AUSTRALIASTA TUTALLE

Ihmiset sanoivat koko peruskoulun ajan, että olisin hyvä arkkitehti, sillä olen taiteellinen ja hyvä matikassa. Siitä syntyi sellainen mun juttu, että musta tulee arkkitehti."

Tästä lähtökohdasta käsin Riikka Alatalkkari tiesi tarkalleen, mitä tehdä ensimmäisen yhteishaun koittaessa vuonna 2017. Hän haki ensisijaisesti arkkitehdiksi ja laittoi viimeiseksi hakukohteeksi energiatekniikan, ikään kuin varmuuden vuoksi. Se tuntui järkevältä.

Kuitenkin jo arkkitehtuurin pääsykokeissa Alatalkkarista alkoi tuntua, ettei ala välttämättä olisikaan hänelle se oikea. Luovuuden pakottaminen paineen alla tuntui hankalalta.

"Eikä minua lopulta arkkitehtikoulutukseen valittukaan. Sen sijaan minulle tarjottiin paikkaa sieltä energiatekniikasta. Ulkopuolelta tuli painostusta, että se paikka olisi fiksua ottaa vastaan."

Energiatekniikka ei kuitenkaan tuntunut oikealta: Alatalkkari kuvailee, että paikan vastaanottaminen olisi tuntunut liian turvalliselta valinnalta. Hän mietti, jäisikö paikan vastaanottaminen, tai vaihtoehtoisesti sen hylkääminen kaduttamaan.

“Jos tuntee, ettei paikan hylkääminen herättäisi myöhemmin katumuksen tunteita, ei koulupaikka mitä luultavimmin ole itseä varten, vaan se olisi ennemmin pelkkä järkivalinta.”

Alatalkkari ymmärsi, että hän haluaa vielä avartaa omaa maailmaa ja ymmärtää syvemmin sitä, mitä oikeasti haluaa.

"Energiatekniikan paikan hylkäämisestä tuli sellainen eksistentiaalinen kriisi, että mitä minä nyt oikein teen. Lähdin sitten Australiaan."

Alatalkkari työskenteli Australiassa ihmisläheisessä työssä, josta hän piti kovasti. Päivät Australiassa olivat rentoja. Omille ajatuksilleen sai vihdoin tilaa.

“Koin siellä ensimmäistä kertaa, että minähän voin tehdä mitä tahansa. Maailma tuntui tosi avoimelta.”

Australiassa kirkastui, että jokin diplomi-insinööriala on oikea suunta.

Suomeen palattuaan Alatalkkari kävi pääsykokeissa, mutta valmistautuminen pääsykokeisiin jäi tuolloin hänen mukaansa liian vähäiseksi, eikä paikka diplomi-insinöörialoille vielä auennut.

Asiakaspalvelu- ja toimistotyöt jatkuivat, mikä osaltaan vahvisti tunnetta siitä, että on pakko päästä opiskelemaan.

"Hain tekniikan alan lyhyelle avoimelle väylälle. Sain tuttuni kautta kuulla, että tällainen reitti on ylipäätään olemassa yliopistoon. Meille ei puhuttu siitä lukiossa mitään", Alatalkkari kertoo.

Tekniikan alan lyhyellä väylällä opiskelija suorittaa 20 opintopistettä, jonka jälkeen opiskelemaan voi päästä, mikäli väyläopintojen keskiarvo ylittää opiskelijan hakukohteen vaaditun keskiarvorajan.

Alatalkkari suoritti vaadittavat opinnot ilmeisen hyvällä keskiarvolla ja pääsi opiskelemaan tuotantotaloutta Tampereelle vuonna 2020.

Opintojen ohessa tärkeintä antia avoimelta väylältä olivat ihmiset.

“Sain kavereita, jotka jäivät elämään. Oli kiva, että tunsi jo entuudestaan ihmisiä eri ainejärjestöistä, kun pääsi yliopistoon.”

Jälkikäteen ajateltuna Alatalkkari kokee aikajakson lukion ja yliopiston välissä kasvun aikana, jolloin hän poistui mukavuusalueeltaan ja oppi hahmottamaan sitä, mitä todella haluaa.

“Nyt ajattelen, että en olisi kyllä heti lukion jälkeen ollut valmis yliopistoon. Luonne kasvoi tosi paljon niiden kolmen vuoden aikana. Nyt uskallan sanoa omia mielipiteitä, uskallan olla erilainen, enkä koe, että on pakko olla kuten muut.” III