Yläkoululaisten kirjoitushaaste
Hevonen on aina hevonen Hevonen on ihmisen kesyttämistä kotieläimistä merkinnyt kehitystä monin eri tavoin. Se on ollut luotettava paimentolaisen liikkumisväline suurilla aroilla, joilla on paimennettu karjaa ja lampaita. Se on ollut maanviljelyn perusta, jolloin yhä suurempia peltoja on voitu kyntää ja korjata sato talteen. Ilman hevosta ei myöskään kaupankäynti olisi kehittynyt, sillä hevonen ja kärry kuljettivat sadon kauppapaikoille. Yhteiskuntien kehittyessä muodostui hevosen ja ihmisen välistä yhteistoimintaa myös väkivaltaisissa yhteenotoissa. Sotilas tarvitsi taas kuormajuhtia siinä kuin rauhallinen maanviljelijäkin tai kauppias. Hevosen selässä sotilas saattoi kulkea pitkiäkin matkoja, ja taisteluissa ratsastava sotilas oli tehokkaampi kuin suojaton jalkaväkisotilas. Hevonen totteli taisteluissa isäntänsä käskyjä, vaikka valtaisa tuliaseiden käyttö muutti taistelukentät tuleksi, savuksi ja savivelliksi. Kun pitkissä sodissa sotilaat näkivät nälkää, näki sitä myös hänen ratsunsakin, ja kun ratsumies kaatui, kaatui usein myös hänen hevonenkin.
4
Suomen sodissa hevosilla oli edelleen suuri merkitys, koska Suomessa ei ollut tuohon aikaan kovinkaan paljon moottoriajoneuvoja. Armeijan liikkuvuudelle hevonen oli talvi- ja jatkosodassa välttämätön. Etenkin suomenhevonen on sopeutunut ilmastoomme ja ankariin talviimme. Huolto toimi hevosten varassa. Niiden avulla kuljetettiin sotilaiden ruoka, ampumatarvikkeet kuin myös raskaat tykitkin. Haavoittuneet siirrettiin useimmiten purilaiden avulla joukkosidontapaikoille. Myös hevosilla oli omat eläinlääkärinsä, minkä vuoksi niitä ei kotirintamalle tahtonut riittää.
Hevosen osallistuessa sotaan oli luonnollista että niitä kuoli paljon. Niitä pyrittiin suojelemaan ilmapommituksilta ja tykistön tulelta rakentamalla hevosille omia korsuja. Sodan päättyessä monet hevoset olivat heikossa kunnossa, mutta silti suuri osa niistä palasi takaisin kotiseudulle maataloustöihin. Ne tunsivat vanhat isäntänsä vielä sodan jälkeenkin ja paluu kotilaitumille oli hevosille mieluinen asia. Hevoset olivat edelleen arvokkaita maataloustöissä ja jälleenrakennuksen aikana, koska elintarvikkeista oli sodan jälkeen vielä pitkään pulaa.
Maastoliikkuvuudessa hevonen oli aivan ylivoimainen. Se liikkui hyvin talvisodan lumisissa maastoissa, tiheässä metsässä ja jokien ylityksissä. Panssarivaunut sitä vastoin tarvitsivat enemmän tilaa ja niiden moottorit pitivät voimakasta meteliä, jolloin niiden liikkeet voitiin kuulla jo kaukaa. Myös lumi oli niille suuri este, samoin kuin joet sekä kivinen maasto. Hevosen äänettömyyden ansiosta vihollista oli sitä vastoin helppo lähestyä mistä suunnasta tahansa. Se ei tarvinnut polttoaineita, vaan sille riitti vesi ja heinä eli hevosien pitäminen oli myös edullista armeijan taloudenkin kannalta. Sodan aikana täytyi ostaa tai hakea lisää hevosia kotirintamalta vaikkakin siellä hevosten tarve oli tärkeää perheen miespuolisten henkilöäiden sotiessa.
Nykyaikana hevosia ei niinkään käytetä maa- ja metsätaloustöiden tekijänä, sillä koneet ovat korvanneet ne. Niitä käytetään lähinnä harrastustoiminnassa kuten ravit ja ratsastus, joka tarjoaakin esimerkiksi monille nuorille yhteisiä ajanviettotapoja. Vaikka hevonen oli ihmiselle tuiki tärkeä uuttera työntekijä, oli hevonen myös ennen kaikkea perheenjäsen, jota tuli kohdella yhtä hyvin kuin muitakin perheenjäseniä.
Suomenhevonen 2013
Teksti: kahdeksasluokkalainen Johanna Hällilä, Vöyrinkaupungin koulu, Vaasa Kuva: Hevosten korsu, SA-kuva