Mikä on Dahlmanin muistokivi? Kirsi Kaivanto
Urjalankylässä sijaitseva, kiviaidalla ympäröity vanha kirkkomaa kivisakaristoineen ja muistomerkkeineen on varsin viehättävä kokonaisuus, joka kertoo Urjalan menneisyydestä keskiajalta 1800-luvun alkuun. Kirkkomaalle käydään kiviaidan rautaportista. Portilta sakaristoa kohti etenevän hiekkapolun varrella, sen oikealla puolella, on matala, useaan palaseen lohjennut, sammaloitunut kivi. Mikä tämä kivi on ja mitä sille pitäisi tehdä? Täsä Läpä edesmennutt torpari Nutajärvin kartanosta cunialinen ia Uskolinen Mathias Martinpoika Dahlman syndynyt 9 es päivä joulukuusa 1734.--- 9 es päivä toukokuusa 1796.---ndinen isändänsä herr majori Jacob Wilhelm de Pont laski kiven.
Torpparin muistoksi Kyseessä on Dahlmanin kiveksi kutsuttu, Tuulensuun torpparin Matti Dahlmanin muistoa kunnioittava muistomerkki. Kiven on aikanaan hankkinut Nuutajärven kartanon omistaja, majuri Jacob Wilhelm de Pont. Kiven yläpinnassa on nykyisellään vaivoin havaittavia kaiverruksia. Tarkastuskertomuksessaan vuodelta 1887 Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Taidehistoriallinen toimikunta kirjasi kaiverrukset: Kristiina Rimpinen
Urjalan seudun kirkko oli keskiajalta alkaen sijainnut Urjalankylässä, kunnes se ahtaaksi käyneenä korvattiin muutaman kilometrin päähän Laukeelaan 1806 valmistuneella uudella kirkolla ja sen yhteyteen perustetulla hautausmaalla. Urjalankylässä sijainnut kirkko purettiin, ainoastaan sen yhteydessä ollut kivinen sakaristo jäi paikalleen. Urjalankylän kivisakaristo, mitoiltaan 2,8 m x 4,5 m, on muurattu todennäköisesti vuosien 1510 ja 1540 välillä. Suomen Muinaisjäännösrekisterin mukaan se on rauhoitettu (muinaisjäännösrekisterin nro 1000014959, rauhoitusluokka 2). Sakariston ympäristön muinaisjäännösaluetta ei ole tässä yhteydessä rajattu, mutta on perusteltua tulkita koko vanha kirkkomaaalue muinaisjäännösalueeseen kuuluvaksi, näin myös Dahlmanin muistokivi on kyseisellä alueella ja siihen sisältyvä.
Kuinka sitten kävikään? Dahlmanin muistokivi ei liene alkuperäisellä paikallaan, sillä edellä mainitussa Taidehistoriallisen toimikunnan tarkastuskertomuksessa kyseisen muistokiven kerrotaan nojanneen kivisakariston seinään. Muistokiveä tarkastelevat sukututkija Sulo Järvinen takana vasemmalla, kirkkoherra Kauko Keränen takana oikealla ja tutkija Kirsi Kaivanto etualalla.
14
Tiedossa ei ole, milloin kivi on siirretty nykyiselle paikalleen polun varteen. Ajan kuluessa muistokivi on päässyt huonoon kuntoon: koko kiven pinnalla on jäkälä- ja leväkasvustoja ja kivi on haljennut useaan osaan. Dahlmanin sukulaisilla alenevassa polvessa eli Tolvan suursuku ry:llä on tavoitteenaan kunnostaa huonokuntoinen muistokivi. Viime vuoden lokakuussa hankkeessa edettiin yksi askel, kun useata tahoa edustanut joukko teki kiven kunnostushankkeen merkeissä maastokäynnin Urjalankylän kirkkomaalle. Tolvan suursuku ry:n edustajien lisäksi paikalla olivat muun muassa Urjalan seurakunnan silloinen kirkkoherra Kauko Keränen ja paikalliskulttuuritutkija Pirkanmaan maakuntamuseosta. Käynti ylitti myös paikallisen uutiskynnyksen, sillä mukana ollut toimittaja uutisoi asiasta Urjalan Sanomissa.
….entä jatkossa? Arviointikäynnin yhteydessä sovittiin, että muistokiven kunnostaminen annetaan kiviammattilaisen tehtäväksi. Loppusyksyn ja talven aikana asiat etenivät niin, että kiviainekseen erikoistunut konservaattori Virve Suominen laati muistokiveä koskevan konservointisuunnitelman. Tosin hän joutui tekemään sen silmämääräisesti valokuvan perusteella viime syksyn varhaisesta lumentulosta johtuen. Saattaa olla, että kiveen hakattu teksti ei konservoinnin jälkeenkään ole luettavissa. Tällöin kyseeseen saattaa tulla kiven viereen asetettava opaslaatta, jossa on lyhyesti tietoa kivestä ja siinä olevasta tekstistä. Konservoinnin jälkeen tulee lisäksi pohdittavaksi, halutaanko muistokiven erillään olevat palaset liittää yhteen ja suojataanko konservoitu muistokivi tulevaisuudessa sateelta ja lumelta. Toivottavasti näitä päästään pohtimaan jo ennen ensi lumia.