Pispalan – Tahmelan alueen rakennetun kulttuuriympäristön inventointi 2008, 2009 ja 2012
Loppuraportti 2013
Tahmelan ja Pispalan kaupunkiin liittämisen jälkeen, vuonna 1937, raja-aidan merkitys katosi. Aitakiviä käytettiin tiepohjiin ja tonttien pengertämiseen. Arvoalueella on säilynyt selkeimmät katkelmat aidasta. Kiviaita on lain suojaama muinaisjäännös. Tiiviisti rakennettu Ansionkallion alue ja rakentamaton metsäalue muodostavat toisilleen voimakkaan kontrastin. Vaikka raja on menettänyt hallinnollisen merkityksensä, hahmottuu se yhä maastossa selvästi. Arvoluokka II.
Ansionkallion laki (2012/A6) Kenties parhaimmat näkymät Pispalasta ja Pispalaan avautuvat Ansionkallion huipulta. Maisema on houkutellut uudisrakentamista kallion reunamille, mutta aivan kallion lakiosa on säilynyt rakennuskannaltaan kohtalaisen alkuperäisenä. Alue kuului Provastin kantatilalle, joka omistajuus oli siirtynyt Kaarilan kartanolle 1762. Työväenasutuksen tiivistyessä Pispalassa Kaarilan isäntä Otto Thuneberg palstoitti vuonna 1899 viljelyyn sopimattoman kallioisen alueen suorakaiteen muotoisiksi vuokratonteiksi. Vuokra maksettiin taksvärkkinä eli maataloustöinä. Alueen asukkaista tuli siis eräänlaisia torppareita, jotka päivätyönsä päälle vielä tekivät sekalaisia maatöitä Kaarilan kartanolle.
Maisemaa Ansionkallion laen arvoalueelta lounaaseen sekä karttaote. Kartta: Tampereen kaupunki. Muokkaus: Pirkanmaan maakuntamuseo/ MH.
Muutamia vuosia aikaisemmin oli kaupunki antanut Kyttälästä häädetyille asukkaille uudeksi asuinpaikaksi Soukanlahden kallion ja lisäksi muutamia verovapausvuosia, armonvuosia. Tästä johtuen asuinalueen nimeksi muotoutui pian kansan suussa Armonkallio. Thunebergin kerrotaan myöntäneen kallionsa vuokraoikeuksia erityisesti hyville työntekijöille, ”ei armosta, vaan ansiosta”. Näin alue sai nimekseen Ansionkallio. Usein alueesta puhuttiin myös Ylä-Tahmelana, vastakohtana Ansionkallion ja Pispalanharjun välissä sijaitsevalle alavalle Ala-Tahmelalle. Työväes-
59