Lempäälän Vaihmalanharju – rautakautinen muinaisjäännös historiallisen ja modernin maankäytön puristuksessa
todeta, että nämä kerrokset ulottuvat aiemmin oletettua laajemmalle alueelle. Vaihmalanharjulla on säilynyt arkeologisesti mielenkiintoisia rautakautisia kerroksia historiallisesta ja modernista maankäytöstä huolimatta. Modernit rakenteet, kuten tiet ja rakennukset, ovat tuhonneet niitä suurelta osalta, mutta tietyissä maastonmuodoiltaan otollisissa kohdissa uudempi maankäyttö, kuten terassointi, on voinut myös myötävaikuttaa varhaisempien kerrosten säilymiseen. Arkeologille tällainen tilanne, jossa tutkimuksen käytössä on enää pieni osa alkuperäisestä materiaalista, on hyvin tavallinen. Brittiläinen arkeologi Paul Bahn kuvaakin arkeologista tutkimusta palapelin kokoamiseksi. Tämä ”pirullinen” palapeli ei tule kuitenkaan koskaan valmiiksi, sillä osa paloista on hukattu ikiajoiksi. Lisäksi laatikon kansikin on hävinnyt, eikä rakentuvan kuvan malli näin ollen ole enää tarkasteltavissa. Vaihmalanharjun kaltaiset kohteet ovat haasteellisia myös suojelun näkökulmasta, sillä silmämääräisesti tarkastellen kohteet vaikuttavat hyvinkin tuhoutuneilta ja muokatuilta, mutta maakerrosten uumenissa voi piillä yllätyksiä. Nämä iloiset yllätykset paljastuvatkin usein vasta arkeologisten kaivausten tai pahemmassa tapauksessa rakennustöiden tai muiden maankäyttöhankkeiden yhteydessä. Vaihmalanharjun tapauksessa mahdollisiin hyvin säilyneisiin arkeologisiin kerroksiin oli onneksi varauduttu jo alueen maankäyttöä suunniteltaessa.
RIKU MÖNKKÖNEN
T
oukokuussa 2009 Museoviraston koekaivausryhmä suoritti Päivi Kankkusen ja allekirjoittaneen johdolla arkeologisia tutkimuksia Lempäälässä kahdella kohteella: Torisevankulman kivikautisella asuinpaikalla sekä Vaihmalanharjulla, jolta tunnetaan merkkejä rautakautisesta kalmistosta ja asutuksesta. Tässä artikkelissa käsittelen vuoden 2009 Vaihmalanharjun kaivauksia ja niiden tuloksia. Lisäksi esittelen kohteen tutkimushistoriaa ja sieltä aiemmin talteenotettuja löytöjä. Vaihmalanharju on hyvä esimerkki arkeologisesta kohteesta, joka on altistunut hyvin pitkäkestoiselle maankäytölle. Harjulla on harjoitettu erilaista ihmistoimintaa useiden vuosisatojen ajan – aina rautakaudelta lähtien. Harjulla on asuttu, ja sitä on paikoin voimakkaasti muokattu ja madallettu. Sen päällä on kulkenut vanha Lempäälä-Valkeakoski – maantie, joka näkyy muun muassa Kuninkaan kartastossa (1776–1805) (nykyinen Välskärintie), ja tämän lisäksi harju on muinaisjäännöksen kohdalta kahden muun väylän (Tukkitie ja Vaihmalantie) puhkoma. Tampereen museoiden vuonna 1994 toteuttamassa arkeologisessa inventoinnissa kohteen ajateltiinkin jo tuhoutuneen lähes täysin. Maanomistajien pyynnöstä vuonna 1996 suoritetussa koekaivauksessa kuitenkin todettiin, että alueella on edelleen paikoitellen säilynyt rautakautiseen toimintaan liittyviä maakerroksia ja rakenteita. Vuoden 2009 tutkimusten perusteella voidaan 41