Pirkkalassa tiedetään olleen vuonna 1543 valettu kirkonkello. Olisi houkuttelevaa yhdistää kellon hankinta tulipalon jälkeisiin toimiin, mutta lähes vuosikymmen pituisen aikaeron vuoksi tämä on epätodennäköistä. Kellon kyljessä olleesta tekstistä on säilynyt kaksi kuvausta, joista maanmittari Daniel Hallin kirjaama on täsmällinen: ”Alting förgaadz men Guds ord blifwer ewinnerlig MDXLIII”.26 Vuodelta 1753 olevan tiedon mukaan kellossa on ollut vuosiluku 1547, ja kello olisi alkujaan hankittu Messukylän kappeliseurakunnalle. Saman lähteen mukaan Pirkkalan vanhin kello olisi upotettu Pyhäjärveen vuonna 1656.27 Tätä tietoa ei voida muiden lähteiden pohjalta vahvistaa. Markus Hiekkasen mukaan Messukylän kivikappeli on rakennettu 1510–1520-luvulla, joten värikäs perimätieto kellon alkuperästä saattaa tavalla tai toisella liittyä Messukylän kappeliin.28 Reformaatioajalta peräisin ollut kello halkesi soitettaessa 11.3.1821, minkä jälkeen se valettiin uudelleen.29 Tästä johtuen alkuperäinen teksti on kadonnut. Pirkkalan kirkko oli nimetty pyhän Jakobin mukaan.30 Toisin kuin valtaosassa Suomen keskiaikaisia kirkkoja, Pirkkalassa ei ole säilynyt puisia pyhäinveistoksia katoliselta ajalta. Vielä 1700- ja 1800-luvuilla kirkon inventaarioissa mainitaan toisinaan neljä paavillista kuvaa, mutta nämä pyhäinkuvat katosivat, kun vanha kirkko purettiin vuonna 1858. (Saarenheimo 1974, 183.) Paavillisilla kuvilla tarkoitettiin katoliseen uskonnonharjoitukseen kuuluvia pyhimystenkuvia. Pirkkalan kirkon keskiaikaisten veistosten puuttuminen on yllättävää, sillä esimerkiksi kaikissa Pirkkalan kappelikirkoissa tai Pirkkalasta eronneissa seurakunnissa eli Kangasalla, Lempäälässä, Messukylässä ja Vesilahdella on säilynyt 1400-luvulle tai 1500-luvun alkupuolelle ajoitettuja pyhimysten kuvia.31 Pirkkalan seurakunnan keskiaikaisista kirkkohopeista tiedetään, että vuonna 1558 Jöns Wästgöte ja Nils Birgersson takavarikoivat kuningas Kustaa Vaasan käskystä Pirkkalan kirkosta kullatun monstranssin ja kaksi hopearistiä. Vastaavat esineet takavarikoitiin kruunun tarpeisiin samaan aikaan lähes kaikista Satakunnan kirkoista. Ilmeisesti myös muita ehtoollisesineitä joutui Pirkkalan kirkosta kruunulle tai katosi 1500- ja 1600-lukujen reformaatiokaudella, sillä vuonna 1750 seurakunnalla ei ollut kuin vanha huonokuntoinen kullattu hopeakalkki ja -pateeni. Ne lähetettiin tämän jälkeen korjattavaksi Turkuun, mutta vuonna 1784 niin kalkki ja pateeni kuin seurakuntaan hankittu öylättirasia varastettiin saka26 27 28 29 30 31
20
Carlsson 2000 (1869), 139–140; Hall 1783 §44; Saarenheimo 1974, 700. Saarenheimolla virheellisesti vuosi 1542. Salminen 1999. TMA: TTKA: F IV:3 Pirkkala. Hiekkanen 2007, 238. Saarenheimo 1974, 700. Heikel 1882, 61. Hiekkanen 2007, 235, 241, 273–274; Nordman 1964, 634–635.