vat silmämääräinen havainnointi, pintapoiminta ja koepistojen kaivaminen. Mitään merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä ei kuitenkaan havaittu. Paljon suurempi maankäyttöhanke – Anian rantatien (mt 3022) parantamissuunnitelma, jonka tärkein toimenpide oli kevyen liikenteen väylän rakentaminen, – johti sarjaan kenttätutkimuksia, jotka suoritti Pirkanmaan maakuntamuseo vuosina 2008-2015. Erityisesti projektin viimeiseen vaiheeseen kuuluneet laajat pelastuskaivaukset ovat tuottaneet aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna moninkertaisen määrän löytöjä, havaintoja ja tietoa Tursiannotkon-Pirkkalankylän muinaisjäännösalueesta. Ensimmäisessä vaiheessa (2008) suoritettiin tien itäpuolelle suunnitellun kevyen liikenteen väylän linjan koekairaus Hanna-Leena Salmisen johdolla. Kyseessä on suhteellisen harvinainen tutkimusmenetelmä, jonka käyttöön päädyttiin tutkittavan linjan suuren pituuden (noin 400 m) takia. Tutkimuksessa pyrittiin saamaan tietoa kulttuurikerroksen laajuudesta ja vahvuudesta. Kairaus suoritettiin Geopalvelun toimesta koneellisesti monitoimikairavaunua käyttäen arkeologin valvonnassa. Koska käytetty kaira oli halkaisijaltaan 12 cm, pyrittiin kulttuuriker-
Pirkkalankylä ja sen ympäristö Kuninkaan kartaston (1776–1805) mukaan. Lähde: Alanen & Kepsu 1989, lehti 269.
63