lisäksi merkittäviä tietoja puutarhoista antavat hänen enonsa Plinius vanhempi, arkkitehti Vitruvius sekä maatalousoppaiden laatijat Cato vanhempi, Varro ja Columella. Heidän lisäkseen monet antiikin kirjailijat mainitsevat usein mielenkiintoisia asioita puutarhoihin liittyen. Antiikin puutarha Puutarha esiintyy jo myyteissä, kuten Raamatun Edenin puutarha. Puutarha voidaan nähdä symbolina ihmisen halulle kontrolloida luontoa. Toisaalta se on myös maaseudun kaipuuta kaupungistuvassa yhteiskunnassa. Varhaisimmat tekstimaininnat puutarhoista löytyvät sumereilta, ja puutarhat olivat tärkeä osa Lähi-idän korkeakulttuureita. Merkittävimpänä esimerkkinä ovat Babylonin roikkuvat puutarhat. Egyptissä puutarhoja esiintyy temppelien ja palatsien yhteydessä. Kuivassa maassa puutarha on osa ylellistä elämää, luksusta. Kreikassa puutarhat olivat yleensä julkisia lehtoja, jotka olivat säilyttäneet osaksi luon-
nonmukaisuutensa. Taloissa puutarhoja oli harvemmin. Aleksanteri Suuren (356–323 eaa.) sotaretket tuovat itäiset vaikutteet Kreikkaan hellenistisellä kaudella. Puutarhojen osalta mallia otetaan persialaisesta Paradeisos-puutarhasta, joka oli suljettu muureilla ja suunniteltu yläluokan huvituksia varten. Siellä oli vesipisteitä ja katoksia oleskelua varten, ja sinne saatettiin jopa tuoda villieläimiä metsästettäväksi. Idästä koristepuutarhat saapuivat hellenististen hallitsijoiden palatseihin, joista ne omaksuttiin myös tavallisiin koteihin. Samaan aikaan talon keskukseksi muodostui pylväskäytävin ympäröity keskuspiha eli peristyyli. Roomalaisille niin peristyyli kuin puutarhakin välittyivät hellenistisestä maailmasta. Roomalaiseen talon keskus oli atrium, eteishalli, ja talon perällä oli puutarha, hortus. Roomalaisena piirteenä on pidetty hortuksen yhdistämistä peristyyliin eli puutarha ympäröitiin pylväskäytävin.
Lasse Honkanen
en puutarha Tämä kehitys alkoi kolmannella vuosisadalla eaa. Roomalaiseen taloon ja yksityisarkkitehtuuriin vaikuttivat suuresti roomalaisten huvilat, villat, joista myös peristyylipuutarha todennäköisesti levisi yksityistaloihin. Pompejilainen puutarha Vesuviuksen alueen maa ja ilmasto ovat tulivuoren ansiosta hedelmällistä ja hyvää viljelysmaata. Pompejista on kaivettu esiin noin kaksi kolmannesta, ja tästä alueesta noin 17,7 prosenttia on ollut puutarha- tai viljelykäytössä. Antiikin kaupungiksi se on suhteellisen suuri määrä, sillä viljely- ja puutarhatoiminta tapahtui suureksi osaksi kaupungin muurin ulkopuolella. Pompejista on löydetty noin 450 puutarhaa, joista reilut 200 on peristyylipuutarhoja ja niistä 168 on yksityistaloissa. Yhdessä talossa niitä saattoi olla yhdestä neljään kappaletta. Pompejissa ei ole juurikaan julkisia puutarhoja, toisin kuin Roomassa. Pompejin
Samuli Simelius /EPUH
Julius Polybiuksen talon peristyyli.
25