ulkomailta, että valmistettiin Suomessa ulkomaisten mallien mukaan. Relikvaariot olivat kallisarvoisimpia ja koristeellisimpia esineitä, joita tavalliset ihmiset elämänsä aikana näkivät. Pyhimyksen merkkipäivänä reliikit otettiin esiin ja niitä kannettiin juhlakulkueissa. Myös kirkko ja kirkonmiehet olivat koristeellisimmissa asuissaan, ylistyslaulut kaikuivat, suitsukkeet tuoksuivat ja lukuisat kynttilät valaisivat ja lämmittivät tilan. Pyhimysten voiman saattoi silloin nähdä, kuulla, tuntea ja haistaa.
Reliikkien kunnioituksen loppu Reformaation seurauksena arvometalliset relikvaariot kerättiin pois Suomen kirkoista ja reliikit tuhottiin. Vain Turun tuomiokirkossa on säilynyt merkittävä pyhäinjäännöskokoelma, noin 80 reliikkiä, mutta ilman kallisarvoisia kuoriaan. Pyhäinjäännökset oli kätketty autuaan piispa Hemmingin arkkuun sekä tuomiokirkon sakariston umpeen muurattuun kaappiin, mistä ne löytyivät vuonna 1929 kirkon restauroinnin yhteydessä. Turun tuomiokirkon reliikit -projekti tutkii parhaillaan tätä arvokasta aineistoa, joka tuo merkittävää uutta tietoa Suomen keskiajan historiasta. Osa Turun reliikeistä on esillä Vapriikin näyttelyssä.
3366
Kallisarvoisia relikvaarioita Vapriikin näyttelyssä British Museumin kokoelmaaan kuuluva pyhäinjäännösarkku 1220-luvulta on esimerkki kaikkein arvokkaimmista ja taidokkaimmin valmistetuista relikvaarioista, joita suomalaisetkin pyhiinvaeltajat saattoivat matkoillaan kohdata. Limogesin alueella Ranskassa valmistettu pyhäinjäännöslipas kuvaa itämaan tietäjien matkaa kunnioittamaan vastasyntynyttä Jeesus-lasta. Lipas onkin ilmeisesti valmistettu Itämaan tietäjien pyhäinjäännöstä varten. Heidän kulttinsa pääpaikka oli Kölnin tuomiokirkossa, mistä reliikkivaihdon tai -kaupan myötä
MUSEOKELLO ││ KALLIIMPIA KUIN JALOKIVET JA HIENOMPIA KUIN PUHDAS KULTA MUSEOKELLO
on luovutettu pala pyhäinjäännöksistä jollekin toiselle kirkolle. Arkun sisältämä pyhäinjäännös on kuitenkin kadonnut. Puurunkoinen lipas on päällystetty kuparilevyillä, jotka on koristeltu champleve-emalointitekniikalla. Limogesin kaupunki oli varhainen emalointitaidon keskus. Arkun kattopaneelissa nähdään Itämaan tietäjien ratsastavan kohti Beetlehemiä. Etupaneelissa he antavat lahjoja vastasyntyneelle Jeesus-lapselle, joka on äitinsä sylissä. Sivupaneeleissa seisovat tunnistamattomat pyhimykset.