Vanha kunnon kolmonen Odottelen kolmosta Eiran sairaalan pysäkillä, enää kaksi minuuttia sporan tuloon. Aurinko alkaa pikkuhiljaa painua matalammalle. Vieressäni odottaa nuori äiti lastenrattaiden ja viisivuotiaan tenavan kanssa. Hän näyttää väsyneeltä, mutta vastailee kärsivällisesti taaperon kysymyksiin. Kuullessaan, että he ovat menossa Arabiaan, esittää lapsi äänekkään vastalauseensa. Se ei mitenkään voi pitää paikkaansa, koska niin pitkälle matkalle tarvittaisiin eväät mukaan. Toisella puolellani seisoo vanhempi rouvashenkilö siistissä villakangastakissa ja turkiskauluksessa. Hänen permanentattu harmaa tukkansa taittaa vaaleanpunaiseen ja korvissa killuvat helmikorvakorut. Juuri raitiovaunun ilmaantuessa kolisten näköpiiriin, saapuu pysäkille myös kaksi kovaäänistä miestä. Näen paheksuvan katseen vanhan rouvan silmissä, miehet ovat puheista päätellen tulossa Munkkisaarenkadun neulanvaihtopisteestä ja meininki on kova. Nousemme raitiovaunuun. Miehet suuntaavat vaunun perälle, vanhempi rouva mahdollisimman kauas parivaljakosta, vaunun etuosaan.
Kuljen käytävää hieman taaksepäin ja istahdan alas. Raitiovaunu on melko täynnä, mutta tungosta ei ole. Sekavan oloisesta kaksikosta toinen selittää, kuinka muutamaa päivää aiemmin yritti mennä katkaisuhoitoon, mutta tulleensa toisiin ajatuksiin tunnin jonottamisen jälkeen. Oluttölkki suhahtaa auetessaan. Muista matkustajista kukaan ei näytä kiinnittävän huomiota miehiin, suurin osa tuijottaa kiinteästi älypuhelimensa näyttöä osoittamatta minkään näköistä kiinnostusta ulkomaailmaa kohtaan. Muutama nainen ja pukumies selaa sähköpostejaan takeaway kuppi toisessa kädessään. Punavuoresta kyytiin nousee joukko nuoria. Kilinästä päätellen laukuissa on juoma jos toinenkin, ja muistan, että tänään on perjantai. Raitiovaunu seisoo hetken, kun kymmenen hengen ryhmä japanilaisia turisteja ostaa liput kuljettajalta. Pari matkustajaa vilkuilee kärsimättömänä kelloaan ja huokaa kuuluvasti. Rautatieasemalla kaksi miestä poistuvat ja suuntaavat metroon. Ihmismassaa valuu ensin ulos ja sitten sisään. Viereeni asettuu melkoisen päihtynyt seurue, ulkonäön
perusteella kuuluvat ammattilaissarjaan. Yksi heistä huutelee kovaan ääneen jouluntoivotuksia, vaikka elämme pääsiäistä. Muut matkustajat katsovat päättäväisesti joko ulos ikkunasta tai vaihtoehtoisesti katon kiinnostavia kuvioita. Tätä iloa kestää Hakaniemeen asti, jossa seurue onneksi poistuu raitiovaunusta. Siniasuisten tarkastajien astuessa sisään tulee muutamalla muullakin matkustajalla kiire hypätä pois kyydistä. Näyttävä tummaihoinen nainen värikäs huivi päässään puhuu puhelimeen. Miehensä työntää lastenrattaita. Opiskelijoita haalarit päällä, skumppapullo kourassa, jäävät Karhupuistossa pois. Deekujen riita kantautuu sporaan asti sen pysähtyessä Kaarlenkadulla. Vanha pariskunta nousee kyytiin Urheilutalolta, lienevätkö käyneet uimassa. Hippejä jää kyydistä Alppipuiston kohdalla. Joku nukkuu pää takakenossa. Niin paljon erilaisuutta, mutta toisaalta samaa. Tavallisia pulliaisia yhteiskunnan kaikista lokeroista ihon väriin katsomatta. Sporan saavuttaessa eläintarhan pysäkin olen nähnyt heidät kaikki. Anonyymi antropologi väki
23