Hyvä ruoka – paremmin voiva

aikkihan me tiedämme, että laivalla on aika ajoin tylsää. Päivän täyttää työnteko, illalla taas treenataan, luetaan, katsellaan leffoja, saunotaan yms., kukin mieltymystensä mukaan. Vahtia ajavilla päivä toki jakaantuu hieman toisella tapaa. Riippumatta siitä, mitä kunkin merenkävijän harrastuksiin kuuluu, kaikille yhteinen kohokohta on ruokailut. Napoleonin sanomaksi mainittu ”armeija marssii vatsallaan” pitää aika hyvin paikkansa myös laivaolosuhteissa. Aamupala, lounas, kolmen kahvi ja päivällinen on kaikkien yhteinen ”harrastus”, joillekin jopa ainoa sellainen. Näin ollen näihin ladataan paljon odotuksia, ja edellä mainitut ovat laivalla paljon muutakin kuin vain ravinnon tankkaamista. Ruokailu laivalla on rituaali, ja rituaaleihin suhtaudutaan ja tuleekin suhtautua asiaankuuluvalla vakavuudella.

Perinteisesti laivoilla on viime vuosikymmenet syöty hyvin, joka on tarkoittanut energiapitoista ruokaa. Tämä on ollut aivan perusteltua, kun työ on ollut raskasta ja energiaa kuluttavaa. Takavuosina kaikki ruoasta hankittu energia siis helposti myös kului työpäivän aikana. Nykyään työn fyysinen rasittavuus on pienentynyt, mutta ruoan energiasisältö ei välttämättä ole pienentynyt samassa suhteessa.

Energian säilymisen lain mukaan, energian kokonaismäärä säilyy aina, vaikka energia voi muuttua muodosta toiseen. Koska energia ei enää kulu samalla tavalla työntekoon, niin se jää helposti vyötärölle.

Laivoilla ei välttämättä myöskään seurata – tai ainakaan noudateta – uusimpia ravintosuosituksia, vaan mennään edelleen sellaisen ruokakolmion mukaan, jossa ruoka-aine- ryhmät ovat ylösalaisin. Kolmion kannassa liha, kova rasva ja maitotuotteet, ja kärjessä kasvikset, juurekset ja marjat. Nykyiset ruoka-ainesuositukset suosittelevat kasvisten määräksi 500 g päivässä ja punaisen lihan määräksi 500 g viikossa. Kalaa suositellaan syötäväksi 2–3 kertaa viikossa. Jokainen voi tahollaan ja oman työpaikan osalta miettiä, toteutuvatko suositukset.

Omasta lapsuudestani 70-luvulta muistan, että liha oli lähinnä luksusta. Esim. tämän päivän edullinen perusruoka porsaankyljys, oli tuolloin suht harvinaista herkkua, jota syötiin lähinnä pyhäisin. Syödyn lihan määrä Suomessa per asukas onkin muutamassa vuosikymmenessä yli tuplaantunut. Muuten monin tavoin elintavat ovat muuttuneet terveellisemmiksi ja lääketiede kehittynyt, mutta ravintoon liittyvät elintasosairaudet ovat lisääntyneet. OECD:n 2019 julkaiseman raportin mukaan on elintasosairauksien lisääntyminen pysäyttänyt suomalaisten odotettavissa olevan eliniän kasvamisen. Tähän on toki vaikuttanut myös liikkumisen väheneminen.

Nykyinen yleisen elintason nousun mahdollistama lihankulutuksemme ei siis ole mikään ikiaikainen ”näin on aina ollut”-normi. Keskimäärin syömme lihaa sekä ympäristön että oman terveytemme kannalta liikaa ja tämä tulisi ottaa keskustelun lähtökohdaksi. Ruokavalion keventäminen, varsinkin lihansyönnin vähentäminen, aiheuttaa helposti voimakkaitakin vastareaktioita. Välillä tuntuu, että asiasta puhuminenkin lähentelee ihmisoikeusloukkausta. Pelätään pakollisia kasvisruokapäiviä, jotka johtaisivat liharuokien tarjonnan dramaattiseen vähenemiseen. Siitähän ei ole kyse, vaan painopisteen muuttamisesta lähemmäksi nykyisiä ravintosuosituksia. Kasvisruokaa olisi tarjolla lähinnä vaihtoehtona, ei pakolla.

Asenteet istuvat lujassa, mutta selkeää muutosta alkaa olla havaittavissa. Yhä useampi merenkulkija on alkanut pitää huolta fyysisestä kunnostaan liikunnan avulla. Tämä on hieno asia, mutta ei välttämättä yksin riitä. Painonhallinnassa liikunnalla on verraten pieni merkitys. Paljon enemmän merkitsee ruokavalio. Tunnin treeni ja päivän kevyehkö työ eivät välttämättä riitä polttamaan tarpeeksi energiaa, jos päivän ateriat ovat kovin raskaita. Raskaat ateriat tuovat mukanaan muutakin ikävää kuin painoongelmia. Esimerkkeinä voi mainita korkeat kolesteroliarvot sekä sydän- ja verisuonisairaudet. Kun valtaosalla muista ammateista terveysongelmat ovat tuki- ja liikuntaelimissä, merenkulkijoiden ”kansantaudit” ovat sydän- ja verisuonitaudit.

Nykymerenkulkijat eivät jää enää 55-vuotiaana eläkkeelle, vaan työurat ovat pidentyneet samanmittaisiksi kuin maissa. Laivalla pitäisi keikkua 67-vuotiaaksi, jonka saavuttamiseksi jaksamiseen ja työterveyteen tulisi panostaa entistä enemmän. Työnantajat ovatkin alkaneet kiitettävästi panostamaan laivojen kuntosaleihin ja esimerkiksi liikuntaseteleihin.

Terveelliseen ruokaan panostaminen on kuitenkin valitettavasti vielä monesti lapsenkengissä. Laivoilla asian tärkeys korostuu, koska omia terveellisiä eväitä ei voi tehdä mukaan. Merenkulkijoiden kaikki ateriat ovat laivan tarjonnan varassa parhaimmillaan viikkoja.

Varustamoiden tulee toki kuunnella laivaväen toiveita herkällä korvalla, mutta ei loputtomiin. Ravintosuosituksia seuraamalla saa kyllä kaikkia miellyttävän ruokalistan aikaiseksi. Siinä, missä kansi- ja konepuolelle järjestetään oman alan kursseja, voi tarvittaessa kurssittaa myös byssan porukkaa terveellisen ruoan kursseilla. Näitä järjestää moni eri taho, muun muassa MEPA. Jokaisella työnantajalla on taatusti intressissä pitää laivaväki mahdollisimman toimintakykyisenä mahdollisimman pitkään. Näin ollen luulisi resursseja ja kiinnostusta asiaan löytyvän. Panostus toisi pidentyneinä työurina ja vähentyneinä sairauspoissaoloina takuuvarmasti siihen sijoitetun rahan nopeasti takaisin.

Otetaan asia vakavasti, mutta ei liian vakavasti. Ainakin näin kesällä myös allekirjoittaneen grilli on aika ajoin kuumana ja savustuspönttö tupruttaa. Menussa monipuolisesti vähän kaikkea, myös lihaa. Näissä ruoantuoksuisissa merkeissä, toivotan kaikille lukijoille erinomaisen mukavaa kesää.