ohjelmassa näyttäisi olevan kaiken muun ohjelman ohella open-mic siitä, mikä ihastuttaa. Mietin, että ehkä sitä on kerran valtauksessa syytä ottaa ihan asiakseen puhua mikrofoniin muutakin kuin yleisiä tiedotuksia. Valtauksella ihastutti (siis kanssaihmisten lisäksi, hih) nimittäin kovin moni asia. Ainakin tapa, jolla järjestäydyimme, ihastutti kovasti. Suhteellisen spontaanisti alkunsa saanut valtaus oli synnyttänyt autonomisista soluista koostuvan organisaatiorakenteen, täyteen sutatut vapaaehtoisten työvuorolistat ja perehdytykset ainakin kuuteen eri tehtävärooliin, pääsääntöisesti hyvin toimineen hierarkiattoman päätöksentekojärjestelmän ja ihan liian monta Telegram-ryhmää (tarkennus: Telegram-ryhmien infernaalinen määrä ei siis varsinaisesti ihastuttanut ketään).

Lisäksi ihastutti se, että ensimmäistä kertaa omana opiskeluaikana tuntui siltä, että Yliopiston hallinto otti edes jossain määrin myötämielisen suhtautumisen opiskelijoiden aktivismiin kampuksella. Tämä oli ilahduttava muutos, sillä melko tuoreessa muistissa on Linna-rakennuksen tyhjentäminen valtaajista poliisia ja väkivallan uhkaa käyttäen vuonna 2015. Samaa muutoksen tuulen tuntua voinee sanoa fuusionjälkeisen Tuniopiston yhteisöllisyydestä. Sillä monille valtaajille tämä oli ensimmäinen aidosti poikkitieteellinen tapahtuma, jossa kaikki kampukset tulivat yhteen (mikäli samassa baarissa dokaamista tai trollaamista naapurikampuksen Jodelissa ei lasketa yhteisöllisyydeksi).

Eniten kuitenkin ihastutti kaikki se kollektiivinen hoiva, huolenpito ja kanssaihmisten hyvinvoinnista välittäminen, joka oli koko valtauksen ajan keskeinen kantava voima. Konkreettisesti tämä tarkoitti mm. useampaa lämmintä ateriaa päivässä, aina saatavilla olevaa ruokaa ja hygieniatarvikkeita, yhdessä suunniteltua ja tuotettua turvallisempaa tilaa, sekä ympärivuorokautisesti päivystänyttä infopistettä ja ensiapua.

Nyt noin puoli vuotta myöhemmin näyttää taas siltä, että valtauksia on taas edessä (paskat terveiset vaan hallitukselle ja budjettiriihen lopputulokselle, haistakaa vittu). Edellisistä, Suomen historian suurimmista, laajimmalle levinneistä ja pisimpään kestäneistä valtauksista, jäi nimittäin käteen organisointikyvyn, kansalaisaktivismitaitojen ja verkostojen lisäksi ennen kaikkea: Rakkaita ystäviä, joiden kanssa tehdä yliopistosta väliaikainen koti niin monta kertaa, kuin hallitus julkaisee leikkauslistojaan.

Teroittakaahan toverit telttakeppinne ja tuulettakaa makuupussinne. Kohta vedetään taas!

Terveisin, Luppo-Nalle

Oppilaitoksia vallattiin yli kymmenessä eri kaupungissa vastalauseena Orpon hallituksen budjettiehdotuksen sisältämille leikkauksille.

Tampereen yliopistovaltaukset alkoivat 25.9.2023

Päätalolla, Hervannassa ja Kaupissa.

Päätalon valtaus jatkui aina 5.10.2023 asti. Valtaus päättyi mielenosoitusmarssiin Päätalolta Keskustorille.

Instagramissa tiedotusta tulevasta:

@tuni_leikkauksiavastaan

Valituskirje Suomen huumepolitiikasta

Miksi kaikki tehdään ihan päin vittua kun voisi tehdä myös ihan ok

Teksti: Niina Murto

Suomessa huumeongelma on kehystetty turvallisuus- ja järjestysongelmaksi jo 1960-luvulta alkaen, kun huumeiden käyttöön päätettiin puuttua ensisijaisesti kriminaalipolitiikan keinoin. Tämä on osaltaan vaikuttanut huumeidenkäyttäjien demonisointiin, millä on ollut pitkäkestoiset vaikutukset huumeita ongelmallisesti käyttävien lähes totaaliseen syrjäytymiseen yhteiskunnasta. Huumeita ongelmallisesti käyttävien joukkoon kuuluu erityisen huono-osaisten ja moniongelmaisten käyttäjien ryhmä, jolle ominaista on moninaiset sosiaaliset, fyysiset ja psyykkiset ongelmat, asunnottomuus sekä vankilakierre.

Vaikka Suomi on huumepolitiikassaan pyrkinyt korostamaan sosiaali- ja terveydenhuollollisia keinoja 1990-luvulta alkaen, kantaa huumeidenkäyttäjiin liitetty negatiivinen stigma edelleen mätää hedelmää. Käyttäjiinsuhtaudutaansosiaali-jaterveystoimenperuspalveluissajopa vihamielisesti. Työntekijöiden tiedon ja taidon puute sekä kielteiset asenteet johtavat huumeidenkäyttäjien kipeästi tarvitseman hoidon saatavuuden heikentymiseen. Tämän lisäksi myös julkisen järjestelmän 2000-luvulla kiihtynyt uusliberalisoituminen on, yllättyneet jonoon, johtanutpalveluidenkaventumiseenjakäyttäjiensaamantuenjahoivan köyhtymiseen. Huumeiden ongelmakäyttö sekä huumeisiin liittyvät kuolemat ovat olleet kasvussa koko 2000-luvun ajan, ja koronavuodet vaikeuttivathuumeidenkäyttäjientilannettaentisestään.

Huono-osaisimmat huumeidenkäyttäjät jäävät helposti kokonaan hoidon ja palvelujen ulkopuolelle. Heitä palvelevat parhaiten matalan kynnyksen palvelut, joissa ei velvoiteta sitoutumista korkeisiin hoidollisiin tavoitteisiin tai edellytetä täyttä päihteettömyyttä. Yksi tällainen matalan kynnyksen palvelu on käyttöhuone, jonka kokeilusta tehty kansalaisaloite on edennyt eduskuntaan kesällä 2023 ja on valiokunnan käsittelyssä. Käyttöhuoneet mahdollistavat huumeiden käytön turvallisemmin, puhtailla välineillä ja sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten valvonnassa. Euroopassa on positiivista näyttöä siitä, että käyttöhuoneet vähentävät veriteitse tarttuvia tauteja ja yliannostuskuolemia,sekäsaavathuono-osaisimpiahuumeidenkäyttäjiä hoidonjapalveluidenpiiriin.

Kyse ei siis ole siitä, etteikö meillä olisi tarpeeksi validia tietoa siitä, millaisilla toimilla huumeiden ongelmakäyttöä hoidetaan tehokkaimmin: matalan kynnyksen palveluilla, työntekijöiden päihdeymmärryksen lisäämisellä ja empaattisella työotteella, nimetäkseni vain muutaman. Kyse on siitä, että iso osa suomalaisista, politiikkoja ja ammattilaisia myöten,pitääkynsinjahampainkiinnimoralistisestasuhtautumisestaan huumeidenkäyttäjiin ja erityisesti huumeidenkäytön rangaistavuudesta, vaikka on selvää, että rangaistavuus ei ole näiden vuosikymmenien aikanajohtanuthuumetilanteenkohentumiseen.

Käyttöhuonealoitteen eteneminen eduskuntaan herättää pientä toivoa huono-osaisimpien huumeidenkäyttäjien tilanteesta Suomessa. Mutta… Nyt, kun Orpon hallitus on tuoreeltaan päättänyt leikata romahtamisen partaalla olevasta sosiaali- ja terveyden-huollosta vielä lisää, on syytä pelätä säästöjen osuvan juuri moniongelmaisten huumeidenkäyttäjien tarvitsemiin matalan kynnyksen palveluihin. Säästötoimet osoittavat sanoin-kuvaamatonta lyhytnäköisyyttä ja johtavat mitä luultavimmin huono-osaisuuden kasautumiseen, hyvinvointierojen kasvamiseen ja yhteiskunnallisenepävakaudenlisääntymiseen.

Kiitos siis pikkuporvareille, kiitos Kunnon Kansalaisille™, kiitos erityisestiäärioikeistohallitukselle2023–TBA.

sarjakuva: Lotta ja Oona Tuominen

Etsi taulukosta neljä sanaa ja muodosta niistä lause <3

sanat voi olla suoraan tai ristiin , yl ö s tai alas

Teksti ja kuva: Iikka Sorvali

Kuvitus: Aada Ketola

Iikka: Kertoivatko he ongelmista tai syrjinnästä valintojensa takia?

Myungjin: En tiennyt että täällä on niin vahva stigma: ”sivarit on kaikki homoja”. Sinä olet ehkä kuullut siitä. Melkein kaikki osallistujat mainitsivat stigman, ja sen, miten he halusivat vastata siihen poikkeamalla tavallisista maskuliinisuuden rooleista.

Mielenkiintoista oli, että osa heistä kertoi joidenkin sivarien todistelevan omaa maskuliinisuuttaan vaihtoehtoisella tavalla, sanomalla, että sivarit ovat oikeita miehiä, kun taas muut tekevät mitä käsketään. Osa heistä myös mainitsi sanonnan ”sivari on sankari, tosi mies on totaali”, jonka he arvelivat olevan peräisin 80-luvulta ja jota on käytetty sivarin stigmaa vastaan.

Jotkut osallistujat myös kyseenalaistivat koko sukupuolten välisen kahtiajaon ja sen, miten asevelvollisuusjärjestelmä on rakennettu maskuliinisuuden ja feminiinisyyden eri rooleille.

Myungjinin gradu löytyy loppukeväällä Treposta otsikolla: ”A Study on Masculinity through the Conscientous Objectors’ Perception of Militarism and Gender Relations in Finland”.

Runocorner

Orpon päivä

Katsotaan mitä listalta löytyy

Potkuihin riittää asiallinen syy

Kenellekään mitään työkkäriä

Köyhille pelkkää näkkäriä

Turha yrittää lakkoa

Siitä saatte vaan sakkoa

Muuttakaa pienempiin kämppiin

Minä menen nyt syömään Kämppiin

Onhan tässä jo töitä paiskittu

Koko päivä etuuksia leikattu

Se on morjens köyhät

Kaikki kurjat tyhmät!

Anonyymina pysyttelevä Viva-alumni

Kissan nimi

Tuijotus

Pistävä

Naulaava

Upotat kynnet selkääni

Kissan nimi

Kuvitelmat särkyvät

Kuin lasiesineet asfalttiin

Sitten tyyni

Sen jälkeen utu

Ummistan silmäni

Yksi yötä valvoo

Varpu Nummelin

ALBUMIAITAN IRVIKISSA:

LOCOMOTIVE-YHTYEEN

ALBUMIAITAN IRVIKISSA: LOCOMOTIVE-YHTYEEN

‘WE ARE

‘WE ARE EVERYTHING YOU SEE‘ EVERYTHING YOU SEE‘

Neuroepätyyppillisten ihmisten erityiset mielenkiinnonkohteet kerryttävät osakseen luonnollisestikin erityisiä ränttäämisen aiheita; kas tässä niistä yksi –Varpu ja vinyylilevyt! Tässä spesifissä tapauksessa kyseessä on alun perin Parlophone-levymerkillä vuonna 1970 julkaistu albumi ’We are everything you see’ Locomotive-yhtyeeltä. Rakastan ja rakastan vihata kyseistä albumia! Räväkkä, raju, eetterissä uiva, avaruusraketin lähtölaskennassa nukkuva psilosybiinisieniltä kuulostava ja kauhuelokuvilta maistuva psykedeelisen rockin mestariteos, sekä varhainen progressiivisen rockin virstanpylväs, on pakattu kansitaiteeseen, joka vetää puoleensa minua kuin magneetti, vaikken metallimusiikkimiestä ole nähnytkään.

Kannessa vihreän huoneen ulkopuolelta sisään lämpöiseen ja turvalliseen kotiisi katsoo hän. Ollaan kuin kappaleessa Tähtilampun alla, jossa siinä sängyn laidalla kuuntelitte viestejä radiokohinasta. King Crimsonin esikoisalbumi, 4 kuukautta aiemmin ilmestynyt ’In a court of the crimson king (an observation by King Crimson)’, sisältää tunnelmapalan ’I talk to the wind’, jossa laulajan perpektiivissä ollaan ulkopuolella katsoen sisäpuolelle, sekä konkreettisesti taloon ja turvaan, kuten myöskin omaa pientä täydellistä elämää, johon laulun kertojalla ei ole enää osaa eikä arpaa. Samankaltaisesti tuijottaa sisään iäkäs ikäihminen, kuin Methusalem konsanaan, nuhjuiseen business-miehen liituraitaan pukeutunut Herra Armageddon. Silmissään Herra Armageddonilla on tuhansia lapsia; onhan hän niille tuhansille isä ja miljoonille muille äiti. Nomen est omen, kuten niin usein tapana on.

Kun on vahdannut ja valvonut öitään haaveillen albumista, jonka musiikki koukuttaa kuin lähijärven ahvenen, tietäen kuitenkin, että alkuperäinen julkaisu on karannut jo kauan aikaa sitten vinyylinkeräilijöiden käsissä kauas opiskelijabudjetin ulottumattomiin, sitä sydän meinaa pysähtyä, kun löydätkin kirpputorilta 2€ laarista tutun ikälopun hahmon ällönvihreän ikkunapokan takana tujottamassa sinua tuhansine lapsineen. Kuin Kummelissa konsanaan Emidisc siinä viime hetkellä veti ässän hihastaan ja päätti hyödyntää espanjankielisessä piraatti-kokoelmassaan ’Chripy Chripy, Chip Chip’ luokan renkutuksineen eksaktia kopiota Locomotiven kansitaiteesta. Noh… löytyyhän tuo kyseinen levy allekirjoittaneen kokoelmasta muistutuksena, ettei maailma ole reilu paikka.

Toisen kerran törmäsin oman vinyylinkeräilyurani ja sen myötä lähes elämäni Boss Battleen ollessani viime syksynä Tukholmassa. Värtahamnesilta Slussenille ja takaisin kävely tartutti mukaani syysflunssan lisäksi uusiopainoksen Locomotiven levystä. Kalliin nettivierailun pelossa en tohtinut levykaupassa tarkastaa netistä, onko tosiaankin sinä vuonna tullut virallinen uusiopainos ällönvihreällä, mutta alkuperäiselle kansitaiteelle uskollisella, kannella, joten päätin tehdä virheen ja luottaa kapitalistiperkele-myyjään, joka vakuutti, että kyseessä on aivan aito uusiopainos, eikä suinkaan mikään piratoitu levy. ….JepJep. Avatessani levyn muoveista Suomessa ja iskiessäni levyn levylautaselle levyn prässin heikkous paljastui heti heittelevistä äänentasoista, sekä prässivirheestä, jossa avausraidassa kuuluu mekaanista napsuntaa. Tarkistus internetistä ja kyseisen levyn myynti on estetty internetissä version piraattiluonteen takia. …JepJepJep.

Kolmannen kerran minulle tarjoitui mahdollisuus hankkia Locomotiven ainokainen albumi kokoelmiini isäni ystävältä, joka oli onnistunut hankkimaan itselleen alkuperäisen ’We are everything you see’- levyn kalliilla. Hän päätti siten luopua vuoden 1988 uusiopainoksesta, joka sattuu olemaan ainoa virallinen vinyylimuotoinen uusiopainos koko albumista yhä tähän päivään mennessä. Kuulostanee liian hienolta ollakseen totta, vai mitä? Albumin punainen ulkomuoto oli itselleni vain liian suuri shokki ja ylitsepääsemätön asennemuutoksen kohde voidakseni hankkia kyseisen levyn hyllyyni viidelläkympillä. Albumi, jonka ällönvihreistä kansista ja kasvoni syövästä Herra Armageddonista olen nähnyt jopa unta.

Toki voisin hankkia laadukkaan uusiopainoksen CD:nä, mutta en ole valmis vielä ylpeydessäni myöntämään tappiotani.

Varpu Nummelin; Historian opiskelija, Vinyylilevyjen kerääjä, Valittaja

PELIARVOSTELU –

NUUSKAMUIKKUNEN: MUUMILAAKSON MELODIA (2024)

Peli johdattelee pelaajan tunnelmaan kauniilla kuvauksella siitä, kuinka Nuuskamuikkunen lähtee taas etelään ja jättää Muumipeikon talvehtimaan. En muista, että olisin koskaan aikaisemmin kyynelehtinyt videopelin introanimaatiolle. Muumipeikon kaipuuta kuvataan kauniisti ja jälleen kerran hieman suren, etteivät nämä kaksi hahmoa koskaan tule saamaan toisiaan Moomin Characters Oy Ltd:n yhä kiihtyvästä queerbaittaamisesta huolimatta. Emotionaalinen lataus on kuitenkin kohdillaan alkuhetkistä aina loppusointuihin asti.

Keväinen paluu Muumilaaksoon saa kuitenkin yllättävän käänteen, kun

Puistonvartija ja tämän johtamat poliisivoimat ovat tuhonneet Muumilaakson harmonisen luonnon. Tätä modernia innovaatiokehityksen visiota on toteutettu patoamalla laakson läpi virtaava joki ja rakentamalla metsien tilalle lähinnä kokoomuslaisia omakotitaloasujia miellyttäviä pensasaitojen muodostamia sokkeloita. Muumipeikko on kadonnut ja Muumimamman kasvimaa kuollut, nyt on tosi kyseessä.

Arvostan suuresti sitä, että on uskallettu tehdä lapsille suunnattu peli, joka ei pelkää poliittisuutta. Pelaajahahmo (Nuuskamuikkunen) on tässä pelissä tapansa mukaisesti päivät pitkät huuliharppua soitteleva työstäkieltäytyjä, jonka tehtävänä on rikoksia tekemällä ja ekoterrorismia harjoittamalla vapauttaa Muumilaakso Puistonvartijan fasistisen tyrannian ja sortoa harjoittavien poliisivoimien ikeestä. Poliisit kuvataan niin karikatyyrisen hölmöinä ja kyvyttöminä hoitamaan työtään, että edes oma läpipeluuni Disco Elysiumia ei näyttänyt näin räikeästi poliisin vastaiselta propagandalta.

Lämmin pelisuositus kaikille, jotka tykkäävät repiä kieltokylttejä, soittaa musiikkia eläimille pitkin metsiä ja tarvittaessa juosta pakoon poliiseja.

Plussat:

+ Hyvää tarinankerrontaa ja hahmonkirjoitusta

+ Kieltokylttien repiminen ja patsaiden kaataminen

+ Kokoomuspolitiikan vastustaminen tarvittaessa laittomin keinoin

+ Poliisien tekeminen naurunalaiseksi

+ Mörkö

Miinukset:

- Lyhyt kesto

- Nuuskamuikkusen ja Muumipeikon romanssi ei taaskaan tapahdu, vaikka sillä flirttaillaan.

Just let them be gay already ; ;

- Liian vähän Mörköä

Terkuin,

Eräs pieni homssu

Kerää tälle aukeamalle

vassarien vapputerkut

WHERE’S WALDO? = KEKSI KUVASTA KEIJO?

Syksyn kouluvaltaukset koettiin myös TUNIssa ja yliopistolle luotiin sisäistä solidaarisuutta opiskelijoiden välille. Vaikka Keijo Hämäläinen antoi ymmärtää myötämielisen suhtautumisen opiskelijaliikehdinnälle, ei hän kuitenkaan tuonut tätä suhtautumistaan ilmi vaikkapa opiskelijoiden kanssa aiheesta keskustellen. Ilmeisesti Keijo Hämäläinen ei käynyt missään valtauksen alla olleista paikoista. Emme tarvitse rehtoria, joka ei osaa ottaa kantaa suoraselkäisesti silloin, kun suomalainen sivistys murennetaan ja hallitus käy avointa luokkasotaa.

puuhanurkkauksen vastaukset