MEPAlaiset muistelevat

MEPA-mies Pekka Karppanen

Pekka Karppanen on tuttu näky kameransa kanssa merenkulkijoille. Hän on työskennellyt MEPAssa viidellä vuosikymmenellä. Pitkään uraan sisältyy monia eri tehtäviä ja erittäin laaja kontaktiverkosto, jota hän haluaa kiittää eläkepäivien lähestyessä.

teksti Tiia Tiesmäki kuvat Pekka Karppanen / MEPAn arkisto

Opiskeluaikoinaan 1970-luvulla Pekka Karppanen kävi tutustumassa ensimmäisen kerran MEPAan. Veri veti miestä merille, jossa hän työskenteli työuransa alun kansimiehistössä ja -päällystössä. Merillä töitä olisi riittänyt, mutta perhesyistä Karppanen päätti siirtyä maatöihin. Ensin hän toimi laivatarvikkeiden myyntiedustajana sekä pienvarustamon osakkaana ja vuonna 1986 hän aloitti asiamiehenä MEPAssa.

Hän sanoo, että vieroitusoireisiin toi helpotusta se, että edelleen sai olla laivojen kanssa tekemisissä. Vuoteen 1999 asti Karppanen otti välillä virkavapaata, jotta hän pääsi seilaamaan perämiehenä ja yliperämiehenä lähinnä ulosliputetuissa aluksissa.

Karppanen on hoitanut monia eri tehtäviä MEPAssa. Alussa hän avusti asiamiehenä urheilu- ja opintosihteeriä ja 1990-luvun alussa tuurasi muutaman vuoden ajan kulttuuriasioissa lähiesimiestä, kunnes vuonna 1994 hän lähti vuoden ajaksi asiamieheksi Rotterdamiin. Suomeen paluun jälkeen jatkui asiamiehen tehtävien hoitaminen vuoteen 2002 asti. Vuosien 2003–2005 aikana Karppanen hoiti opinto- ja urheilusihteerin tehtävää ja vuodesta 2006 hän on toiminut Vapaavahdin toimitussihteerinä. Vuosikymmenten huomioita

Karppasen aloittaessa MEPAssa työskenteli noin 30 henkilöä. Kun työkavereita eläköityi tai lähti muuten pois, tapana oli se, että heidän työnsä jaettiin muille. Karppanen muistelee, että alimmillaan MEPAssa työskenteli 10 henkilöä. 1980-luvulla laivoja ulosliputettiin ja myytiin paljon sekä väläyteltiin MEPAn toiminnan lopettamista. Kuitenkin samaan aikaan MEPA järjesti paljon erilaista merimiesurheilua sekä ATK-kursseja, jotka kiinnostivat laajasti merenkulkijoita. 1990-luku paransi merenkulun tilannetta ja MEPAn palveluista kirjat, lehdet ja elokuvat olivat suosiossa. Karppanen muistelee, että näihin aikoihin merenkulkijat alkoivat viettämään enemmän aikaa omissa hyteissään ja raitistu-

maan. MEPAn puolella kurssitoiminta oli hyvin vilkasta ja ulkomaisten merenkulkijoiden palvelut (nettiyhteydet, kännykät jne.) lisääntyi.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen merenkulkijoiden määrä alkoi taas laskea, mutta MEPAn kurssit vetivät edelleen hyvin. MEPAssa huomiota siirrettiin merenkulkijoiden fyysiseen hyvinvointiin, kun merimiesurheilun suosio hiipui. 2010-luvulla MEPA alkoi uudistumaan, tosin kurssitoiminta väheni ja ATK-kurssit lakkasivat kokonaan. Merenkulkijoiden hyvinvointia haluttiin parantaa entisestään. Nykyisin hyvinvointiohjelma tunnetaan nimellä ForMare. Aikaisemmat ohjelmat olivat Trimmare ja Arjessa kuntoon.

Viimeistään koronan myötä MEPA otti digiloikan palveluissaan. MEPA näkyy nyt vahvasti myös eri sosiaalisen median kanavilla. Tahtotila on olla entistä enemmän vuorovaikutuksessa merenkulkijoiden kanssa ja lisätä tietoisuutta myös henkisestä hyvinvoinnista ja sen merkityksestä työssä. Viestinnän kehittyminen

1970-luvulla MEPAssa aloitettiin sähköinen uutispalvelu laivoille. MEPAlaiset koostivat tärkeimpiä uutisia, jotka sähkötettiin laivoille Helsinki-radion kautta. Yleisradio hoiti uutisia reilun vuosikymmenen, mutta lopetti säästösyihin vedoten. 1990-luvun alussa välitettiin viestejä telexillä ja faksilla. Kun toiminta säännöllistyi, viestintävälineeksi vakioitui sähköposti. Urheilu-uutiset olivat halutuimpia, mutta viih-

Yhteistyö MEPAn kaikkienjohtajien kanssa on toiminut hyvin.

deuutisillekin oli oma lukijakuntansa. ”Sähköposti mullisti laivojen ja MEPAn välisen yhteydenpidon”, Karppanen sanoo. Hän lähettää yhä MEPA SSB NEWSLINKS -uutiskoosteita viikoittain sähköpostitse niitä tilanneille. Nykyään se koostuu merenkulun uutisista suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi sekä informaatiosta vapaista jobeista ja MEPAn tiedotteista.

Vapaavahti-lehteen Karppanen on kirjoittanut artikkeleita jo ennen toimitussihteerinä tehtäväänsä. Alussa ne keskittyivät teknisiin merenkulkuun liittyviin asioihin. Aiemmin jutut kirjoitettiin kirjoituskoneella, korjaukset kirjoitettiin lyijykynällä ja kun kirjapainosta tuli tekstikäsitellyt liuskat, ne saksittiin paloiksi ja lattialla sommiteltiin oikeisiin järjestyksiin lehden sivuille.

Kun ura vei Karppasen vahvemmin viestinnän pariin, hän sai siihen myös tarvittavan koulutuksen. Vuosien mittaan hän on opiskellut etenkin valo- ja videokuvausta sekä kuvankäsittelyä, mutta on tehnyt myös ammatillisissa opinnoissa lopputyön sähköisestä tiedonvälityksestä merenkulkijoille. Karppanen kiittää MEPAa siitä, että ammattitaidon kehittämiseen on panostettu vuosien saatossa. Katse tulevaan

Karppanen odottaa innolla pian koittavia eläkepäiviä. ”En sulje kokonaan pois kirjoittamista. Yritän pysyä kunnossa, jotta voin auttaa pojan perhettä. Siellä minua ilahduttaa kaksi lastenlasta”, Karppanen kertoo.

MEPAn toiminnan Karppanen näkee edelleen tärkeänä merenkulkijoiden hyvinvoinnin turvaajana. Hän pitää uutta pelitarjontaa järkevänä. ”Se on paluu vanhaan yhteisölliseen toimintaan. On hyvä viettää aikaa porukalla sen sijaan, että jokainen olisi oman kännykkänsä kanssa yksin”, hän pohtii. ”Pitkän urani varrelle on osunut todella paljon ihmisiä, joita haluan kiittää. Lista on sen verran pitkä, että parempi olla mainitsematta nimiä”, Karppanen sanoo.

Mepalaiset muistelevat

Kuka: Pekka Karppanen Tehtävät: Tiedotusvastaava ja toimitussihteeri. Työuran aikana toiminut myös muun muassa asiamiehenä ja urheilu- ja opintosihteerinä. Palvelu MEPAssa: 1986– 2023

Merimiespalvelutoimiston 50-vuotispäivät lähestyvät. Vapaavahti jututtaa pitkäaikaisia työntekijöitä vuosien varrelta.

SSB:s personal minns 1973–2023. Sjömansservicebyråns 50-årsjubileum närmar sig. Frivakt pratar med långvarigt anställda om åren som gått

SSB-mannen Pekka Karppanen

Pekka Karppanen med sin kamera är en bekant syn för sjöfararna. Han har arbetat på SSB i fem årtionden. Den långa karriären innehåller många olika uppgifter och ett mycket brett kontaktnät, som han vill tacka nu när pensionen närmar sig.

Pekka Karppanen kom i kontakt med SSB för första gången på 1970-talet under sin studietid. Blodet drog honom till sjöss, där han arbetade som däcksman och befäl i början av sin karriär. Det fanns gott om jobb till sjöss, men av familjeskäl bestämde sig Karppanen för att byta till ett arbete i land. Först jobbade han som säljrepresentant för skeppsartiklar och som delägare i ett litet rederi och 1986 började han som ombud på SSB.

Han säger att abstinenssymptomen lindrades av att han fortfarande fick syssla med fartyg. Fram till 1999 tog Karppanen tjänstledigt emellanåt för att kunna segla som styrman och överstyrman främst på utflaggade fartyg.

Karppanen har arbetat med många olika uppgifter på SSB. Först hjälpte han idrotts- och studiesekreteraren i egenskap av ombudsman och i början av 1990-talet vikarierade han för sin närmaste chef i kulturärenden under några års tid fram till 1994, då han åkte till Rotterdam i ett år för att arbeta som ombudsman. Efter att ha kommit tillbaka till Finland fortsatte han som ombud fram till 2002. Mellan 2003 och 2005 skötte Karppanen idrotts- och studiesekreterarens uppgifter och sedan 2006 har han arbetat som Frivakts redaktionssekreterare.

Observationer genom årtionden

När Karppanen började på SSB hade man ungefär 30 anställda. När arbetskamrater gick i pension eller lämnade av andra anledningar brukade deras arbete fördelas mellan de övriga anställda. Karppanen minns att det arbetade 10 personer på SSB när antalet anställda var som lägst.

På 1980-talet utflaggades och såldes många fartyg och det var tal om att SSB:s verksamhet skulle läggas ner. Under samma period ordnade dock SSB många olika sjömansidrotter och it-kurser, som intresserade sjöfararna mycket.

På 1990-talet förbättrades situationen inom sjöfarten och böcker, tidningar och filmer tillhörde SSB:s populäraste tjänster. Karppanen minns att på den här tiden började sjöfararna tillbringa mer tid i sina hytter och bli nyktrare. SSB kursverksamhet var mycket livlig och tjänsterna för utländska sjöfarare blev fler (nätuppkoppling, mobiler osv.).

Efter millennieskiftet började antalet sjöfarare återigen att minska, men SSB:s kurser lockade fortfarande mycket folk. På SSB flyttade man uppmärksamheten till sjöfararnas fysiska hälsa, eftersom sjömansidrottens popularitet falnade.

På 2010-talet började SSB förnya sig, kursverksamheten minskade dock och it-kurserna lades ner helt. Nu ville man förbättra sjöfararnas hälsa ytterligare. Numera heter hälsoprogrammet ForMare. Tidigare program var Trimmare och Arjessa kuntoon.

Senast tog SSB ett digitalt språng i sina tjänster i och med coronan. Nu är SSB dessutom synligt i olika sociala medier. Målet är att interagera med sjöfararna i ännu större utsträckning och öka medvetenheten om den psykiska hälsan och dess betydelse i arbetet. Kommunikationen utvecklas

På 1970-talet började SSB med en elektronisk nyhetstjänst för fartygen. Personalen på SSB klippte ihop de viktigaste nyheterna och dessa sändes på fartygen via Helsingfors radio. Rundradion skötte nyheterna i drygt ett decennium, men slutade av besparingsskäl.

I början av 1990-talet skickade man meddelanden med telex och fax. När man började skicka meddelanden mer regelbundet bytte man till e-post som kommunikationsmedel. Sportnyheter var mest efterfrågade, men nöjesnyheterna hade också sin läsekrets. ”E-posten var revolutionerande för kontakten mellan fartygen och SSB”, säger Karppanen. Varje vecka skickar han fortfarande nyhetsreferatet MEPA SSB NEWSLINKS till dess prenumeranter. Numera består det av sjöfartsnyheter på finska, svenska och engelska samt information om lediga jobb och SSB:s meddelanden.

Karppanen skrev artiklar till Frivakt redan innan han blev redaktionssekreterare. I början handlade de främst om tekniska ämnen inom sjöfarten. Tidigare skrevs artiklarna på skrivmaskin och korrektioner gjordes med blyertspenna. När de textbehandlade sidorna kom från tryckeriet klippte man dem i bitar som man lade på golvet och komponerade i rätt ordning på tidningssidorna.

När Karppanens karriär gick mer mot kommunikationshållet fick han också nödvändig utbildning för jobbet. Under åren har han främst studerat fotografering, videofilmning och bildbehandling, men har också gjort ett examensarbete om elektronisk informationsförmedling till sjöfarare under sina yrkesstudier. Karppanen tackar SSB för att man har satsat på fortbildning under årens gång. En framtidsblick

Karppanen ser fram emot pensionen som snart närmar sig. ”Jag kommer inte att sluta skriva helt. Jag försöker hålla mig i form så att jag kan hjälpa min son och hans familj. Där har jag två barnbarn som gläder mig”, berättar Karppanen.

Karppanen anser att SSB:s verksamhet fortfarande är viktig som en garant för sjöfararnas hälsa. Han tycker att det nya spelutbudet är förnuftigt. ”Det är en återgång till den gamla gruppverksamheten. Det är bra att umgås tillsammans i stället för att alla ska sitta ensamma med sin mobil”, reflekterar han. ”Under min långa karriär har jag träffat oerhört många människor som jag skulle vilja tacka. Listan är så pass lång att det är bättre att inte nämna några namn”, säger Karppanen. ò