myös siihen liittynyt toiminta päättyi. Rakennukseen liittyvästä likamaakerroksesta on löydetty pääasiassa palanutta savea, joka on peräisin oksapunostekniikalla tehdyistä rakenteista, ja sen lisäksi melko niukasti muuta aineistoa: pieni rautaveitsi, muutama rautanaula, pieni pronssispiraali ja toisen pronssiesineen – todennäköisesti orgaanisesta materiaalista tehdyn esineen (esimerkiksi veitsen tupen?) helan - katkelmia, muutama piinpala sekä muutamia kymmeniä luunkappaleita, joista osa on tunnistettu naudan, sian ja lampaan tai vuohen luiksi. Iikka Kronqvist, joka tutki kivikappelin perustuksia 1930-luvulla ja havaitsi jälkiä palaneesta puurakennuksesta, oletti, että paikalla oli aikaisemmin sijainnut puukappeli. Tämä ajatus perustuu lähinnä siihen, että kivikirkkoja on hyvin usein rakennettu vanhempien puukirkkojen paikoille. Tutkimamme puurakennuksen ominaispiirteet ja löytöaineisto todistavat kuitenkin riittävän selkeästi, että kyseessä ei ole kirkollinen rakennus ja että sen rakenteessa ja tekniikassa heijastuu lounais-
Historiallisen ajan alku: 1200-luvun puurakennus Kyseinen rakennus on ilmeisesti koostunut kahdesta suorakulmaisesta osasta. Sen pääosa oli noin 4 x 4 m kokoinen ja rakennettu hirsistä; ainakin länsiseinän nurkat olivat salvosrakenteiset. Hirsihuoneeseen liittyi idästä pohjois-eteläsuuntainen, ainakin 4 m pitkä ja noin 3 m leveä, tolpparunkoinen huone, jonka seinät oli rakennettu oksapunostekniikalla ja tiivistetty savella. Molemmat rakennustekniikat ja niiden yhdistelmät esiintyvät LounaisSuomen rautakauden ja varhaisen keskiajan asuinpaikoilla, ja niiden juuret löytyvät vielä aikaisemmista esihistorian vaiheista. Esimerkiksi Raision Ihalassa on tutkittu 900-luvun lopulta 1200-luvun lopulle ajoittuvia kaksiosaisia hirsitaloja, joissa on todettu salvos- ja patsasrakenteisia nurkkia jopa samassa huoneessa. Nokialta löytyneen rakennuksen eteläseinän pohjahirsi oli sijoitettu osaksi matalaan kaivantoon, mikä on myös rautakaudelta periytynyt piirre. Todennäköisesti keittiönä ja eteisenä toimineessa tolpparunkoisessa huoneessa sijaitsi yksi tai kaksi kivistä kasattua, luultavasti eri aikaan käytettyä tulisijaa. Edellä mainitun pohjahirren jäännöksen reunasta ja sen viereisestä tolpankuopasta otettujen hiilinäytteiden ajoitustulosten perusteella rakennus on tehty viimeistään 1200-luvun lopulla. Hirsihuone saattoi valmistua aikaisemmin, vuosisadan puolivälissä tai alkupuolella, sillä hirrestä saatu radiohiiliajoitus on 50 vuotta vanhempi kuin tolpparakenteeseen liittyvä. Tässä on kuitenkin otettava huomioon molempien ajoitustulosten virhemarginaalit (35-45 vuotta suuntaan tai toiseen). Rakennukseen liittyvästä kulttuurikerroksen osasta löytyneistä palaneista luista ja tulisijan hiilistä saatiin ajoituksia, jotka viittaavat 1200-luvun alkupuolella tai jopa 1100-luvun loppupuolella alkaneeseen toimintaan, joka jatkui mahdollisesti vielä 1300-luvun alussa. Rakennus on siis ollut käytössä useita vuosikymmeniä kunnes se paloi ehkä 1300-luvun alkupuolella, jolloin
Kuva 4. Palanutta savitiivistettä, jossa oksapainanteita. Kuvat: Vadim Adel/Pirkanmaan maakuntamuseo.
8