Elämää
K U LT T U U R I Y M P Ä R IS T Ö S S Ä
1
O PA S M A A N O M I S TA JA L L E
Toimittaja: Miinu M채kel채 Graafinen suunnittelu ja taitto: Tuija Luokola Julkaisija: Pirkanmaan maakuntamuseo Tampere 2005 ISBN 951-609-255-1 ISSN 1237-5276 Tampereen museoiden julkaisuja 83
2
2
Hannele Kuitunen Ulla Lähdesmäki Aino Nissinaho
Elämää K U LT T U U R I Y M P Ä R IS T Ö S S Ä O PA S M A A N O M I S TA J A L L E
3
Hyvät lukijat, Tämä opas on luotu erityisesti pirkanmaalaisten maanomistajien tarpeisiin. Pirkanmaalta tunnetaan tällä hetkellä yli tuhat lain suojaamaa muinaisjäännöstä. Rakennettua perintöä ei ole laskettu samalla tavalla, mutta varovaisesti arvioiden maakunnasta löytyy tuhansia arvokkaita rakennuksia ja satoja arvokkaaksi luokiteltuja kulttuurimaisemakokonaisuuksia. Tämä merkitsee, että Pirkanmaalla on tuhansia maanomistajia, jotka omistavat arvokasta kulttuuriympäristöä. Mitä maanomistajan on hyvä tietää oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan? Mitä mahdollisuuksia maanomistajalla on hyödyntää kulttuuriympäristöä elinkeinotoiminnassa? Mitä kulttuuriympäristö antaa? Elämää kulttuuriympäristössä –opas pyrkii osaltaan vastaamaan näihin kysymyksiin. Sen tavoitteena on antaa maanomistajille
4
käyttökelpoista tietoa ja pyrkiä hälventämään tarpeettomia ennakkoluuloja kulttuuriympäristön suojelusta ja hoidosta. Monille merkityksellisen ja arvokkaan historiallisen ympäristön omistaminen on vastuullinen asia ja sen onnistunut hoitaminen vaatii tuekseen ajantasaista tietoa. Tämä maanomistajan opas antaa perustietoa ja ohjaa tiedonlähteille. Vaikka lainsäädäntö luo viranomaisille puitteet ottaa kulttuuriympäristö huomioon, ainoastaan pirkanmaalaisten oma ymmärtämys ja kulttuuritahto takaavat sen, että kulttuuriperinnön hoidossa voi syntyä kestävää kehitystä. Maanomistajat ovat kulttuuriympäristön vaalimistyössä avainasemassa! Opasta laadittaessa ajatuksissa on ollut erityisesti maaseudun kulttuuriympäristö. Kirjanen sopii kuitenkin myös laajempaan 4
käyttöön ja kaupunkiolosuhteisiin. Pirkanmaan maakuntamuseo toivoo, että kulttuuriympäristön omistaminen muodostuisi maanomistajille innostavaksi ja positiiviseksi asiaksi. Kaikissa kulttuuriympäristöön liittyvissä asioissa palveluksessanne on Pirkanmaan maakuntamuseon osaava henkilökunta museokeskus Vapriikissa. Tampereella 15. joulukuuta 2004 Tuija-Liisa Soininen Yksikön päällikkö Pirkanmaan maakuntamuseo Kulttuuriympäristöyksikkö Kuva: Tuija Luokola, Tampereen museot
5
Kuva: Eija Haapalainen, Pirkanmaan maakuntamuseo
6
6
Kulttuuriympäristö? Kulttuuriympäristö on ihmisen muovaamaa ympäristöä, esimerkiksi muinaisjäännöksiä, rakennuksia, teitä tai maatalousmaisemaa. Kulttuuriympäristö on tulosta ihmisten tuhansien vuosien aikana tekemästä työstä, koko ajan muuttuva kokonaisuus, johon jokainen sukupolvi jättää omat jälkensä. Vastuu ja oikeus monimuotoisen kulttuuriympäristön säilyttämiseen koskevat meitä kaikkia. Kulttuuriympäristö on erilaisten merkitysten ja arvojen, jopa elämänkatsomusten ja eturistiriitojen kohde.Toiset pitävät ympäristöään vain oman elämänsä näyttämönä ja hyödyntämiskohteena; toisille se on esi-isiemme työn tulos, sukupolvelta toiselle siirtyvää tietoa siitä, keitä olemme ja mikä on meidän historiamme.
7
Kaunis maaseutumaisema mielletään yleisesti kulttuuriympäristöksi, mutta myös kaupunki-, työ-, teollisuus- ja liikenneympäristöt ovat kulttuuriympäristöä. Kuva: Miinu Mäkelä, Pirkanmaan maakuntamuseo.
Miten nykyinen kulttuuriympäristömme on kehittynyt? Suomalaisen kulttuuriympäristön vanhimmat jäljet ulottuvat yli 10 000 vuoden taakse, jolloin jääkausi oli loppunut ja kivikauden ihminen alkoi asuttaa luontoamme. Pyynnillä ja keräilyllä eläneet ihmiset muuttivat luontoa vain vähän, mutta heidän asumustensa jäänteitä on säilynyt muistona ja tietovarantona varhaisimmista vaiheistamme. Vasta maanviljelys muutti luonnonympäristöä merkittävästi. Nykyaikaan asti säilyneitä viljelymaisemia alkoi syntyä rautakaudella, jolloin peltoviljely omaksuttiin Etelä-Suomessa. Ensin otettiin käyttöön parhaat viljelymaat ja rantoja asutettiin Pirkanmaan eteläosissa aina Tampereelle ja Kangasalle asti. Maanviljelyn ja karjanhoidon seurauksena syntyi uudenlaisia kasvi- ja eliöyhteisöjä, esimerkiksi niittyjä ja Lempäälän Päivääniemen kalmiston uhriröykkiö kertoo rautakauden talonpojan uskosta. Kuva: Eija Haapalainen, Pirkanmaan maakuntamuseo.
8
erilaisia laidunalueita, joita nykyään kutsutaan perinnemaisemiksi. Keskiajalla siirryttiin sarkajaon viljelyjärjestelmään. Peltoaukeat ympäröivät tiiviisti rakennettuja kyliä ja karja laidunsi rannoilla ja metsissä, joten maisema pysyi avarana. Asuttuja alueita erottivat laajat metsät. Samat näkymät
8
Keskiajalla rakennetut kivikirkot nousivat kiintopisteiksi avaran viljelymaiseman ja matalien, maalaamattomien asuinrakennusten keskellä. Samaan aikaan perustettiin myös vanhimmat kartanot. Kuva: Eija Haapalainen, Pirkanmaan maakuntamuseo.
Pappilat ja kartanot olivat talonpoikaistaloille esikuvia niin rakennustyyliensä kuin työtapojensakin puolesta. Laukon kartano Vesilahdelta. Kuva: Eija Haapalainen, Pirkanmaan maakuntamuseo
9
ovat yhä tyypillisiä maalaismaisemallemme. Väestön kasvaessa vanhat eräalueet Pirkanmaan pohjoisosissa olivat luonnollinen suunta uudisasutukselle. Siellä, missä oli hyvät edellytykset maataloudelle, asutus kasvoi pieniksi kyliksi. Monissa paikoissa viljelymaata oli vain yhden talon tarpeisiin, jolloin asutus jäi harvaksi. Sarkajaossa kaikkien piti tehdä maatyöt yhtä aikaa. 1700-luvulla tämän koettiin hidastavan maatalouden kehittämistä ja maanjakoa uudistettiin isojaossa. Pellot jaettiin talojen kesken suurempiin lohkoihin ja maisema muuttui. Peltoaukeat säilyivät samoina, mutta osassa kylistä asutus hajaantui, kun rakennukset siirrettiin lähelle tilan peltoja. Vanhoja kylän paikkoja autioitui. Joissakin kylissä rakennukset
Rintamamiestalot rakennettiin usein vanhoille, avoimille pelloille. Vuosikymmenten kuluessa alueista on kehittynyt viihtyisiä omakotialueita. Kuvat: Miinu Mäkelä, Pirkanmaan maakuntamuseo
kuitenkin säilyivät kylätonteilla ja vanha kylärakenne on yhä tärkeä osa maisemaa. Kylien reunamille ja takamaille perustetut torpat ja mäkituvat rikastuttivat niin kyläyhteisöä kuin maisemaakin. Paikallishallinto, liikenne, liike-elämä, koululaitos ja yhdistystoiminta kehittyivät voimakkaasti 1800-luvun loppupuolella. Koulut, sahat, meijerit ja muut tuotantolaitokset monipuolistivat kylien rakennuskantaa, ja seurantaloja, palokuntataloja, liikerakennuksia ja kunnantaloja rakennettiin kuntien keskuksiksi muotoutuneisiin kirkonkyliin. Kaupungistuminen voimistui 1800-luvulla teollistumisen vanavedessä. Tehtaita syntyi paikkoihin, joissa pystyttiin yhdistämään raaKirkonkylien rakentamiselle haettiin 60-luvulla malleja kaupungeista. Kuva: Hannele Kuitunen, Pirkanmaan maakuntamuseo.
10
ka-aineiden ja energian saanti, työvoima sekä hyvät kulkuyhteydet. Teollisuuden ympärille kasvoi tiiviisti rakennettuja, kaupunkimaisia yhdyskuntia kuten Nokia,Valkeakoski ja Kyröskoski. Taajamissa keskustaja asuinalueiden suunnittelu tuli tarpeelliseksi ja kaavoittaminen vakiintui 1930-luvun alussa.
10
Aluerakentamisen periaatteella tehdyt lähiöt sijoitettiin usein rakentamattomille alueille, jolloin uutta voitiin suunnitella olemassa olevasta rakennuskannasta välittämättä. Kuva: Eija Haapalainen, Pirkanmaan maakuntamuseo
Jälleenrakennuskausi muutti maisemaa niin maalla kuin kaupungeissakin. Siirtolaisille ja rintamamiehille lohkottiin pientiloja, taajamissa heille osoitetut tontit muodostivat omakotialueita. Suunniteltiin tyyppitaloja, jotka nyt ovat näkyvä osa suomalaista maisemaa. 60-luvulla maaseudun pienviljelijän elämä kävi hankalaksi ja monet ihmiset muuttivat taajamiin ja kaupunkeihin. Elintaso nousi ja liikenteen kehitys mahdollisti asutuksen leviämisen kauas kuntakeskuksista. Rakennusteollisuus toi mukanaan uusia rakennusmateriaaleja ja teknisiä ratkaisuja, perinteinen puusta rakentaminen väistyi. Energiaa säästävä, matala, usein tasakattoinen omakotitalo levisi kaikkialle Suomeen.
11
Haja-asutuksen leviäminen kuntakeskusten ulkopuolelle vaikeuttaa nykyään palveluiden ja liikkumisen järjestämistä, mutta samalla uudisasutus pitää maaseudun elävänä. Talotehtaiden hallinnassa olevassa omakotirakentamisessa suositaan romanttista, mutta suomalaiselle rakennusperinteelle vierasta, puurakennustyyliä. Vanhan rakennusperinnön ja perinnemaiseman arvostus on kasvussa.
Tampereen Hervantaa. Kuva: Eija Haapalainen, Pirkanmaan maakuntamuseo
12
12
Kulttuuriympäristö on arvokas Ku l t t u u r i y m p ä r i s t ö s i s ä l t ä ä e r i l a i s i a a r vo j a Arvoilla tarkoitetaan sitä mikä on hyvää, arvokasta ja tavoiteltavaa – inhimillisen toiminnan tärkeimpiä päämääriä. Ympäristön merkitystä
13
Rujot ja epäsiistit ympäristöt, kuten vanhat teollisuusalueet, voivat toiminnallisten ja historiallisten arvojensa ansiosta olla arvokkaita kulttuuriympäristöjä. Tampereen Santalahti oli 1900-luvun alussa eräs kaupungin keskeisistä teollisuusalueista. Kuva Hannele Kuitunen, Pirkanmaan maakuntamuseo.
Hyvin säilynyt vanha rakennus kertoo havainnollisella ja konkreettisella tavalla syntyajankohtansa rakennustavoista ja ihanteista. Tällaisilla kohteilla on historiallista todistusarvoa. Arvoksi voidaan lukea myös keskeinen ja näkyvä sijainti maisemassa. Kuva: Eija Haapalainen, Pirkanmaan maakuntamuseo.
voidaan arvioida monesta näkökulmasta. Tämä opas esittelee ympäristön kulttuurihistoriallisista arvoista syntyviä velvoitteita ja mahdollisuuksia. Ympäristöä voi arvottaa myös taloudellisten tai teknisten merkitysten perusteella. Kulttuuriympäristöä ei voi määritellä hyväksi tai huonoksi, eikä kauneus tai rumuus vaikuta ympäristön arvoon. Myöskään käsitykset ympäristön oikeasta ja väärästä kohtelusta eivät määritä kulttuuriympäristön arvoa. Vaikka emme esimerkiksi hyväksyisikään luonnon tuhoamista, vanha, ympäristöään saastuttanut
14
kaivos voi olla arvokas historiallisen merkityksensä vuoksi. Poliittiset arvotkaan eivät saa vaikuttaa kulttuuriympäristön arvoon, vaikka politiikka on muovannut ympäristöämme. Muinaisjäännökset ovat esihistorian ainutlaatuisina tietolähteinä aina arvokkaita, ja siksi ne ovat Muinaismuistolailla rauhoitettuja. Pirkanmaalaisten elämästä on kirjoitettua tietoa vain lähimmän 700 vuoden ajalta, joten valtaosa Pirkanmaan kymmentuhatvuotisen asutushistorian tiedoista on säilynyt ainoastaan muinaisjäännöksissä.
14
Yhtenäiset asuinalueet, kuten Tampereen Kaleva, ovat hyviä esimerkkejä 1940ja 1950-lukujen rakennustyyleistä ja asumisen ihanteista. Kuva: Tuija Luokola, Tampereen museot
Muun kulttuuriympäristön kohdalla suojelun tarve mietitään tapauskohtaisesti. Esimerkiksi rakennuksia tarkasteltaessa kulttuurihistoriallinen arvo voi perustua kohteen rakennushistoriaan, historiaan tai sijaintiin keskeisellä paikalla. Kulttuuriympäristön merkittävyyttä arvioidaan muillakin perusteilla. Pitkä ikä on yleinen peruste. Esimerkiksi kaikkia yli 200 vuotta vanhoja rakennuksia pidetään arvokkaina. Ne ovat Suomessa harvinaisia, joka voi myös olla arvon peruste. Ainutlaatuisuus on aina säilyttämisen arvoista, mutta myös tyypillisyys voi olla merkittävää. Esimerkiksi rakennukset voivat olla hyvä näyte tietylle alueelle tyypillisestä rakennustavasta. Harmonisuus ja yhtenäisyys tai toi-
Suomen rakennuskanta on varsin nuorta. Vain noin 5 % rakennuksistamme on rakennettu ennen vuotta 1921, ja suuri osa rakennuksista on tehty toisen maailmansodan jälkeen. Ympäristöllemme onkin leimallista modernin arkkitehtuurin yksinkertaisuus ja selkeys. Alle 50-vuotiaat rakennukset alkavat kaivata kunnostusta, joten myös niiden ominaispiirteiden suojelua on ryhdyttävä pohtimaan.
15
”Kylällä on toivottavasti oma selkeä identiteetti, josta osan muodostaa juuri se, miltä meillä näyttää. Jos pystytään harmonisesti kehittämään kylää, niin ominaisilme säilyy. Kylätoimijat pystyvät halutessaan vaikuttamaan näihin asioihin yhdessä maanomistajien ja rakentajien kanssa. Kylätoiminnalla voidaan myös nostaa esille oman ympäristön arvoja. Esimerkiksi retkillä, luennoilla ja kyläkävelyillä voidaan avata kaikkien silmiä näkemään kulttuuriarvoja ja sovittamaan omaa toimintaa niihin. Kyläläisten juuret vahvistuvat, kun tunnetaan omaa historiaa ja rakennetaan sen varaan.” (maanviljelijä Merja Markkula, Sahalahti)
16
16
Kulttuurihistoriallista arvoa voi olla nimekkään arkkitehdin luomuksella, hyvin pidetyllä hirsisellä talonpoikaistalolla tai rakennuksella, jolla on kerrottavanaan mielenkiintoinen tarina, kuten tällä Kalle Päätalon rakentamalla ja omistamalla omakotitalolla. Kuva: Hannele Kuitunen, Pirkanmaan maakuntamuseo.
saalta kerroksisuus ja monimuotoisuus ovat esimerkkejä tekijöistä, joilla arvioidaan laajempia alueita. Myös aitous ja säilyneisyys merkitsevät. Koskematon muinaisjäännös on parempi tiedon lähde kuin osittain tuhottu, perinteisenä säilynyt maisema taas kuvastaa vanhaa maankäyttötapaa. Joku kohde voi olla myös erityisen kertova ja elämyksellinen. Tämä pätee esimerkiksi toimivalla maatilalla, jossa modernien tuotantotapojen ja –rakennusten rinnalla on säilytetty vanhat maatalousrakennukset. Yksikin edellä mainituista ominaisuuksista tekee kulttuuriympäristöstä vaalimisen arvoisen, mutta samalla alueella on usein monia arvotekijöitä. Siellä voi olla alueelle tyypillisiä perinteisiä rakennuksia, muinaisjäännöksiä,
hyvin säilynyttä viljelymaisemaa ja lisäksi vanhaan maisemaan hyvin sopeutuvaa uudempaa rakennuskantaa. Monipuolisuus ja eri aikakausien näkyminen ovat myös ominaisuuksia, joilla kulttuuriympäristöä arvotetaan.
Kuva: Eija Haapalainen, Pirkanmaan maakuntamuseo
17
Kylmäkosken Kalpekinharjun töyräällä olevasta kivikauden asuinpaikasta ei ole havaittavissa maanpäällisiä merkkejä. Kuva: Eija Haapalainen, Pirkanmaan maakuntamuseo
Suojeltu kulttuur iympär istö Vastuu kulttuuriympäristöstä koskee jokaista, koska kaikki asuinympäristöt ovat kulttuuriympäristöjä. Kulttuuriympäristön merkitys ja arvot koetaan yhteiskunnassamme tärkeiksi, mikä näkyy esimerkiksi lainsäädännössä. Kulttuuriympäristön suojelulla tarkoitetaan menetelmiä, joilla varmistetaan, että yhteinen kulttuuriperintömme siirtyy tuleville sukupolville. Sillä, miten lähiympäristöä hoidetaan ja minne uudisrakennuksia sijoitetaan, on merkitys-
18
tä kaikille asukkaille, ei pelkästään kohteiden omistajille. Suojelua tarvitaan, koska kulttuuriympäristöön kohdistuu uhkia. Joidenkin maankäyttöhankkeiden toteuttaminen tuhoasi kokonaisia historiallisia alueita, toisaalta kulttuuriympäristöä tuhoutuu vähä vähältä esimerkiksi rakennusten purkamisen ja väärän korjaustavan takia. Maaseudun rakennemuutos tuo omat uhkatekijänsä; paikoin koko viljelymaisema on häviämässä. Kulttuuriympäristön historialliset ja esteettiset arvot ovat olemassa vain aineeseen sidottuna, joten kohteen tuhoutuessa menetetään myös sen sisältämät merkitykset. Kulttuuriympäristön suojelu varmistaa, että yleinen etu menee yksityisen edun edelle ja kaikkien asianomaisten kohtelu on tasapuolis-
18
Sääksmäen Rapolan laaja muinaisjäänösalue on valtakunnallisesti arvokas. Kuva: Eija Haapalainen, Pirkanmaan maakuntamuseo.
ta. Suojelu toimii puskurina muutosprosesseissa. Se pakottaa ajattelemaan, mitkä vaikutukset muutoksilla on ja harkitsemaan niiden tarpeellisuutta. Suurissa muutoksissa ”lapsi voi mennä pesuveden mukana”. Esimerkiksi Tampereen Amurin 1970-luvulla puretut puutalokorttelit olisivat nyt todennäköisesti kaupungin arvostetuimpia asuinalueita. Ristiriitatilanteita syntyy tiedon puutteesta. Tontin ostajalle saattaa tulla yllätyksenä, että alueella on rauhoitettu muinaisjäännös, tai rakennuksen kulttuurihistoriallisia arvoja ei ole tiedostettu. Tällöin suojelu on nimike toimenpiteille, jotka auttavat sovittamaan ristiriitoja. Käytännössä suojelu tapahtuu yleensä kaavoittamalla.
19
Tärkeä osa suojelutyötä on tiedon välittäminen suojelukohteista ja hyvistä menettelytavoista. Maakuntamuseon asiantuntijat jakavat yleistä kulttuuriympäristötietoa sekä vastaavat kansalaisten ja yhteisöjen kulttuuriympäristökohteita koskeviin kysymyksiin.
20
20
Tänä päivänä voisi olla vaikeaa perustella esimerkiksi 1960-luvulla suunniteltua Tampereen raatihuoneen purkamista. Kuva: Jenni Kuuliala, Pirkanmaan maakuntamuseo.
Va l t a k u n n a l l i s e s t i , m a a k u n nallisesti tai paikallisesti arvo k a s Kulttuuriympäristöt voivat olla arvokkaita maailmanlaajuisen, valtakunnallisen, maakunnallisen tai paikallisen kulttuuriperinnön kannalta. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset ja rakennetut ympäristöt ovat keskeisiä ja monipuolisia esimerkkejä Suomen kehityksestä, joten niillä on erityistä arvoa kansallisena kulttuuriperintönämme. Vaikka kohde ei olisikaan valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokas, se voi olla paikallisesti hyvin tärkeä. Esimerkiksi kyläkoulu, mylly ja viljamakasiini kertovat kylän asukkaiden historiasta, ja niillä on usein keskeinen sija maisemassa.
21
A r vo t mu u t t u va t Ympäristömme arvot ovat enemmän tai vähemmän omaan hetkeensä sidottuja ja siten hitaassa, mutta jatkuvassa muutostilassa. Vielä 1900-luvun alussa kritisoitiin voimakkaasti 1800-luvun rakennusten rikasta koristelua ja haluttiin yksinkertaisempaa tyyliä. Myös sotien jälkeen rakennetut ns. rintamamiestalot saivat aikanaan osakseen arvostelua ja noppamaisen ulkoasun katsottiin olevan sopimaton suomalaiseen maaseutumaisemaan. Nyt kummankin aikakauden rakennustyylit ovat arvossaan. Uuden ihannointi loi säilyttämisen ja vaalimisen arvoisia ympäristöjä, mutta samaan aikaan myös tuhottiin paljon vanhaa ja arvokasta.Viime vuosikymmeninä arvomaailma on
”Jokainen miettii, mikä on arvokasta itselleen tässä ympäristössä. Työn välineet, elämän muut puitteet, sukupolvelta toiselle siirrettävissä olevat taidot, kertomukset siinä muodossa kuin ne juuri minun ympäristössäni on puhuttu.”
(Esko Koskenvesa)
”Tilojen toiminnan pitää olla jokaisen sukupolven aikana kannattavaa, jotta löytyy aikaa ja resursseja tilojen rakennusten ja ympäristön hoitamiseen. Näin ollen ei yhdelle sukupolvelle tule liian suurta taakkaa hoidettavaksi. Kukin puu, rakennus, pelto jne. kertoo omaa tarinaansa. Jos pystyy pistämään kortensa kekoon, tuntee tehneensä osansa, kokee hyvää mieltä.” (Erkki ja Anneli Mäkijärvi, Sahalahti) 22
22
muuttunut enemmän perinteitä ja historiaa kunnioittavaksi. Nyky-yhteiskunnassa perinteiden säilyttämistä ja uuden luomista ei aina nähdä kilpailevina, vaan toisiaan rikastuttavina asioina.
Kansalaiset ja erityisesti maan- ja kiinteistöjen omistajat määrittelevät kulttuuriympäristön arvoa omalla toiminnallaan. Silloin mukana on myös tunne- ja käyttöarvoja. Rakennusten kunnossapito ja ympäristönhoito säilyttävät ja lisäävät kulttuuriympäristön arvoa. Toisaalta
Ku k a a r vo n m ä ä r i t t e l e e ? Kulttuuriympäristöä arvotetaan useimmiten uusien rakennushankkeiden yhteydessä. Ympäristön arvoja selvitetään myös tutkimuksellisen mielenkiinnon vuoksi. Kulttuuriympäristöä tutkivat ja luokittelevat alan asiantuntijat: arkeologit, rakennushistorioitsijat, arkkitehdit ja maisematutkijat.
Rakennustutkija työssään. Kuva: Tapani Koiranen, Pirkanmaan maakuntamuseo
23
piittaamattomalla toiminnalla kulttuuriympäristöä voidaan turmella ja sen arvoa siten vähentää huolimatta laeista, määräyksistä ja yhteisesti sovituista maankäytön suunnitelmista. Yksilötasolla arvot määritellään oman elämän kautta. Kulttuuriympäristöillä on merkitystä omien kokemuksien, elämänvaiheiden ja tapahtumien paikkoina. Eri elämänvaiheissa ja rooleissa merkitykset voivat vaihdella. Sukutilan omistajalle, uuden omakotitalon rakentajalle ja opiskelemaan lähtevälle nuorelle kotipaikan merkitys on erilainen. Identiteetti ja sukupolvien välinen jatkumo ovat kuitenkin monesti myös henkilökohtaisten arvojen rakennuspuuna.
24
Kuva: Tuija Luokola, Tampereen museot.
24
”Onneksi maanviljelijät ovat kulttuurin vaalijoita jos ketkä. Viljellä (cultura) on yhtä kuin vaalia: peltoa, maisemaa, ympäristöä. Vain jatkuva viljely säilyttää viljelymaisemaa, joka on oleellinen osa maaseudun kulttuuriympäristöä.” (maanviljelijä Merja Markkula, Sahalahti) 25
Kuva: Tuija Luokola, Tampereen museot.
Mitä hyötyä kulttuuriympäristöstä on? Kulttuuriympäristöllä on sekä taloudellista että rahalla mittaamatonta merkitystä. Esimerkiksi viljelmät ja niihin sijoitettu työpanos ovat kansallisvarallisuuttamme. Vuosisatoja yhtäjaksoisesti viljellyn, metsittymään päästetyn maaseutumaiseman uudelleenraivaaminen on työlästä ja kallista, eikä perinteen jatkumoon liittyvää arvoa saada koskaan takaisin.
Rakennuksissa on rahat kiinni Rakennettu ympäristö muodostaa noin kaksi kolmasosaa kansallisvarallisuudestamme. Rakennuksiin on sidottu runsaasti työtä, materiaaleja, energiaa ja pääomia, joten ei ole yhdentekevää, miten niitä hoidetaan. Rakennusperinnön hoito on taloudellisesti järkevää,
26
koska se tehostaa rakennuksiin sidotun pääoman hyödyntämistä. Hyvin hoidettu kulttuuriympäristö nostaa kiinteistöjen hintaa, ja rakennuksen sijainti kansallismaisemassa on mainosvaltti asuntoja myytäessä. Vanhaa kunnostamalla voi myös säästää kustannuksissa. Satavuotiaan hirsitalon punahonkainen runko on huomattava taloudellinen panos, jos vertaa siihen, mitä hirsikehä maksaisi talotehtaalta tilattaessa.
Ku l t t u u r i y m p ä r i s t ö n h o i t o o n vo i s a a d a av u s t u s t a Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen korjaamiseen voi hakea avustusta ja muinaisjäännöksen hoidosta saada lisätuloja.
26
Pälkäneläisellä maanviljelijä Olli Hyllillä on pitkä kokemus perinnemaisema-alueella sijaitsevan Hyllin viikinkiaikaisen kalmiston hoidosta ja ympäristötuesta. Lammaslaitumeksi aidattu katajahaka, rautakautinen kalmisto ja asuinpaikka ovat näkyvä muistomerkki viikinkiaikaisen talonpojan suvusta. ”Tähän rakennettiin yli 400 metriä riukuaitaa Pälkäneen Hyllin kalmisto on lampaiden laiduntama haka. Kuva: Olli Soininen, Museovirasto.
Vanhan rakennuksen remontoijan kannattaa selvittää, olisiko hänelle hyötyä esimerkiksi Museoviraston tai ympäristökeskusten jakamista korjausavustuksista. Avustuksia myönnetään rakennusten säilyttävään kunnostamiseen, perusparannustyöt ja normaali kunnossapito on maksettava omasta pussista. Muinaisjäännösten hoitoon voi hakea TEkeskuksen Maaseutuosastolta EU:n maatalou-
talkootyönä. Siihen tarvittiin liki 900 riukua ja 700 tolppaa. Nykyisin hakaa ja kalmistoa ympäröivää, raskaille koneille hankalaa peltokuviota pidetään avoimena viljelemällä siinä heinäkasveja. Ympäristötukea tilalle on myönnetty hoitotyön kustannuksiin. Kuluja on ollut pääasiassa riukuaidan rakentamisesta, puuston ja pusikkojen raivauksesta ja raivausjätteen kuljetuksesta ja niityn perustamistyöstä peltolohkolle.”
27
Monipuolinen ja arvostettu kulttuuriympäristö lisää asuinalueen suosiota. Tampereen Pispala. Kuva: Eija Haapalainen, Pirkanmaan maakuntamuseo.
den ympäristötuen erityistukea. Sitä myönnetään mm. hoitotyöstä johtuviin kustannuksiin, kuten puuston ja pensaikon raivaukseen ja raivausjätteen kuljetukseen, laitumen aitaamiseen ja aitojen uusimiseen, alueen ylläpitoraivaukseen tai niityn perustamiseen. Hoitosopimuksen tehneet maanomistajat pitävät toiminnan tärkeimpinä perusteluina ympäristön hoitamista, esivanhempien työn arvostamista, kiintymystä omaan maahan sekä ylpeyden tunnetta kansallisomaisuudesta.
A r vo s t e t t u a s u i ny m p ä r i s t ö Vanhan säilyttämisellä on voimakas sosiaalinen ja yhteiskunnallinen merkitys. Ihmisen maailmankuva kiinnittyy hänen asuinpaikkaansa, oli
28
kyse sitten uudesta asukkaasta, sukutilan omistajasta, lapsesta tai vanhuksesta. Monipuolista ja perinteikästä kulttuuriympäristöä pidetään viihtyisänä. Elinympäristön tutut, pysyvät piirteet lisäävät turvallisuutta ja vahvistavat ihmisten sitoutumista oman ympäristönsä hoitoon. Tämä puolestaan alentaa yhteiskunnalle välillisesti tulevia ympäristön hoidon kuluja. Hoidettu
28
”Onnistumisen tunteen sain esimerkiksi siitä, että päätin tehdä erään välipohjarakenteen niin kovin vaikean näköiset puuliitokset sittenkin vanhan kaltaisina – ja totesin, että voin oppia käyttämään kirvestä ihan kohtuullisesti. Olemme tehneet kunnostustyöt lähes 100 % kahdestaan puolisoni kanssa, joten taloudellisesta näkökulmasta olemme säästäneet pitkän pennin. Omaan kotiin alle 500 eurolla per neliömetri ei liene ihan huono saavutus.” ( Pasi Virtamo, Tampereen Pispala) ”Vahva paikallinen identiteetti innostaa vaalimaan omaa kulttuuriympäristöä. Tällainen osallisuus luo jo sinällään hyvinvointia niin yksilö- kuin yhteisötasollakin.” (Seppo Rinne, Sahalahti) 29
Tutustumiskäynti arkeologisella kaivauksella. Kuva: Ulla Lähdesmäki, Pirkanmaan maakuntamuseo.
ja arvossapidetty kulttuuriympäristö vetää alueelle uusia asukkaita, ja ympäristöön, jossa on yhteisiä arvoja ja historiaa, on helppo kotiutua ja tuntea yhteisöllisyyttä muiden asukkaiden kanssa. Omaan ympäristöön vaikuttaminen vahvistaa yksittäisten ihmisten yhteiskunnallisia sidoksia. Monet asukasyhdistykset ovatkin saaneet alkunsa tilanteissa, joissa jokin on uhannut asukkaiden lähiympäristöä.
Kannattaa tulla kauempaakin Kulttuuriympäristöllä on merkitystä myös elinkeinoille. Matkailulle se on usein elinehto ja välillisesti siitä on hyötyä muillekin palveluiden tuottajille. Nähtävyydet ovat useimmiten arvokkaita kulttuuriympäristöjä, ja esimerkiksi
30
maatilamatkailuyrittäjät ja ohjelmapalveluiden järjestäjät voivat hyödyntää lähiseudun historiallisia paikkoja sekä perinteisillä että elämyksellisemmillä tutustumisretkillä. Maakuntamuseosta ja Museovirastosta saa sisältötietoa kohteista sekä ohjeita varsinkin muinaisjäännöksillä toimimiseen. Ilman erityistä palvelutarjontaakin vanhat aitat, navetat tai riihet sekä alueen muinaisjäännökset, hevoslaitumet tai lammashaat saattavat olla maaseudun yrittäjille ratkaisevia vetonauloja.
30
”Parhaimmillaan hoidettu kulttuuriympäristö luo hyvää imagoa, jatkuvuuden tunnetta, niin maanomistajalle kuin koko kylälle. Se viestii muille elävästä, toimivasta, uudistuvasta maaseudusta, jossa huolehditaan ympäristöstä arvostaen aikaisempien sukupolvien työtä. Tämä on tärkeää tuotettaessa elintarvikkeita, matkailuelinkeinoa harjoitettaessa, kun halutaan uusia asukkaita kylään tai kulttuurielämyksiä tarjottaessa.” ( Erkki ja Anneli Mäkijärvi, Sahalahti) 31
”En ole koskaan edes aja-
Nuorimpiin muinaisjäännöksiin kuuluvia 1910-luvun puolustusvarustuksia Vesilahden Hurskasvuorella. Kuva Pirkanmaan maakuntamuseo.
tellut, onko vanha rakennuskanta ja tämä paikka
Ju u re t s y v ä l l ä pär istössä
minulle mahdollisuus vai
Rikas kulttuuriympäristö on virikkeellinen kasvuympäristö lapsille. Ajan kulku konkretisoituu esimerkiksi eri-ikäisissä rakennuksissa. Kotiympäristössä voi olla rakennustaidon näytteitä parin sadan vuoden ajalta. Lapsista on jännittävää tietää, että ”täällä on asuttu jo joskus kivikaudella”. ”Kivikautinen” ei ole vain jotakin todella vanhaa, vaan aika muuntuu osaksi omaa historiaa ja taustaa, kun lapsi toteaa, että juuri tällä paikalla ihmiset silloin asuivat. Eri aikojen ympäristön muutokset tulevat tutuiksi luontevasti arjessa eläen. Kulttuuriympäristö voi olla myös antoisa harrastus, joka yhdistää luonnossa ja rakenne-
rasite, se vain on. Ei tulisi mieleenkään asua missään muualla ja rikkoa sukupolvien ketjua.” (talonemäntä Helena Ikola, Kangasala) 32
kulttuur iym-
32
33
tuissa ympäristöissä liikkumisen ja omien juurien etsimisen. Harrastuksesta kiinnostuneet voivat liittyä erilaisiin yhdistyksiin, joiden kautta myös omaan kulttuuriympäristöön vaikuttaminen voi olla helpompaa. Yhdistykset järjestävät mm. luentoja ja retkiä, joiden vetäjinä toimivat alan asiantuntijat, ja yhdistysten kautta on mahdollista osallistua myös tutkimustyöhön, esimerkiksi arkeologisille kaivauksille.
Vapaa-ajan asunnon perinteinen ympäristö on monille tärkeä osa arjesta irtautumista. Kuva: Tuija Luokola, Tampereen museot.
34
34
Miten arvokkaat kohteet löytyvät? Kaikkien ympäristöä koskevien päätösten tulee perustua riittävään tietoon. Kun jokaisen kunnan muinaisjäännöksiä, rakennuksia ja rakennettuja ympäristöjä koskevat tiedot ovat ajan tasalla, maanomistajien ja -käyttäjien oikeusturva toteutuu yhtäläisesti. Ennestään tuntemattomia muinaisjäännöksiä ja esihistoriallisia esi-
35
neitä löytyy jatkuvasti esimerkiksi peltoja muokattaessa, rakennustöissä tai maata muuten kaivettaessa. Rakennus- ja maisemakohteet ovat helpommin näkyvillä, joten suurin osa niistä on ainakin paikallisesti tunnettuja, vaikkei niiden arvoa olisikaan kirjattu virallisesti.
Kivikirveet ja -taltat ovat yleisimpiä museolle ilmoitettuja löytöjä. Kuvat: Reetta Lepistö, Tampereen museot.
Järjestelmällisemmin tietoa kulttuuriympäristökohteista kerätään yleensä inventoinneilla. Inventoinnissa etsitään, kartoitetaan ja dokumentoidaan esimerkiksi muinaisjäännökset tai arvokkaat rakennetut ympäristöt tietyltä alueelta ja määritellään niiden arvo. Asukkaat ja kiinteistön tai maan omistajat ovat oman elinympäristönsä asiantuntijoita. Heidän toivotaan osallistuvan inventointeihin välittämällä tutkijalle tietoa alueiden rakennuksista, muista rakennelmista ja historiasta. Tärkeitä tietolähteitä ovat myös vanhat va-
36
lokuvat, kartat ja muut dokumentit. Tiedon kerääminen voi olla myös yhteistyötä erilaisten kansalaisjärjestöjen ja viranomaisten kesken. Inventointihankkeille on mahdollista saada rahoitusta esimerkiksi EU:n rakennerahastoista. Monissa kunnissa on tehty kulttuuriympäristöohjelmia, joissa kartoitetaan paikallisesti arvokkaita kohteita ja annetaan ohjeita niiden hoidosta. Muita tietolähteitä ovat esimerkiksi kirjat Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet, Rakennettu kulttuuriympäristö ja Pirkanmaan kiinteät muinaisjäännökset.
36
Arkeologista inventointia Ruoveden maastossa kivikauden asuinpaikalla. Kuva: Timo Jussila, Mikroliitti Oy.
37
Kulttuuriympäristön tutkimustapoja
38
Toimenpide
Tavoitteet
Toteuttamistapa
Arkeologisen kohteen maastotarkastus
Yksittäisen löydön (esine tai rakennelma) paikantaminen maastossa, löydön arviointi
Löytäjä on yleensä mukana oppaana
Rakennetun ympäristön maastotarkastukset
Kartoitetaan rakennuskohdetta tai aluetta koskeva tilanne; onko kyseessä suojelu tai muu ajankohtainen asia
Viranomaisen, esimerkiksi maakuntamuseon rakennustutkijan tekemä maastokäynti yhdessä omistajan ja muiden asianosaisten kanssa
Arkeologinen inventointi tai rakennusinventointi
Selvittää säilyneet muinaisjäännökset tai rakennetut ympäristöt ja missä ne sijaitsevat
Etsintä ja dokumentointityö maastossa, arkeologinen inventointi ei sisällä kaivausta
Arkeologinen kaivaus
Tutkitaan muinaisjäännös tieteellisin menetelmin
Erilaisia toteuttamistapoja
Maastokatselmus
Arvioidaan hankkeen vaikutus muinaisjäännökseen, työhankkeen toteutustavan harkinta
Mukana yleensä hankkeen toteuttaja ja esim. kunnan rakennustarkastaja
Koekaivaus
Selvittää miten laaja muinaisjäännös on, mikä on sen säilyneisyys ja arvo
Yhden muinaisjäännöksen suppea maastotutkimus, esim. koekuopitus
38
39
Toimenpide
Tavoitteet
Toteuttamistapa
Pelastuskaivaus
Muinaisjäännöksen tutkiminen ja poistaminen kokonaan jonkin työhankkeen kohdalta
Arkeologinen kaivaus, jossa tallennetaan yksityiskohtaisesti tietoa muinaisjäännöksestä
Työkohteen arkeologinen seuranta
Arkeologi seuraa tuleeko työhankkeessa esille muinaisjäännökseen viittaavia jälkiä, työn pysäyttäminen tarvittaessa
Seurantatutkimus, esim. kaivinkone työskentelee arkeologin tarkkaillessa paljastuvia maakerroksia
Rakennusdokumentointi, pintatutkimukset
Tiedon kerääminen kulttuuriperinnöstämme, kartoittaa rakennuksen eri vaiheita korjaussuunnittelun perustaksi
Esim. konservaattorin tekemä pintatutkimus, jossa tutkitaan tapetti-, maali- tai rakennekerroksia
Rakennuksen kuntotutkimus
Määritellään rakennuksen tekninen kunto
Mittamaalla ja rakennusosia avaamalla selvitetään rakennuksen kunto, vauriot ja niiden aiheuttajat
Rakennuksen kuntoarvio
Määritellään rakennuksen yleiskunto
Määritellään rakennuksen yleispiirteinen kunto silmämääräisesti arvioiden
Maankäytön suunnittelu ja kulttuuriympäristön suojelu Maankäyttöä suunnitellaan k a avo i t t a m a l l a Maankäyttöä - toisin sanoen rakentamista, toimintojen sijoittelua ja yhdyskuntien kehittämistä - suunnitellaan kaavoittamalla. Kulttuuriympäristön suojelu tapahtuukin nykyään yleisimmin ja tehokkaimmin asema- ja yleiskaavojen avulla. Kunnat laativat aluettaan koskevat suunnitelmat ja ne vahvistetaan kunkin kunnan demokraattisissa päätöselimissä. Kunnan- tai kaupunginvaltuustot päättävät siis esimerkiksi yleis- ja asemakaavoista. Kuntien toimintaa valvoo alueellinen ympäristökeskus yhteistyössä maakuntamuseon, Museoviraston, tiehallinnon, maakuntaliiton ja muiden viranomaisten
40
kanssa. Kaavoitusprosessissa kuullaan myös kansalaismielipiteitä ja -aloitteita, ja kaikilla asianosaisilla on mahdollisuus vaikuttaa kaavan lopputulokseen. Käytännössä suunnitteluun voi osallistua jättämällä mielipiteensä kirjallisesti tai osallistumalla keskustelutilaisuuksiin. Kaavan vahvistamispäätöksestä voi tarvittaessa valittaa.
40
Kaavoituksen eteneminen: Kaava
Miten voi vaikuttaa
Osallistumis- ja arviointisuunnitelman laatiminen ilmoittautuminen osalliseksi luonnoksen laatiminen muistutusten jättäminen kirjallisesti tai suullisesti ehdotuksen laatiminen muistutusten jättäminen kirjallisesti tai suullisesti kaavan vahvistaminen valittaminen kaavan vahvistamista koskevasta päätöksestä
41
Tampereen Tammelan pientalojen väliin nousee uusia kerrostaloja. Kuva: Eija Haapalainen, Pirkanmaan maakuntamuseo.
Merkittävissä kulttuuriympäristöissä uudisrakentaminen, esimerkiksi suuri tiehanke tai uuden teollisuusalueen perustaminen, edellyttää hankkeen vaikutusten tarkkaa arviointia. Muun muassa kulttuuriympäristön arvojen ja ominaispiirteiden selvittäminen on tärkeää. Näin maankäytön suunnittelusta tulee pitkäjänteistä ja harkittua, mikä parantaa maanomistajien ja asukkaiden oikeusturvaa.
Muinaisjäännökset ja rakennettu ympär istö kaavoituksessa Muinaisjäännökset ovat aina rauhoitettuja ja kaikki tunnetut muinaisjäännökset ovat Museoviraston ylläpitämässä valtakunnallisessa muinaisjäännösrekisterissä. Pirkanmaalla ajan
42
tasalla oleva tilanne selviää maakuntamuseon tietokannasta. Jo suunnittelun alkaessa on syytä kysyä maakuntamuseosta ajan tasalla olevia tietoja muinaisjäännöksistä. Kaavoitushankkeen osallistumis- ja arviointisuunnitelma, luonnos ja ehdotus lähetetään museoviranomaiselle lausuntoa varten. Museon arkeologi tarkistaa, tunnetaanko alueelta tai sen läheisyydestä muinaisjäännöstä.
42
Inventoija tarkastaa rikkonaista tienpiennarta, jossa saattaa erottua kivikauden asuinpaikan jälkiä. Kuva: Timo Jussila, Mikroliitti Oy.
• Mikäli inventointitiedot ovat vanhentuneet, arvioidaan inventoinnin tarve ja mahdollinen aikataulu. • Muinaisjäännökset merkitään kaikkiin kaavoihin rauhoitettuina suojelukohteina (SM tai sm), eikä jäännöksen ja suoja-alueen paikalle saa kaavassa osoittaa muinaisjäännöksen säilymistä uhkaavaa maankäyttöä. Rakennusten kulttuurihistorialliset arvot sen sijaan määritellään tutkimuksella, esimerkiksi rakennusinventoinnilla. Inventoija tekee esityksen kohteen arvoiksi ja niistä käydään keskustelua kaavoituksen yhteydessä. Ratkaisun perusteena ei aina ole kulttuurihistoriallinen arvo, myös muut intressit otetaan huomioon.
43
Kaavoitusjärjestelmämme koostuu seuraavista tasoista: Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtioneuvoston näkemys valtakunnallisesti merkittävistä alueidenkäytön kysymyksistä. Päätöksessä ei oteta kantaa kysymysten ratkaisuun, vaan tavoitteet toteutuvat maakuntien ja kuntien maankäytön suunnittelussa.Tavoitteissa edellytetään muun muassa valtakunnallisesti merkittävien kulttuuri- ja luonnonperinnön arvojen säilyttämistä. Maakuntakaava Sisältää yleispiirteisen suunnitelman alueiden käytöstä maakunnassa. Toimii ohjeena yleis- ja asemakaavoitukselle.
44
Yleiskaava Maankäytön pääperiaatteiden yleissuunnitelma, jota usein tarkennetaan asemakaavalla. Maaseudulla yleiskaava jää usein ainoaksi maankäyttösuunnitelmaksi. Yleiskaavassa voidaan nimetä arvokkaita kohteita ja alueita ja antaa niiden säilyttämistä koskevia, suosituksenomaisia määräyksiä. Määräykset eivät saa olla maanomistajan kannalta kohtuuttomia. Asemakaavat Tarkkoja maankäyttösuunnitelmia, joissa määritellään mitä, mihin ja kuinka paljon voi rakentaa. Asemakaavoissa voidaan antaa sitovia suojelumääräyksiä sekä määräyksiä esimerkiksi rakennuksen sisätilojen säilyttämisestä.
44
Yhteiset kulkutiemme Tiet ovat toiminnan ja maiseman runko. Vanhastaan
mutkikkaiksi
muotoutuneet,
hitaasti kuljettavaksi tarkoitetut, sorapintaiset kylätiet ovat muutoksen kourissa. Liikennemäärät lisääntyvät. Vaikka käytännössä kyseessä on eniten tien varren asukkaita koskettava asia, satoja vuosia vanha tie on myös yhteistä rakennettua kulttuuriperintöämme. Teitä voidaan parantaa ympäristöön sopivalla tavalla luopumalla tien voimakkaista suoristuksista ja tasauksista sekä harkitsemalla asvaltoinnin tarpeellisuutta. Asvaltti kuuluu ensi sijassa kaupunki- ja valtatieympäristöihin ja soratien voi kunnostaa ilman kestopäällystystäkin. Asvaltointi ja tien suoristaminen nostavat nopeuksia ja vähentävät turvallisuutta.
Kuva: Eija Haapalainen, Pirkanmaan maakuntamuseo.
45
Muinaisjäännösten suojelu Muinaisjäännös on rauhoitettu muinaismuistolailla, ja siihen kuuluu suoja-alue. Suojelu on arkeologisen perinnön siirtämistä tuleville polville. Maanomistajalle muinaisjäännös on usein mielenkiintoinen osa elinympäristöä, jolloin sen suojelu on luontevaa. Aina ei ole mahdollista välttää sitä, että muinaisjäännös vaikeuttaa maankäyttösuunnitelmia ja aiheuttaa epätietoisuutta. Muinaisjäännöksestä voi tulla rasite ja haitta. Silloin suojelu on nimike toimenpiteille, jotka auttavat sovittamaan rauhoituksesta syntyviä ristiriitoja. Arkeologin koulutuksen saanut museoviranomainen on maanomistajan lähin yhteistyökumppani muinaisjäännösalueella – niin hyvässä kuin pahassakin.
46
Arkeologit arvioivat koekaivauksen tulosta Kangasalan Sarsan kivikautisella asuinpaikalla. Kuva Aino Nissinaho, Pirkanmaan maakuntamuseo.
46
Muinaismuistolaki Laki on säädetty turvaamaan ainutlaatuisen arkeologisen perinnön säilyminen muuttuvassa ympäristössä. Se on erityislaki, joka ilmaisee rauhoituksen, määrittelee muinaisjäännökset, toteaa suoja-alueen, velvoittaa selvittämään muinaisjäännökset yleisessä työhankkeessa tai kaavoituksessa ja antaa säännökset muinaisjäännöksen löytyessä maata kaivettaessa tai muussa työssä sekä sen tutkimisesta ja hoitamisesta. Laki säätää myös irtainten muinaisesineiden löytymisestä ja vedenalaisista löydöistä. Maanomistajan on tärkeää tuntea mm. lain periaate siitä, että tieto mahdollisista muinaisjäännöksistä tulee hankkia ajoissa ja aina ennen työhankkeen aloittamista. Näin vältetään rakentamisen aikana muinaisjäännöksistä johtuvat odottamattomat yllätykset, työn viivästyminen ja siihen mahdollisesti liittyvät taloudelliset
47
menetykset. ”Jos maata kaivettaessa löytyy ennestään tuntematon muinaisjäännös, työ on muinaisjäännöksen kohdalla keskeytettävä heti ja paikalla tehdään arkeologinen tutkimus.” Muinaismuistolain rikkomisesta on säädetty rangaistukset Muinaismuistolaissa ja Rikoslaissa.
Rakennussuojelulaki Suojelee erityisesti niitä kohteita, joita ei asemakaavoissa voi merkitä suojelluiksi. Voi koskea yksittäistä rakennusta, sen kiinteää sisustusta, pihapiiriä, pihamaata, puistoa tai kokonaista aluetta
Asetus valtion omistamien rakennusten suojelusta Täydentää edellistä lakia ja koskee valtiolle kuuluvaa rakennuskantaa. Voi koskea
yksittäistä rakennusta, sen kiinteää sisustusta, pihapiiriä, pihamaata, puistoa tai kokonaista aluetta
Maankäyttö- ja rakennuslaki Maankäyttöä ja rakennusperinnön vaalimista keskeisimmin ohjaava laki. Antaa määräyksiä kaavoituksesta, rakentamisesta, selvitysten tekemisestä ja vaikutusten arvioinnista.
Kirkkolaki Suojelee automaattisesti evankelis-luterilaiset, ennen vuotta 1917 rakennetut kirkot, kirkolliset rakennukset, kirkkomaat ja niihin liittyvät rakenteet. Uudemmat kirkot voidaan suojella erillisellä päätöksellä.
Tirkkosen talo on yksi Pirkanmaan reilusta kymmenestä rakennussuojelulain nojalla suojellusta kohteesta. Kuva: Eija Haapalainen, Pirkanmaan maakuntamuseo.
R a ke n nu s t e n s u o j e l u Rakennusten säilymisen ensisijainen tae on se, että omistajat pitävät ne kunnossa. Pitkällä aikavälillä rakennuksia voidaan suojella myös lainsäädännöllisin keinoin. Yleisin tapa määritellä rakennus suojelukohteeksi on laatia asemakaava, johon sisältyy suojelumerkintä ja määräys. Suojeluvelvoite voi koskea yksittäistä rakennusta tai rakennusryhmää, aluetta tai pihapiiriä rakennuksineen, rakenteineen ja istutuksineen.
48
48
Elämää kulttuuriympäristössä Arkielämä on muovannut kulttuuriympäristöä ja osana arkea se säilyy ja kehittyy parhaiten. Elämä arvokkaassa kulttuuriympäristössä vaatii kuitenkin ympäristön huomioimista. Niin yksittäistä muinaisjäännöstä kuin laajempaa pihapiiriäkin tulee hoitaa kokonaisuutena. Arvokkaan kulttuuriympäristökohteen ymmärrettävyys voi kadota, jos sen ympäristö muuttuu voimakkaasti.
Erityisen tiukassa puristuksessa ovat kasvavien kaupunkien keskellä olevat vanhat maalaisympäristöt. Maatilojen pellot on rakennettu täyteen ja vanha päärakennus on jäänyt uusien talojen keskelle. Kuva: Hannele Kuitunen, Pirkanmaan maakuntamuseo
49
Vesijohtolinjaa kaivetaan arkeologin seuratessa työtä. Kuva: Ulla Lähdesmäki, Pirkanmaan maakuntamuseo.
Ko t i h a u d a n p a r t a a l l a Muinaisjäännös rajoittaa aina maanomistajan oikeutta käyttää maataan. Monissa tapauksissa muinaisjäännös ei kuitenkaan muuta arkista elämää alueella. Esimerkiksi maata kaivettaessa tai uusia rakennuksia suunniteltaessa muinaisjäännös on kuitenkin otettava huomioon. Lain mukaan muinaisjäännökseen ei saa puuttua millään tavalla – sitä ei voi kaivaa, purkaa, muuttaa tai peittää, jottei jäännös rikkoutuisi ja sen sisältämä tieto tuhoutuisi. Muinaisjäännökset on luokiteltu 1.-3. luokkaan, koska ne eivät aina ole esimerkiksi säilyneisyydeltään saman arvoisia. Seuraavat esimerkit koskevat yksityistä maanomistajaa ja pienehköjä työhankkei-
50
ta. Museoviranomainen ratkaisee kuhunkin hankkeeseen sopivat toimintatavat, jotka perustuvat muinaismuistolain säädöksiin. Kunnan, muun julkisen yhteisön tai suuren yksityisen tahon työhankkeissa arkeologiset selvitykset ja tutkimukset kustantaa hankkeen toteuttaja. Pienemmissä yksityisissä hankkeissa Museoviraston koekaivausryhmä voi tutkia kohteita valtion varoilla erikseen sovittavalla aikataululla.
50
Tyrv채채n Pyh채n Olavin kirkko Vammalan Kallialassa. Kuva: Eija Haapalainen, Pirkanmaan maakuntamuseo
51
Kun paikalla on muinaisjäännös:
Peltojen viljely
Normaalissa kyntösyvyydessä voidaan viljellä entiseen tapaan.
Metsänhoito
Metsäsertifiointiin sisältyy mj:n huomioon ottaminen muinaismuistolain mukaisesti. Mj-alueella maata ei saa rikkoa tai kaivaa. Mj:n päälle ei kaadeta puita tai kasata hakkuutähteitä. Tarkempia toimintaohjeita museovirastosta ja tapiosta.
52
52
Pihan, omakotitalon tai loma-asunnon rakentaminen Pellon raivaus tai salaojitus Vesi- ja viemärilinjan, tien tms. rakentaminen
Hankkeelle haetaan lupa, asiassa pyydetään museoviranomaisen lausunto. jos mj on tarpeeksi etäällä rakentamispaikasta, hankkeen voi toteuttaa suoraan. Arkeologi arvioi etäisyyden riittävyyden. Jos rakentamispaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä on mj, jonka rajoja ja arvoa ei tunneta, rakennuspaikka siirretään etäämmälle muinaisjäännöksestä Jos se ei ole mahdollista, mj:llä voidaan tehdä koekaivaus (museoviraston koekaivausryhmä¹), jossa selvitetään, voiko rakentaa 1. kaivaustuloksen perusteella voi rakentaa • joko suoraan tai arkeologin seuratessa työtä tai • muinaisjäännöksen pelastuskaivauksen jälkeen, jolloin rauhoitus on päättynyt 2. jos tulos osoittaa, että paikalla on ainutlaatuisen arvokas mj, se tulee säilyttää koskemattomana eikä rakennushanketta voi toteuttaa • kajoamislupahakemus ympäristökeskukselle jos lupaa ei myönneta, korvauskanne²
mj = muinaisjäännös
53
¹ museovirasto antaa tietoja koekaivausryhmän aikataulusta.
² kajoamisluvasta ja korvauskanteesta on säädetty erityisiä ehtoja muinaismuistolaissa (11-12 §).
Laiduntaminen on pitänyt kasvillisuuden matalana rautakauden hautaröykkiöllä. Kuva: Eija Haapalainen, Pirkanmaan maakuntamuseo.
Muinaisjäännös hyvässä hoidossa Muinaisjäännöksiä hoidetaan pitämällä niitä ympäröivä kasvillisuus kurissa. Näin ne hahmottuvat paremmin maisemassa ja voivat maanomistajan niin halutessa olla myös opetus-, nähtävyys- ja matkailukohteita. Muinaisjäännöksen hoidossa tulee ottaa huomioon Muinaismuistolaissa muinaisjäännösten hoidosta erikseen säädetyt periaatteet. Arkeologit antavat käytännön neuvoja esimerkiksi muinaisjäännösalueella olevan pihapiirin hoidosta. Muinaisjäännösten hoidosta vastaa Museovirasto, joka voi antaa maanomistajalle tai kolmannelle osapuolelle (esim. yhdistys tai seura) hoitoluvan. Helpoimmin muinaisjäännöksiä hoidetaan osana muuta tilan- tai ympä-
54
ristönhoitoa, ja siihen on saatavissa rahoitusta TE-keskukselta. Hoidossa pyritään käyttämään perinteisiä työtapoja, mutta myös nykyaikaiset menetelmät ovat mahdollisia. Muinaisjäännöstä ei voida hoitaa ilman maanomistajan lupaa.
54
Kulttuuriympäristön hoitamisessa käytetään usein perinteisiä työmenetelmiä. Kuva: Olli Soininen, Museovirasto.
Muinaisjäännöksen hoitolupaa haetaan Museovirastolta vapaamuotoisella hakemuksella, josta ilmenevät • muinaisjäännöksen nimi ja sijainti, kiinteistöt rajoineen sekä maanomistajat • jokaisen maanomistajan kirjallinen suostumus hoitoon • karttaotteelle merkitty hoitoalue ja hoitosuunnitelma (=hoidon perustelut ja tavoite, aikataulu, toimenpiteet ja ylläpitävän hoidon järjestelyt) • hankkeen vastuullinen johtaja ja toteuttaja Ohjeita suunnitelman ja hakemuksen laatimisessa saa Museoviraston muinaisjäännösten hoitoyksikön Hämeen toimipisteestä.
55
Kulttuuriympäristöystävällisiä valintoja
Jos suunnittelet uusia talousrakennuksia maatilallesi, sijoita ne mieluummin erilliseen ”talouspihaan” kuin vanhan
Jos metsität peltoa, säästä vuosisatoja käytössä olleet ja metsitä nuorimmat pellot. Vanhimmista peltoalueita saat tietoa vanhoista tilus- tai isojakokartoista, joiden kopioita voi tiedustella maanmittauslaitosten arkistoista. Perinteisen rakennuksen puutarha- ja piha-alue kuuluvat kokonaisuuteen, jonka uusimisessa harkinta on paikallaan. Mieti, sopivatko asvaltointi, voimakkaat katetut pengerrykset, vesiaiheet yms. pihallesi vai löytyisikö perinteeseen paremmin istuvia ratkaisuja. Puutarhakasveistakin on nykyään saatavilla vanhoja maatiaislajikkeita, joiden menestys ilmastossamme on testattu.
perinteisen asuinpihan yhteyteen. Tätä itse asiassa perinteistä tapaa on toteutettu onnistuneesti monilla paikoilla. Vanha piha perinteisine rakennuksineen säilyy eheänä kokonaisuutena ja uudet mittakaavaltaan usein massiiviset talousrakennukset muodostavat oman kokonaisuutensa. Jos olet aikeissa myydä haja-asutusalueella olevaa maatasi omakotitonteiksi, valitse sellainen alue, joka ei ole vanhojen rakennusten ja maiseman kannalta keskeinen. Yksikin ”vääränlainen” rakennus esimerkiksi näkyvällä paikalla keskellä kylää saattaa pilata maiseman. Laajat, avoimet peltomaisemat ovat tässä suhteessa erityisen haavoittuvia.
56
Kuva: Eija Haapalainen, Pirkanmaan maakuntamuseo.
56
Miltä meidän taloa suojellaan? Jos rakennus on merkitty suojelukohteeksi, se tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että rakennus tulisi säilyttää. Suojelun yhteydessä annettu erillinen suojelumääräys selvittää tarkemmin tarkoittaako päätös, ettei rakennusta saa missään tapauksessa purkaa, vai onko kyseessä enemmän suosituksenomainen tavoite. Suojeltua taloa voi asua ja kunnostaa normaaliin tapaan, mutta arvokohteeseen kannattaa suhtautua kunnioituksella. Jos suojelu aiheuttaa omistajalleen kohtuutonta haittaa, syntyy korvausvelvollisuus. Kohtuuttomia eivät ole esimerkiksi tavanomaisen kunnossapidon aiheuttamat kustannukset. Lisätietoja suojelumääräyksen sisällöstä saa kunkin paikkakun-
57
nan kaavoituksesta vastaavalta viranomaiselta ja maakuntamuseosta.
A r vo r a ke n nu s s a a k u l u a käytössä Arvokkaiden rakennusten säilymisen turvaa vain sopiva käyttötarkoitus. Rakennus on aina kokonaisuus, johon kuuluvat myös sisätilat tilaratkaisuineen. Käytön tulisi soveltua rakennuksen ominaispiirteisiin, joten esimerkiksi vanhasta, paritupatyyppisestä talonpoikaistalosta saattaa olla vaikeaa tehdä nykyaikaista asuntoa rikkomatta rakennuksen alkuperäisiä huonejärjestelyitä ja rakenteita. Joskus omat tavoitteet ja rakennuksen antamat mahdollisuudet eivät sovi yhteen. Mikäli on vasta etsimässä
Katon kunnostaminen, vaikka aaltopellillä, antaa yleensä aikaa miettiä rakennuksen tulevaisuutta. Kannattaa myös tarkistaa, ettei rakennus ole pihamuutosten yhteydessä jäänyt maan sisään lahoamaan. Kuva: Tapani Koiranen, Pirkanmaan maakuntamuseo
perheelleen uutta kotia, on tällaisissa tapauksissa parasta jatkaa omiin tarkoituksiin sopivan talon etsimistä. Käytöstä pois jääneelle talousrakennukselle voi olla vaikea löytää käyttötarkoitusta. Mitä tehdä esimerkiksi maatilan vanhalle riihelle tai heinäladolle, joka uhkaa lahota pellon reunalle? Jokainen maatalon pihapiirin rakennus on arvokas osana kokonaisuutta ja siten säilyttämisen arvoinen, parhaimmillaan aidossa ympäristössään eikä esimerkiksi siirrettynä kesämökin rantasaunaksi. Ennakkoluulottomasti miettimällä vanhasta piharakennuksesta voi löytyä tila esimerkiksi harrastuksille, saunalle tai kunnollisen kokoiselle kodinhoitohuoneelle.
58
Ku n h a l u a n re m o n t o i d a , p u r k a a t a i r a ke n t a a u u t t a Rakentamisen luvanvaraisuudesta säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa sekä kuntakohtaisissa rakennusjärjestyksissä. Laajempaa remonttia varten tarvitaan rakennuslupa, josta päättää kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Rakennus- ja remontointihankkeita suunnitellessa kannattaa ensin selvittää oikeat menettelytavat oman kunnan rakennusvalvonnasta. Myönnetystä rakennusluvasta voivat valittaa muun muassa naapurit. Rakennusvalvontaviranomaiset neuvottelevat Museoviraston tai maakuntamuseon kanssa siitä, ovatko muutosaikeet sopivia arvokkaaksi määriteltyyn, esimerkiksi asemakaavalla suo
58
Perinteisillä materiaaleilla Vanhan rakennuksen korjaaminen käy
Lisäeristäminen ei aina maksa itseään takaisin
luontevasti vanhoilla tai niitä vastaavilla
Rakennuksen vetoisuus saattaa johtua
materiaaleilla ja menetelmillä. Kannat-
huonosti tiivistetyistä liitoksista tai ylä-
taa perehtyä siihen, millaisia rakennus-
ja alapohjan riittämättömistä, ehkä pai-
teknisiä ratkaisuja ja materiaaleja talos-
nuneista eristeistä. Rankarakenteisissa,
sa on aikanaan käytetty, ja suunnitella
purueristeisissä taloissa eristeet painu-
toimenpiteet sen pohjalta. Hirsiseinää ei
vat usein ikkunoiden alta, jolloin kylmä
esimerkiksi kannata tiivistää muovikal-
pääsee sisälle. Lämmin ilma nousee ylös-
volla, koska se muuttaa seinärakenteen
päin ja karkaa yläkautta, joten eristettä
ja saattaa vaurioittaa taloa.
kannattaa lisätä ullakolle. Lisäeristeen asentaminen rakennuksen ulkopuolelle pilaa vanhan rakennuksen mittasuhteet.
Suunnittele ja säästä Ennen korjaustoimia kannattaa tutus-
levy on usein hyvä ratkaisu esimerkiksi
tua taloon tarkasti, mieluiten asua sii-
hirsiseinän pintalämpötilan ja tiiviyden
nä vuosi. Tällä tavoin välttää turhat ja
lisäämiseksi, mutta tällöin lisäeristämi-
hätiköidyt toimenpiteet. Liian kovakou-
nen voi pilata sisätilan arvokkaat vanhat
rainen korjaus hävittää usein ne vanhat
tapetit.
piirteet, joiden vuoksi talo on ostettu ja remonttiin ryhdytty.
Kuva: Anna-Lea Nissi.
59
Sisäpuolelle asetettava huokoinen kuitu-
Vanhojen ikkunoiden kunnostamisesta selviää kokemattomampikin Remontti-Reiska. Ikkunat ovat merkittävä osa vanhan rakennuksen ilmettä. Ikkunoita vaihtamalla hävitetään pala rakennuksen historiaa. Vasemmalla vanha, oikealla uusi ikkuna. Kuvat: Hannele Kuitunen, Pirkanmaan maakuntamuseo.
jeltuun rakennukseen. Rakennuksen omistaja voi itsekin kysyä esimerkiksi maakuntamuseon näkemystä jo siinä vaiheessa, kun uudisrakennus tai remontti on vielä suunnitteluasteella. Näin parhaat menettelytavat saadaan selville ajoissa, eikä aikaa kulu suunnitelmien mahdolliseen korjailuun. Remontin suunnitteluun kannatta panostaa. Apuna voi käyttää vanhojen rakennusten kuntotutkimuksiin, rakenne- ja arkkitehtisuunnitteluun pätevöityneitä henkilöitä. Kun muutokset halutaan tehdä rakennuksia säästävällä tavalla, ammattilaisen avulla huomataan usein, että remonttia vaativia kohteita onkin kuviteltua vähemmän. Rakennusten korjaaminen vaatii tietoa vanhoista rakentamistavoista sekä oikeaa asennetta. Nykyään käytännön
60
töihin koulutetaan taas perinnerakentamisen osaavia henkilöitä, Pirkanmaalla muun muassa Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa. Remontin suunnittelussa pääsee alkuun esimerkiksi kutsumalla Pirkanmaan maakuntamuseon perinnerakennusmestarin ilmaiselle neuvontakäynnille. Lain mukaan rakennuksen purkaminen ei saa hävittää rakennetun ympäristön perinnetai kauneusarvoja. Asemakaava-alueella rakennuksen purkamiseen tarvitaan purkulupa. Lupaa haetaan paikalliselta rakennusvalvontaviranomaiselta. Jos purettavaksi suunnitellaan hyvin pienimuotoista rakennelmaa, esimerkiksi huusia, tai toimitaan asemakaava-alueen ul-
60
Rakennuksen purkamiseen asemakaava-alueella tulee hakea purkulupa. Purkutalo Tampereelta. Kuva: Eija Haapalainen, Pirkanmaan maakuntamuseo.
kopuolella, riittää purkuilmoituksen teko kunnan rakennusvalvontaan. Perustellusta syystä, esimerkiksi jos kohteella oletetaan olevan kulttuurihistoriallista arvoa, tällaisessakin tapauksessa voidaan vaatia purkuluvan hakemista. Ilmoitus on siis syytä tehdä hyvissä ajoin ennen talopaketin tilaamista. Purkuluvan myöntämisestä tai myöntämättä jättämisestä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Valitusoikeus on mm. ympäristökeskuksella. Oman kodin rakentaminen on unelmien toteuttamista. Mitä keskeisemmälle alueelle rakennushanke sijoittuu, sitä enemmän on kyse meille kaikille yhteisen maiseman muutoksesta. Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää uudisrakennukselta sopivuutta ympäristöönsä.
61
Haastava rakennuspaikka on vanha, rakennuskannaltaan yhtenäinen alue, esimerkiksi jälleenrakennuskauden omakotialue. Tässä uusi talo (oik.) istuu hyvin ympäristöönsä. Kuva Hannele Kuitunen, Pirkanmaan maakuntamuseo.
Arimpia uudisrakennuspaikkoja ovat avoimet peltomaisemat, erityisen arvokasta vanhaa rakennuskantaa omaavat taajama-alueet tai kyläkeskustat. Kodin suunnittelun tulee lähteä paitsi omista tarpeista myös rakennuspaikasta ja sen ominaisuuksista eli siitä, onko oma idea to-
teutuskelpoinen suhteessa maaston muotoihin (rinne vai tasamaatalo), ympäröiviin rakennuksiin (puutaloalueelle ei sovi lohkotiilitalo) tai mittakaavaan (alueella on huoneen ja keittiön puutaloja ja itse haluaisit 300 neliömetriä asuinpinta-alaa). Myös tontin kaavatilanne on syytä tarkistaa ennen tarkemman suunnittelun aloittamista. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota siihen, onko alueella arvoja tai suojelumääräyksiä, jotka rajoittavat tai ohjaavat rakentamista.
• maakunnallisesti merkittäviä rakennettuja ympäristöjä • arvokkaaksi todettua peltomaisemaa Parhaiten ympäristöönsä sopiva rakennus syntyy, kun huomioidaan alueen olemassa olevan rakennuskannan ominaispiirteet, kuten mittakaava, materiaalit, sijoittelu maisemassa, väritys sekä pihasuunnittelu, ja käytetään samoja periaatteita nykyaikaisella tavalla.
Uudisrakentamista koskevia rajoituksia voi liittyä erityisesti alueisiin jotka ovat • inventoinneissa arvokkaiksi määriteltyjä • valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja ympäristöjä
62
62
Lopuksi Kulttuuriympäristö elää ja säilyy vain jos siellä eletään, ympäristön suojelun tarkoitus ei ole museoida maisemaa tai taloja. Elinympäristön kehittäminen ja kulttuuriympäristön vaalimi-
63
nen eivät ole toisiaan pois sulkevia vaihtoehtoja. Sovittelemalla menneisyys, nykyaika ja tulevaisuus kohtaavat ja rikastuttavat ympäristöä.
Kuva: Tuija Luokola, Tampereen museot.
Sanasto arkkitehtuuri, rakennustaide
irtolöytö
tilan ja massan taidetta, käytännössä tarkoitetaan yleensä jotakin tiettyä tyyliä edustavaa rakennusta tai nimekkään arkkitehdin aikaansaannoksia
muinaisesine, jonka löytöpaikalla ei todeta kiinteää muinaisjäännöstä, esine on esim. hukattu tai siirtynyt paikalle muualta
esihistoria
isojako
Suomessa 8400 eKr.–1300 jKr., aika jolta ei ole kirjallista lähdemateriaalia, jakautuu kivi-, pronssi- ja rautakauteen
viljelymaat ja metsät jaettiin kuten nykyään suuriin, kunkin talon erillisiin lohkoihin, sijoittuu useimmiten 1700-luvulle
inventointi
kaavoittaminen
etsitään ja kartoitetaan esim. muinaisjäännökset tai arvokkaat rakennetut ympäristöt tietyltä alueelta, paikannetaan ja dokumentoidaan ne sekä määritellään niiden arvo, edellyttää alan koulutusta
etukäteissuunnitelma maa-alueen käytöstä
inventointiraportti inventoitujen kohteiden paikkatiedot ja lyhyet kuvaukset
64
keskiaika Suomessa 1200–1520, Suomesta tulee osa Ruotsia ja kristillisen kirkon aluetta, rakennetaan kivilinnoja ja –kirkkoja
kivikausi 8400–1300 eKr, veden pinta oli nykyistä korkeammalla, joten rannoilla sijaitsevat asuinpaikat ovat nykyisin
64
rinteillä, ei tunnettu metalleja, joten tarvekalut valmistettiin esimerkiksi kivestä ja luusta, pyyntikulttuuri
kulttuurihistoria ihmisyhteisön henkisten, aineellisten ja sosiaalisten käytäntöjen sekä maailmanhahmottamisen historiaa
kulttuuriperintö kaikki fyysisestä ympäristöstä löytyvät inhimillisen toiminnan jäljet, sisältää tietoa ihmisten elämästä ja toimista sekä taiteellisten ja teknisten taitojen kehityksestä
kulttuuriympäristö ihmisen muovaamaa ympäristöä, esimerkiksi muinaisjäännöksiä, rakennuksia, teitä tai maatalousmaisemaa
kylätontti alue jolla kaikkien kylän tilojen rakennukset sijaitsivat vieri vieressä, yleinen Pirkanmaan eteläosien kylissä 1500–1700-luvuilla
65
moderni arkkitehtuuri tarkoittaa usein sotien jälkeistä, teollista rakennustapaa, sille on leimallista yksinkertainen, pelkistetty ulkoasu ja tilaratkaisujen tarkoituksenmukaisuus
modernisoituminen ilmiö, johon kuuluvat mm. rahatalous, työskentely kodin ulkopuolella, kaupungistuminen ja teollistuminen
muinaisesine yli 100 vuotta vanha esine jonka omistajaa ei enää tiedetä, yhteistä kulttuuriomaisuutta, löytöpaikka tulee ilmoittaa Pirkanmaan maakuntamuseoon tai Museovirastoon
muinaisjäännös ympäristössä säilyneitä ihmistoiminnan jälkiä 10 000 vuoden ajalta: asuinpaikkoja, tulisijoja, työvälineiden valmistuspaikkoja, hautoja ja kalmistoja, uhri- ja muita rituaalipaikkoja, kalliomaalauksia, pako- ja turvapaikkoja, linnoitusrakenteita jne.
mäkitupa
rakennussuojelu
vuokramaalle rakennettu mökki ja juurikasmaa
rakennetun ympäristön arvokkaina pidettyjen ominaispiirteiden vaaliminen.
osallistumis- ja arviointisuunnitelma kertoo käynnistymässä olevasta suunnitteluhankkeesta: mitä tullaan suunnittelemaan, miten suunnittelu etenee, ketkä suunnitteluun voivat osallistua
perusparantaminen parantaa olennaisella tavalla vanhan rakennuksen tasoa
pronssikausi 1300 eKr.–500 eKr. metallien käyttö tulee vähitellen tutuksi, pyyntikulttuuri
rakennusperintö rakennukset ja ihmisten toteuttamat rakenteet kuten tiet, sillat, aidat, torit, puistot, satamat ja kanavat
66
(museon) rakennustutkija museon palveluksessa työskentelevä rakennusperintöasioiden asiantuntija, jonka tehtäviin kuuluu mm. rakennussuojeluasioiden seuranta ja tutkimustyön koordinointi
rautakausi 500 eKr–1300 jKr, metallien käyttö ja maatalous yleistyvät, kansainvälinen kauppa ulottuu Suomeen
sarkajako kylän jokaisesta pellosta jaettiin tiloille niiden verolukua vastaava määrä sarkoja eli tilan maat koostuivat eri pelloilla sijaitsevista kapeista kaistaleista
66
suoja-alue Muinaismuistolaki määrää muinaisjäännöksen ympärille suoja-alueen, joka turvaa jäännöksen säilymisen ehjänä ja ymmärrettävänä muuttuvassa ympäristössä
torppa päätilasta erottamaton vuokratila
tyyppitalo valmiiden, rakennuspaikkaa huomioimattomien, monistettaviksi tarkoitettujen piirustusten mukaan rakennettu talo
viranomaisneuvottelu Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen neuvottelu maankäyttöhankkeen aloitusvaiheessa sekä tarvittaessa myöhemminkin, jos ristiriitoja on paljon
67
Mistä saa tietoa? Suojelu-, kaavoitus- ja lupa-asiat Museovirasto, Nervanderinkatu 13 / PL 913, 00101 Hki, www.nba.fi, puh. (09) 40501 - Ylin kulttuuriympäristön suojelusta vastaava toimija, joka on siirtänyt osan tehtävistään maakuntamuseoille - Arkeologian osasto (esihistoriallisten muinaisjäännösten suojelu ja tutkimus, muinaisjäännösten hoito, vedenalaisten löytöjen suojelu ja tutkimus) - Rakennushistorian osasto (historiallisen ajan muinaisjäännösten suojelu ja tutkimus, rakennetun ympäristön suojelu ja tutkimus) Pirkanmaan maakuntamuseo, Kulttuuriympäristöyksikkö, Veturiaukio 4 / PL 487, 33101 Tre, www.tampere.fi/vapriikki, puh. (03) 3146 5140 - muinaisjäännöksiin ja arkeologiaan liittyvät asiat (arkeologi Ulla Lähdesmäki) - rakennusten arvoon tai suojeluun liittyvät asiat (rakennustutkija Hannele Kuitunen) - vanhojen rakennusten kunnostamiseen liittyvät asiat (perinnerakennusmestari Tapani Koiranen, rakennustutkija Hannele Kuitunen) - kaavoitukseen liittyvät asiat, kun kaava koskee kulttuurihistoriallisesti arvokasta ympäristöä (yksikön päällikkö
68
Tuija-Liisa Soininen, arkeologi Ulla Lähdesmäki, rakennustutkija Hannele Kuitunen) Pirkanmaan ympäristökeskus, Rautatienkatu 21 B / PL 297, 33101 Tampere, www.ymparisto.fi, puh. (03) 242 0111 - maankäytön seuranta, rakennusperinnön suojelun seuranta, lainsäädännöllinen asiantuntemus Pirkanmaan liitto, Nalkalankatu 12 / PL 76, 33201 Tampere, www.pirkanmaa.fi/liitto, puh. (03) 248 1111 - maakuntakaavoitus Kaupunkien/kuntien rakennusvalvontaviranomaiset, rakennustarkastajat - rakennuslupa-asiat, purkulupa-asiat Kaupunkien/kuntien kaavoituksesta vastaavat viranomaiset - uudisrakentaminen, rakennuspaikat, rakennusten suojelu kaavoituksella Aluearkkitehdit - useamman kunnan yhteisiä kaavoituksen ja rakentamisen asiantuntijoita
Helena Väisänen: Viiala, Urjala Marja-Liisa Mytkäniemi: Luopioinen, Pälkäne, Sahalahti Sirkka Sortti: Mänttä, Ruovesi, Vilppula Tärkeitä tietolähteitä - Seutukaava 1997, maakuntakaavaehdotus 2004 - Maankäyttö- ja rakennuslaki - Muinaismuistolaki
Tietoa Pirkanmaan kulttuuriympäristöstä Pirkanmaan maakuntamuseo, Kulttuuriympäristöyksikkö, Veturiaukio 4 / PL 487, 33101 Tre, www.tampere.fi/vapriikki, puh. (03) 3146 5140 - Pirkanmaata koskevat inventointiaineistot - maakuntamuseon tutkijat vastaavat kulttuuriympäristöä koskeviin kysymyksiin
Kaupunkien/kuntien kaavoituksesta vastaavat viranomaiset - kuntaa koskevat inventointiaineistot
68
Kirjallisuutta - Arkkitehtuurin ABC. Löytöretki rakennettuun ympäristöön. SAFA 2004. - Eeva Eitsi ja Pauliina Tiusanen Kangasalan maaseutualueiden kulttuuriympäristöohjelma. Kangasalan kunta 2004. - Mistä tietoa rakennusten historiasta? Lähdeopas ammattilaisille ja asianharrastajille. Suomen rakennustaiteen museo 2001. - Eija Teivas ja Annu Tulonen Nokian kulttuuriympäristöohjelma. Pirkanmaan ympäristökeskus 2001. - Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet. Tampereen seutukaavaliitto 1990. - Lauri Putkonen Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt. Ympäristöministeriö ja Museovirasto 1993. - Rakennusperintömme. Kulttuuriympäristön lukukirja. Museovirasto, Ympäristöministeriö ja Rakennustieto Oy 2001. - Rakennusperintöstrategia. Osaamista, vastuuta ja voimavaroja rakennusperinnön hoitoon. Valtioneuvoston päätös 13.6.2001. - Eija Teivas Kumpuja ja kivinavettoja. Oriveden kulttuuriympäristöohjelma. Oriveden kaupunki 2003. - Pirkanmaan kiinteät muinaisjäännökset. Pirkanmaan liitto 1996.
69
- Maritta Liedenpohja-Ruuhijärvi, Leena Kääntönen, Tiina Schultz, Kirsti Krogerus, Maritta Palokoski Pirkanmaan perinnemaisemat. Pirkanmaan ympäristökeskus 1999. - Hiidenkiuas ja tulikukka. Opas arkeologisen kulttuuriperinnön hoitoon. Museovirasto 1999. - Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Museovirasto 2001.
Kirjallisuutta - Panu Kaila Talotohtori. Rakentajan pikkujättiläinen. WSOY 1998. - Museoviraston korjauskortisto - Talo kautta aikojen. Kiinteän sisustuksen historia. Rakentajain kustannus Oy 1987. - Talo kautta aikojen, julkisivujen historia. Rakentajain kustannus Oy 1987.
Vanhan rakennuksen korjaaminen
Kulttuuriympäristön hoito
Pirkanmaan maakuntamuseo, Kulttuuriympäristöyksikkö, Veturiaukio 4 / PL 487, 33101 Tre, www.tampere.fi/vapriikki, puh. (03) 3146 5140 - perinnerakennusmestari Tapani Koiranen neuvoo ilmaiseksi kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten kunnostamisessa sekä puhelimessa että paikan päällä.
Museoviraston muinaisjäännösten hoitoyksikön Hämeen toimipiste, Veturiaukio 4 / PL 487, 33101 Tre puh. (03) 2124185 / 050-4285556 - arkeologisten kohteiden hoito Pirkanmaalla (tutkija Olli Soininen)
Historiallisiin rakennuksiin perehtyneet arkkitehdit, tutkijat ja rakennusalan ammattilaiset. - yhteystietoja on kerätty maakuntamuseon Taitajarekisteriin, jonka voi printata maakuntamuseon www-sivuilta www.tampere.fi/vapriikki tai tilata ilmaiseksi museon toimistosta puh. (03) 3146 5140
ProAgria Pirkanmaan maaseutukeskus, Näsilinnankatu 48 D / PL 97, 33101 Tre, www.mmtalo.sci.fi, puh. (03) 250 3111 -suunnitelmat maatalouden ympäristötuen erityistukihakemukseen Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, Soidinkuja 4, 00700 Helsinki, www.tapio.fi, puh. (09) 156 21 - muinaisjäännökset metsien käsittelyssä
Pirkanmaan liitto, Nalkalankatu 12 / PL 76, 33201 Tampere, www.pirkanmaa.fi/liitto, puh. (03) 248 1111 - maakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen hoidon edistäminen Maa- ja kotitalousnaiset, Näsilinnankatu 48 D / PL 97, 33101 Tre, www.pirmk.sci.fi/mktn, puh. (03) 250 3111 - neuvontaa ja koulutusta kulttuuriympäristön hoitoon
Kansalaisjärjestö ja harrastustoiminta Arkeologian harrastajayhdistyksiä Pirkanmaalla: www.arkeonet.net Arkeologian harrastajat Sarsa ry., http://koti.mbnet.fi/sarsa, pj. Heikki Reskola puh. 0400-53 6976 heikki.reskola@maatalousyhtyma.inet.fi, siht. Ritva Salminen puh. 040-5377268 ritva.s@luukku.com - arkeologiasta kiinnostuneiden yhdistys Muinais-Kyrön kulttuuriseura Virka ry., www.verkkomestari.net/~muinaisk
70
pj. Marianne Kortesoja puh. 050-367 4932 kyronkangas@luukku.com Muinais-Kyrön alueen arkeologiasta ja historiasta kiinnostuneiden yhdistys Tavastia Navalis ry., PL 755, 33101 TAMPERE, navalis@kettu.ae.tut.fi, www.pe.tut.fi/~navalis - vedenalainen arkeologia Pirkanmaan perinnepoliittinen yhdistys, Raija Mikkola puh. 050-532 5309 - rakennetun ympäristön historiallisten, kulttuurihistoriallisten ja maisemallisten arvojen säilyminen ja varjelu Rakennusperinteen ystävät ry., Puolalanpuisto 7 b, 20100 Turku, www.tuuma.net, pj. Hannele Salenius, puh. 040-5307518, puheenjohtaja@tuuma.net - rakennusperinteestä ja kulttuuriympäristöstä kiinnostuneiden valtakunnallinen yhteistyökanava Vastedes ry, Kehräsaari B, 33200 Tampere, vastedes@vastedes.fi, www.vastedes.fi, puh. (03) 214 7046 - edistää sellaisten arvojen ja elämänmuotojen syntymistä, kehittämistä ja säilyttämistä, jotka poistavat ihmisten ympäristölle ja kulttuurille aiheuttaman uhan
Tampereen rakennussuojeluseura, PL 358, 33101 Tampere, pj. Juha Toutain,puh. 041-5604563 Kotiseutu- ja asukasyhdistykset
Avustukset ja koulutus Pirkanmaan maakuntamuseo, Kulttuuriympäristöyksikkö, Veturiaukio 4 / PL 487, 33101 Tre, www.tampere.fi/vapriikki, puh. (03) 3146 5140 - neuvonta ja kulttuuriympäristöopetus Pirkanmaan TE-keskus, Maaseutuosasto, Kauppakatu 4 / PL 467, 33101 Tre, puh. (03) 256 5300, www.te-keskus.fi/pirkanmaa - ympäristötuen erityistuki maiseman kehittämiseen ja hoitoon Maa- ja kotitalousnaiset, Näsilinnankatu 48 D / PL 97, 33101 Tre, www.pirmk.sci.fi/mktn, puh. (03) 250 3111 - neuvontaa ja koulutusta kulttuuriympäristön hoitoon
70
Pirkanmaan ympäristÜkeskus, Rautatienkatu 21 B / PL 297, 33101 Tampere, www.ymparisto.fi, puh. (03) 242 0111 - avustuksia vanhojen rakennusten kunnostamiseen Museovirasto, Nervanderinkatu 13 / PL 913, 00101 Hki, www.nba.fi, puh. (09) 40501 - avustuksia vanhojen rakennusten kunnostamiseen
71
72
72
Kunnianosoitus maaomistajien tekemälle kulttuuriympäristön hoitotyölle! Kulttuuriympäristö on ihmisen muovaamaa ympäristöä, esimerkiksi muinaisjäänöksiä, rakenuksia, teitä tai maatalousmaisemaa. Maanomistajat ovat kulttuuriympäristön vaalijoina avainasemassa, mikä edellyttää tietoa kultturiympäristön arvoista sekä maanomistajan oikeuksista ja vastuusta. Tämä Pirkanmaan maakuntamuseon kulttuuriympäristöyksikön julkaisema kirja vastaa moniin kulttuuriympäristössä toimimista koskeviin kysymyksiin. Oppaan välityksellä Kulttuuriympäristöyksikkö haluaa tukea maanomistajien työtä yhteisen ympäristömme hyväksi.
73