Mielenhyvinvointi Kohtaamisesta

teksti ja kuva: Anna Kuusisto

Aloittaessani merimiesurani jouduin vaikean paikan eteen. Sydämeni oli särkynyt ja vanhanajanmerimiesromanttisin kuvitelmin ajattelin antautua aaltojen vietäväksi ruotsinlaivalle: näin itseni lipumassa kohtalokkaasti auringonlaskuun Careless Whisperin soidessa, jättäen särkyneen sydämeni kauas taakse. Olen kuitenkin luonteeltani hyvin ujo: uudet tilanteet ja uusien ihmistenkohtaaminen jännittävät. Reippain mielin lähdin matkaan, mutta nähdessäni tulevan työpaikkani mieleen iski pelko: enhän tunne tuolta ketään! Hetkisen mietiskeltyäni tein vakaan päätöksenperääntyä. Se tuntui hyvältä idealta aina siihen asti, kunnes tajusin, että kotona minua odottivat tyhjä koti ja särkynyt sydämeni. Ja että toista mahdollisuutta ei varmasti tule, jos jänistän kahtatuntia ennen työvuoron alkua. Siispä keräsin itseni ja astelin reippaasti purserin toimistoon.

Myöhemmin olen palannut useita kertoja tuohon ensimmäiseen työpäivään, jonka koin hankalammaksi ikinä. Uusi paikka, kulttuuri ja täysin uudet ihmiset. Suljettu yhteisö ja tila, josta eipääse pois, jos tuntuukin siltä. Onnekseni työkaverikseni sattui humaaneja, kilttejä ihmisiä, jotka ottivat minut siipiensä suojaan. Illalla työvuorosta päästyäni yritin ujouskohtauksen kourissa livahtaa hyttiin suihkuun ja kirjan pariin, mutta nämä vanhemmat, enemmän maailmaa nähneet ihmiset pysäyttivät minut ja kehottivat istumaan iltapalalle kanssaan: ”Ilman ravintoa et jaksa täällä kauaa työskennellä. Täällä ravinnon ja unen tärkeys korostuu.” Messin herkkujen äärellä syntyi ystävyys ja jännityskin lieveni. Vaikka aikaa tästä on mennyt jo viisitoista vuotta, ovat nuo ensimmäiset kohtaamiset jääneet vahvasti mieleeni. Samoin pitkät, toisinaan yllättäenkin alkaneet keskustelut eri osastojen ihmisten välillä, nauruntäyteiset työpäivät ja välillä myös kipeiden asioiden äärellä olemisen hetket, terapeuttiset dialogit iltaisilla kansikahveilla tai aamuyön aikaisinatyötunteina.

Kohtaamme elämämme aikana mittavan määrän ihmisiä, halusimme tai emme. Toisinaan kohtaamiset ovat ohikiitäviä hetkiä, toisinaan ne ovat tulleet jäädäkseen, vaikkapa työyhteisössä. Laiva työpaikkana ja työyhteisönä aiheuttaa haasteita, mutta myös mahdollisuuksia: pitkät työvuorot, erossa oleminen läheisistä, tiivistyvä työtahti ja paine, epävarmuus ja samalla työkavereiden lähes jatkuva läsnäolo, ensiksi mainittuina.

Kohtaaminen perustuu hyvinkin yksinkertaiselle ajatukselle siitä, miten toisen ihmisen voi kohdata vain sillä taajuudella, millä itse on. Onnistunut kohtaaminen ei ole vain toisen ihmisen vastuulla: kohtaamisen pohjana toimii suhde omaan itseen - mitä paremmin olet perillä itsestäsi ja juurtunut itseesi, sitä syvällisempi ja antoisampi voi olla myös kohtaaminen. Kun kunnioitan itseäni, kykenen kunnioittamaan myös muita. Nähdessäni hyvän itsessäni, kykenen näkemään hyvän myös muissa, näkemään toisen potentiaalin. Kohtaaminen on myös läsnäoloa hetkessä, kykyä kuunnella ja vastata, jatkaa keskustelua. Onnistunut kohtaaminen vaatii myös rohkeutta ja myötätuntoa, kykyä asettautua toisen asemaan ja aitoa halua ymmärtää toista. Suhtautua elämään ja ihmisiin myönteisellä, uteliaalla ja hyväksyvällä asenteella. Väsyneenä ja stressaantuneena hyvän kohtaamisen taidot voivat toisinaan kärsiä. On päiviä, jolloin sankaritkin lepäävät – onneksi aina voi yrittää uudestaan!

Myönteiset sosiaaliset suhteet, hyvä vuorovaikutus ja onnistuneet kohtaamiset edistävät tutkitusti terveyttä ja hyvinvointia. Onnistuneilla kohtaamisilla on mahdollista keventää elämän painoa, luoda toivoa sinne, missä sitä ei tunnu näkyvän ja voimistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, kuten myös tehdä parempaa tulosta työssä. Hyvät kohtaamiset voivat toimia ponnahduslautana myös luovuudelle ja ystävyydelle, siltoina eri maailmojen välillä.

Viisitoista vuotta alun ensimmäistä työpäivää myöhemmin olin lähdössä koiran kanssa ulos. Puhelimeen kilahti viesti vanhalta esimieheltäni ja työkaveriltani, yhdeltä niistä humaaneista. Hänellä oli menossa viimeinen työpäivä ennen eläköitymistä. Hän lähetti viestin, jossa kiitti hyvästä työtoveruudesta ja kohtaamisista. Sydäntä lämmitti ja ripsiväri taisi hieman levitä. ò

Kirjoittaja on entinen merenkulkija ja nykyinen ihmistieteilijä. Hänen sydäntään lähellä on merenkulkijoiden hyvinvointi ja erityisiä kiinnostuksen kohteita vuorovaikutuksen teemat sekä arktiset merialueet.