TREYN KANTAA EI KOSKAAN KYSYTTY

Visiirin selvityksen mukaan Tampereen joukkoliikenteen opiskelijalippu-uudistus tehtiin puutteellisin perustein.

Tampereellakin opiskelijalipun sai ennen fyysiselle matkakortille, johon kuului myös opiskelija-alennus.

Vuonna 2020 Tampereen seudun joukkoliikenne Nysse valmisteli ison muutospaketin, joka vaikutti myös opiskelijoihin. Treyn sosiaalipoliittisen asiantuntijan Ilona Taubertin mukaan Nysse tai Tampereen joukkoliikennelautakunta eivät kuitenkaan kysyneet ylioppilaskunnalta minkäänlaista näkökulmaa lippuuudistuksiin.

19. lokakuuta 2020 Tamperelainen uutisoi Nyssen matkalippuja koskevan muutospaketin päätöksistä. Uutisesta selvisi, että jatkossa Nysse aikoo tarjota opiskelijalipun maksukortin sijaan vain mobiilisovelluksessa.

“Tampereen joukkoliikenne ei kysynyt näkökulmaamme tähän asiaan ennen tätä päätöstä. Me saimme asian tietoomme vasta Tamperelaisen uutisesta”, Taubert kertoo.

Trey otti yhteyttä silloiseen Tampereen joukkoliikennelautakunnan puheenjohtajaan Aleksi Jänttiin ja pyysi selvitystä asiasta. Jäntti ei koskaan vastannut Treyn kirjalliseen yhteydenottoon. Myöhemmin Taubert sai Jänttiin puhelinyhteyden, jossa Taubert ilmaisi Treyn kannan uudistukseen. Visiiri on näh- nyt kirjallisen yhteydenoton Tampereen joukkoliikennelautakuntaan, mutta Taubertin ja Jäntin välistä puhelinkeskustelua ei ole nauhoitettu.

Tampereen joukkoliikenne ei muuttanut päätöstään. 22. lokakuuta 2020 Trey lähetti Tampereen joukkoliikennelautakunnalle kannanoton. Kannanotossa kirjoitetaan seuraavasti:

“Esitykseen sisältyy opiskelijoiden näkökulmasta ongelmallisia yksityiskohtia. Uudistuksen myötä opiskelija-alennusta ei enää saa arvolipuista, vaan opiskelijat matkustavat täydellä hinnalla maksaessaan yksittäisen matkan. Opiskelija-alennuksen kausilippuun saisi jatkossa vain mobiilisovellukseen, ei bussikortille.”

Taubertin mukaan Tampereen joukkoliikennelautakunta kiitti Treytä näistä huomioista. Lopputulokseen nämä huomiot eivät kuitenkaan vaikuttaneet, joten Trey teki päätöksestä oikaisuvaatimuksen.

Oikaisuvaatimuksessa perustellaan kattavasti, miksi opiskelijalippua ei tule siirtää matkakortilta pelkästään mobiiliin. Perustelut liittyvät esimerkiksi opiskelijoiden käyttökokemukseen, muutoksen aiheuttamaan epäyhdenvertaisuuteen ja sovelluksen monimutkaisuuteen.

Oikaisuvaatimus hylättiin 16. joulukuuta 2020.

HSL:n lippu-uudistus todettu laittomaksi yös Helsingin seudun liikenne (HSL) suunnitteli siirtävänsä opiskelijalipun vain mobiilisovellukseen. HSL:n opiskelijoita koskeva lippu-uudistus todettiin kuiten- kin joulukuussa 2022 laittomaksi HSL:n puutteellisen selvitystyön vuoksi.

Visiiri haastatteli Tampereen joukkoliikennejohtaja Mika Periviitaa. Kysyimme, millaista selvitystyötä Nyssessä tehtiin ennen lippu-uudistusta ja miten se eroaa HSL:n laittomaksi todetusta selvityksestä.

“Oikeastaan Helsingin hallinto-oikeuden päätös tuossa HSL-asiassa ei vertaudu meille. Hallinto-oikeus kiinnitti siinä huomion siihen, että päätöksentekoprosessi oli lainvastainen, ei niinkään päätöksen sisältö. Siinä mielessä meillä on HSL:ään verrattuna lainvoimainen päätös asiassa”, Periviita kertoi.

Periviidan mukaan HSL ei kuunnellut riittävästi opiskelijoita. Visiiri kysyi tarkentavasti, mitä selvityksiä Nysse on tehnyt ennen päätöstä ja millä tavoin Nysse kuuli opiskelijoita. Periviita ei osannut antaa puhelimessa tarkkaa vastausta.

“Meillä aiheesta tehtiin pari oikaisuvaatimustakin, eli poliittisen päätöksenteon kannalta kuuleminen on näytetty toteen. Mutta en minä osaa arvioida, kun en tiedä mitä siellä HSL:ssä on tehty”, hän toteaa.

Myöhemmin Periviita lähetti Visiirin toimittajalle tekstiviestin, jossa hän kertoi, että Nysse on osallistanut opiskelijoita järjestelmän kehittämisessä ja kontaktoinut opiskelijoita oppilaitosten uutiskirjeiden kautta ennen päätöksentekoa.

Nyssen viestintä ristiriitaista

Treyn hallituksen entisen edustajan mukaan Periviidan näkemys siitä, että opiskelijoita olisi osallistettu ja kontaktoitu ei kuulosta missään määrin tutulta. Osallistamiseen viittaa vain syyskuussa 2020 perustettu Nysse Lab -testiryhmä, johon opiskelijat saivat itse hakeutua testaamaan mobiililippua.

Vihreiden varavaltuutettu ja joukkoliikennelautakunnan varajäsen Tiina Mikkonen oli mukana testiryhmässä. Mikkonen työskentelee digipalvelujen saavutettavuuden parissa.

”Testaus oli enemmän käytettävyystestausta. Testiryhmälle kerrottiin alussa, että opiskelijalippu ollaan siirtämässä vain mobiilisovellukseen. Meiltä ei kysytty, onko pelkässä mobiililipussa meidän mielestämme järkeä”, Mikkonen kertoo.

Mikkosen mukaan pelkkään mobiililippuun siirtymistä kritisoitiin testiryhmässä.

”Tuntui siltä, että tämä asia on jo päätetty jo ennen kuin sitä on lyöty lukkoon lautakunnan päätöksen tasolla. Koitin kysellä, että miten vaikka saavutettavuusasioita on testattu ja otettu huomioon, mutta kovin laadukkaita vastauksia en saanut”, Mikkonen kertoo.

Testiryhmä jatkui joulukuun lopulle saakka. Mikkosen kokemusta siitä, että päätöksiä olisi tehty ennakkoon vahvistaa myös se, että lautakunnan virallinen päätös on tullut jo lokakuussa, vaikka Nysse Lab -testiryhmä jatkui vuoden loppuun saakka.

16. joulukuuta 2020 Nysse kiitti testiryhmää osallistumisesta testiryhmälle luodussa Facebook-ryhmässä.

”Opiskelijan mobiilikausipilotti on päättymässä. –– Myös muiden opiskelijahintaisten lippujen poistuminen aiheutti kritiikkiä. Monia hyviä kehitysehdotuksia tuli esiin pilotin aikana, esimerkiksi se, että matkakortilla ja älylaitteella voisi olla käytössä sama lippu, vain väline eri. Tämä on pidemmän aikavälin tavoitteena maksujärjestelmän kehittämisessä.”

Viimeisin huomio on ristiriidassa Nyssen viimeaikaisen viestinnän kanssa. Nysse ei ole ilmaissut, että opiskelijalipun voisi saada tulevaisuudessa myös matkakortille. Lisäksi esimerkiksi apulaispormestari Aleksi Jäntti, entinen Tampereen joukkoliikennelautakunnan puheenjohtaja, on kirjoittanut Tampereen Kuntapolitiikka -Facebook-ryhmässä seuraavasti: ”Kun luodaan jotain uutta, on myös osattava ja uskallettava luopua jostain vanhasta.Ymmärrän, että uuteen siirtyminen aiheuttaa pelkoja. Ratikassa ei ole matkakortinlukijaa, joten pitkällä tähtäimellä on tarkoitus luopua matkakortista kokonaan. Kuka haikailee vielä 80-luvulla käytössä olleiden paperisten sarjalippujen perään, josta lukija "haukkasi" aina yhden matkan pois ja leimasi samalla?”

Jäntti on myöhemmin oikaissut Facebook-kommentissa, että ratikoissa tulee olemaan matkakortinlukija. Tampereen joukkoliikennejohtaja Periviita kommentoi Visiirille, ettei Tampereen joukkoliikenteessä ole tällä hetkellä suunnitteilla luopua fyysisestä matkakortista kokonaan.

Hyv N

JUSSI AALTONEN Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston ylitarkastaja

Muodollista kuulemista

Nyssen toiminta herättää kysymyksiä nyt, kun Helsingin hallinto-oikeus on todennut HSL:n vastaavan lippu-uudistuksen laittomaksi. Päätöksentekoprosessien tarkkailu on oleellista etenkin silloin, kun kyseessä on joukkoliikenteen kaltainen viranomaistaho.

Yhdenvertaisuuslain viidennen pykälän mukaan viranomaisen on arvioitava yhdenvertaisuuden toteutumista toiminnassaan. Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston ylitarkastaja Jussi Aaltonen ei kommentoi Nyssen tapausta Visiirille suoraan, mutta selventää viranomaisia velvoittavaa yhdenvertaisuuslakia yleisellä tasolla.

”Yksityinen toimija voi joissain tapauksissa sanoa, että emme esimerkiksi hyväksy käteistä tai emme palvele tiskillä. Mutta viranomaisten on paljon vaikeampi sanoa esimerkiksi, että palvelemme vain netissä, koska täytyy ottaa huomioon se, että viranomaiset ovat julkisia toimijoita ja heidän tulee turvata se, että ihmiset pääsevät oikeuksiinsa ja pääsevät asioimaan”, Aaltonen toteaa.

”Viranomaistoiminnassa on korostetun tärkeää ottaa huomioon palvelun monikanavaisuus. Viranomaisella on velvollisuus turvata yhdenvertaisten oikeuksien toteutuminen, ja se edellyttää kattavaa yhdenvertaisuusvaikutusten arviointia”, hän täsmentää.

Tämän vuoksi viranomaistoiminnassa voidaan siis matalammalla kynnyksellä syyllistyä laissa kiellettyyn syrjintään. Viranomaisilla on perustuslaissa säädetty perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvoite, joten heiltä edellytetään yksityistä tahoa enemmän.

”Jos viranomaiset eivät ole riittävästi pyrkineet varmistamaan sitä, että kehitettävä toimintamalli tai linjaus ei johda minkään ihmisryhmän kannalta kohtuuttomuuteen tai syrjintään, niin siinä on riskinä se, että syyllistytään myöhemmin välilliseen syrjintään”, Aaltonen toteaa.

Välillinen syrjintä tarkoittaa sitä, että on olemassa näennäisesti yhdenvertainen menettelytapa, joka kuitenkin käytännössä johtaa tiettyjen ihmisten epäedulliseen, syrjivään kohteluun.

”Tämän tyyppisiä välillisyyksiä voi olla vaikeaa havaita, jos yhdenvertaisuusarviointia ei olla tehty tai ei osata tehdä, tai se tehdään liian suppeasti tai liian myöhään.”

Aaltosen mukaan viranomaisella ei ole ehdotonta velvollisuutta kuulla kansalaisjärjestöjä arvioinnin suorittamiseksi. Kuitenkin käytännössä viranomaistoiminnan yhdenvertaisuusvaikutuksia voi olla vaikea arvioida tehokkaasti, jos se tehdään ilman asiaan liittyvien järjestöjen tai ihmisryhmien konsultointia.

”Viranomainen toimii virkavastuulla. On jo hyvän hallinnon vaatimusten osalta selvää, että niin sanottujen näennäiskuulemisten, joissa ”kuullaan, mutta ei kuunnella”, ei pitäisi kuulua viranomaisen toimintatapoihin”, Aaltonen selventää. III

Aerosolit – nuo koronankin myötä tutuksi tulleet pienhiukkaset, joita löytyy hengitysilmastamme kaikkialta.

Aerosoli on ilman ja siinä leijuvien nestemäisten tai kiinteiden hiukkasten muodostama systeemi. Ville Silvonen perehtyi diplomityössään sisäilmaan aerosoliympäristönä ja selvitti, mitkä seikat vaikuttavat aerosolien kulkeutumiseen ulkoa sisälle.

“Parhaimmillaan diplomityön tekeminen oli mahtavaa, mielenkiintoista ja haastavaa. Toisinaan turhauttavaa ja kamalaa. Ihan kuin elämä ylipäätään siis”, kertoo Silvonen.

Silvonen ei aluksi tiennyt aiheesta mitään, vaan löysi sen diplomityöpaikkailmoituksia selatessaan. Mielenkiinto aihetta kohtaan heräili työn edistymisen myötä.

Vaikeinta työn tekemisessä oli aiheen rajaaminen. Sivuraiteille oli helppo ajautua, ja joskus tuli tutkittua myös työn kannalta epäoleellisia asioita. Diplomityötä Silvonen työsti yhteensä noin 14 kuukautta. Työvaiheita hän tunnisti kuusi.

“Innostuminen, intohimo, epätoivo, ahdistuminen, toivo, voimaantuminen. Näitä toistettiin, kunnes oli valmista.”

Tutkimuksen lopputulokseksi tuli, että ulkoilman aerosolihiukkaset, eli esimerkiksi autojen moottoreista tai puun poltosta peräisin olevat hiukkaset, kulkeutuvat ulkoa sisäilmaan. Kulkeutumisen voimakkuuteen vaikuttaa rakennuksen ilmanvaihdon toteutus, hiukkaskoko ja esimerkiksi tuulen suunta.Vaihtelu eri rakennusten välillä on suurta. Silvosen diplomityön mittauksia on hyödynnetty sisäilman hiukkaspitoisuuksia ennustavan mallin todentamisessa.

Tuleville diplomityön tekijöille Silvonen antaa neuvoksi kiinnittää huomiota ajankäyttöön.

“Diplomityö ei ole kuin hyvä viini, joka paranee ajan kanssa. Siihen kannattaa suhtautua kuin limsapulloon. Se on ihan hyvää, kunhan sitä ei jätä avattuna jääkaappiin vuodeksi.” III

Ville Silvonen

» OTSIKKO: “Ulkoilman aerosolihiukkasten kulkeutuminen sisäilmaan: Kirjallisuusselvitys ja tapaustutkimus.”

» MITTA: 64 sivua.

» ALA: Fysiikka.

» KAUAN KESTI: n. 14 kuukautta.

» JÄIKÖ TRAUMOJA? “Vain väliaikaisia.”

"TOIMITTAJAT TIETYSTI PYRKIVÄT HUOMIOIMAAN TYÖSSÄÄN MONENLAISIA

NÄKÖKULMIA, MUTTA

NIIN VAIN SE OMA TAUSTA OHJAA SANAVALINTOJA JA HAVAINTOJA, JOITA TEEMME."

Koronapandemian aikana median, kulttuurin ja viestinnän maisteriohjelmassa opiskellut Emma Nikander kiinnitti huomiota koronasta uutisointiin. Häntä mietitytti, missä olivat kuvaukset työväenluokkaisesta elämästä, jossa etätyöt eivät olleet mahdollisia, ja miksei lehdissä käsitelty ammattikoululaisten ongelmia pandemia-aikana, vaan katse kiinnittyi lukiolaisiin. Saadakseen vastauksen kysymyksiinsä Nikander päätti tehdä aiheesta pro gradu -työnsä.

“Kiinnostuin aiheesta oman luokkataustani vuoksi. Olen kasvanut duunariluokassa ja tehnyt luokkaloikan korkeakoulutetuksi toimittajaksi. Törmäsin pandemian alussa jatkuvasti koronauutisiin, joiden en kokenut koskevan lainkaan työväenluokkaista todellisuutta, jossa kasvoin”, hän kertoo.

Aineistokseen Nikander keräsi 305 Helsingin Sanomien koronapandemiaa tavalla tai toisella käsittelevää artikkelia vuoden 2020 maalis-joulukuun ajalta. Aineiston tutkimiseen hän käytti sekä sisällönanalyysia että diskurssianalyysia. Diskurssien tutkimuksen ja analyysin tehtävänä on tarkastella sitä, miten erilaisia kielellä luotuja todellisuuksia merkityksellistetään ja millaisin seurauksin.

Nikanderin mielestä diskurssianalyysia tehdessä on tärkeää ymmärtää oma asemansa ja lähtökohtansa analyysin tekijänä.

Gradu

» OTSIKKO: “Keskiluokkako koronapandemian ainoa kärsijä? Luokan representaatiot Helsingin Sanomien koronauutisoinnissa.”

» MITTA: 144 sivua.

» ALA: Mediatutkimus.

» KAUAN KESTI? n. 1,5 vuotta.

» JÄIKÖ TRAUMOJA? “Jäi. Kävin muutaman kerran opintopsykologilla itkemässä, etten osaa enkä pysty viimeistelemään graduani, ja se auttoi pahimpaan oloon.”

“On täysin mahdotonta irrottaa itseään kokonaan aiheen ulkopuolelle, eikä se ole tarpeenkaan. Analysoin tekstejä omista lähtökohdistani käsin, tietysti pyrkien mahdollisimman neutraaliin lähestymiseen. Joku toinen olisi silti analysoinut tekstit varmasti toisin.”

Tutkielman tulokset olivat karua luettavaa. Helsingin Sanomien artikkeleissa työväenluokka jää usein huomioimatta. Artikkeleiden normi oli hyvin toimeentuleva keskiluokkainen ja perheellinen ihminen.

“Oli mielenkiintoista tutkia sitä, miten erilaisissa todellisuuksissa elämme ja miten helposti ne muut todellisuudet jäävät meiltä huomaamatta. Toimittajat tietysti pyrkivät huomioimaan työssään monenlaisia näkökulmia, mutta niin vain se oma tausta ohjaa sanavalintoja ja havaintoja, joita teemme.”

Nikanderin neuvo tuleville pro gradun tekijöille on, että apua tulisi hakea matalalla kynnyksellä, jos tekeminen on vaikeaa.

“Monesta tuntuu jossain kohtaa, että on liian tyhmä, eikä osaa tai pysty. Nämä tunteet voivat mennä todella syvälle. Jos sellaisia nousee pintaan, niin niitä ei tarvitse setviä yksin.” III