huomattavan vanha ja vakiintunut. Luultavasti raja periytyy Pirkkalan vanhan emäkirkon, pappilan ja seurakunnan perustamisajalta, jolloin seurakunnan kirkko on perustettu kahden suurjakokunnan rajalle. Tämä saattaa selittää sen, että kirkko on rakennettu moreenirinteen sijaan tasaiselle savimaalle. Pappilan maat lienee alkujaan erotettu Pirkkalan kylän ja jakokunnan maista. Sekä Pirkkalan että Sikoisten jakokunnat kuuluivat Pirkkalan suurimpiin omistuskokonaisuuksiin. Vuonna 1540 Pirkkalan kylässä, johon myös Toppari luettiin, oli 19 talonpoikaistaloa. Sikoisten jakokunnassa taloja oli vain 15.23 Pirkkalan kirkon sijoittuminen lähes tasaiselle savikolle on herättänyt kummastusta. Viime vuosina kertyneet metallinilmaisinharrastajien hautausmaan ympäristöstä tallettamat rautakaudelle ajoittuvat löydöt viittaavat siihen, että paikalla on ollut myöhäisrautakautinen kalmisto. Hautausmaan länsipuolelta löytyi vuonna 2008 soikea kupurasolki (KM 39649). Hautausmaan eteläpuolella Sikoisten kylän maalla on puolestaan mahdollinen Sotaplassin kalmisto, josta on löytynyt jo aiemmin viikinkiaikainen kirves (HM 2762) sekä vuonna 2012 muun muassa Borre-tyylillä koristeltu miekan ponsi, miekantupenkenkäin, pronssihela sekä pronssirengas (KM 39830: 1–4). Lähialueelta on löytynyt myös muita yksittäisiä rautakautisia esineitä. Itse hautausmaalta sellaisista ei ole tietoja, mutta nykyisin pohjamaahan ei hautoja kaivettaessa enää kajota, koska hautausmaata peittää paksu hiekkatäyttö (Lämsä 2015). Monet keskiaikaiset kirkot on rakennettu myöhäisrautakautisen ruumiskalmiston paikalle. Näin on tapahtunut Ylä-Satakunnan vanhimpana pidetyn Sastamalan kirkon kohdalla24 ja kenties näin on myös Pirkkalassa.
Pirkkalan keskiaikaiset kirkot ja 1550-luvulla rakennettu kirkko Vanhin asiakirjamaininta Pirkkalan kirkosta löytyy kuningas Kustaa Vaasan Tukholmassa 20.9.1551 päiväämästä kirjeestä. Tällöin kuningas antoi luvan käyttää osan pitäjän kirkonkymmenyksistä kertyvistä tuloista kirkon tarpeisiin. Syynä tähän oli kirkon muutamaa vuotta aiemmin eli luultavasti 1540-luvun lopulla sattuneessa tulipalossa kärsimät vahingot. Todennäköisesti kirkko oli palanut korjauskelvottomaksi, koska pitäjäläiset joutuivat hakemaan apua aina kuninkaalta asti.25 23 KA 1920 (Satakunnan maakirja 1540), 77v–78v. 24 Hiekkanen 2007, 256. 25 GF XXII (1551) 1904, 332–333; Leinberg 1893, 388; KA 1961, 1.
18