Page 1

Amurin tyÜläismuseokortteli


Amurin työläismuseokorttelin sisäänkäynti on muuttunut. Uusi osoite on Satakunnankatu 49.

AK SAT

SA

UN

NK NA

U AT

AR IKU JA

Kahvila Amurin Helmi Näyttelytila Amurin kamarit Yhteissauna 1900-luvun alusta Asunnot vuosilta 1932-1973

a kirjanuusisivu.indd 2

9.12.2003, 10:24:37


Asunnot vuosilta 1882-1899 AAsunnot vuosilta 1901-1909 Asunnot vuosilta 1911-1939

Sis채채nk채ynti


AMURI Pyynikin torin tuntumassa, Tampereen taidemuseon takana, kerrostalojen ympäröimänä nököttää viidestä yksikerroksisesta asuinrakennuksesta ja neljästä ulkorakennuksesta muodostuva Amurin työläismuseokortteli – muistona entisestä Amurista. Kortteli on ainoana jäljellä puutalokaupunginosasta, jonka varsinainen ydinalue käsitti 29 pientä nelitonttista korttelia. 1800-luvun puolivälissä kaupungin kasvava teollisuustyöväestö kärsi asuntopulasta. Pulaa helpottaakseen päätti kaupunki perustaa Kortelahdenkadun taakse pienitonttisen työväenkaupunginosan. Ensimmäiset tontit kaavoitettiin vuonna 1868, ja toukokuussa 1869 myytiin alueelta huutokaupalla 40 tonttia. Uusista talonomistajista oli työläisiä 28, käsityöläisiä 2, kauppiaita 5, virkamiehiä 2 ja muita 3. 1870- ja 1880-luvulla sai alueen kaikki 116 tonttia asemakaavan. Kaupunginosan länsirajana oli Sotkankatu. Alkujaan oli tarkoitus rakentaa 660 m²:n tonteille asuintalo vain yhdelle tai kahdelle perheelle, mutta kun asuntopula oli huutava rakennuttivat talonomistajat asuntonsa lisäksi vuokrahuoneita. Huoneet oli usein sijoitettu Amurille tyypillisen yhteiskeittiön kahta puolta, kaksi huonetta – asuntoa kummallekin puolelle. Puutaloalue laajeni vielä 1900-luvun alussa Sotkankadun länsipuolelle, mutta tätä kutsuttiin Buurienmaaksi, koska rakennusajankohta ajoittui Buurisodan aikaan. Myöhemmin Buurienmaata on nimitetty myös Ylä-Amuriksi. Amurin nimi taas juontaa Siperian Amurin maan siirtokunnasta, jonne ensimmäiset suomalaiset lähtivät 1860-luvulla. Tamperelaisten mielestä uusi kaupunginosa sijaitsi kaukana kaupungin keskustasta, joten sille annettiin tämä vertauskuvallinen nimi. Kun kaupungin kerrostaloaluetta laajennettiin, koitti puu-Amurin kohtalon hetki vuoden 1965 asemakaavan myötä. Alueelle rakennettiin pääasiassa kolmekerroksisia asuinrakennuksia. Muistoksi noin sadan vuoden asumismuodosta jätettiin yksi kortteli museoksi. Korttelin museoiminen aloitettiin OTK:laisella, 1930-luvulle ajoitetulla osuuskaupalla, joka valmistui vuonna 1975. 1990-luvun


alkupuolelle mennessä oli kaikki museoitavat asunnot ja liikkeet kalustettu. Museo kertoi kesäaikana vierailleen tamperelaisten elämänmenosta1880-luvulta 1970-luvulle. Viimeksi vuonna 1995 avattiin ns. näyttelytalo , jossa sijaitsevat Kahvila Amurin Helmi, Amurin Kauppa ja vaihtuviennäyttelyidentila Amurin kamarit. Näyttelytalo on avaamisestaan lähtien ollut auki myös talvella.


YHTEISKEITTIÖ 1880-LUKU Keittiö on Amurille tyypillinen neljän asunnon yhteiskeittiö eli osakeittiö, joka kulkee rakennuksen halki poikkisuuntaan, ja sen kummallakin sivulla on kaksi yhden huoneen asuntoa. Kullakin asunnolla on keittiössä ovensa vieressä oma tila, mutta keskilattia on kaikille yhteinen. Keittiössä on takka eli piisi. Piisissä on jokaisella keittiön osakasruokakunnalla oma paikkansa. Ruoka valmistetaan joko kolmijalan päällä padassa tai jalkapannussa. Pyykki pestiin yhteiskeittiössä pyykkipunkassa. Joihinkin taloihin oli muurattu leivinuunin yhteyteen muuripata, jossa pyykit keitettiin. Jos muuripataa ei ollut, pyykit keitettiin piisin päällä padassa tuhkalipeävedessä. Pyykit huuhdeltiin ja kurikoitiin Näsijärven rannassa. 1900-luvun alussa rakennettiin Amuriin vuokrattavia pyykkitupia, ja 1910-luvulla pestiin keittiössä enää vain pikkupyykkiä.


VUOSI 1882 Arvid, 35-vuotias Santalahden höyrysahan lankunkantaja Tilda, 35-vuotias Lapset: Väinö, 13-vuotias Finlaysonin käytävien harjaaja Emma, 10-vuotias, tekee yhdessä kotiväkensä kanssa Tampereen tulitikkutehtaalle tulitikkulaatikoita. Johanna, 5-vuotias Maria, 1/2-vuotias Arvid muutti perheineen Messukylästä Tampereelle vuonna 1872 ja oli aluksi Finlaysonin tehtaalla aputyömiehenä. Kun Santalahden höyrysaha 1875 perustettiin, Arvid siirtyi sinne töihin. Väinö meni puuvillatehtaalle töihin kevättalvella 1882; samoihin aikoihin tehtaalla oli otettu käyttöön sähkövalo ensimmäisenä Tampereella ja koko Suomessa. Lapsityövoiman käyttö oli 1800-luvun Tampereella yleisesti hyväksyttyä. Se oli tehtaille kannattavaa, ja lasten palkkatulot olivat perheille tärkeitä. Lapsityövoimaa tarvitsivat ennen kaikkea tekstiilitehtaat. Alaikäisten työssäkäynnistä määrättiin mm. vuonna 1879 annetussa asetuksessa. Sen mukaan alle 12-vuotiaiden työhönottoon tarvittiin vanhempien lupa ja lääkärintodistus Työssä he saivat olla enintään kuusi tuntia päivässä. Alle 15-vuotiaat saivat tehdä kahdeksantuntisia työpäiviä. 1880-luvun alusta lähtien lapset kävivät yleensä ensin alakansakoulun ja menivät työhön vasta täytettyään 12 vuotta. Vuoden 1889 työväensuojelulaki kielsi alle 12-vuotiaiden ansiotyön.


Aleksanterin kansakoulun tyttÜjä 1900-luvun alussa. Kuva: Julius Grape.


VUOSI 1884 Emil, 29-vuotias puusepänsälli Sanna, 29-vuotias Lapset: Emil, 9-vuotias, ansaitsee muutamia pennejä keräämällä käpyjä myyntiin lähimetsistä Aina, 7-vuotias, auttaa veljeään käpyjen keräämisessä. Vuokralainen: Eeva, 19-vuotias Sannan sisar on työssä Finlaysonilla. Eeva on muuttanut puoli vuotta sitten Virroilta Tampereelle. Hän menee ensi kuussa naimisiin Kallen kanssa. Myös Kalle työskentelee Finlaysonilla. Häät pidetään tehtaan uudessa lukusalissa, jota vuokrataan työntekijöille korvauksetta hääjuhlien pitoon. Finlaysonin tehdas huolehti 1800-luvulla työntekijästään kehdosta hautaan. Sillä oli halpoja vuokra-asuntoja työntekijöilleen. Vuonna 1846 julistettiin tehdas omaksi seurakunnakseen. Finlaysonin kirkko valmistui vuonna 1879. Muita tehtaan laitoksia olivat esim. pienten lasten koulu, tyttöjen ja poikien lastenkodit, naisten vanhainkoti, säästöpankki, sairashuone, vaivaiskassa, osuuskauppa, ruokala, kirjasto, lukusali ja juhlasali. Tehtaalla oli myös oma palokunta, poliisi, mieskuoro, raittiusyhdistys, kohtuudenseura sekä pumpulitehtaan teatteri. Myöhemmin perustettiin vielä Finlaysonin voimistelu- ja urheiluseura. Finlaysonin kirkko. Kuva: William Lomax.


VUOSI 1886 Viktor, 34-vuotias laivamies Iisak, 16-vuotias puuvillatehtaan pissari (lankojen päiden yhdistäjä) Viktor on kesäaikana laivamiehenä Tampere-laivassa, joka liikennöi Tampereelta Virroille. Talvisin hän työskentelee tamperelaisissa tehtaissa, jos töitä on tarjolla. Iisak on tullut kaksi vuotta sitten Ruovedeltä Tampereelle. Asuttuaan vuoden sukulaisperheessä hän muutti Viktorin vuokralaiseksi. Vuonna 1880 liikennöi Näsijärvellä 12 purjelaivaa ja 15 höyrylaivaa. Pyhäjärvellä kulki neljä höyrylaivaa. Näsijärven suurimmat alukset olivat puiset höyrylaivat Tampere ja Näsijärvi sekä rautaiset Elias Lönnrot ja Dagmar. Sekä laivassa että sen perässä vedettävässä proomussa kuljetettiin pääasiassa rahtia. Vaasan radan valmistuttua vuonna 1883 väheni Näsijärven kaukoliikenne. Tärkeimmäksi tuli halkojen kuljetus proomuilla. Rahdin ja matkustajien vähennyttyä laivoilta ryhtyivät laivojen omistajat järjestämään kaupunkilaisille myös huvimatkoja.

Höyrylaiva Dagmar.


VUOSI 1888 Joosua, 47-vuotias nuohooja Edla, 49-vuotias Lapset: Kustaa, 25-vuotias, on muuttanut pois kotoa Juho, 18-vuotias, on aputyömiehenä raatihuoneen rakennustyömaalla. Emilia, 16-vuotias, on tilapäisenä työntekijänä Olanin kirjansitomossa. Heikki, 9-vuotias, kerää rautaromua ja myy sitä Sandbergin rautakauppaan. Tänään valaistaan kaupungin keskusta ensimmäisen kerran sähkölampuilla. Koko perhe on lähtenyt katsomaan ihmeellisiä ”sähköaurinkoja”. Sähkövalo otettiin Tampereella ensiksi käyttöön Finlaysonin tehtaalla vuonna 1882. Katuvalaistuskokeilu tehtiin kaupungin keskustassa 24:llä kaarilampulla 3. syyskuuta vuonna 1888.

Kauppakatu vuonna 1893. Kuva: Daniel Nyblin. Museovirasto.


VUOSI 1890 Olga, 21-vuotias puuvillatehtaan työntekijä Maria, 21-vuotias puuvillatehtaan työntekijä Josefina, 23-vuotias verkatehtaan työntekijä Emilia, 17-vuotias trikootehtaan työntekijä Olga ja Maria ovat muuttaneet Tampereelle Vesilahdelta viisi vuotta sitten. He piikoivat aluksi vuoden herrasväellä. Puuvillatehtaaseen päästyään he muuttivat Amuriin ja ottivat vuokralle Josefinan, joka on kotoisin Urjalasta. Emilia on vasta tullut töihin uuteen trikootehtaaseen. Hän on kotoisin samasta kylästä kuin Olga ja Maria. Syksyisin tehtiin Amurin kamareissa suursiivous. Silloin riimottiin katajaluudalla seinät ja katto. Sänkyihin vaihdettiin oljet ja tyynyt täytettiin uusilla ruo’onpäillä. Vintistä haettiin sisäikkunat eli tuplat, jotka ”pantiin suulle”. Keittiön, kuistin ja ulkohuoneen siivosivat keittiökunnan jäsenet vuoronperään.


VUOSI 1895 Taavetti, 35-vuotias ratatyöläinen Hilma, 34-vuotias Lapset: Elina, 14-vuotias puuvillatehtaan työntekijä Selma, 9-vuotias Otto, 6-vuotias Kalle, 1/2-vuotias Vuokralainen: Frans, 17-vuotias ratatyöläinen Taavetti ja Frans rakentavat Porin rataa, joka on melkein valmis. Frans on kotoisin Luopioisista. Hän on ollut vuoden päivät Taavetin ja Hilman kamarissa kortteerimiehenä. Rautatie Hämeenlinnasta Tampereelle valmistui vuonna 1876. Samanaikaisesti rakennettiin rata myös Turusta Toijalaan. 1880-luvun alussa kesti junamatka Tampereelta Helsinkiin 5 tuntia 50 minuuttia ja Tampereelta Turkuun 6 tuntia 50 minuuttia. Junalla matkustaminen oli kuitenkin kallista. Esimerkiksi kolmannen luokan lippu Tampereelta Helsinkiin maksoi 4-5 päivän palkan. Porin radan työt aloitettiin vuonna 1890, ja rata valmistui vuonna 1895.


VUOSI 1896 Kalle, 60-vuotias saunanpitäjä Alexandra, 58-vuotias saunottaja Kalle ja Alexandra pitävät samassa pihapiirissä olevaa saunaa. Amurin ensimmäinen yleinen sauna rakennettiin vuonna 1885. Se oli yhteissauna ja sijaitsi Suokatu 7:ssä. 1900-luvun alussa oli Amurissa neljä yleistä yhteissaunaa. Saunassa käytiin kerran viikossa, suosituin päivä oli lauantai. Saunamatkalle otettiin mukaan sanomalehteen käärityt puhtaat alusvaatteet, pesuvälineet ja vihta, jos sitä ei ostettu saunanpitäjältä. Oli myös mahdollista ottaa käytetty vihta saunan saavista. Janon sammuttamiseksi oli tarjolla saunanpitäjän valmistamaa jauhokaljaa. 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä lähtien oli saunassa myynnissä myös virvoitusjuomia.


Suokatu 7 piha vuonna 1957. Kuva: Esko Sarasmo.


VUOSI 1899 Oskari, 39-vuotias muurari Anna, 37-vuotias Lapset: Matti, 17-vuotias, on töissä rakennuksilla Jalmari, 15-vuotias, työskentelee samalla rakennuksella veljensä kanssa. Oskari toimii innokkaasti edellisenä vuonna perustetussa muurarien ammattiosastossa ja ulkotyöväenyhdistyksessä. Matti käy työväenopistolla luvunlaskun alkeiskurssia. Ulkotyöväen yhdistys perustettiin vuonna 1893. Sillä oli lainakirjasto sekä sairaus- ja hautausapukassa. Se välitti jäsenilleen töitä ja järjesti iltamia. 1890-luvun lopulla perustettiin yhdistykselle alaosastoja, vuonna 1898 muurarien ja kirvesmiesten ammattiosastot ja seuraavana vuonna kivityömiesten ammattiosasto.


YHTEISSAUNA 1900-LUVUN ALKU Amurin ensimmäinen yleinen sauna rakennettiin vuonna 1885. Se oli yhteissauna ja sijaitsi Suokatu 7:ssä. 1900-luvun alussa oli Amurissa neljä yleistä yhteissaunaa. Saunassa käytiin kerran viikossa, suosituin päivä oli lauantai. Saunamatkalle otettiin mukaan sanomalehteen käärityt puhtaat alusvaatteet, pesuvälineet ja vihta, jos sitä ei ostettu saunanpitäjältä. Oli myös mahdollista ottaa käytetty vihta saunan saavista. Janon sammuttamiseksi oli tarjolla saunanpitäjän valmistamaa jauhokaljaa. 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä lähtien oli saunassa myynnissä myös virvoitusjuomia. Museokorttelissa ei ole ollut saunaa. Museon sauna on rakennettu 1980-luvulla, ja sen esikuvana on ollut mm. Pispalan Rajaportin sauna.


Haapasen sauna. Kalliokatu 19. Kuva: Hugo Jokinen.


VUOSI 1901 Aleksandra, 61-vuotias silittäjä Vuokralainen: Johanna, 20-vuotias liinatehtaalainen Aleksandra silittää ja tärkkää kaupunkilaisten pöytäliinoja ja verhoja. Johanna on muuttanut kaksi vuotta sitten Amuriin Pirkkalasta. Hän on pinoamassa kuorma-ajurin tuomia Aleksandran polttopuita. Mustanlahden satamaan tuotiin halkoja proomuilla. Naiset ja lapset kävivät keräämässä säkkeihin proomujen pohjalle jääneitä lastuja ja tuohia. Ne olivat hyvä polttopuiden lisä. Proomujen purkajat saivat itse pitää satamassa pinoon kelpaamattomat vajaamittaiset halot eli laikkiaiset. Huonoimmat halot he antoivat naisille ja lapsille ja saivat usein korvaukseksi kahvipullon. Kuorma-ajuri kuljetti ostetut polttopuut satamasta asiakkaan alustan luukun eteen. Halkoja pinotan Kortelahdessa.


VUOSI 1906 Aleksi, 39-vuotias suutari Alma, 35-vuotias Lapset: Saima, 16-vuotias liinatehtaalainen Olga, 1 0-vuotias Eeva, 8-vuotias Aleksi työskentelee asuntonsa yhteydessä olevassa suutarinverstaassaan, jossa hänellä on Alma kiireisimpinä aikoina apuna. Saima oli lakossa yli kaksi kuukautta, mutta viikko sitten alkoivat työt jälleen pellavatehtaalla. Lakkoon ryhdyttiin, kun pellavatehtaalta irtisanottiin 160 työntekijää. Suurlakko alkoi 30.10.1905. Lakon aikana, marraskuun ensimmäisenä päivänä, luettiin Tampereen raatihuoneen parvekkeelta Yrjö Mäkelinin kirjoittama ”Julistuskirja Suomen kansalle” eli ns. Punainen julistus. Lakon aikana koettiin joukkovoiman teho taisteltaessa autonomian puolesta ja demokraattisista oikeuksista. Tampereella oli järjestäytyneen työväen määrä nopeasti kuusinkertaistunut. Työläiset ryhtyivät peräämään oikeuksiaan lukuisissa pitkissä työtaisteluissa. Näihin kuuluivat vuoden 1906 maalis- huhtikuun vaihteessa alkaneet pellavatehtaan ja Lapinniemen puuvillatehtaan lakot, jotka päättyivät vasta kesäkuun viidentenä päivänä.


Kauppatori, nykyinen Keskustori 1.11.1905. Kuva: Toivo Paatela.


VUOSI 1909 Kaarle, 43-vuotias puuvillatehtaan kehrinpuiden laittaja Jenny, 45-vuotias Lapset: Kaksi vanhinta lasta on muuttanut pois kotoa. Kotona ovat: Siiri, 18-vuotias Haarlan paperitehtaan työntekijä Jaakko, 17-vuotias Kattohuopatehtaan työntekijä Susanna, 70-vuotias Jennyn äiti Siiri on kesälomalla. Haarlan paperitehdas päätti vuonna 1907 myöntää työntekijöilleen palkallisen kolmen päivän kesäloman. Lomapäivänsä aamuna Siiri on lähtenyt Jennyn kanssa Mustanlahden torille ostamaan perunoita Sirenskalta ja kaloja Mattssonskalta. Susanna-mummu on aikaisemmin ollut palveluksessa ruotsinkielisessä perheessä. Hän on toipumassa kaupungissa riehuvasta lavantaudista. 1900-luvun alussa käytiin Tampereella torikauppaa Kauppa-, Tammelan-, Laukon-, Kortelahden- ja Aleksanterintoriilla. Amurista käytiin ennen kaikkea Kortelahdentorilla. Puhekieli ei tunne Kortelahdentori nimeä, vaan kerrotaan käydyn ostoksilla Mustassalahdessa. Maalaiset toivat Mustaanlahteen laivoilla kaupattavaksi maitoa, voita, lihaa, kalaa ja juureksia. Torilta ostettiin myös leipää. Leivät pujotettiin leipänaruun, jonka päät solmittiin, ja nippu ripustettiin kaulaan. Näin kädet jäivät vapaiksi muille kantamuksille.


Matkalla Mustaanlahteen. Kuva: William Lomax.


YHTEISKEITTIÖ 1911 -1918 Keittiö on kahden perheen yhteinen. Keittiöön ei tule vesijohtoa. Siksi talousvesi on haettava ulkoa talon seinässä olevasta vesijohdosta. Likavesi viedään piharakennuksen ruumaan. Keittiössä ei ole yleisvalaistusta vaan osakkaat tuovat mukanaan oman öljylamppunsa tai kynttilän pimeän aikaan.


VUOSI 1911 Set, 44-vuotias Dunderbergin konepajan seppä Lydia, 40-vuotias Finlaysonin työntekijä Lapset: Rauha, 16-vuotias, töissä Kangashallien myymälässä Paavo, 15-vuotias, Kattohuopatehtaan työntekijä Siiri, 10-vuotias koululainen Setin perhe on varsin varakas. Heillä on kahden huoneen asunto. Toisen huoneen he ovat vuokranneet kortteerimiehille. Konepajojen palkkataso oli keskimääräistä työväestön paikkatasoa korkeampi. Ala oli miesvaltainen, työ käsityömäistä ja korkeaa ammattitaitoa vaativaa. Vuosina 1908-1912 konepajan työntekijöiden keskimääräinen päiväpalkka oli 4.30 markkaa, kun taas ulkotyöläisen palkka oli 3.41 markkaa. Vuonna 1911 maito maksoi 19 penniä litra, pöytävoi 2.88 markkaa kilo, ruisjauhot 26 penniä kilo ja naudanpaisti 99 penniä kilo.


VUOSI 1911 Kustaa, 22-vuotias jalkinetyöntekijä Kalle, 20-vuotias ulkotyöläinen Eelis, 18-vuotias Pellavatehtaan työntekijä Mauno, 17-vuotias rautatieläinen Nuoret miehet ovat kotoisin Hämeenkyröstä. Kustaa ja Kalle ovat veljeksiä, ja he muuttivat Tampereelle viisi vuotta sitten. Kolme vuotta ovat heidän kanssaan asuneet samasta kylästä kotoisin olevat Eelis ja Mauno. Kyläläiset viipyvät joskus yötä kortteerimiesten asunnossa. Sen lisäksi, että vuokralaiset laittoivat ruokansa yhteiskeittiön hellalla, he käyttivät ruoan kypsentämiseen myös huoneidensa uuneja. Hiilloksella kolmijalan päällä kypsyivät laatikot, lihat ja pikapulla eli vanhapiika. Nuorten miesten samoin kuin tehtaantyttöjenkin ruoanlaitto oli kuitenkin vähäistä.


VUOSI 1918 Jalmari, 30-vuotias entinen Frenckellin paperitehtaan työntekijä Jenny, 28-vuotias entinen Frenckellin paperitehtaan työntekijä Lapset: Martti, 4-vuotias Veikko, 1–vuotias Vuokralainen: Ida, 22-vuotias Pellavatehtaan työntekijä Jalmari on juuri palannut Hyvinkään vankileiriltä, jonne hän oli joutunut oltuaan kansalaissodan aikana Tampereen punakaartissa. Jenny työskenteli Frenckellillä, mutta jäi kotiin nuoremman lapsen synnyttyä. Hän hankkii nyt perheelle niukkaa elantoa ompelemaila. Perheen toimeentuloa turvaa osaltaan alivuokralaisena asuva Ida. Kansalaissodassa punaiset ja valkoiset ottivat Tampereella raskaasti yhteen. Valkoiset alkoivat punaisen Tampereen valloituksen 23.3.1918. Taistelu päättyi punaisten tappioon 6.4. 1918. Tampereen taisteluissa kaatui noin 1800 punakaartilaista ja 600 valkoista. Taisteluiden jälkeen vangittiin noin 11 000 punaista. Tampereen taistelu oli yksi kansalaissodan käännekohtia.


Lindellin koulun piha, Kauppakatu 22, vuonna 1918. Kuva: August Schuffe


YHTEISKEITTIÖ 1920-LUKU Keittiö on Amurille tyypillinen neljän asunnon yhteiskeittiö eli osakeittiö, joka kulkee rakennuksen halki poikkisuuntaan, ja sen kummallakin sivulla on kaksi yhden huoneen asuntoa. Kullakin asunnolla on keittiössä ovensa vieressä oma tila, mutta keskilattia on kaikille yhteinen. Jokaisella asunnolla on oma hella. Päätyhelloissa on uunit, joita käytetään vuorotellen. Ullakolla eli vintissä, jonne päästään rappujen yläpäässä olevasta luukusta, asukkaat säilyttävät kesäaikaan mm. sisäikkunoita eli tuplia ja talvivaatteita.


VUOSI 1920 Akseli, 43-vuotias ulkotyömies Maria, 32-vuotias Pellavatehtaan työntekijä Lapset: Sulo, 14-vuotias leipomon ajomies Helmi, 7-vuotias Sylvi, 6-vuotias Vuokralainen: Matti, 21 -vuotias Finlaysonin työntekijä Akseli on vielä Tammisaaren vankileirillä kärsimässä rangaistusta osallistumisestaan ”punakapinaan” eli kansalaissotaan. Hän on ollut aktiivinen ulkotyöväen yhdistyksen jäsen ja soittanut työväenyhdistyksen soittokunnassa. Taloudellisen ahdingon takia on perhe joutunut myymään ompelukoneen, ja samasta syystä Maria on ottanut Matin vuokralaiseksi. Ensimmäinen maailmansota aiheutti ruokapulan ja sen myötä elintarvikkeiden säännöstelyn. Vuoden 1916 lopulla meni kortille sokeri ja seuraavana vuonna muut tärkeimmät elintarvikkeet. Torikauppa tyrehtyi lähes kokonaan, ja kaupunkilaiset kävivät maaseudulla hankkimassa säännöstelyn alaisia tuotteita. Pulaa kesti 1920-luvun alkuun asti.


VUOSI 1924 Pauliina, 45-vuotias Klingendahlin työntekijä Heta, 40-vuotias Klingendahlin työntekijä Anna, 20-vuotias Attilan kenkätehtaan työntekijä, Hetan tytär Pauliina ja Heta ovat tulleet Tampereelle töihin nuorina tyttöinä ja muuttaneet Amuriin vuosisadan alussa. He ovat juuri hakeneet liinavaatepyykkinsä ”pyykkimettästä” Sotkankadun länsipuolelta. Anna mankeloi pyykkiä kaulauslaudalla sileäksi. Amurin väestöstä oli 1920-luvulla yli 60 % naisia, joista suurin osa oli naimattomia. Kaksikymmentävuotiaista naisista ainoastaan 30,7 % oli naimisissa. Yksinhuoltajaäitejä asui Amurissa melko paljon, koska vuokrat olivat suhteellisen edulliset. Kaupunginosan väestörakenteeseen vaikutti myös Tampereen voimakas tekstiiliteollisuus, joka työllisti enemmän naisia kuin miehiä.

Taustalla ”pyykkimettä”.


VUOSI 1925 Matilda, 56-vuotias palvelijatar Matilda on ollut palvelijattarena 40 vuotta. Hän on parhaillaan Pelastusarmeijan hartaustilaisuudessa ”armeijanmettässä” Sotkankadun länsipuolella. Palvelijattaria eli piikoja oli vuonna 1920 Tampereella yli 1500, renkejä vain 10. Palvelijat olivat tehtaalaisten jälkeen suurin työntekijäryhmä. Piiat olivat tavallisesti maalta tulleita nuoria naimattomia tyttöjä, joille piian työ oli väliaikaista. Tampereella yläluokan piiat olivat usein iältään vanhempia ja pidempään palveluspaikassa pysyviä.


VUOSI 1926 Aukusti, 54-vuotias oluttehtaan kuorma-ajuri, ”elävänleski” Aukusti on eronnut pari vuotta sitten. Lisäansioita hän hankkii nyt kieltolain aikana pirtukaupalla, mutta juo itsekin paljon. Kesäiltaisin Aukusti viettää aikaansa Sotkankadun länsipuolella olevassa ”korttimettässä”. Kieltolaki tuli voimaan 1.6.1919. Laki kielsi enemmän kuin kaksi tilavuusprosenttia alkoholia sisältävien aineiden valmistuksen, tuonnin ja myynnin. Kotipoltto ja salakuljetus rehottivat. Pirtua myytiin sekä asunnoissa että kaduilla. Vuonna 1926 juomaa takavarikoitiin 664 000 litraa. Vuonna 1931 pidettiin kieltolaista kansanäänestys, jossa 70,5 % äänestäjistä kannatti sekä mietojen että väkevien juomien vapauttamista. Tampereella kumoamisen puolella oli 63,4 % äänestäjistä. Eduskunta kumosi kieltolain ja alkoholijuomat tulivat myyntiin 5.4.1932. Pirtureissu vuonna 1927. Kuva: Aamulehti. Tamminen.


VUOSI 1928 Kaarlo, 38-vuotias verkatehtaan konttoristi, talonomistaja Kaarina, 28-vuotias entinen pankkineiti Lapset: Hannes, 6-vuotias Kaarlon vanhemmat: Vihtori, 75-vuotias entinen talonomistaja Amanda, 68-vuotias Vihtori oli nuoruudessaan puuvillatehtaassa kutojana. Saamansa perinnön turvin hän rakensi hankkimalleen tontille asuinrakennuksen. Vaurastuttuaan hän jäi pois puuvillatehtaasta hoitamaan taloaan ja teki tämän jälkeen vain satunnaisesti tilapäistöitä. Heikentyneen terveytensä vuoksi hän on antanut talonhoidon Kaarlolle ja viettää vaimonsa kanssa vanhuudenpäiviään asunnon peräkamarissa. Amurin asuinrakennuksia piirsivät pääasiassa tamperelaiset rakennusmestarit. 1880-luvun alussa alkoi rakennuksia piirtää itseoppinut, aiemmin puhtaaksikirjoittajana toiminut Lukas Hjorth, jota sittemmin kutsuttiin Amurin arkkitehdiksi. Hänen asuntonsa oli nykyisessä museokorttelissa. Museokorttelin rakennuksia alettiin rakentaa 1880-luvulla. Rakenteista päätellen osaa asuinrakennuksista ei ole tehty heti valmiiksi. Esimerkiksi tämän talon Mariankadun suuntainen osa on rakennettu myöhemmin kuin Makasiininkadun puoleinen osa.


1930-LUVUN LEIPOMO Leipomon päivä alkaa ani varhain aamuyöstä uuninlämmityksellä. Sitten tehdään ruisleipä, rievä- tamperelaisittain riävätaikina sekä pullataikina. Kun uuni on puhdistettu varrellisella vihdalla, päästään paistamaan. Leipomossa on tukahduttavan kuuma, mutta leipomukset on saatava kypsiksi. Tamperetta on kutsuttu rieväkyläksi, sillä niin keskeinen asema ohrahiivaleivällä on ruokataloudessa ollut.


VUOSI 1930 Juho, 35-vuotias ajuri Sofia, 31-vuotias Lapset: Martta, 4-vuotias Heikki, 3-vuotias Eino, 1-vuotias Juholla on ulkorakennuksen tallissa oma hevonen, joka takaa perheelle hyvän toimeentulon. Kun Juholla on aikaa olla lasten kanssa, hankkii Sofia perheelle lisäansioita pyykinpesulla. Monet kuorma- ja pika-ajurit vuokrasivat hevosilleen talleja Amurin talojen ulkorakennuksista. Ulkorakennuksissa olivat myös talojen käymälät ja toisinaan myös navetta. Myöhemmin tehtiin joihinkin ulkorakennuksiin autotalli.


VUOSI 1932 Kaksi sisarusta Tyyne, 32-vuotias ompelija Ilma, 28-vuotias puuvillatehtaan työntekijä Lamakauden vuoksi Tyyne on joutunut työttömäksi puuvillatehtaalta. Hän tekee kotona liikkeiden ja yksityisten tilaamia käsitöitä. Tampereella kansainvälisen laman ensimmäinen merkki oli talonrakentamisen tyrehtyminen. Syksyllä 1929 tulivat tekstiiliteollisuudessa käyttöön vajaaviikot ja työväkeä sanottiin irti. 1930-luvun työttömyyden huippu saavutettiin tammikuussa 1932, jolloin Tampereella oli yli 1800 työtöntä. Tampereen joukkotyöttömyys päättyi kesällä 1935.


VUOSI 1934 Martta, 52-vuotias osuuskaupanhoitaja Martta hoitaa osuusliike Voiman myymälää, jonka yhteydessä hänellä on myös asunto. Keittiössä on pieni varastohylly kauppatavaralle. Ikkunaa ei keittiössä ole; se suljettiin kun talon toinen osa valmistui. Kamarissa Martta tekee kaupan paperityöt, kirjanpidon ja tilaukset ym. Tampereelle perustettiin vuosisadan vaihteessa kolme osuuskauppaa: Finlaysonin työväen, Pellavatehtaan työväen ja Tampereen työväen osuuskaupat. 1910-luvun puolivälissä Finlaysonin osuuskauppa osti Tampereen työväen osuuskaupan, ja viimein kaikki kolme yhtyivät vuoden 1917 lopulla, jolloin perustettiin osuusliike Voima. SOK:lainen osuusliike Tuotanto oli perustettu vuonna 1915.


Osuusliike Voima. Amurinkatu 1 vuonna 1955. Kuva: Esko Sarasmo.


VUOSI 1935 PÄIVÄ Antti, 39-vuotias paperitehtaan työntekijä Tyyne, 35-vuotias kauppa-apulainen Lapset: Aune, 16-vuotias Liljeroosin työntekijä Maire, 9-vuotias Reino, 7-vuotias Liisa, 2-vuotias Eletään kesäkuista keskipäivää vuonna 1935. Vuoteet on sijattu ja tiskit tiskaamatta. Viereisessä huoneessa on sama asunto yöaikaan. Amurin kaupunginosa perustettiin vuonna 1868. Asukasmäärä alkoi kasvaa verkkaisesti. Vuonna 1870 Amurissa oli 26 asukasta. Talojen rakentaminen vuokrakasarmeiksi vei oman aikansa. Vuonna 1880 asukkaita oli 905. Suurimmillaan asukasmäärä oli vuosisadan vaihteessa, jolloin Amurissa asui yli 5300 henkeä. Tämän jälkeen asukasmäärä laski tasaisesti niin, että vuonna 1930 Amurissa oli runsas 3300 asukasta. Tämän talon asukasmäärät noudattivat kaupunginosan yleistä väestökehitystä. Eniten talossa oli asukkaita vuonna 1895: kahdeksankymmentä.


VUOSI 1935 YÖ Antti, 39-vuotias paperitehtaan työntekijä Tyyne, 35-vuotias kauppa-apulainen Lapset: Aune,16-vuotias Liljeroosin työntekijä Maire, 9-vuotias Reino, 7-vuotias Liisa, 2-vuotias Yö kesäkuussa 1935, vuoteet on avattu yötä varten ja tiskit tiskattu. Myös pitsin virkkuu on hieman edennyt. Viereisessä huoneessa on sama asunto päivällä.

Perinteistä puutaloasutusta Amurissa. Kuva: E. M. Staf


VUOSI 1935 Valte Mäkinen, 22-vuotias puuvillatehtaan työmies ”Valten huone oli pieni kamari. Pyöreä peltiuuni oli ovensuunurkassa... Huonekalut olivat vaatimattomat. Pöytä oli ikkunan edessä, sen ääressä kaksi tuolia, yhdellä seinällä sänky sekä pieni kaappi toisella. Kaapin ja sängyn hän oli ostanut, mutta pöydän ja tuolit oli eräs ystävällinen talon asukas tarpeettomina lahjoittanut... lattialla ei ollut mattoja eikä ikkunassa minkäänlaisia verhoja. Huone oli niin alaston, että sen kolkkous suorastaan tunkeutui ihmiseen. Seuraavana iltana Valte kävi nopeasti syömässä. Palatessaan hän osti paperia, joukon kynänteriä sekä suuren pullollisen mustetta.” Väinö Linna, Päämäärä. Romaani. Porvoo 1947


VUOSI 1938 Paavo, 31 -vuotias maalari Salli, 26-vuotias kauppa-apulainen Lapset: Hannu, 2-vuotias Tuula, 2 kuukauden Viereisessä korttelissa asuva Sallin äiti hoitaa lapsia vanhempien ollessa töissä ja myös joskus iltaisin. Amurissa oli 1930-luvun puolivälissä 8 ruokatavarakauppaa, 5 sekatavarakauppaa, 4 siirtomaatavarakauppaa, 1 kello- ja kultasepänliike, 1 huonekalukauppa sekä 1 kirja- ja paperikauppa.


Amurin Paperikauppa. Makasiininkatu 12.


VUOSI 1939 Aino, 36-vuotias kutoja Urho, 17-vuotias Lokomon työntekijä Jäätyään nuorena leskeksi Aino elättää perhettään tekemällä tilaustöitä neulekoneellaan. Hän elää yhdessä aikuistuvan poikansa kanssa. Syksyllä 1939 valmistauduttiin Tampereella sodan varalta mm. kaivamalla sirpalesuojia ja peittämällä näyteikkunoita. Lisäksi julkaistiin ohjeet suojautumisesta kaasuhyökkäysten ja ilmahyökkäysten aikana. Sodan sytyttyä 30.11. koulut suljettiin. Teollisuudessa oli työvoimavajausta, jota pyrittiin lieventämään kutsumalla naisia, nuoria ja vanhuksia töihin. Talvisodan aikana säännösteltiin kahvia ja sokeria. Tamperetta pommitettiin ensimmäisen kerran 21.12. Amurin kaupunginosaan pommeja pudotettiin 17.2.1940. Talvisota päättyi rauhansopimukseen 13.3.1940.


VUOSI 1946 Matti, 40-vuotias kirvesmies ja talonomistaja Aila, 39-vuotias, Ailalla on paperi- ja lyhyttavarakauppa samassa talossa Lapset: Heikki, 12-vuotias oppikoululainen Mirja, 10-vuotias kansakoululainen Marjatta, 6 kuukauden Vuokralainen: Arvo, 20-vuotias Teknillisessä opistossa opiskeleva Ailan pikkuserkku, joka on kotoisin Vesilahdelta Sodan jälkeen vuonna 1946 Suomessa oli pula pahimmillaan. Kansa eli kortilla. Pulaa oli raaka-aineista, elintarvikkeista, kankaista jne. Paperista ei ollut pulaa ja korviketeollisuuden tuotteet pyrkivät tyydyttämään suurinta kysyntää. Talonomistajat olivat vuokralaisia varakkaampia. Varakkuudesta kertoo mm. se, että talonomistajan asunto käsitti yleensä 3-4 huonetta. Asunto oli myös usein paremmin varustettu kuin vuokralaisten kamarit, esimerkiksi sisä-WC:llä ja koristeellisilla kaakeliuuneilla kuten tässä rakennuksessa.


VUOSI 1946 LASTENHUONE Mirja, 10-vuotias kansakoululainen kerää virvoitusjuomapullojen etikettejä. Heikin tinasotamiehet ovat ikkunalaudalla kreppipaperiverhojen edessä. Heikin sängyllä ovat aivan uudet golffarit, jotka äiti ja isä ovat hankkineet mustasta pörssistä perheen oppikoululaiselle. Mirjan sängyn takana on paperikankainen seinävaate.

VUOSI 1946 KAMARI Kamarin tavarat on hankittu jo ennen sotaa. Seinällä on Ailan 1930-luvulla ompelema ryijy ja sitä vastapäätä hyvin suosittu taulu ”Taistelevat metsot”. Kirjakaapin päällä on rintamapuhdetöitä ja kirjoituslipaston avoimella klaffilla ostokortteja ja talonkirja.


VUOSI 1946 OPISKELIJAN VUOKRAKAMARI Arvo, 20-vuotias tekniikan opiskelija Arvon huoneen tavaroista suurin osa on pula-ajan tuotteita. Matto on paperia, samoin tuolit, verhot, seinävaate ja lakanat. Arvon salkku, lippalakki ja kengät ovat nekin paperia. Opiskelun ohella Arvo harrastaa urheilua. Toivottuja vieraita ovat Arvon isä ja äiti, jotka tuovat Vesilahdelta kaivattuja elintarvikkeita. Heidän yöpymistään varten on huoneen nurkassa pukkisänky.

VUOSI 1946 PULA-AJAN PAPERI- JA LYHYTTAVARAKAUPPA Kaupan myyntiartikkelit ovat suurimmalta osaltaan korviketuotteita esim. paperipöytäliinoja ja paperikankaisia lippalakkeja. Lyhyttavarat ovat pieniä tarve- ja ylellisyystavaroita, joita myydään kappaleittain tai tusinoittain. Näitä ovat mm. neulat, napit, kukkarot ja kellot.


VUOSI 1952 Taimi, 36-vuotias Verkatehtaan työntekijä Lapset: Raili, 1 0-vuotias kansakoululainen Jorma, 9-vuotias kansakoululainen Taimin puoliso Martti kaatui sodan loppuvaiheessa 1944. Martti oli ollut töissä Tampellassa. Taimi on tänä kesänä hankkinut Porin-Matti -kamiinan, jonka keittolevyllä hän aikoo talvella lämmittää pesuvedet ja keittää kahvit. Helsingin kesäolympialaisissa vuonna 1952 oli katsojia yhteensä 1 376 000 henkeä. Ne suomalaiset, jotka eivät päässeet paikanpäälle seuraamaan kisoja, kuuntelivat niitä radiosta.


VUOSI 1958 Erkki, 22-vuotias varastomies Eila, 22-vuotias paperitehtaalainen Erkki ja Eila ovat kumpikin töissä Takossa. He ovat äskettäin menneet naimisiin, ja Eila odottaa ensimmäistä lastaan. Suurin osa huonekaluista on hankittu tai saatu käytettyinä, mutta myös joitakin uusia muovista valmistettuja esineitä on ostettu uuteen kotiin. Ruokaa nuoripari keittää sähkölevyllä huoneessaan. Yhteiskeittiöiden käyttö väheni 1950-luvulla, kun vuokralaiset hankkivat kamareihinsa sähköllä toimivia keittolevyjä ja kahvipannuja.


VUOSI 1968 Sulo, 55-vuotias metallimies Helmi, 51 -vuotias konttorisiivooja Sulo ja Helmi ovat hankkineet joitakin uusia huonekaluja lasten muutettua pois kotoa. He odottavat uutta asuntoa Peltolammilta. Vuonna 1965 vahvistettiin Amurin alueelle uusi asemakaava. Puutalojen tilalle ruvettiin rakentamaan kerrostaloja. 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa rakennettiin mm. Kaukajärven, Peltolammin, Multisillan ja Lentävänniemen lähiökaupunginosat. Hervantaan muuttivat ensimmäiset asukkaat vuonna 1973.


VUOSI 1973 Lempi, 82-vuotias entinen Suomen trikoon ompelija Lempi muutti taloon 1939 ja asui siin채 kuolemaansa asti, vuoteen 1973. Huoneen kalustus on alkuper채inen.


AMURIN TYÖLÄISMUSEOKORTTELI Toimitus: Paula Leinonen Teksti: Aimo Aitasalo, Paula Leinonen Kuvaajat: Reetta Lepistö, Timo Lehtinen, Raija Grahn, Markku Kekkonen, Esko Sarasmo, Aimo Aitasalo Taitto: Tuija Luokola Vanhat kuvat: Tampereen museoiden kuva-arkisto


Amurin työläismuseokortteli  

Missä ja miten ennen elettiin? Amurin työläismuseokortteli kertoo faktat kiehtovasti, avaa ovet aikansa näköisiin asuntoihin, tutustuttaa ih...

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you