nyt kivikaudelta asti; rautakauteen se voisi palautua. Yhteenvetona edellä käsitellyistä paikannimistä voi todeta, että Hiidenmäki vaikuttaisi olevan esikristillinen kulttipaikka. Nimi Kalmo ei sen sijaan välttämättä kieli kalmistosta, ei edes yksittäisen talon hautausmaasta. Kaiken kaikkiaan nykyisessä Pirkkalankylässä on kuitenkin pieneksi alueeksi paljon tuonpuoleiseen ja/ tai yliluonnolliseen (uskomusolentoihin) viittaavia paikannimiä, mikä puhuu juuri kyseessä olevan paikan tai ainakin kyseisen seudun pitkän asutushistorian puolesta ‒ aivan kuten arkeologiset todisteetkin. Juoksianoja on Kotolahteen laskevan luonnonojan nimi. Nimi sisältää todennäköisimmin suomen kielen verbistä juosta johdetun nominin juoksu ja siitä edelleen paikannimistöjohtimella -ia muodostetun nimen. Nykyistä korkeammalla ollut vedenpinta on aiheuttanut sen, että Juoksianojassa virrannut vesi on aikoinaan ”juossut” mäenrinnettä alas 10 metrin pudotuksen vain vähän ennen Pyhäjärven lahteen laskemistaan, mikä olisi antanut aiheen suomalaiseen, juosta-verbiin pohjautuvaan nimenantoon. Huomattakoon, että verbi juosta merkitsee myös ’virrata’ ja että sana juoksu on todettu myös merkityksissä ’luonnonoja’ ja ’puro’. Nimeä Juoksianoja ja sen tarkoitetta muistuttaa sekä äänneasultaan että maastonmuodoiltaan Jämsän Juokslahti. Aivan mahdotonta ei tosin ole, että nimeen Juoksianoja sisältyisikin saamen kielen sana juoksa ’jousi, kaari’ (vrt. paikannimiin Juoksenki (< saame) ja Joutsa (< suomi)), joka on etymologisesti sama sana kuin suomen jousi. Nimittäin kun Pyhäjärven vedenpinta oli nykyistä korkeammalla, ainakin osa Juoksianojan alajuoksusta ja sitä ympäröivistä pelloista oli Pyhäjärven Kotolahden ahdassuista pohjukkalahtea. Peruskartan 80 m korkeuskäyrästä erottuisi kyllä nimen tarkoitteeksi sopiva ”jousen kaari”, kaartuva niemi, mutta aivan niin korkealla Pyhäjärven vedenpinta ei liene ollut tuhansiin vuosiin. Laukaa (murteessa myös muodossa Laukkaa) on vainio Kotolahden rannan tuntumassa. Järven ja Laukaan välissä on Laukkaanranta. Suomessa on joitakin Laukaa-, Lau(v)as-nimiä. Ainakin niiden kantanimien tarkoitteet ovat vesielementtiin liittyviä. Nimeen sisältyvä vanha yleisnimi on varhaissuomessa taipunut *laughas ( > Lauas), *laukahan (> Laukaan > Laukaa/Laukkaa). Etymologisesti saman sanaperheen sanoilla on todettu mm. merkitykset ’aukko, reikä, syvennys, notkelma, suvantopaikka koskessa, tyyni meri’. Pyhäjärven vedenpinnan ollessa nykyistä korkeammalla Kotolahden keskellä oli lahden laajentuma, ”aukko”. Myös Pirkkalankylän Laukaa lienee alun perin ollut vesistöviitteinen paikannimi ja tarkoittanut Pyhäjärven osaa, Kotolahtea, sillä peltoon ”aukkona” viitatessaan nimen Laukkaanranta merkityssisältö olisi ollut ”Pellonranta” eikä sellaisia paikannimiä näyttäisi esiintyvän Suomen paikannimistössä, toisin kuin vesistöön viittaavalle Laukkaanrannalle analogiset Lahdenranta ja Järvenranta, jotka ovat suomalaisessa paikannimistössä esiintyviä nimiä. Luontonimi Laukaa lieneekin Kotolahden aiempi nimi. Saamelaisperäisiä tai saamelaisiin viittaavia suomalaisten antamia paikannimiä Pirkkalan emäpitäjän alueella ovat ainakin Tammerkoski/Tampere, Lapinniemi ja Sarsa. Paikannimistä viimeksi mainittu eli Sarsa (Kangasalla) lienee ensin lainautunut ei-saamelaisesta kielestä kantasaameen ja siitä esisuomeen. Ei-saamelaista alkuperää oleva, itämerensuomalainen nimi Pyhäjärven alueella lienee puolestaan Iidesjärvi.
32