Finlaysonin Pikku-Pässi Sami Nissinen Kirjoittaja on projektitutkija museokeskus Vapriikissa
Näin muistelee Robert Alftan teoksessaan Toista luokkaa (2009).
O
len monesti miettinyt, miltä se näytti. Sähköjuna vetämässä halkovaunuja Tampereen keskustassa, menossa Finlaysonin tehtaalta Santalahteen päin. Arkistotutkimuksen perusteella paljastuu erilainen, mennyt Tampere. 1900-luvun vaihteessa Tampereella liikennöitiin lähinnä hevoskulkupeleillä. Polkupyörä oli uutuus. Sähköjunan täytyi tuntua todelliselta ihmeeltä. Finlaysonille Pässi hankittiin polttopuun kuljetukseen. Tehtaalle oli hankittu vuonna 1873 höyrykone, sillä koskesta saatu voima ei enää riittänyt kasvavan tehtaan energianlähteeksi. Höyrykone käytti polttoaineenaan puuta. Finlaysonin tarvitsemat halot toimitettiin yleensä vesiteitse Näsijärven rantaan. Halkotarha sijaitsi aluksi Kortelahdessa, mutta se siirrettiin pian tilan puutteen vuoksi Santalahteen. Halot kuljetettiin tehtaalle raitioteitse. Aluksi vaunuja vetivät hevoset, mutta polttopuun kulutuksen jatkuvasti kasvaessa hevosvoimia tarvitiin lisää. Finlayson halusi sähköistää radan, olihan se toiminut alusta alkaen sähkötekniikan eturintamassa. Vuonna 1908 Finlaysonin tilasi Saksasta sähköveturin, joka alkoi liikennöidä seuraavana vuonna. Veturia alettiin kutsua tuttavallisesti Pässiksi – toiset käyttivät hellittelynimeä Pikku-Pässi – jollaiseksi
12
pieniä sähkövetureita oli tuolloin tapana kutsua. Se palveli aina vuoteen 1957 asti. Pässi antoi lähes 50 vuotta oman leimansa Finlaysonin, Amurin ja Näsijärven sataman elämään. Pässi oli nähtävyys, jota Tampereelle laivalla saapuneet matkailijat ihmettelivät ja jota turistit valokuvasivat. Radan rakentamista Halkotarhaan vievä rata rakennettiin aluksi hevoskäyttöä ajatellen. Finlaysonilla oltiin tietoisia kapearaiteisten ratojen ja vetureiden hyödyistä, sillä tehtaalle oli jo vuonna 1876 tilattu kapearaiteisen höyryveturin piirustukset. Vain 600 mm leveä rata eteni tehtaalta verrattain tasaista maata pitkin Kortelahden perukan kohdalle, jossa se kääntyi ylämäkeen jatkuen vähän ohi nykyisen Amurin seisakkeen. Sieltä alkoi pitkä alamäki Santalahteen päin. Sen jyrkkyyttä vaimennettiin viemällä rata kaarelle Pyynikin puoleiselle alueelle. Jälkiä tästä kaarroksesta on vieläkin näkyvissä Porin radan eteläpuolella. Mutka oikaistiin vasta sitten, kun Porin rautatietä alettiin rakentaa vuonna 1890. Silloin ka-pearaiteinen rata oli siirrettävä ja mäki tuli entistä jyrkemmäksi. 1900-luvun vaihteessa sähkö ei ollut itsestäänselvyys arkipäivässä. Kokonaisen sähköraitiotien perustaminen mahtoi tuntua monista kaupunkilaisista suuruu-
denhullulta hankkeelta. Sähköistämisestä ja maankäytöstä tehtaan täytyi käydä neuvotteluja Tampereen maistraatin kanssa. Finlayson kirjoitti Tampereen maistraatille marraskuun 22. päivänä 1898 anomuksen radan muuttamisesta sähkökäyttöiseksi. Lupaa sähköraitiotien rakentamiseen perusteltiin muun muassa liikennejärjestelyillä mutta myös vetoamalla yleiseen eurooppalaiseen kehitykseen ja sivistykseen. Finlayson halusi olla kehityksen kärjessä. Tampereen maistraatti hyväksyi sähköraitiotien rakentamisen, mutta kaupunki halusi pidättää itsellään rakennusoikeuden maille, joita pitkin rata kulki. Samalla laaditiin turvallisuusvaatimukset ja -ohjeistukset liikenteen ja radan vaatiman sähkökaapelin asentamisen suhteen. Radan sähköistäminen aloitettiin saman tien. Vuonna 1900 Finlayson tilasi Saksasta Dresdenistä kaksiakselisen Kummer-sähköveturin. Vuonna 1902 se saapui Tampereelle – matkatakseen saman tien takaisin. Kummer osoittautui koekäytössä auttamattoman heikoksi. Yhdeksi syyksi epäiltiin, että Kummer käytti 200 ampeerin virtaa, toisin kuin Pässi myöhemmin jonka virta oli 500 ampeeria. Finlayson teki tilauksen uudesta veturista niin ikään saksalaiselle AEG:lle 22. tammikuuta 1908. Tampereelle veturi saapui seuraavana kesänä. Myös Pässi osoittautui liian kevyeksi sille aiottuun tehtävään, mutta kun siihen lisättiin 1700 kiloa lyijyharkkoja painoksi, alkoi työ sillä sujua. Pässissä on kaksi 17 hevosvoiman ajomoottoria, ja sen paino itsessään on 4300 kiloa. Pässi toi Santalahdesta halkokuormia tehtaalle ja vei tehtaalta tuhkalastia. Myöhemmin lastina oli myös puuvillaa Mustavuoren makasiinista ja rakennuskiviä Santa-
Eino Savia, Vapriikin kuva-arkisto
”Pässi on sähköveturi, joka vetää perässään kolisevan letkan vaunuja mennessään tehtaalta Santalahteen. Pässi palaa Santalahdesta tehtaalle haloilla tai muulla polttoaineella lastattuna. Pässin nokka on aina menosuunnassa koska sillä oli kaksi nokkaa, joista toinen aina tulosuunnassa. Pässiä ajaa mies, jolla on kesällä lippalakki ja talvella karvahattu ja aina yrmeä ilme. Äänetön pässi ja koliseva vaunuletka ovat sulautuneet ympäristöön ja maisemaan niin ettei niitä edes huomaa. Pässin raiteet veivät Puuvillatehtaankadun puuportista tehdasalueelle ja ne katoavat ulkopuolisen näköpiiristä sinne jonnekin tiiliseinien ja porttiholvien ja salien maailmaan, missä pumpulista tulee kangasta.”