Mietteitä kestävämmin ja kauniimmin rakennetusta kaupungista, osa 2

Elämme murroskautta, jossa alkuun tyyneltä näyttävän pinnan alla kumisevat erilaiset tahdistushäiriöt. Nämä häiriöt näyttävät tykyttävän erityisesti talouden, kulttuurin ja politiikan tienoilla. Tavallisen tallaajan vinkkelistä nähtynä muutosten vyöry on pyyhkäisemässä ylitse niin nopeasti ja voimallisesti, että vähemmästäkin menee pää pyörälle. Erityisen hämmentävää on se, että kaikilla muutoksilla on HIRVITTÄVÄ kiire. Ilmastonmuutos ja luontokato eivät jää odottamaan, alammeko toimia kymmenen vuoden päästä ja jätämmekö koko leikin sikseen. Mustavalkoisten silmälappujen kapeasta rakosesta katsottuna maailmanmeno voi näyttää miellyttävän yksinkertaiselta, mutta pelastusta tosiasioiden kieltäminen tuskin antaa. Ympäristökysymyksien osalta kaupungit ja niiden muutokset ovat jääneet julkisessa keskustelussa pitkälti paitsioon. Aihe tuntunee monista hankalalta ja jopa vaaralliselta, mutta on vain uskottava V-lehden tarjoamiin protesti- ja vaikuttamismahdollisuuksiin…

Niinpä löydän itseni jälleen paasaamassa rakentamisen onttoudesta ja käyttämättömistä mahdollisuuksista. Rakennustekniikan 60 vuotta kestäneen rappeutumisen pääsyyllinen on vaihtoehdoton suurelementtitekniikkaan sitoutuminen. Kritiikistä huolimatta ruma ja luontoa turmeleva rakentaminen porskuttaa eteenpäin. Suurelementtitekniikka sopii eittämättä suuriin, selkeisiin ja hallimaisiin ratkaisuihin, muttei pienipiirteiseen rakentamiseen. Elementtien käytössä ei kuitenkaan neuvotella, sillä onhan teollisuuteen sijoitetut pääomat kuoletettava. Näyttää pahasti siltä, että rakentaminen ja sen suunnittelu on päätynyt järjenvastaisen ja vaikutuksiltaan tuhoisan talousmallin panttivangiksi. Tuleekin mieleeni, että toinen tuhoisa ilmiö rakennusalalla on ollut jatkuva pääomien keskittyminen yhä harvempien käsiin. Muutamat suuret toimijatalkavatyksinvaltaisestiohjaillasuuriaelementtivirtoja, eikä kuluttajien auta kuin tyytyä siihen. Tilannetta ei ainakaan helpota portinvartijoina toimivien suomalaisten virkamiesten vain vaivoin verhottu taipumus korruptioon. Muutoksen mahdollistavat ainoastaan mittavat rakennemuutokset, jotka tulevat rytinällä vastaan ennemmin tai myöhemmin.

Ympäristöä ja ekologisuutta ajatellen Corbusierilaisuutta julistava, modernistinen arkkitehtuuriperinne ei kestä päivänvaloa. Se kuuluu erottamattomana osana maapallon resursseja ylikuluttavaan yhteiskuntaan, jossa autot ovat olleet vuosikymmenetkaupunkisuunnittelunkeskiössä.Tutkimukset ovat osoittaneet, että betonin tärkeimmän raaka-aineen, eli sementin valmistus aiheuttaa valtavan kulutuksensa vuoksi jopa 5–10 % kaikista maailman hiilidioksidipäästöistä. En kuitenkaan näe betonia kynnyskysymyksenä, jos sitä pystytään valmistamaan ilman sementtiä ja käyttämään runkona monipuolisemmin kuin nyt, sekä jopa kierrättämään. Ruman rakentamisen on sanottu alkaneenbetonista,muttaainakinroomalaiset onnistuivat rakentamaan ajan hammasta kestäviä monumentteja betonista. Ajatelkaapa hetki Rooman Pantheonia. Massiivipuurakenteita voi hyödyntää monin tavoin, jolloin niistä on mahdollista luoda ympäristönsä sopivia ja ulkoisesti miellyttäviä kokonaisuuksia, jotka samalla sitovat hiiltä. Todettakoon nyt, ettei puurakennuksen tarvitsisi mukailla betonilaatikon muotokieltä Arkkitehtien ja kaavoittajien pakkomielteistä huolimatta. Varjopuolena puurakentamisessa on suuressa mitassa metsiin kohdistuva hakkuupaine, jolloin materiaalien toimivuuteen ja ympäristökuormitukseen on kiinnitettävä entistä tarkempaa huomiota. Rakentamisessa voisi aivan hyvin halpuutettujen ja kosteusvaurioille alttiiden materiaalivalintojen, ja vikaherkkien ilmastointijärjestelmien sijaan rakentaa 1800-luvun malleja nykyaikaan päivitettyinä mukaillen massiivisia tiiliseiniä, korkeita huoneita ja ikkunoita, joiden kautta ilmanvaihto tapahtuu luonnollisesti. Kiertotalouden oppien mukaisesti myös materiaalien kierrätysmahdollisuudet paranisivat. Julkisessa rakentamisessa tulisi lisätä radikaalisti käsityön osuutta ja samalla ylläpitää arvokkaita käsillä tekemisen taitoja. Tällöin syntyisi kipeästi kaivattuja työpaikkoja ja kaupunkien asukkaiden tyytyväisyys ja yhteisöllisyys kohenisivat alueellisen persoonallisuuden rikastuessa. Alan koulutuksen vahvistaminen ja suunnittelun mahdollisuuksien laajentaminenavaisivat ovet kokonaan uudenlaiselle kaupunkiympäristölle, joka käyttää hyväkseen menneestä poimittuja parhaita oppeja, mutta joka uskaltaa kokeilla myös uusia ratkaisuja. kaupunkilaisilta on aidosti kysytty, millaisessa rakennetussa ympäristössä he haluavat asua? Milloin virkamiehet eivät olisi antaneet palttua kaupunkilaisten toiveille, kun politiikan ja talouden intressit ovat painollaan kallistaneet vaakakuppia alas? Missä on demokratia? Siinä riittää ajattelemisen aihetta. Joka tapauksessa, kaupunkisuunnittelun typistäminen pelkäksi kaavoittamiseksi nujertaa tehokkaasti moninaisuuden, joka luo pohjan kiinnostaville ympäristöille. Merkittävä osa kaupunkien hengestä ja viehätyksestä perustuu arvaamattomuuteen ja keskeneräisyyteen, seikkailunhengen kohotukseen ja inhimillisyyttä välittävään rosoisuuteen.

Suunnittelubyrokraattinen asenne, johon ominaisesti kuuluvat normit, määräykset ja ohjeet Mielestäni ihanteellisen kaupungin ei tulisi olla kaavoittajien ja autocad-suunnittelijoiden kiirehditty, standardeilla tapettu steriili häkki, vaan kaupungin asukkaiden inhimillisistä tarpeista ja kauneuskäsityksistä voimansa saava kokonaisuus. Milloin

Elävä kaupunki on myös vihreä kaupunki (enkä nyt tarkoita sitä puoluetta). Viihtyisässä kaupungissa on rauhallisia puistoja, luonnontilassa olevaa ympäristöä biodiversiteetin tukemiseksi ja metsäisiä paikkoja. Suomalaiset ovat väitetysti metsäläisiä, joten asukaamme metsäkaupungeissa! JoensuussaPielisjoki,metsätjajärvetovatvoimakkaita luonnonelementtejä, jotka tuovat loputtomasti aiheita ja kehykset ihmisen rakennettuun luomistyöhön. Vaikka kaupunki itsessään ei olekaan elävä organismi, muistuttaa se kuitenkin siinä mielessä luonnon toimintaa, että moninaisuus on kummankin elinvoimaisuuden edellytys. Rakentamisen ja kaupunkiympäristön suunnittelussa voimistuva ekologinen ajattelu voisi parhaimmillaan tarkoittaa ihmisen väkivaltaisen luontosuhteen päättymistä ja henkistä, sekä aineellista vapautumista yltiörationaalisesta, funktiota ylitse muiden painottavasta asenteesta. Inhimillisyys, luovuus ja kestävyys asettuvat pitkällä tähtäimellä graniitinlujaksi kivetykseksi tiellä kohti kauniimpaa kaupunkisuunnittelua. Otso

Pitkänen

Lähteet: a) Merenhuiske b) Merenkuiske c) Seikkailu a) Muumi ja suuri tuhotulva b) Muumipeikko ja pyrstötähti c) Muumipapan urotyöt a) Johdossa b) Hoennissa c) Kalosissa a) Nuvema townista b) Floccesy townista c) Aspertia Citystä a) Fiore b) Sinnoh c) Hoenn a) The Tigger Movie b) Pooh’s GrandAdventure: The Search for Christopher Robin c) Piglet’s Big Movie a) Maa aikojen alussa II b) Maa aikojen alussa III c) Maa aikojen alussa IV a) Olipa kerranAmerikka b) Olipa kerran keksijät c) Olipa kerran löytöretket a) Kristoffer Kolumbus b) Fernao de Magalhaes c) Juan Sebastian Elcano a) Maailman ympäri 80 päivässä b) Matka maan keskipisteeseen c) Sukelluslaivalla maapallon ympäri c), a), b), c), a), b), a), c), c), a)

Nyman, Kaj 2008. Arkkitehtuurin kadotettu kieli. Multikustannus Oy.

Vartola, Anni 2007. Kuolkoon suomalainen arkkitehtuuri. Arkkitehtien kirjoituksia arkkitehtuurista 1960–2000. Otava, Keuruu.

Penttilä, Timo 2013. Oikeat ja väärät arkkitehdit. 2000 vuotta arkkitehtuuriteoriaa. Gaudeamus, Tallinna.

1.Mikä on Muumien purjeveneen nimi?

2. Missä kirjassa Muumipeikko seikkailee äitinsä kanssa?

3. Missä seikkailet Pokemon Emeraldissa?

4. Mistä kaupungista aloitat seikkailusi, kun pelaat Pokemon Black 2?

1. Millä alueella seikkailet Pokemon maailmassa, jos olet eksynyt Lyra Forestiin?

6. Mikä Nalle Puh ystävää etsimässäelokuvan nimi on englanniksi?

7. Minkä Maa aikojen alussaelokuvan lisänimi on The Great Valley Adventure?

8. MikäAlbert Barillen Olipa kerransarjoista kertoo pääasiassa seikkailuista?

9. Kuka eurooppalainen löytöretkeilijä purjehti ensimmäisenä maailman ympäri?

10. Missä kirjassa seikkailee päähenkilö nimeltä Phileas Fogg?