Mepalaiset muistelevat

Kursseja ja kulttuuria

teksti: Pekka Karppanen kuvat: MEPAn arkisto

Sirpa Kittilä ehti palvella merenkulkijoita viidellä eri vuosikymmenellä ja toimia alalla yli neljäkymmentä vuotta. Merimieselämä ja MEPAn palvelut muuttuivat melkoisesti vuosien saatossa.

Sirpa tuli Merimiespalvelutoimistoon ms Svea Coronalta vuonna 1978 Helsingin toimiston kolmanneksi asiamieheksi. – Jouduin heti kättelyssä ajamaan pikkubussilla Porvoon öljysatamaan viemään kirjoja Jaarli-tankkerille. Päällikkö Alvar Backman esitteli kaktuksiaan ihan kuin olisi arvannut, että pidän kasveista ja kuvista, Sirpa naurahti.

Suuren, 340-metrisen tankkerin kippari Backman tuli tunnetuksi Vuoden merimiesurheilijana. Tuohon aikaan merimiesurheilun järjestäminen oli MEPAn asiamiehen tärkeimpiä tehtäviä. 1970-luvun lopulla oli vielä paljon hakurahtiliikenteessä olevia laivoja, joiden palveluun myös panostettiin.

– Lentoaseman kautta välitettiin kirja- ja lehtipaketteja. Aluksi MEPAlla oli oma kioski, josta käsin hoidettiin myös merimieskatselmukset. Myöhemmin se muuttui Ageban palvelupisteeksi, Sirpa kertoi.

Sirpa koordinoi myös suorapostitusta laivoille eri maiden satamiin, mitä kutsuttiin spottipalveluksi.

Videopalvelun kautta yleissihteeriksi

MEPA toimi aktiivisesti yhteistyössä Yleisradion kanssa. Äänikasettipalvelu laajeni 1980-luvun alussa, kun MEPA alkoi toimittaa laivoille Ylen kanavilta nauhoitettuja ohjelmia Beta- ja VHS – videokasetteina. Sirpa Kittilä vastasi palvelusta ja pikkuhiljaa saatiin vuokrausoikeuksia elokuviin.

– MEPAssa yritettiin puhua parempilaatuisen Beta -kasettien puolesta, mutta markkinavoimat ajoivat VHS- tekniikan voittajaksi. Beta – videoita välitettiin kuitenkin niin kauan, kun laitteita löytyi laivoista, Sirpa muisteli.

Vuonna 1986 Sirpa nimitettiin yleissihteeriksi, mikä oli lähinnä konttoripäällikön ja varatoiminnanjohtajan toimi.

Tähän kuului olennaisena osana merimieskulttuuritoiminta, mutta Sirpa osallistui edelleen kaikkeen merimiespalveluun, kuten urheiluun. – Neuvostoliittolaisten kanssa oli paljon yhteistyötä, kun heidän laivojaan rakennettiin tai korjattiin Helsingin telakoilla. Osaan jonkun verran venäjää, mistä oli suuri apu, Sirpa kertoi.

Itänaapurin merenkulkijoille järjestettiin urheilua, retkiä ja kiertoajeluita. Tässä Sirpa saattoi hyödyntää matkailualan koulutustaan ja laajaa verkostoaan. – Erittäin lämpimät muistot jäivät M/S Georg Otsin virolaisista merenkulkijoista. Laivan porukka kippari Ülo Kolloa myöten tuli mielellään urheilukentille ja retkille, vaikka sienimetsään, Sirpa muisteli.

Yleissihteeri hoiti myös yhteyksiä Helsingin matkustajalaivoihin ja jäänmurtajiin ja koordinoi lehtipalvelua ja -tilauksia.

Pohjoismainen valokuvauskilpailu

Merimieskulttuurin saralla tärkeimmät tehtävät olivat vuosittainen merenkulkijoiden harrastetyökatselmus näyttelyineen, merenkulkijoiden joulujuhla Helsingissä, Kotkan Meripäivien merimieskulttuuri sekä merimieslaulufestivaali. Laulukilpailuissa menestyivät hyvin monet merenkulkijat, kuten Kai Pärnänen, Timo Hentunen ja Esa Peuho. 1980–luvun lopulla aloitettiin yhteispohjoismainen valokuvauskilpailu. – Aluksi olivat mukana Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska. Islanti tuli mukaan myöhemmin. Kilpailun finaali järjestettiin vuorollaan jokaisessa Pohjoismaassa. Näistä matkoista jäi todella hienoja muistoja ja hyviä ystäviä, joista parhaiten muistan Hilmar Snorrasonin ja Torbjörn Dalnäsin, Sirpa kertoi.

Lähes yhtä hyvin Sirpa viihtyi Kotkan meripäivillä, joiden yhteydessä hän järjesti merimieskulttuuritapahtuman ja merenkulkijoiden harrastenäyttelyn. – Näyttely pidettiin joko MEPAn Kirkkokadun tiloissa tai läheisen kirjaston aulassa. Vieläkin muistelen kiitollisuudella ahkeria talkoomiehiä Rami Laaksoa ja Risto Honkaharjua. Heistä oli suuri apu näyttelyn kasaamisessa ja valvonnassa, Sirpa kehui.

Harrastetöitä tekeviltä merenkulkijoilta Sirpa Kittilä sai hyviä vinkkejä siihen, millaisia kädentaitokursseja MEPA voisi tarjota laivaväelle.

Aikuiskoulutusta merenkulkijoille

Kittilän aikana MEPAn kurssitoiminta laajeni melkoisesti, mihin hän itsekin oli vaikuttumassa. Sirpa oli jo ollut mukana perhekursseilla, harrastekursseilla ja järjestänyt useita mittatilauskursseja, kun hän otti päävastuun koko MEPAn opintosektorista vuonna 2006.

Sirpalla oli ennestään laaja verkosto sekä merenkulkijoita että kurssien vetäjiä. Hän oli myös hyvä värväämään lisäväkeä kursseille, joita uhkasi peruutus vähäisen osallistujamäärän vuoksi. – Usein oli turvauduttava puhelimeen. Merenkulkijoiden mahdollisuudet seurata nettiä olivat rajalliset, eivätkä printatut mainokset tai lehdetkään tavoittaneet kaikkia, Sirpa kertoi.

Kursseja oli vuosittain parhaimmillaan yli sata ja niihin saattoi osallistua toista tuhatta merenkulkijaa. Viestintää ja järjestelyä oli paljon, mutta Sirpa ehti aina viettää hetken kurssilaisten kanssa ja tuottaa runsasta ja laadukasta kuvamateriaalia Vapaavahti – lehden kurssiosioon. – Minulla oli onni toimia hienojen kurssivetäjien kanssa. Parhaiten muistan Hannu Laamasen, Laila Immosen, Johanna Rytkölän, Seppo Turusen, Carina Chelan ja Karoliina Arolan, Sirpa kehui.

Monipuolinen työ – aktiivinen elämä

Sirpalle muodostui MEPAn aikana hyviä ystävyyssuhteita. Hän on moniin edelleen aktiivisesti yhteydessä. Kurssien yhteydessä Sirpa sai paljon oppia vaikka valokuvauksesta ja tietokoneista ja pääsi kokeilemaan monia lajeja padelista sulkapalloon. – Nyt korona-aikana liikkuminen on rajoittunut pihaan ja sisätiloihin, mitä nyt kaupassa käydään. Meillä on sentään kuntopyörä ja sisäsoutulaite käytössä kotona, Sirpa kertoi.

Sirpa kuuluu paikalliseen Marttayhdistykseen, jossa hänelle on annettu lempinimi ”Leipurihiiva”. Harrastuksiin kuuluvat myös puutarhanhoito, neulominen ja kulttuurimenot.

Kurser och kultur

Sirpa Kittilä betjänade sjöfarare under fem decennier och arbetade i branschen i över fyrtio år. Sjömanslivet och SSB:s tjänster hann förändras en hel del under årens lopp.

Sirpa kom till Sjömansservicebyrån från ms Svea Corona 1978 för att arbeta som det tredje ombudet i Helsingfors. – Jag fick genast åka med minibuss till oljehamnen i Borgå för att leverera böcker till tankern Jaarli. Befälhavare Alvar Backman visade upp sina kaktusar precis som om han visste att jag gillar växter och foton, skrattar Sirpa.

Skeppare Backman på den stora, 340 meter långa tankern blev känd som Årets sjömansidrottare. På den tiden var en av SSB-ombudets viktigaste uppgifter att ordna sjömansidrott. I slutet av 1970-talet fanns det fortfarande många fartyg i trampfart och man satsade även på deras service.

– Via flygplatsen förmedlades bok- och tidningspaket. Till en början hade SSB en egen kiosk och därifrån sköttes även mönstringen av sjömän. Senare blev den till en servicepunkt för Ageba, berättar Sirpa.

Sirpa koordinerade också direktpost till fartygen till hamnarna i olika länder. Denna service kallades för spottjänst.

Via videotjänsten till allmän sekreterare

SSB bedrev ett aktivt samarbete med Rundradion. I början av 1980-talet växte ljudkassettjänsten när SSB började med leveranser till fartygen av program som spelats in på Beta- och VHS-videokassetter från Yles kanaler. Sirpa Kittilä ansvarade för tjänsten och så småningom fick SSB rättigheter att hyra ut filmer. – Vi på SSB försökte tala gott om Beta-kassetterna, som var av bättre kvalitet, men marknadskrafterna gjorde att VHS-tekniken vann. Men vi förmedlade Beta-videor så länge det fanns sådana videobandspelare på fartygen, minns Sirpa.

År 1986 utsågs Sirpa till allmän sekreterare, vilket närmast motsvarade kontorschefens och vice verksamhetsledarens uppgifter.

Sjömanskulturverksamheten utgjorde en väsentlig del av arbetet, men Sirpa deltog fortfarande i all sjömansservice, till exempel idrotten. – Vi samarbetade mycket med sovjeterna när deras fartyg byggdes eller repare-

rades på skeppsvarven i Helsingfors. Jag kan lite ryska, vilket var till stor hjälp, säger Sirpa.

Man ordnade idrott, utflykter och rundturer för sjöfararna från det östra grannlandet. Här kunde Sirpa utnyttja sin utbildning inom resebranschen och sitt stora nätverk. – Jag har särskilt varma minnen av de estniska sjöfararna på M/S Georg Ots. Fartygsbesättningen och skepparen Ülo Kollo följde gärna med till idrottsplatser och på utflykter, som till svampskogen, minns Sirpa.

Den allmänna sekreteraren skötte också kontakterna med Helsingfors passagerarfartyg och isbrytare och koordinerade tidningstjänsten och tidningsprenumerationerna.

Nordiska fototävlingen

Inom sjömanskulturen bestod de viktigaste uppgifterna av den årliga genomgången av sjöfararnas hobbyarbeten jämte utställningar, sjöfararnas julfest i Helsingfors och sjömanskulturen samt sjömanssångfestivalen under Kotka Havsdagar. Många sjöfarare var framgångsrika i sångtävlingarna, till exempel Timo Hentunen och Esa Peuho.

I slutet av 1980-talet infördes den samnordiska fototävlingen. – Till att börja med deltog Finland, Sverige, Norge och Danmark. Island gick med senare. Finalen hölls i turordning i de olika nordiska länderna. Jag har riktigt fina minnen och goda vänner från dessa resor. Bäst minns jag Hilmar Snorrason och Torbjörn Dalnäs, berättar Sirpa.

Sirpa trivdes nästan lika bra på Kotka Havsdagar. I samband med dessa ordnade hon ett sjömanskulturevenemang och sjöfararnas hobbyutställning. – Utställningen hölls antingen i SSB:s lokaler på Kirkkokatu eller i aulan i det närliggande biblioteket. Jag minns fortfarande med tacksamhet de flitiga talkodeltagarna Rami Laakso och Risto Honkaharju. De var till stor hjälp i arbetet med att sätta upp utställningen och övervaka den, lovordar Sirpa.

Sjöfararna som ägnade sig åt hobbyarbeten tipsade Sirpa Kittilä om vilka hantverkskurser SSB skulle kunna erbjuda fartygsfolket.

Vuxenutbildning för sjöfarare

Under Kittiläs tid utvidgades SSB:s kursverksamhet avsevärt, vilket hon även själv bidrog till. Sirpa hade redan deltagit i familjekurser och hobbykurser och ordnat flera sömnadskurser när hon tog över huvudansvaret för hela SSB:s studiesektor 2006.

Sirpa hade ett stort nätverk av både sjöfarare och kursledare sedan tidigare. Hon var också bra på att värva fler deltagare till kurser som riskerade att bli inställda på grund av för litet deltagarantal. – Oftast fick jag förlita mig på telefonen. Sjöfararnas tillgång till nätet var begränsad och varken tryckta reklamblad eller tidningar nådde ut till alla, berättar Sirpa.

Som mest ordnades över hundra kurser per år och de kunde sammanlagt ha mer än tusen deltagare. Sirpas jobb bestod av mycket kommunikation och organisering, men hon hann alltid umgås en stund med kursdeltagarna och producera stora mängder bildmaterial av hög kvalitet till kursdelen i Frivakt. – Jag hade lyckan att få arbeta med trevliga kursledare. Bäst minns jag Hannu Laamanen, Laila Immonen, Seppo Turunen, Carina Chela och Karoliina Arola, säger Sirpa.

Ett varierande jobb och ett aktivt liv

Sirpa fick goda vänner under tiden på SSB. Hon håller fortfarande kontakten med många av dem. I samband med kurserna fick Sirpa lära sig mycket om fotografering och datorer och testa många olika sporter, från padel till badminton. – Nu i coronatider har rörligheten begränsats till gården och bostaden, utöver besöken till affären. Vi har dock en motionscykel och roddmaskin hemma, berättar Sirpa.

Sirpa är med i det lokala Marthaförbundet, där hon fått smeknamnet ”Leipurihiiva” på grund av sitt bakande. Andra intressen är trädgårdsskötsel och stickning. ☸