Laivakokin matkassa

teksti ja kuva Tiia Tiesmäki

Helena Lylyharju halusi aina laivalle töihin ja tämä unelma kävi toteen liki 20 vuotta sitten. Hän on pidetty työyhteisön jäsen, josta messihoitaja on todennut ”Helena on kuin äiti, mutta ei niin kiukkuinen”.

elena Lylyharju on seilannut viimeiset 20 vuotta laivakokkina, mutta ensikosketus merille on tullut jo varhain lapsuudessa. Lylyharjun isä oli merimies ja isän mukana hän pääsi jo 6-vuotiaana ensimmäisen ker- H ran rahtilaivan kyydillä Mustallemerelle. Pienelle tytölle tuli toive olla joskus merikapteeni. Aikoinaan naisten piti olla 20-vuotiaita, jotta he pääsisivät merille töihin. Tästä syystä Lylyharju päätyi ensin tekemään uraa ravintoloissa Helsingissä sekä Luumäellä. Rakkaudesta ruokaan ja merenkulkuun hän hakeutui ensin laivakokiksi Kristina Cruises:lle muutamaksi vuodeksi. Sieltä tie vei tuuraajaksi Viking Linelle ja Finnlinesin palveluksessa Lylyharju on nyt ollut vuodesta 2013 saakka. Lylyharju kokee, että rahtilaiva on juuri se oikea laivatyyppi hänelle, mutta ymmärtää, jos nuoret kokit eivät pidä rahtilaivaa kiinnostavana työympäristönä. Viimeiset 2,5 vuotta hän on työskennellyt Finnmasterilla ja pitää sitä parhaana työyhteisönä. Hänelle on tärkeää, että saa vastata keittiöstä yksin messihoitajan toimiessa apuna. Messihoitajat ovatkin tulleet vuosien aikana hyvin tutuiksi. Keittiössä on tunnetusti kuuma, mutta Lylyharju sanoo, että vain helteisellä ilmalla laivan keittiössä tulee hänelle kuuma. Hänen mielestään keittiötyöt ovat laivan parhaita hommia, sillä niissä saa olla aina siisteissä sisätiloissa. Jos jotakin huonoa työstään pitää mainita, niin Lylyharju toteaa, että näidenkään vuosien jälkeen hän tulee edelleen helposti merisairaaksi Pohjanmerellä jos laiva rullaa kovin tai on vanhaa maininkia. ”Kunpa aina voisi olla tyyni keli”, hän pohtii. ”Ollaan ylpeitä omista ruuistamme”

Laivakokkina Lylyharju haluaa tarjota laivan henkilöstölle rehellistä kotiruokaa. Hän kertoo, että laivalla kaikki syövät kaikkea. Kasvisten lisääminen ruokavalioon helpottuu, kun niitä on aina tarjolla. Sunnuntaiaamuisin tarjolle pistetään pekonia, munia sekä papuja tomaattikastikkeessa ja kympin kahveille Lylyharju leipoo mielellään vaikka piirakan tai muffinsseja. ”Kokin ammatti on käsityöammatti, josta on oltava ylpeä”, sanoo Lylyharju. Hän itse kunnioittaa kaikkia raaka-aineita ja ei halua heittää mitään ruokaa pois. Näin esimerkiksi aamusta ylijäänyttä puuroa käytetään päivän tuoreen leivän raaka-aineena. Ruokakirjoja ja vapaa-aikaa

Viime vuosien aikana Lylyharju on kirjoittanut miehensä, ruokatoimittaja Kari Martialan kanssa 12 erilaista ruokakirjaa. Listalta löytyy niin kirja kaloista kuin makkaroistakin. Myös Lapin maut ovat saaneet oman kirjansa. Lylyharju kertoo, että kysyntää uusille kirjoille riittää edelleen.

Jo nuorena kokkina Lylyharju arvosti työnsä mukana tulevia arkivapaita. Nykyään vapaa-ajalla hänet pitää ajoittain kiireisenä viisi lastenlasta. Mutta kun aikaa jää, Lylyharju katsoo mielellään erilaisia asunto-ohjelmia.

Ihan pelkäksi sohvalla makailuksi vapaa-aika ei kuitenkaan mene, sillä pari vuotta sitten aloitettu ForMare-ohjelma on pitänyt Lylyharjun aktiivisena kotiolosuhteissakin. Tosin ohjelman myötä hän on huomannut, että ruuanlaittokin on melkoisen aktiivista aikaa. Hän kiittelee ForMarea siitä, sitä kautta elämään tulleet ennaltaehkäisevät toimet ovat pitäneet hänet toiminta- ja työkuntoisena. Se on tarpeen, sillä 2,5 vuoden päästä olisi tarkoitus jäädä hyväkuntoisena nauttimaan eläkepäivistä. ò